comments 2

Julkisivun maalausprojekti alkoi

Kaupallinen yhteistyö / Teknos

Meidän talo on rapattu keskiharmaaksi ja autokatos/varasto on niin ikään maalattu harmaan eri sävyillä. Näiden lisäksi katot, ikkunat, ovet, tikkaat ja rännit ovat harmaita, joten kokonaisilme on turhankin – noh, harmaa. Ajatus talon ja autokatoksen maalaamisesta tuli aika pian muuton jälkeen, joten laitoin Espoon kaupungille kyselyä, voimmeko maalata rakennukset uudelleen mustalla värillä. Laitoin lupahakemuksen mukaan havainnoillistavat kuvat julkisivun muutoksesta, johon vastattiin samantien myöntävästi.

Lähdin etsimään sopivaa matta mustaa maalia. Halusin maalin olevan ihan vain rehellistä mustaa, ilman, että se taittaa siniseen, punaseen, vihreään tai mihinkään muuhunkaan. Enpä arvannut miten haastava homma tästä tulikaan, koska en meinannut millään löytää toivomaani sävyä.

Sain Teknokselta useita eri mustan sävyjä kokeiluun, joita sitten sudin testiksi seiniin. Onneksi näin tein, koska vain sillä tavoin näki miltä sävy näyttää isommalla pinnalla. Oli jännä huomata, miten erilaisilta sama värisävy, mutta eri maalilaatu seinissä näyttikään. Puulle oli huomattavasti helpompi löytää sopiva maali, matta musta kun näytti kivipinnalla enemmänkin harmaalta. Kiiltävässä maalissa värisävy on paljon syvempi ja näin ollen se olisi ollut myös mustempi, mutta en halunnut kuitenkaan kiiltävää maalia, matta näytti pintana vaan paljon nätimmältä ja sopi paremmin molempiin rakennuksiin.

Päätin jättää asian hautumaan. Meillä oli siis koko viime talven testivedot seinissä. Olisihan se ollut kiva saada hommat valmiiksi jo viime kesänä, mutta halusin olla täysin varma asiasta. Ainakin pääsi näkemään, miltä maalit näyttivät eri vuodenaikoina. Syksyllä pimeämpään aikaan tumma maali näytti hyvinkin mustalta, kun taas kesän auringossa sävy vaalenee huomattavasti.

Kevät saapui ja sain kun sainkin tehtyä maalien suhteen päätöksen. Seuraavaksi piti odottaa, että lumet sulaa, ilmankosteus on sopiva ja pahin siitepölyaika ohi. Kesän ekat helteet alkoivat ja samaan aikaan päästiin isännän kanssa viimein tositoimiin! Putsasin kaikki pinnat ensin painepesurilla siitepölystä puhtaaksi ja annoin kuivua hyvin. Maalattava pinta pitää olla kunnolla kuiva, mutta on hyvä muistaa, ettei suoraan auringonpaisteessa saa maalata, mieluiten siis varjossa, jottei maali kuivu liian nopeasti.

Aloitimme maalausurakan autokatoksesta. Kun ensimmäiset laudat oli vedelty ja isompi alue kuivunut, jännityksellä tarkastelin miltä sävy näyttää. Maalivalinta oli mennyt aivan nappiin, maali näytti ihan älyttömän hyvältä! Se oli juuri sellainen, mitä toivoinkin. Se ei taittanut mihinkään, vaan oli kunnon musta ja mattapintaisena aivan älyttömän kaunis. Onneksi testasin monet maalit! Se todellakin kannatti.

Erityiskiitos Teknoksen maaliasiantuntijoille, kun he kävivät vuosi sitten katsomassa paikan päällä lähtötilannetta, jotta saimme varmasti oikeanlaiset maalit. Teknos toimitti vielä useassa eri erässä testimaalipurkkeja, kun meikäläinen etsi sitä oikeaa sävyä. Tämä oli todellista palvelua! Kiitos.

Autokatoksen/varaston maali on Nordica Matt, joka on puupinnoille soveltuva täyshimmeä maali. Värisävyksi valikoitui NCS 9000-N. Tälle sävylle siis erittäin vahva suositus, jos on tyylikäs musta maali hakusessa!

