09/12/2018
comment 0

33 kysymystä minusta – mies vastaa

Blogeissa pyöri jokunen aika sitten hauska haaste, jossa puoliso vastaa 33 kysymykseen. Tartuin itsekin tuohon haasteeseen, mutta se jäi jostain syystä aiemmin julkaisematta. Mutta tässäpä tulee kysymyspatteri, mitä mies minusta oikein sanoi. Sensuroimatta.

1. Mitä oikeasti ajattelit minusta ensitreffeillämme?
Sä olit kiva ja hyvänkokoinen. (Hyvänkokoinen?) Nii, semmonen pieni.

2. Nauranko vitseille, mitä en oikeasti tajua?
Et.

3. Pidänkö halailusta?
Harvemmin.

4. Haluanko pienet vai isot häät?
(Piiiitkä hiljaisuus) Et sä liian isoja haluu.

5. Olenko koskaan rikkonut lakia?
Oot.

6. Millainen on voileipäni?
Ainakin sä syöt sitä samalla, kun valmistat sitä. Siinä on vähän juustoa ja leikkelettä, mutta koskaan et pääse pöytään asti sitä syömään. (Niin totta! :D) 

7. Millaista musiikkia kuuntelen?
Räppiä.

8. Mitä pelkään?
En mä tiiä. (Maybe että lapsille sattuisi jotain ikävää?)

9. Kestänkö stressiä?
Aika hyvin.

10. Oudoin tapani?
Nostat isovarpaat pystyyn, kun sä seisot. (Koitan tasata jalkojen ylipronaatiota ja samalla varpaat nousee. Siis ihan huomaamatta)

11. Mihin työhön et missään nimessä laittaisi minua?
Kokiks. (Onko mä niin huono kokki?!) Ei, mut ei sua kiinnostais yhtään.

12. Jos saisin viettää päivän jonkun kuuluisan, elävän, kuolleen tai ihan kenen kanssa tahansa, kuka se olisi?
Eero Aarnio. Tai Jennifer Lopez. (Selitätkö hieman?) En.

13. Voittaisin lotossa, mitä tekisin rahoilla?
Rakentaisit itse suunnitteleman talon.

14. Mikä väri vastaisi persoonaani ja miksi?
Ruskea. (Ruskea??!) Koska siinä yhdistyy kaikki värit. Sussa on niin monta puolta.

15. Mikä minua ärsyttää eniten muissa ihmisissä?
Epäaitous.

16. Mikä on suosikki roskaruokani?
Sanoisin ehkä pizza.

17. Rumin vaatteeni mistä minä pidän, mutta sinä et?
Sä et oo hetkeen käyttänyt, mut se röyhelöpaita, jossa olkapäät oli korotettu. Semmoset töyhtöt olkapäillä. En mä nyt vihannu, mut se oli vähän hassu. (Mitä?! Se oli ihana!!)

18. Mikä oli viimeisin tekstiviesti minkä lähetin sinulle?
Saaks tarkistaa? (Saa). ”Tai ne Niken.”

19. Kun olen kipeä, haluanko että minua hoidetaan?
Et. Sä oot sun koneellas. Ei tuu mitään rutiinimuutoksia.

20. Kun riitelemme, miten käyttäydyn?
Agressiivisesti. No ei kai. Kun riidellään… sä uhriudut! Sä uhriudut ja käännät sen mua vastaan. (Hahah, niin totta :D)

21. Menemme ravintolaan, mitä tilaan?
Vuohenjuustoa. Vuohenjuustokanan, vuohenjuustosalaatin tai vuohenjuustokeiton.

22. Minkä asian äärellä voisin viettää tuntikausia?
Designin. Ja katsomalla hienoja taloja.

23. Mikä saa minut todella vihastumaan?
Se, et on paskasta.

24. Entäs piristymään?
Se, et on siistiä.

25. Millainen olen vaimona?
Natsi. No älä sitä nyt sinne kirjota! (Enpä) No et sä vielä oo vaimo. Mut sä oot järjestelmällinen ja tiukka. (Vastaus yllätti, mutta se on nykyään ihan totta!)

