30/12/2022
comment 0

Mikä oli tänä vuonna…

Niin se vuosi taas vaihtuu. On hyvä hetki pysähtyä miettimään mitä tänä vuonna oikein tapahtuikaan ja mitä jäi päällimmäisenä mieleen. En aio koostaa nyt pelkästään highlighteja, vaan nostan asioita laidasta laitaan mitä vuosi tarjoili. Tästä saattaa tulla hieman vaikeaa, mutta koitan vastata mahdollisimman rehellisesti mitä ensimmäisenä tulee mieleen.

Mikä oli tänä vuonna…

Huojentavinta. Ehkä se oli muutto uuteen kotiin. Kaiken sen muuttorumban jälkeen tuntui huojentavalta päästä viimein omaan uuteen kotiin. Vaikka kaikki oli vielä tosi keskeneräistä, olin niin huojentunut siitä, että pääsin viimein nukkumaan omaan sänkyyn. Sen myötä häipyi stressi ja yöunet tuli takaisin.

Merkityksellisintä. 10 vuotta kestänyt yrittäjyys. Se on monta vuotta se. Pisin työsuhde, jos näin voi sanoa. Olen valtavan onnellinen siitä, missä pisteessä olen nyt. Tämä etappi on hyvin merkityksellinen omalla työurallani.

Vaikeinta. Kameraan tarttuminen. Se on ollut jotenkin todella vaikeaa. En oikein tiedä mistä se johtuu, koska tykkään valokuvata. Ehkä syynä on kodin keskeneräisyys, pieni tila tai valon puute. Ehkei ole ollut aikaa, voimia eikä tarpeeksi motivaatiota. Tänään tartuin kameraan ja se tuntui hyvältä.

Hauskinta. Viime kesän kohtaaminen erään ihmisen kanssa viinipullon äärellä. Se oli yksi hauskimpia iltoja, jota ollaan fiilistelty yhdessä monet kerrat. Edelleen se tuo hymyn kasvoille, viimeksi tänään, vaikka tuosta hetkestä on vierähtänyt jo paljon aikaa.

Yllättävintä. Varmaan se, että olen onnistunut säästämään ja sijoittamaan. Ei tarvitse mennä kuin pari vuotta taaksepäin, jolloin säästäminen oli itselleni todella absurdi ajatus. En ole koskaan osannut säästää, en ole edes ajatellut sitä. Elin pitkään kädestä suuhun, täysin luottokorttien varassa. Sitten jotain tapahtui. Laitoin itselleni tavoitteen, tein suunnitelman ja pysyin siinä. Nyt säästäminen ja sijoittaminen on minulle arkipäivää. Ei kuitenkaan arkista, vaan todella kiehtovaa ja innostavaa, jopa koukuttavaa.

Raskainta. Se, että ei ole ketään, kuka ottaa kiinni jos kaatuu. Sen vuoksi ei voi kaatua. Tai jos kaatuu, sieltä pitää kammeta omin voimin ylös. Se on välillä tosi raskasta.

Ihaninta. Omat lapset. Ei päde 24/7, mutta lapset tuli ekana mieleen. Meillä on lasten kanssa suhde muuttunut jotenkin entistä tiiviimmäksi ja syvemmäksi. Pienempi on ollut aina kova halailemaan ja kertomaan miten ihana ja rakas äiti on, mutta nyt myös isompi on alkanut spontaanisti halailemaan ja jopa myöntää, että ikävöi. Tämä on hänen kohdallaan täysin uutta. Ja ihanaa.

Haikeinta. Joko saa itkeä? Tämä kohta herkistää valtavasti. Ajattelen haikeudella monia asioita. Ajattelen haikeudella jopa nykyhetkeä, että tämäkin hetki on ohikiitävä ja pian se on enää muisto vaan. Sen vuoksi keskityn olemaan enemmän läsnä niissä pienissä, hauskoissa, tärkeissä hetkissä.

Pelottavinta. Varmaan viime kesäiset kutsumattomat vieraat, jotka hoiti bisneksiään meidän kotipihalla keskellä yötä. Ei uskallettu naapurin isännän kanssa edes poliiseja kutsua paikalle, vaikka ehkä olisi ollut suotavaa. Katsoimme oman ja lasten turvallisuuden puolesta jättää väliin, joten kehoitimme vain nätisti jatkamaan matkaa. En uskaltanut mennä edes ulos, varsinkin kun lapset nukkuivat sängyissään. Koko tilanne oli tosi kuumottava.

Palkitsevinta. Se, että sinnikäs, pitkäjänteinen ja kova työ palkitaan uudella työllä. Se on aina todella palkitsevaa saada uusi asiakas tai yhteistyö. Kun osaamiseeni, näkemyksiini ja taitoihini luotetaan. Se tunne on niin hieno. Huippuhetkiä.

