Näinä inflaation aikoina, kun oikeastaan kaikki asumiseen ja elämiseen liittyvät asiat ovat kallistuneet, korostuu pienen asunnon edut. Haaveilen isommasta kodista ja omakotitaloasumisesta, mutta samaan aikaan olen tyytyväinen nykyiseen tilanteeseen, että lämmitettäviä neliöitä on vähemmän.

Pienen asunnon hyödyt liittyvät ensisijaisesti kustannuksiin, kuten lämmitys- ja ylläpitokustannuksiin. En ole laskenut huonelämpötilaa säästääkseni sähkölaskuissa, palelen niin herkästi. Mielummin pidän tasaisen miellyttävän lämpötilan jokaisessa huoneessa, kun kaikki niistä on kuitenkin jatkuvasti käytössä. Sähkön hinta on ollut niin huipuissaan, että myös oma laskuni on ollut melko korkea, mutta vielä korkeampi se olisi tietysti isoimmilla neliöillä.

Taloyhtiöihin kuuluviin omistusasuntoihin kuuluu yhtiövastike, joiden hinta määriytyy neliöiden mukaan. Mitä pienemmästä asunnosta on kysymys, sitä vähemmän yhtiövastiketta maksetaan. Yhtiövastikkeen tulisi kattaa kaikki asunto-osakeyhtiön menot, kuten kunnossapidot, korjaukset, lämmityskulut, vesimaksut, jätehuollot ja isännöintipalkat. Oma paritaloasuntoni on kiinteistö hallinnanjakosopimuksella, eli minulla ei ole yhtiövastikkeita maksettavana.

Pienessä asunnossa rakennettavia tai remontoitavia neliöitä on vähemmän, joten materiaalimenekkiä vähemmän. Toki pieneen asuntoon tarvitsee yhtälailla kaikenlaisia toimintoja, koneita ja laitteita, vaikka neliöt on pienemmät. Isot pinta-alat haukkaavat silti ison siivun budjetista, oli kyse vaikkapa parketista. Jos kotini lattiapinta-ala olisi ollut yhtään enempää, en todennäköisesti olisi voinut laittaa Timberwisen tammilankkuparkettia, kun hinta olisi noussut niin korkeaksi. Tilasin lattian reilu vuosi sitten, mutta nyt hinta on entistä korkeampi, minun 55 m² tilausmäärällä se maksaisi tänä päivänä lähes 10.000 €.

Sain useampaan otteeseen kauhistelua, että kuka hullu laittaa tuon hintaista lattiaa, kun talo on kuitenkin vaan ihan perus, eikä mikään Westendin miljoonalukaali. Sinänsä ymmärrän ihmettelyn, mutta toisaalta en. Jokaisella lienee omat intressinsä mihin rahansa laittavat, minä laitan kotiini ja ihan rohkeasti uskallan vielä ajatella saavani siitä aikanaan omat pois ja vähän sen päälle.

Perustorppaa laminaattipintoineen on markkinat täynnä, jota tästäkin oltiin alkujaan tekemässä. Minä haluan materiaaleja, jotka tuntuu ja näyttää hyvälle, sykähdyttää ja inspiroi. Jos on mahdollista laittaa oman tyylistä, miksi en niin tekisi. Arvosteluista huolimatta ja muutaman asunnon myyneenä uskallan sanoa, että laadukkaammat valinnat vaikuttavat myyntihintaan ja -aikaan positiivisesti. Toki vaatii hieman myös silmää, ei rahalla tyylitajua saa.

Nostaisin pienen asunnon hyötyihin ekologisuuden. Pienempi asunto on ekologisempi vaihtoehto, mutta toki asumismuodolla on myös väliä. Pientä asuntoa ei tarvitse sisustella lukuisilla huonekaluilla, kun sinne ei yksinkertaisesti mahdu. Tämä on myös aika suuri säästö, varsinkin jos on kallis maku. Toki asuntoja voi sisustaa edullisesti kierrätetyillä tai Ikealla.

Pieni asunto on nopeasti siivottu. Tietynlaista järjestelyä teen varmaan jatkuvasti, jottei epämääräisiä tavarakasoja kerkeä syntymään. On kiva, kun yleisilme on aina perussiisti. Imuroin usein, mutta pölyjä pyyhin tosi harvoin. Se taitaa olla inhokkihommaa. Pyyhittäviä pintoja ei tosin montaa ole saarekkeen ja ruokapöydän lisäksi. Ei ole kirjahyllyjä, eikä ylimääräisiä tasoja, joihin rakentelisin asetelmia. Kokeilin sellaista, mutta hyvin nopeasti tajusin, ettei se ole yhtään oma juttu. Kaikki pölyä keräävä roina vaan äkkiä veks. Pieni sälä on piilotettu kaappien uumeniin.

