comments 2

Minimalismi lapsiperheessä

Saan usein kyselyä, miten minimalismi toimii pienten lasten kanssa. Lapsilla kun on leluja, pelejä, kirjoja, askartelutarvikkeita, harrastusvälineitä ja kaikkien kelien kausivaatteita. Tavaraa löytyy meiltäkin, mutta säännöllisen tavaran läpikäymisen sekä reippaan karsimisen ansiosta kaapit eivät pursua, eikä tavaramäärä ahdista.

Joku saattaa valokuvieni perusteella luulla, ettei meillä ole värikkäitä, kirjavia tai kuviollisia tavaroita. On toki, lasten leluissa varsinkin. Ne eivät vain päädy valokuviini, joissa pääpaino on kotimme tiloissa ja sisustuksessa. Lelut ovat asia erikseen. Ja meilläkin on ihan yhtälailla sitä sotkua, aivan kuin missä tahansa lapsiperheessä.

Jos otan kuvia blogiin, järjestelen ja siivoan aina ensin kuvattavan alueen. Sitten teen pientä stailausta ja lopuksi vielä käsittelen kuvat. Tämä saattaa viedä useamman tunnin, että saan luotua yhden onnistuneen valokuvan. Ei siis kannata ajatella, että meillä olisi aina sen näköistä, miltä kuvissa näyttää. Hyvin harvoin meillä on kaikki paikat tip top, onkohan koskaan. Leluja pyörii siellä täällä, myös likaa, tahraa ja muuta sotkua riittää. Taaperon ansiosta kaupantekijöiksi vielä reikiä seinissä, ovessa sekä lattiassa.

Tykkään kauniista ja tyylikkäistä lasten leluista, silti niissä menee useimmiten kestävyys, toiminnallisuus ja viihdyttävyys esteettisyyden edelle. Olen valtavan iloinen, jos ulkonäkö on leluissa kohdillaan, kuten vaikkapa Dubloissa. Niihin ei kyllästy lapset, eikä vanhemmat. Briot ovat aiemmin olleet myös todella vahvoja suosikkeja, mutta jotain on tapahtunut viime vuosien aikana, kun Brion laatu on silmissä heikentynyt. Tosi harmi, nimittäin lastenleluissa ei kovin montaa brändiä ole, jotka ovat toimivia, kestävät kovaa käyttöä ja vieläpä miellyttävät silmää. Ehkä netin ilmeellinen maailma tarjoaisi enemmän valikoimaa, mutta itse olen tottunut ostamaan lelut suoraan myymälöistä.

Lapset saavat synttäreiden ja joulun aikaan paljon uusia leluja, vaatteita sekä muuta tavaraa. Usein sukulaiset erikseen kyselevät, jos on jollekin tietylle jutulle tarvetta. Tämä on hyvä tapa, sillä tavoin turhan tavaran kertyminen vähenee, ja lapsi saa jotain mitä oikeasti tarvitsee tai mistä tykkää. Aineeton lahja olisi toinen hyvä vaihtoehto, jotta tavaravirta vähenisi. Lahja voisi olla tavaran sijaan kokemus; esimerkiksi leffaliput, ravintolalahjakortti, Heurekaan pääsyliput, huvipuistoon rannekkeet, lasten teatteriin tai kylpylään lahjakortti. Varmasti olisi mieleisiä lahjoja. Raha on tietysti toinen hyvä vaihtoehto, jonka voi laittaa säästöön tulevia hankintoja varten.

Mitä sitten tulee lastenvaatteisiin, niin se on oma rumbansa. Lapsilla kun pitää olla joka säähän omat varusteet; kurahousuista toppapukuun, villapuvusta välikausihaalariin. On kenkää, saapasta, hanskaa, pipoa, lippistä, kauluria ja kerhotossua. Ja juuri kun pääsee hengähtämään, että nyt on kaikki tarvittavat ja vaadittavat asut kunnossa, on jo toisella pojista jäänyt jotain pieneksi tai mennyt rikki. Sen verran helpotusta tähän touhuun on saatu sillä, kun isoveljen vaatteet siirtyvät pikkuveljelle. Aika iso raha ja vaiva säästyy tämän ansiosta.