Ihan vielä ei ole autokatos valmiina, mutta tässä nyt muutamia otoksia siitä miltä alkaa näyttämään. Tosi jännä nähdä miten julkisivun kokonaisilme muuttuu maalauksen myötä. Pihaa on tässä kevään aikana myös kunnostettu, mm. nurmikko uusittu, autopaikkojen tilaa laajennettu, kivituhka vaihdettu ja ensi viikolla istutetaan näillä näkymin tuija-aita. Monenlaista siis meneillään!

comment 0

Podcast-vieraana Palkkionmetsästäjissä

Ihan heti en olisi uskonut, että meikäläiselle tulisi kutsu podcastiin vieraaksi, mutta niin kävi. Pääsin kolmen raavaan miehen roastattavaksi Palkkionmetsästäjiin! Tapasin tämän hyypiökollektiivin Vallilan Wonderlandissa, joka oli miljöönä aivan super, mutta niin oli näiden heppujen tapaaminenkin.

Kerroin haastattelussa yrittäjyyden alkutaipaleesta, milloin ja miten ajauduin yrittäjäksi, mitä kautta olen saanut yllättävimmät työprojektit ja mitä haasteita yrittäjyydessä on. Instagramista ja blogista tuli höpöteltyä sana jos toinenkin, niillä kun on tänä päivänä iso rooli myös työkuvioissa. Raotin hieman omia tavoitteita ja unelmia, ja siitä miten niitä kohti kapuan. Paljastin haastattelussa myös yhden sellaisista unelmistani, joka on kytenyt jo pitkään mielessä, mutta en ole uskaltanut ottaa vielä isompaa askelta sen suhteen.

Tuli siis sanottua yhtä sun toista ja vähän lähti lentoon parissa kohtaa, mutta tätä se just on, kun annetaan tytön puhua. Iso kiitos kutsusta ja mukavasta juttelutuokiosta hyypiöille, oli ilo tutustua!

No mutta, tässäpä olisi 47:50 minuutin pätkä, huhhei. Klikkaa kuvan päältä video pyörimään tai tsekkaa se YouTubessa.

comment 0

Toimiva koti – toimiva arki

Pienessä sisustusbloggaajien ryhmässä pyörii silloin tällöin haaste, johon muut bloggaajasiskot tarttuvat. Tällä kertaa Muotoseikan Vilja kysyi meiltä arjen helpottajista tai hankaloittajista:

“Mikä sinun kodissasi helpottaa arjen sujuvuutta? Mikä taas tekee arjesta hankalampaa? Mistä et arjen toimivuuden nimissä luopuisi? Entä minkä muuttaisit, jos voisit?”

Kodin toimivuudessa kaikki lähtee oikeastaan sen pohjasta, eli pohjapiirustuksesta. Neliöitä enemmän merkitystä on sillä, miten kodin eri tilat rakentuvat.

Eri elämäntilanteet luovat erilaisia tarpeita. Meillä on nelihenkinen perhe, jossa on kaksi pientä lasta. Tämän takia omakotitalossa asuminen on meille paras ratkaisu tällä hetkellä. Oma piha ja turvallinen asuinympäristö nousivat tärkeiksi kriteereiksi jo ensimmäisen lapsen myötä. On arkea helpottavaa, kun lapset voivat mennä tuohon pihapiiriin leikkimään keskenään, eikä tarvitse välttämättä lähteä kauemmaksi leikkipaikoille pyörimään, kun omassa tai naapureiden pihassa riittää tekemistä.

Kun asuimme Helsingin keskustassa, auton parkkeeraaminen oli aina ihan syvältä. Vapaita paikkoja sai metsästää toisinaan hyvinkin pitkään ja kävelymatkaa kotiin saattoi tulla reilusti. Nyt meillä on taloudessa kaksi autoa ja pihalla tilaa useammalle autolle. Se on ehdottomasti yksi suurin arkea helpottava tekijä, kun saa lapset ja ostokset suoraan kotiovelle, eikä parkkipaikkoja tarvitse metsästää tai sakkoja pelätä, jos vahingossa on parkkeerannut väärin. Kesäisin kun tuntuu olevan Helsinki täynnä tietöitä ja puolet parkkipaikoista suljettuna, kun taas talvella lumikinokset valtaavat osan paikoista. Autot on kuitenkin meille pakollinen paha ja jo itsessään arkea helpottavia.