Helpottavinta. Ettei minulla ole enää vauvakuumetta. Haaveilin pitkään kolmannesta lapsesta, eron jälkeenkin. Huomasin tänä vuonna, että vauvakuume on tipotiessään. Vauvat on ihania ja haikeudella katson omien lasten vauvakuvia, mutta enää en halua tissi- ja vaipparallia. Olen saanut onnekkaasti nauttia niistä ajoista useamman vuoden. Nyt on ihan muita haaveita.

Raivostuttavinta. Exä, joka saa sekunnin sadasosassa mut raivostumaan. Ei hän varmastikaan pahaa tarkoita, mutta eipä hän aina ajattele ennen kuin toimii. Kyllä me ihan hyvin toimeen tullaan, vaikka toisinaan otetaankin yhteen.

Surullisinta. Sota ja pienet lapset siellä. Kaiken sen näkeminen tuntuu epätodelliselta ja äärettömän surulliselta. Tuo kaikki on kaukana, mutta niin lähellä.

Ärsyttävintä. Oma perfektionismi. Se tekee välillä hulluksi. Ei vaan itseni, myös muut. Tietyt asiat pitää olla just eikä melkein, tai muuten ne häiritsee.

Helpointa. Tätä kohtaa mietin pitkään, koska mitään ei tullut mieleen. Mikään ei siis ole ollut helppoa. Noh, vastaan tähän valvomisen. Tai yksin olemisen. Okei, vastaan valvominen yksin. Se on ollut helpointa. Liiankin.

Harmillisinta. Ettei hyvältä vaikuttanut juttu ottanut tuulta purjeisiin. Kun itse on täysin auki ilman suojamuureja, heittäytyy, uskoo ja ihastuu, niin harmittaa, että sitä hyvää kestää vain vähän aikaa.

Rentouttavinta. Oma aika. Saa tehdä mitä haluaa ja milloin haluaa. Saa notkua aamuyölle sarjojen parissa, nukkua pitkään. Hengitellä, pötkötellä ja haaveilla. Nollata.

Siinäpä oli vastaukset. Eipä tosiaan ollut mikään helppo nakki tämä, mutta sitäkin hauskempi. Ota haaste vastaan! Kerro sinun omat ”Mikä oli vuonna 2022..?”

17/12/2022
comments 8

Haaveilua, kaipausta ja levottomuutta

Kun löysin nykyisen kotini, tiesin että tämä tulee olemaan väliaikainen, ei mikään lopun elämän koti. Neliöt ei vain yksinkertaisesti riitä. Fakta on se, että tarvitsen työhuoneen, sekä lisää tilaa poikien kasvaessa. Olen tosi onnellinen, että löysin tämän. Vaikka neliöt puolittui budjetin takia, tässä on oikeastaan kaikki se mitä toivelistalla oli.

Kotini neliöt on käytetty äärimmäisen hyvin. Moni sisälle astuessaan sanoo, että tämä näyttää neliöitään huomattavasti suuremmalta. Ehkä siihen vaikuttaa isot ikkunat ja kolmen metrin huonekorkeus, mutta pohja on kyllä poikkeuksellisen toimiva. Sopivien mittasuhteiden kanssa olen jumpannut alusta alkaen ja sen takia moni huonekalu lähti vaihtoon. On ollut jännä huomata miten merkittävästi muutama sentti suuntaan tai toiseen voikaan vaikuttaa.

Haaveilen uudesta kodista varmaan päivittäin. Siis lähes joka päivä mietin millainen uusi koti olisi ja miten siihen asettuisin. Miten siellä asiat loksahtaisi paikoilleen. Kodissa kulkisi hyvä flow, asioille olisi paikkansa, eikä mikään häiritsisi. Saisin viimein mielenrauhan.

Toki siihen mielenrauhaan vaikuttaa moni muukin asia, kuin parit extraneliöt. Asun nyt paritalossa, mutta haluan omakotitalon. Naapureissa ei ole mitään vikaa, päinvastoin, mutta haluan omaa tilaa ja omaa rauhaa. Ehkä sitä samaa, mitä edellisessä kodissakin oli.

Lapset sanoivat kaipaavansa aiempaa kotia. He kaipaavat takapihan metsää, isoa pihaa ja tramppaa. He kaipaavat väljempää tilaa, jossa voi juoksennella vapaasti, tehdä ja touhuta. Ymmärrän täysin, sitä itsekin kaipaan. On kiva, että koulut ja kaverit on vieressä, joten kauemmaksi muuttaminen on huono vaihtoehto. Tämä alue on meille todella tärkeä. Silti kaipuu ja tarve omasta isommasta tilasta on välillä tosi suuri.

Olo on tämän takia hieman levoton. Ajatukset on niin vahvasti seuraavassa, ettei mieli pysty aina rauhoittumaan. Seuraavaan on vielä pitkä matka, tiedän. Ja tiedän senkin, että seuraavan saavuttaminen vaatii aivan älyttömän paljon, varsinkin taloudellisesti. Mutta joka päivä pyrin tekemään asioita, jotka kuljettavat minua eteenpäin kohti tavoitetta, suurimpaa unelmaani, omakotitalon rakennuttamista.

