comments 18

Minimalistinen elämäntyyli

Minimalismi on paljon muutakin, kuin vain kodin pelkistetty sisustus. Minimalismi ulottuu moniin erilaisiin asioihin ja toimintatapoihin – jopa ihmissuhteisiin. En ole ihan varma milloin minimalismista on tullut elämäntyylini. Luulen, että jollain tavoin se on aina ollut osa minua, mutta tänä päivänä huomattavasti enemmän ja selkeämmin. Minimalismi on oikeastaan jatkuva prosessi, joka ajan myötä kehittyy.

Minimalismin perusajatus on, että ei osta tai hanki mitään sellaista, mitä ei oikeasti tarvitse. Minimalisti on hyvin harkitseva ja miettii yleensä aina, että tarvitseeko todella kyseistä asiaa. Jos jotain uutta hankkii, niin hankkii sitten mieluiten mahdollisimman laadukasta. Laadukas ei aina tarkoita kallista, eli laadukasta voi löytää myös edullisena. Jos valmiiksi tiedostaa, että jokin tietty tuote tai materiaali ei kauaa kestä, se kannattaa suosiolla jättää hankkimatta. Se on ylimääräistä ja turhaa kertakäyttötavaraa.

Toinen asia, mikä on hyvin isossa roolissa minimalismissa, on tavaran karsiminen. Irti päästäminen tavarasta, jota ei tarvitse. Jos ei ole vuosiin jotain tavaraa käyttänyt, ei todennäköisesti tule sitä koskaan enää käyttämäänkään. Kaappeihin kertyy kaikenlaista tavaraa ajan myötä, joten kaappien läpikäymistä ja karsimista on hyvä tehdä tasaisin väliajoin. Karsii pois asioita, joita ei tarvitse eikä käytä. Jättää vain tarpeellisen.

Järjestely on eri asia, kuin karsiminen. Vaikka kaappien huolellinen siivoaminen onkin palkitsevaa, turhan tavaran pois kerääminen vie aivan uudelle tasolle. Tarpeettoman tavaran voi myydä, lahjoittaa tai kierrättää eteenpäin. Itsehän teen karsimista ihan koko ajan. Nautin siitä nykyään jopa paljon enemmän, kuin uuden hankkimisesta. Uuden hankkiminen on alkanut enemmän jopa ahdistamaan. Karsimisesta on puolestaan tullut vähän liiankin helppoa, kun olen karsimassa kaappien sisältöä vähän väliä. Jos en jollekkin tavaralle löydä paikkaa tai käyttötarkoitusta, se saa luvan lähteä. En jää odottelemaan, että joskus hamassa tulevaisuudessa käyttöä löytyisi.

Minimalisti ostaa vähän ja panostaa laatuun, mutta on mieluummin ilman, kuin ostaa väliaikaista. On paljon tyydyttävämpää maksaa kestävästä ja laadukkaasta, kuin maksaa väliaikaisesta. Usein joutuukin pohtimaan, missä panostaa ja missä pihistää, mistä ja minkälaista kannattaa hankkia. Minimalisti ei haali ympärilleen tavaraa eikä asioita, mieluummin karsii pois kaiken ylimääräisen – tavarat sekä asiat. Tavaroiden karsiminen on helpompi käsittää, mutta myös monien muiden asioiden karsiminen elämästä on osa minimalistista elämäntyyliä.

Ei heräteostoksia. Vaikka oma ostokäyttäytyminen onkin muuttunut viime vuosina radikaalisti, silti sitä tavaraa meillekin siunaantuu. Onhan tässä taloudessa neljä henkilöä, joista kaksi on kasvavaa pikkupoikaa, joten kaikenlaista joutuu hankkimaan. Vaikka lastenvaatteissa sekä tavaroissa käyttöikä saattaa olla melko lyhyt, koitan tehdä niissäkin sellaisia valintoja, että ne palvelee mahdollisimman hyvin tarvittavan ajan. En osta ”koska oli halpa tai koska oli niin kiva” -ajatuksella edes lapsille. Halpisleluja välttelen, koska ne tuntuu hajoavan käsiin ensimmäisten käyttökertojen aikana. Ihan turhaa roinaa.

