comment 0

Toimiva koti – toimiva arki

Pienessä sisustusbloggaajien ryhmässä pyörii silloin tällöin haaste, johon muut bloggaajasiskot tarttuvat. Tällä kertaa Muotoseikan Vilja kysyi meiltä arjen helpottajista tai hankaloittajista:

“Mikä sinun kodissasi helpottaa arjen sujuvuutta? Mikä taas tekee arjesta hankalampaa? Mistä et arjen toimivuuden nimissä luopuisi? Entä minkä muuttaisit, jos voisit?”

Kodin toimivuudessa kaikki lähtee oikeastaan sen pohjasta, eli pohjapiirustuksesta. Neliöitä enemmän merkitystä on sillä, miten kodin eri tilat rakentuvat.

Eri elämäntilanteet luovat erilaisia tarpeita. Meillä on nelihenkinen perhe, jossa on kaksi pientä lasta. Tämän takia omakotitalossa asuminen on meille paras ratkaisu tällä hetkellä. Oma piha ja turvallinen asuinympäristö nousivat tärkeiksi kriteereiksi jo ensimmäisen lapsen myötä. On arkea helpottavaa, kun lapset voivat mennä tuohon pihapiiriin leikkimään keskenään, eikä tarvitse välttämättä lähteä kauemmaksi leikkipaikoille pyörimään, kun omassa tai naapureiden pihassa riittää tekemistä.

Kun asuimme Helsingin keskustassa, auton parkkeeraaminen oli aina ihan syvältä. Vapaita paikkoja sai metsästää toisinaan hyvinkin pitkään ja kävelymatkaa kotiin saattoi tulla reilusti. Nyt meillä on taloudessa kaksi autoa ja pihalla tilaa useammalle autolle. Se on ehdottomasti yksi suurin arkea helpottava tekijä, kun saa lapset ja ostokset suoraan kotiovelle, eikä parkkipaikkoja tarvitse metsästää tai sakkoja pelätä, jos vahingossa on parkkeerannut väärin. Kesäisin kun tuntuu olevan Helsinki täynnä tietöitä ja puolet parkkipaikoista suljettuna, kun taas talvella lumikinokset valtaavat osan paikoista. Autot on kuitenkin meille pakollinen paha ja jo itsessään arkea helpottavia.

Koska työskentelen kotoa käsin, erillinen työhuone on ollut yksi tärkeimmistä asioista. Tuo olikin aikoinaan syy vaihtaa isompaan asuntoon, kun makuuhuoneessa työskentely ei vain enää toiminut. Työhuone on palvellut pian jo 7 vuotta, mutta erillinen työtila olisi ihan mahtava. Siis sellainen, jossa on oma sisäänkäynti ja hieman erillään talosta. Siitä olenkin aiemmin kirjoittanut. Kun tekee kotona töitä samaan aikaan kun muu perhe on kotona, kaikki äänet tulevat seinien läpi turhankin hyvin. Itse keskityn parhaiten täydessä hiljaisuudessa, joten lisärakennus omalle työtilalle olisi ihan mahtava. Ehkä sitten joskus.

Meidän kodissa on aika hyvä pohja ja ihan riittävästi myös niitä neliöitä. Toki muutaman asian muuttaisin tai oikeastaan lisäisin, kuten erillisen kuraeteisen! Meillä eteinen on reilun kokoinen, eikä sen tarvitse suurempi ollakaan, mutta vieressä saisi olla oma kuraeteinen, jossa voisi pestä ja kuivata lasten ulkokamoja. Nyt märät kuravaatteet roikkuu ympäri eteistä ja kylppäriä, ja sen takia kuraa ja hiekkaa kantautuu ympäriinsä.

Hyvät säilytystilat ovat osa kodin toimivuutta. Keittiössä, kodinhoitohuoneessa ja eteisessä on säilytystilaa aika hyvin. Vaatekaappeja meillä ei muuten edes ole, kun jätin ne rakennusaikana kokonaan pois, koska halusin suunnitella itse kaapit. Edelleenkään, kohta näin kahden vuoden jälkeen, kaappeja ei ole vieläkään tullut, kun ei ole ollut oikeastaan tarvetta. Meillä on makuuhuoneen yhteydessä pieni vaatehuone ja siellä on sekä minun, että miehen vaatteet. Ostamme uusia vaatteita hyvin harvoin ja sen takia osa hyllyistä on jopa tyhjillään. Eli toistaiseksi pärjätään miehen kanssa pelkällä vaatehuoneella. Tarvittaessa voi työhuoneeseen lisätä vaatekaapit, siinä olisi niille tilaakin.

