comments 10

Kotoisia kuulumisia

Ei meinaa keritä ollenkaan päivittämään blogia, kun on niin paljon kaikenlaista muuta tekemistä, menoa ja tapahtumaa – niin ja lapset. Päivät ja viikot vaan hujahtavat ohi! Monet postausaiheet pyörivät mielessä, mutta ennenkuin pääsen tänne raapustamaan, tuntuu ne olevan jo menneen talven lumia. Ja lumesta puheenollen, tuo upea talvi on kestänyt jo tosi pitkään ja lumetkin pysyneet hienosti maassa! Vaikken turhan usein saa ahteria raahattua ulos asti, ikkunoista avautuva valkoinen metsämaisema ilahduttaa kovasti. Päivät pitenevät ja valoa riittää kokoajan enemmän, ihan mahtavaa!

Tänne vauva – tai siis lapsiarkeen kuuluu oikein hyvää. Neljän vuoden ikäero on tuntunut tosi hyvältä ja ainakin tähän asti homma on toiminut hyvin. Tietysti niitä arjen haasteita tulee vähän väliä, mutta muiden äitien kanssa jutelleena, se on enemmän kuin normaalia jokaisessa lapsiperheessä. Meillä tuo lastenhoito jakaantuu nyt niin, että minä pidän pääosin Nilosta huolen ja isäntä Nukasta. Luonnollisestikin minä olen se, joka heräilee öisin syöttämään ja vaippaa vaihtamaan, isäntä sitten vie Nukan päiväkotiin aamuisin. Saimme tosiaan tuon päiväkodin vaihdettua lähemmäksi ja nyt päiväkotiin ajaa sen 3 minuuuttia, kun ennen saattoi mennä puoli tuntia yhteen suuntaan eli melkein kaksi tuntia päivässä pelkkää autossa istumista. On muuten tosi iso helpotus! Meneehän tuo matka vaikka kävellen, saa samalla kivasti happihyppelyä ja vauvaa nukutettua.

Nuka tykästyi uuteen päiväkotiin heti ja viihtyy siellä erittäin hyvin. On saanut uusia kavereita ja olikin niitä meille jo kutsunut kylään – vanhoja kavereita kuitenkaan unohtamatta, kun edelleen pidetään yhteyttä niihin ja järjestetään yhteisiä leikkipäiviä. Tosi kiva fiilis, kun omalla lapsella on paljon kavereita. On tullut naapurin pojastakin tosi hyvä ystävä Nukalle ja he leikkivät paljon yhdessä, parhaillaan touhuavat ulkona.

Jotkut varmaan huomasivatkin Instan Storyssa, että oltiin alkuviikosta pienellä hotelliretkellä perheen kanssa. Meillä oli täällä kotona yhdet sisustuskuvaukset ja niiden ajaksi lähdettiin pois. Katsoin parhaaksi, että otetaan suosiolla hotelli, kun meillä molemmilla oli keskustassa muutenkin menoa. Majoituttiin Crowne Plazassa ja saatiin iso huone ylimmästä kerroksesta, josta näkymät oli kieltämättä aika upeat Helsingin ylle. Lapsi oli aivan tohkeissaan hotellissa yöpymisestä ja se oli kyllä kivaa vaihtelua arkeen (vaikka lähtiessä tulikin kotia heti ikävä, outoa?).

Isäntä piti työpalaverit hotellin loungessa samassa kerroksessa ja minä sitten lähdin illaksi bloggaajailtaan Stockmannille. Siellä lanseerattiin uusi MTV3:n sisustus- ja remontointiohjelma Kotoisa ja me pääsimme näkemään ensimmäisen jakson ennakkoon.