Ajatonta, kestävää ja toimivaa. Valitsen vaatekaappiini aina mahdollisimman ajattomia vaatteita. Itseäni ei häiritse yhtään, vaikka käyttäisin samaa juhlamekkoa monissa eri juhlissa ja monta vuotta. Olen vain fiiliksissä siitä miten hyvin jokin vaate kestää, toimii ja sopii tyyliini vuodesta toiseen, arkivaatteista puhumattakaan. Käytämme vaatteet yleensä hyvinkin loppuun. Välillä oikein huvittaa, miten kuluneissa ja jopa rikkinäisissä vaatteissa saatamme kulkea. Koen outoa tyydytystä, että käytämme kirjaimellisesti vaatteet ihan loppuun. Juuri heitin miehen talvikengät roskiin, kun niistä alkoi irrota palasia. Kenkien pohjat olivat enää hädin tuskin kiinni, eikä mies moista edes huomannut. Olisi varmasti pitänyt niitä kenkiä vielä pitkään ja sitten ihmetellyt, kun sukat kastuvat kummallisesti. Ikää kengillä oli siis jo lähes 20 vuotta (?!!), että eiköhän ne jo ihan tarpeeksi palvelleet.

Minimalismissa keskitytään olennaiseen ja poistetaan tarpeeton. Kuluttavat ihmissuhteet, stressaava laskupino tai täyteen nakutettu kalenteri. Tässä muutamia asioita, joita minimalisti koittaa välttää. Olen itse karsinut huomattavasti näillä osa-alueilla, koska ne ovat vain kuormittaneet minua. Olen päättänyt erään ystävyyssuhteeni, koska se toi minulle vain pahaa mieltä ja pettymyksiä kerta toisensa jälkeen. Oli todella vapauttavaa päästää irti ja antaa olla. Raha-asioissa pyrin pitämään kaikki selkeänä ja  karsin ylimääräiset kulut pois. Välttelen lainojen ja luottojen ottamista, sekä ihan vain ostelemista. Kalenterissani pitää olla sopivasti rakoa. Varaan aina reilusti aikaa projekteille, suunnitelmille ja toteutuksille, enkä lupaa sellaista mitä en pysty pitämään. Siksi jätänkin usein turhat kissanristiäiset väliin ja valitsen mieluummin omaan aikatauluun sekä mielenkiintoon sopivat tapahtumat, joihin menen.

Minimalismi ei ole jokaisen juttu. Jotkut ovat keräilijöitä luonteeltaan, kun taas minimalistit ovat karsijoita. Joillekkin minimalistinen koti saattaa näyttää kalsealta ja kylmältä, mutta itselleni se antaa paljon enemmän tyydytystä, kuin vaikkapa runsaasti sisustettu tila. Omassa kodissani tavarapaljous alkaa vaan ahdistamaan. Pystyn rentoutumaan ja keskittymään paremmin sellaisessa ympäristössä, jossa on vain vähän mitään ympärillä. Vähän ääniä, vähän tavaraa ja vähän muitakaan ärsykkeitä. Koitan karsia elämästäni asiat, jotka eivät anna mitään.

Eräässä tekstissä luki näin:

Minimaalisuuden avain on päästä eroon kaikesta,
joka ei tuo lisäarvoa elämäämme ja tehdä tilaa sille mikä tuo.

Hyvin sanottu. Sitähän se on, keskittymistä enemmän olennaiseen. Jokainen toteuttaa minimalismia kuitenkin omalla tavallaan, erilaisia tyylejä ja tapoja on varmasti paljon. Olisi mielenkiintoista kuulla mitä ajatuksia minimalismi teissä herättää? Tuntuuko minimalismi omalta vai ihan vieraalta? Voin koota minimalismista vielä lisää käytännön vinkkejä, jos semmoisia toivotte. Kommenttiboksi on teidän!