Lastenhuoneeseen olen kaavaillut seinänkokoista vaatekaappia, joka pitäisi mittatilauksena teettää. Sinne menisi sitten molempien poikien vaatteet, kirjat, lelut sun muut. Suunnitelma on jo valmiina, ainoastaan ovien materiaalin valinta sekä ne kuuluisat eurot puuttuvat. Vaikkei suoranaisesti kaappitilan puutetta nyt olekaan, saisi kodin toimivuutta paranneltua juurikin tuon lastenhuoneen kaappikokonaisuuden ansiosta. Huoneeseen tulisi sen myötä lisää leikkitilaa ja järjestystä.

Mistä arjen toimivuudesta en sitten luopuisi? Sanoisin, että pesukoneista. Pesukoneet ovat aivan ehdottomat arjen pyörittämiseen – ja ne pyöriikin meillä aivan koko ajan. Parhaillaan pyykinpesukone, kun taas oli pienemmän vaipat vuotaneet sänkyyn ja lakanat tietty märkänä. Pyykkirumba on muutenkin meillä ihan jatkuvaa, silti ei koskaan näy pyykkipussin pohjaa. Kumma homma. Astianpesukone on toinen, josta en luopuisi. Sekin on ihan jatkuvasti käytössä. Ilman sitä tiskivuoret olisivat meidän keittiössä tuttu näky.

Oikeastaan kotimme toimii oikein hyvin ja lähes kaikelle arjen toiminnoille on tilansa sekä paikkansa. Meillä on toimiva keittiö, kaksi vessaa, riittävästi säilytystilaa ja kodinhoitohuone. Eli paljon sellaisia asioita, jotka helpottavat tätä lapsiperhearkea, mitä nyt muutamat asiat toivoisin lisää.

Mainokset
comments 8

Pinnallisia juttuja

Edellinen postaus, jossa kerroin pieleen menneestä maalivalinnasta, kirvoitti runsaaseen kommentointiin ja keskusteluun. Sain valtavat määrät viestejä aiheeseen liittyen, useita suosituksia eri maalisävyistä sekä hyviä vinkkejä oikean maalin valintaan. Moni ymmärsi harmitukseni. Oli lohduttavaa kuulla, että vääriä valintoja on sattunut muillekkin. Kiitos kommenteista ihan jokaiselle!

Käsittelen lähes aina valokuvat, jotka laitan blogiin tai Instaan. Teen niistä neutraalimpeja, jotta visuaalinen ilme on yhtenäinen. Poistan valokuvista liian sinertävyyden, kellertävyyden tai punertavuuden, jota vaihteleva päivänvalo kuviin aiheuttaa. Videokuvia en käsittele, ellen sitten käytä jotain neutraalia filtteriä. Tämän takia Tikkurilan valkoinen saattoikin näyttää kuvissa hyvin neutraalille, ei niinkään punertavalta, kuten sävyä luonnehdin. Laitoin myöhemmin pienen videopätkän seinien sävystä Instan Storyyn ja aika monta hämmentynyttä kommenttia sain sen jälkeen. Ihmeteltiin, miten sävyä edes kutsutaan valkoiseksi.

Yläpuolen kuvassa Tikkurilan valkoinen seinässä.

Tikkurilan valkoisen nimi on vähän harhaanjohtava. Ehkä itsekin menin siihen lankaan, koska mielleyhtymä oli, että se jos jokin on sitten valkoinen. Noh, se on Tikkurilan määrittelemä valkoinen, joka sattuu olemaan punertavan harmaa. Tai beige, vihertävä tai sininen. Riippuen siis missä valossa tai valaistuksessa sitä katsoo. Valo on se, joka tekee värin.

Ympärillä olevilla asioilla on todella suuri merkitys, miltä maalin sävy seinässä näyttää. Esimerkiksi meillä vaalean harmaa betonilattia ei toimi minun mielestä yhtään Tikkurilan valkoisen kanssa, kun taas toisessa kodissa se saattaa olla ihan täydellinen valinta, jossa on vaikkapa puulattia, aivan kuten Suomen kauneimmassa kodissa on.