Ohjelma oli tosi viihdyttävä ja menihän sitä roskakin silmään jossain kohtaa. Paikan päällä oli ohjelman tekijöitä mm. sisustussuunnittelija Seija Strand ja remonttimies Ville Heino, jotka kertoivat ohjelmasta ja sen tekemisestä. Mainiot tv-kasvot ja monet naurut sai nauraa heidän kanssa. Ohjelma alkaa 22.2. klo 20.00 maikkarilla, joten kannattaa olla silloin tv-ruutujen äärellä! Itse alan ehdottomasti seuraamaan sitä.

Oli kiva nähdä samalla blogisiskoja ja vaihtaa kuulumisia. Tekee niin hyvää käydä välillä ihmisten ilmoilla ja saada edes pariksi tunniksi omaa aikaa (lapset kun olivat sen ajan isännän hoiteissa). Saimme lähtiessä goodie bagit mukaamme, jossa oli aivan ihanat Vallilan Kerttu-kulhot, Vintron kalkkimaalia, pannualunen, GreenCare-puutarhalannoite ja Timberwisen tarjoilualusta sekä lasinaluset. Tosi kiva kotiinvieminen!

Kotoisasta tuli mieleen, että olen viime aikoina kokenut meidän kotimme jotenkin erityisen kotoisaksi, jollain tapaa enemmän kuin aiemmin. Ollaan täällä alusta alkaen toki viihdytty, mutta koko ajan viihdytään paremmin. Varmasti sekin vaikuttaa asiaan, kun on päässyt laittamaan kotia, tavarat ovat löytäneet paikkansa ja kaikesta tarpeettomasta on päästy eroon. Vielä on edessä paljon sisustamista ja muutoksia, mutta kaikki aikanaan. Täytyy antaa asioiden rauhassa hautua.

Tuo ihana keväinen kukkakimppu oli pöydällä kuvausten jäljiltä, kun  saavuimme kotia. Tämmöisiä kuulumisia tänne. Kaikki siis enemmän kuin hyvin.

comments 6

Ajatuksia rahankäytöstä

Haluaisin kovasti jo tehdä töitä – puhtaasti vain rahan takia – koska monenmoista hankintaa pitäisi tehdä. Onhan tuota peruskuluakin paljon mm. asumiskustannukset, päiväkotimaksut, auton ylläpitomaksut, lastenvaatteet sekä kaikenlaiset päivittäistarvikkeet.

Suhteeni rahaan on muuttunut ihan täysin, mitä nyt vertaa esimerkiksi siihen aikaan, kun olin parikymppinen. Elämäntilanne oli tuolloin tietysti täysin eri, mutta niin oli myös rahankäyttö, se oli oikeastaan ihan älytöntä. Olin muuttanut omilleni, kävin palkkatöissä ja shoppailin varmaan joka päivä jotain. Käytin rahaa milloin mihinkin; vaatteisiin, kahviloihin, ravintoloihin, reissuihin, kauneudenhoitoon ja taksimatkoihin. Luottokortit vinkui ja rahankäyttö oli tosi huoletonta, tulihan tilille joka kuukausi tietty summa liksaa, jolla eletyn elämisen sai maksettua. Aina vedettiin tili tappiin ennen seuraavaa palkkapäivää. Tiedättekö sen tunteen, kun raha polttaa taskussa? Sitä se oli, pakko oli käyttää kaikki mitä on ja vähän sen päälle.

Vaikka tienasinkin ihan kivasti, en ymmärtänyt rahan arvoa ja elin yli varojen. Luottokortilla ostaminen tuntui niin helpolta ja vaivattomalta (ja vähän niinkuin ilmaiselta), enkä ymmärtänyt korkojen ja kulujen päälle mitään. Muutamassa vuodessa kertyi melkoinen satsi luottoja ja kun lähdin uudelleen opiskelemaan, alkoi vaikeudet. Yhtäkkiä ei enää rahaa samaan malliin tullutkaan, enkä pystynyt hoitamaan laskuja. Sain luottohäiriömerkinnän ja se oli tosi kova kolaus. Tuli siinä kohtaa isiä ikävä ja hän auttoi minut pahimpien velkojen yli.

