comment 0

Pehmeälinjainen Bobo Buklee

Kaupallinen yhteistyö / Hakola

Muutimme alkuvuodesta miehen kanssa erilleen ja siinä samassa meni osa tavaroista jakoon. Tänne jäi molemmat Hakolan sohvat, mutta rottinkisen nojatuolin oli tarkoitus lähteä miehen matkaan. Vaikka istuma- ja löhöilypaikkoja täällä on edelleen ihan riittävästi, olohuone kaipasi kuitenkin nojatuolia, jota voi tarpeen mukaan siirrellä tilasta toiseen.

Hakolan mallistoon tuli viime syksynä ihana pehmeälinjainen Bobo, jonka on suunnitellut Joanna Laajisto. Bobosta löytyy nojatuoli, sekä kahden ja kolmen istuttavat sohvat. Bobon pyöreän muhkea muotokieli on viehättänyt kovasti ja aloin pohtimaan, voisiko nojatuoli sopia meille. Tilasin Hakolalta muutamia kangasnäytteitä ja heti ne saatuani, ajatus hankinnasta vahvistui.

Kangasnäytteissä oli kaksi mieleistä vaihtoehtoa. Toinen oli saven värinen Moss, buklee-tyyppinen villasekoitekangas, joka on ylellisen tuntuinen, aavistuksen karhea, paksu ja muotoutuva. Toinen oli hiekan värinen Cloud, samettimaisen pehmeä puuvillakangas, joka on niin ikään hyvin paksu. Molemmissa kankaissa on eläväinen pinta ja mielettömän kauniit värisävyt. Valinta näiden kahden välillä oli niin vaikea, että päätin kokeilla molempia päällisiä, ovathan ne helposti vaihdettavissa.

Jännitin kovasti, miten Bobo istuu meille. Olin sitä toki nähnyt paljon kuvissa ja messuillakin, mutta pääosin valkoisena, en kertaakaan saven tai hiekan värisenä. Ainahan muut ympärillä olevat asiat, kuten kalusteet, materiaalit, värisävyt, sekä itse tila ja sen mittasuhteet vaikuttavat siihen, miten hyvin kaikki sopii keskenään. On kuitenkin avoimesta tilasta kyse ja yhdellä silmäyksellä näkee paljon asioita. Siksi haluan, että kaikki soljuu sulassa sovussa keskenään. Se luo rauhoittavan tunnelman.

Kun Bobo saapui, sai se ensin päällensä saven värisen Moss-villakankaan, joka on aivan mielettömän kauniin sävyinen! Olen tykästynyt ruskeaan taittaviin murrettuihin värisävyihin, kuten mutaan, taupeen ja saveen, joita olenkin hiljalleen tuonut kotiimme vaaleiden sävyjen rinnalle.

Moss-kangas tuntuu ja näyttää hyvältä. Vaikka se on hieman karhea, se on silti tosi miellyttävä iholla. Kangas kestää kovempaakin kulusta, siinä on nimittäin 100 000 martindalea, sopii siis vaikka julkitiloihin. Kankaassa on 38 % villaa, 38 % akryylia, 19 % polyesteria ja 5 % puuvillaa, ja se on kemiallisesti pestävä. Lasten takia valitsen aina lähes poikkeuksetta irrotettavat ja vesipestävät päälliset, mutta jos jotain sattuu tuohon menemään, niin pesulan kautta sitten. Kangas hylkii kuitenkin likaa ja vivahteikkuuden ansiosta se on varmasti armollinen.

Bobon pyöreät muodot pääsevät hienosti oikeuksiinsa tummemmalla kankaalla. Valitsin mustaksi petsatut puujalat, mutta niihin voi halutessaan lisätä samaa kangasta olevat säärystimet, jotka tulivat jalkojen mukana. Mustat jalat antavat ryhtiä ja niillä mennään nyt alkuunsa.

Lapset olivat uudesta nojatuolista aivan tohkeissaan ja ottivat sen välittömästi käyttöön. Molemmat mahtuivat siihen hienosti ja kun selkätyynyn siirtää, voi itsekin sulloutua siihen jalkoineen päivineen. Bobo sopii meille oikein hienosti ja onhan siinä ihana relata. Taitaa tulla tuosta uusi suosikkipaikka!