Itselleni koti on tosi tärkeä. Aina se on ollut. Minähän se täällä näitä seiniä katselen päivät pitkät ja oikein mielelläni sitä teenkin, joten seinien värillä ON väliä. Kaikkiin kodin asioihin ei voi vaikuttaa, mutta niihin asioihin mihin voi ja mihin ylipäätään haluan, niin miksi en niin tekisi? Moni olikin kanssani samaa mieltä, että anna palaa, uutta maalia vaan kehiin, jos ei nykyinen miellytä.

Koska olen tarkka kotiin liittyvissä asioissa, että asiat toimii ja miellyttää silmää, niin eräs lukija piti minua tämän takia pinnallisena. Hän myös epäili, pystynkö itse saamaan seinistä niin hyviä, että olisin niihin tyytyväinen, koska olen niin tarkka. Kyllähän minulle on tärkeää, että työ tehdään hyvin ja laadukkaasti, ja jos rahaa olisi käytettävissä tuosta noin vaan, miksi en palkkaisi ammattilaisia hoitamaan hommaa. Tykkään kuitenkin tehdä ja touhuta, näin niinkuin harrastuksen ja oman ammatinkin puolesta, joten en edes ajatellut palkkaavani tekijöitä maalaushommiin. Pointti oli sinänsä hyvä, että saisin varmasti laadukkaampaa jälkeä seiniin toisen tekemänä. Jos en suoriudu maalaamisesta toivomallani tavalla, niin sitten varmaan pitää kääntyä osaavien käsien puoleen. Mutta ite ku tekee, saa sellaista kun tulee. Hah.

Vielä takaisin pinnallisuuteen, joka vähän särähti kommentissa korvaani. En siis ole koskaan ajatellut olevani pinnallinen, ainakaan sen takia, että satun olemaan tarkka. Kodistani olen kyllä tarkka monellakin tapaa, mutta esimerkiksi ulkonäköasioissa olen todella huoleton. Toisinaan vähän liiankin huoleton.

Ensisijaisesti olen siitä tarkka, että kodin pitää olla terve ja turvallinen. Toiseksi tulee kodin toimivuus, koska pidän erittäin tärkeänä, että koti palvelee perhettämme arjessa mahdollisimman hyvin ja kolmantena tulee sitten esteettisyys. Luonnollisestikin viihdyn sellaisessa kodissa paremmin, joka miellyttää omaa silmää. Meidän kodissa on vielä paljon tekemistä toiminnallisuuden ja esteettisyyden suhteen, mutta kaikki aikanaan. Tietysti haluaisin saada kaikki just nyt valmiiksi, mutta ei tässä ole kiire mihinkään. Olen täysin sujut sen kanssa, että hommat etenee hiljalleen ja omalla painollaan.

Olipa muuten Länsiväylän viikonvaihteessa juttua, jossa kerroin juurikin näistä asioita, mitä pidän kodissamme tärkeänä ja miksi. Täältä voi käydä lukemassa haastattelun.

Mutta onko sisustaminen sitten pinnallista? Tekeekö sisustaminen jotenkin pinnallisen ihmisen, varsinkin silloin, jos on erityisen tarkka esteettisyydessä ja laadussa? Mielestäni ei. Tavallaanhan sisustaminen on itsessään pinnallista, jos sitä haluaa siltä kantilta miettiä. Oikein kirjaimellisesti pinnallista! Luulen, että kommentoija halusi olla hieman ilkeämielinen, koska koko kommentin sävy oli sellainen. Hän kyllä samanaikaisesti luonnehti myös itseään tarkaksi, että ehkä hän itse tietää paremmin mistä puhuu. Kommentissa oli siis paljon ihan asiaakin, itse nyt vain tartuin tuohon pinnallisuuteen, joka oli mielestäni erikoinen heitto, jopa hieman loukkaava.

Kun tulin siihen tulokseen, että maalaan kaikki seinät uudelleen, sain välittömästi mielenrauhan. Pelkästään se ajatus tuntui hyvältä, ettei minun tarvitse tyytyä sellaiseen, mikä ei omalta tunnu. Toki vaatii työtä, mutta ei ne hyvät asiat itsestään tulekaan, ainakaan minulle. Jos olisin suurpiirteisempi, eikä sisustaminen tai kotijutut kiinnostaisi, niin sitten varmaan meidän kotikin näyttäisi ihan toiselta tällä hetkellä.

