comments 2

Uusi ihana minimalistinen sohva

Kaupallinen yhteistyö Adea

Niin se sitten saapui, pitkän harkinnan mutta lyhyen odotuksen jälkeen uusi sohva! Harkitsin sohvan vaihtamista melko pitkään ja pyörittelin asiaa monelta eri kantilta. Kriteerit uuden sohvan suhteen oli hyvin selkeät. Jos sohva ei täyttänyt kriteereitä täysin, en nähnyt mitään järkeä sen vaihtamisessa.

Miksi lähdin vaihtamaan sohvaa uuteen? Noh, aiempi sohva oli yksinkertaisesti liian leveä. Verhot ottivat sohvaan kiinni, enkä saanut kulmassa olevia pistorasioita kunnolla käyttöön. Sohva ei vaan toiminut samalla tavoin kuin edellisessä, huomattavasti isommassa kodissa. 

Mitä uudelta sohvalta sitten toivoin? Sohvan leveys sai olla 200 cm, ei montaa senttiä leveämpi eikä kapeampi. Päälliset piti olla ehdottomasti irrotettavissa ja pestävissä. Ilmeeltään halusin sohvan olevan yksinkertainen, karsitun minimalistinen. Toivoin sohvassa olevan pyöreitä selkeitä muotoja. Väriksi halusin lähelle edellistä sohvaa, kuitenkin astetta verran vaaleamman ja raikkaamman. Laadukkuus oli kriteereissä myös hyvin korkealla. Sohvan pitää kestää käyttöä ja aikaa.

Kolusin koko internetin läpi ja kävin katselemassa huonekaluliikkeissä erilaisia vaihtoehtoja. Tarjolla oli mitä ihanempia sohvia, mutta aina jokin asia tuntui uupuvan. Joko sohva oli liian leveä, päälliset kiinteitä tai laatu ei vaan vakuuttanut.

Yksi suosikki nousi kuitenkin nopeasti ylitse muiden: Adean Origami. Siinä oli ihan kaikki ne asiat, joita sohvalta saatoin toivoa. Sopiva koko, vaihdettavissa olevat päälliset ja muodoltaan ihanan simppeli, pyöreän muhkumainen! Origami edusti täydellisesti omaa minimalistista tyyliäni.

Origami koostuu erikokoisista ja -muotoisista moduuleista, joten sitä on mahdollista muokata omien tarpeiden mukaan jatkossakin. Päälliset voi halutessaan myös vaihtaa, ainoastaan käsinojat täytyy irroittaa vaihtoa tai pesua varten.

Kun kerroin ystävälleni mihin sohvaan päädyin, hän muisti minun haaveilleen Origamista jo pari vuotta takaperin. En muistanut tätä yhtään! Siis olen kyllä rekisteröinyt sohvan samantien, kun se tuli markkinoille, mutta koska sohvanvaihto ei ollut tuolloin ajankohtainen, tyydyin ihailemaan sitä etäisesti ruudulta. Origamin päälliset eivät olleet alkujaan irrotettavissa tai pestävissä, mutta onneksi tätä nykyä ovat, ja sen ansiosta sohva sopii paremmin myös lapsiperheeseen.

Adea on kotimainen perheyritys, jonka tuotteet valmistetaan Etelä-Pohjanmaalla Kauhajoella, mistä sen tarina alkoi 60 vuotta sitten. Alkuun yritys valmisti nahkalaukkuja, mutta siirtyi huonekaluihin vuonna 1994 ja on sittemmin noussut Suomen arvostetuimpien sohvakalusteiden valmistajien joukkoon. Laatu on huomattu myös ulkomailla: Adean tuotteilla riittää kysyntää kymmenissä maissa.

Kerroin toiveeni sohvan kankaasta Adealle ja pian sainkin useita kriteereihin sopivia kangasmalleja postitse. Suosikiksi nousi samantien kaunis bukleemainen Osaka. Valitsin numeron 05, joka on värisävyltään vaalea meleerattu hiekka. Se sopi tosi ihanasti verhojen ja muun sisustuksen kanssa yksiin.