Pieneksi jääneet vaatteet myydään tai lahjoitetaan eteenpäin, varastoon ei niitä jemmailla. Oma hommansa siinä on valokuvata ja laittaa myyntiin, ei mitenkään suosikkipuuhaa, mutta erittäin palkitsevaa. Toisinaan käy niin, että lasten vaatteet käytetään ihan loppuun asti. Jos ei pysty korjaamaan tai kunnostamaan, niin sitten heitetään pois. Emme osta lapsille vaatteita sen takia, että joku on tosi kiva, söpö tai alennuksessa. Ostamme niitä vain tarpeeseen, ja sitä tarvetta on paljon. Kaikki ylimääräinen ostelu tuntuisi turhalta rahanmenolta.

Käymme aina sillon tällöin lastenhuoneen laatikoita ja kaappeja läpi, ja karsimme leluja pois yhdessä vanhemman lapsen kanssa. Pyydän häntä valitsemaan sellaiset lelut sivuun, joista ei enää niin pidä. Nopeasti on kerättynä sekalainen kasa leluja, jotka lahjoitetaan tai heitetään pois. Mitään mukinoita ei ole koskaan tullut. Kun annan lapsen itse valita poisheitettävät lelut, on se lapselle varmasti paljon mieleisempää, kuin että minä heittäisin heille tärkeät lelut pois. Aina en kaikkia heidän aarteita ymmärrä, mutta eipä minun tarvitsekaan.

Toistaiseksi kaikki lasten lelut sekä muut lasten tavarat mahtuu niihin kaappeihin mitä meillä on, eli lastenhuoneen laatikostoon, eteiskaappiin, keittiön laatikostoon sekä kodinhoitohuoneen kaappeihin. Leluille on myös omat isot säilytyskorit, jotka on todella näppärät! Koreja voi helposti siirrellä sinne missä haluaa leikkiä ja siivouskin onnistuu liikuteltavuuden ansiosta kädenkäänteessä.

Harrastusvälineet mahtuu hyvin eteisen liukuovikaappiin, kodinhoitohuoneeseen sekä ulkovarastoon. Pitää vielä lisätä muutamia naulakoita sekä hyllytasoja, jotta kaiken kodin sekä varaston tilan saa hyödynnettyä mahdollisimman hyvin.

Jos tila alkaa käymään ahtaaksi, eikä lelut mahdu enää koreihin tai kaappeihin, siivotaan sitten tarpeettomia pois, jotta saadaan lisää tilaa. Ei ole tullut koskaan mieleenkään, että tarvitsemme lisää säilytystilaa sen takia, että voisimme entistä enemmän tavaraa säilyttää. Jos näin toimisi, olisi kaapit täynnä vain turhaa roinaa. Mitä enemmän on säilytystilaa, sitä enemmän tavaraa. Ei kiitos. Seinän kokoiset vaatekaapit ovat suunnitteilla lastenhuoneeseen, jotta saisimme molempien poikien vaatteet samaan paikkaan ja entistä parempaan järjestykseen. Kaappiin menisi samalla myös osa leluista ja näin ollen lattialta vapautuisi lisää leikkitilaa, kun pienemmät laatikostot poistuisivat.

comment 0

Muistoja tältä vuosikymmeneltä

Vuoden viimeinen päivä. Hieman haikea fiilis jättää tämä vuosi taakse. Uusi vuosi on aina uuden alku, tai pikemminkin uuden ajanjakson alku. Nythän vaihtuu koko vuosikymmen! On tapahtunut suuria ja merkittäviä asioita tämän vuosikymmenen aikana. Matkalle on mahtunut kaikenlaista ja tässä koostettuna ne lyhykäisyydessään.

2010. Olin juuri muuttanut vuodenvaihteen alla uuteen kaupunkiin, Kotkaan. Heti tammikuun alussa kävin asuntokaupoilla ja ostin ihka ensimmäisen oman asunnon. Takana oli ero, joten uusi alku uudessa kaupungissa, uudessa työpaikassa ja uudessa kodissa teki hyvää, vaikka hetken aikaa ottikin, kun pääsin taas jaloilleni. Elämäni muuttui tuolloin kerta rysäyksellä. Nykyisen mieheni tapasin syksyllä ja sinkkuelämä jäi taakse.