Mutta tämä on minun juttuni, minun tyylini. Itselleni ja perheelleni täällä sisustan, en jollekkin toiselle. Ja ne valinnat mitä tänne teen, ei välttämättä sovi toiselle. Jokainen tehköön juuri sellaisia valintoja mistä itse tykkää. On välillä tosi ihana kuulla, jos te lukijat tai seuraajat olette saaneet blogistani vinkkejä tai inspiraatiota omaan kotiin! Toivottavasti tämä maalicase antaa myös jotain, vaikkapa ihan vaan hyvän esimerkin, miten ei ainakaan kannata toimia :D

comments 10

Väärä maalisävy seinissä

Meidän kotiin tehtiin viime syksynä vuositarkastus ja viime viikolla sitten vuosikorjaus. Talossamme oli pieniä korjattavia asioita, jotka hoidettiin nyt kuntoon. Mukana oli yksi isompikin korjaus, nimittäin kaikkien sisäseinien uudelleenmaalaus. Rakennuttaja oli vahingossa jättänyt seiniin pohjamaalin ja koska se ei sovellu lopulliseksi maaliksi, piti kaikki seinät maalata uudelleen. Ennen maalausurakkaa paikkasin ja maalasin seinien sekä lattioiden väliset raot, jotka tulivat lattian teon yhteydessä timanttihiomisesta. Paikkauksessa oli yllättävän kova homma, mutta olipa nyt hyvä syy pistää raot kuntoon, kun seinien maalaus oli edessä.

Saimme sovittua vuosikorjaukselle päivät ja lähdimme perheen kanssa kolmeksi päiväksi evakkoon. Evakkoasuminen alkaa olla meidän perheelle jo melkoisen tuttua, hah. Ennen lähtöä piti kuitenkin putsata kaikki seinät liasta ja siirtää huonekalut pois seinien vierestä sekä suojata ne hyvin.

Seiniin oli tulossa Tikkurilan Siro 7 -seinämaali sävyttämättömänä. Jostain syystä mieleeni tuli viime hetkellä Tikkurilan valkoinen ja päätin soittaa Tikkurilan Maalilinjaan kysyäkseni sen sävystä. Kerroin, että meillä on seinissä Siro 2 katto- ja pohjamaali ja sen sävy on miellyttänyt tosi paljon, joten samanlaista sävyä toivoin lopullisenkin maalin olevan. Maalilinjan asiakaspalvelija sai minut vakuuttuneeksi, että Tikkurilan valkoinen olisi täydellinen valinta meidän kotiin. Se on kuulemma suunniteltu sopimaan tehdasvärjättyjen ikkunapuitteiden, listojen ja ovien kanssa yksiin, jottei ne näyttisi ollenkaan keltaisilta.

Epäröin hieman maalin suhteen, mutta koska rakennuttajalla oli kiire saadaa maalista tiedot ja uskoin niin vahvasti ammattilaisen suositukseen, ilmoitin Tikkurilan valkoisen maalitilaukseen. En hakenut mallipalaa, enkä tehnyt koevedosta seinään. Tämä koitui isoksi virheeksi.

Kun palasimme kotiin ja astuin sisään, tajusin välittömästi, että maalivalinta oli täysin väärä. Maali oli paljon tummempi kuin olin kuvitellut ja sävyltään punertavan harmaa. Ikkunan karmit, listat ja ovet jotenkin korostuivat enemmän keltaisina kuin aiemmin. Olin ilmeisesti niin tottunut aiempaan maalisävyyn, että tämä uusi maali ei tuntunut yhtään omalta.

Työnjälki oli erittäin siistiä ja kaikki oli hoidettu juuri kuten oli sovittu, mutta ainoastaan minä tässä mokasin, kun menin valitsemaan uuden maalin edes näkemättä sitä. Harmitti ihan valtavan paljon ja ihmettelin, miten ihmeessä saatoin näin edes toimia. Tietyssä valossa maalin sävy on ihan nätti, ja mietinkin, että ehkä asia tarvitsee vain hieman totuttelua. Että enköhän ajan kanssa totu tähän tummempaan ilmeeseen ja uuteen sävyyn. Iso homma oli kuitenkin tehty.

Maalausurakan yhteydessä oli kaikkien seinien halkeamat myös paikattu, jotka olivat tulleet talon elämisestä. Seiniin oli jätetty parin sentin rajaus, jotta kahden eri maalin raja olisi siisti, mutta sen seurauksena uusi maali erottui entistä voimakkaammin ja näytti siltä, kuin seinien ja katon välissä kulkisi kapea lista.