26. Kumpi sanoi ensin “rakastan sinua” ja missä se tapahtui?
Sinä lähetit tekstiviestin, kun mä istuin autossa. Sä kirjoitit: ”Musta tuntuu, että mä rakastan sua”, jonka jälkeen vedit kauheen paniikkinappulan. (Taisin kirjoittaa heti perään, että unohda kaikki mitä just äsken luit :D)

27. Mitä teen heti ekana aamulla?
Meet vessaan.

28. Millaisia vaatteita käytän kotona?
Stringit ja miesten t-paita. (Naurua) No kato sua! (Jep, parhaillaan :D)

29. Mitä kotiaskaretta en osaa hoitaa?
Kaupassa käyntiä. (Totta, en osta ikinä mitään järkevää syömistä!)

30. Kumpi määrää kaapin paikan?
Sinä. Kirjaimellisesti.

31. Mikä on paras luonteenpiirteeni?
Aika vähän sä motkotat.

32. Entä paras piirre ulkoisesti?
Perse.

33. Ihanin yhteinen muisto?
Poikien syntymät.

Siinäpä oli kysymykset ja vastaukset. Olihan tuossa pari yllätystä mukana, mutta joo, totuuksia täynnä :D Jos joku haluaa tarttua haasteeseen, go ahead!

28/11/2018
comments 6

Kepeän kaunis Edit-hylly

Kaupallinen yhteistyö / Hakola

Kotimme sisustuksessa on edetty viime aikoina hyvin verkkaisesti. Äitiysloma hoitovapaineen on vaikuttanut taloudellisesti niin paljon, että oikeastaan ihan kaikki kotiin liittyvät hankinnat on saanut suosiolla odotella. Olen tehnyt listan tulevista hankinnoista tarkkoine hintoineen, ajan kanssa sitten edetään ja koitetaan tehdä täsmäiskuja mahdollisiin alennuksiin. Haaveilu ei maksa kuitenkaan mitään ja sitä tulee tehtyä varmaan päivittäin.

Vuosi sitten olin aika varma, että haluan sisustuksessa puuta hyvinkin isoina pintoina, kuten keittiön kaapistojen oviin ja olohuoneen tilanjakajaan. Koska kotimme vaaleus on miellyttänyt niin paljon, en ole kaivannut puuta enää niin massiivisesti isoina pintoina, enemmänkin vain kevyin ripauksin. Lasten koivuvaneriset sängyt ovat olleet todella mieleiset, ja juurikin vaaleaa puuta olen toivonut myös muihin huoneisiin.

Hakolalle tuli kesän lopulla muutamia uutuustuotteita, joita esiteltiin Habitaressa. Ihastuin välittömästi saarnista valmistettuun Samuli Helavuon suunnittelemaan Edit-hyllyyn ja aloin sitä pohtimaan myös meille. Olen halunnut työhuoneeseen korkeaa hyllyä ja Edit oli hyvin vahvana ehdokkaana. Koska kaikki uudet hankinnat ovat olleet pannassa, ajatus uudesta hyllystä jäi vain haaveeksi. Sitten joskus, ajattelin.

edit_edesta

Eräs päivä Hakolalta otettiin yhteyttä ja ehdotettiin jatkuvampaa yhteistyötä. Kun pidimme palaverin asian tiimoilta, selvisi, että voisin saada yhteistyön merkeissä Edit-hyllyn meille! Siis oikeesti!? Arvatkaa vaan miten tohkeissani olin! En siinä nyt kehdannut ääneen kiljahdella, mutta mieli olisi tehnyt. Kyseinen hylly on ollut haavelistallani ja kuukauden päästä se kotiutuisi meille. Hitto vieköön!

Ainahan se on tosi jännittävää miltä uusi kaluste omassa kodissa näyttää, että toimiiko mittasuhteet, millainen värisävy on ja miten muuten, vastaako yhtään omia visioita. Hyllyn materiaali on saarni, joka on vaaleaa ja hieman kuviollista puuta. Saarnea meillä on entuudestaan sisustuksessa jo pieninä elementteinä, kuten Muuton Dotsit ja Menun Sweeper & Funnel -harjasetti, mutta silti jännitti miltä kyseinen hylly näyttää, onhan se tehty käsityönä ja saarnelle ominaista on puun pintaa kuvioivat vuosilustot, jotka tekevät ilmeestä hyvin eläväisen.