2011. Kävin töissä, treenasin ja tein asuntooni pientä pintaremonttia. Mies asui tuolloin Salossa, mutta treffasimme melko usein Helsingissä. Vietimme rentoa ja huoletonta elämää, ilman sen kummempia tulevaisuuden suunnitelmia. Viihdyin asunnossani todella hyvin, mutta kaupunki ei oikein enää tarjonnut muutakuin työpaikan, joten aloin pohtimaan takaisinmuuttoa Helsinkiin, jossa olin asunut 2000-luvun vaihteessa, ennen muotoiluopintoja.

2012. Laitoin asuntoni myyntiin ja sanoin heipat Kotkalle. Löysimme miehen kanssa kauniin vuokrakodin Ullanlinnasta ja muutimme yhteen. Samaan aikaan aloitin työt uudessa työpaikassa. Mainostoimistoelämä ei ottanut kuitenkaan tuulta purjeisiin ja päätin kokeilla siipiä yrittäjänä. Homma käynnistyi hyvin ja asiakkaita riitti. Nautin yrittäjyyden tuomasta vapaudesta. Samoihin aikoihin aloin kirjoittamaan blogia.

2013. Aloimme suunnitella perheen perustamista. Keväällä oli kaksi viivaa tikussa. Neliöt alkoivat käymään liian pieneksi ja päätimme etsiä uuden asunnon, jossa olisi minulle myös erillinen työhuone. Löysimme Jätkäsaaresta vastavalmistuneen ylimmän kerroksen saunallisen asunnon, josta oli näkymät merelle. Tein kotoa käsin töitä ja kasvatin mahaa. Emme viihtyneet kuitenkaan enää kerrostalossa ja päätimme ostaa ensimmäisen yhteisen kodin, jossa saisimme olla rauhassa. Löysimme kauniin ja tunnelmallisen puutalon Espoosta, josta teimme kaupat syksyllä.

2014. Esikoisemme syntyi tammikuun alussa kiireellisellä sektiolla. Ihmettelin onneamme uudessa kodissamme, pieni poikavauva sylissä. Tein vauvanhoidon ohessa töitä ja pidin huolta kodista. Mies oli tuolloin paljon reissussa. Väsymys alkoi painaa, kun omaa aikaa ei ollut yhtään. Koitin pärjätä, enkä osannut pyytää apua lastenhoitoon. Loppuvuodesta tuli kaikelle stoppi, kun jouduin äkillisesti sairaalaan kovien kipujen takia. Syynä oli tulehtunut umpisuoli, joka leikattiin. Sain tarvitsemani tauon.

2015. Lapsi aloitti päiväkodin. Tein töitä, kirjoitin blogia ja opettelin valokuvaamista. Sisustin kotiamme, kunnostimme pihaa, maalasimme talon ja rakensimme ison terassin pihalle – tai isäntä apureineen rakensi, minä hoidin lapsokaista. Elämä tuntui soljuvan kivasti eteenpäin, lapsikin viihtyi hyvin päiväkodissa. Haaveilimme toisesta lapsesta.

2016. Tulin raskaaksi, mutta se päätyi keskenmenoon 12. viikolla. Päätimme laittaa kotimme myyntiin ja lähteä etsimään vanhaa kunnostettavaa taloa. Talomme meni nopeasti kaupaksi ja remonttikohteen etsiminen alkoi. Kävimme katsomassa useita kohteita, ja löysimme upean 60-luvun kivitalon Espoon Nöykkiöstä. Pian unelmamme päälle laskeutui musta pilvi, kun talosta löytyi hometta. Samaan aikaan myös myymästämme kodista löytyi hometta. Siitä alkoi helvetti, joka oli viedä mennessään.