Jos kiinnostuit Bobosta, voi siihen käydä tutustumassa Hakolan uudessa Shopissa, joka avattiin nyt kesäkuun alussa. Osoite on Annankatu 5, Helsinki. Itse en ole vielä siellä käynyt, mutta pitää mennä pian katsomaan ja inspiroitumaan.

comments 2

Tyylikäs ja toimiva laukku läppärille

Kaupallinen yhteistyö Mukama

Tänä keväänä on ollut pari pakollista hankintaa, joista toinen on uusi työläppäri. En olisi millään malttanut vaihtaa vanhaa tuttua rautaa uuteen, mutta muita vaihtoehtoja ei enää ollut, kun 8 vuotta palvellut läppärini sanoi itsensä irti. Olihan se jo ihan museokamaa nykypäivän teknologiaan verrattuna, mutta jostain syystä pitkitin vaihtamista ihan viimeiseen asti.

Markkinoille oli tullut uusi 16” MacBook Pro, jonka laitoin tilaukseen suoraan Applelta. Hetken päästä lähetti olikin jo oven takana paketin kanssa. Asensin ohjelmat ja tein tuttavuutta uuteen koneeseen. Laite tuntui jotenkin tosi oudolta. Olihan tuossa monen vuoden hypähdys ja toki uusissa laitteissa on aina uusia ominaisuuksia, mutta moni asia tuntui enemmän vialta, kuin ominaisuudelta. Applelta sanottiin, että koneen voi tarvittaessa palauttaa, heidänkin mielestä osa ongelmista kuulosti poikkeavilta. Aikani tuskailin, kunnes päätin palauttaa koneen.

Pohdin, että jos ostankin vanhemman mallin, jossa olisi mahdollisesti vähemmän ongelmia tai sellaisia ominaisuuksia, joihin on vaikea tottua. Harmillisesti jälleenmyyjien valikoimista oli juuri poistettu kaikki edellisten vuosien mallit! En siis saanutkaan vanhempaa mallia. Turhautti. Mietin jopa käytetyn koneen ostoa, mutta siinä ei olisi ollut järkeä, koska uusissa koneissa on aina takuu ja ne saa vielä yritysostoina vähennyksiin.

Päätin kokeilla uudelleen onneani ja kävin hakemassa samaisen 16” MacBook Pron, mutta tällä kertaa pienemmällä muistikapasiteetilla. Jännitin valtavasti, jos tässäkin koneessa olisi samoja ongelmia kuin edeltäjässä. Olipa helpotus, uusi kone oli huomattavasti parempi! Aiemmassa versiossa oli ihan oikeita vikoja, mikä lie maanantaikappale osui vain kohdalleni.

Tämä vaihtoprosessi vei kaikkinensa useamman kuukauden, mutta viimein käytössäni oli kunnon toimiva rauta. Ja tietysti tälle kaunokaiselle oli saatava uusi sopiva kantolaukku. Mihinkäs muualle kuin Mukaman verkkokauppaan selaamaan vaihtoehtoja! Siellä on tyylikkäimmät laukut, lompakot ja suojakotelot, ja heidän tuotteensa sopii omaan yksinkertaiseen ja selkeään tyyliini.

Jännä, että uusi 16” MacBook Pro on mitoiltaan pienempi, kuin aiempi 15” koneeni. Syy on siinä, että uudesta mallista on vähennetty koneen sisäisiä toimintoja, kuten CD-soitin, USB-portti ja kortinlukija, joten siitä on saatu huomattavasti pienempi, ohuempi ja kevyempi versio. Tosin lisävarusteita pitää olla sitten erikseen, sovittimista kortinlukijoihin.

Löysin Mukaman valikoimista ihanan yksinkertaisen Bellroy Slim Work Bag -olkalaukun, joka vastasi täydellisesti omia tarpeita. Laukku on jämäkkää ja kestävää kangasta, siinä on nahkakahvat sekä irroitettava olkahihna. Läppärille on oma pehmustettu tasku, jotta se pysyy paikoillaan liikkeessä ja muille tarvikkeille vielä omat paikat. Laukun viimeistellyt yksityiskohdat viehättävät tosi paljon. Kyllä nyt kelpaa heilahtaa palavereihin, kun toimisto kulkee kätevästi mukana.

comments 20

Tunteiden vuoristoradassa

Minä kun luulin ihan tosissani, että meidän ero olisi poikkeuksellisen helppo ja kiva. Olin niin tyytyväinen, että onnistuimme tässä hienosti ilman draamaa ja ikäviä asioita. Miten väärässä olinkaan.

