12/12/2019
comments 2

Pohdintaa oman talouden hallinnasta

Kaupallinen yhteistyö / Sortter

Suhtautumiseni rahaan on muuttunut aika lailla vuosien saatossa. Olin ennen hyvin suurpiirteinen ja huoleton rahan suhteen. Jos jotain teki mieli ostaa, ostin. Ei sinänsä ollut väliä onko tilillä rahaa, olihan minulla luottokortit käytössä. Helppo maksuväline, lasku tuli sitten joskus perästä. En oikein hahmottanut miten paljon maksoin edes luottojen korkoja ja kuluja, mutta entä sitten, kun teki mieli ostaa.

Nykyään seuraan jatkuvasti omaa rahankäyttöä. Pidän kirjaa lainoista sekä luotoista, ja tarkkailen viikoittain tiliotetta. Käyn läpi laskuja ja varmistan eräpäivät, jotta ne tulee ajoissa maksettua. Yleensä maksan heti, jos vain suinkin mahdollista.

Suunnittelen ja harkitsen tarkkaan mihin rahani laitan, heräteostokset ovat jääneet oikeastaan kokonaan historiaan. Kun teen hankintoja, en osta sen perusteella, että tuotteella on hyvä jälleenmyyntiarvo, vaan ostan aina omaa käyttöä varten ja omaan tarpeeseen – tai no, nykyään pitkälti perheen tarpeita varten. Mitä pidempään tuote palvelee, sen parempi. Usein laadukkaat hankinnat pysyvät sen verran hyvänä, ettei niistä ole tarve luopua. Siksi valitsen mahdollisimman ajattomia, jotta en myöskään kyllästy.

Tällä hetkellä edessä on pari isompaa hankintaa. Olen koittanut ajatella mahdollisimman järkevästi milloin aion ne ostaa ja miten aion ne maksaa. Koska kyseessä on melko arvokkaat hankinnat, täytyy pohtia tarkkaan, säästänkö vai otanko rahoituksen.

Toinen hankinnoista on työläppäri, tämä nykyinen vetelee nimittäin ihan viimeisiään. Olen antanut tekohengitystä jo ties kuinka monta kertaa, ja edelleen porskutan tämän kanssa eteenpäin. Aika monta puhelua on mennyt Applen tukeen, jotta on saatu ratkottua läppärin ongelmia. Ongelmien syy alkaa olla ilmeinen: laite on jo liian vanha, eikä se enää synkkaa tämän päivän ohjelmien kanssa. Uuden läppärin hankinta on siis pakollinen, onhan se minulle tärkein työkalu. En millään haluaisi uutta ostaa, mutta pakko. Koitan nyt säästää sivuun, jotta voin ostaa uuden ilman lainaa.

Toinen isompi, vielä kalliimpi hankinta on sitten auto. Nykyinen auto on ollut käytössäni 6 vuotta ja ikää sillä on triplasti enemmän. Auto kyllä kulkee ja se on palvellut ihan hyvin nämä vuodet, mutta kun on kaksi pientä lasta, niin turvallisuus nousee kriteereissä hyvin korkealle ja nykyinen ei niihin ihan yllä. Onhan tuossa kaikenlaisia pikkuvikaa, joten ei haittaa, jos saisi päivitettyä menopeliä muutenkin. Kävin jo muutamaa mallia koeajamassa, joten nyt ainakin tiedän minkälaisen auton tarvitsen tai haluan.

Autohan ei ole mikään sijoitus, ainakaan taloudellisesti. Jos siihen ottaa rahoituksen, niin sitä mukaan kun lyhentää lainaa, laskee auton arvo samaan tahtiin. Päälle tulee tietysti vielä ylläpitomaksut, kuten vakuutusmaksut, verot, katsastukset, bensat, huollot ja parkkimaksut, eli autosta koituu aika paljon kaikenlaisia lisäkuluja. Ihan uutta en ole ostamassa, vaan käytetyn, muutaman vuoden vanhan. On noussut jopa vähän autokuume tämän myötä! Kerta se ensimmäinen, että olen auton ostamisesta innoissani.