Koska työskentelen kotoa käsin, erillinen työhuone on ollut yksi tärkeimmistä asioista. Tuo olikin aikoinaan syy vaihtaa isompaan asuntoon, kun makuuhuoneessa työskentely ei vain enää toiminut. Työhuone on palvellut pian jo 7 vuotta, mutta erillinen työtila olisi ihan mahtava. Siis sellainen, jossa on oma sisäänkäynti ja hieman erillään talosta. Siitä olenkin aiemmin kirjoittanut. Kun tekee kotona töitä samaan aikaan kun muu perhe on kotona, kaikki äänet tulevat seinien läpi turhankin hyvin. Itse keskityn parhaiten täydessä hiljaisuudessa, joten lisärakennus omalle työtilalle olisi ihan mahtava. Ehkä sitten joskus.

Meidän kodissa on aika hyvä pohja ja ihan riittävästi myös niitä neliöitä. Toki muutaman asian muuttaisin tai oikeastaan lisäisin, kuten erillisen kuraeteisen! Meillä eteinen on reilun kokoinen, eikä sen tarvitse suurempi ollakaan, mutta vieressä saisi olla oma kuraeteinen, jossa voisi pestä ja kuivata lasten ulkokamoja. Nyt märät kuravaatteet roikkuu ympäri eteistä ja kylppäriä, ja sen takia kuraa ja hiekkaa kantautuu ympäriinsä.

Hyvät säilytystilat ovat osa kodin toimivuutta. Keittiössä, kodinhoitohuoneessa ja eteisessä on säilytystilaa aika hyvin. Vaatekaappeja meillä ei muuten edes ole, kun jätin ne rakennusaikana kokonaan pois, koska halusin suunnitella itse kaapit. Edelleenkään, kohta näin kahden vuoden jälkeen, kaappeja ei ole vieläkään tullut, kun ei ole ollut oikeastaan tarvetta. Meillä on makuuhuoneen yhteydessä pieni vaatehuone ja siellä on sekä minun, että miehen vaatteet. Ostamme uusia vaatteita hyvin harvoin ja sen takia osa hyllyistä on jopa tyhjillään. Eli toistaiseksi pärjätään miehen kanssa pelkällä vaatehuoneella. Tarvittaessa voi työhuoneeseen lisätä vaatekaapit, siinä olisi niille tilaakin.

Lastenhuoneeseen olen kaavaillut seinänkokoista vaatekaappia, joka pitäisi mittatilauksena teettää. Sinne menisi sitten molempien poikien vaatteet, kirjat, lelut sun muut. Suunnitelma on jo valmiina, ainoastaan ovien materiaalin valinta sekä ne kuuluisat eurot puuttuvat. Vaikkei suoranaisesti kaappitilan puutetta nyt olekaan, saisi kodin toimivuutta paranneltua juurikin tuon lastenhuoneen kaappikokonaisuuden ansiosta. Huoneeseen tulisi sen myötä lisää leikkitilaa ja järjestystä.

Mistä arjen toimivuudesta en sitten luopuisi? Sanoisin, että pesukoneista. Pesukoneet ovat aivan ehdottomat arjen pyörittämiseen – ja ne pyöriikin meillä aivan koko ajan. Parhaillaan pyykinpesukone, kun taas oli pienemmän vaipat vuotaneet sänkyyn ja lakanat tietty märkänä. Pyykkirumba on muutenkin meillä ihan jatkuvaa, silti ei koskaan näy pyykkipussin pohjaa. Kumma homma. Astianpesukone on toinen, josta en luopuisi. Sekin on ihan jatkuvasti käytössä. Ilman sitä tiskivuoret olisivat meidän keittiössä tuttu näky.

Oikeastaan kotimme toimii oikein hyvin ja lähes kaikelle arjen toiminnoille on tilansa sekä paikkansa. Meillä on toimiva keittiö, kaksi vessaa, riittävästi säilytystilaa ja kodinhoitohuone. Eli paljon sellaisia asioita, jotka helpottavat tätä lapsiperhearkea, mitä nyt muutamat asiat toivoisin lisää.

comments 8

Pinnallisia juttuja

Edellinen postaus, jossa kerroin pieleen menneestä maalivalinnasta, kirvoitti runsaaseen kommentointiin ja keskusteluun. Sain valtavat määrät viestejä aiheeseen liittyen, useita suosituksia eri maalisävyistä sekä hyviä vinkkejä oikean maalin valintaan. Moni ymmärsi harmitukseni. Oli lohduttavaa kuulla, että vääriä valintoja on sattunut muillekkin. Kiitos kommenteista ihan jokaiselle!

