17/08/2019
comment 0

Uutta valkoista maalia seinään

Nyt on alkanut seinien maalausurakka myös sisällä. Kuten keväällä sen totesin, Tikkurilan valkoinen tuntui liian tummalta, joten päätin maalata seinät uudelleen toisella valkoisella. Useamman viikon seiniä katselin ja toivoinkin, että olisin sävyyn ja tummuuteen tottunut, mutta ei. Olin niin tykästynyt aiempaan vaaleaan ilmeeseen, joten lähdin tavoittelemaan samaa pehmeää vaaleutta.

Kävin katsomassa valkoisia sävyjä rautakaupassa. Valikoimaa oli paljon, mutta ainoastaan yksi värimalli jäi käteen, se oli Paperi F497. Vertailin Paperin sävyä Tikkurilan valkoiseen ja ero oli kyllä huomattava. Tikkurilan valkoinen näytti pienessäkin mallipalassa siltä mitä meidän seinissäkin näytti, harmahtavalta. Paperi oli taas melko puhtaan valkoinen, kuitenkin hyvin pehmeä sävyltään.

Kun kyselin teiltä lukijoilta vinkkejä hyvän valkoisen sävyn löytämiseen, lähes kaikki mainitsi juurikin tuon Paperin. Vakuutuin entisestään. Mitään muuta potentiaalista sävyä ei oikeastaan tullut edes vastaan, joka olisi Paperin kanssa kilpaillut. Mallailin Paperin sävyä vielä seiniin ja päätin valita sen.

Maaliksi valikoitui sama joka seinissä jo olikin, eli Tikkurilan Siro 7. Se on kiiltoasteeltaan himmeä. Täyshimmeä olisi ollut enemmän mieleeni, mutta koska maali tulee kaikkiin tiloihin, eli myös keittiöön ja eteiseen, täytyy sen olla helposti puhdistettavissa. Siro 7 on ammattilaisille suunnattu maali ja näin ollen se on huomattavasti edullisempi, kuin kuluttajille suunnatut maalit. Se on lähes puolet halvempi, mutta sitä saakin vain 18 litran tonkassa. Ihan sopiva koko, kun sitä maalia nyt kuluu useamman neliön verran.

Aloitin homman makuuhuoneesta, joka on talon matalammassa päädyssä. Sielläkin sitä korkeutta piisaa ja tikkailla sai heilua. Isäntähän ilmoitti heti alkuunsa, ettei aio auttaa ollenkaan maalaamisessa. Piti minua muutenkin urpona, että ylipäätään maalaan seinät uudelleen. Hän ei ymmärtänyt yhtään sitä, että onko sillä mitään väliä minkälainen valkoinen seinissä on. Tietysti sillä on väliä, jos kerran voi asiaan itse vielä vaikuttaa.

Enpä muistanut yhtään, miten paljon valmisteluita maalaaminen vaatiikaan! Tuntuu, että eniten aikaa vievin prosessi on paikkojen suojaaminen, mutta se on tärkeä vaihe. Huomasin tuossa samalla, että olivat maalarit aiemmin hieman oikoneet. Eivät olleet kaikkia pistorasioita irrottaneet, eikä edes suojanneet. Siistimpi jälki tulee, kun ne irrotetaan ensin. Maaliakin uupui sieltä täältä, jonka huomasin jo aiemmin. Noh, katsotaan nyt mitä minä saan aikaiseksi. Jännittää jo valmiiksi.

Muutaman kertaan olen kironnut mokaani. Että miksi hitossa en silloin käynyt hakemassa värimallia ennen maalin tilaamista! Ajattelin, että vie liikaa aikaa. Ihan olisi kokonainen tunti siihen mennyt, jos käyn varmistamassa värisävyn. Tässä sitä sitten tunnin sijaan käytetään päiviä tai viikkoja, huoh.