Ei aikaakaan, kun uusi sohva saapui. Siinä se nyt on, ehkä maailman söpöin sohva, Adean Origami, joka lunasti paikkansa välittömästi! Kaikki loksahti täydellisesti paikoilleen, sohva oli juuri sitä mitä toivoinkin. Mittasuhteet toimii uuden pienemmän sohvan myötä huomattavasti paremmin, ja aivan kuin olohuoneen koko olisi kasvanut! Oikeilla mittasuhteilla on todella suuri merkitys kokonaisuuteen.

Makuuhuoneessa notkunut lattiavalaisinkin löysi paikkansa sohvan vierestä. Aiemmin se ei olisi millään tuohon mahtunut. Olin kaivannut tosi pitkään jotain valaisinta olohuoneeseen ja miten hyvin tuo tuonne sopiikaan, kaikin puolin hyvä kombo. Seuraavaksi aion etsiä vielä uuden isomman maton.

Ihana fiilis, kun viimein alkaa sisustus asettumaan paikoilleen. Se lisää selkeästi viihtyvyyttä. Rakastan uutta sohvaa niin paljon, olen todella tyytyväinen siihen.

comments 2

Ajattomat mosaiikkilaatat

Kaupallinen yhteistyö Pukkila

Pyrin valitsemaan aina mahdollisimman ajattomia, mutta ajan hengessä olevia materiaaleja kotiini. Sellaisia, jotka toimivat nyt sekä vuosien päästä. Tyylini on aina ollut hyvin minimalistinen. Väripaletti on ollut niukka ja muodot selkeän graafisia. Joskus opiskeluaikoina kokeilin voimakkaita värejä ja runsaita kuvioita, palasin kuitenkin hyvin nopeasti hillitympään linjaan ja siinä olen pysynyt. 

Siitä on tasan vuosi aikaa, kun kotini wc-tila laatoitettiin. Se taisikin olla asuntoni ensimmäisiä valmiita pintoja, mutta vasta nyt ennätän kertoa enemmän laattavalinnastani.

Joillekkin perusvalkoinen laatta saattaa olla tylsä vaihtoehto. Itse näen sen hyvin ajattomana ja tyylikkäänä, joka toimii sekä moderneissa että vanhemmissa kohteissa. Oikeastaan on enemmän kyse siitä, miten sitä käyttää ja minkä kanssa sitä yhdistää. 

Minulla oli aikoinaan ensimmäisessä 30-luvun omistusasunnossa pientä valkoista mosaiikkilaattaa kylppärissä edellisen asukkaan toimesta. Tämän jälkeen mosaiikkilaatat olivat omalla suunnittelupöydällä vuonna 2016, kun aloimme remontoimaan alkuperäiskuntoista 60-luvun kivitaloa. En koskaan kerinnyt tilata laattoja, kun talon rakenteista löytyi hometta ja remonttimme päättyi siihen. Talo sai purkutuomion.

Toive mosaiikkilaatoista pysyi sitkeästi mukana ja haaveilin laittavani niitä seuraavaan kotiimme pintaremontin yhteydessä. Sekään ei toteutunut liian arvokkaan laatoitustyön takia. Kolmas kerta toden sanoi, ja sain kun sainkin viimein valkoiset mosaiikkilaatat laitettua nykyiseen kotiini. 

Kävin tutustumassa Pukkilan valikoimaan Vantaan Petikon myymälässä. Löysin kauniin mattapintaisen Pro Technic Color -sarjan White matt -laatan 5 x 5 cm koossa. Pro Technic Color -sarjan laatat ovat kulutusta kestävää klinkkerilaattaa, joten ne voi laittaa sekä sisä- että ulkotiloihin.

Valitsin laatoille valkoisen saumauksen ja ajattelin kokonaisuuden olevan raikkaan valkoinen. En tajunnut, että klinkkerilaatta on huomattavasti harmaampaa, kuin vaikkapa tavallinen valkoinen seinälaatta, joten jälkiviisaana olisi ehkä pitänyt valita tummempi saumaus, jottei laatan harmaus niin korostuisi.

