comment 0

Minimalistin taivas – Minimalissimo

Tänään kilahti sähköpostiin sellainen viesti, että piti oikein silmiä hieraista. Kun ymmärsin mistä on kyse, tuli ihan itku ja melkein hyperventiloin. Onnesta.

Minimalissimo on kansainvälinen verkkojulkaisu ja printtilehti, joka esittelee järjettömän upeaa minimalistista arkkitehtuuria, valokuvausta, muotia, tuotteita, taidetta ja vaikka mitä muuta. Se on minimalistin taivas ja sanomattakin selvää, että se on itselleni inspiraation lähde. Ehdottomasti yksi suurimmista.

Sähköpostissa luki, että he haluaisivat julkaista artikkelin kodistamme. Että jos saisin laitettua heille korkearesoluutioiset kuvat samantien. No minähän tein kuvat ja lähetin ne – samalla haukkoen henkeä ja miettien onko tämä oikeasti totta. Meidän koti Minimalissimossa? Unelma, josta en ikinä olisi edes uskaltanut unelmoida! Niiden kaikkien luksuslukaalien keskellä, never.

Kun olin lähettänyt kuvat, meni maksimissaan tunti kun sain viestin, että artikkeli on julkaistu! He olivat kirjoittaneet aivan ihanan artikkelin meidän kodista ja sisustustyylistäni, ja siellä sitä todentotta nyt ollaan. Ihan epätodellista. Hullua! Tällainen luo kyllä uskoa omaan tekemiseen, että joku tykkää ja arvostaa. Ja että saa olla itse muille inspiraationa, vieläpä tuommoisessa seurassa. Tuntuu ihan tosi hyvälle. Kauhee kun alkaa taas itkettämään. Huh.

Artikkeli löytyy täältä ♥ Kannattaa vilkaista mitä muuta Minimalissimosta löytyy, ihan mielettömiä juttuja! Minimalistin silmiä hivelee oikein kunnolla.

comments 4

Hullunmyllyä ja hallittua kaaosta

Hengitä syvään. Laske kymmeneen. Ajattele positiivisesti. Hillitse itsesi. Tätä samaa mantraa hoen mielessäni joka päivä ja monta kertaa. Niinkin rakkaita kuin nuo lapset ovat, saavat ne välillä hiiltymään oikein kunnolla. Tällä hetkellä tuntuu, että eläisimme lasten iän puolesta haasteellisinta aikaa. Tiedä sitten mitä tulevaisuudessa, mutta välillä arki tuntuu olevan yhtä hullunmyllyä näiden naperoiden kanssa.

Nuka on 5-vuotias. Toisinaan hän on oikein reipas ja ihan tottelevainen, mutta joka päivä on sellaisia tilanteita, että häneltä menee kiellot, käskyt, pyynnöt ja toiveet aivan ohi. Okei, varmasti ihan normaalia, mutta oma pinna on usein tämän takia todella kireänä, eikä oikein ole enää malttia edes neuvotella. Joskus se kunnon karjaisu tuntuu olevan ainut mikä tehoaa.

Pojat menevät päiväkotiin vasta kello 11, joten kovinkaan aikaisia aamuja meillä ei onneksi ole. Herätyskelloa ei tarvitse käyttää (ellei ole aamupalaveria tms.), vaan lapset heräävät automaattisesti ja siinä samalla herättävät myös meidät. Vaikka aamuisin onkin ihan hyvin aikaa aamutoimiin, silti melkein joka kerta tulee kiire, tai ainakin jonkin sortin stressi lähtemisestä. Tämä viisivuotias kun on järjettömän hankala pukemisen kanssa. Hän on supertarkka siitä mitkä vaatteet laitetaan päälle ja varsinkin siitä miltä ne tuntuu päällä. Tunnistan asiassa itseni, lapsena myös inhosin pukemista, ja varsinkin kaikki puristava ja kiristävä ahdisti – kuten edelleen.

Eli tavallaan tämän pukemisasian ymmärrän, mutta siinä kohtaa kun vaatteet on jo kertaalleen, kahdesti tai kolmesti puettu päälle ja ne riisutaan juuri ennen lähtöä pois sekä tietysti itkupotkuraivarit otetaan siihen samaan syssyyn, niin kyllä, omat hermot on todella koetuksella. Sama show melkein joka aamu. Vaikka aikaa varaisi tuohon sessioon reilusti, aina se on yhtä vaikeaa ja kiire meinaa tulla.

