comments 29

Vakava maitoallergia

Ehkä joku muistaa aiemmat postaukset, joissa kerroin meidän sairaalareissuista (1 ja 2), kun vietimme Nilon kanssa joulun alla monta päivää Jorvin lastenosastolla rajun oksentelun takia. Lukuisista tutkimuksista huolimatta syytä oksentamiselle ei löydetty.

Kun kävimme tuolloin lääkäreiden kanssa tarkemmin läpi Nilon syömisiä, muistimme hämärästi, että molempia oksentamisia ennen olimme antaneet Nilolle äidinmaidonkorviketta. Vaikkei allergiatesteissä mitään ilmennytkään, alkoi vahvistua kuitenkin epäilys siitä, että oksentaminen johtuisi mahdollisesti kyseisistä korvikkeista. Saimme lähetteen maitoaltistukseen, joka voitaisiin tehdä vasta sitten kun Nilo on täyttänyt puoli vuotta. Siihen asti pitäisi antaa vain ja ainoastaan äidinmaitoa.

Niin tein. Puolen vuoden ajan annoin pelkästään rintamaitoa. Nilo oli siitä hieman hankala tapaus, ettei hän suostunut juomaan ollenkaan pullosta, vaikka pullossa olisi ollut pumpattua rintamaitoa. Kokeilimme monenlaisia tapoja syöttää, mutta ei. Hän sylki maidon heti pois, eikä ottanut kulaustakaan. Olin aivan kiinni Nilossa, enkä voinut kauppaa kauemmaksi lähteä, koska pieni söi kahden tunnin välein. Oli turha edes ajatella lähtevänsä käymään vaikkapa kaupungilla asioilla ilman Niloa. Vaikka omaa aikaa alkoi kaipaamaan jo kovasti, tiesin, ettei moinen kauaa kestä, nyt on vaan itse jaksettava. Ja ihan hyvin omasta mielestä jaksoin, imettäminen itsessään kun oli Nilon kanssa jotenkin paljon mutkattomampaa ja kivuttomampaa, kuin Nukan kanssa.

Puoli vuotta tuli täyteen ja matkasimme suunnitellusti aamuvarhain Jorviin maitoaltistukseen. Reissu osottautui täysin turhaksi, koska he eivät voineet tehdä altistusta, kun hän ei syönyt pullosta. Olin varma, että jo lusikallinen riittää, jolloin hän reagoisi maitoon, mutta eipä se kuulemma olisi riittänyt. Vauvan olisi pitänyt syödä maitoa useassa erässä annoskokoa kasvattaen. Se siitä sitten. Oli siis opetettava Nilo syömään pullosta ja palaisimme takaisin Jorviin kolmen kuukauden päästä.

Jo ennen tuota käyntiämme Nilon iho oli jo jonkin aikaa oireillut erikoisesti. Molemmissa poskissa ja siellä täällä vartalossa oli pahannäköistä ihottumaa, jota hän usein hieroi ihan verille asti. Kävin näyttämässä Niloa lääkärissä useamman kerran ja joka kerta määrättiin vain kortisonia hoidoksi, joka auttoi hetkeksi, muttei poistanut itse ongelmaa. Halusin lähteä selvittämään asiaa paremmin ja varasimme ajan Pikkujätin allergialäärille, joka totesi sen olevan tavallista atooppista ihottumaa. Kerroin hyvin selkeästi, etten halua pientä vauvaa vuorata enää kortisonilla tai millään muullakaan lääkkeellä, mutta niin vain taas saatiin resepti seuraavaan lääkeaineeseen, jota olisi pitänyt levittää Nilon iholle monta kertaa päivässä.

Laitoin Miniderm-lääkevoidetta Nilolle parin viikon verran, joka ei tehonnut oikeastaan yhtään. Alkoi suututtaa koko asia ja päätin, että otan itse selvää, mistä ihottuma johtuu. Olen ennenkin ollut tilanteessa, ettei todellista syytä etsitä, vaan peitetään ongelma lääkkeillä. En halunnut antaa pienelle vauvalle enää yhen yhtä lääkettä, ellei olisi ihan pakko. Onneksi meillä oli vauvavakuutus, joka korvasi lääkärikäynnit sekä muut kulut, joita kertyi lyhyessä ajassa huomattava summa.

