comments 2

Uupumusta

Mihin nämä päivät oikein häviää? Ensi viikolla pitäisi olla koti paketissa, kuten joululahjatkin. Nyt on kontti tilattu, muuttolaatikot ostettu, kantoapu sovittu, väliaikainen majoitus varattu, turha tavara kaapeista karsittu, ylimääräiset huonekalut myyty ja lastenkin joululahjat hankittu. Seuraavaksi alkaa pakkaaminen ja tavaroiden roudaaminen.

Tämä vuosi on ollut yhtä suorittamista. Remontti, pihatyöt, asunnon myynti, uuden kodin suunnittelu, valinnat, päätökset, lasten koulut, päiväkodit, harrastukset, turnaukset, terveydenhoito, työt, kotihommat ja muut projektit. Sinänsä kivaa ja touhukasta arkea, mutta kun päätä painaa jatkuva väsymys ja voimattomuus, tuntuu tavallisetkin askareet raskailta.

En haluaisi itseäni toistaa, mutta näemmä sitä teen, kun väsymyksestä taas puhun. Ja siitä puhuin myös Instan storeissa, miten olo on kuin rekan alle jäänyt. Onneksi, koska sain todella paljon vertaistukea. Lohduttaa, että moni ymmärtää täysin miltä jatkuva väsymys ja aivosumu tuntuu. En siis ole ainut, joka vastaavan kanssa joutuu painimaan. Keskustelu oli antoisaa, sain hyviä vinkkejä ja kuulin paljon erilaisia ajatuksia sekä näkemyksiä asiaan.

Joku arveli tämän johtuvan keliakiasta, toinen veikkasi premenopaussia ja useampi uskoi kilpirauhasen vajaatoiminnalla olevan tähän syynsä alhaisen ferritiinin lisäksi. Kilppariarvoni heiluu edelleen viitearvojen ulkopuolella ja sitä on pitkään koitettu saada kohdilleen. Arvot ovat tosin tällä kertaa liikatoiminnan puolella. Ferritiini on viimeisimmän labrakokeen mukaan noussut ja lukema oli 66 µg/l. Kiropaktikkoni sanoi, että minun pitäisi tuplata rauta-annos. Hän on erikoistunut ravintopuoleen ja oli sitä mieltä, että naisella ferritiiniarvot saisi olla yli 100 ja siihen nostaminen voi viedä aikaa jopa vuosia. Lähdin samantien tuplaamaan annosta.

Vaikka alhainen ferritiini saattaakin olla juurisyy väsymykselle, sekä aivosumulle, pääkivulle, voimattomuudelle ja mielialavaihteluille, osasyynä voi olla uupumus. En ole koskaan aiemmin ollut uupunut tai en ainakaan muista olleeni, joten oireisiin piti ihan tutustua ja tehdä testi. Testin mukaan olen lievästi uupunut. Tunnistin monet asiat itsessäni, kuten unettomuuden, keskittymisvaikeudet ja henkisen vetäytymisen. Unettomuutta minulla on varmaan ensimmäistä kertaa ikinä, yleensä nukahdan melko hyvin ja nukun kuin tukki kellon ympäri. Nyt ei uni meinaa tulla millään ja saatan heräillä kesken unien.

Tilanne ei ole onneksi pahempi. Siis tuon uupumuksen suhteen, joka voi mennä pitkittyneenä melko pahaksi. Pystyn säätelemään omaa työtahtia, enkä vedä siinä itseäni piippuun. Tiedän kyllä rajani ja kapasiteettini. Uupumus ei siis johdu työstäni, vaan monesta muusta asiasta. Luultavasti viime aikojen isot elämänmuutokset vaikuttavat ja kiireessä suorittaminen. En ole yhtään suorittajatyyppiä, joten ihmekös kun uuvuttaa.