Kuukausi kului ja Edit-hylly saapui. Hylly oli supernopea koota, kun ei tarvinnut ruuvailla mitään. Nostin rungon pystyyn ja ladoin hyllyt paikoilleen. Ja miten hyvältä se näyttikään! Ihailin vaan laadukasta puusepän työtä ja halusin laittaa sen jokaiseen tilaan mitä meillä on.

Laitoin hyllyn työhuoneeseen suunnitelman mukaan, testiksi ensin työpöytää vastapäätä, mutta vielä kokeilen toiselle seinälle lipaston tilalle, johon sitä alkujaankin kaavailin. Edit on helposti muokattavissa, kun voi jättää osan hyllyistä kokonaan laittamatta, jolloin se jää entistä kepeämmäksi. Mitään ruuvien paikkoja ei jää näkyviin, kun niitä ei ole. Tuntuu, että hylly sopii tosi moneen tilaan, kun se on niin siro olemukseltaan. Edit-hyllystä on matalampikin versio saatavilla.

Sisko käväisi meillä lasten kanssa viikonloppuna ja monta kertaa tokaisi miten hieno tuo hylly on. Ei aluksi edes tajunnut sen olevan Hakolan, mutta nyt taitaa kaavailla myös omaan uuteen valmistuvaan kotiinsa sitä – Hakolan Lazy-divaanisohvan lisäksi. Olen kyllä ihan lovena tuohon hyllyyn ja äärimmäisen iloinen, että se meille saapui ♥

Mitä sanoo raati siellä ruudun toisella puolella, miltä tämä kaunokainen teidän silmiin näyttää?

18/11/2018
comment 0

Yksin kotona

Ensimmäinen viikonloppu yksin yli vuoteen. Todella outoa. Ja kyllä, todella odotettua. Mies lähti Turkuun järjestämään tapahtumaa ja lapset siinä samalla kyydillä mummolaan, tällä kertaa Nilokin lähti yöksi pois. Minä jäin kotiin. Yksin.

Kun auton takavalot näkyivät, laitoin puhelimen äänettömälle ja kömmin takaisin sänkyyn. Päätin jatkaa unia vielä pari tuntia. Iltapäivällä herättyä kahvia naamaan ja imuri kainaloon. Oli pakko järjestellä paikat kutakuinkin kuntoon, jotta saan nauttia siististä ympäristöstä mahdollisimman pitkään, nyt kun tavarat pysyvät paikoillaan, tiskivuorta ei ole odotettavissa, eikä eteinen ole hiekkalaatikkona pariin päivään.

Päässä alkoi pyörimään pitkä to do -lista. Mitä kaikkea voisinkaan saada aikaiseksi, kun muu perhe on poissa! Äkkiä laskettuna en paljokaan, olihan jo ilta ja seuraava päivä menee ystävän juhlissa, sitten jää enää hetki sunnuntaista, kun perhe palaa jo takaisin. Eli oikeastaan yksi ilta aikaa olla kotona ja tehdä mitä huvittaa. Siispä siivoan, saunon, pesen pyykkiä, plarailen sisustuslehtiä, katson telkkaria ja hohhailen. Siinähän sitä hommaa onkin, nukkumisen lisäksi.

Ehkä just tuo kaikki on se mitä tarvitsen juuri nyt. Ulkona reippailun voisi lisätä listaan, vaikkei tuo kylmän kolea pimeys kovinkaan houkuttelevaa ole, mutta happihyppely tuntuu aina hyvältä. Mutta jätetään se suosiolla sunnuntaille.

Lauantaina vietettiin ystäväni railakkaita babyshowereita heidän uudessa kodissa. Päivän piti olla vuoden pimein, mutta siitä tulikin upean aurinkoinen! Juhlat oli tosi hauskan hulvattomat, ja saatiin kuin saatiinkin juhlasankari yllätettyä oikein kunnolla. Hänelle oli järjestetty kukkakylpy, hieronta, kasvohoito ja pari hauskaa aiheeseen liittyvää tehtävää. Saatiin nauraa vatsat kippurassa! Instan Storyssa oli videopätkää päivästä.