Mielikuva puhtaan valkoisista laatoista oli niin vahva, että mietin jossain kohtaa vetäsenkö saumat Saumafixillä tummemmaksi. Vaaleanharmaata saumaväriä ei kuitenkaan löytynyt, joten annoin asian olla. Laatoitustyö on onneksi tehty tosi siististi ja kaikki muukin loksahti nätisti paikoilleen.

Peilin epäsuora valo tuo mosaiikkilaatan luonteen tosi nätisti esille, luoden samalla ihanan pehmeän ja lämpimän tunnelman, vaikka värimaailma onkin tosi mustavalkoinen.

Yli 140 vuotta toimineen Pukkilan laattavalikoima on kyllä kaikinpuolin todella herkullinen. Tällaisista ajattomista klassikkolaatoista trendikkäämpiin, kuviollisista värillisiin. Ja parasta, että Pukkilalta saa todella ammattitaitoista ja osaavaa palvelua. On ollut erittäin miellyttävää asioida Pukkilan myymälässä, kuten myös sähköpostitse. Olen saanut hyvää selkeää opastusta ja monia vinkkejä askarruttaviin asioihin.

Minulla on Pukkilan laattoja myös kylpyhuoneessa. Ne on semmoista aivan ihanaa terrazzomaista porcellanato-laattaa, niin ikään pakkasenkestävää materiaalia. Olen ollut laattoihin kyllä erittäin tyytyväinen. 

comment 0

Mikä oli tänä vuonna…

Niin se vuosi taas vaihtuu. On hyvä hetki pysähtyä miettimään mitä tänä vuonna oikein tapahtuikaan ja mitä jäi päällimmäisenä mieleen. En aio koostaa nyt pelkästään highlighteja, vaan nostan asioita laidasta laitaan mitä vuosi tarjoili. Tästä saattaa tulla hieman vaikeaa, mutta koitan vastata mahdollisimman rehellisesti mitä ensimmäisenä tulee mieleen.

Mikä oli tänä vuonna…

Huojentavinta. Ehkä se oli muutto uuteen kotiin. Kaiken sen muuttorumban jälkeen tuntui huojentavalta päästä viimein omaan uuteen kotiin. Vaikka kaikki oli vielä tosi keskeneräistä, olin niin huojentunut siitä, että pääsin viimein nukkumaan omaan sänkyyn. Sen myötä häipyi stressi ja yöunet tuli takaisin.

Merkityksellisintä. 10 vuotta kestänyt yrittäjyys. Se on monta vuotta se. Pisin työsuhde, jos näin voi sanoa. Olen valtavan onnellinen siitä, missä pisteessä olen nyt. Tämä etappi on hyvin merkityksellinen omalla työurallani.

Vaikeinta. Kameraan tarttuminen. Se on ollut jotenkin todella vaikeaa. En oikein tiedä mistä se johtuu, koska tykkään valokuvata. Ehkä syynä on kodin keskeneräisyys, pieni tila tai valon puute. Ehkei ole ollut aikaa, voimia eikä tarpeeksi motivaatiota. Tänään tartuin kameraan ja se tuntui hyvältä.

Hauskinta. Viime kesän kohtaaminen erään ihmisen kanssa viinipullon äärellä. Se oli yksi hauskimpia iltoja, jota ollaan fiilistelty yhdessä monet kerrat. Edelleen se tuo hymyn kasvoille, viimeksi tänään, vaikka tuosta hetkestä on vierähtänyt jo paljon aikaa.

Yllättävintä. Varmaan se, että olen onnistunut säästämään ja sijoittamaan. Ei tarvitse mennä kuin pari vuotta taaksepäin, jolloin säästäminen oli itselleni todella absurdi ajatus. En ole koskaan osannut säästää, en ole edes ajatellut sitä. Elin pitkään kädestä suuhun, täysin luottokorttien varassa. Sitten jotain tapahtui. Laitoin itselleni tavoitteen, tein suunnitelman ja pysyin siinä. Nyt säästäminen ja sijoittaminen on minulle arkipäivää. Ei kuitenkaan arkista, vaan todella kiehtovaa ja innostavaa, jopa koukuttavaa.