Kun molemmat lapset on saatu ajoissa päiväkotiin, tulee todella onnistunut olo, että taas on yksi aamu selvitty, vaikkei välttämättä niin sutjakkaasti, mutta kuitenkin. Aamut tuntuvat toisinaan siltä, kuin olisi rankemman jumpan vetänyt alle, kurakauden kerrospukeutuminen on varmasti iso syy tähän. Olen aina ihan hiestä märkänä aamusetin jälkeen, jos minä vien pojat päiväkotii :D Viime aikoina on mies hoitanut naperot päiväkotiin ja minä puolestaan haen ne, illat ollaan sitten poikien kanssa keskenään.

Nilo on 1,5-vuotias. Vaikka veljekset ovatkin luonteeltaan ja käytökseltään melko samanlaisia, niin ainakin yhden selkeän eron huomaan heissä. Nilo on tekemässä ihan kokoajan jotain tihutöitä! Piirtää lattiaan, tunkee vessanpönttöön tavaraa, kääntää pesuohjelmat kesken kaiken pois päältä (ei edes lapsilukot toimi hänelle), kiipeää ihan joka paikkaan, levittää pyykit ympäri taloa, laittaa suuhun pieniä esineitä, levittää kukkamullat, kaivaa roskiksia, ottaa tavarat kaapeista ja siirtää ne semmosiin jemmoihin, että ne löytyy vasta viikkojen tai kuukausien päästä. Tässä nyt vain muutama mainitakseni.

Olen joutunut myymään kaikki viherkasvit yhtä lukuunottamatta pois, koska Nilo oli jatkuvasti niissä kiinni. Osa kukista on ilmeisesti myrkyllisiä, joten en vaan enää uskaltanut pitää niitä missään. Ihan sama onko ne kuinka korkealle laitettu, kun hän keksii keinot kiivetä ylös. Ihan mahdoton sälli!

Nukan kanssa ei aikoinaan ollut mitään vastaavaa, sai olla kukat, taulut ja muut tavarat ihan rauhassa. Ja Nukahan ei koskaan heittänyt astioita ruokaillessa lattialle, mutta Nilo kyllä viskasee ruokia myöten kaiken lattialle. Ei mitään toivoa, että hänelle uskaltaisi jättää käsiin mitään särkyvää.

Sitä mukaan kun siivoan ja järjestelen, perässä tulee tuo pieni täystuho takana. On pidettävä usein huoneiden ovia kiinni, jotta voi jollain tavoin pitää naperoa silmällä. Koskaan ei voi tietää mitä hän keksii. Eniten jännittää hänen itsensä puolesta, ettei vaan vahingoita itseään. Onneksi ei ole naarmuja ja kuhmuja kummempaa käynyt, mutta usein sydän pompsahtaa paikoiltaan, kun saa säikähtää.

Kai sitä jokaisessa ikävaiheessa jonkunlaisia haasteita on ja varmasti jokaikisessä lapsiperheessä, se tieto helpottaa. Kyllähän tähän kuvioon kuuluu haasteiden lisäksi paljon sitä hyvää. Meillä on lasten kanssa usein tosi hauskaa ja antoisaa, varsinkin silloin kun hommat rullaa; leikitään, tehdään ja touhutaan yhdessä sulassa sovussa ja nätisti. Silloin tulee kieltämättä aika onnellinen fiilis. Joskus jopa se kiukkusirkus menee, kun vaan itse ottaa tilanteet lungisti ja huumorilla. Sitäpä tämä arki täällä, hullunmyllyä ja hallittua kaaosta. Täyttä elämää.

comments 4

Eteisen ikuisuusprojekti

Joskus joku sisustuksellinen asia ottaa todellakin aikansa. Toisinaan on ihan hyvä, ettei asia ratkea samantien, jotta ideat saavat muhia oikein kunnolla, mutta välillä jostain hyvinkin pienestä asiasta tulee oikea ikuisuusprojekti, kuten näemmä on käynyt meidän eteiselle. Usein sisustushommat seisoo ihan vaan budjetin takia, mutta nyt oli kyse niinkin pienestä asiasta, kuin eteisen naulakoista.

Meillä on eteisessä isot peilikaapit, jossa on reilusti tilaa vaatteille, mutta tässä lapsiarjen hulinassa tarvitaan lisäksi jotain paljon helpompaa, kuin vaatteiden asettelemista kauniisti kaappiin henkareihin. Tarve pienille naulakoille on ollut siis todella kova, sellaisille, joihin voi nakata lennosta lasten ulkovaatteet tai vaikkapa vieraiden takit.