Eräs päivä annoin Nilolle vauvoille tarkoitettua puuroa. Hän söi pari lusikallista, eikä enempää jostain syystä suostunut syömään. Ajattelin, että puuro oli liian mautonta, mutta hetken päästä hän oksensi kaiken ulos. Hän ei ollut oksentanut enää kuukausiin, eikä koskaan edes puklaile ja siinä kohtaa hälytyskellot alkoivat soimaan. Pyysin miestä tarkistamaan pakkauksesta mitä puuro pitää sisällään. Onko puurossa mahdollisesti jotain samaa ainetta, kuin äidinmaidonkorvikkeessa on, josta mahdollisesti aiemmin oksensi. No kyllä oli! Molemmissa on maitoa tai tarkemmin sanottuna MAITOPROTEIINIA. Aloin pohtimaan, voisiko maitoproteiinista johtua sekä oksentelu että iho-ongelmat?

Itse syön maitotuotteita todella paljon ja koska imetän, Nilo saa luonnollisesti äidinmaidon kautta samoja ainesosia. Neuvolassa ja lääkärissä sanottiin, että prosentuaalisesti vauvan saama määrä on todella pieni, ettei sillä ole oikeastaan väliä mitä syön. Ajattelin kuitenkin kokeilla mitä tapahtuu, jos muutan oman ruokavalioni täysin maidottomaksi vähintään viikoksi. Alussa oli hieman haastetta, koska käytin päivittäin runsaasti erilaisia maitotuotteita, mutta se oli ainut keino selvittää, voiko Nilon iho-ongelmat johtua todellakin minun syömästä maidosta.

Reilussa viikossa Nilon iho muuttui selkeästi parempaan suuntaan. Ihan kokonaan ihottuma ei lähtenyt, mutta se ei enää ollut verillä, vaan osittain lähes jopa normaalissa kunnossa. Kun koeaika oli ohi, jatkoin taas maitotuotteiden syömistä. Meni pari päivää, kun Nilon iho räjähti todella pahaksi. Siinä kohtaa varmistui, että Nilon oksentaminen ja iho-ongelmat todella johtuivat maitosta tai juuri siitä maitoproteiinista. Tuo tieto oli äärimmäisen huojentava. Yksikään lääkäri, jolla kävimme iho-ongelmien takia, ei heittänyt edes kevyesti ilmaan, voisiko johtua maidosta. Vaikka samaan aikaan olin helpottunut, että löysimme itse ongelman, suututti valtavasti, että lääkärit määräävät kaikkeen vaan lääkettä peittämään ongelmat.

Siitä hetkestä lähtien alkoi itselläni täysin maidoton ruokavalio. En enää voinut syödä juustoja, suklaata, rahkaa, jogurttia, jäätelöä, voita, kermaa tai mitään muutakaan mikä sisältäisi maitoa. Ja mitä pidemmälle ruokavalion kanssa mentiin, huomasin, etten voi syödä edes sellaisia tuotteita, jotka on valmistettu linjastolla, jossa on käsitelty maitoa. Jos pakkauksessa lukee ”saattaa sisältää maitoa”, en voi sellaista syödä tai Nilon iho menee samantien tosi pahaksi.

Näiden viimeisten kuukausien aikana Nilon iho on parantunut oikeastaan kokonaan. Jos otan pisarankin maitotuotetta, esim. joku ruoka on voissa paistettu, Nilo reagoi siihen välittömästi seuraavan imetyksen jälkeen. Siksi en ota pienintäkään riskiä. Olen useasti joutunut olemaan syömättä, kun vaihtoehtoja ei ole ollut. Ravintolaruokailut ovat olleet tämän takia erittäin haastavia, koska vaikka tilaan täysin maidottomana ateriani, saatan saada annokseni juustolla, jogurttikastikkeella tai maitoa sisältävällä vehnäpohjalla. Joko maitoallergiaa ei ymmärretä tai sitten ei vaan välitetä. Maidoton ei ole todellakaan sama asia kuin laktoositon.

Kun menee nälkäisenä ravintolaan ja varmistaa tarjoilijalta monet kerrat, että ruokani on varmasti maidoton, niin jostain kumman syystä tieto ei kantaudu kokille asti. Muutamat kerrat olen syönyt tietämättäni maitotuotteita. Olen saanut annokseni eteeni niin, että tarjoilija kertoo sen olevan täysin maidoton olematta kuitenkaan sitä. Olen jopa mennyt varmistamaan asiaa ravintolan keittiöön asti itse kokilta, onko ruokani todella sitä mitä tilasin. Hyvin usein on käynyt niin, ettei ruokani ole sitä mitä tilasin, vaikka on useamman kerran asia varmistettiin tilauksen yhteydessä.

