comments 4

Uutta sohvaa hankkimassa

Olen vihjaillut aiemmin, että meille olisi tulossa uusi sohva olohuoneeseen. Aluksi ajattelin hankkivani vain muutaman nojatuolin, mutta nopeasti hahmottui vahva visio siitä, että tila vaatii sittenkin jotain paljon suurempaa ja hallitsevampaa, eli reilunkokoisen sohvan!

Olohuone on melko haasteellinen, koska se on keskellä asuntoa ja kulkua on joka puolelta. Jos suuntaa sohvan kohti takkaa, jäisi ikkunat ikävästi sohvan selkänojan taakse. Pohdin erilaisia vaihtoehtoja siitä millainen sohva tai sohvaryhmä tuohon tilaan sopisi, jotta kokonaisuus toimisi mahdollisimman järkevästi niin, että voisi nauttia sekä takkatulesta että maisemista, tuohon kun ei tule telkkaria ollenkaan. Mutta riittääkö yksi sohva, tarvitaanko mahdollisesti kaksi sohvaa vai lisäiskö sohvan viereen pari nojatuolia? Ajatuksena oli rakentaa sellainen rento ja tyylikäs lounge-henkinen seurustelutila.

Olen jo aiemmin haaveillut Hakolan Lazy-sohvasta ja palasin taas Hakolan verkkokauppaan ihailemaan sohvamalleja. Lazysta on saatavilla muutama eri koko, ja siinä selatessa innostuinkin yllättäen isosta kulmadivaanista! Vaikka divaanisohvat ovat mielestäni vähän menneen talven lumia, kun sellainen meilläkin oli monta vuotta, mutta Lazy-kulmadivaani teki kuvien perusteella vaikutuksen ja samalla se ratkaisi haasteellisen tilan ongelman. Lazy on suuresta koostaan huolimatta hyvin siro malliltaan, joka niinikään tuntui hyvältä.

Okei, eli iso divaanisohva. Mutta minkä värinen? Apua! Neutraalia väriä ainakin, mutta harmaa sohva ei innostanut ja hiekanvärinen meillä jo on tv-huoneessa. Tumma vai vaalea? Hmm, ehdottomasti vaalea. Vaikka kotimme ilme on jo hyvinkin vaalea, jostain syystä näin tuossa tilassa valkoisen sohvan. Siis valkoinen sohva lapsiperheeseen! Kun kysyin asiasta mieheltä, että miltäpä moinen kuulostaa, hän vastasi myönteisesti. Yllätyin, koska olin ihan varma, että hänen mielestä koko ehdotus on ihan järjetön. Kuka hullu edes harkitsee lapsiperheeseen valkoista kangassohvaa? Minä tietysti! Okei, on varmasti riski, mutta Hakolan sohvakankaat on konepestäviä! Jos kun tulee likaa, niin sitten nakataan päälliset pesukoneeseen. Jos sitten valkoinen kangas tuntuu täysin väärältä valinnalta tai siihen kyllästyy, voi sohvaan tilata uuden irtopäällisen. Miten näppärää, eipä tarvitse koko sohvaa uusia, onhan se kuitenkin aika iso investointi ja tietysti haluaisi, että sohva palvelee useamman vuoden.

Olin hyvin varma valkoisesta sohvasta, mutta tilasin varmuuden vuoksi vielä erivärisiä kangasnäytteitä Hakolan nettisivujen kautta, ihan vaan vertailun vuoksi. Meni muutama päivä, kun ne olivat postilaatikossa ja pääsin mallailemaan kangaspaloja. Valkoinen Florist 921 -kangas oli juuri sellainen kuin toivoinkin. Sävy oli luonnonvalkoinen tai ehkä enemmän sellainen kitti, ja kankaan tekstuuri juuri sopivan vivahteikas, joka tuntui istuvan valkoisten seinien ja betonilattian kanssa hyvin yksiin. Kangas on myrkytön, eikä siihen ole lisätty kemiallisia jälkikäsittelyaineita, eli on tämmöiselle erityisherkälle paras mahdollinen valinta, unohtamatta perheen pienimpiä. Kyseinen kangas on itsessään likaahylkivä, joten vakuutuin entisestään valinnasta.