18 Comments

  1. Oli kyllä kivasti kirjoitettu (ja kuvitettu) postaus! Ihailen suuresti minimalisteja ja tavallaan haluaisin itsekin pyrkiä enemmän siihen suuntaan. Se vaatisi kuitenkin ensin juurikin armottoman karsimisprojektin, mihin ei (muka) koskaan ole aikaa. Lomalla tavoitteena on kuitenkin aloittaa omasta vaatekaapista ja kahdesta ”romukaapista” ja ehkä se siitä sitten pikku hiljaa lähtee etenemään. Kiitos inspiraatiosta!

    • Voi kiitos Sini! Karsiminen ottaa kyllä oman aikansa. Se, että saa yhden kaapin katsottua kunnolla läpi ja vielä saa sen tavaran eteenpäin, vie todellakin aikaa. Itsellänikin saattaa pyöriä lähtevä tavara hyvinkin pitkään vielä jaloissa. Mutta on kyllä tosi palkitsevaa, kun ne kaapit ja nurkat tyhjenee, ja saa samalla vielä vähän eurojakin tilille.

  2. Satu

    Moikka

    Aihe kiinnostaa hyvinkin paljon, kirjoita vaan lisää :)

  3. Mutta minimalismikaan ei aina ole niitä tyhjiä tasoja ja valkeita selkeitä juttuja. Minimalismi voi omistaa vaikka tuhat kirjaa isossa kirjahyllyssä, jos ne tuovat hänelle iloa.

    Ihana juttu ja kiva lukea jokatapauksessa! :)

    • Niinhän se juuri on. Ei minimalismi tarkoita valkoista kotia ja tyhjiä pöytätasoja. Minimalistin kodissa voi olla väriä ja tavaraa pöydillä, mutta se tavara on yleensä sellaista, millä on käyttöä ja mikä tuottaa iloa.

      Meilläkin on yli 10 tuolia. Kuulostaa paljolta, mutta kaikille löytyy käyttöä ja jokaisella tuolilla on oma paikkansa.

      Kiitos ihanasta kommentista!

  4. Emilia

    Tosi hyvä ja mielenkiintoinen kirjoitus! Mielelläni lukisin lisää tästä aiheesta ja juurikin niistä käytännön vinkeistä 😊

  5. Tuija

    Musta olisi kiva nähdä kurkistus teidän kaappeihin, vaikkapa keittiössä ja vaatesäilytyksessä. 😊 Olen itsekin minimalisti, mutta viisihenkisessä perheessä tuntuu välillä aivan mahdottomalta saavuttaa sellaista minimalismin tilaa mitä toivoisin. Kaapit on ne pahimmat, niihin tavaraa kertyy ihan huomaamatta ja aivan kokoajan saisi olla järjestelemässä ja karsimassa. Olisi siis kiva nähdä, miten teillä pysyy järjestys. 😊

    Entä pidätkö kirjaa vaikkapa lastenvaatteiden suhteen? Paljonko vaatteita teidän lapsilla on? Tätä asiaa olen siis mielessäni pyöritellyt (pyykkien lisäksi..), että kuinka paljon on tarpeeksi lastenvaatteita.

    • Joo, voisin tehdä postauksen kaappien sisällöstä, kun niistä on monet kerrat kyselty. On itseasiassa pitänyt tehdä jo aikoja sitten, mutta on vaan jäänyt.

      Ei ole hajuakaan miten paljon meillä on lastenvaatteita, enkä pidä kirjaa niistä. Ei niitä ainakaan liikaa ole (vaikka paljon onkin), kun pojat kasvaa vauhdilla ja uusia pitää hommata usein. Onneksi pikkuveli saa isoveljen vaatteita, ettei ihan kaikkea tarvitse uutena ostaa.