Tässä on mennyt useampi viikko itseäni keräillessä ja tunteita käsitellessä. Tunteet ovat liikkuneet pettymyksestä vihaan ja surusta raivoon. Aika paljon on syntynyt negatiivisia tunteita. Mutta kun toinen päättää toimia epäkunnioittavasti, loukkaavasti ja ajattelemattomasti, niin ihmekös tuo. Harmittaa, että hän pilasi sen hyvän mitä meillä oli.

Annan itselleni luvan käsitellä nämä kaikki tunteet, koska en halua kantaa niitä mukanani. Käyn nämä nyt läpi, vaikka sattuu. Tiedän, että ajan myötä helpottaa. Olen päässyt jo hienosti eteenpäin, enää en romahda lattialle itkemään hysteerisesti kesken ruoanlaiton. Hiljalleen voimat ja ilo palautuvat. Olo alkaa olla jo melko normaali, mutta matkaa on vielä edessä.

Vaikka arvelinkin, että jossain kohtaa niitä ikäviä tunteita nousee pintaan, niin aika raskaalla tavalla ne sitten tulikin. Samaan aikaan iskeytyi kauhealla voimalla kaikki tajuntaan: perheen menettäminen, 10 vuoden suhteen päättyminen ja siitä kaikesta luopuminen. Että se oli nyt siinä.

Olisiko jotain voinut tehdä toisin, ettei tähän päädytä? Ehkä. Mutta kun mietin niitä kaikkia asioita ja erinäisiä ongelmia, joita jatkuvasti kohtasimme, päätös oli oikea. Lasten ja perheen takia olisi ollut hienoa, jos olisimme sinnitelleet ja löytäneet taas yhteisen sävelen, mutta parempi näin. Elämä on tuonut tilalle niin paljon muuta hyvää ja toivottua, joten myös sen takia tämä tuntuu oikealta ratkaisulta. Surulliselta ja raastavalta, mutta siitä huolimatta oikealta.

Koitan keskittyä siihen hyvään mitä minulla on ja mitä kivaa elämä tarjoilee. En halua vaipua surun ja ikävän vietäväksi, enkä ainakaan katkeroitua. Itken, jos siltä tuntuu ja puran tunteet omalla tavallani. Täällä avautuminen on yksi keino, omien rajojen puitteissa. Helpottaa, kun sanoo ikävätkin asiat ääneen. Vaikeaa se silti on. Haluan kuitenkin olla rehellinen itselleni ja muille, enkä esittää kaikkivoipaa. Aika parantaa.

comment 0

Korona-ajan kuulumisia

Aika on mennyt vauhdilla eteenpäin. Blogin päivitys on ollut vähemmällä, mutta välillä täytyy tännekkin tulla kuulumisia huikkaamaan. Koska Instassa tulee jaettua kuvaa tai videota lähes päivittäin, niin varmaan senkin takia blogi on jäänyt hiljaisemmaksi. Aika moni bloggaaja on laittanut pillit pussiin viime aikoina. Ymmärrettävää. Vaikka tahtoa olisi, aikaa ei. Elämässä tapahtuu monella niin paljon, että blogiin ei vain yksinkertaisesti riitä enää aika. On siirrytty enenevissä määriin Instaan ja siitä on tullut monelle päiväkirjamainen.

En koe, että tämän blogin aika on vielä ohi. Vaikkei ihmiset välttämättä enää niin blogeja luekaan, minulle se on oikeastaan se ja sama. Blogin kirjoittaminen on minulle terapeuttista ja kuten olette huomanneet, täällä mennään toisinaan hyvin henkilökohtaisiin aiheisiin. Jostain syystä monet asiat on helpompi sanoa täällä, kuin vaikkapa kasvotusten. En oikeastaan edes ajattele, kuinka moni tai kuka tätä lukee. Usein vaan yllätyn siitä, mitä juttua luetaan paljon, mistä tykätään tai mitä kommentoidaan.