Muistan edelleenkin sen puhelun, kun kerroin tilanteestani, johon olin itseni ajanut. Isäni sanoi, että minun olisi pitänyt ottaa aiemmin yhteyttä, etten olisi menettänyt luottotietojani. Mutta kun hävetti. Olinhan ollut kuitenkin hyvätuloinen, en vain osannut käyttää rahojani oikein. Oli tullut ns. vauhtisokeus.

Aloin tekemään opiskelujen ohessa töitä ja niillä tienesteillä lyhensin sitten velkojani pois. Se oli ensimmäinen herätys todellisuuteen, miten rahan kanssa ei ainakaan kannata toimia. Kantapään kautta piti sekin asia oppia.

Yrittäjäksi alkaminen oli sitten toinen herätys. Yrittäjänä kun ei rahaa tule joka kuukausi säännöllisesti tilille, vaan saattaa mennä jopa monta kuukautta, kunnes seuraavan kerran saa rahaa. Yrittäjänä on tietyt pakolliset maksut, joten maksukyky täytyy pitää yllä. Ei ole varaa ryssiä. Palkkaa sitten nostetaan jos ja kun jää ylimääräistä. Vaikka näin yrittäjänä tienaankin huomattavasti vähemmän kuin palkkatöissä, on tässä se hyvä puoli, että voi tienata myös paljon enemmän. Se on ihan itsestään kiinni, miten paljon pistää itseään likoon ja tekee niitä töitä. Mutta itselläni määrittää myös se, mikä on ylipäätään minkäkin arvoista. Olen tehnyt sen suhteen selkeän valinnan, että moni muu asia paljon tärkeämpää kuin raha, ja tärkeimpänä on perhe ja yrittäjyyden tuoma vapaus.

Se, ettei raha tule ovista ja ikkunoista, eikä aikaa töiden tekemiseen ole enää samalla tavalla kuin ennen lapsia, joutuu pohtimaan aika tarkkaan mihin rahansa laittaa. Rakastan alennuksia ja vitsit miten hyvälle tuulelle tulenkaan, jos säästän jossain hankinnassa! En silti juokse alekorien perässä, vaan enemmän koitan säästää niissä hankinnoissa, joita olen jo muutenkin tekemässä. Jopa ruokakaupassa oleva kaksi yhden hinnalla -alennus tuntuu hyvältä, jos euron tai pari säästää. Sinänsä hassua, kun en juuri koskaan osta ruokakaupassa hinnan takia, vaan valitsen sitä mitä tekee mieli.

Lapsille joutuu ostamaan jatkuvasti uusia vaatteita ja tarvikkeita, joten omat vaateshoppailut ovat jääneet ihan täysin. Viimeksi ostin itselleni pari trikoomekkoa kesällä pyöristyvää vatsaa ajatellen, enkä sen jälkeen ole ostanut itselleni yhtään mitään vaatetta. Hyvä puoli kotona työskentelystä on se, ettei tarvitse ostaa koko ajan töihin uusia vaatteita, mutta eipä tuolla kaapissa sitten paljoa mitään muuta olekaan, kuin kulahtaneita collareita ja t-paitoja. Onko se hyvä vai huono asia, hahah :D

Asuinkustannukset ovat kuluista isoimmat, mutta se onkin ensimmäinen asia, johon haluan panostaa. Omistusasunto on minulle sijoitus, elämäntapa sekä tietysti perheelleni koti. Ja mitä tulee sisustamiseen, se on rakas harrastus, mutta nykyään myös työ, eli asia mihin laitan rahaa ja mistä saan rahaa. Intohimo selkeästi. Säästökohteita ovat meikit, reissut ja vaatteet, mutta kampaajalla, kosmetologilla ja hierojalla tulee käytyä välillä, koska ne tuovat itselleni hyvinvointia. Kävisin huoltamassa itseäni vielä useammin, jos se olisi rahan ja ajan puitteissa mahdollista.