      Mutta tarpeeksi on mielestäni se, että vaatteita on eri tarpeisiin eri vuodenaikoina sisälle ja ulos; kesävaatteet, kuravaatteet, toppavaatteet jne., ja kodin lisäksi vielä päiväkodissa omat satsi.

      Lapsilla tuppaa likaantumaan vaatteet touhutessa (jostain syystä ne kuralammikot on vaan niin kivoja), eli päivän aikana saattaa joutua vaihtamaan vaatteet monestikin. Meillä pyörii vielä jatkuvasti pesukone, aina tuntuu olevan kalsarit tai housut loppu.

  6. Ulla

    Tämä on hyvä teksti. Itsekin olen pohtinut tavaran määrää todella paljon, varsinkin viime kesänä, kun muutin. Karsin tavaraa aika paljon, mutta siitä huolimatta muuttolaatikkomäärä järkytti. Ja puoli vuotta sitä ennen erosin 13 vuotta kestäneestä parisuhteesta, ja mies vei osan tavaroista mukanaan, ja kaikki loput mitä jäi jäljelle, ahdisti suunnattomasti. Mietin tosissani, mitkä tavarat ovat sellaisia, jotka haluan säilyttää, ja mitkä tavarat haluan uuteen asuntooni. Ei ollut helppoa jäädä asumaan siihen asuntoon kaiken tavaran keskelle, kun tavaroihin liittyi niin paljon (hyviäkin) muistoja.

    En ole varsinaisesti minimalisti, mutta en hamsterikaan. Turha ja liika tavara ahdistaa, ja aika usein käyn kaappeja läpi ja mietin, mitä tarvitsen, mitä haluan pitää. Jos jotain ostan, niin sellaista, mikä on hyvä käytössä, ja kestää pitkään. Muuton yhteydessä laitoin vanhan sohvan pois ja ostin uuden tilalle, mutta enpä juuri sohvaa käytä. Jos katson telkkaria, niin istun lattialla venyttelemässä lihaksia. Mutta joskus joku kaveri istuu tuossa sohvalla, niin ei kai se turha ole? :D

    Astioita minulla yksinelävällä ihmisellä on liikaa, mutta en osaa karsia niitä tätä vähemmäksi. Pidän noista nykyisistä astioista, ne eivät ole keskenään kaikki samaa sarjaa, mutta yhteensopivia iittalaa, arabiaa, ja jotain halpa-hallin valkoisia. Väreinä valkoinen, musta ja mustavalkoinen. En oikein tiedä tuottaako tuo astiapaljous enemmän ahdistusta vai iloa, kun ei juuri vieraitakaan käy, että olisi tarvetta kattaa useammalle ihmiselle.

    Vaatteet ovat alkaneet ärsyttää, sillä ihan perusvaatteita ei tunnu löytävän järkevän mallisena ja LAADUKKAANA juuri mistään. Ei edes ”paremmista liikkeistä”. Malli on outo, materiaali jotain höttöä, venyvää, epämääräistä, haarniskamaista, hiostavaa, ihan mitä tahansa paitsi kestävää ja mukavaa. Haluan yksinkertaista, kestävää vaatetta, joka ei mene muodista puolessa vuodessa ja ole kulunut puhki tai venähtänyt muodottomaksi parin pesun jälkeen. Vaikka materiaali olisi ihana ja laadukas, niin sitten vaatteen malli on sellainen, etten sellaista halua ostaa.

    Tuo ihmissuhteiden karsiminen on myös hyvä pointti. Itsekin olen poistanut elämästäni muutaman ihmisen, jotka ottivat enemmän kuin antoivat. Kun huomasin, että alkaa jo valmiiksi ärsyttää kun joku laittaa viestin tai soittaa, tajusin, ettei hän kuulu elämäänsä ainakaan, jos ei muutu mitenkään vaan aina valittaa turhista asioista. Kun tiesin jo etukäteen, että taas tulee sitä samaa valitusta eikä huvittanut edes vastata viestiin, niin jossain vaiheessa sitten sanoin, etten jaksa tuollaista käytöstä enää. Se oli todella kuluttavaa. Ja nyt on oikeasti paljon helpompaa olla.

