Ehkä joku muistaa aiemmat postaukset, joissa kerroin meidän sairaalareissuista (1 ja 2), kun vietimme Nilon kanssa joulun alla monta päivää Jorvin lastenosastolla rajun oksentelun takia. Lukuisista tutkimuksista huolimatta syytä oksentamiselle ei löydetty.
Kun kävimme tuolloin lääkäreiden kanssa tarkemmin läpi Nilon syömisiä, muistimme hämärästi, että molempia oksentamisia ennen olimme antaneet Nilolle äidinmaidonkorviketta. Vaikkei allergiatesteissä mitään ilmennytkään, alkoi vahvistua kuitenkin epäilys siitä, että oksentaminen johtuisi mahdollisesti kyseisistä korvikkeista. Saimme lähetteen maitoaltistukseen, joka voitaisiin tehdä vasta sitten kun Nilo on täyttänyt puoli vuotta. Siihen asti pitäisi antaa vain ja ainoastaan äidinmaitoa.
Niin tein. Puolen vuoden ajan annoin pelkästään rintamaitoa. Nilo oli siitä hieman hankala tapaus, ettei hän suostunut juomaan ollenkaan pullosta, vaikka pullossa olisi ollut pumpattua rintamaitoa. Kokeilimme monenlaisia tapoja syöttää, mutta ei. Hän sylki maidon heti pois, eikä ottanut kulaustakaan. Olin aivan kiinni Nilossa, enkä voinut kauppaa kauemmaksi lähteä, koska pieni söi kahden tunnin välein. Oli turha edes ajatella lähtevänsä käymään vaikkapa kaupungilla asioilla ilman Niloa. Vaikka omaa aikaa alkoi kaipaamaan jo kovasti, tiesin, ettei moinen kauaa kestä, nyt on vaan itse jaksettava. Ja ihan hyvin omasta mielestä jaksoin, imettäminen itsessään kun oli Nilon kanssa jotenkin paljon mutkattomampaa ja kivuttomampaa, kuin Nukan kanssa.
Puoli vuotta tuli täyteen ja matkasimme suunnitellusti aamuvarhain Jorviin maitoaltistukseen. Reissu osottautui täysin turhaksi, koska he eivät voineet tehdä altistusta, kun hän ei syönyt pullosta. Olin varma, että jo lusikallinen riittää, jolloin hän reagoisi maitoon, mutta eipä se kuulemma olisi riittänyt. Vauvan olisi pitänyt syödä maitoa useassa erässä annoskokoa kasvattaen. Se siitä sitten. Oli siis opetettava Nilo syömään pullosta ja palaisimme takaisin Jorviin kolmen kuukauden päästä.
Jo ennen tuota käyntiämme Nilon iho oli jo jonkin aikaa oireillut erikoisesti. Molemmissa poskissa ja siellä täällä vartalossa oli pahannäköistä ihottumaa, jota hän usein hieroi ihan verille asti. Kävin näyttämässä Niloa lääkärissä useamman kerran ja joka kerta määrättiin vain kortisonia hoidoksi, joka auttoi hetkeksi, muttei poistanut itse ongelmaa. Halusin lähteä selvittämään asiaa paremmin ja varasimme ajan Pikkujätin allergialäärille, joka totesi sen olevan tavallista atooppista ihottumaa. Kerroin hyvin selkeästi, etten halua pientä vauvaa vuorata enää kortisonilla tai millään muullakaan lääkkeellä, mutta niin vain taas saatiin resepti seuraavaan lääkeaineeseen, jota olisi pitänyt levittää Nilon iholle monta kertaa päivässä.
Laitoin Miniderm-lääkevoidetta Nilolle parin viikon verran, joka ei tehonnut oikeastaan yhtään. Alkoi suututtaa koko asia ja päätin, että otan itse selvää, mistä ihottuma johtuu. Olen ennenkin ollut tilanteessa, ettei todellista syytä etsitä, vaan peitetään ongelma lääkkeillä. En halunnut antaa pienelle vauvalle enää yhen yhtä lääkettä, ellei olisi ihan pakko. Onneksi meillä oli vauvavakuutus, joka korvasi lääkärikäynnit sekä muut kulut, joita kertyi lyhyessä ajassa huomattava summa.