Ajelin takaisin kotiin myöhään illalla. Oli tosi outoa, kun oli niin hiljaista. Piti laittaa telkkari taustalle pyörimään, että edes jotain ääntä tulisi jostain. Tuntui, kuin olisin ollut yksinään monta päivää ja alkoi tulla vähän ikävä perhettä. Enhän edes ollut päässyt yksinolon vauhtiin, mutta aloin kaipaamaan tuota hullua sirkusta jo takaisin.

Tiedossa oli vielä ne katkeamattomat yöunet, nyt saa nukkua niin pitkään kuin nukuttaa. Vaikka tuli notkuttua telkkarin äärellä aamuyölle, kerkeisin nukkumaan vielä kellon ympäri. Ja niinhän siinä sitten kävi, heräsin seuraavana iltapäivänä vasta kello 16. Ihan ensimmäinen ajatus oli: wau! Olihan se nyt uskomatonta, kun sai nukkua niin pitkään ja rauhassa ilman jatkuvia herätyksiä. Hämmentävä tunne.

Oli jo pimeää, kun kömmin sängystä ylös. Ei kuitenkaan tullut sellaista oloa, että päivä olisi mennyt hukkaan, koska tämä oli juuri se mitä tarvitsin. Kunnon yöunia. Kaikenlaiset koti- ja työprojektit saivat jäädä nyt kokonaan taka-alalle, niitä kerkee kyllä tehdä, nyt ei vaan jaksa. Pian tuo perhekin saapuu kotiin ja hulina alkaa.

10/11/2018
comment 0

Hakola Shop

Helsingin keskustassa Fredrikinkadulla sijaitsee Hakola Shop, jonka avajaisia vietettiin viime tammikuussa. Kun astuin Shopiin ensimmäistä kertaa, yllätyin miten lämmin ja kodikas tunnelma siellä oli. Hakolan showroom on ollut aiemmin Telakkarannassa Konepajahallissa, joka on miljöönä tosi upea ja inspiroiva, mutta nyt kun näitä tiloja vertaa keskenään, ei kahta sanaa siitä kumpi on viihtyisämpi.

Hakola on itselleni hyvin läheinen yritys, blogiyhteistöiden lisäksi olen ollut mukana muutamissa suunnitteluprojekteissa, ideoinut mm. verkkosivuja, esitteitä sekä muuta markkinointimateriaalia, ja tällä kertaa minut pyydettiin valokuvaamaan Hakola Shop. Kuvauspäivä oli tosi pimeä ja pelkäsin, ettei kuvauksista tule yhtikäs mitään. Keinovalot vääristävät värejä niin paljon, joten oli mentävä hyvin pitkillä valotusajoilla ja toivoa parasta. Toivomuksena oli saada lähikuvia, ei niinkään laajempaa otosta.

Annaleena oli onneksi apuna ja saatiin homma purkkiin ripsakkaan, vaikka sitä meinasikin välillä unohtua kuulumisten ääreen. Työprojektit onkin hyvä syy nähdä samalla, koska arjen kiireet menevät helposti kahvittelujen edelle. Sitä luppoaikaa pienten lasten perheessä kun ei oikein ole. No mutta, kuvista tuli oikein kivat ja tässä niistä nyt muutama nähtäväksi.

Tuo murretun vaaleanpunainen seinä on ihan mielettömän hieno! Sitä vasten kaikki näyttää jotenkin vaan niin hyvälle. Väri on Hakolan brändille hyvin tunnusomainen ja se toimii tosi monessa yhteydessä käyntikorteista messuosastoihin, sekä tietysti ihan tuotteissakin. Jos meillä olisi naisylivoima kotona, tuo väri pääsisi satavarmasti mukaan sisustukseen, vaikka neutraalia väripalettia suosinkin. Kysäisin Nukalta, voisiko vaaleanpunaista tulla edes hieman sisustukseen, niin arvanette mikä vastaus oli. Eipä tullut kuuloonkaan, mutta sinipunaista saisi kuulemma olla senkin edestä pikku Spiderman-fanin mielestä.

edit_kaktus

hakola_kyltti

Olen avajaisten jälkeen käynyt muutaman kerran Shopilla ja joka kerta siellä tulee sama kodikas ja lempeän tervetullut olo. Shopilla pääsee tutustumaan Hakolan mallistoon, koeistumaan suosituimmat sohvamallit ja hiplaamaan pientuotteita sekä kangasmateriaaleja. Kannattaa ehdottomasti käydä paikan päällä ihan vaikka vaan fiilistelemässä! Osoite on Fredrikinkatu 28.