    Äitini on aina ollut hamsteri, ja se ahdisti kotona asuessa todella paljon. Mitään ei koskaan saanut heittää pois, ja ärsytti, kun käskettiin siivota huone. Sen sijaan että olisi saanut heittää turhaa pois, äiti osti uuden laatikoston tai hyllyn, johon tavaraa voi säilöä. Ja joskus teininä kyllästyin, ja aloin siivota huonettani, ja laitoin ihan selkeää roskaa roskikseen. Äiti näki kun laitoin kenkiä jalkaani ja kysyi että mihin menen, ja sanoin että vien roskat. Hirveä tenttaaminen että mitä aion viedä roskiin, ja hän sitten otti ne roskapussit ja kävi ne läpi. Ei kuitenkaan poistanut mitään, sain viedä ne roskiin, mutta tuolloin otti tosissaan päähän! Ehkä tuokin on vaikuttanut siihen, miksi en omaa asuntoani ole ikinä halunnut tunkea täyteen tavaraa. Onneksi ex-mieheni oli samanlainen, joten turhaa roinaa meille ei kertynyt.

    Isäni taas äitini vastakohta, hän on aina heittänyt surutta roskiin KAIKEN mikä ei ole hänen. Se mikä ei ole hänen, on täysin turhaa tavaraa. Siinä meni mm. läppärini virtajohto, joka oli unohtunut keittiön pöydälle kun olin pakannut läppärin laukkuun. Isän tavaroihin taas ei ole kukaan koskaan saanut koskea, ne ovat hänen. Mutta jos joku rikkoo jonkun toisen omistaman tavaran, niin isää se ei haittaa. Kun eihän se hänen ollut, niin ei kiinnosta… Melko mielenkiintoisessa ympäristössä olen siis kasvanut! :D

    Huhhuh kun jaarittelen. Mutta yhtä asiaa haluaisin kysyä: Häiritseekö sinua se, että avarassa ja tilavassa kodissa kaikuu? Minua itseäni se vähän häiritsee, enkä todellakaan halua täyttää kotiani tavaralla, verhoilla, matoilla, tekstiileillä, tauluilla, huonekaluilla jne vain siksi, että se vähentäisi kaikua. On ihanaa kun tavaraa ei ole liikaa, tavarat on helppo pitää järjestyksessä, siivoaminen on helppoa jne. Mutta kun kotona kaikuu. Jotain instagram-storyjasi katsoin joskus, ja selitit jotain, ja huomasin että teilläkin kaikuu. Häiritseekö tuo kaikuminen? Saa tähän toki muutkin lukijat vastata, jos jaksavat lukea tänne asti. En vain itse ole vielä tottunut tähän kaikumiseen, mutta parempi vaihtoehto se on, kuin tavaralla täytetty koti jossa ei kaiu. Minun pitäisi siis opetella sietämään tätä kaikumista, mutta miten? :D

    • Maria

      Aijjettä mä kyllä tykkäsin tästä sun jaarituksesta 😂👌 ihan kuin olisi omaa jaarittelua lukenut 🙉 Ja lopussa kiitos seisoo, tosi hyvä kysymys. Odotan mielenkiinnolla vastauksia. Oon itse lukenut jotain akustolevyistä tms. mutta en yhtään tiedä toimivatko. Tiiätkö mua on koko päivän vähän hävettänyt yks vähän useamman ihmisen (jotka ei oo mitään mun hyviä kavereita) ryhmään jakamani ylipitkä viesti, mutta nyt mä osaan taas olla ylpeästi oma itseni. High 5 soulmate!!

      • Ulla

        Haha! Kiva että joku viitsi tuon lukea. Itseänikin vähän hävetti lähettää tuo romaanin mittainen kommentti, mutta en oikein viitsinyt karsiakaan sitä. Kun kuitenkin haluaa selittää ajatuksiaan asioiden taustalla, niin sitten aihe vähän venyy.