Nuorempana ei olisi tullut pieneen mieleenkään säästäminen tai sijoittaminen, mutta näemmä vanhemmiten tuommoiset ovat alkaneet kiinnostamaan. Onneksi tein rahaan liittyvät virheet nuorena, vaikka vieläkin on paljon opittavaa, juurikin tuon säästämisen kanssa. Tavoitteena on ensisijaisesti maksaa opintolaina loppuun, jolloin jäljelle jäisi enää asuntolaina. Olen onnistunut maksamaan useamman lainan näiden vuosien aikana pois ja siitä olen erityisen ylpeä. Joskus sitä otti lainaa lainalle ja oravanpyörä oli valmis. En todellakaan halua, että tienatut rahat menevät vain lainojen maksuihin. Asuntolainaa tulee olemaan vielä pitkään, mutta kalliit käyttöluotot saavat luvan jäädä historiaan. Välillä toki käytän luottokorttia, mutta nykyään puhun enää yhdestä kortista, ennen niitä oli varmaan joka sormelle oma.

On kiva fiilis, kun hallitsee omaa taloutta. Yllärilaskuja tuntuu silti aina tulevan, mutta kaikesta sitä selviää, kun vaan priorisoi asiat tärkeysjärjestykseen ja tilillä on säästössä aina jotain. Olisi kiva kuulla teidän säästövinkkejä, eli saa nakata kommentteihin, jos jotain hyväksi havaittua tulee mieleen.

comments 6

Kolme hyvää asiaa

Sain haasteen Modernisti kodikas -blogia kirjoittavalta Kertulta. Haasteessa on tarkoitus listata kolme hyvää asiaa eri aihioista. Kiva ja kepeä haaste, mutta juuri tuolla hetkellä olisi ollut paljon helpompi koostaa kolme huonoa asiaa, niitä kun tuntui olevan turhankin paljon. Noh, hetken hengähdys ja keskittyminen hyviin asioihin, kyllähän niitä kuitenkin on.

Kolme hyvää asiaa päivässäni:

1 Rentous. Eilen minulla oli todella huono päivä, niin moni asia meni ei-toivotusti. Kun mies tuli kotiin, annoin lapset hänen hoiteisiin ja päätin ottaa huurteisen. No niitä menikin sitten useampi ja sitä mukaan kiukkuinen olo helpottui. Aamulla oli lievä krapula, mutta todella paljon rennompi olo. Joskus pieni nollaus tekee hyvää.

2 Kymmenentuhatta. Instagramissa meni 10.000 seuraajan raja rikki! Huh hei, aika mieletöntä. Kiitos vaan kaikille seuraajille! Aloin muuten kirjoittamaan kuvatekstejä myös englanniksi, kun moni seuraaja niin toivoi. Ei auttanut kuin lähteä pois omalta mukavuusalueelta. Virheetöntä enkkuni ei ole, mutta jospa siitä jotain selvää saa.

3 Omaa aikaa. Pojat lähtivät pulkkamäkeen ja pelaamaan jääkiekkoa, minä sain nukkua pitkään ja olla kotona vauvan kanssa kahdestaan. Olipas ihanan rauhallista. Tietysti käytän oman aikani siihen mistä tykkään, eli bloggaamiseen. Välillä sitten höpöteltiin vauvan kanssa.

 

Kolme hyvää asiaa minussa:

1 Huumorintaju. Osaan nauraa itselleni ja monille asioille. Huumori helpottaa, rentouttaa, yhdistää ja auttaa jaksamaan. Huumori pitää myös parisuhteessa kipinän yllä.

2 Pilkunviilaus. Harvempi ihminen jaksaa meikäläisen viilauksia, mutta jotkut siitä jopa maksaa. Eli pakko olla hyvä asia! Ja pilkunviilaamisesta myös nautin – siis mitä tulee semmoisiin visuaalisiin juttuihin.

3 Rehellisyys. Uskallan ja haluan olla rehellinen. On sitäpaitsi helpompi olla rehellinen kuin valehdella. Valheen kanssa on vaikea elää.