Postaustahti on tuttuun tapaan hyvin verkkainen, mutta tokkopa tuolla väliä. Kukaan ei minulle siitä maksa, tuleeko uutta ulos joka viikko. Ja sellaisena olen tämän aina halunnut pitääkin. Ahdistaisi, jos joku muu sanelisi miten ja milloin kirjoittelen. On ollut hyvin vapauttavaa toimia itsenäisesti nämä vuodet ja se on ollut omalla kohdalla paras ratkaisu. Ihan sama pätee töidenkin tekemiseen – syy, miksi olen yrittäjä. Ei siinä, olen ollut todella mukavissa ja antoisissa palkkatöissä, joissa olen saanut toimia suht vapaasti, mutta yrittäjänä vapaus on ihan toista luokkaa. Jos palkkatöissä on voinut luottaa työpaikkaansa ja varmoihin kuukausituloihin, niin viimeistään korona heitti häränpyllyä asian suhteen. Itsehän elin todella epävarmaa aikaa ennen yrittäjyyttä, kun viimeisimmissä työpaikoissa minua ei vakinaistettu. Se oli kova isku itsetunnolle. Olin ihan rikki ja tuntui siltä, kuin olisin saanut potkut. Hävetti ja itketti, etten saanut vakituista työpaikkaa. Mutta päätin pärjätä. Itsenäisesti.

Aina niistä huonoista asioista seuraa jotain hyvää, niin tuolloinkin kävi. Perustin oman yrityksen ja sillä tiellä edelleen ollaan. Pisin työsuhde ikinä. Olen todella onnellinen, että olen yrittäjä! Tämä korona-aika on vahvistanut asian vähän joka käänteessä. Kukaan ei irtisano, ei lomauta, eikä sanele sääntöjä milloin pitää tehdä töitä tai milloin ei saa tehdä töitä. Aika moni on lomautettu tai irtisanottu viime viikkojen aikana. Vaikka olisi kuinka ammattitaitoinen, pitkän työhistorian omaava henkilö ja arvostettu omassa työyhteisössä, on saanut lähtöpassit. Myös omassa lähipiirissä on näitä tapauksia.

Toki korona vaikuttaa myös minun töihin, mutta koen olevani erittäin onnekas, että voin jatkaa töiden tekemistä oikeastaan täysin normaalisti. Voin käytännössä tehdä töitä niin paljon kuin haluan tai pystyn, ja voin itse vaikuttaa niiden saamiseen. Uusia työprojekteja on kuitenkin vaikea saada, koska kilpailu on alallani kovaa. Moni case on mennyt ohi, kun muut tekee halvemmalla tai sitten toinen on vain parempi. Koitan olla silti polkematta hintoja. Tiedän, etten ole missään nimessä kallein, mutta en halua olla halvinkaan. Näillä hinnoilla on menty ja niillä on pärjäilty. Liikevaihto on lähtenyt positiiviseen nousuun, joten ilmeisesti jotain olen tehnyt oikein.

Nyt, kun taloudessa ei ole enää toista maksavaa aikuista, on tullut päälle kunnon uhma, että minähän pärjään. Olen aina ollut luonteeltani sellainen tyyppi, joka kulkee omia polkujaan, tekee itse omat valinnat ja haluaa myös pärjätä itse. Eli mitään paniikkia tässä ei ole, vaikka hetkellisesti olenkin jännittänyt miten selviän – tai pikemminkin, miten pystyn pitämään pojista huolen. Yksinään sitä pärjäis aika iisisti, mutta jälkikasvu tarvitsee monenlaisia eri asioita. Uskon, että me kyllä pärjätään. Tai niin mä nyt päätin.