Eräs kerta aloin itkemään, koska tiesin, että Nilo tulee kärsimään siitä mitä olin juuri laittanut suuhuni. Kokki tuli palauttamaan rahamme, joka oli ehkä laiha lohtu, mutta tärkeä opetus hänelle, koska joku toinen allergia voi olla ihan oikeasti hengenvaarallinen. Ilmeisesti tänä päivänä on niin paljon ton-ton-tyyppejä, ettei oikeita allergioita oteta vakavasti.

Olimme tällä viikolla Italiassa ystävien kanssa ja siellä meni omalta osalta ruokailut ihan penkin alle. Eräs kerta yksi ystävistämme sanoi tarjoilijalle, että vauva voi kuolla, jos syön pisarankin maitoa, niin se tuntui olevan ainut keino milloin allergia otettiin vakavasti. Tuloksena oli tosin se, että söin illalliseksi sitten porkkanaraastetta. Jäi vähän nälkä. Kotona maidotonta ruokavaliota on niin paljon helpompi toteuttaa kuin reissussa, kun tietää varmasti mitä suuhunsa laittaa.

Meillä olisi se uusi maitoaltistus Jorvissa ensi tiistaina. Peruin ajan, koska tiedän nyt satavarmasti, että Nilo on maitoproteiinille vakavasti allerginen, joten en halua, että pieni joutuu taas oksentamaan tai nahoissaan kärsimään. Jotta saisimme kelakorvauksen megakalliiseen maidottomaan äidinmaitokorvikkeeseen, meidän pitäisi mennä maitoaltistukseen.

Päätin, että imetän Niloa vuoden ikään asti ja siihen saakka olen itse maidottomalla, jolloin korvikkeita ei tarvita. Voisin päästää itseni helpommalla, mutta parasta ravintoa vauvan kehitykselle on kuitenkin puhdas käsittelemätön äidinmaito ja se on tärkeämpää, kuin omat mielihalut. Tähän asti olen selvinnyt hyvin ja aion selvitä vielä muutaman kuukauden. Sitäpaitsi kun tietää, että toinen kärsii jos minä ryssin, niin kyllä sitä tulee oltua erityisen tarkka syömisissä. Sitä ei voi sortua missään kohtaa.

Juhlissa pöydät notkuu toinen toistaan herkullisempia tarjottavia, mutta olen vain tyytynyt katselemaan. Erikoisinta tässä on ollut se, että maitoproteiinia tuntuu olevan ihan jokaisessa ruuassa! Onneksi Suomessa pakkausmerkinnät on tehty todella hyvin, joka helpottaa ruokaostoksilla valtavasti.

Itse en ole koskaan ollut millekkään allerginen, joten aika paljon on tullut opittua Nilon maitoallergian takia. Vaikka oma ruokavalio onkin tiukka, helpottaa tieto siitä, että tämä on vain väliaikaista ja varsinkin se, että Nilo voi nyt paljon paremmin. Kuuleman mukaan lapsi alkaa kestämään todennäköisesti maitoa jossain kohtaa. Toivon todella niin, ettei moinen allergia rajoita elämää liikaa.

comments 4

Tyylikäs ja turvallinen syöttötuoli

Kaupallinen yhteistyö / OZBaby

Nilo oppi lyhyen ajan sisällä istumaan, konttaamaan, kiipeämään ja seisomaan tukea vasten, ja siinä samassa rytäkässä pullahti kaksi ensimmäistä hammastakin! Alkoi tulla käsille se hetki, kun piti alkaa etsimään pirpanalle sopivaa syöttötuolia. Harkitsin samaa syöttötuolia kuin aikoinaan Nukallakin oli, mutta taas tuli semmoinen jännä tunne, etten halua samanlaista. Vaikka kyse on vaan yhdestä tuolista, vuoden takainen palautui liiankin herkästi mieleen, kun piti heittää kaikki vauvatavarat kaatopaikalle – Nukan syöttötuoli mukaanlukien. Oli helpompi lähteä etsimään jotain ihan uutta mallia, joka toimisi entistä paremmin ja pidempään.