Vaihdettavien ja pestävien irtopäällisten sekä ulkonäön lisäksi merkittävimpiä tekijöitä sohvaa hankkiessa on tietysti hinta-laatusuhde ja kotimaisuus. Hakolan tuotteet ovat hinnaltaan mielestäni erittäin asiallisia. Ei ne markkinoiden halvimpia tai kalleimpia ole, mutta vastaavat laatuun toivotunlailla. Meillä on ollut Hakolan Day-nojatuoli kohta vuoden verran ja olen ollut siihen erittäin tyytyväinen. Se on jämäkkä, siinä on tosi hyvä istua ja kangas on moitteettomassa kunnossa. Ajattelin tilata siihen myös uuden irtopäällisen nykyisen tilalle vaihtelun vuoksi, mahdollisesti samaa valkoista Florist-kangasta, kuin sohvaan. Hakolan tuotteet valmistetaan käsityönä Pohjanmaalla ja on aika huikeaa, että suunnittelu sekä tuotanto, ja suurinosa materiaaleista on kotimaista. Saa olla ylpeä, että meiltä löytyy tällaista osaamista. Omilla valinnoilla voi vaikuttaa siihen, että jatkossakin tuotanto pysyy Suomessa. Eli suositaan suomalaista!

taulu

Sen näkee sitten käytössä miten valkoinen sohva tulee toimimaan lapsiperheessä. Vaikken toivokaan eväsretkiä suoritettavaksi uudella sohvalla, en sitä tule täysin kieltämäänkään. Onhan se kiva heittäytyä sohvalle pötköttämään ja nauttimaan herkuista koko perheen voimin. Sohvan on määrä saapua ensi viikonloppuna. Kuinka jännää!

comments 4

Pyykkikasoista kakkavaippoihin

Päivät koostuvat täällä pääosin siivoamisesta, pyykinpesusta sekä tietysti vauvan hoidosta. Pyykkiä on ollut pestävänä aiemminkin kasapäin, mutta vauvan tulon jälkeen kone rullaa ihan jatkuvasti – koska pissakakkapuklu. Olin vielä muutama viikko sitten satavarma, ettei me tehdä kuivausrummulla yhtään mitään, mutta nyt olen satavarma, etten selviä ilman sitä enää viikkoakaan. Mies jaksoi olla sitkeästi erimieltä asiasta, mutta eipä hän pyykkiä pesekään, joten ei hänellä voi olla hajuakaan mikä työsarka siinä on ja miten suuri apu kuivausrummusta olisi. Toki hän pyykkejä nostelee ja viikkailee kun pyydän, pisteet siitä.

njuuk

Niin ne tarpeet muuttuvat sitä mukaan, kun elämäntilanne muuttuu. Iloisesti tietää rahanmenoa ja tietyt sisustushankinnat saavat suosiolla siirtyä tuonnemmaksi. Vauvatarvikkeitakin pitää vielä ostaa jonkin verran, käytännössä sitä huomaa helpommin mitä tarvitsee, enkä ole sen takia halunnut ennakkoon mitään keräillä. Turhat ostokset on niin syvältä.

ihana

Kävin itseasiassa ostamassa muutamia juttuja vauvalle viime perjantaina. Olin ekaa kertaa molempien lasten kanssa liikenteessä ja kun viimein päästiin kotiin usean tunnin reissulta, huomasin että ostokset olivat jääneet sinne kaupan kassalle! Vähänkö syletti. Täysin turha reissusta ei kuitenkaan tullut, kun kerkesin vilkaisemaan siinä nopsaan niitä kuivausrumpuja ja nyt tiedän kutakuinkin millainen kone meille tulisi. Ja lapset pääsivät kotiin ehjin nahoin! Se on mun mielestä jo ihan hieno suoritus, koska läheltä piti -tilanteita on yhden reissun aikana aika monta. Ei auta kun tehdä uusi reissu ja käydä hakemassa maksetut ostokset. Asiakaspalvelusta ihmeteltiin, että jäikö tosiaan kaikki ostokset kassalle. Juu kyllä jäi, näemmä siinä hetkessä olin jo juoksemassa naperon perässä hissiin vauva kainalossa hikikarpalot otsalla.