Raskainta. Se, että ei ole ketään, kuka ottaa kiinni jos kaatuu. Sen vuoksi ei voi kaatua. Tai jos kaatuu, sieltä pitää kammeta omin voimin ylös. Se on välillä tosi raskasta.

Ihaninta. Omat lapset. Ei päde 24/7, mutta lapset tuli ekana mieleen. Meillä on lasten kanssa suhde muuttunut jotenkin entistä tiiviimmäksi ja syvemmäksi. Pienempi on ollut aina kova halailemaan ja kertomaan miten ihana ja rakas äiti on, mutta nyt myös isompi on alkanut spontaanisti halailemaan ja jopa myöntää, että ikävöi. Tämä on hänen kohdallaan täysin uutta. Ja ihanaa.

Haikeinta. Joko saa itkeä? Tämä kohta herkistää valtavasti. Ajattelen haikeudella monia asioita. Ajattelen haikeudella jopa nykyhetkeä, että tämäkin hetki on ohikiitävä ja pian se on enää muisto vaan. Sen vuoksi keskityn olemaan enemmän läsnä niissä pienissä, hauskoissa, tärkeissä hetkissä.

Pelottavinta. Varmaan viime kesäiset kutsumattomat vieraat, jotka hoiti bisneksiään meidän kotipihalla keskellä yötä. Ei uskallettu naapurin isännän kanssa edes poliiseja kutsua paikalle, vaikka ehkä olisi ollut suotavaa. Katsoimme oman ja lasten turvallisuuden puolesta jättää väliin, joten kehoitimme vain nätisti jatkamaan matkaa. En uskaltanut mennä edes ulos, varsinkin kun lapset nukkuivat sängyissään. Koko tilanne oli tosi kuumottava.

Palkitsevinta. Se, että sinnikäs, pitkäjänteinen ja kova työ palkitaan uudella työllä. Se on aina todella palkitsevaa saada uusi asiakas tai yhteistyö. Kun osaamiseeni, näkemyksiini ja taitoihini luotetaan. Se tunne on niin hieno. Huippuhetkiä.

Helpottavinta. Ettei minulla ole enää vauvakuumetta. Haaveilin pitkään kolmannesta lapsesta, eron jälkeenkin. Huomasin tänä vuonna, että vauvakuume on tipotiessään. Vauvat on ihania ja haikeudella katson omien lasten vauvakuvia, mutta enää en halua tissi- ja vaipparallia. Olen saanut onnekkaasti nauttia niistä ajoista useamman vuoden. Nyt on ihan muita haaveita.

Raivostuttavinta. Exä, joka saa sekunnin sadasosassa mut raivostumaan. Ei hän varmastikaan pahaa tarkoita, mutta eipä hän aina ajattele ennen kuin toimii. Kyllä me ihan hyvin toimeen tullaan, vaikka toisinaan otetaankin yhteen.

Surullisinta. Sota ja pienet lapset siellä. Kaiken sen näkeminen tuntuu epätodelliselta ja äärettömän surulliselta. Tuo kaikki on kaukana, mutta niin lähellä.

Ärsyttävintä. Oma perfektionismi. Se tekee välillä hulluksi. Ei vaan itseni, myös muut. Tietyt asiat pitää olla just eikä melkein, tai muuten ne häiritsee.

Helpointa. Tätä kohtaa mietin pitkään, koska mitään ei tullut mieleen. Mikään ei siis ole ollut helppoa. Noh, vastaan tähän valvomisen. Tai yksin olemisen. Okei, vastaan valvominen yksin. Se on ollut helpointa. Liiankin.

Harmillisinta. Ettei hyvältä vaikuttanut juttu ottanut tuulta purjeisiin. Kun itse on täysin auki ilman suojamuureja, heittäytyy, uskoo ja ihastuu, niin harmittaa, että sitä hyvää kestää vain vähän aikaa.

Rentouttavinta. Oma aika. Saa tehdä mitä haluaa ja milloin haluaa. Saa notkua aamuyölle sarjojen parissa, nukkua pitkään. Hengitellä, pötkötellä ja haaveilla. Nollata.