Nyt kun olen useamman päivän seiniä katsellut, tunne siitä vain vahvistui, että maalaan kaikki seinät uudelleen. En vain tykkää tuosta sävystä. Harmitus on kova, koska uudelleenmaalaus vaatii tietysti aikaa ja rahaa, mutta samalla tiedän, että olen paljon tyytyväisempi, jos seinät näyttävät siltä miltä haluankin. Tämä harmahtava Tikkurilan valkoinen ei vain ollut oma juttu. Vaikea edes selittää miksi se ei ollut. Ehkä puhtaamman valkoinen ja freshimpi ilme sopii tänne paremmin. Tummempi sävy teki nimittäin tiloista hieman pienemmän oloiset.

Jännä sinänsä, koska sävy ei ole mitenkään radikaalisti tummempi, vain aavistuksen, mutta isoissa pinnoissa vaikutus on yllättävän iso. Aiempi seinien sävy sopi mielestäni paremmin vaalean harmaan betonilattian kanssa yksiin, nyt ehkä tuota harmahtavaa pintaa on liikaa.

Evakkoon ei tarvitse tällä kertaa lähteä, riittänee, että hoidan urakan huone kerrallaan siirtämällä vain tavarat tilan toiseen reunaan maalauksen ajaksi. Haastetta saattanee tulla korkeiden tilojen kanssa, vaatii nimittäin melko korkeaa telinettä, että pääsee katon rajaan käsiksi. Noh, eiköhän siitäkin selvitä, tarvittaessa voi aina telineitä vuokrata ja tuota miestä käyttää.

Sitä en tiedä milloin lähden maalaamaan ja millä sävyllä, mutta ehkä kannattaa tällä kertaa pikku testi tehdä, että varmasti tulee sopiva sävy. Suosituksia kauniin valkoisesta maalista otan tosi mielelläni vastaan! Kiiltoaste on ainakin nyt hyvä, se on himmeä. Se on edelleen hyvin mattapintainen, joka on helpommin pyyhittävissä, kuin täyshimmeä maali.

comment 0

Barcelonan auringon alla

Pieni lomapostaus lienee kohdillaan, sen verran hauska reissu on takana. Oltiin siis viime viikolla Espanjassa 14 hengen porukalla viettämässä kolmen henkilön nelikymppisiä. Reissu tuli tosi hyvään saumaan, sitä oli todellakin pienen loman tarpeessa. Hetkeksi irti kotihommista, töistä ja perheestä. Hetkeksi ihan vaan aikuisten seurassa – ja hetki myös ihan omissa oloissa.

Lähtö oli varhain aamulla ja kentälle piti lähteä jo ennen kukonlaulua. Unta oli takana hädin tuskin edes kahta tuntia, mutta ilmeisesti sitä oli niin fiiliksissä matkasta, ettei väsymys tuntunut päivän aikana ollenkaan niin pahalta kuin ennakkoon pelkäsin. Ihmeen virkeänä sitä jaksoi painaa ensimmäisen päivän.

Saavuimme Barcelonaan, josta siirryimme bussikuljetuksella mielettömän upeaan Can Casadella -majataloomme. Se sijaitsi ihanassa pikkukylässä Premià de Daltissa, aivan Barcelonan lähellä. Talo oli rakennettu 1600-luvulla, joten siinä oli valtavasti historian havinaa; kaunis sisäänkäynti, mielettömiä ikkunoita ja ovia, jyhkeät kiviseinät, upea porraskäytävä, sympaattisen persoonalliset makuuhuoneet, monta mahtavaa terassia, ihania vanhanajan kaakeleita ja paljon muita erilaisia jännittäviä yksityiskohtia. Talo oli varattu vain ja ainoastaan meidän porukalle. Paikka oli siis ihan täydellinen valinta!

Reissun aikana kävimme vierailemassa tunnetussa Santa & Cole -designyrityksessä. Se sijaitsi todella hienossa rakennuksessa, johon saimme tutustua ajan kanssa erään työntekijän opastuksella. Kuulimme yrityksen historiasta, sen toimintatavoista ja näimme samalla työskentelytiloja sekä monia protomalleja tuotteista. Pääsimme kurkistamaan myös yrityksen suunnittelijagurun Nina Masón työhuoneeseen.