pikkane

Kahden lapsen kanssa on todella erilaista kuin yhden lapsen kanssa. Eikä se mikään yllätys ollut, tietysti se on erilaista. Mitään ennakko-odotuksia ei tainnut edes olla, koska ei voi tietää miten hommat menevät ja miten se arki sitten sujuu. Otetaan vastaan se mitä tulee ja sen mukaan mennään. Onhan tässä ollut pientä säätöä esimerkiksi päiväkodin kanssa, kun päiväajat ei meille oikein soveltunutkaan, mutta onneksi saimme muutettua rytmiä enemmän iltapainotteiseksi, helpottaa hieman viemisten ja hakemisten kanssa, kun isännän työt painottuvat iltaan ja siihen samaan sitten veisi myös lasta. Matkoihin menee kuitenkin 2 tuntia päivässä ja molempien lasten kanssa tuon matkan taittaminen lähtövalmisteluineen olisi itselleni sen verran työlästä, että helpommin napero jäisi vaan kotia. Mielummin kuitenkin päiväkotiin touhuamaan ja leikkimään kavereiden kanssa.

njuk

Toimiva ja mutkaton arki on nyt ensisijaisesti tavoitteena. Kun se arki pyörii pitkälti kotona, niin kodin pitää olla mahdollisimman käytännöllinen. Pyöritän jatkuvasti mielessä kaikkia kodin isoja sekä pieniä ongelmia, joita haluan ratkaista. Usein ne liittyvät sekä toimivuuteen että visuaalisuuteen, molemmat ovat itselleni yhtä tärkeitä. Joskus rumakin on ok, kunhan vaan toimii. Kodinhoitohuoneesta on tullut kunnon pyhättö, onhan siellä pyykit, pesukone ja vaipanvaihtopiste. Kuvia siitä en hetkeen laita, eipä ole kaunista katseltavaa, eikä edes vielä niin toimivaakaan, mutta parempaa kohti ollaan menossa. Kaikki aikanaan. Ööö, eli olispa jo.

Kävin eilen vauvan kanssa neuvolassa ja neuvolan täti tokaisi heti siihen alkuunsa: “Teillä näyttäis menevän kotona aika hyvin”. En tiedä mihin se oikein heittonsa perusti, tuskin meikäläisen tummiin silmänalusiin, mutta lämmitti mieltä tosi paljon ja tajusin siinä hetkessä, että totta tosiaan, meillä menee aika hyvin. Monenlaisia tilanteita arki on täynnä, eikä tämä ole todellakaan vain ruusuilla tanssimista, mutta pääosin meidän arki rullaa kotona nyt aika hyvin – pesukoneen ja kohta kotiutuvan kuivausrummun lisäksi.

comments 2

Hyggeilyä ja joulumieltä

Kaupat alkavat hiljalleen täyttyä joulukoristeista sekä muista jouluisista asioista. Monet aloittavat joulufiilistelyn jo lokakuussa ja miksipä ei, onhan joulussa ihan oma taikansa, jota mielellään viettääkin mahdollisimman pitkään. Joulukausi on hyggeilyn kulta-aikaa, joten en ihmettele, että rentouttava kotoilu aloitetaan juurikin vuoden pimeimpään ja koleimpaan aikaan.

Kynttilät, villasukat, takkatuli, lämpimät juomat, sohva sekä vilttiin kääriytyminen taitaa olla hyggeilyn perussetti ja noistahan tulee vahvasti myös joulunaika mieleen – tai ainakin kiireettömyys, nautiskelu ja rentoutuminen, mihin joulussakin pyritään. Nytpä käytin itsekin tätä super trendikästä hygge-sanaa, jota olen oikeastaan aina inhonnut. Sitä kun on viime aikoina tullut ihan joka tuutista ja varmaan juuri sen takia ärsyttääkin. Jospa alan käyttämään sitä suosiolla itsekin, niin sitten varmaan ihastun moiseen. Ha!

Hyggeily on kuitenkin tosi jees ja sitä aion toteuttaa nyt parhaani mukaan, tai miten hyvin se onnistuukin vauva kainalossa. Kotona olen oikeastaan aina, mutta kunnon pysähtyminen ja rentoutuminen, siis ihan pelkkä oleminen onkin sitten asia erikseen. Ei semmoiseen ole oikein ollut aikaa tai en vain osaa – tai sitten en ole halunnut. Jatkuvasti on joku kotihomma meneillään ja vauvan tulon myötä käynnistyi vielä kakkapissamaitopukluralli.