No mutta, ei huonoa ilman hyvää. Nimittäin sellainen hyvä asia tässä hommassa on (virheistä oppimisen lisäksi), että nytpä saan poistettua seinän ja katon rajassa olevat raidat (tai mikä virallinen nimi sille onkaan, rajaus?), joista en ole tykännyt yhtään. Mielestäni ne ei vain sovi tuohon. Tiedän kyllä, että sillä luodaan vaikutus viimeistellystä lopputuloksesta, mutta näihin tiloihin se tuntui täysin turhalta. Näytti siltä, että seinässä ja katossa on kolmea eri valkoista. Tykkään paljon enemmän yksinkertaisemmasta tyylistä.

Ensinhän minä tietysti maalasin samanlailla, eli jätin samanlaisen raidan kuin rakennuttaja. Ajattelin, että se häivyttyy vaaleamman maalin ansiosta pois, mutta eipä oikein. Sitten kokeilin maalata aivan katon ja seinän kulmaan asti ja se näytti juuri siltä miltä halusinkin sen näyttävän! Nyt oli paljon parempi, ilme oli yhteneväinen. Voi sitä ilon ja onnen hetkeä, kun tajusin, että voin ihan hyvin jättää raidan pois, ei sillä ole mitään tekemistä tuolla. Ilme on jotenkin paljon selkeämpi ilman sitä.

Homma on edennyt hitaasti, mutta varmasti. Virheiden kautta voittoon ja silleen. Vielä on monen monta seinää maalaamatta, mutta ainakin sain aloitettua ja jotain valmistakin on jo! Huone ja tila kerrallaan, aikanaan sitten valmistuu. Aika fiiliksissä olen jo nyt.

14/08/2019
comment 0

Miniloma Sveitsissä

Kaupallinen yhteistyö / Hotel Sveitsi

Käytiin viime viikonloppuna perheen kanssa minilomalla uudistuneessa Hotel Sveitsissä. Hotelli sijaitsee kauniissa metsämaisemissa Hyvinkäällä ja paikalle hurautettiin 40 minuutissa. Hotel Sveitsi on entinen Rantasipi ja se on remontoitu nykyaikaiseksi vuonna 2017. Rakennuksen yksinkertainen ja kiehtova arkkitehtuuri oli vuodelta 1969, ja alkuperäistä ilmettä oli nähtävissä parhaiten julkisivussa.

Hotel Sveitsi tarjoaa paljon erilaisia aktiviteetteja perheille. Saman katon alla sijaitsee viihdekeskus, jossa on mm. SuperPark, BioRex, Fit Park, Beauty Spa ja Sveitsin uimala, takapihalta löytyy SeikkailuSveitsi, jossa on puihin rakennettu seikkailurata sekä vaijeriliukurata. Kaikki hotellin tarjoamat aktiviteetit kiinnosti, mutta tällä kertaa oli mentävä enemmän lasten ehdoilla.

Kun saavuimme hotellille, aurinko porotti taivaalta ja ilma tuntui todella kesäiseltä, joten suuntasimme ensimmäisenä Sveitsin uimalaan. Uimalan julkisivu ja koko miljöö oli kyllä todella kaunis. Juuri sellainen, kuin se alkujaankin on ollut. Onhan sitä remontoitu matkalla, mutta ilmeeltään kaikki näytti olevan kuten ennen ja se tuossa nimenomaan viehättikin, että lähes kaikki alkuperäinen on säilytetty. Uimala täyttää itseasiassa tulevana viikonloppuna 50-vuotta!

Molemmat lapset rakastavat vettä ja tiesimme uimalan olevan hitti. Nuka on tänä kesänä oppinut sukeltamaan, ja tällä reissulla hän oppi uimaan ilman kellukkeita! Se oli kova juttu se. Nilon kanssa ei olla oltukaan vielä paljua isommassa ja kylläpäs pieni oli tohkeissaan isossa altaassa. Kikatus vain kuului, kun naperot painelivat ympäriinsä.