Uupumukseen auttaa lepo ja liikunta. Voih, ne ovatkin juuri sitä mitä olen kaivannut! Että voi vaan olla möllöttää ja liikkua sen mukaan mikä hyvältä tuntuu. Toki pieni pakottaminen lenkkipolulle voi olla avain energiseen hyvään oloon. Liikunnalla on ihmeellinen vaikutus. JVG:n sanoin: liike on lääke.

Olen konsultoinut lääkäreitä oireistani ja koittanut saada vastaanottoaikaa – tuloksetta. Eli käytännössä olen saanut vain lähetteet labraan, en sen kummempaa apua. Enemmän tämä on ollut itsediagnosointia, mutta itsehän sitä oman olon parhaiten tuntee. En ole kovinkaan vakuuttunut monistakaan lääkäreistä, edes erikoislääkäreistä, nimittäin aika harvoin olen apua saanut itselleni tai lapsille. Lääkkeitä kyllä määrätään, ei niinkään lähdetä tutkimaan mistä mikäkin johtuu. Aika usein oireilun syy on löytynyt googlettamalla ja itse testaamalla, esimerkiksi ruokavaliota muuttamalla.

Tässä on siis agendalla lepo, liikunta ja tupla-annos rautaa. Kaikki ylimääräinen ja turha päivistä pois. Olen suosiolla vähentänyt myös sosiaalisia kanssakäymisiä, ne kun ovat väsyttäneet entisestään. Ystäviä on tietysti ihana nähdä ja tekee hyvää jutella, silti moni ennakkoon sovittu tapaaminen saattaa tuntua ylitsepääsemättömältä. Olen joutunut perumaan tai siirtämään osan menoista, kun en vain ole saanut itseäni sohvalta ylös. Spontaanit tapaamiset ovat helpompia, kun niihin voi hypätä siinä hetkessä ilman sen kummempaa valmistautumista.

Hommaa ja asioiden hoitamista tässä kuitenkin riittää ihan tarpeeksi, paljon tietty liittyen raksaan. Tosin, minähän en edes tuolla raksalla pyöri mitään tekemässä, vaan ammattilaiset hoitaa hommat puolestani. Kuittaan vaan tilauksia eteenpäin. Että sen puolesta pääsen helpolla. Tai no, jokuhan tuon koko lystin maksaa, haha. Odotan niin paljon, että pääsen uuteen valmiiseen kotiin! Tai niin valmiiseen, mitä muuttoluvalla voi saada. Kyllä sekin päivä vielä tulee.

Ajattelin ottaa loppuvuoden rennosti. Okei, muutto pitää hoitaa, mutta siitä en stressaa, vaan otan sen treenin kannalta ja jaan muuttopäivät osiin, enkä rykäse kaikkea kerralla. Ehkä laitan joululaulut soimaan, keitän riisipuuroa ja luen hyvää kirjaa. Sitten pakkailen tavaroita ja siirrän hiljalleen konttiin. Mutta nyt menen päiväunille.

comment 0

Raksa- ja muuttokuulumisia

Pitkästä aikaa kirjoittelen tännekin hieman kuulumisia. Päivät ovat olleet todella hektisiä, enkä ole oikein kerinnyt hengähtämään. Olen vain koittanut pitää langat käsissä ja hoitaa asiat parhaani mukaan. Töitä on ollut kiitettävästi ja lasten menoja riittänyt, samaan aikaan olen selvitellyt lukuisia asioita uuden kodin suhteen.

Jossain kohtaa olin epävarma, mahtaako minulle uusi koti edes valmistua. En saanut mihinkään minkäänlaista vahvistusta rakentajalta, tavarantoimittajalta tai pankilta. Kukaan ei luvannut minulle yhtään mitään, ei valmistumisaikaa, ei toimitusaikaa, ei lainaa. Olin keväällä käynyt asiat läpi ja sen varaan laskin, mutta yhtäkkiä tilanne olikin ihan auki. Varmaa oli vain se, että olen jouluksi koditon.