Siinäpä oli vastaukset. Eipä tosiaan ollut mikään helppo nakki tämä, mutta sitäkin hauskempi. Ota haaste vastaan! Kerro sinun omat ”Mikä oli vuonna 2022..?”

comments 8

Haaveilua, kaipausta ja levottomuutta

Kun löysin nykyisen kotini, tiesin että tämä tulee olemaan väliaikainen, ei mikään lopun elämän koti. Neliöt ei vain yksinkertaisesti riitä. Fakta on se, että tarvitsen työhuoneen, sekä lisää tilaa poikien kasvaessa. Olen tosi onnellinen, että löysin tämän. Vaikka neliöt puolittui budjetin takia, tässä on oikeastaan kaikki se mitä toivelistalla oli.

Kotini neliöt on käytetty äärimmäisen hyvin. Moni sisälle astuessaan sanoo, että tämä näyttää neliöitään huomattavasti suuremmalta. Ehkä siihen vaikuttaa isot ikkunat ja kolmen metrin huonekorkeus, mutta pohja on kyllä poikkeuksellisen toimiva. Sopivien mittasuhteiden kanssa olen jumpannut alusta alkaen ja sen takia moni huonekalu lähti vaihtoon. On ollut jännä huomata miten merkittävästi muutama sentti suuntaan tai toiseen voikaan vaikuttaa.

Haaveilen uudesta kodista varmaan päivittäin. Siis lähes joka päivä mietin millainen uusi koti olisi ja miten siihen asettuisin. Miten siellä asiat loksahtaisi paikoilleen. Kodissa kulkisi hyvä flow, asioille olisi paikkansa, eikä mikään häiritsisi. Saisin viimein mielenrauhan.

Toki siihen mielenrauhaan vaikuttaa moni muukin asia, kuin parit extraneliöt. Asun nyt paritalossa, mutta haluan omakotitalon. Naapureissa ei ole mitään vikaa, päinvastoin, mutta haluan omaa tilaa ja omaa rauhaa. Ehkä sitä samaa, mitä edellisessä kodissakin oli.

Lapset sanoivat kaipaavansa aiempaa kotia. He kaipaavat takapihan metsää, isoa pihaa ja tramppaa. He kaipaavat väljempää tilaa, jossa voi juoksennella vapaasti, tehdä ja touhuta. Ymmärrän täysin, sitä itsekin kaipaan. On kiva, että koulut ja kaverit on vieressä, joten kauemmaksi muuttaminen on huono vaihtoehto. Tämä alue on meille todella tärkeä. Silti kaipuu ja tarve omasta isommasta tilasta on välillä tosi suuri.

Olo on tämän takia hieman levoton. Ajatukset on niin vahvasti seuraavassa, ettei mieli pysty aina rauhoittumaan. Seuraavaan on vielä pitkä matka, tiedän. Ja tiedän senkin, että seuraavan saavuttaminen vaatii aivan älyttömän paljon, varsinkin taloudellisesti. Mutta joka päivä pyrin tekemään asioita, jotka kuljettavat minua eteenpäin kohti tavoitetta, suurimpaa unelmaani, omakotitalon rakennuttamista.

Olen haaveillut oman kodin rakentamisesta jo monen monta vuotta, lähemmäs jo kymmenen vuotta. Aiemmin haaveilin tästä puolison kanssa. Kävimme katsomassa useita tontteja, taisimme jopa tehdä yhdestä paikasta alustavan tarjouksen. Tein suunnitelmat ja laskelmat. Rakentaminen kuitenkin jäi, kun pääomaa oli liian vähän.

Kun erosin, tämä unelma ei poistunut mihinkään. Yllättäen se vain vahvistui. Minulle tuli erittäin voimakas tunne siitä, että haluan rakennuttaa itselleni ja lapsilleni talon. Haluan tehdä tämän yksin. En voi edes kuvitella, että tekisin tämän jonkun toisen kanssa, ainakaan tällä hetkellä. Tämä ajatus voimaannutti. Tuntuu vapauttavalle, kun voin haaveilla tästä ääneen ilman jatkuvaa kritisointia, epäröintiä, nauramista tai alaspäin lyttäämistä, jota se parisuhteen lopussa oli.