Isäntäkin rohkeni hyppäämään kympistä ja se vasta jännää seurattavaa olikin. Tuli onneksi ehjin nahoin alas. Kuvat huvittivat, tuo ilme (ja asento) oli näkemisen arvoinen :D Minähän en uskalla edes altaan reunalta hypätä, että hyvä sivusta on naureskella. Kävimme vielä sisäaltailla uimassa ja saunomassa, kunnes oli aika lähteä valmistautumaan illalliselle.

Hotellin yhteydessä oli tunnelmallinen à la carte -ravintola TILA, jossa päästiin nauttimaan kolmen ruokalajin illallinen ruokajuomineen. Ravintolan sisustus oli moderni ja lämminhenkinen, ja se sopi hienosti talon arkkitehtuuriin. Ravintolan katossa oli upea installaatio, joka oli todellinen katseenvangitsija. Isoista ikkunoista näkyi sielunmaisemani, mäntymetsä.

Valitsimme ruokajuomaksi tarjoilijan suosituksesta puolikuivan Rieslingin, Thörlen, joka oli oiva valinta alku- ja pääruokien kanssa. Maistuvan valkoviinin lisäksi silmänruokaa tarjosi pullon kaunis etiketti.

Alkuruoiksi valitsimme talon klassikko Skagenin. Voi että miten hyvää se olikaan! Todellinen makuelämys ja ensi kertaa taisin mätiäkin maistaa. Vaikea sanoa, oliko mäti oma juttu, mutta hyvin sopi annokseen. Pääruoaksi valittiin myös samat, hiilillä paahdettua lohta, joka vei kielen mennessään, oli  niin mielettömän hyvää. Aika harvoin sekä alku- että pääruoat ovat onnistuneita, mutta nyt oli molemmat.

No sittenpä päästiinkin jälkiruokia valitsemaan. Minä otin Rikkaimmat ritarit vaniljamoussen ja mansikkahillon kera. Oli aivan taivaallisen hyvä annos, huh huh! Jälkiruoka oli kuin aikahyppy lapsuuteen, jolloin syötiin köyhiä ritareita. Mies otti mansikkasorbettia ja suklaajäätelöä. Syön itse todella harvoin sorbettia, mutta halusin maistaa miehen annosta ja valehtelematta se oli parasta sorbettia mitä olen koskaan syönyt. Jälkiruokajuomaksi tietysti Irish Coffeet.

Ruoat olivat heittämällä 5/5 ja palvelu vähintäänkin yhtä hyvää. Myös lapset nauttivat selkeästi ruuista, niin vain lautaset tyhjenivät kuin itsestään.

Hotellin PIHA oli ihanan tunnelmallinen ja kutsuva, jossa oli yksinkertaisen tyylikäs sisustus, tykkäsin valtavasti! Terassialue oli oiva paikka seurusteluun. Me lähdimme illallisen jälkeen kuitenkin jälkikasvua nukuttamaan, seuraavana päivänä oli vielä hieman aktiviteettia tiedossa. Tulihan ne iltamyssyt kuitenkin jo nautittua illallisella.

Yövyimme Standard Family -perhehuoneessa. Huone oli oikein siisti ja sopivan tilava, mutta erityisen vaikutuksen teki kylpyhuone. Sen sisustus oli tosi kiva. Aamupalan jälkeen suuntasimme lasten kanssa SuperParkiin. Molempien poikien suosikit oli trampoliinit ja volttimontut. Nuka heitti voltteja minkä kerkesi ja Nilokin hyppi korkealta isoveljensä perässä. Mitä iso edellä ja sitä pieni perässä, kaksi vauhtipäätä kerrakseen.

Miniloma teki kyllä hyvää. Pojatkin tykkäsi täysin siemauksin kaikista hotellin antimista. Olisi tehnyt mieli jäädä vielä yhdeksi yöksi, tai ehkä kahdeksi. Ehkäpä pitää mennä vierailemaan vielä toisenkin kerran, jäi nimittäin kaivelemaan hieman se kiipeilypuisto, johon ei tällä kertaa päästy sateen takia. Onneksi on lyhyen ajomatkan päässä, voi heittää vaikka pelkän päiväreissun.