Tällä kertaa kun puljaa asuntoasioiden kanssa yksin, sekä samaan aikaan monen muun hieman haastavan asian kanssa, eikä ole puolisoa vieressä antamassa henkistä saati taloudellista tukea, tulee hetkellisesti sellainen olo, selviääkö sittenkään. Jos asiat eivät järjestykään, kuten on kuvitellut. Epävarmuus ja epätietoisuus luovat mielessä ihmeellistä pelkotilaa, joka muuttuu ahdistukseksi. Alkoi tuntua, että koko pakka leviää käsiin hetkenä minä hyvänsä.

Olen sitä sorttia, että sanon ääneen kun ahdistaa. Se helpottaa kummasti. Onneksi on ihania ystäviä ja perhe, jotka kuuntelee ja tarjoaa tukea. Se usein riittää. Että vaikka on yksin, ei ole yksin.

Pian alkoi yksi asia toisensa jälkeen soljahtaa uomiinsa. Tuosta noin vaan, aivan kuin ei olisi ikinä mitään haastetta tai ongelmaa ollutkaan. Pankilta tuli asuntolainan suhteen vahvistus, toimittajilta kuittauksia ja talolla hommat etenivät. Näemmä ne asiat järjestyy. Mut hei, niinhän ne aina.

Uusi koti ei kuitenkaan valmistu tämän vuoden puolella, kuten alkujaan oli tarkoitus, eikä tarkkaa päivää valmistumiselle vielä ole. Tämä ei suinkaan johdu rakentajasta, vaan pikemminkin tilausten toimitusajoista, jotka ovat tällä hetkellä jopa tuplaantuneet. Minua ei haittaa viivästyminen, enemmän haittaisi se, jos en saisi kodistani mieleistä.

Kun miettii, asiat ovat menneet juuri oikeassa aikataulussa. Nyt on nykyisen asunnon kaupat tehty, lainat ja luotot maksettu pois, joten tiedän tarkalleen kuinka paljon varoja on käytettävissä uuteen asuntoon sekä muutoskuluihin, ja pystyn niitä myös maksamaan. Budjetti on toistaiseksi pitänyt, lopulliset kustannukset selviää sitten kun kaikki on valmiina. Sen suurempia kompromisseja ei ole vielä onneksi tarvinnut tehdä.

Sain järjestettyä väliaikaisen kalustetun asunnon, johon menemme lasten kanssa viettämään joulua. Majailemme siellä ainakin tammikuun loppuun saakka. Nykyinen asunto pitää olla tyhjänä viimeistään Tapaninpäivänä. Vielä pitää järjestää tavaroille lämmitetty ja ilmastoitu kontti. Turhaa lähden tavaroita siirtämään kauemmas varastoon, kun kerran tien toiselle puolelle muutan. Kontille on hyvin tilaa uuden kodin pihassa.

Uudesta kodista tulee tosi ihana ja toimiva, ennen kaikkea kodikas! Olen siihen jo ihan rakastunut, vaikka siellä on vasta väliseinät nousseet. Parasta, että saan vaikuttaa niin moneen asiaan. Rakentaja kysyy aina ensin minulta, eikä oleta mitään. Vastaukset pitää olla hänelle heti. Pidän siitä. Turhauttavinta on se, kun mikään ei etene tai sitten veivataan edestakaisin, eikä tehdä päätöksiä.

Olen iloinen ja helpottunut siitä, että uusi kotini on uudiskohde, eikä remonttikohde. Tämä sopii minulle niin paljon paremmin, kuin että olisin remppaamassa vanhaa. Nyt rakentaja hoitaa kaiken työn, itselleni jää suunnittelu sekä nopeiden päätösten tekeminen. Se passaa täydellisesti.

comments 6

Oikomishoidon lopputulos

Kaupallinen yhteistyö / Hammaslääkäri Sanna-Liisa Untamala

Nyt on tullut hampaiden Invisalign-oikominen päätökseen. Oikomishoito alkoi viime tammikuussa ja päättyi elokuun alussa. Jos kiinnostaa, miksi lähdin oikomaan hampaitani, mitä toiveita minulla oli ja miten homma käynnistyi, täällä on aiempi postaus aiheesta.