2017. Saimme väliaikaisen vuokrakodin, joka oli meidän pelastus. Saimme levätä ja käydä menetettyä omaisuutta rauhassa läpi. Tontti hometaloineen meni kaupaksi ja iso kivi vierähti harteilta. Raskaustesti näytti yllättäen kahta viivaa. Jännitin koko raskausajan valtavan paljon aiempien menetysten takia. Vuokra-asunto oli myyty, joten etsin vimmatusti uutta kotia, samaan aikaan kipuilin raskausvaivoissani. Löysin viimein perheellemme kodin, joka valmistui syksyllä. Toinen lapsemme syntyi heti muuton jälkeen. Olimme viimein kotona, me neljä.

2018. Nautin vauvakuplasta, uudesta kodista ja metsäisestä asuinympäristöstä. Olin valtavan onnellinen ja kiitollinen siitä, että meillä oli terve ja turvallinen koti, kaiken ikävän jälkeen. Pojat viihtyivät hyvin yhdessä, mutta silti yllätti, miten paljon haastavampaa arki on kahden lapsen kanssa. Nilolla ilmeni vakava maitoallergia, joka toi lisähaasteita. Kunnostimme pihapiiriä ja raivasimme isolla kädellä takapihan metsää. Sisustelin kotiamme hiljalleen.

2019. Alkuvuosi oli töiden kannalta tosi heikko, vaikka jatkuvasti olikin jotain projektia meneillään. Syksyllä homma sai yllättävän käänteen, kun työtilauksia alkoi tulla valtava määrä. Stressi helpotti, eikä palkkatöihin tarvinnutkaan mennä. Minut pyydettiin kirjoittajaksi Minimalism Lifeen, joka oli myös yksi tämän vuoden kohokohta. Maalasimme kesällä talon ja kunnostimme pihaa. Poikien kanssa arki alkoi hiljalleen helpottumaan ja rullaamaan kivasti.

Tässäpä oli tämä vuosikymmen. Ihan jännittää mitä tulevat vuodet tuovat tullessaan! Olen pohtinut vuosille omaa teemaa, millä painopisteellä toivon uuden vuoden menevän. Edellisenä vuotena teemani oli “Älä luovuta”, viime vuonna “Nauti matkasta” ja tänä vuonna se oli “Toimintaa!”. On ilo huomata, että nämä ovat todellakin toteutuneet. Tulevalle vuodelle annan teemaksi “Taloudellinen tasapaino”. Matka sitä kohti on jo alkanut, mutta haluan entisestään parantaa taloudellista puolta ja saada se kaikinpuolin balanssiin. Siksi toivon, että töiden parissa hyvä vauhti jatkuu, jotta pääsen tavoitteeseen.

Haluan kiittää teitä lukijoita näistä vuosista, että olette pysyneet matkassani mukana. Olette iso ja merkittävä osa tätä juttua. Saan tosi paljon iloa ja voimaa teidän ihanista kommenteista. Oikein hyvää uutta vuotta 2020! Tulkoon tulevasta vuosikymmenestä upea ♥

comments 4

Jouluvalmisteluita

Jouluvalmisteluita on tehty täällä hyvin leppoisalla otteella. En ole koskaan joulusta stressannut, enkä tälläkään kertaa. Erityistä joulusiivousta en ole tehnyt, samalla kaavalla mennään kuin joka viikko tai joka päivä. Tuleehan päivittäin jotain järjesteltyä, imuroitua tai pyyhittyä. Tuo meidän taapero saa aikaiseksi sitä sotkua nimittäin ihan koko ajan, aamulla lensi puurot pitkin keittiön lattiaa, seuraavassa hetkessä isännän kahvikuppi.

Tällä kertaa joulukuusi saapui meille hyvissä ajoin. Mies kävi hakemassa todella kauniin kuusen, joka on ehkä hienoin tähän mennessä! En tiedä johtuiko se siitä, että se haettiin viikkoa aiemmin kuin yleensä, vai sattuiko tilaus menemään vain nappiin. Erittäin kaunis yksilö kuitenkin kyseessä, jalokuusi tälläkin kertaa. Se ei ole yhtään piikikäs, ja siinä on upea tummanvihreä väri. Jalokuusi, tai viralliselta nimeltään kaukaasianpihta, on ollut meidän suosikki jo monet vuodet. Isäntä ripusti kuuseen kasarivalot. Kauniin yksinkertainen sellaisenaan.