Viime vuonna meidän joulun vietto alkoi vasta jouluaattona asuntohässäkän takia. Saimme vuokra-asuntomme juuri joulun alla, joka olikin ainoa asia mitä sillä hetkellä toivoin. Koska tykkään joulusta tosi paljon, jatkoin suosiolla joulufiilistelyä vielä pitkälle tammikuuhun, lämmitin glögiä ja söin pipareita varmaan joka päivä. Viime joulusta tulikin kaikinpuolin ihana ja yllätyksellinen joulukuusesta lähtien, josta löytyi linnunpesä! Taisi olla merkki tulevasta ;)

Enpä tiedä tuleeko sen kummemmin koristeltua kotia jouluiseksi, luulen että aika simppelillä ilmeellä edelleen mennään. Iso tuuhea joulukuusi on ainakin tulossa, joka koristellaan ja sitten kynttilöitä sekä parit jouluvalot. Olen joulukoristeidenkin kanssa Less is more -linjalla, koska koristeellisuus ei ole oma juttu, ei joulunakaan. Havupuut ja hyasintit ovat tervetulleita, joulun tuoksu tulee niistä. Jospa saatais leivottua pipareita tällä kertaa, kun tuo napero niistä niin kovasti tykkää ja onhan se leipominen yhdessä hauskaa puuhaa vaikkakin tosi sotkuista. Meillähän vaihtui pari vuotta sitten jouluruokakin laatikoista, kinkuista sekä rosolleista kunnon pihviin ja paistettuihin kasviksiin, perinteiset jouluruuat ei nappaa. Joulupuurosta ja glögistä en luovu, ne kuuluvat edelleen listalle.

franklin

Nyt on kuitenkin ensimmäinen jouluinen juttu hankittu ja se on tuommoinen sympaattinen minikuusi. Sattumoisin osui eteen kauppareissulla. Aika söpö se on. Hyggeily siis alkakoon ja siitä siirrytäänkin luontevasti joulun fiilistelyyn, joten villasukat, kynttilät ja glögit esille, sitten vaan marraskuun kaamosta selättämään!

comments 8

Vauva-arkea

Täällä on eletty vauva-arkea reilu viikko. Olin ajatellut sukeltavani vauvakuplaan suoraan sairaalasta, mutta eipä mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Tällä kertaa kotona odotti huomionkipeä leikki-ikäinen, joka osoitti mieltään ensimmäiset päivät, joten rauhallinen ja seesteinen kotiutuminen jäi vain ajatustasolle. Ensimmäisten päivien aikana keskityin ensisijaisesti hoitamaan vauvaa sekä itseäni, kun mies touhusi Nukan kanssa ja siinä ohessa juoksi kaupan, apteekin ja päiväkodin väliä. Tuo kaikki oli entistä haasteellisempaa kiukuttelevan naperon kanssa ja alkoi hieman kodin tunnelma kiristyä siinä samalla.

Itselläni hormoonit jylläsi todella voimakkaasti, joten itku oli herkässä ja tunteet pinnassa, mutta tämähän oli odotettavissa. Mies ei näyttänyt asiaa oikein ymmärtävän ja sen seurauksena tuli muutama raju yhteenotto. Tiedän, etten ole mikään helppo tapaus ja tuossa olotilassa – väsyneenä, kipeenä ja juuri synnyttäneenä – olen entistä kärkkäämpi. Noh, ainakin ilma puhdistui, kun pääsi purkamaan asioita. Ensin huutamalla ja sitten vasta puhumalla, tietty. Mutta hyvä sitä on sanoa asiat ääneen, kuin pitää sisällään. Anteeksipyytäminen on taitolaji ja ihan hyvin meillä sen suhteen menee, vaikka ensin mökötetäänkin vuorokausi. Sopimisen jälkeen on kyllä kiva fiilis ja toinen tuntuu taas aika ihanalta.