        Tämä oli tosiaankin paljon ajatuksia herättävä postaus, ja ihailen Tiinan tyyliä elää ja sisustaa minimaalisesti, ilman että koti on kuitenkaan kolkko. Minä tosiaankin muutin uuteen asuntoon vuosi sitten, ja tämä asunto on isompi kuin se, missä asuimme mieheni kanssa. Ja haaveissa on joskus ostaa/rakennuttaa omakotitalo, johon en myöskään halua liikaa tavaraa, edes sillä verukkeella, että ”kyllähän tänne mahtuu”.

        Joistain levyistä minäkin olen kuullut, mutta en tiedä sitten ovatko miten esteettiset, tai muutenkaan kätevät… En siis oikein tiedä niistä enempää.

    • Mahtava kommentti ja hyvää pohdintaa Ulla! Onhan sinussa selkeästi minimalistin piirteitä, kun ajattelet tavaran omistamisesta noin. Eikä ihmiset aina olekaan joko tai, voi olla kaikkea siitä välimaastostakin.

      Olet kyllä mielenkiintoisessa ympäristössä asunut, mitä tulee tavaran pitämiseen ja poisheittämiseen, että miten vanhempasi olivat ääripäitä! Hauska kuulla :D

      Tuosta onkin aiemmin kysytty, että haittaako kodissamme kaikuminen. Huomasin, että kun otan videota ja puhun siihen, kaikuminen korostuu hyvin paljon videossa, mutta kun täällä juttelee, ei kaikumista oikein edes huomaa. Toki meilllä kaikuu enemmän kuin pienessä runsaammin sisustetussa tilassa, ja varsinkin silloin kun lapset kiljuu tai kolistelee leluja, niin ääni tulee aika kovaa ja korkealta. Mutta vastaan, että kaikuminen ei häiritse, kun en sitä koskaan edes mieti.

  7. Ulla

    Tuo vanhempieni toisistaan poikkeava suhtautuminen tavaraan oli ja on todellakin sekä mielenkiintoinen että ärsyttävä asia. Mielestäni kumpikaan ei ole hyvä. Se, ettei koskaan heitä mitään pois, kerryttää lopulta hirveän tavaravuoren, mutta tuo, että heittää pois kaiken, mikä ei ole MINUN ja mitä juuri MINÄ en tällä sekunnilla tarvitse, ei myöskään ole mielestäni oikea tapa.

    Isäni heitti pois paljonkin sellaista tavaraa, jota kaikki muut perheenjäsenet olisivat halunnut säilyttää. Esim. Riihimäen lasitölkkejä olen nyt sitten ostellut kirpputoreilta muutaman, kun isäni heitti nekin kaikki menemään kenellekään sanomatta. Ja kun keittiöön hankittiin uusi ruokapöytä tuoleineen, olikin pinnatuolit yhtäkkiä kaatopaikalla. Ihan rahanarvoista tavaraa siis roskikseen noin vain. Eikä isäni mikään rikas ole, joten luulisi, että hänelle olisi kelvannut noiden tuolien myynnistä saadut rahat. Eikä häntä kiinnostanut se, että minä ja siskoni olisimme molemmat ne tuolit itsellemme halunneet. Esimerkkejä olisi vaikka kuinka… En edes halua muistella, mitä tapahtui 1920-luvun mummoltani saamalle poljettavalle singerille, kun se ei mahtunut mukaan ensimmäiseen muuttokuormaan kun kotoa lähdin.