Tutustuin yhteistyön merkeissä Sortteriin, joka on uusimpia tulokkaita verkossa toimivien lainanvertailupalveluiden joukossa. Sortterin sivuilla kerrotaan selkeästi erilaista lainoista, myös tuosta autolainasta. On hyvä selvittää lainasta kertyvät kulut, pelkkä lainan korko ei kerro koko totuutta, todellinen vuosikorko kertoo jo enemmän, siihen sisältyy koron lisäksi myös muut lainasta aiheutuvat kulut ja maksut.

Laitoin viime vuonna tavoitteeksi maksaa kaikki lainat ja luotot pois – asuntolainaa lukuunottamatta, jota on vielä rutkasti jäljellä. Olen pysynyt yllättävän hyvin suunnitelmassa! Päätin myös, että yhtään uutta lainaa en aio ottaa, ennen kuin vanhat on hoidettu pois. Noh, nyt on sitten auton osto edessä, joka vaatii todennäköisesti sen autorahoituksen, ainakin osittain. Onneksi vanhat lainat alkaa olla pian maksettuna, joten plääni pitää ja sen ansiosta kuukausikulut pysyy hallinnassa. Tai se on ainakin tavoite.

Oman talouden hallinta on tärkeä taito. Olen oppinut monta asiaa rahasta kantapään ja käytännön kautta, ja jatkuvasti opin lisää. Silloinhan sitä oppii parhaiten, kun on asiasta kiinnostunut. Oma talous ja raha-asiat kiinnostaa, mutta välillä ne myös stressaa. Kuten aiemmin avauduin, ettei töitä meinannut olla, joten eipä sitä rahaakaan ollut liiemmin. Vaikka tilanne ahdisti, samalla opin paljon. Opin hallitsemaan omaa taloutta huomattavasti paremmin. Olen suunnitelmallisempi ja harkitsevampi. Vertaan, tutkin ja selvitän. Priorisoin, karsin ja varaudun. Haluan hallita omaa talouttani, enkä anna sen hallita minua.

23/11/2019
comments 6

Edellisten vuosien joulut

Tykkään joulusta ja sen tunnelmasta tosi paljon. Jostain syystä aloitan jouluvalmistelut vasta joulukuussa, en vain osaa aloittaa aiemmin. Ehkä tänä vuonna teen poikkeuksen, onhan tässä jo parit pikkujoulutkin vietetty hyvissä ajoin. Jotta pääsen herättelemään omaa joulumieltä, ajattelin ottaa vastaan jouluisen blogihaasteen. Sanna Inspired by love -blogista kysyi, miltä meillä muilla sisustusbloggaajilla on joulu näyttänyt aiempina vuosina.

Ihan mielenkiintoista käydä läpi, miltä joulukotimme on näyttänyt ja samalla muistella, mitä erityistä on jäänyt kyseisistä jouluista mieleen. Olin jo ihan unohtanut, miten tunteikkaita ja tapahtumarikkaita jouluja olemme viettäneet.

Joulu 2018

Viime vuonna joulukotimme oli todella minimalistinen. Mies haki meille kauniin kaukaasianpihdan joulukuuseksi ja se sai päällensä hyvin yksinkertaiset koristeet, samat, jotka ovat koristaneet kuusiamme useamman vuoden. Käytän niitä aina hieman eritavalla, niin koko koristelukin näyttää ihan uudelta.

Maa oli valkoinen jo hyvissä ajoin ja koko viime talvi oli muutenkin todella upea. Tykkään ihan älyttömästi lumisesta maisemasta ja jouluksi sitä toivoo tosi paljon. Talviauringostakin saimme nauttia, kuvat sen todistaa. Viime joulu meni leppoisasti kotona ja sukulaisissa, pukkikin kävi ja se on lapsilla joulun kovin juttu – niin, tai siis ne pukin tuomat lahjat.

***

 

Joulu 2017

Tämä joulu oli ensimmäinen uudessa kodissamme. Joulunvietto sai kuitenkin yllättävän käänteen kesken pipareiden paistamisen. Nilo oli tuolloin vasta kahden kuukauden ikäinen ja aloin ihmettelemään, kun hänelle ei maistunut ruoka normaaliin tapaan. Hän näytti tosi kalpealta ja meidät pyydettiin välittömästi lähtemään päivystykseen. Sairaalassa alkoi sitten oksentelut ja hänellä nousi kova kuume. Niloa tutkittiin paljon ja koitettiin löytää syy mistä hän oireilee. Jäimme lastenosastolle seurantaan muutamaksi päiväksi.