Sitten niitä pienen asunnon haittapuolia, joista ensimmäiseksi tulee mieleen tilanpuute. Haittapuolet korostuvat niinä viikkoina, kun lapset ovat luonani. Kun olen yksin, tilaa on juuri sopivasti, enkä kaipaa enempää neliöitä. Mutta sitten kun pojat ovat luonani, paikat täyttyy hikisistä treenikamoista ja märistä ulkovaatteista. Niitä ei voi sulloa kosteana kaappiin, vaan ne on levitettävä kuivumaan sinne minne mahtuu, pitkin eteistä ja kylppäriä. Treenejä on melkein joka päivä, joten en kerkeä treenikamoja aina pesemään, enkä ulkovaatteita putsailemaan. Ne vaan kuivuu seuraavaa käyttöä varten. Tämä on ehkä haastavin puoli. Onneksi pystyn hyödyntämään lämmitettyä varastoa lisätilana treenikamojen ja vaatteiden säilytykseen, jonne pääsee näppärästi heti ulko-ovelta vaikka sukkasilleen. Silti lisätilalle olisi tarve.

Haittapuolia on myös se, ettei ihan kaikelle tavaralle ole sopivaa säilytyspaikkaa, kuten imurille tai pyykkitelineille. Ne on paljon käytössä, ja sen vuoksi on toki hyvä, että ovat saatavilla helposti, mutta jos olisi edes puolen neliön verran enemmän kodinhoitohuoneessa tilaa, saisin sullottua ne kulkuväylältä sivuun tai ainakin pois silmistä hetkeksi. Kaipaan myös likapyykille hieman enemmän tilaa, kuin yhden kapean kaapin verran. Jakotukit nappaa melkein puolet alakaapeista, joten säilytystilaa ei ole yhtään liikaa.

En tykkää, että kaapit ovat täyteen tungetut, joten olen vähäisen säilytystilan vuoksi vähentänyt entisestään tavaramäärää. Kaikki tavara, jolle ei ole oikeasti tarvetta, saa lähtöpassit. En voi jemmata kaapeissa sellaista, joka on vain satunnaisesti käytössä, jos ollenkaan. Kaapeissa täytyy olla tyhjääkin tilaa, niin ne pysyy paremmin siistinä ja järjestyksessä.

Voisin väittää, että asuntojen turhimmat neliöt löytyy säilytystiloista. Kuinka paljon ihmiset säilyttääkään turhaa tavaraa asunnosta toiseen? Jotkut kokee tarvitsevansa enemmän neliöitä, että saisi enemmän säilytystilaa. Siis että voisi säilyttää entistä enemmän tavaraa, jota ei tarvitse, saati käytä. Aika monta neliötä uppoaa tuollaiseen. Ne neliöt todella maksaa. Ennen kuin alkaa suunnitella hankkivansa lisää säilytystilaa, kannattaa käydä ensin nykyiset kaapit sekä varastot läpi, ja karsia niistä turhat tavarat pois. Aina on jotain myytävää, kierrätettävää ja poisheitettävää. Alkaa jännästi ilmestymään säilytystilaa lisää sellaisille tavaroille, joita todella tarvitsee.

Tosiaan, kun asunnossani on jokainen neliösentti käytetty, niin välillä tulee tilanne, että pitää siirrellä huonekaluja, jotta mahtuu jotain tekemään. Jos haluaa vaikkapa jumppailla olohuoneessa, täytyy ensin siirtää pöytää sivuun, jotta mahtuu. Treenikamoille ei ole tilaa olla esillä, vaan ne pitää käydä keräämässä kaapista. Pieni juttu, mutta vaikuttaa yllättävän paljon siihen, ettei tule tehtyä kotitreenejä enää juuri ollenkaan. Edellisessä kodissa oli reilusti tilaa ja levytanko heti siinä valmiina, joten oli helppo tehdä virkistävä vartin pikajumppa. Nyt kun tanko ja painot on kaappiin sullottuna, niiden esille ottaminen ja järjestely on isomman kynnyksen takana.

Omistan nykyään salikortin, joten siinä kai myös yksi syy vähentyneisiin kotijumppiin, mutta ei sinne salille vartin tai puolen tunnin takia tule lähdettyä, kun matkoihin menee myös aikaa. Oma treenitila yhdistettynä työhuoneeseen olisi haavelistalla.

Pieni asunto haastaa järjestämään isompia juhlia tai majoittamaan isompaa porukkaa kerralla. Meillä oli aikoinaan talo, ei iso, mutta siellä oli 5 makuuhuonetta, niin sinne mahtui hyvin majoittamaan väkeä. Nyt majoituspuoli on vähän heikonlainen, eikä varapatjoille ole oikein tilaa säilyttämiseen, ellen sitten tee sitä mitä juuri aiemmin itse sanoin, että varastosta vaan kaikki ylimääräinen veks, niin vieraspatja tai pari mahtuisi sinne. Nimittäin yökyläilyt on ihan huippuja.

Meinasi luisua raiteilta tämä postaus, mutta tuossa oli mieleen juolahtaneet asiat pienen asunnon hyödyistä sekä haitoista. Jos tulee mieleen vielä jotain muuta, olisi kiva kuulla!