    Aloin pohtia tuota kaikumista, ja mietin, että ehkäpä oman kotini kaikuminen häiritsee siksi, etten tunne tätä asuntoa kodikseni. Muutin tähän vähän sillä mentaliteetilla, että ”Pakko päästä tästä asunnosta pois ja saada uudet seinät ympärille”. Eilen aamulla huomasin kotoa poistuessani (taas) miettiväni, että pitäisikö muuttaa. Ehkä sen takia kiinnitän tuohon kaikumiseen niin paljon huomiota. Jos asunto olisi unelmieni täyttymys, niin tuskinpa itsekään huomaisin koko asiaa. Asunto on kyllä kaunis, mutta sisustaminen on vähän kesken, ehkä juuri siksi, että turhaan minä siellä sisustan viimeisen päälle, jos kuitenkin muutan kohta pois. (Itseni tuntien tuo ”kohta” tarkoittaa ”joskus vuosien päästä”… :D)

    • Hämmentävää tosiaan, että isäsi heitti tavaraa ronskisti pois muilta kysymättä tai sitä edes eteenpäin myymättä. Mahtoiko sitten toisella ääripäällä (eli äidilläsi) olla vaikutusta asiaan, ettei jää kyselemään, kun ei kuitenkaan saisi mitään heivata. Mutta jos joku toinen olisi halunnut oikeasti nuo itselleen säilyttää, kuten siskosi kanssa pinnatuolit. Ihan varmasti harmitti.

      Joo, tuo kaikuminen on hassu homma. Itsellänihän on misofonia, eli olen äärimmäisen herkkä äänille (hyvin matalille resonoiville sekä hyvin korkeille). Tietyt äänet tuottavat voimakkaan ahdistuksen ja stressitilan, enkä kestä niitä juuri ollenkaan. Siksi hiljaisuus on musiikkia korvilleni. Kaikuminen itsessään ei siis ärtymystä tuota, kuin vaikkapa seinän takaa tuleva bassojumputus.

      Tykkään kyllä tästä meidän kodista valtavan paljon, vaikkei tämän ole tarkoitus olla lopun elämän koti. Haaveilen toisinaan jo uudesta, mutta samalla haaveilen kaikesta siitä mitä voisin tänne tehdä ja toteuttaa, että miten saamme tästä kodista vielä kivemman ja viihtyisämmän. Tämäkin on siis vielä täysin kesken, eli sisustamista vaatii paljon vielä. Jos koti on selkeästi täysin väliaikainen, eikä tunnu muutenkaan aivan omalta, niin saattaa ne ongelmakohdatkin nousta enemmän esille, kuten nyt tuo kaikuminen. Ehkä jotkut kivat simppelit akustiikkalevyt voisi auttaa asiaa?

  8. Tiina

    Hyvä kirjoitus!
    Minäkin olen ajautumassa tähän maailmaan… Pään sisällä suhina ja kymmenen asiaa samaan aikaan mielessä, liikaa menoja, kotona liikaa ärsykkeitä ja tavaraa(kin). On helpottanut huomattavasti, kun esim. työpaikalla olen siivonnut Kaiken ylimääräisen (en siis tarvitse kymmentä kynää tai muistilappupinkkaa tms.).
    Helpottaa huomattavasti keskittymistä!

    Kotona jatkuu jonkinsortin raivaus nyt kolmatta kierrosta, ja nykyään harkitsen ostoksia todella tarkkaan.
    Itse ajattelen kyllä tyylillä köyhän ei kannata halpaa ostaa, on muutaman kerran tullut todettua.
    On niin paljon helpompi hengittää, ja kotona on jotenkin kivempi flow :)

    • Voi kiitos, onpas kiva kuulla :)

      Kuulostaapa hyvältä, ei tosiaankaan ihminen tarvitse kaikkea tuota! Olen saanut kotoa isältäni juurikin tuon opetuksen: köyhällä ei ole varaa ostaa halpaa – siis huonolaatuista. Tämä iskostui nuorena mieleeni todella hyvin ja sillä ajatuksella olen elämässäni hankintani tehnyt. Toki välillä on tullut tehtyä myös niitä virheostoksia, jotka ovat olleet vain hyviä muistutuksia siitä mihin ei rahojaan kannata laittaa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s