Kun Nilon olo oli vakaa, pääsimme kotia. Kerkesimme olla kotona vain pari päivää, kun raju oksentaminen alkoi yhtäkkiä uudelleen. Nilon vointi meni tosi huonoksi ja hän oli ihan vetelä. Säikähdin ihan valtavasti. Tällä kertaa ambulanssi haki meidät ja jäimme jouluviikoksi sairaalaan tutkimuksiin.

Mies hoiti sillä aikaa kotona jouluvalmistelut; osti lahjat ja jouluruuat, haki kuusen, laittoi jouluvalot. Kerkesin aiemmin väkertää muutaman kranssin havuista, jotka löysivät paikan takan päältä ja ikkunoista. Joulukuusi sai päällensä pienen siron valosajan ja se näyttikin yksinkertaisuudessaan niin kivalta, etten halunnut laittaa enää muita koristeita. Minimalistinen jouluilme tuntui uudessa kodissamme parhaimmalta.

Pääsimme jouluaatoksi kotiin ja vietimme ensimmäisen joulun nelihenkisenä perheenä. Nilolla oli kaikki hyvin ja se oli paras joululahja.

***

 

Joulu 2016

Vuosi 2016 oli meille erityisen rankka. Vain viikko ennen joulua tuli elämässämme pohja vastaan, kun hometalohelvetti näytti pahimman puolensa. Olimme viimein saaneet väliaikaisen vuokrakodin, kun tavaroita sisään kantaessa tajusimme, että lähes koko omaisuutemme oli mennyttä. Sillä hetkellä tuli aika iso romahdus, olihan sitä edeltävät kuukaudet olleet jo ihan epätodellisen epäonniset.

Tuosta joulusta tuli kuitenkin yksi ikimuistoisimmista. En voi ikinä kiittää tarpeeksi niitä ystäviä, tuttuja ja tuntemattomia, jotka auttoivat meidät takaisin jaloille. Saimme kun saimmekin rakennettua perheellemme joulun, joka oli täynnä rakkautta ja lämmintä tunnelmaa. Muutaman yllätyksenkin joulu toi mukanaan, nimittäin joulukuusestamme löytyi ihka oikea linnunpesä, joka taisi olla enne tulevasta. Ja toinen, vielä suurempi yllätys oli se, kun mies kosi. Tuo vuosi sai hienon päätöksen. Vietimme joulun ihan keskenämme, voimia ei vielä riittänyt lähteä mihinkään.

***

 

Joulu 2015

Asuimme aiemmassa kodissamme vielä tuolloin. Muistelen, että joulumieli oli hieman kadoksissa ja sitä koitin kovasti löytää glögiä ja pipareita nauttimalla, polttelemalla kynttilöitä ja koristelemalla kotia jouluiseksi.

Isäntä kävi hakemassa todella kauniin jalokuusen, johon laitettiin edellisvuoden jouluvalot ja uudet mustavalkoiset koristeet. Joulukuusi loi kotiin aivan ihanan joulutunnelman ja se on kyllä ihan ehdoton, aivan kuten hyasintit, joista tulee se nostalginen joulun tuoksu. Metsästin tuolloin hyasintteja useammasta paikasta, mutta ne oli loppunut. Jotkut minit löysin, mutta ne aukesivat vasta joulun jälkeen.

***

 

Joulu 2014

Tämä oli ensimmäinen joulu kolmestaan. Vietimme jouluaaton kotona ja joulupäivän sukuloidessa. Joulukoti oli jo tuolloin hyvin maltillinen koristeluiltaan; kranssia, valosarjoja, hyasintteja sekä tietysti joulukuusi. Lunta oli maassa kunnolla ja jouluaattona käytiin ennen saunaa takapihan pururadalla pulkkamäessä.