Pohdittiin miehen kanssa, voisiko tuota kuusta hyödyntää myöhemminkin, ettei sitä tarvitsisi pois heittää. Ehkei tuota yksilöä saa pidettyä koko vuotta hengissä, mutta jos istutetaankin uusi kuusentaimi tuohon meidän takapihan metsään ja otetaan se aina jouluksi sisälle. Joulun jälkeen sitten taas viedään takaisin kasvamaan, eikä joka joulu tarvitsisi aina ostaa uutta kuusta. Idea kuulosti meidän mielestä niin hyvältä, että luultavasti ainakin kokeillaan. Säästäisi joka vuosi sen 70 euroa ja olisihan se myös hyvin ekologista. Aito kestokuusi!

On aina tosi jännittävä hetki se, kun kuusi saapuu, että miltä se näyttää. Tulevina vuosina saisi sitten jännittää, pysyykö meidän oma kasvattama kuusi hengissä läpi vuoden, hahah. Jos joku on näin tehnyt, niin saa laittaa vinkkejä, miten homma toimisi parhaiten.

Kuusi tarvitsee ainakin paljon vettä pysyäkseen hyvänä. Tehtiin tuon kuusen kanssa heti alkuunsa se virhe, että tuotiin se heti sisälle lämpimään sisäilmaan, jonka seurauksena havut kuivahtivat. Onneksi kunnon kastelu ja havujen suihkuttaminen auttoi, hienosti se siitä virkosi. Vielä kun tuo pienempi termiitti antaisi olla sen rauhassa, on jatkuvasti viskomassa tavaraa ympäriinsä ja kuusikin saanut jo monet kerrat osumaa.

Joulu on monelle hyvin yltäkylläistä aikaa. Meillä joulu on hyvin karsittu. Joulupöytä ei notku täynnä herkkuja, vaan siihen on valikoitu sopivissa määrin laadukasta ja mieleistä ruokaa sekä juomaa – aivan muuta kuin perinteistä rosollia, kinkkua ja laatikkoa. Jouluruuat eivät ole olleet omia suosikkejani koskaan, mutta aattoaamun riisipuuro on ihan ehdoton. Muutoin mennäänkin pihvillä, kermaperunoilla ja uunikasviksilla. Laadukas punaviini siihen sivuun, ai että.

Joulupukki on tulossa aattoiltana ja se on lapsille odotetuin hetki. Nuka on laskenut joka päivä kuinka monta yötä on pukin saapumiseen, joulukalenteri on ollut siihen hyvä apuri. Toivottavasti tällä kertaa pukki on hyvä, viime vuonna ei mennyt ihan nappiin. Pukeissa on tosi paljon eroja. Edellisenä vuonna meillä kävi pukki ja muori, jotka olivat aivan mielettömät. Harmillisesti he eivät pääse tänä vuonna.

Teimme miehen kanssa yhdessä listan lastemme joululahjoista, mitä aiomme hankkia. Listalla oli muutamat tarpeelliset vaatteet, kirjoja, kestävät astiat ja yhdet lelut. Kävin eilen jouluostoksilla ja huomasin, ettei ihan kaikkea listassa ollutta löytynyt. Päätin, etten sitten osta mitään väkisin, enkä mitään korvaavaa tilalle. Säästin sillä reissulla puolet varatusta budjetista. Ei ne lapset tarvitse kauheaa kasaa lahjoja. Tätä olen isännällekin koittanut opettaa, että suotta totutetaan lapset siihen, että jouluna saisi överisti kaikkea.