Eräs päivä annoin Nilolle vauvoille tarkoitettua puuroa. Hän söi pari lusikallista, eikä enempää jostain syystä suostunut syömään. Ajattelin, että puuro oli liian mautonta, mutta hetken päästä hän oksensi kaiken ulos. Hän ei ollut oksentanut enää kuukausiin, eikä koskaan edes puklaile ja siinä kohtaa hälytyskellot alkoivat soimaan. Pyysin miestä tarkistamaan pakkauksesta mitä puuro pitää sisällään. Onko puurossa mahdollisesti jotain samaa ainetta, kuin äidinmaidonkorvikkeessa on, josta mahdollisesti aiemmin oksensi. No kyllä oli! Molemmissa on maitoa tai tarkemmin sanottuna MAITOPROTEIINIA. Aloin pohtimaan, voisiko maitoproteiinista johtua sekä oksentelu että iho-ongelmat?
Itse syön maitotuotteita todella paljon ja koska imetän, Nilo saa luonnollisesti äidinmaidon kautta samoja ainesosia. Neuvolassa ja lääkärissä sanottiin, että prosentuaalisesti vauvan saama määrä on todella pieni, ettei sillä ole oikeastaan väliä mitä syön. Ajattelin kuitenkin kokeilla mitä tapahtuu, jos muutan oman ruokavalioni täysin maidottomaksi vähintään viikoksi. Alussa oli hieman haastetta, koska käytin päivittäin runsaasti erilaisia maitotuotteita, mutta se oli ainut keino selvittää, voiko Nilon iho-ongelmat johtua todellakin minun syömästä maidosta.
Reilussa viikossa Nilon iho muuttui selkeästi parempaan suuntaan. Ihan kokonaan ihottuma ei lähtenyt, mutta se ei enää ollut verillä, vaan osittain lähes jopa normaalissa kunnossa. Kun koeaika oli ohi, jatkoin taas maitotuotteiden syömistä. Meni pari päivää, kun Nilon iho räjähti todella pahaksi. Siinä kohtaa varmistui, että Nilon oksentaminen ja iho-ongelmat todella johtuivat maitosta tai juuri siitä maitoproteiinista. Tuo tieto oli äärimmäisen huojentava. Yksikään lääkäri, jolla kävimme iho-ongelmien takia, ei heittänyt edes kevyesti ilmaan, voisiko johtua maidosta. Vaikka samaan aikaan olin helpottunut, että löysimme itse ongelman, suututti valtavasti, että lääkärit määräävät kaikkeen vaan lääkettä peittämään ongelmat.
Siitä hetkestä lähtien alkoi itselläni täysin maidoton ruokavalio. En enää voinut syödä juustoja, suklaata, rahkaa, jogurttia, jäätelöä, voita, kermaa tai mitään muutakaan mikä sisältäisi maitoa. Ja mitä pidemmälle ruokavalion kanssa mentiin, huomasin, etten voi syödä edes sellaisia tuotteita, jotka on valmistettu linjastolla, jossa on käsitelty maitoa. Jos pakkauksessa lukee ”saattaa sisältää maitoa”, en voi sellaista syödä tai Nilon iho menee samantien tosi pahaksi.
Näiden viimeisten kuukausien aikana Nilon iho on parantunut oikeastaan kokonaan. Jos otan pisarankin maitotuotetta, esim. joku ruoka on voissa paistettu, Nilo reagoi siihen välittömästi seuraavan imetyksen jälkeen. Siksi en ota pienintäkään riskiä. Olen useasti joutunut olemaan syömättä, kun vaihtoehtoja ei ole ollut. Ravintolaruokailut ovat olleet tämän takia erittäin haastavia, koska vaikka tilaan täysin maidottomana ateriani, saatan saada annokseni juustolla, jogurttikastikkeella tai maitoa sisältävällä vehnäpohjalla. Joko maitoallergiaa ei ymmärretä tai sitten ei vaan välitetä. Maidoton ei ole todellakaan sama asia kuin laktoositon.