Oli hauska seurata, miten pieni oli tohkeissaan lahjoistaan. Meillä kävi myös hassu sattuma, kun olimme ostaneet Nukalle aivan saman lahjan, Vilacin potkuauton ja vieläpä ihan saman värisenä! Vaikka hieman harmitti, tuohan vain kertoi siitä, että meillä on sama maku.

***

 

Joulu 2013

Tämä joulu oli todella erityinen ja jännittävä. Se oli ensimmäinen joulu kahdestaan uudessa omassa kodissamme, mutta jännittäväksi teki sen, kun esikoisemme laskettu aika oli jouluaattona! Meille oli luvattu paras mahdollinen joululahja.

Muistan, että vaikka vettä satoi ja ulkona oli todella synkkää, se ei vienyt joulumieltämme mihinkään. Nautimme herkullisen jouluaterian ja toistemme seurasta, ja jännitimme kovasti milloin pikkuinen syntyy. Suuria, herkkiä tunteita. Vietimme joulua viimeistä kertaa ihan kahdestaan.

***

Tässäpä oli viime vuosien joulumuistelot kuvineen. Aikamoinen aikamatka. Paljon on tapahtunut näiden vuosien aikana, mutta joulukoristelut ovat menneet melko samalla linjalla, kaikin puolin hyvin yksinkertaista. Miltähän meidän tämän vuoden joulu tulee näyttämään, onko se minimalistinen vai tällä kertaa jopa runsaampi? Nimittäin tuo isäntä toivoi, että kotia koristeltaisiin tällä kertaa enemmän. Voisin antaa hänelle vapaat kädet ja jäädä jännityksellä odottamaan mitä hän loihtii. Tänään on piparinleivontaa tiedossa, ehkä voisi myös glögin korkata, sitä löytyi nimittäin jemmasta viime vuodelta.

20/11/2019
comments 10

Persoonallista ja tavanomaista sisustamista

Persoonallista sisustamista peräänkuulutetaan usein. Persoonallinen kun on aitoa, iloista sekä mielenkiintoista, ja toisinaan se tuntuisi olevan erityisen oikea tapa sisustaa. Väriä, kuviota, kuosia, kerroksellisuutta, historiaa. Kierrätettyä, lainattua tai roskalavalta. Kyllä, myös minun mielestä kuulostaa persoonalliselta, mutta siihen en itse pyri. Ja mikä nyt on kenenkin mielestä persoonallista, saattaahan jollekkin persoonallinen olla hyvinkin tavallista ja myös toisinpäin.

Jos persoonallisen vastakohta on tavanomaisuus, en sitäkään tavoittele. Tavallinen, totuttu tai yleinen on ehkä tylsää, ja itsekin kaipaan usein jotain vähän spessumpaa. Jotain sellaista, mitä ei ole nähty, ainakaan liikaa. Tässä kun tulee seurattua paljon tietyntyyppistä sisustusgenreä, monia asioita näkee paljon. Joihinkin kyllästyn nopeasti, kun taas jotkut asiat jaksavat ihastuttaa vuosia. En suoranaisesti välttele trendejä, mutta annan niiden lennellä ohi ihan suosiolla. Jos joku hankintani on hyvin trendikäs, niin sitten on. Ajankohtaisuus kiinnostaa, ennennäkemätön kiehtoo.

Haluan luoda kodistamme neutraalin, selkeän, ajattoman ja toimivan. Minimalistinen tyyli puhuttaa itseäni koko ajan enemmän ja enemmän – mitä yksinkertaisempi, sen parempi. Ihan kaikkea ei ole mahdollista toteuttaa lapsiperheessä, usein mennäänkin niillä ehdoilla, että se on turvallista ja käytännöllistä. Niin ja kestävää.

Valkoinen kulkee kodissamme isoina pintoina seinissä ja kiintokalusteissa, mutta irtokalusteissa ja tekstiileissä sävymaailma on pehmeämpää, ja sitä haluan tuoda sisustukseen vielä enemmän. Ihailen tosi paljon runsaasti sisustettuja, tummahkoja koteja ja tiloja, joissa ei välttämättä ole yhtäkään valkoista seinää, mutta kylmät väreet tulee upeasta vaaleasta minimalismista, jossa luonnonmateriaalit ovat vahvassa roolissa sävyjen ja pintojen puolesta, kuten puuta, pellavaa, betonia, marmoria ja kiveä. Tämä, jos jokin kertoo mikä se oma tyyli oikein on.