 

Kolme hyvää asiaa elämässäni:

1 Oma perhe. Mies ja kaksi ihanaa poikaa. Ne on mun ja se on ihan älyttömän hienoa. Siinä kai oli jo kolme, mutta pistetään tämä kolmikko samaan pakettiin.

2 Yrittäjyys. Olen aina omannut yrittäjäluonteen, jo koulu- ja opiskeluaikoina minulla oli kasapäin omia projekteja, joissa pääsin toteuttamaan itseäni. On kiva tehdä sitä mistä tykkää, eikä sitä mitä joku muu sanoo.

3 Koti. Se on heittämällä paras paikka maan päällä ja olen niin onnellinen, että meillä on viimein ihan oma koti. Koti on ollut minulle aina tosi tärkeä ja merkityksellinen.

 

Kolme hyvää asiaa tänä vuonna:

Vauva. Halusin vauvaa tosi pitkään ja nyt se on tuossa vieressä tuhisemassa. Kohta se jo ajaa mopoa ja sillä on tyttöystävä. Voi kunpa vauva-aika kestäisi pidempään.

Työt. Vuosi on vasta aluillaan, mutta selvästi tämä vuosi tuo mukanaan kaikenlaisia kivoja töitä, kuten blogiyhteistöitä, kotitöitä ja myös niitä ihan oikeita töitä.

3 Rakkaus. Täällä meidän kodissa leijuu sellainen jännä rakkauskupla. Vauvakuplakin joo, mutta sellainen rakkauskupla, että halaillaan ja pussaillaan paljon. Kaikki vaan ihan ristiin rastiin, silleen kivasti ja rennosti perheenä.

 

Kolme hyvää asiaa blogissani:

1 Ystävät. En todellakaan olisi uskonut, että blogi tuo elämääni aivan mielettömiä ihmisiä, joista on tullut ystäviäni. Todella kova juttu, hitto vieköön.

2 Kehitys. Uskon, että blogini ansiosta olen jonkun verran kehittynyt visuaalisesti sekä verbaalisesti. Vielä on paljon matkaa edessä, mutta jos miettii lähtökuoppia, on sieltä kavuttu jo sievoinen pätkä ylöspäin.

3 Kommentit. Teidän lukijoiden kommentit ovat olleet ihan parasta antia! Niin ihania, kannustavia ja myötätuntoisia, että joskus luen ne moneen kertaan läpi. Kiitos niistä.

Valitsin kolme lahjakasta bloggaajaa, joiden toivoisin vastaavan samoihin kysymyksiin:

Heidi / Kuistin kautta
Melina / Minishow
Minna / Kotona ja kaukomailla

comments 14

Kurkkaus eteiseen

Lapsiperheessä eteinen on yksi tärkeimmistä tiloista. Se saisi olla mahdollisimman iso, mutta ennen kaikkea toimiva. Kun lapset saavuttavat leikki-iän, korostuu siinä samalla toimivan eteisen tarve, varsinkin tämmöisenä kurakautena. Meillä on melko iso eteinen, mutta kummasti sitä alkoi haaveilemaan lisäksi erillisestä kuraeteisestä, johon jäisi ulkoa kantautuneet lumet, hiekat ja kurat, eikä ne pyörisi ympäri asuntoa. Olen saanut kyselyä meidän eteisestä ja vaikka se vielä vaatiikin muutamia sisustuksellisia juttuja, kuten mattoa ja naulakkoa, näytän millainen se tällä hetkellä on.

Eteinen on L-mallinen ja käytävämäinen. Ovelta tultaessa oikealla puolella on isot peiliovikaapit, jotka kätkee sisälleen ulkoiluvaatteet, pelivarusteet sekä kaikenlaista varastotavaraa, kuten String-hyllyjä ja toimistotarvikkeita, joiden olisi tarkoitus löytää vielä oma paikkansa talosta.