Moni on kysellyt, laitammeko talon myyntiin. Toistaiseksi ei vielä laiteta, eli edelleen minä jatkan tässä asumista ja näillä näkymin ainakin vuoden tai puolitoista. Laitoimme asuntolainan lyhennysvapaalle, jotta tässä on kohtuullista asua yksin. Korkojen lisäksi tulee useamman tonnin tonttivuokra, joka pyörii normaalisti. Lyhennysvapaa helpottaa silti paljon, eikä tästä ole kiire mihinkään. Ainoastaan vaan, että tuokin aika menee hujauksessa ja on pakko alkaa miettimään, mitä ja mihin seuraavaksi. Suunnitelmia ja unelmia on, mutta niiden toteutumisesta ei ole hajuakaan. Teen joka päivä asioita sen eteen, jotta ne omat unelmat toteutuisi. Nimittäin niistä en ole luopunut.

comments 2

Yksinkertaisen kauniit lukuvalot

Kaupallinen yhteistyö / Innolux

Olen pitkään etsinyt makuuhuoneeseen sopivaa lukuvaloa. Toiveissa on ollut vaalea ja kevyt lattiavalaisin, jonka paikkaa voi vaihdella tarpeen mukaan. Ajatuksena oli hiekanvärinen valaisin, joka osottautui täysin mahdottomaksi löytää. Luovuin väritoiveesta ja sitten aloin katselemaan valkoisia vaihtoehtoja. Löysin viehättävän uutuuden Menulta, joka ei kuitenkaan vastannut laadullisesti yhtään odotuksia. Olen tottunut Menun hyvään laatuun, joten tuntui hieman oudolta, kun valaisin vaikutti enemmän protomallilta, kun viimeistellyltä designvalaisimelta.

Samalla kuitenkin huomasin, ettei täysin valkoinen valaisin sovi makuuhuoneeseen, koska se häviää valkoisiin seiniin. Toki suunnitelmien mukaisten pellavaverhojen kanssa valkoinen olisi täydellinen match, mutta koska verhojen kanssa menee vielä tovi, etsintä jatkui. Makuuhuoneessa ei ole kuukausiin ollut mitään valoa, joten tarve oli kova.

Eräs päivä mieleeni tuli valaisin, jonka olin aikoinaan nähnyt ystäväni luona. Ei hajuakaan minkä merkkinen valaisin oli kyseessä, onko se edes tuotannossa tai ylipäätään sopiva omaan budjettiin. Löysin valokuvan, jossa kyseinen valaisin oli ja se tuntui ihan täydelliseltä; muotokieleltään juuri niin yksinkertainen ja keveä kuin toivoinkin, väriltään valkoinen, ja siinä oli reilu ripaus messinkiä.

Selvisi, että kyseessä on suomalaisen Innoluxin Kupoli-valaisin, jonka on suunnitellut Yki Nummi vuonna 1960. Kyseisen vuosikymmenen muotoilu on aina puhuttanut itseäni, se on yksinkertaisen ajatonta ja funktionaalista, eikä siihen kyllästy. Tuolta vuosikymmeneltä tuntuu tulevan ne kuumimmat klassikot, joihin tämäkin valaisin lukeutuu.

Kupolista on saatavilla sekä lattia- että pöytävalaisin. Koska tarvetta tunnelmaa tuoville lukuvaloille on ollut jo pidemmän aikaa, valitsin molemmat versiot. Kupolista on olemassa messinkisen lisäksi myös musta ja hopea, joten vaihtoehtoja riittää. Nämä sopivat tyyliltään moneen erilaiseen sisustukseen.

Kupoli on ihanan siro ja keveä, mutta sopivan jämäkkä ja lapsiturvallinen. Lasiset valaisimet ovat tällä hetkellä pannassa rikkoontumisvaaran takia, nimittäin naperoiden meininki on sitä luokkaa, etten uskalla riskiä ottaa.

Valaisimista tulee todella kaunis pehmeä valo (varsinkin sen jälkeen, kun tajusin vaihtaa mattapintaisen LED-lampun kirkkaan halogeenilampun tilalle, heh). Lattiavalaisimessa on ihana sympaattinen yksityiskohta, katkaisija, joka edustaa vahvasti 60-luvun henkeä.

Telkkarihuoneeksi nimetystä tilasta puuttuu vielä itse telkkari, kun isäntä vei sen lähtiessään mukanaan. Ihmeen hyvin sitä on kuitenkin pärjännyt ilman, eipähän tule notkuttua turhien ohjelmien äärellä yötämyöten enää. Läppärillä voi katsoa sitten mieluisia sarjoja suoratoistopalveluista. Onhan tuo Kupoli huomattavasti kauniimpi sisustuselementti, kuin telkkari. Lienee moni sisustaja tästä yhtä mieltä.