Meidän sisätilat ovat siis hyvin vaaleat, mutta ulkopuolelta kotimme on tummanpuhuva. Ja jos viimeisimmät suunnitelmat toteutuvat, se tulee entisestään tummentumaan. Oli alun perin tarkoitus keventää talon ilmettä vaalealla puurimoituksella, mutta tässä kun on asiaa pyöritelty, saattaa kaikista näkösuojarimoituksista tulla täysin mustat. En tiedä yhtään onko se parempi ratkaisu, mutta kokeilemalla sen näkee.

Vaikkei mustia kivitaloja tunnu olevan, en koe silti yhtään, että talomme olisi millään tavoin persoonallinen, onhan talon neliö muoto pulpettikattoineen hyvin tavallinen, eikä musta värikään ole mikään ihan uusi juttu (mustat talot taitavat olla 2010-luvun trendi). On kuitenkin kiva fiilis, ettei täysin samannäköistä taloa ole. Tätä samaista talomallia kyllä on muutama olemassa, mutta väriltään – ja pian myös rimoitukseltaan – se poikkeaa sisaruksistaan.

Olen koittanut googlettaa mustia kivitaloja inspiraatioksi, mutta ei vain löydy. Mustia puutaloja kyllä on, mutta niissä talon tyyli tai henki on kuitenkin niin erilainen, ettei niistä oikein saa muodostettua mielikuvaa, miten tässä meillä toimisi jotkut jutut. Eli täytyy vaan kokeilla miten toimii, vai toimiiko ollenkaan. Moni asia on ollut yhtä kokeilua, eikä ne suunnitelmat mene aina ihan ykkösellä maaliin. Katsotaan, miten rimoituksen kanssa käy.

Persoonalliseen ja tavanomaiseen palatakseni, toivoisin rakentamisen puolella enemmän monipuolisuutta ja vaihtelevuutta, pois siitä tavallisesta. Arkkitehtuurisesti mielenkiintoisia rakennuksia alkaa olla ja se on ilahduttavaa, mutta jostain syystä esimerkiksi kosteiden tilojen laatoitukset tehdään samalla kaavalla, kuin 15 vuotta sitten. 10 x 10 tummanharmaata lattialaattaa ja isot kiiltovalkoiset seinäkaakelit. Kyllä vain, myös meiltä löytyy. Pisteenä iin päälle vauhtiraidat suihkujen takana. Klassikot! Niin, että nämähän sopii varmasti jokaiseen sisustusmakuun, kun ei ole liian persoonallista.

Koska en kerennyt laattojen valintaan vaikuttamaan, on tämän kanssa vain elettävä. Onhan nuo ihan ookoot, eikä ne huuda olemassaoloaan, jota vaikkapa hyvinkin persoonallinen kylppäri saattaisi tehdä. Tähtäimenä on kuitenkin ihan oma tyyli, joten suunnitelmissa on edelleen muokata kosteista tiloista mieleiset. Saa nähdä milloin tapahtuu, onhan se tosi iso investointi. Silti uskon, että investointi kannattaa myös talon myynnin puolesta, kun sen aika tulee. Ne, jotka arvostavat laatua, toimivuutta ja tyylikkyyttä, ovat valmiita siitä myös maksamaan.

Oli se koti sitten persoonallinen, tavanomainen tai mitä vaan siltä väliltä, jokaisen koti on jokaisen oma, kunhan on asujallensa just hyvä. Aina ei ole muuhun tarvetta, mahdollisuutta tai edes halua.

29/10/2019
comments 2

Vähemmän, mutta paremmin

Kysyessäni kuulumisia ihmisiltä, usein vastauksena on ‘Kova kiire’. Kiireinen ihminen tuntuu tehokkaalta, koska vaikuttaa siltä, että kiireinen ihminen saa paljon aikaiseksi. Kiire on vastauksena hyväksyttävä ja sitä saatetaan jopa ihannoida.