Ihania naulakoita on tarjolla vaikka ja kuinka, mutta oli vaikeampaa löytää sellaiset, jotka sopivat tuohon melko keskeisellä paikalla olevaan kapeaan tilaan. Jotain siroa ja samaan aikaan jämäkkää, ja jotain sellaista, mikä ei liikaa pompsahda silmille. Jos tuossa tilassa ei olisi noin paljon ovia, ongelma olisi varmaan ratkennut aiemmin, mutta nuo ovet rajoittivat yllättävän paljon.

Tilasin useamman naulakon ja moni niistä jopa asennettiin paikoilleen, mutta samantien tuli sellainen olo, ettei sovi yhtään. Kokeilussa on ollut mm. Menun Afteroom naulakot, jotka olivat aivan liian kookkaat ja hallitsevat. Seuraavaksi tilasin mustat Menun Knobs seinäkoukut, joita  ei ikinä seinään edes laitettu, kun nekin tuntui olevan liian möhkäleet. Sitten ostin Bauhausista kromisia nuppinaulakoita, jotka puolestaan olivat liian keveitä ilmeeltään.

Koska messinkiä meillä on muutenkin sisustuksessa, arvelin että se voisi materiaalin ja värin puolesta sopia. Olen ihaillut Ferm Livingin messinkisiä Hook-ripustimia, jotka jostain syystä jäivät aiemmin vähän taka-alalle. Aikani kun niitä ihmettelin, päätin tilata ja kokeilla – ja toivoa, että nyt natsaa.

Tilasin naulakoita kahdessa eri koossa, pienenä ja isona. Laitoin ne ensin keskenään sekaisin eli pieni-iso-pieni-iso-pieni, mutta kokonaisuus ei toiminut yhtään. Idea hauska, mutta ilme raskas. Nyt oli kuitenkin oikea naulakko kyseessä, ainoastaan niiden määrä ja yhdistely menisi uusiksi. Ei mitään kikkailuja, vaan pienet naulakot vierekkäin ja isot lomittain.

Kaiken vääntämisen jälkeen naulakot ovat paikoillaan! Sopiva määrä ja oikeassa paikassa, viimein. Olipahan veivaus, mutta kannatti! Tykkään kyllä siitä miltä ne näyttää. Sopivan sirot ja messinki näyttää oikein kivalle, ei ole yhtään raskaat, mutta ei häviä liikaa seinään. Eipä ehkä uskoisi, että homma vaati yhteensä 17 reikää seinään, joista 10 paklasin umpeen. Koitin häivyttää jäljet niin hyvin kuin pystyin, mutta pian kaikki seinät maalataan kuitenkin uudelleen, joten eiköhän silloin seinä siistiydy kunnolla.

Vaikka tämä naulakkoprojekti onkin nyt valmis, itse eteinenhän ei vielä ole. Sopivan kuramaton metsästys jatkunee taas pian (nykyinen superlikainen ja vääränkokoinen kuramatto poistettu kuvia varten) ja pieni kenkäteline mahdollisella kurakaukalolla tuonne nurkkaan olisi myös kovin käytännöllinen. Koska erillistä kuraeteistä ei valitettavasti ole, koitan rakentaa eteisestä niin toimivan ja kivan kuin pystyn. Tämä kurakausi on muutenkin niin horror, että jos edes vähän sitä saan helpotettua, niin sen varmasti teen.

comments 2

Kevättalven kuulumiset

Niin heilahti kuukausi ohi kuin huomaamatta. Viimeksi päivittelin blogiin lasten jatkuvista sairasteluista ja sama homma sitten vain jatkui ja jatkui, joka päivä oli jompi kumpi kipeänä, itsekin siinä välissä.

Tämä viikko alkoi huomattavasti paremmin, kun saimme molemmat pojat päiväkotiin, eikä kesken päivää puhelua kuumeen nousemista tai muusta ole tullut (ainakaan vielä). Todella toivon, että pöpöt pysyvät nyt poissa ja voin viimein keskittyä kunnolla töihin. Isäntä kun lähtee perjantaina viikon reissuun Balille ja minä jään lasten kanssa kotiin, joten terveet päivät ovat enemmän kuin tervetulleita. Muuten tulee päivistä pitkiä.

Sairastelujen takia olen joutunut harmillisesti perumaan monet kivat menot. Oma jaksaminen on ollut muutenkin vähän kortilla. Vaikka olen yöni nukkunut ihan hyvin, saatan silti kaivata päiväunia. Ja välillä sitä onkin tipahdettu, kun ei enää silmät pysy auki. Ehkä tämä on vaan raudanpuutetta. Minulla on hemoglobiini ollut aina tosi alhainen, välillä mennyt jopa anemian puolelle eli alle 100. Täytyy varmaan käydä hakemassa rautakuuri, jospa se auttaisi.