Koska meidän pöytäryhmä on täysin musta, saisi syöttötuolikin olla musta. Kun näin mustan Stokke Steps -syöttötuolin OZBabyn sivuilla, ihastuin siihen välittömästi! Tiesin heti, että tahdon sen meille. Nilolla on myös Stokken vaunut ja ne ovat olleet kyllä todella hyvä ostos, joten tuntui kivalta, että syöttötuoli olisi samaa merkkiä, onhan se hyväksi todettu. Vaikka syöttötuoli onkin asetta arvokkaampi, menee se pikkuvauvasta koululaiseen, jos vaikka miettii miten moni syöttötuoli on käytössä vain pari vuotta ja sitten pitää erikseen ostaa juniorijakkara.

Päätös oli selkeä. Tilasin Stokke Steps -syöttötuolin ja siihen sopivan Stokke Steps Baby Set -vauvaistuimen, jossa on säädettävät valjaat sekä Stokke Steps Baby Set -tarjottimen. Tilaus tuli muutamassa päivässä ja kun otimme tavarat paketista ja kokosimme ne, näytti kokonaisuus tosi hienolta, mutta isohkolta ja ihmettelimme hetken, ettei tuolia saa tarjottimen kanssa pöydän ääreen, kun se on pöydän kanssa samalla tasolla. No eihän sitä siihen ole tarkoitus laittaakaan! Vauvallahan on tarjottimen ansiosta nimenomaan oma pöytä ja on miljoona kertaa helpompi syöttää, kun voi istua itse suoraan vauvan edessä! Näin ollen ruokapöytään jää paljon enemmän tilaa meille muille.

Kun ensimmäinen vauvaruokailu uudessa syöttötuolissa oli suoritettu, hehkutin sitä varmaan pari tuntia. Olin niin innoissani, miten helposti ja mutkattomasti homma toimi. Tuolille löytyi vielä täydellinen paikka seinän vierestä, eikä sitä tarvitse siirrellä mihinkään siitä. Käänsin vielä ruokapöytää hieman, jotta joka puolella mahtuu istumaan väljästi syöttötuolista huolimatta. Ai että kun olin tyytyväinen valintaani.

Syöttötuoli näyttää ja tuntuu tosi hyvälle, mutta erityisen tyytyväiseksi minut tekee se, että se myös toimii hyvin. Kokonaisuus on tyylikäs ja siinä on laadukas muotoilu, materiaalit ovat vimpan päälle, valjaat sekä istuimen koko on säädettävissä vauvan kasvaessa ja se mikä tuommoisessa syöttötuolissa on erityisen tärkeää, se tuntuu erittäin jämäkältä ja näin ollen myös turvalliselta. Sitä paitsi Nilo viihtyy tuolissa mainiosti.

comments 15

Neutraalit ruokailuvälineet vauvalle

Ostimme Nilolle ensimmäiset ruokailuvälineet lähimarketista, jotka eivät todellakaan olleet tyylillisesti viehättävimpiä. Värikästä ja runsaskuvioista, joissa nallet, puput ja ilmapallot sikin sokin. Oikein vekkulia ja iloista meininkiä, olihan kyse sentään lasten ruokailuvälineistä, joten mitä muuta voisi kuvitella ruokakaupan hyllyltä irtoavan. Ne ajoivat kuitenkin asian sillä hetkellä, kun tarvetta oli ja sillä hyvä.

Olin hyvin vakuuttunut siitä, että nätimpääkin ruokailuvälinettä olisi vauvoille tarjolla. Sellaista vähän – eli paljon – neutraalimpaa, simppelimpää ja tyylikkäämpää. Miehen mielestä on ihan typerää laittaa moisiin rahaa, mutta miksei vauvan ruokailuvälineet voisi olla kauniita, käytetäänhän niitä kuitenkin monta kertaa päivässä ja ovat jatkuvasti esillä. Itselleni on tärkeää, että arkisetkin käyttöesineet miellyttävät silmää ja tuottavat iloa, siitä mielelläni maksan.

Lähdin etsimään nättiä astiasarjaa vauvalle ja niinhän se sitten tuli eteen Instagramissa. Bambusta valmistetut Cink-ruokailuvälineet teki samantien vaikutuksen, ne olivat juuri sellaiset mitä ajatuksissa oli. Ah, mikä löytö!