Olen huomannut, että välttelen kokonaan kiire-sanan käyttämistä. Vaikka arjessa olisi paljon meneillään ja kalenterissa pitkä to do -lista, en silti halua puhua kiireestä. Tuo sana vaikuttaa omaan mieleen sen verran negatiivisesti, etten pystyisi keskittymään kunnolla olennaiseen. Jos ajattelen, että nyt on kiire, mieli ja elimistö alkaa mennä stressitilaan.

Kiire on vain tunne. Joku toinen voi suhtautua samaan tilanteeseen levollisesti ja suorittaa asiat yksi kerrallaan keskittyneesti, kun taas toinen ajattelee, että miten ihmeessä voi selvitä kaikesta, ahdistuu, eikä pysty enää keskittymään kunnolla asioiden hoitamiseen.

Kiireen hallintaan auttaa ensisijaisesti karsiminen. Karsimisella saa valtavasti enemmän aikaa tärkeimmille ja merkityksellisille asioille. On hyvä tiedostaa oma rajallisuus, että mitä pystyy tekemään missäkin ajassa. Suunnitelmallisuus on tärkeässä roolissa, mutta myös kunnon pelivara. Tilanteet elää ja muuttuu, joten on hyvä varata hieman extra-aikaa, jotta välttyy kiireeltä. Listan tekeminen auttaa siinä, ettei tule lupauduttua enempään kuin mihin oikeasti pystyy.

Hetkellisesti kiire voi olla hyväksi. Kiire pitää liikkeessä ja silloin saattaa saada itsestään enemmän ja paremmin irti, jos on kiire. Joitakin se motivoi tekemään, välillä myös itseäni. Mutta jos kiireestä tuleekin osa jokapäiväistä elämää, sitä palaa helposti loppuun. Jatkuva kiire ei ole kenellekkään hyväksi, se on itseasiassa vahingoillista. Kiire aiheuttaa virheitä, joista puolestaan seuraa lisää kiirettä.

Annan yhden hyvän ja toimivan neuvon: tee vähemmän, mutta paremmin.

On tosi yleistä, että tehdään paljon, mutta mitään ei kunnolla tai loppuun asti. Kiire tulee usein sen seurauksena, kun jättää asioiden hoitamisen viime tippaan ja kiireinen stressaa jo valmiiksi seuraavaa tehtävää. Itse koen tärkeäksi, että kun teen jotain asiaa, teen sen hyvissä ajoin ja keskittyneesti. Silloin asia tulee myös tehtyä hyvin, kuin että yrittäisi tehdä kiireessä ja vähän sinne päin. Been there, done that.

Kiireettömyys ei tarkoita hitautta tai flegmaattista vetelyyttä, vaan ajanhallintaa. Asiat voi tehdä nopeasti ja tehokkaasti, ilman kiirettä ja stressaavaa tunnetta. Kun tekee asiat keskittyneesti ja ajatuksella, niistä nauttii ihan eri tavalla. Saa myös paljon parempaa tulosta aikaiseksi.

Kun aloin kirjoittamaan tätä postausta, laitoin otsikoksi ‘Kiire’. Olihan minun tarkoitus kirjoittaa kiireestä, joten aloitin lyhyesti ja ytimekkäästi sillä, mitä aihetta tulen käsittelemään. En kuitenkaan päässyt montaa lausetta pidemmälle, kun otsikko alkoi vaikuttamaan väärällä tavalla mieleeni. Tuntui, että pelkkä sana toi levotonta oloa – siis sitä itseään, kiirettä. Vaihdoin otsikon ja jatkoin kirjoittamista huomattavasti rennompana.

Suosittelen muitakin poistamaan kiireen omasta sanavarastosta. Sillä on ihan oikeasti kielteinen vaikutus mielialaan ja se vaikuttaa myös ympärillä oleviin ihmisiin. Jos kokee valtavaa kiirettä, kannattaa pysähtyä ja odottaa, että kiireinen tunne menee ohi. Sitten priorisoi asiat, karsii pois epäolennaisen ja hoitaa yhden asian kerrallaan. Tällä tavoin oma fokus on parempi, tulee tehtyä asiat paremmin ja myös nauttii enemmän tekemästään.