Vähempi riittää. Joulunakin.

comment 0

Ilkeät ja loukkaavat kommentit

Olen saanut blogiin joskus sellaisia viestejä, joita en ole edes julkaissut. Näiden viestien takana on ollut välillä yksi ja sama henkilö, joka jostain syystä on halunnut loukata ja ivata. Viestit ovat olleet sen verran asiattomia, etten nähnyt niitä tarpeelliseksi julkaista. Asiallinen kritiikki tai mielipide on toki tervetullutta ja niihin mielelläni vastaan takaisin, mutta tahallaan ilkeät ja loukkaavat kommentit saattavat päätyä suoraan roskakoriin. Joskus vastaan kyllä niihinkin, ihan huvin vuoksi.

Ilkeiden viestien saaminen hämmentää ja ihmetyttää. Ikävät kommentit ei välttämättä liity bloggaajaan millään tavoin, kirjoittaja haluaa vain purkaa omaa pahaa oloaan johonkin, ja blogimaailmassa bloggaaja on hyvä kohde. Tällaiset kommentoijat kirjoittavat yleensä anonyymina, nimet ja sähköpostit on tekaistuja. Sillä lailla on helppo huudella mitä sylki suuhun tuo, sama se mitä sanoo, eihän kukaan tunnista.

Jotenkin nuo anonyymit huutelut ei oikein heilauta. Eihän niitä ole tietenkään kiva lukea ja hetkellisesti tulee paha mieli, mutta silloin kun itselle tärkeä ihminen sanoo ilkeästi, se sattuu oikeasti. Jos joku tyyppi, jonka nimeä en edes tiedä, kommentoi miten paska lattia meillä on tai miten järkyttävä sänky meillä on, niin en nyt ihan osaa ottaa itseeni. Kun anonyymina kommentoi, ei sanomisia tarvitse harkita, kunhan vaan laukoo menemään.

Jos ihminen käy läpi vaikeaa elämäntilannetta ja taustalla on sarja ikäviä tapahtumia sekä epätoivottuja kokemuksia, hän reagoi tiettyihin asioihin paljon herkemmin kuin normaalisti. Ihan voin itsestäni myös tässä kohtaa puhua, ja samaa olen havainnut lähipiirissä. Kun vituttaa, ärsyttää ja ahdistaa, niin sitä saattaa sanoa suustaan hyvinkin eritavalla asioita, kuin parempina päivinä.

Sitä en kuitenkaan ymmärrä ollenkaan, miksi sitä pahaa oloa haluaa tieten tahtoen purkaa johonkin tuntemattomaan henkilöön olemalla tahallaan loukkaava ja ilkeä. Tätähän nyt tapahtuu somemaailmassa nykyään niin paljon ja sitä tehdään vielä ihan omalla nimellä ja naamalla, varsinkin tietyillä kommenttipalstoilla. Mitä pahemmin uskallat kiusata, sitä enemmän saat huomiota. Ja moni lähtee vieläpä siihen kiusaamiseen mukaan. On helpompi ja turvallisempi olla samaa mieltä muiden kanssa, kuin olla erimieltä. Ei uskalleta puolustaa, kun saattaa saada itse lokaa niskaan. Helpompi olla vaan hiljaa. Kiusaaminen ei tunnu läheskään yhtään niin pahalta, kuin se, että kukaan ei puolusta.

Kumpi on kivempi ajatus: se, että sinut muistetaan kauniista sanoista, kannustuksesta ja hyväntahtoisuudesta vai ilkeistä sanoista, loukkauksista ja solvauksista?

Tätä kysyin kerran eräältä lukijalta, joka kommentoi postaukseeni pilkkaavasti ja ilkeämielisesti. Vaikkei kommentti kohdistunut suoraan minuun, en halunnut negatiivista ja loukkaavaa tunnelmaa kommenttiosioon yhtään sen enempää. Hän pyysi anteeksi. Seuraava kommentti olikin jo hyvin erilainen, huomattavasti lempeämpi. Nähtävästi heittämäni kysymys herätteli.