Käsittelen lähes aina valokuvat, jotka laitan blogiin tai Instaan. Teen niistä neutraalimpeja, jotta visuaalinen ilme on yhtenäinen. Poistan valokuvista liian sinertävyyden, kellertävyyden tai punertavuuden, jota vaihteleva päivänvalo kuviin aiheuttaa. Videokuvia en käsittele, ellen sitten käytä jotain neutraalia filtteriä. Tämän takia Tikkurilan valkoinen saattoikin näyttää kuvissa hyvin neutraalille, ei niinkään punertavalta, kuten sävyä luonnehdin. Laitoin myöhemmin pienen videopätkän seinien sävystä Instan Storyyn ja aika monta hämmentynyttä kommenttia sain sen jälkeen. Ihmeteltiin, miten sävyä edes kutsutaan valkoiseksi.

Yläpuolen kuvassa Tikkurilan valkoinen seinässä.

Tikkurilan valkoisen nimi on vähän harhaanjohtava. Ehkä itsekin menin siihen lankaan, koska mielleyhtymä oli, että se jos jokin on sitten valkoinen. Noh, se on Tikkurilan määrittelemä valkoinen, joka sattuu olemaan punertavan harmaa. Tai beige, vihertävä tai sininen. Riippuen siis missä valossa tai valaistuksessa sitä katsoo. Valo on se, joka tekee värin.

Ympärillä olevilla asioilla on todella suuri merkitys, miltä maalin sävy seinässä näyttää. Esimerkiksi meillä vaalean harmaa betonilattia ei toimi minun mielestä yhtään Tikkurilan valkoisen kanssa, kun taas toisessa kodissa se saattaa olla ihan täydellinen valinta, jossa on vaikkapa puulattia, aivan kuten Suomen kauneimmassa kodissa on.

Itselleni koti on tosi tärkeä. Aina se on ollut. Minähän se täällä näitä seiniä katselen päivät pitkät ja oikein mielelläni sitä teenkin, joten seinien värillä ON väliä. Kaikkiin kodin asioihin ei voi vaikuttaa, mutta niihin asioihin mihin voi ja mihin ylipäätään haluan, niin miksi en niin tekisi? Moni olikin kanssani samaa mieltä, että anna palaa, uutta maalia vaan kehiin, jos ei nykyinen miellytä.

Koska olen tarkka kotiin liittyvissä asioissa, että asiat toimii ja miellyttää silmää, niin eräs lukija piti minua tämän takia pinnallisena. Hän myös epäili, pystynkö itse saamaan seinistä niin hyviä, että olisin niihin tyytyväinen, koska olen niin tarkka. Kyllähän minulle on tärkeää, että työ tehdään hyvin ja laadukkaasti, ja jos rahaa olisi käytettävissä tuosta noin vaan, miksi en palkkaisi ammattilaisia hoitamaan hommaa. Tykkään kuitenkin tehdä ja touhuta, näin niinkuin harrastuksen ja oman ammatinkin puolesta, joten en edes ajatellut palkkaavani tekijöitä maalaushommiin. Pointti oli sinänsä hyvä, että saisin varmasti laadukkaampaa jälkeä seiniin toisen tekemänä. Jos en suoriudu maalaamisesta toivomallani tavalla, niin sitten varmaan pitää kääntyä osaavien käsien puoleen. Mutta ite ku tekee, saa sellaista kun tulee. Hah.

Vielä takaisin pinnallisuuteen, joka vähän särähti kommentissa korvaani. En siis ole koskaan ajatellut olevani pinnallinen, ainakaan sen takia, että satun olemaan tarkka. Kodistani olen kyllä tarkka monellakin tapaa, mutta esimerkiksi ulkonäköasioissa olen todella huoleton. Toisinaan vähän liiankin huoleton.