Tilasin ruokailuvälinesetin kolmessa eri värissä: fog, rye ja ocean. Kaikki värit ovat hyvin neutraaleja ja suosikki on ehdottomasti fog, joka on suomeksi käännettynä sumu, väriltään sellainen hiekkamainen beige. Astioiden muotoilu on ihanan yksinkertaista, ilman mitään kihveleitä ja kahveleita, joita juuri niissä muovisissa markettiversioissa on. Materiaali on kierrätettyä luonnon bambua ja sen kyllä tuntee. On muuten aivan ihanat käteen!

Olipa kiva, että löysin tämän astiasarjan. Ne ovat ilmeeltään niin neutraalit, että uskon niiden olevan käytössä vielä pitkään vauvavuoden jälkeenkin. Markettiversioilla kun ei taida samanlaista tulevaisuutta olla, vaikka vielä käytössä meillä ovatkin.

comments 4

Sisustusfilosofia

Aloin pohtimaan omaa sisustusfilosofiaani. Sisustaminen ei ole itselleni kodin koristelua, se on enemmänkin ajattelumalli. On mielenkiintoista miettiä sisustamista siltä kantilta, mitä se itselleni antaa ja miten sisustuksen koen tai tunnen. Vaikken kodin sisustamista rakennakaan tietoisesti fengshuin mukaan, siinä piilee pohjimmiltaan samat lainalaisuudet. Kuinka tila hengittää, kuinka siellä liikutaan, millainen värimaailma on ja mitä materiaaleja tilassa on käytetty.

Haluan, että koti näyttää hyvälle, mutta ennen kaikkea tuntuu hyvälle. Mitä yksinkertaisempi ja toimivampi koti on, sitä enemmän nautin siitä. Niukka väripaletti ja neutraali sävymaailma miellyttää, kun taas runsaita kuvioita tai kirkkaita värejä en edes yritä tuoda kotiini. Lasten leluissa on tietysti väriä, ääntä ja kuviota, mutta ne ovatkin leluja, ei sisustustavaroita.

Sisustushankinnat lähtevät itselläni yleensä aina tarpeesta, tai siihen ainakin pyrin. Joskus sitä vain rakastuu silmittömästi johonkin esineeseen tai kalusteeseen, ja voi sitä onnen määrää, jos rakkauden kohteelle on oikeasti tarvetta ja se on vielä sopiva omalle lompakolle. Jos en löydä sopivaa tai hankintaan ei sillä hetkellä ole varaa, olen ilman.

Olen minimalistisen tyylin ystävä ja huomaan pyrkiväni entistä enemmän pelkistetympään suuntaan. Niin arkkitehtuurissa, sisustamisessa kuin omassa vaatetyylissä suosin hyvin yksinkertaisia linjoja. Se, mikä tekee yksinkertaisesta mielenkiintoisen, on sen funktionaalisuus. Luulisi, että mitä yksinkertaisempi, sen helpompi toteuttaa, mutta kumoan tämän ajattelun samantien. Täydellisen yksinkertaista, joka toimii sekä visuaalisesti että funktionaalisesti, vaatii suunnittelulta ja toteuttamiselta paljon enemmän. Ihailen todella paljon sellaisia asioita, joissa nämä asiat on saavutettu.

Koen tärkeäksi, että kodin sisustuksessa mittasuhteet ovat kohdillaan, jotta kokonaisuus on tasapainossa. Aina ei ole helppoa löytää mitoiltaan, muodoltaan tai materiaaliltaan sopivaa. Joskus sopivan löytäminen on turhankin haasteellista. Moni sisustuksellinen ongelma ratkeaa vasta ajan kanssa, joskus ratkaisu löytyy heti.