Kiitos Hotel Sveitsi, oli ilo käydä!

07/08/2019
comments 4

Kauneimmat rottinkikalusteet terassilla

Kaupallinen yhteistyö / Parolan Rottinki

Terassimme on ollut tyhjillään jo pari kesää. Sen sisustaminen alkoi tosin jo edellisenä keväänä, mutta hieman huonolla menestyksellä, kun sopivia kalusteita ei meinannut millään löytyä. Mielessäni oli alkujaan rennot lounge-henkiset terassikalusteet, jotka eivät olisi liikaa ikkunoiden edessä maisemaa peittämässä, ikkunat ovat nimittäin melko matalalla, eikä seinää ole kovinkaan pitkää pätkää. Muutamat kalusteet kävi kokeilussa, mutta mitkään niistä ei toimineet joko värin, koon tai materiaalin puolesta. Oli mustaa, harmaata ja valkoista, teräksistä ja muovia. Ei vain natsannut.

Terassi ammotti pitkään tyhjyyttään, joten siirsin sisältä rottinkituolin ulos hetkeksi, että edes jossain voi istuskella. Havahduin siihen, miten kauniisti rottinki terassillemme sopikaan! Siis rottinkia, miten ei tullut aiemmin mieleenkään! Tämä kaunis luonnonmateriaali olisi ihan täydellinen valinta, mutta minkälaiset kalusteet olisivat oma juttu, en osannut sanoa. Lähdin etsimään sellaisia rottinkikalusteita, jotka miellyttävät muotoilultaan ja jotka vastaisivat myös alkuperäistä visiotani.

Päätin, että kun talo on maalattu, meidän terassilla on kalusteet. No nyt on talo maalattu ja voi hyvänen aika miten kauniit kalusteet meidän terassille onkaan saapuneet!

Selailin useita eri rottinkikalusteita läpi ja sitten silmiini osui Parolan Rottingin tuotteet. Olen nähnyt heidän tuotteita paljon, onhan ne olleet osa suomalaisten sisustusta jo monet vuosikymmenet ja nyt uuden tulemisen jälkeen heidän rottinkituotteista on tullut todella suosittuja. Enkä ihmettele yhtään!

Huomasin, että Parolan Rottingin valikoimiin oli tullut takaisin tämä upea klassikko, umpinainen riippukeinu, jonka on suunnitellut Parolan Rottingin perustaja Aulis Herranen. Tämä oli rakkautta ensi silmäyksellä! Tiesin, että tuo olisi täydellinen valinta terassimme nurkkaan. Siinä sille on juuri oikean kokoinen paikka ja se näyttäisi varmasti myös todella hyvältä. Ja voi hitto miten oikeassa olinkaan, riippukeinu on aivan mielettömän kaunis ja se todentotta sopii tuohon just eikä melkein. Ja mikä parasta, keinun muotoilu on todella hyvää, se on kevyt ja siinä on aivan ihana istuskella. Vaikuttaa erittäin laadukkaalta tuotteelta. Olen ihan älyttömän tyytyväinen ja onnellinen tuosta riippukeinusta!

Tarvetta oli myös nojatuoleille ja melko hyvä sattuma kävi, että Parolan Rottingin valikoimiin oli tullut myös nämä legendaariset Simpukka-tuolit! Olen ihastellut näitä tuoleja aiemmin siskoni ja hänen miehensä mökillä, vaikkei täysin satavarmaksi osattu sanoa, onko kyseiset yksilöt Parolan Rottingin tuotantoa. Ne ovat kuitenkin jääneet mieleen ja arvatkaa vaan hihkuinko onnesta, kun huomasin, että niitä on taas saatavilla. Simpukka-tuolit sopivat terassillemme valtavan hyvin ja riippukeinun kanssa täydellisesti yksiin. Vitsit, että olen kokonaisuuteen tyytyväinen!