Ensisijaisesti olen siitä tarkka, että kodin pitää olla terve ja turvallinen. Toiseksi tulee kodin toimivuus, koska pidän erittäin tärkeänä, että koti palvelee perhettämme arjessa mahdollisimman hyvin ja kolmantena tulee sitten esteettisyys. Luonnollisestikin viihdyn sellaisessa kodissa paremmin, joka miellyttää omaa silmää. Meidän kodissa on vielä paljon tekemistä toiminnallisuuden ja esteettisyyden suhteen, mutta kaikki aikanaan. Tietysti haluaisin saada kaikki just nyt valmiiksi, mutta ei tässä ole kiire mihinkään. Olen täysin sujut sen kanssa, että hommat etenee hiljalleen ja omalla painollaan.

Olipa muuten Länsiväylän viikonvaihteessa juttua, jossa kerroin juurikin näistä asioita, mitä pidän kodissamme tärkeänä ja miksi. Täältä voi käydä lukemassa haastattelun.

Mutta onko sisustaminen sitten pinnallista? Tekeekö sisustaminen jotenkin pinnallisen ihmisen, varsinkin silloin, jos on erityisen tarkka esteettisyydessä ja laadussa? Mielestäni ei. Tavallaanhan sisustaminen on itsessään pinnallista, jos sitä haluaa siltä kantilta miettiä. Oikein kirjaimellisesti pinnallista! Luulen, että kommentoija halusi olla hieman ilkeämielinen, koska koko kommentin sävy oli sellainen. Hän kyllä samanaikaisesti luonnehti myös itseään tarkaksi, että ehkä hän itse tietää paremmin mistä puhuu. Kommentissa oli siis paljon ihan asiaakin, itse nyt vain tartuin tuohon pinnallisuuteen, joka oli mielestäni erikoinen heitto, jopa hieman loukkaava.

Kun tulin siihen tulokseen, että maalaan kaikki seinät uudelleen, sain välittömästi mielenrauhan. Pelkästään se ajatus tuntui hyvältä, ettei minun tarvitse tyytyä sellaiseen, mikä ei omalta tunnu. Toki vaatii työtä, mutta ei ne hyvät asiat itsestään tulekaan, ainakaan minulle. Jos olisin suurpiirteisempi, eikä sisustaminen tai kotijutut kiinnostaisi, niin sitten varmaan meidän kotikin näyttäisi ihan toiselta tällä hetkellä.

Mutta tämä on minun juttuni, minun tyylini. Itselleni ja perheelleni täällä sisustan, en jollekkin toiselle. Ja ne valinnat mitä tänne teen, ei välttämättä sovi toiselle. Jokainen tehköön juuri sellaisia valintoja mistä itse tykkää. On välillä tosi ihana kuulla, jos te lukijat tai seuraajat olette saaneet blogistani vinkkejä tai inspiraatiota omaan kotiin! Toivottavasti tämä maalicase antaa myös jotain, vaikkapa ihan vaan hyvän esimerkin, miten ei ainakaan kannata toimia :D

comments 10

Väärä maalisävy seinissä

Meidän kotiin tehtiin viime syksynä vuositarkastus ja viime viikolla sitten vuosikorjaus. Talossamme oli pieniä korjattavia asioita, jotka hoidettiin nyt kuntoon. Mukana oli yksi isompikin korjaus, nimittäin kaikkien sisäseinien uudelleenmaalaus. Rakennuttaja oli vahingossa jättänyt seiniin pohjamaalin ja koska se ei sovellu lopulliseksi maaliksi, piti kaikki seinät maalata uudelleen. Ennen maalausurakkaa paikkasin ja maalasin seinien sekä lattioiden väliset raot, jotka tulivat lattian teon yhteydessä timanttihiomisesta. Paikkauksessa oli yllättävän kova homma, mutta olipa nyt hyvä syy pistää raot kuntoon, kun seinien maalaus oli edessä.

Saimme sovittua vuosikorjaukselle päivät ja lähdimme perheen kanssa kolmeksi päiväksi evakkoon. Evakkoasuminen alkaa olla meidän perheelle jo melkoisen tuttua, hah. Ennen lähtöä piti kuitenkin putsata kaikki seinät liasta ja siirtää huonekalut pois seinien vierestä sekä suojata ne hyvin.