Olen onnekas, että omat vanhempani ymmärtävät ja kannustavat minua toteuttamaan unelmiani. Heillä itsellään on kokemusta rakentamisesta, flippaamisesta ja asuntosijoittamista, joten aiheesta on kiva jutella heidän kanssaan. He ymmärtävät mihin kannattaa panostaa ja mikä merkitys kodilla ja sen ympäristöllä on.

Rakennusbuumi on ollut nyt todella hurja. Parhaillaan moni tuttava rakentaa tai on juuri rakentanut itselleen ja perheelleen talon. Poikkeuksetta näissä hankkeissa on aina puoliso mukana. Minä lähtisin sitten tähän hommaan ihan yksin. Onko se mitenkään mahdollista taloudellisesti, niin aika näyttää. Henkistä pääomaa on kertynyt roimasti, mutta realiteetit tuntien, rakentaminen maksaa hitokseen, eikä se ole muutenkaan ruusuilla tanssimista.

Olen saanut jo jonkin sortin käsitystä siitä, mitä se voi olla. Talon rakentamisessa on about miljoona asiaa, mitä pitää miettiä ja päättää. Ja vaikka kuinka olet asian miettinyt, kirjannut, kertonut ja vahvistanut, se voi mennä persiilleen. Kuten olette huomanneet, nykyisen kotini kanssa moni asia on mennyt uusiksi. Jos en olisi näin tarkka, olisin päässyt toki helpommalla. Mutta on vain vaikea hyväksyä, että asiat on jotain muuta kuin on tilannut tai toivonut. Oma vaivansa siinä on lähteä korjailemaan, mutta äärimmäisen palkitsevaa, kun asiat on niin kuin on suunnitellut. Tuntuu, että vuosi vuodelta sitä on tarkempi. Ehkä se silmä on vain harjaantunut. Huomaan nanosekunneissa, jos vaikkapa joku sävy on erilainen kuin piti.

Ystäväni kysyi, mahtaako se seuraavakaan koti olla se lopullinen. Vaikea sanoa. En tiedä. Tarvitseeko sen olla lopullinen koti? Jos elämäntilanteet ja tarpeet muuttuu, sen myötä usein myös koti muuttuu. Toisinaan on tehtävä kompromisseja, koska kaikkea ei ole mahdollista saada. Siihen kuitenkin pyrin, että seuraava koti vastasi omiin tarpeisiin ja toiveisiin. Vaadin kodilta tosi paljon, koska se merkitsee minulle paljon. Vietän kodissani todella paljon aikaa ja nautin siitä, jos se toimii ja viehättää myös esteettisesti. Kodin pitää olla inspiroiva, rauhoittava ja levollinen. Paikka, jossa mieli ja sielu lepää.

Koitan rakentaa nykyisestä kodista mahdollisimman viihtyisän ja toimivan. Aika hyvin olen siinä onnistunut, kun miettii lähtökohtia. Alkuperäisellä suunnitelmalla tämä olisi hyvin erilainen. Toki jokusen kymppitonnin vaati lisää, että muutos oli mahdollinen. Vielä on muutamia asioita, joita pitää fiksailla ja hienosäätää. Siinä ohessa voikin sitten vähän unelmoida.

comments 4

Kaunista ja kestävää kvartsia

Kaupallinen yhteistyö Ylämaan Graniitti

Edellisen kotimme keittiössä oli kvartsitasot ja positiivisen kokemuksen myötä halusin ehdottomasti kvartsitasot myös uuteen kotiini. Kvartsi on tyylikäs ja ylellinen materiaali, ja siitä on valtava määrä erilaisia vaihtoehtoja värien, sävyjen ja kuvioinnin puolesta. Ja mikä tärkeintä, kvartsi on erittäin helppo pitää puhtaana, toisin kuin vaikkapa marmori. Kvartsi on timantin jälkeen kovin raaka-aine, jolla on ylivertaiset käyttöominaisuudet.

Olin niin ihastunut aiemman kodin tasoihin, että päätin jatkaa samankaltaisella linjalla: vaaleat kvartsitasot, joissa on kevyen hienostunut kuviointi.