Hoitojaksoni arvioitiin kestävän 2,5 kuukautta, johon sisältyi 7 erilaista kalvoparia. Hoito eteni suunnitelmien mukaan, mutta viimeisen kalvoparin jälkeen halusin muutamiin hampaisiin vahvempaa siirtymistä, joten päädyimme tilaamaan vielä toiset 7 kalvoparia saavuttaaksemme halutun lopputuloksen. Hoidon alussa oli tiedossa, että uusia kalvoja joutuu mahdollisesti tilaamaan lisää ja hoitoaika tämän vuoksi pitenee. Asia ei haitannut ollenkaan, olin nimittäin tottunut kalvoihin todella hyvin.

Toinen kalvosarja oli hetkessä ohi! Monesti sitä havahtui, että taas saa vaihtaa uudet kalvot suuhun. Tällä kertaa vaihtoväli oli vain 7 päivää, kun ensimmäisessä satsissa 10 päivää. Aika meni hurjan nopeasti ja pian oikomisprosessi oli enää viimeistelyä vaille valmis.

Oikomisen alussa hampaisiin laitettiin kiinnikkeet, joiden avulla hampaiden liikkeitä ohjattiin. Oi sitä hetkeä, kun kiinnikkeet hiottiin pois! Hampaiden pinta tuntui taas ihanan tasaiselta. Olipa jännän tuntuista, kun hammaskaari olikin linjassaan. Aiemmin hampaissa oli semmoista epätasaista porrastusta, mutta oikomisen ansiosta hampaiden kaari on suora – esteettisesti, mutta myös kielellä tunnustellen. Hammasvälien puhdistus on nyt huomattavasti helpompaa, kuin aiemmin. Välit olivat todella ahtaat, mutta nyt lanka sujahtaa ihanan helposti hampaiden väliin ja puhdistaminen on nopeaa.

Hampaiden teräviä kulmia ja kulumia muotoiltiin hiomalla sekä kiillottamalla. Hyvin pienellä muutoksella saatiin tosi iso ero! Oli hassua katsoa omia hampaita yhtäkkiä ilman kiinnikkeitä pyöristettyineen muotoineen. Yllätyin, miten kauniilta omat hampaat näyttivät. Hampaisiin ei lisätty ollenkaan muovipaikkauksia, joilla voisi saada muodot vielä symmetrisemmäksi. Mielestäni kokonaisuus on näin oikein hyvä, luonnollinen. 

Kun viimeistely oli valmis, hampaista otettiin uudelleen 3D-kuvaus ja minulle tilattiin retentiokalvot, joiden avulla muutosta ylläpidetään. Hampailla on taipumus palata takaisin, joten jälkihoito on todella tärkeä, jotta saavutettu tulos saadaan ylläpidettyä. Pidin retentiokalvoja päivin öin reilun kuukauden verran ja nyt olen siirtynyt pelkästään yökäyttöön. Retentiokalvoja pidetään vuoden verran aina öisin, sen jälkeen yökäyttöä voi hiukan harventaa. Tosi jännä miten kalvoihin on tottunut ja niitä ei oikeastaan edes mieti. Joka kerta pesen kalvot hammasharjalla ennen suuhun laittamista hammaspesun yhteydessä, muuta vaivaa ei moisesta ole.

Vielä oli jäljellä hampaiden valkaisu, jotta ilme on raikas ja viimeistelty. Olen aiemmin käynyt valkaisemassa hampaat hammaslääkärillä, mutta joskus myös valkaissut ne itse teetettyjen kalvojen avulla. Koska retentiokalvoja on kolmet täysin samanlaiset kappaleet, päätin käyttää yhdet kalvoista hampaiden valkaisuun. Tällä keinoin säästin useamman satasen.