Juhlittiin viikonloppuna ystäväni tupareita, kolmannen lapsen syntymää, varpajaisia sekä lätkän MM-kultaa. Ystäväni mies oli siis valmentamassa Suomen Nuoria Leijonia toisaalla, kun heidän vauvansa syntyi. Ja vauva siis syntyi ihan samaan aikaan, kun peli ratkesi ja kultaa tuli. Ystäväni meni vastasyntyneen poikavauvan kanssa kentälle isiä vastaan ja tästä mielettömän ihanasta kohtaamisesta oli uutisissakin pätkä nähtävissä. Kurkkaa video täältä. Edelleen menee pala kurkkuun, kun katson tuota videota. Ihanat rakkaat ♥

No mutta, meillä oli ihan mahtavat bileet (Instan storyssa olikin pari videota illasta heheh) ja teki ihan älyttömän hyvää pieni irtiotto. Tulee nykyään niin vähän käytyä missään. Oikeastaan ihan liian harvoin. Vaikkei baarielämä ole oma juttu enää tippaakaan, on ystävien kanssa juhliminen mahtavaa. Ja ihan rentoa ottaa sitä drinkkiäkin, nollata omaa arkea. Jaksaa sitten taas ihan eri tavalla. Melko myöhäseksi se ilta meni, mutta sain aamulla nukkua onneksi niin pitkään kuin nukutti, eikä krapulaa edes tullut. Kai sitä sitten ihan maltillisesti mentiin.

Työhommissa on kiva vilinä meneillään, vaikka samalla uusia projekteja kovasti hamuilenkin. Laitoin yritykselleni omat Instasivut pystyyn, jossa pääsee nopealla silmäyksellä näkemään mitä olen puuhastellut. Pian saan laitettua sinne uusimpia töitä nähtäville, jotka alkaa olla viittä vaille valmiina.

Pidettiin asiakkaan kanssa eilen meillä palaveri ja ylläripylläri se venyi iltamyöhään, kun oli vaan niin kivaa. Saatiinhan me töitäkin tehtyä, vaikka jatkuvasti lähti sivuraiteille. Ollaan siis tekemässä verkkokauppaa, jotka saadaan hyvällä lykyllä tällä viikolla auki. Kyseessä on uusi tyylikäs lastenvaatemerkki Laurou ja mallistoa on nähtävissä jo Instagramissa. Lauroun perustaja Pia on kyllä ihan mieletön persoona. Ihailen tämän mimmin näkemyksiä, luovuutta ja asennetta, ja olen todella otettu, että pääsen hänen luomalleen brändille rakentamaan verkkokaupan.

Meillä muuten kävi reilu viikko sitten siivooja! Siis ihka ensimmäistä kertaa. Freskalta otettiin yhteyttä yhteistyön tiimoilta, eikä kahta kertaa tarvinnut miettiä kiinnostaako. Miten mahtavaa olikaan, kun joku toinen imuroi, pesee lattiat, jynssää kylppärin, pyhkii pölyt ja pesee peilit. Tästähän olen haaveillut ties kuinka kauan ja nyt se tapahtui. Se oli juuri niin siistiä, kuin kuvitella saattaa. Ja siis kirjaimellisesti siistiä. Kun on ammattilainen asialla, on työnjälki todella ihailtavaa. Todellakin otan siivoojan meille vielä uudemman kerran! Olisi niin ihanaa, jos siivooja kävisi vaikka joka kuukausi. Tässä kuitenkin tulee järjesteltyä ja siivoiltua joka päivä jotakin, niin kieltämättä auttaisi, että edes vähän saisi apua.

Jos kotisiivous kiinnostaa, saat 25 € alennuksen Freskalta koodilla DESIGNWASH. Tämän alennuksen saa ensitilausten yhteydessä. Tuossa laskeskelin, ettei jää ollenkaan paha hinta kotivähennysten jälkeen. Siivooja oli meillä 2,5 tuntia ja siinä ajassa sai kyllä paljon aikaiseksi. Jatkossa ottaisin hänet ehkä 3-4 tunniksi, jolloin kaikki tilat käydään kunnolla läpi. Nyt jäi lastenhuone ja kodinhoitohuone siivoamatta omasta toivomuksestani, koska ne oli samaan aikaan käytössä. Olin siis siivouksen ajan kotona tekemässä omia maalausprojekteja.