Saman päivän aikana kävimme tutustumassa perheomisteisella Alta Alella -viinitilalla mielettömän upeaissa maisemissa. Viinitila oli juuri sellaisessa ympäristössä, jota olen aina ajatellut viinitilan olevankin (syksyisellä Italian reissullamme oli vain viinimyymälä, eikä yhtäkään viinipuuta näkyvissä). Tutustumiskierroksen jälkeen pääsimme itse asiaan, eli maistelemaan tilan tuotoksia; cavaa, valkoviiniä ja punaviiniä. Illallista varten lähti lähti tietysti muutama pullo mukaan.

Olin koko reissun ajan semisti kipeänä, mutten antanut sen haitata. Vähän droppeja naamaan, että jaksoi mennä muiden mukana. Rentoa oleiluahan tuo pääosin olikin, joten jännästi pieni sairastelu ei edes kauheasti harmittanut. Tietysti haluaisi olla aina reissussa täysin terveenä, mutta eipä sitä voi valita millon pöpöt iskevät kiinni. Missään kohtaa ei olo päässyt menemään niin pahaksi, että olisi sängyssä joutunut koko päivää viettämään.

Yksi sadepäivä reissun aikana oli ja se meni sisätiloissa pitkälle päivään vällyjen välissä. Oli ihanaa nukkua niin pitkään kun nukutti. Jossain kohtaa sujahdin kuumaan vaahtokylpyyn viinilasi kädessä ja se vei meikäläisen muihin maailmoihin. En muista milloin olisin ollut niin rentoutunut. Ajantaju hävisi ja unohduin ihan täysin lillumaan vaahtojen alle. Piti olla vartti, mutta heilahtikin puolitoista tuntia. Tämä oli hetki, jota olin ties kuinka kauan odottanut.

Illalla oli synttärisankareiden järjestämät Gaudi-teemabileet. Syötiin, juotiin ja tanssittiin yön pikkutunneille, kuunneltiin Kikkaa ja oopperaa. Ja naurettiin vatsat kippurassa. Oli kyllä tosi hauskaa!

Seuraavana päivänä kävimme kävelyllä Premià de Marissa. Päivä oli tosi lämmin ja kaunis. Oli ihana haahuilla kiireettömästi upeissa merimaisemissa, kun purjeveneet lipuivat horisontissa ja lämmin tuuli puhalsi kasvoihin. Aika levollinen olo oli, sanoisinko. Suomessa satoi samaan aikaan räntää, eli ajankohta meidän reissulle oli enemmän kuin täydellinen.

Ruoka oli Espanjassa aivan älyttömän hyvää! Sattumaahan se välillä on, onnistuuko valitsemaan hyvät ruokapaikat tai hyvät annokset, mutta kyllä muutamaan kertaan tuli sellainen fiilis, etten ole parempaa ruokaa ikuisuuksiin syönyt (moni muu oli seurueesta samaa mieltä). Sain tosi paljon uusia ruokatuttavuuksia ja sitä myöten uusia herkullisia makuelämyksiä – myös juomapuolen suhteen, heh. Tuli otettua ihan kiitettävästi viiniä joka päivä, joka sattuneesta syystä sopi reissun henkeen. Mieskin oli kotopuolessa tohkeissaan, että emäntä pääsi viimein relaamaan ja nauttimaan myös virvokkeista.

Kävin Barcelonassa 7 vuotta sitten edellisen kerran miehen kanssa kahdestaan. Piti käydä fiilistelemässä Barcelonan keskustassa niitä samoja katuja ja kulmia, joissa pyörittiin tuolloin melko tuoreena pariskuntana. Tuli aika haikea, mutta lämmin tunne. Tajusi siinä kohtaa miten aika kulkee niin vauhdilla eteenpäin. Barcelonaan on mentävä kyllä ehdottomasti uudelleen!

Reissun kuvat on otettu poikkeuksellisesti iPhonella, kun en halunnut kantaa painavaa järkkäriä mukana. Muutoinkin oma matkavarustus oli harvinaisen pieni, ainoastaan yksi laukku käsimatkatavaroissa. Olipas ihanaa käydä reissussa pitkästä aikaa! Ihania hetkiä, hyviä muistoja. Kiitos tästä matkasta kuuluu reissun järjestäneille Virvelle, Maijalle ja Mikolle, sekä tietysti koko meidän seurueelle! Huipputyypit, huippuseuraa. Gracias amigos!

comments 2

Sohvien keväthuolto

Kaupallinen yhteistyö / Hakola

Ihana kevätaurinko on hellinyt jo usean viikon ajan! Valoa riittää nyt pitkälle iltaan ja päivätkin tuntuvat paljon pidemmiltä. Auringon säteiden myötä paljastuu kuitenkin karu totuus kodin puhtaudesta. Jokainen tahra ja pölypallo ilmoittaa tällä hetkellä olemassaolostaan. Vaikka järjestelyä ja siivoamista tuleekin tehtyä päivittäin, on koti selkeästi huolellisempaa kevätsiivousta vaille. Päätin aloittaa meidän sohvista, oli aika tehdä molemmille sohville kunnon keväthuolto.