Kun menee nälkäisenä ravintolaan ja varmistaa tarjoilijalta monet kerrat, että ruokani on varmasti maidoton, niin jostain kumman syystä tieto ei kantaudu kokille asti. Muutamat kerrat olen syönyt tietämättäni maitotuotteita. Olen saanut annokseni eteeni niin, että tarjoilija kertoo sen olevan täysin maidoton olematta kuitenkaan sitä. Olen jopa mennyt varmistamaan asiaa ravintolan keittiöön asti itse kokilta, onko ruokani todella sitä mitä tilasin. Hyvin usein on käynyt niin, ettei ruokani ole sitä mitä tilasin, vaikka on useamman kerran asia varmistettiin tilauksen yhteydessä.
Eräs kerta aloin itkemään, koska tiesin, että Nilo tulee kärsimään siitä mitä olin juuri laittanut suuhuni. Kokki tuli palauttamaan rahamme, joka oli ehkä laiha lohtu, mutta tärkeä opetus hänelle, koska joku toinen allergia voi olla ihan oikeasti hengenvaarallinen. Ilmeisesti tänä päivänä on niin paljon ton-ton-tyyppejä, ettei oikeita allergioita oteta vakavasti.
Olimme tällä viikolla Italiassa ystävien kanssa ja siellä meni omalta osalta ruokailut ihan penkin alle. Eräs kerta yksi ystävistämme sanoi tarjoilijalle, että vauva voi kuolla, jos syön pisarankin maitoa, niin se tuntui olevan ainut keino milloin allergia otettiin vakavasti. Tuloksena oli tosin se, että söin illalliseksi sitten porkkanaraastetta. Jäi vähän nälkä. Kotona maidotonta ruokavaliota on niin paljon helpompi toteuttaa kuin reissussa, kun tietää varmasti mitä suuhunsa laittaa.
Meillä olisi se uusi maitoaltistus Jorvissa ensi tiistaina. Peruin ajan, koska tiedän nyt satavarmasti, että Nilo on maitoproteiinille vakavasti allerginen, joten en halua, että pieni joutuu taas oksentamaan tai nahoissaan kärsimään. Jotta saisimme kelakorvauksen megakalliiseen maidottomaan äidinmaitokorvikkeeseen, meidän pitäisi mennä maitoaltistukseen.
Päätin, että imetän Niloa vuoden ikään asti ja siihen saakka olen itse maidottomalla, jolloin korvikkeita ei tarvita. Voisin päästää itseni helpommalla, mutta parasta ravintoa vauvan kehitykselle on kuitenkin puhdas käsittelemätön äidinmaito ja se on tärkeämpää, kuin omat mielihalut. Tähän asti olen selvinnyt hyvin ja aion selvitä vielä muutaman kuukauden. Sitäpaitsi kun tietää, että toinen kärsii jos minä ryssin, niin kyllä sitä tulee oltua erityisen tarkka syömisissä. Sitä ei voi sortua missään kohtaa.
Juhlissa pöydät notkuu toinen toistaan herkullisempia tarjottavia, mutta olen vain tyytynyt katselemaan. Erikoisinta tässä on ollut se, että maitoproteiinia tuntuu olevan ihan jokaisessa ruuassa! Onneksi Suomessa pakkausmerkinnät on tehty todella hyvin, joka helpottaa ruokaostoksilla valtavasti.
Itse en ole koskaan ollut millekkään allerginen, joten aika paljon on tullut opittua Nilon maitoallergian takia. Vaikka oma ruokavalio onkin tiukka, helpottaa tieto siitä, että tämä on vain väliaikaista ja varsinkin se, että Nilo voi nyt paljon paremmin. Kuuleman mukaan lapsi alkaa kestämään todennäköisesti maitoa jossain kohtaa. Toivon todella niin, ettei moinen allergia rajoita elämää liikaa.