Ennen / Jälkeen

Ihan mahtavaa huomata miten paljon muutosta on tapahtunut! Oli vaikeaa löytää ennen-kuvia, joissa hampaat näkyvät selkeästi miltä ne näyttivät aiemmin. Viimein löysin vanhan kännykkäräpsyn, jossa suu on auki ja hampaatkin näkyvät, niin pääsee vertailemaan oiottuja hampaita lähtötilanteeseen. Aikamoinen ero, eikö?

Jos Invisalign-oikominen kiinnostaa, kannattaa varata maksuton konsultaatioaika Sanna-Liisalle. Sanna-Liisa ottaa vastaan Helsingin Bulevardilla, Itäkeskuksessa ja Lahdessa, ja tämän kuun lopussa myös Espoon Isossa Omenassa! Täältä voi varata ajan. Konsultaatiokäynnillä Sanna-Liisa kertoo Invisalign-hoidosta ja sen vaiheista. Hampaista tehdään 3D-kuvaus, jonka jälkeen pääsee näkemään hoidon etenemisen animaation muodossa, sekä mahdollisen lopputuloksen! Huippua tekniikkaa tänä päivänä. Todella vahva suositus kaikille jotka mielii suorempaa hammasrivistöä ilman näkyviä hammasrautoja!

comments 4

Valmis pihakivetys

Kaupallinen yhteistyö / Kivitori

Nyt on 6 000 kiloa kiveä lajiteltu, kärrätty, kannettu ja nakutettu paikoilleen. Projekti oli fyysinen, hyötyliikuntaa parhaimmillaan. Iskin viimeisen kiven maahan vain hetki ennen talon laittamista myyntiin. Niin on tämäkin savotta valmis, viimeistä kiveä myöten.

Kuusi jättimäistä kivisäkkiä möllötti pihassa pitkään, mutta hiljalleen ne siitä hävisivät, yksi toisensa jälkeen. Viimeisen säkin kivet lajittelin juuri ennen ensilumia, uuden vuoden aattona. Tein hommia aina inspiraation iskiessä – kelejä, päivää tai kellonaikaa katsomatta, tunnin pari kerrallaan.

Työ eteni hitaasti, kun kiviä ei voinut vain latoa kasaan, vaan ne piti pyöritellä, sommitella ja usein myös siirrellä ristiin rastiin. Kun pääsi vauhtiin, ei millään olisi halunnut lopettaa. Oli niin palkitsevaa nähdä, kun valmista alkoi tulla.

Sokkelin vierustaan laitoin Kivitorin kauniita mukulakiviä eli seulanpääkiviä, jotka asettelin suoraan sepelin päälle. Sepeli oli sekavärinen, teräväkulmainen ja kooltaan pienehköä, jonka vuoksi ilme oli jotenkin levoton, viimeistelemätön. Seulanpääkivien ansiosta kokonaisuus muuttui tyylikkäämmäksi ja ryhdikkäämmäksi, huomattavasti skarpimmaksi.

Seulanpääkivi on pyöreäreunaiseksi hioutunut, luonnon muovaamaa kivi. Tilaamieni kivien koko on 50 – 100 mm ja ne sopivat tosi hyvin sokkelin viereen luomaan viimeisteltyä tunnelmaa. Isommat kivet laitoin talon vierustaan, ja pienemmät kivet varaston sekä autokatoksen vierustaan. Miten suuri muutos voikaan tulla mustan maalin sekä kivetyksen ansiosta! Näyttää niin nätiltä.