Meillä on sohvat todella kovassa käytössä päivittäin. Rennon rauhallisen löhöilyn lisäksi sohvat saavat kyytiä välillä oikein kunnolla, kun pojat rakentavat niistä majoja ja ratoja, usein ne toimii myös trampoliinina, vaikka hyppimistä joutuukin usein toppuuttelemaan. Sohville kantautuu jatkuvasti kaikenlaista röhnää ja töhnää, eikä sitä aina jaksa tai kerkeä putsaamaan siihen tahtiin kun sitä tulee.

Viikottaiseen putsaamisen on pelkkä imurointi riittänyt. Imuroin yleensä nopsaan istuintyynyjen päältä, välillä sitten istuintyynyjen alta, jonne kertyy ajan kanssa yhtä sun toista leivänmuruista pikkulegoihin. Sohvien imurointi pitää yleisilmeen siistinä samalla antaen niille lisää käyttöikää. Selkätyynyjä suositellaan pöyhimään säännöllisesti, jotta täyte jakaantuu tyynyn sisällä tasaisesti ja tyynyt pysyvät muodossaan. Tyynyjen paikkaa kannattaa välillä myös vaihdella. Meillähän tuon puolen hoitaa lapset, kun tyynyt pyörivät milloin missäkin.

Välillä sohville tulee sellaisia tahroja, että ne vaatii konepesua tai tahranpoistoainetta. Hakolan valikoimista löytyy sohvan huoltamiseen Sofa Care Kit -hoitopakkaus, johon kuuluu Softcaren tekstiilipesu, verhoilusuoja, taikasieni sekä froteeliina. Hoito-ohjeissa neuvotaan, että tahrat kannattaa ensisijaisesti puhdistaa jäähtyneellä keitetyllä vedellä, joka ei jätä kalkkitahroja sohvan kangaspintaan. Mikäli tahra ei lähde keitetyllä vedellä, kannattaa tahra irrottaa tekstiilipesuaineen avulla. Tahrat kannattaa poistaa heti tuoreeltaan, ennen kuin lika imeytyy tekstiiliin ja värjää sen kuidut.

Ja niitä tahrojahan täällä piisaa, välillä pienempää ja välillä isompaa. Juuri ennen keväthuoltoa telkkarihuoneen sohva sai ylleen tahmean sokeriliemitahran lasten toimesta. Suihkutin tekstiilipesuainetta tahran päälle ja annoin vaikuttaa muutaman minuutin, jonka jälkeen pyyhin aluetta kostutetulla froteeliinalla. Toistin käsittelyn ja samalla häivytin jälkeä. Hiekanvärinen kangas on mukavan armollinen, kun tahrakin häipyi tosi hyvin.

Pari päivää meni, kun lapsi pissasi sohvalle, eli päälliset pääsi sittenkin pesukoneeseen.

Meidän isompi vaalea sohva alkoi selkeästi olla kunnon pesun tarpeessa. Olen yhden kerran pessyt kaikki päälliset, istuin- sekä selkätyynyjä sitten useammin. Nyt päätin pestä taas kaikki päälliset uudelleen, sohvarungon kankaat mukaan lukien.

Vaaleassa kankaassa näkyy tahrat ja lika toki helpommin kuin tuolla hiekanvärisellä, mutta edelleen valitsisin kankaiden värit sekä materiaalit täysin samanlailla, kuin aiemmin. Pestävät irtopäälliset ovat ihan ehdottomat, varsinkin lapsiperheessä! Ja jos joskus tekee mieli saada uutta ilmettä kotiin, eipä tarvitse koko sohvaa uusia, kun vaihtaa ainoastaan sohvan päälliset.

Vinkkinä, että tällä viikolla on Hakolan irtopäälliset -20 % alennuksessa! Klikkaa tästä ostoksille.