Tuohon oli tulossa neljä liukuovea harmailla kehyksillä, mutta valitsin kolme isoa ovea valkoisilla karmeilla ja jätin samalla sokkelin pois, koska en nähnyt siitä olevan mitään sen kummempaa hyötyä. Halusin ilmeestä mahdollisimman yksinkertaisen ja vaalean, jotta vaikutelma olisi avara. Sisäpuolelle tein myös muutoksia alkuperäisen suunnitelman tilalle ja kokonaisuudesta tuli kyllä tosi hyvä. Vaatetankojen asennuksessa oli hieman kämmitty ja ne jouduttiin myöhemmin siirtämään. Hyllytasoihin ja väliseiniin jäi tästä syystä useampi jälki näkyviin, jotka pistävät ikävästi silmään. Vaikka ruuvien aiheuttamat jäljet ovatkin kaappien sisällä, ne häiritsevät. Saatan tilata kokonaan uudet levyt, jotta saan mielenrauhan. Voi kun olisivat tehneet heti niin kuten muutoskuviin oli merkattu, huoh.

Eteinen on ihanan tilava ja lastenvaunut sekä turvakaukalo mahtuvat siinä olemaan aika hyvin, ilman että tila menee ahtaaksi. Eteiseen on tulossa kuramatto, heti kun vaan pääsen kaupoille katsomaan mattomalleja. Valmiina sopivaa kokoa ei löydy, joten täytyy sitten mittatilauksena teettää. Edellisen asunnon kuramatto on ollut siinä väliaikaisesti, jonka nakkasin kuvia varten sivuun. Näillä keleillä kuramatto on ihan ehdoton ja pakko saada pian oikean kokoinen ja tyylikäs matto tuohon. Saa suositella hyväksi havaittuja mattoja, joita saa mittojen mukaan!

Tässäpä tämä. Ihan kiva ja toimiva eteinen. Voin ottaa kuvia kaapin sisällöstä myöhemmin, jos jotakuta kiinnostaa millainen kokonaisuus ovien takana piilee.

comments 7

Bloggaan vain rahan takia

Tämä oli erään ystäväni käsitys bloggamisesta. Hän ei voinut ymmärtää, miksi muuten joku jakaisi kuvia omasta kodistaan. Tuossa kohtaa silmät pyörähti ympäri ja hämmennyin hänen heitostaan. Hänellä oli siis todella jännä käsitys siitä miksi kirjoitan blogia ja tietysti oikaisin asiaa samantien. Oikeastaan tuo heitto oli aika loukkaava, kun hän kuitenkin tietää, että olen kirjoittanut blogia monta vuotta ja jaan kuvia kodistani blogin lisäksi somessakin. Tykkään sisustaa, kirjoittaa ja valokuvata, tämä on ollut minulle tärkeä harrastus jo pitkään. Mutta jos joku todella noin miettii, että kirjoitan blogia ja jaan kuviani ainoastaan rahan takia, niin avataanpa asiaa hieman, ettei jatkossa tarvitse ajatella niin. En edes tiedä, kuka minulle maksaisi tästä.

Olen kirjoittanut blogia vuodesta 2012. Aiheet pyörivät sisustamisen, muotoilun ja arkkitehtuurin ympärillä, koska ne ovat intohimoni. Välillä saatan kirjoittaa perhe-elämästä, välillä jostain ihan muusta. Kun aloin kirjoittamaan blogia, en voinut tietää, lukeeko tätä kukaan. Eikä sillä ollut mitään väliä. Tuntui hyvältä kirjoittaa omista ajatuksista, ideoista ja unelmista, harjoitella kirjoittamista ja siinä samalla valokuvaamista. Sillä oli väliä. Olen uskaltanut antaa itsestäni tosi paljon, mutta se, mitä blogi on minulle antanut, on vielä enemmän.