08/11/2018
comments 4

Solmut auki

Myrsky on laantunut. Monta päivää se otti, mutta nyt tilanne on viimein rauhoittunut. Sen verran hurjaksi se kerkesi kuitenkin mennä, että oli lähdettävä purkamaan, mitä oikein tapahtui ja mistä kaikki johtui. Siihen auttoi vain ja ainoastaan puhuminen. Ajan kanssa ja rauhassa, ilman raivoa, huutoa, syyttelyä tai ilkeilyä. Solmut alkoivat aukeamaan kuin itsestään. En muistanutkaan, miten tärkeää puhuminen voikaan olla. Ja toinen tärkeä tässä tapauksessa oli tietysti kuunteleminen.

Täällä on siis rauha maassa ja moni mieltä painanut asia on ratkennut. Tai no, oikeastaan monta asiaa lähdetään nyt ratkomaan, jotka ovat kulkeneet mukana vähän vaivihkaa, huomaamatta. Myrsky oli todellinen herätys siihen, että kaikki ei ole hyvin. Asian ymmärrys on ensimmäinen askel muutokseen, joka on se kaikista tärkein askel.

Tällä hetkellä on valtavan helpottunut ja huojentunut olo. Ja, onnellinen. Kuten tokaisin edellisessä postauksessa, että kaikesta ikävästä seuraa aina jotain hyvää, niin juuri niin tässä nyt kävi – tai tulee käymään. En ole aiemmin huomannut synkkää pilveä ympärillä, tai ehkä en ole osannut katsoa. Mutta se tulee vielä väistymään, sen juuri päätin. Ottaa varmasti aikansa, joten on annettava sille aikaa. Tässä ympärillä on niin paljon hyvää ja tärkeää, josta en halua missään nimessä luopua ja sen vuoksi olen valmis tekemään töitä niin paljon kuin se vaatii. Onhan tässä elämässä selvitty aiemminkin vaikka ja minkälaisista vaikeuksista ja haasteista, miksei nyt selvittäisi?

Elämä osaa yllättää jatkuvasti. Eipä siihen aina pysty vaikuttamaan, mitä seuraavaksi tapahtuu. Mutta elämä on sellainen, arvaamaton. Hyvässä ja huonossa.

Pimeän koleasta marraskuusta huolimatta tämä viikko on ollut kaikin puolin tosi hyvä tähän mennessä. Vielä on toki viikkoa jäljellä, mutta hyviä asioita on kerinnyt tapahtua jo paljon. Sain nimittäin kuulla, että kuvaamani Töölön upea asunto meni kaupaksi heti ensinäytön jälkeen pyyntihinnalla! Että morjensta vaan. Aivan mahtava homma, onneks olkoon Maija ja Tommy! Työrintamalla tapahtuu nyt parhaillaan kivoja, innostavia ja jännittäviä juttuja. Olen odottanut tosi pitkään, että töiden parissa alkaisi hommat rullaamaan ja viimein näyttäisi niin käyvän. Tosi hyvä ja luottavainen fiilis pitkästä aikaa.

Se, että solmut alkoivat viimein aukeamaan, oli erittäin merkittävä asia ihan koko tulevaisuutta ajatellen. Avaudun täällä yleensä myös niistä ikävistä ja rankoistakin asioista, koska se helpottaa ihan valtavasti. Ylipäätään, että saa sanottua asiat ääneen, oli se sitten ystävälle, perheelle tai vaikka ihan tuntemattomalle, puhuminen auttaa aina. Bloggaamisessa on erityisen terapeuttinen voima ja kun saa purettua asioita edes jollain tavoin sanoiksi, helpottaa. Nyt on hieman jarruteltava, koska tällä kertaa kyse ei ole vain minusta. Ehkä ne pahimmat myrskyt on tältä erää kuitenkin koettu ja matka jatkuu rauhallisemmin.