Edellisen kerran jäi laittamatta sohvarungon päällisten tarroihin vastakappaleet ennen pesua ja se oli virhe! Päällisissä olevat tarrat repi kangasta rikki parista kohtaa ja päällisten takaisin laittaminen oli todella haasteellista. Tällä kertaa muistin pyytää Hakolalta vastakappaleet tarroihin ja ai että kun homma hoitui näppärästi! En tiedä miksi en edes tajunnut kysyä aiemmin vastatarrojen perään, mutta ne ovat ihan ehdottomat. Istuin- ja selkätyynyihin vastatarrojahan ei tarvitse ollenkaan.

Tarranauhojen vastakappaleet saa tilattua Hakolalta veloituksetta info@hakola.fi tai sitten tarraa voi ostaa ompelutarvikeliikkeestä. Kannattaa muistaa!

Florist-kangas on itsessään likaahylkivä, eikä se sisällä haitallisia kemikaaleja tai muita aineita. Päälliset pestään 30 asteessa miedossa pesuaineessa, linkousta ei suositella. Ne kannattaa laittaa takaisin hieman kosteana eli mieluiten koneesta suoraan, jolloin kankaat muotoutuvat paremmin. Itsehän käytin innokkaana linkousta, jonka takia muutama näkyvä pitkä taitosryppy jäi.

Kun päälliset on pesty, voi ne suojata verhoilusuojalla. Suoja antaa kankaalle pinnan, joka estää lian ja kosteuden imeytymistä. Suojaus kannattaa tehdä hyvin tuuletetussa tilassa ja antaa kuivua pari tuntia ilmavasti. Suojaus kestää 2-5 vuotta, mutta jos välillä pesee päällisiä, kannattaa suihkia niitä uudelleen. Suojauksen voi tehdä vaikka kaikille kodin tekstiilipinnoille.

Kun suojaus on kuivunut, voipi tehdä testin onko aine imeytynyt tiputtamalla hieman vettä kankaan päälle. Jos vesi jää pisaraksi kankaan pintaan, suojaus on valmis.

Kannattaa välillä tarkistaa, onko sohvan jalat napakasti kiinni vai heiluuko ne. Meillä oli lasten hyppimisen seurauksena Lazyn jalat löystyneet ja nyt kiristin kaikkia. Että jos on yhtään villimpi meno kotona kuten meillä, sohvan jalat saattavat ajan myötä löystyä. Mutta toki voi muutenkin kokeilla onko jalat tukevasti kiinni. Kiristys on nopea homma.

Hakolan sohville löytyy tarkemmat hoito-ohjeet täältä, jotka on myös ladattavissa.

Nyt on molemmat sohvat saaneet freshimmän ilmeen! Jes jes. Tuli kyllä hyvä fiilis kun sai homman hoidettua. Seuraavaksi olisi vuorossa ikkunoiden pesu. Ei mikään helppo homma, kun ikkunoilla riittää kokoa ja aina meinaa jäädä isoja rantuja johonkin kohtaan, vaikka kuinka huolellisesti koittaisi tehdä. Onkohan välineet väärät vai tekijästä kiinni, hmmm. Täytyy iskeä kiinni kunnon aurinkoisella kelillä, näkis sitten nuo metsämaisematkin kirkkaammin.

Onkos siellä ruudun toisella puolella kodin kevätsiivous edessä tai mahdollisesti jo tehtynä? Itsehän en ole ollut koskaan mikään kausisiivooja, mutta nyt näyttäisi tulevan tavaksi ainakin jonkinsortin kevätsiivous, jossa sohvat ja ikkunat saa kyytiä. Varmaan kohta matotkin. Pitäisi tehdä itsellekin keväthuolto päästä varpaisiin.

Ja hei, oikein hyvää vappua! Itse lähden karkeloimaan Espanjan auringon alle Barcelonaan. Mennään isommalla kaveriporukalla juhlimaan kolmen henkilön nelikymppisiä. Täytänhän itsekin tänä vuonna pyöreitä, joten sen puolesta reissun synttäriteema on hyvinkin ajankohtainen.

On muuten ensimmäinen kerta, kun olen perheen luota yön pois. Vieläpä useamman yön. Vähän ehkä jännittää, mutta eiköhän pojat pärjää hyvin keskenään. Minä en ehkä pärjää :D Pieni breikki arkeen tekee varmasti tosi hyvää, vaikka koti-ikävä saattaakin reissussa tulla. Nyt pakkaamaan, jotta olen ajoissa aamuyöllä kentällä. Hasta luego!