Itsehän olen täällä blogissa hyvin avoin ja toisinaan myös hyvin suorasanainen. Kerron mielipiteeni ja ajatukseni ääneen, enkä yritä miellyttää kaikkia, se kun ei ole mahdollista. Blogi on päiväkirjani, jossa jaan omia ajatuksia, ihmetyksiä, ärsytyksiä ja erilaisia asioita omasta elämästäni. Puran tunnetiloja, hyviä ja huonoja. Moni näistä tunteista liittyy kodin sisustamiseen, senhän ympärille tämä koko blogi rakentuu. Ennen kirjoitin blogiin huomattavasti suoremmin (vähän jopa punastuttaa alkuaikojen postaukset), kun nykyään mietin enemmän miten asian ilmaisen, ettei niitä oteta suotta loukkauksena, koska se ei ole tietenkään tarkoitus.

Omien mielipiteiden ja näkemysten kertominen asiallisesti on kuitenkin eri asia, kuin tahallinen ilkeily ja loukkaaminen. Aina toisinaan pohdin, mistä moinen ilkeily johtuu. Jotkut kun tekevät sitä näkyvästi ja kuuluvasti, jotkut anonyymina ja jotkut sitten pukevat sen sellaiseen asuun, ettei sitä tunnista muu kuin kohde. Aika monia syitä näihin löytyy. Jollakin saattaa olla vaan paha päivä, kun taas toisella on taustalla sellaisia asioita, jotka ovat alkaneet vaikuttamaan omaan mieleen ja käytökseen negatiivisesti.

Arvostan todella paljon rehellisyyttä, valehtelua en siedä. On kuitenkin hyvää käytöstapaa ja tilannetajua pitää ne mölyt mahassa, ei ihan kaikkea tarvitse sanoa juuri kuten ajattelee, vaan mietitään enemmän mitä sanotaan ja miten sanotaan, vaikka olisikin rehellinen. Jos tahallisen loukkaamisen ja ivaamisen sijaan sanoisikin jotain kivaa toiselle. Sillä on nimittäin todella suuri vaikutus myös omaan mieleen ja oloon, ja nimenomaan positiivinen vaikutus.

Jos olet jotain toista loukannut sanoillasi tai teoillasi, niin tiedätkö mitä? Pyydä anteeksi. Anteeksipyytäminen on vaikeaa, mutta sillä on todella suuri merkitys. Ei pelkästään sille toiselle ihmiselle, vaan myös sinulle itsellesi. Kannattaa kokeilla.

comments 2

Pohdintaa oman talouden hallinnasta

Kaupallinen yhteistyö / Sortter

Suhtautumiseni rahaan on muuttunut aika lailla vuosien saatossa. Olin ennen hyvin suurpiirteinen ja huoleton rahan suhteen. Jos jotain teki mieli ostaa, ostin. Ei sinänsä ollut väliä onko tilillä rahaa, olihan minulla luottokortit käytössä. Helppo maksuväline, lasku tuli sitten joskus perästä. En oikein hahmottanut miten paljon maksoin edes luottojen korkoja ja kuluja, mutta entä sitten, kun teki mieli ostaa.

Nykyään seuraan jatkuvasti omaa rahankäyttöä. Pidän kirjaa lainoista sekä luotoista, ja tarkkailen viikoittain tiliotetta. Käyn läpi laskuja ja varmistan eräpäivät, jotta ne tulee ajoissa maksettua. Yleensä maksan heti, jos vain suinkin mahdollista.

Suunnittelen ja harkitsen tarkkaan mihin rahani laitan, heräteostokset ovat jääneet oikeastaan kokonaan historiaan. Kun teen hankintoja, en osta sen perusteella, että tuotteella on hyvä jälleenmyyntiarvo, vaan ostan aina omaa käyttöä varten ja omaan tarpeeseen – tai no, nykyään pitkälti perheen tarpeita varten. Mitä pidempään tuote palvelee, sen parempi. Usein laadukkaat hankinnat pysyvät sen verran hyvänä, ettei niistä ole tarve luopua. Siksi valitsen mahdollisimman ajattomia, jotta en myöskään kyllästy.

Tällä hetkellä edessä on pari isompaa hankintaa. Olen koittanut ajatella mahdollisimman järkevästi milloin aion ne ostaa ja miten aion ne maksaa. Koska kyseessä on melko arvokkaat hankinnat, täytyy pohtia tarkkaan, säästänkö vai otanko rahoituksen.