Nurmikon ja kivituhkan väliin nakutin Kurun harmaita 100 x 100 x 200 mm graniittireunakiviä. Aivan mielettömän kaunis kivi niin väriltään kuin muodoltaan. Kivet on valmistettu lohkomalla, näin ollen mitoissa ja muodossa on jonkin verran vaihtelua. Kivet oli hieman haasteellinen asetella, mutta nopeasti sain tekemiseen hyvän tatsin ja valmista pintaa tuli.

Olin laskenut menekin yllättävän hyvin. Seulanpääkivistä jäi yli ainoastaan punertavimmat ja kulmikkaimmat kivet, graniittikivistä kymmenkunta. Nopeasti ylimääräiset kivet löysivät paikkansa naapuruston pihoilta.

Nytpä on pihakivetys valmiina, kuten kaikki muutkin talon ja pihan viimeistelyt! Enää ei tarvitse kuin nauttia valmiista. Toki siistimistä ja ylläpitoa riittää edelleen, haravointia ja sen semmoista leppoisaa touhuttavaa. On tosi helpottunut olo, mutta samaan aikaan haikea ja tunteikas. Onneksi saan olla tässä kodissa vielä hetken aikaa, kiirehtimättä.

comments 4

Myyty!

Aikamoiset viikot ja kuukaudet takana, huhhei. Kesä meni lasten lomien parissa ja kaikki muu liikenevä aika talon viimeistelyjä sekä remontteja tehdessä. Hommaa oli paljon, mutta sain kaiken tehtyä mitä pitikin. Väsymys alkoi jossain kohtaa painaa todenteolla, mutta päämäärä oli niin kirkkaana mielessä, että sen voimilla jaksoin.

Syyskuun alussa oli loputkin to do -listan työt valmiina ja sain heittää remonttihanskat naulakkoon. Neljän vuoden uurastus oli takanapäin. Oli aika laittaa talo myyntiin.

Päätin heti alkuun, että myyn talon itse ilman välittäjää. En kokenut, että tarvitsen välittäjää oikeastaan missään kohtaa, korkeintaan kauppakirjan laatimisessa, mutta muutoin halusin itse hoitaa kaiken alusta loppuun.

Olen seurannut asuntomarkkinoita hyvin aktiivisesti. Tiedän alueiden ja asuntojen hintatasot, sekä tämän hetken kysynnän, mutta olin silti suurena kysymysmerkkinä miten mahtaa meidän talo liikahtaa. Olin henkisesti varautunut parin kuukauden myyntiaikaan, vaikka toki toivoin nopeita kauppoja ja myyntiajan olevan mahdollisimman lyhyt. Olen aiemmin myynyt itse talomme ja se meni viikossa yli pyyntihinnan. Mietin, voiko sama toistua uudelleen.

Voi miten jännää oli laittaa talo julkisesti myyntiin! Olin niin kovasti odottanut tätä hetkeä ja nyt se oli käsillä. Eipä aikaakaan, kun kalenteri alkoi täyttymään näytöistä. Oli kirjaimellisesti näytön paikka.

Nautin ihan suunnattomasti näyttöjen pitämisestä. Oli tosi kiva kertoa mitä kaikkea olemme tähän tehneet, miten talon tekniikka toimii, mitä materiaaleja olemme käyttäneet ja millainen tämä on asuinalueena. Siinä samalla pääsin tutustumaan ihaniin ihmisiin ja valloittaviin persooniin, kuulemaan heidän taustoja ja toiveita. Sattuipa näytölle myös muutama tuttu!

Sain paljon positiivista kommenttia, miten kaikki on niin siistiä, ihanan tyylistä ja miellyttävää. Joku mainitsi, että täällä ei häiritse yhtään mikään, kaikki näyttää kivalle ja tuntuu toimivan. Siihen olen näiden vuosien aikana pyrkinytkin, koittanut tehdä tiloista toimivat ja selkeät – muokkaamalla ja viimeistelemällä, isoja pintoja uusiksi, yksityiskohtia unohtamatta.