Välillä oikein huvittaa miten paljon saatan laittaa aikaa jonkin sisustusongelman pohtimiseen ja voi sitä fiilistä, kun viimein ratkaisu löytyy. Ongelma voi olla niinkin valtava, kuin oikeanlaisen hyllyn tai lukuvalon löytäminen. Kyse ei ole vain jostain hyllystä tai lukuvalosta, vaan siitä mitä se tuo tilaan ja miten se tilassa toimii. Hyvin muotoiltu tuote näyttää hyvältä, tuntuu hyvältä ja ennen kaikkea toimii hyvin.

comments 12

Asuntomessut Porissa

Olin oikeastaan jo päättänyt, etten kirjoita tämän vuoden asuntomessuista ollenkaan, koska messut eivät antaneet itselleni juuri mitään ja sen takia valokuvaaminenkin jäi vähiin. Mutta koska joka vuosi messuilla kuitenkin käyn ja aina messuraportin kirjoitan, niin suotakoon se myös tänä vuonna. Oli kuitenkin älyttömän kiva reissu! Lähdettiin asuntomessuille pressipäivänä ystäväni Sannan kanssa, jonka kyytiin hyppäsin varhain aamulla. Ajomatka oli mielettömän hauska, juttua riitti ja ihan huomaamatta saavuimmekin jo Poriin. Sadetta lupailivat, mutta niin vain tuli aurinkoisen kuuma päivä.

Messualue oli rakennettu vanhalle tehdasalueelle ja se oli melko hämmentävä paikkana. Vieressä oli joki, muttei se näkynyt missään muualla kuin muutaman asunnon ikkunoista. Koko alue vaikutti isolta parkkialueelta, joka puolella oli vain asfalttia ja erilaisia kivetyksiä pihoissa. Vihreys ja vehreys sekä upeat pihat loistivat poissaolollaan. Talot oli rakennettu vieri viereen ja ikkunanäkymä oli useinmiten naapuritalon seinä, autokatos tai ihan vaan asfaltti. Muutama onnekas oli saanut jokinäkymän, jonka vesi oli ruskeasta väristään huolimatta ihan hieno. Joen toisella puolella oli puita, jotka toivat maisemaan kaivattua vihreyttä.

Tuntui siltä, kuin olisin mennyt 15 vuotta ajassa taaksepäin. Talojen arkkitehtuuri ei juurikaan sykähdyttänyt, eikä kohteiden sisustuksissa ollut oikein punaista linjaa – muutamaa kohdetta lukuunottamatta. Onneksi joukossa oli pari ihanaa kohdetta ja se teki reissusta käymisen arvoisen. Jäin kuitenkin kaipaamaan wau-efektiä. Inspiraatiosalkku jäi siis melko suppeaksi tänä vuonna.

Messualue on mielestäni erittäin tärkeässä roolissa. Oli todella yllättävää, että messut oli ylipäätään rakennettu tuollaiseen paikkaan. Ihan vastakohta viime vuoden Mikkelin messuihin, jossa oli mielettömän upea luonto talojen ympärillä. Tontit olivat isoja ja jokainen talo pääsi oikeuksiinsa. Nyt oli kaikki sumpussa asfaltin päällä. Joissakin kohteissa oli hieman pihaa, mutta nekin taisi suurimmaksi osaksi olla pelkkää terassia.

Sen kummemmin en suosikkikohteitani tällä kertaa nosta, mutta suuren mediahuomion saanut Bunkkeri oli kyllä hieno. Kiehtova vanha rakennus, jonka sisusti ihana Annaleena Hämäläinen Hakolasta. Oli hauska kuulla, miten vauhdilla piti sisustus loihtia! Moni sanoi, että oli kyllä asuntomessujen paras kohde ja siitä olen samaa mieltä.

Yläpuolella oleva kuva on Kastelli Vivasta, jonka sisustus viehätti. Neutraali ja harkittu kokonaisuus, jossa sävymaailma oli aivan ihana. Postauksen ensimmäiset kuvat olivat Talo Lintulasta, jossa puuta oli käytetty erittäin taidokkaasti ja kodin vaikutelma oli hyvin laadukas ja tunnelma kotoisa. Tykkäsin. Välissä oli Talo Haltiataren julkisivua, jonka puupanelointi viehätti.

Olen saanut asuntomessuilta aina kotiinvietäviksi jonkin kivan idean, mutta nyt taisi sellainen jäädä. Vaikka messut olivat kokonaisuutena hieman pettymys, oli kuitenkin mahtavaa taas nähdä paljon tuttuja ja vaihtaa kuulumisia. Koko päivähän tuolla heilahti, mutta mikäs siinä kauniissa säässä ja hauskassa seurassa ollessa.

Onkos siellä muita messuilijoita? Oliko teidän mielestä Porin asuntomessut antoisat vai latteat? Oletko menossa messuille?