Toinen hankinnoista on työläppäri, tämä nykyinen vetelee nimittäin ihan viimeisiään. Olen antanut tekohengitystä jo ties kuinka monta kertaa, ja edelleen porskutan tämän kanssa eteenpäin. Aika monta puhelua on mennyt Applen tukeen, jotta on saatu ratkottua läppärin ongelmia. Ongelmien syy alkaa olla ilmeinen: laite on jo liian vanha, eikä se enää synkkaa tämän päivän ohjelmien kanssa. Uuden läppärin hankinta on siis pakollinen, onhan se minulle tärkein työkalu. En millään haluaisi uutta ostaa, mutta pakko. Koitan nyt säästää sivuun, jotta voin ostaa uuden ilman lainaa.

Toinen isompi, vielä kalliimpi hankinta on sitten auto. Nykyinen auto on ollut käytössäni 6 vuotta ja ikää sillä on triplasti enemmän. Auto kyllä kulkee ja se on palvellut ihan hyvin nämä vuodet, mutta kun on kaksi pientä lasta, niin turvallisuus nousee kriteereissä hyvin korkealle ja nykyinen ei niihin ihan yllä. Onhan tuossa kaikenlaisia pikkuvikaa, joten ei haittaa, jos saisi päivitettyä menopeliä muutenkin. Kävin jo muutamaa mallia koeajamassa, joten nyt ainakin tiedän minkälaisen auton tarvitsen tai haluan.

Autohan ei ole mikään sijoitus, ainakaan taloudellisesti. Jos siihen ottaa rahoituksen, niin sitä mukaan kun lyhentää lainaa, laskee auton arvo samaan tahtiin. Päälle tulee tietysti vielä ylläpitomaksut, kuten vakuutusmaksut, verot, katsastukset, bensat, huollot ja parkkimaksut, eli autosta koituu aika paljon kaikenlaisia lisäkuluja. Ihan uutta en ole ostamassa, vaan käytetyn, muutaman vuoden vanhan. On noussut jopa vähän autokuume tämän myötä! Kerta se ensimmäinen, että olen auton ostamisesta innoissani.

Tutustuin yhteistyön merkeissä Sortteriin, joka on uusimpia tulokkaita verkossa toimivien lainanvertailupalveluiden joukossa. Sortterin sivuilla kerrotaan selkeästi erilaista lainoista, myös tuosta autolainasta. On hyvä selvittää lainasta kertyvät kulut, pelkkä lainan korko ei kerro koko totuutta, todellinen vuosikorko kertoo jo enemmän, siihen sisältyy koron lisäksi myös muut lainasta aiheutuvat kulut ja maksut.

Laitoin viime vuonna tavoitteeksi maksaa kaikki lainat ja luotot pois – asuntolainaa lukuunottamatta, jota on vielä rutkasti jäljellä. Olen pysynyt yllättävän hyvin suunnitelmassa! Päätin myös, että yhtään uutta lainaa en aio ottaa, ennen kuin vanhat on hoidettu pois. Noh, nyt on sitten auton osto edessä, joka vaatii todennäköisesti sen autorahoituksen, ainakin osittain. Onneksi vanhat lainat alkaa olla pian maksettuna, joten plääni pitää ja sen ansiosta kuukausikulut pysyy hallinnassa. Tai se on ainakin tavoite.

Oman talouden hallinta on tärkeä taito. Olen oppinut monta asiaa rahasta kantapään ja käytännön kautta, ja jatkuvasti opin lisää. Silloinhan sitä oppii parhaiten, kun on asiasta kiinnostunut. Oma talous ja raha-asiat kiinnostaa, mutta välillä ne myös stressaa. Kuten aiemmin avauduin, ettei töitä meinannut olla, joten eipä sitä rahaakaan ollut liiemmin. Vaikka tilanne ahdisti, samalla opin paljon. Opin hallitsemaan omaa taloutta huomattavasti paremmin. Olen suunnitelmallisempi ja harkitsevampi. Vertaan, tutkin ja selvitän. Priorisoin, karsin ja varaudun. Haluan hallita omaa talouttani, enkä anna sen hallita minua.