Rottinki sopii sävyn puolesta tosi hyvin terassilautoihin ja materiaali pääsee upeasti oikeuksiinsa mustaa seinää vasten. Nyt värit, koot ja materiaalit toimii kuten toivoinkin. Rottinki tuo terassillemme ihanaa kodikasta fiilistä. Vielä pitäisi hankkia Simpukka-tuolien seuraksi sopiva pöytä sekä kukkasille hyllyä, mutta ei kiirettä. Eiköhän sopivat ajan kanssa löydy, niinhän kävi näillekin kaunokaisille. Tyhjästä terassista alkaa muodostumaan hiljalleen kutsuva kesäkeidas. Mitä sanoo raati ruudun sillä puolen?

Toivottavasti saamme nauttia lämpimistä keleistä vielä pitkään. Eilen aurinko paistoi ja olikin tosi kuuma päivä. Loppuviikko näyttää melko sateiselta, mutta välillä tuo aurinko pilkottaa pilvien lomasta. Ei se kesä vielä loppu ole, eihän?

01/08/2019
comments 2

Remonttilaina harkinnassa

Kaupallinen yhteistyö / Zmarta

Välillä tuntuu, että näkee ympärillä vain pelkkää keskeneräistä. Eikä pelkästään sisällä, vaan myös ulkona. Lähes jokaisessa tilassa tai huoneessa olisi jos jonkinmoista hommaa tehtävänä; kaakeleiden vaihdosta vaatekaappeihin, kivetyksestä kierrätyskatokseen. Paljon olisi ideoita ja tahtoa tehdä, mutta liian vähän käyttörahaa. Suunnittelu ja haaveilu on ihanaa, mutta silti parasta on se, että hommat oikeasti etenevät ja visiot toteutuvat.

Olen oikein tyytyväinen meidän kotiin. Tämä on toimiva ja pääosin oman tyylinen. Kodissamme on paljon asioita, joista tykkään ja joita ottaisin mielelläni seuraavaankin kotiin. Mutta sitten on niitä asioita, jotka ei toimi, ainakaan niin hyvin kuin voisi, eikä silmiäkään ihan jokainen nurkka miellytä. Potentiaalia on kuitenkin paljon ja tavoitteena on tehdä kodistamme niin hyvä kuin suinkin mahdollista. Mitä kivempi kotimme on, sen pidempään tässä viihdymme.

En tiedä asummeko tässä kaksi, kolme vai viisi vuotta. Toivottavasti mahdollisimman pitkään, koska sitten saisimme kerrytettyä pääomaa seuraavaan unelmaan. Itseni tuntien tuo unelma vaatiikin niitä euroja taas reilusti enemmän, eli matkaa vielä on.

Olemme kodin kaikki lisä- ja muutostyöt maksaneet omilla käyttörahoilla. Koska asumiskuluja sekä muita elämiseen meneviä kuluja nelihenkisessä perheessä alkaa olla, ei sitä extraa yhtään liikaa ole. Itseähän näen kaikki kotiin laitettavat rahat investointina. En käytä Exceliä, mutta pidän muuten tarkkaa kirjaa kotimme kuluista. Tällä en tarkoita vesi- tai sähkölaskuja, vaan sellaisia, jotka vaikuttavat talomme arvoon, eli remontit ja pihatyöt, niiden materiaalikustannukset. Itse työhön menevää osuutta on turha edes laskea, ellei ole ulkopuolista ostettua työtä.

Olen pohtinut erillisen remonttilainan ottamista useamman kerran. Alkujaan ajatuksena oli tehdä kaikki muutokset käyttörahalla, ei lainalla. Ja niin olemmekin toimineet, mutta nyt tuntuu, että ilman remonttilainaa ei saada hommia ikinä tehtyä valmiiksi. Tai sitten kaikki työ valmistuisi vasta vuosien päästä, emmekä pääsisi työn tuloksista nauttimaan itse, kun uudet tuulet jo puhaltavat.