Valitettavasti Nuka joutuu kuulemaan ja näkemään meidän tappelut läheltä, mutta hän näyttää ottavan aika hyvin ne. Ehdottaa aikuismaisesti tokaisemalla, että olkaapas nyt taas kavereita. Hän tietää, että aina tappelujen jälkeen on rauha maassa ja kaikki hyvin, äiti ja isi purkaa välillä pahaa mieltä ja erimielisyyksiä toisiinsa. Hän onneksi näkee myös ne anteeksipyynnöt halauksineen.

Kun viikko oli vierähtänyt kotiutumisesta, Nukan käytös muuttui selkeästi parempaan suuntaan. Hän alkoi olla hyvin reipas ja avulias, oli niin ylpeä pikkuveljestään ja alkoi auttamaan vauvanhoidossa sekä muissa pienissä askareissa. Myös oma-aloitteisuutta tuli roimasti lisää, kävi suihkussa tai vessassa reippaasti, laittoi itselleen eväitä ja pesi hampaatkin itse kun pyydettiin. Äidistä tuli taas kaveri, ja pusuja sekä halauksia alkoi tulla isolla kädellä. Vaikkei kiukkukohtaukset tuohon loppuneetkaan, ainakin ne väheni huomattavasti. Koitamme ottaa Nukaa huomioon nyt erityisen paljon, ettei koe jäävänsä syrjään. Onhan se toiselle iso juttu, kun perheeseen tuli toinen lapsi, joka vaatii jatkuvaa hoitoa ja huolenpitoa.

Itselläni synnytyksen aiheuttamasta repeämästä paraneminen on ollut vähän hidasta, ei meinaa helpottaa yhtään. Istuminen ja käveleminen sattuu edelleen tosi paljon. Onneks jälkisupistukset loppuivat jo, ja ne jos jotkut on todella kivuliaat! Sanoivat sairaalassa, että toisen lapsen kohdalla ne saattavat olla erittäin voimakkaita. Ilman kipulääkkeitä ei meinaa selvitä. Muistaakseni Nukan jälkeen näitä ei edes tullut, tai sitten en vain muista moista.

Eilen sitten iski vielä uudenlaiset kivut kohtuun ja Jorvissa epäiltiin sen olevan kohtutulehdus. Tätä vähän pelkäsinkin, kun istukasta oli jäänyt kohtuun palanen ja siitä syystä saattaa iskeä tulehdus. Tänään on ollut parempi olo, täytyy nyt seurailla oloa. Jos kyseessä on kohtutulehdus, se tietää kaavintaa. Ilmeisesti se tehdään nukutuksessa, ja hyvä niin, koska ajatuskin toimenpiteestä hirvittää. Kunpa nyt pääsisi kivuttomaan olotilaan, niin pystyis liikkumaan taas normaalisti.

Vauva-arki on kaikesta huolimatta aivan ihanaa aikaa! Olen niin rakastunut tuohon pikku nyyttiin, voisin vaan tuijotella sitä tunnista toiseen. Hän on niin kiltti, rauhallinen ja söpö, ilmoittelee aina kun on nälkä tai kakat vaipoissa. Vatsaväänteitä on hieman ollut, mutta ehkä se tasaantuu, kun suolisto tottuu maidon määrään. Sitä maitoa tulee todella paljon ja joudun pumppaamaan joka päivä vähintään kerran tissit tyhjäksi. Maito nousi kunnolla heti kolmantena päivänä ja oikein säikähdin kun huomasin millaiset tykit oli ilmestyneet. Huh huh. En oo tottunut. Mutta hyvä homma, että maitoa tulee ja pienelle maistuu ruoka. On painoa ja pituutta tullut jo tosi hienosti lisää.

nallesukat

Voi kun tuo nyytti ei kasvaisi liian nopeasti. Nyt jo murehdin sitä, miten vuosi tulee menemään vauhdilla ja vauva-aika on huomaamatta ohi. Toki vauvan kasvamista ja kehittymistä on mahtavaa seurata, ja moni asia helpottuu sen myötä, mutta vastasyntynyt on vaan niin ihana ja haluaisi elää tätä aikaa mahdollisimman pitkään. Uudessa tulokkaassa on tosi paljon samoja piirteitä, eleitä ja ilmeitä kuin Nukalla oli. Vitsit miten haikea ja tunteikas olo siitä tulikaan, neljän vuoden takaiset muistot tuli niin vahvasti mieleen. Nuka on jo tosi iso poika ja se oikein korostuu vauvan saapumisen jälkeen.