Tänne siis kuuluu ihan hyvää. Toisinaan tuskailua arjen haasteiden kanssa, kun taas seuraavassa hetkessä tulee fiilisteltyä kaikesta siitä mitä just tässä ja nyt on. Toivottavasti kerkeän nyt useammin blogin pariin, olisi niin monta aihetta raapusteltavana.

comments 6

Kotona, töissä ja toimistolla

On se jännä, kun joinain viikkoina arki soljuu oikein nätisti eteenpäin ja joinain viikkoina meinaa koko pakka levitä käsiin. Ja välillä leviääkin. Tämä viikko on ollut jotenkin ihan ihmeellinen. Alkuviikko tuntui menevän ihan päin peetä. Monissa asioissa mentiin takapakkia ja se kieltämättä turhautti. Eipä auttanut kuin alkaa selvittämään, järjestämään ja hoitamaan asioita uudelleen ja parhaansa mukaan, vaikka sitten mutkien kautta. Jossain kohtaa asiat alkoivat loksahdella takaisin paikoilleen kuin itsestään ja pienimuotoiset katastrofit kääntyivät loppujen lopuksi voitoksi.

Lisähaasteita arkeen on tuonut lasten sairastelut. Molemmat lapset on ollut nyt vuoronperään kipeänä pidemmän aikaa. Kuumeilua, oksentamista, ripulointia ja sen semmoista kivaa. Pöpöt villisti taas liikkeellä. Lasten sairastuminen vaikuttaa tietysti kaikkiin menoihin ja tekemisiin. Koska teen kotoa käsin töitä, niin kipeiden lasten hoitaminen jää yleensä minulle, kun miehellä on ne työt muualla. Semisti ottanut välillä moinen päähän, mutta koska voin joustaa töissäni helpommin, niin sittenhän sitä on vaan joustettava. Ja olenhan jo kotona valmiiksi. Ha.

tyopoyta

Nautin tosi paljon tehdä töitä kotoa käsin. Erillinen toimistorakennus omalla sisäänkäynnillä olisi toki mahtava, varsinkin silloin jos lapset on kotona ja töitä pitäisi tehdä. Tarvitsen oman tilan ja rauhan työskentelyyn, siksi avokonttorikaan ei aikoinaan tuntunut oikein omalta, ympärillä tapahtui ihan liikaa ja vei jatkuvasti omaa keskittymistä muualle. Eikä misofonia auttanut asiaa tietenkään yhtään, pahensi vaan. Eli mielummin näin, kuin että vuokraisin vaikkapa jotain työpistettä tai työtilaa, kun siihen ei ole edes tarvetta.

Kovin vähän aikaa se kestää, kun lapset on pieniä. Tuskin enää teiniä tulla vetämään kirjanpitoa pöydältä alas tai tungeta pikkuautoja tulostimen väliin. Tai no mistäs sitä tietää, kun on meidän pojista kyse. Jekkuilut tuskin on ihan heti loppumassa.

Mutta joo, tämä viikko on ollut yhtä vuoristorataa, tilanteet on elänyt jatkuvasti ja koko ajan. Ja juuri kun luulin, että lasten sairastelut olisi nyt takanapäin, nousi toisella lapsella uudelleen tänään taas kuume. Piti olla kahdet lasten synttärijuhlat viikonloppuna, mutta ainakin toiset jää nyt väliin. Saa nähdä mikä tilanne huomenna. Toivottavasti ensi viikolla nähtäisiin enemmän terveitä päiviä.

Alunperin piti kirjoittaa jotain yrittäjyydestä, mutta näemmä ajatukset harhailee sen verran paljon, etten tämän kummempaa saanut raapustettua. Noh, tämmösiä kuulumisia tällä kertaa.

Jos teillä on toivomuksia postausten suhteen, niin kuulen niistä mielelläni! Kiinnostaako yrittäjyys, perhe-elämä, sisustusjutut vai mahdollisesti joku muu? Alustavia suunnitelmia joidenkin postausten suhteen on ja luonnoksissakin on muutama ollut jo pitkään valmiina, mutta vielä uupuu valokuvat ja sen takia ne on jäänyt julkaisematta. Välillä sitten pää on ihan puurossa, ettei millään saa ajatuksia jäsenneltyä kasaan ja kirjoittaminen vaan takkuaa, vaikka kuinka olisi sanottavaa. Kuten nyt. Suottapa sitä sitten. Näillä mennään.