Voisin selailla upeiden asuntojen kuvia tunnista toiseen ja sitä paljon teenkin. Ihanat kuvat inspiroivat ja kiehtovat, saan niistä paljon ideoita omiin juttuihin. Jaan kuvia omasta kodistani, jotta muut voivat inspiroitua niistä. Inspiroitua minun tekemistä suunnitelmista ja toteutuksista. Ja kuinka paljon minulle siitä maksetaan? Ei yhtikäs mitään. Ei pennin jeniä. Blogin kirjoittaminen ei perustu siihen, että saisin siitä rahaa.

Mutta toki se voisi olla niin. Voisin kuulua johonkin portaaliin, jossa maksetaan joka kuukausi tietty summa tililleni. Mutta en kuulu. Enkä edes halua kuulua, koska itselleni on monta muuta asiaa tärkeämpää, kuin raha. En halua olla tilivelvollinen kenellekkään. En halua stressata postaustahdista, että joka viikko pitää olla tietty määrä postauksia. En halua kirjoittaa makaronipussista ja hehkuttaa miten hyvää jonkin merkkinen makaroni on. Vaikka juuri niistä maksettaisiin, näin karrikoidusti. Ihan sama, ei ole minun juttu. Mutta tuleeko joskus olemaan, en tiedä. Minun juttuni on kirjoittaa silloin kun haluan, sillä tahdilla kuin haluan, sellaisista asioista kuin haluan ja tehdä yhteistyötä sellaisten tahojen kanssa kuin haluan.

Minulle on tasan yhden kerran maksettu blogipostauksesta. Tai ei oikeastaan edes siitä postauksesta, vaan kuvien käyttöoikeudesta. Tämä yhteistyöyritys valitsi ottamistani kuvista mieleiset ja käyttivät niitä omassa markkinoinnissaan. Se oli hyvä yhteistyö, mutta se vaati minulta paljon aikaa ja se vaati ihan kunnon työtäkin. Laitoin itseni likoon ja kyllähän se kannatti, koska projektista tuli onnistunut ja moni sai siitä inspiraatiota omaan kotiinsa.

En siis kirjoita blogia rahan takia, mutta olen saanut monta hyvää projektia blogini ansiosta. Olen suunnitellut ravintolan sisustuksen, luonut yrityksille visuaalisia identiteettejä, saanut kutsun suunnittelukilpailun tuomaristoon ja juuri eilen eräältä lukijalta tuli viestiä, että haluaisi minut suunnittelemaan heidän uuden omakotitalon julkisivun. Siis ihan mielettömiä juttuja, ihan vaan sen takia, että olen tuonut blogissa esille omia visioita, näkemyksiä ja toteutuksia, ja esitellyt omaa kotiani.

Mutta mitä muuta blogi on minulle tuonut? Mm. ystäviä, vertaistukea, vinkkejä, neuvoja, kontakteja, kutsuja, tuotteita, terapiaa, yhteistöitä ja näkyvyyttä. Siis niin paljon kaikkea, mitä en kuvitellutkaan saavani, kun aloin bloggaamaan. Blogimaailma on ollut todella antoisa.

Haluan pitää blogin mahdollisimman aitona. Kertoa asiat kuten ne ovat, kaunistelematta. Tietysti joskus sanon asian nätimmin, kuin oikeasti haluaisin, mutta en halua tarkoituksella loukata täällä ketään. Ystävä, joka tämän asian letkautti, on minulle hyvin tärkeä ja rakas. Hän on ollut elämässäni jo yli 30 vuotta ja on minulle kuin sisko. Olemme luonteeltamme tosi samanlaisia, mutta näkemyksissä taas todella erilaisia, kuten tässäkin asiassa. Siksipä halusin kirjoittaa aiheesta ja oikaista, jos siis todella joku ihmettelee miksi toiset jakavat kuvia omasta kodistaan, jos ei edes siitä saa rahaa. Jakaahan ihmiset kuvia itsestään, lapsistaan, eläimistään, autoistaan ja ties mistä saamatta vastineeksi rahaa, joten en oikein ymmärrä miksi piti noin sanoa.