Olen tietoisesti vältellyt kaikkien lisälainojen ottamista. Tavoitteena on maksaa nykyiset pienemmät lainat ensin pois ja sitten vasta harkita uusia, jos sellaisille on tarvetta. Asuntolainaa on maksettavana vielä pari vuosikymmentä, mutta senkin näen pelkkänä sijoituksena ja säästönä, kun joka kuukausi kerryttää pääomapottia.

Jos tehdyt remontit nostavat kotimme arvoa, on se tietenkin järkevää investointia. Myynnin yhteydessä saisi hyvällä lykyllä sitten omat pois ja mahdollisesti vielä myyntivoittoa. Se on iso syy siihen, miksi remonttia kannattaisi tehdä, mutta ennen kaikkea se, että saisimme kotimme sellaiseksi kuin haluamme. Remontoimisessa kannattaa pitää silti järki mukana. Vaikka sitä ihastuukin niihin kalliimpiin vaihtoehtoihin, täytyy miettiä, että mistä oikeasti kannattaa maksaa.

Pohdinnan alla onkin sitten remonttilainan ottaminen. Kannattaako lainarahalla tehdä remonttia? Lainaan tulee luonnollisesti korot ja kulut mukaan, sekä mahdollisesti muita lisäkuluja, kuten lainan nostokulut. Kaikenlaisia kuluja on tullut syynättyä viime vuosina oikein huolella, että jos ottaa lainaa, niin se laina olisi edes järkevä. Remonttilainaa ei tarvitse välttämättä omasta pankista ottaa, voihan sitä muualtakin kysyä. Tietysti sieltä ottaisimme mistä paras laina saataisiin.

Kuinka suuresta lainamäärästä meillä olisikaan kyse ja kuinka nopealla tahdilla sen haluaisimme maksaa pois, eli miten suurissa kuukausierissä? En halua, että kuukausierät olisivat mitkään järjettömät, mutta kannattaako laina-aikaa turhan pitkäksi venyttää lisäkuluja tuomaan. Mitä pidempi laina-aika, sen kalliimmaksi koko laina yleensä tulee.

Zmartan sivuilla voi hakea remonttilainaa ja vertailla lainoja eri pankkien sekä luotonmyöntäjien välillä. Testasin vähän lainan kustannuksia, mitä suunnilleen se maksaisi. Jos ottaisimme 10.000 € remonttilainaa 5 vuoden maksuajalla, kuukausierä olisi 215 € ja lainan kokonaiskustannus näin ollen 12.950 €. Eli melko pieni kuukausierä, mutta itse lainasumman päälle tulisi lähes 3.000 € lisäkuluja.

Tuo olikin vain karkea arvio, että pitäisi laittaa lainahakemusta eteenpäin ja katsoa sitten millaisia lainoja tarjottaisiin. Ensin on hyvä kuitenkin punnita tarkkaan, kannattaako meidän sitä remonttilainaa edes ottaa vai ei. Laina-asioissa ei kannata mennä tunne edellä, vaan pitää se järki vahvasti mukana.

30/07/2019
comments 2

Maalausprojekti etenee

Kaupallinen yhteistyö / Teknos

Nyt ollaan päästy viimein taloakin maalaamaan. Mies arvioi, että vetäisee kaksi ulkoseinää yhden päivän aikana, mutta eipä ihan noin sukkelaan edennyt. Hommaan on mennyt vähintään triplat enemmän aikaa, mutta hiljaa hyvää tulee. Minähän en ole sitä telaa juurikaan edes heilutellut, mitä nyt ikkunoiden puitteet sain maalata, isäntä haluaa nimittäin itse hoitaa homman. Antaa palaa vaan, minä juoksen sen aikaa naperoiden perässä. Hän on kuitenkin meistä se tunnollisempi tuossa maalaamisessa.