Seiniin oli tulossa Tikkurilan Siro 7 -seinämaali sävyttämättömänä. Jostain syystä mieleeni tuli viime hetkellä Tikkurilan valkoinen ja päätin soittaa Tikkurilan Maalilinjaan kysyäkseni sen sävystä. Kerroin, että meillä on seinissä Siro 2 katto- ja pohjamaali ja sen sävy on miellyttänyt tosi paljon, joten samanlaista sävyä toivoin lopullisenkin maalin olevan. Maalilinjan asiakaspalvelija sai minut vakuuttuneeksi, että Tikkurilan valkoinen olisi täydellinen valinta meidän kotiin. Se on kuulemma suunniteltu sopimaan tehdasvärjättyjen ikkunapuitteiden, listojen ja ovien kanssa yksiin, jottei ne näyttisi ollenkaan keltaisilta.

Epäröin hieman maalin suhteen, mutta koska rakennuttajalla oli kiire saadaa maalista tiedot ja uskoin niin vahvasti ammattilaisen suositukseen, ilmoitin Tikkurilan valkoisen maalitilaukseen. En hakenut mallipalaa, enkä tehnyt koevedosta seinään. Tämä koitui isoksi virheeksi.

Kun palasimme kotiin ja astuin sisään, tajusin välittömästi, että maalivalinta oli täysin väärä. Maali oli paljon tummempi kuin olin kuvitellut ja sävyltään punertavan harmaa. Ikkunan karmit, listat ja ovet jotenkin korostuivat enemmän keltaisina kuin aiemmin. Olin ilmeisesti niin tottunut aiempaan maalisävyyn, että tämä uusi maali ei tuntunut yhtään omalta.

Työnjälki oli erittäin siistiä ja kaikki oli hoidettu juuri kuten oli sovittu, mutta ainoastaan minä tässä mokasin, kun menin valitsemaan uuden maalin edes näkemättä sitä. Harmitti ihan valtavan paljon ja ihmettelin, miten ihmeessä saatoin näin edes toimia. Tietyssä valossa maalin sävy on ihan nätti, ja mietinkin, että ehkä asia tarvitsee vain hieman totuttelua. Että enköhän ajan kanssa totu tähän tummempaan ilmeeseen ja uuteen sävyyn. Iso homma oli kuitenkin tehty.

Maalausurakan yhteydessä oli kaikkien seinien halkeamat myös paikattu, jotka olivat tulleet talon elämisestä. Seiniin oli jätetty parin sentin rajaus, jotta kahden eri maalin raja olisi siisti, mutta sen seurauksena uusi maali erottui entistä voimakkaammin ja näytti siltä, kuin seinien ja katon välissä kulkisi kapea lista.

Nyt kun olen useamman päivän seiniä katsellut, tunne siitä vain vahvistui, että maalaan kaikki seinät uudelleen. En vain tykkää tuosta sävystä. Harmitus on kova, koska uudelleenmaalaus vaatii tietysti aikaa ja rahaa, mutta samalla tiedän, että olen paljon tyytyväisempi, jos seinät näyttävät siltä miltä haluankin. Tämä harmahtava Tikkurilan valkoinen ei vain ollut oma juttu. Vaikea edes selittää miksi se ei ollut. Ehkä puhtaamman valkoinen ja freshimpi ilme sopii tänne paremmin. Tummempi sävy teki nimittäin tiloista hieman pienemmän oloiset.

Jännä sinänsä, koska sävy ei ole mitenkään radikaalisti tummempi, vain aavistuksen, mutta isoissa pinnoissa vaikutus on yllättävän iso. Aiempi seinien sävy sopi mielestäni paremmin vaalean harmaan betonilattian kanssa yksiin, nyt ehkä tuota harmahtavaa pintaa on liikaa.

Evakkoon ei tarvitse tällä kertaa lähteä, riittänee, että hoidan urakan huone kerrallaan siirtämällä vain tavarat tilan toiseen reunaan maalauksen ajaksi. Haastetta saattanee tulla korkeiden tilojen kanssa, vaatii nimittäin melko korkeaa telinettä, että pääsee katon rajaan käsiksi. Noh, eiköhän siitäkin selvitä, tarvittaessa voi aina telineitä vuokrata ja tuota miestä käyttää.

Sitä en tiedä milloin lähden maalaamaan ja millä sävyllä, mutta ehkä kannattaa tällä kertaa pikku testi tehdä, että varmasti tulee sopiva sävy. Suosituksia kauniin valkoisesta maalista otan tosi mielelläni vastaan! Kiiltoaste on ainakin nyt hyvä, se on himmeä. Se on edelleen hyvin mattapintainen, joka on helpommin pyyhittävissä, kuin täyshimmeä maali.