Tasoiksi valikoitui pehmeän valkoinen Miami Vena -kvartsi, joka löytyi Ylämaan Graniitin laajasta valikoimasta. Ylämaan Graniitti on korkealaatuisia kivitasoja ja muita kivituotteita valmistava kotimainen yritys, joka on toiminut vuodesta 1980 lähtien Ylämaalla, Etelä-Karjalassa. Kotimaisten graniittien ohella heidän mallistossa on upeita kivilaatuja maailmalta kymmenissä eri sävyissä.

Ylämaan Graniitilta tultiin mittaamaan tasojen koot ja tarvittavat aukot altaalle, hanalle sekä induktioliedelle. Muutama viikko meni ja tasot käytiin nakkaamassa paikoilleen. Olin aivan haltioissani kuinka nopeasti ja ammattitaitoisesti asennus hoitui. Kaikki oli millilleen paikoillaan ja työnjälki erittäin viimeisteltyä.

Huomasin kuitenkin, että keittiön tasot olivat erilaiset keskenään. Toisessa oli selkeästi pintakuviota, kun toisessa ei ollut juuri ollenkaan. Selvisi, että tasot oli vahingossa tehty eri erästä. Minulle on tärkeää, että samassa tilassa olevat tasot ovat samasta erästä, eikä kuvioinnissa tai värisävyssä ole eroa.

Toivoin, että saarekkeen päällä oleva taso vaihdetaan uuteen, kun siinä ei kuviota juuri näkynyt, mutta selvisi, että kuviollisempi kvartsi oli loppunut kaikkialta Euroopassa ja jäljellä olisi vain juurikin tuota saarekkeen erää. Halusin, että kuviointi näkyy selkeästi, vaikka yleisilme onkin vaaleahko. Teimme päätöksen, että molemmat tasot vaihdetaan kokonaan uusiin.

Asuntomessut oli tuolloin juuri avautuneet, joten oli hyvä hetki käydä hieman inspiroitumassa. Ihastuin näyttäviin kivilaattoihin ja aloin pohtimaan, jos vaihdan lennosta kokonaan tasojen tyyliä ja otan täyskvartsia isolla näyttävällä kuvioinnilla. Budjetti tuli kuitenkin nopeasti vastaan.

Sitten löytyi aivan ihanan marmorikuvioisen Snowy Ibizan, johon rakastuin välittömästi! Sen kitinvärisessä pohjassa on tummempaa hiekanväristä hienostunutta kuviointia. Snowy Ibiza on Silestone-kvartsi, jonka koostumus sisältää korkealuokkaisia mineraaleja ja kierrätysmateriaaleja. Kyllä, se on tämä! Ei muutakuin uudet tasot tilaukseen.

Pitkän odotuksen jälkeen uudet tasot olivat viimein paikoillaan! Asennuksen yhteydessä vaihdettiin myös hana siihen malliin, joka oli alkuperäisessä keittiösuunnitelmassa.

Kun tasot olivat paikallaan, aloin jostain syystä epäröidä omaa valintaani olisiko tasot pitäneet sittenkin olla huomattavasti tummemmat. Seuraavana päivänä tuntui, että ne olisi pitäneet olla vaaleammat. Kolmantena päivänä päivänä toivoin niihin enemmän kuviota, kun neljäntenä päivänä olin varma, että kuviota saisi olla vähemmän. Taisi olla sitten viides päivä, kun huokaisin syvään todeten näiden olevan juuri täydelliset! Olen kyllä tosi tyytyväinen, että tasot vaihdettiin.

Kun kerran vaihtoon meni yhtä sun toista, päätin vaihtaa myös uunin yksinkertaisempaan versioon. Aiempi uuni oli turhan tekninen kaltaiselleni kokkaajalle, jonka takia halusin tilalle simppelin yksilön – sekä ilmeen että käyttöominaisuuksien puolesta. Nyt viimein alkaa keittiö näyttämään ja tuntumaan siltä miltä toivoinkin. Okei, edelleen odotellaan niitä sokkeleita, mutta tosi lähellä valmista ollaan.