Moni tekee lapset parin vuoden välein ja olen kuullut, että ekat vuodet ovat tosi rankkoja. Nukalla ja vauvalla on ikäeroa lähes 4 vuotta ja on tullut mietittyä, onko suuri ikäero parempi. Onhan se kiva, kun Nuka ei ole enää vaippaikäinen, helpottaa moinen kovasti. Mutta aika sen näyttää, miten hyvin homma toimii, leikkiikö lapset kiltisti yhdessä vai meneekö enemmän tappeluksi ja kiukutteluksi. Varmaan molempia, ovathan he sisaruksia. Otetaan vastaan se mitä tulee.

Mies tokaisi, että nyt sitten eletään ruuhkavuosia. No enpä tiedä, eihän meillä ole edes talonrakentamisprojektia ;) Eikös sekin kuuluu ruuhkavuosiin? On kyllä mieletön onni, että meillä on viimein alla uusi asuttava talo. Toki tässäkin on vielä tekemistä, jotta saadaan tiloista entistä toimivammat, mutta pääpiirteittäin valmis paketti. Katsotaan sitten jonkun vuoden päästä mitä tehdään, nyt on hyvä tässä.

comments 31

Pieni on syntynyt

Niin kauan häntä toivoimme, niin kauan häntä odotimme, nyt hän on täällä. Suuri pieni ihmeemme saapui maailmaan aurinkoisena lokakuun pakkaspäivänä 22.10.2017 kello 13.22.

vastasyntynyt

Pienokaisen strategiset mitat olivat 3 400 g ja 52 cm. Hän syntyi raskausviikolla 41+6 kivuliaiden supistusten saattelemana täydellisenä ja terveenä tummatukkaisena poikavauvana.

Synnytys käynnistyi spontaanisti, sitä vain vauhditettiin oksitosiinilla. Pääsin kuin pääsinkin synnyttämään alateitse! Se oli toivomukseni, mutta siinä kohtaa kun ponnistusvaihe alkoi, taisin hetken jos toisenkin katua tuota toivomusta. Olin ihan varma, etten selviä siitä kivusta. Ehkä elämäni äänekkäin huuto taisi päästä tuossa hetkessä ja sillä osastolla kuuli varmasti jokainen, että nyt syntyy. Ja niin syntyi. Se saatiin omin silmin tällä kertaa todistaa, kun pieni tuli viimein ulos ja itkeä parkaisi alkajaisiksi, ja pissasi.

Sain vauvan samantien rinnalle ja siinä ihmeteltiin yhdessä uutta elämän alkua. Isi sai leikata napanuoran. Kivut jatkuivat hyvin voimakkaina vielä synnytyksen jälkeenkin ja vaikka tuota kyseistä hetkeä olin odottanut tosi pitkään, oli vaikea nauttia siitä ihan täysillä, kun kivut veivät mukanaan. Hetken päästä pääsin parsittavaksi leikkausosastolle, paikat kun oli tuossa rytäkässä vähän revenneet. Sitä ennen sain morfiinia ja muuta kivaa turruttajaa, jotta ihana operaatio pääsi alkuun. Sen jälkeen minut vietiin hetkeksi heräämöön palautumaan. Olin koko ajan hereillä ja täysin tietoinen kaikesta mitä tapahtuu. Oli hieman pöpperöinen olo, ehkä juurikin niistä lääkkeistä, mutta kävihän se kroppa juuri äärirajoilla.

Kivuista viis, koska kaikki oli pienellä oikein hyvin, eikä aiempaan epäilyyn ollut enää mitään syytä. Varmistin asiaa vielä monta kertaa, että onko mahdolliset ongelmat nyt poissuljettu, kun sanoivat silloin ultrassa, että vain syntymän jälkeen voi tietää vauvan todellisen kunnon. Kyllä vain, kaikki hyvin. Hän on täysin terve. Miten huojentavaa kuultavaa tuo onkaan. Kotiuduttiin sairaalasta toissapäivänä. Täällä on paranneltu haavoja ja ihmetelty haltioituneena uutta tulokasta, sekä opeteltu uutta kahden lapsen arkea. Siinä hän nyt on, meidän rakas pieni vauva ♥