Ehkä yllättävintä oli se, että jokainen näytöllä käynyt sanoi saman asian heti sisälle astuttuaan: ”Tämä on paljon avarampi ja tilavampi, mitä valokuvista saa käsityksen!”. Itsehän otan kuvat yleensä pystysuuntaisesti, mutta poikkeuksellisesti otin kaikki myyntikuvat vaakana, koska ne sopivat myyntiportaaleihin paremmin. Tämä saattoi olla syy, miksi vaikutelma oli tuollainen. Samaa sanottiin myös pihasta, moni yllättyi pihan suuruudesta. Kyllähän tuo piha tuntuu paljon isommalta, mitä se virallisiltaan neliöiltä on. Paljastettakoon, että hieman se onkin ;)

Niin siinä sitten kävi, että heti ensimmäisen näytön jälkeen saimme ostotarjouksen täyteen pyyntihintaan. Tämä ei suinkaan jäänyt ainoaksi, vaan tarjouksia tuli useampi ja kaupat klousattiin lopulta ehdottomalla tarjouksella, joka oli yli pyyntihinnan. Kaikki tapahtui todella nopeasti ja loput näytöt piti perua.

Myyntiprosessi oli kyllä melkoinen jännitysnäytelmä! Oli aivan mahtavaa hoitaa tämä kaikki itse ja kokea jokainen hetki alusta loppuun. Sai laittaa itsensä likoon oikein huolella. Mieletön kokemus ja suuri oppi.

Onneksi uskoin omaan tekemiseen ja tavoitteiden saavuttamiseen, vaikkei moni muu uskonutkaan. Sain usein kuulla nämä samat lauseet: ”Onko sillä mitään väliä miltä näyttää? Onko tuo nyt niin tarkkaa? Ei mitään järkeä laittaa aikaa ja rahaa taloon. Mahtaako kukaan tuota arvostaa? Miksi vaivautua, jos et itse siinä kohta edes asu?”

Niin. Tuntuu toisinaan turhalta edes selittää, miksi tehdä ja miksi vaivautua. Itse arvostan viimeisteltyjä yksityiskohtia, toimivuutta, harkittuja ja laadukkaita valintoja, sekä huolellista työnjälkeä. Ja tiedän, etten ole ainut. Sellaisista asioista ollaan valmiita maksamaan ja nyt viimein pääsin todistamaan sen. Toki olisin voinut käyttää aikani vaikka leipomiseen (juu ei kiinnosta pätkääkään), mutta mielummin teen sitä mihin itselläni on intohimoa ja mikä tuottaa mahdollisesti vielä taloudellista tulosta.

Nyt oli hyvä aika myydä, koska kysyntää on enemmän kuin tarjontaa. Moni etsii tilavaa muuttovalmista omakotitaloa, jossa on luontoa ympärillä. Markkinoilla on monenlaista taloa tarjolla, mutta siihen haluttavuuteen ja myyntihintaan vaikuttaa kuitenkin moni asia.

Taloamme kävi katsomassa lapsiperheet, myös nuoret pariskunnat. Useampi oli etsinyt uutta kotia jo vuoden tai pidempään, ja oli ihana kuulla, että tämä vastasi heidän toiveitaan kaikilta osin. Osa ei saanut kuitenkaan pankista lainalupausta ajoissa, jonka vuoksi eivät kerinneet reagoimaan.

Virallinen kauppapäivä on näillä näkymin ensi viikolla, jolloin talo vaihtaa omistajaa. Hallintaoikeus siirtyy loppuvuodesta, sitten kun uusi kotini on valmis. Talomme saa ihanat uudet asukkaat! Olen onnellinen heidän puolesta, toki myös omasta puolesta. On kiva luovuttaa talo sellaisille, jotka arvostavat tekemäämme työtä ja näkevät tässä sen mitä itsekin. Ihanan kodin he saavat! Ja huipun naapurin siinä samalla :D