23/10/2019
comments 4

Kirjoittajaksi Inside Minimalismiin

Sydän hakkaa vimmatusti, koitan tasata hengitystä. Posket hehkuvat, jännitys tuntuu koko kehossa. Kun tapahtuu jotain tosi odottamatonta ja yllättävää, mutta samaan aikaan niin hienoa, ettei meinaa uskoa sitä todeksi, niin tältä se fyysisesti tuntuu.

Puoli vuotta sitten istuin lentokoneessa matkalla Barcelonasta kotiin. Selailin ajankuluksi Finnarin Blue Wings -lehteä, jossa oli nosto tunnetusta parivaljakosta nimeltään The Minimalists. Huokailin ihastuksesta ja nappasin vielä kännykkään kuvan, jotta muistan käydä lukemassa heidän artikkeleita sekä kuuntelemassa Podcastia. En olisi ikimaailmassa voinut kuvitella, että puoli vuotta tämän jälkeen minä olisin jollain muotoa mukana heidän tiimissään.

Minimalism Life on The Minimalistin, Minimalissimon sekä 5 Stylen yhteistyöprojekti, jossa he julkaisevat lehtiartikkeleita, ​​kirjoitelmia ja ​​viikottaisia uutiskirjeitä minimalismista.

Olen kunnian saanut olla mukana Minimalissimossa, jossa minusta ja kodistamme tehtiin viime keväänä artikkeli, ja kesällä Minimalism Lifessa julkaistiin yksi blogiteksteistäni. Ja nyt, kuukausi takaperin sain sähköpostia, jossa minua pyydettiin mukaan yhdeksi kirjoittajaksi Minimalism Lifen Inside Minimalismiin!

Tiedättekö sen tunteen, kun joku unelma käy toteen, ilman että olet siitä edes unelmoinut. No, tässä kävi nyt niin. Ja sen takia tuntuukin ihan epätodelliselta. Siis minä yksi kirjoittajista, ei ikinä. Kun tämä mahdollisuus tarjoutui eteen, oli sanomattakin selvää, että lupauduin mukaan. Meinasin saada melkein paniikkikohtauksen siitä valtavasta kunniasta, innostuksesta ja jännityksestä, mutta samalla myös kauhistelin, miten ikinä tulen selviämään.

Tekstit tulisi olemaan tietysti englanniksi ja niitä pääsisi lukemaan vain tilaajat kuukausimaksua vastaan. Itse tulisin saamaan kirjoituksista palkkiota, en suurta summaa, mutta jotain. Artikkeleiden kirjoittaminen englanniksi olisi oman oppimisen kannalta niin merkittävää, että raha on tässä kohtaa ihan toissijainen. Pelkästään jo se, että he halusivat minut mukaan tiimiinsä, on itselleni jo niin valtavan suuri asia, että meinaan haljeta. Vaikkei tuo englanti kovinkaan notkeasti itseltäni vielä taivu, huomasin ensimmäistä artikkelia kirjoittaessa, kuinka paljon sen ansiosta opin uusia sanoja, lauseita ja kielioppia. Tosi hyvä haaste itselleni, samalla myös todella palkitsevaa. Onneksi he stilisoivat tekstejäni, joten voin olla huoletta oikeinkirjoituksen kanssa.

Artikkelit tulevat käsittelemään minimalismia, sisustusta ja ihan tavallista elämää lapsiperhearjessa. Annan vinkkejä miten voi elää tasapainoisempaa ja mielekkäämpää elämää, miten omaan elämään voi vaikuttaa pienillä tai isoilla teoilla, ja kerron myös konkreettisia esimerkkejä omasta elämästäni. Tulen julkaisemaan samoja tekstejä myöhemmin myös blogissani, eli suomeksi ne on sitten täällä luettavissa.

Siellä sitä nyt ollaan, ihailemieni tyyppien joukossa, yksi Inside Minimalismin kirjoittajista! Tänään julkaistiin ensimmäinen artikkelini. Jännittää tosi paljon, mitä kirjoituksistani pidetään. Toivottavasti ne antavat lukijoille inspiraatiota.