Tämä on ensimmäinen kerta kun maalaamme rapattua pintaa, eli kivitaloa. Aika moni on kysynyt voiko rapattua taloa maalata, että eikös se pitäisi rapata uudelleen. No ei sentäs, rappausta voi yhtälailla maalata, vaikka toki siinä saattaakin omia haasteita tulla. Maalattava pinta-alue on iso ja yksi seinä pitää vetää ykkösellä tai muuten jää raitoja näkyviin. Sama pätee toki myös puupintoihin, yksi lauta pitäisi aina maalata kerralla.

Suorassa auringonpaisteessa ei saisi maalata, ettei maali kuivu liian nopeasti, eikä tietenkään sadekeleillä saa maalata. Pilvinen ja lämmin sää on kaikista paras. Pinnat pitäisi kuivua hyvin ennen iltakasteen laskeutumista, koska kosteus voi tehdä muutoin pintaan jälkiä.

Kuten aiemmin kerroin, maalisävyn valintaa tuli pohdittua aika pitkään. Tein sävyvalinnan sen mukaan, mikä näytti parhaimmalta rappauksen pinnalla, koska rappaukselle oli vaikeampi löytää sopiva sävy. Halusin sävyn olevan puhtaasti ihan musta, ilman että se taittaa mihinkään muuhun. Testivedossa maali näytti tummanharmaalta, mutta kuten aiemminkin olen todennut, valo tekee värin. Kesäaikaan kaikki näyttää vaaleammalta. Sitäpaitsi meidän keskiharmaa talokin näyttää syksyisin hyvin tummalta – jopa mustalta, joten uskoin uuden maalisävyn olevan oikein hyvä.

Talon maaliksi valikoitui silikoniemulsiomaali Siloksan Facade, joka on kiviainespinnoille tarkoitettu. Talon otsalaudat ja räystään aluslaudat maalattiin samalla kuin autokatos, eli täyshimmeällä akrylaattipohjaisella Nordica Matt -puumaalilla. Sävy on molemmissa maaleissa NCS 9000-N.

Kun kaikki seinät oli vedetty terassin puolelta, ihan hämmennyin miten paljon ilme muuttui! Ilmeestä tuli hyvin skarppi ja jotenkin tosi voimakas. Maali näytti terassin seinissä erittäin mustalta, ei tummanharmaalta, kuten alussa pelkäsin. Tummempi tai mustempi sävy olisi ollut jopa liian synkkä. Sävyn valinta oli siis oikein onnistunut! Huh.

Talomme ikkunakehykset, ikkunapellit ja ovet ovat harmaat. Kovasti haluaisin, että ne olisi mustat, mutta ei voi minkään, eipä niitä vaihtamaan lähdetä. Maali heijastaa mustaa sävyä ikkunoiden kehyksiin jopa niin paljon, että ne näyttävät melkein mustilta tai ehkä antrasiitilta! Itseasiassa tosi näteiltä.

Harmaat pellit ovat kuitenkin hyvin harmaat ja taivaalta heijastuvan valon takia sinertävät jonkin verran. Ei ne sinänsä hullummat ole, vaikka aloinkin heti pohtimaan niiden maalaamista. Olisiko ihan hassua, jos ikkunan kehykset on harmaat, mutta ikkunoiden pellit mustat tai vaikka antrasiittia? Ne kun saisi helposti irti, eikä maalaus olisi kovinkaan iso homma (kai). En tiedä, katsotaan. Voisi varmaan testata yhtä peltiä mustana ja katsoa miltä näyttäisi.

Vielä on talon etupuoli maalaamatta ja toinen sivu pitää vetää uudelleen, siihen jäi nimittäin aika näkyvät raidat. Maalauspäivä oli tuolloin kelin puolesta tosi epävakaa, välillä paistoi ja välillä satoi, joten epätasaisuus tuli ilmeisesti sen seurauksena. Tai sitte ei vaan onnistunut. Hommaa vielä siis riittää. Valmista odotellessa.