Olen haaveillut oman kodin rakentamisesta jo monen monta vuotta, lähemmäs jo kymmenen vuotta. Aiemmin haaveilin tästä puolison kanssa. Kävimme katsomassa useita tontteja, taisimme jopa tehdä yhdestä paikasta alustavan tarjouksen. Tein suunnitelmat ja laskelmat. Rakentaminen kuitenkin jäi, kun pääomaa oli liian vähän.

Kun erosin, tämä unelma ei poistunut mihinkään. Yllättäen se vain vahvistui. Minulle tuli erittäin voimakas tunne siitä, että haluan rakennuttaa itselleni ja lapsilleni talon. Haluan tehdä tämän yksin. En voi edes kuvitella, että tekisin tämän jonkun toisen kanssa, ainakaan tällä hetkellä. Tämä ajatus voimaannutti. Tuntuu vapauttavalle, kun voin haaveilla tästä ääneen ilman jatkuvaa kritisointia, epäröintiä, nauramista tai alaspäin lyttäämistä, jota se parisuhteen lopussa oli.

Olen onnekas, että omat vanhempani ymmärtävät ja kannustavat minua toteuttamaan unelmiani. Heillä itsellään on kokemusta rakentamisesta, flippaamisesta ja asuntosijoittamista, joten aiheesta on kiva jutella heidän kanssaan. He ymmärtävät mihin kannattaa panostaa ja mikä merkitys kodilla ja sen ympäristöllä on.

Rakennusbuumi on ollut nyt todella hurja. Parhaillaan moni tuttava rakentaa tai on juuri rakentanut itselleen ja perheelleen talon. Poikkeuksetta näissä hankkeissa on aina puoliso mukana. Minä lähtisin sitten tähän hommaan ihan yksin. Onko se mitenkään mahdollista taloudellisesti, niin aika näyttää. Henkistä pääomaa on kertynyt roimasti, mutta realiteetit tuntien, rakentaminen maksaa hitokseen, eikä se ole muutenkaan ruusuilla tanssimista.

Olen saanut jo jonkin sortin käsitystä siitä, mitä se voi olla. Talon rakentamisessa on about miljoona asiaa, mitä pitää miettiä ja päättää. Ja vaikka kuinka olet asian miettinyt, kirjannut, kertonut ja vahvistanut, se voi mennä persiilleen. Kuten olette huomanneet, nykyisen kotini kanssa moni asia on mennyt uusiksi. Jos en olisi näin tarkka, olisin päässyt toki helpommalla. Mutta on vain vaikea hyväksyä, että asiat on jotain muuta kuin on tilannut tai toivonut. Oma vaivansa siinä on lähteä korjailemaan, mutta äärimmäisen palkitsevaa, kun asiat on niin kuin on suunnitellut. Tuntuu, että vuosi vuodelta sitä on tarkempi. Ehkä se silmä on vain harjaantunut. Huomaan nanosekunneissa, jos vaikkapa joku sävy on erilainen kuin piti.

Ystäväni kysyi, mahtaako se seuraavakaan koti olla se lopullinen. Vaikea sanoa. En tiedä. Tarvitseeko sen olla lopullinen koti? Jos elämäntilanteet ja tarpeet muuttuu, sen myötä usein myös koti muuttuu. Toisinaan on tehtävä kompromisseja, koska kaikkea ei ole mahdollista saada. Siihen kuitenkin pyrin, että seuraava koti vastasi omiin tarpeisiin ja toiveisiin. Vaadin kodilta tosi paljon, koska se merkitsee minulle paljon. Vietän kodissani todella paljon aikaa ja nautin siitä, jos se toimii ja viehättää myös esteettisesti. Kodin pitää olla inspiroiva, rauhoittava ja levollinen. Paikka, jossa mieli ja sielu lepää.

Koitan rakentaa nykyisestä kodista mahdollisimman viihtyisän ja toimivan. Aika hyvin olen siinä onnistunut, kun miettii lähtökohtia. Alkuperäisellä suunnitelmalla tämä olisi hyvin erilainen. Toki jokusen kymppitonnin vaati lisää, että muutos oli mahdollinen. Vielä on muutamia asioita, joita pitää fiksailla ja hienosäätää. Siinä ohessa voikin sitten vähän unelmoida.

02/12/2022
comments 4

Kaunista ja kestävää kvartsia

Kaupallinen yhteistyö Ylämaan Graniitti

Edellisen kotimme keittiössä oli kvartsitasot ja positiivisen kokemuksen myötä halusin ehdottomasti kvartsitasot myös uuteen kotiini. Kvartsi on tyylikäs ja ylellinen materiaali, ja siitä on valtava määrä erilaisia vaihtoehtoja värien, sävyjen ja kuvioinnin puolesta. Ja mikä tärkeintä, kvartsi on erittäin helppo pitää puhtaana, toisin kuin vaikkapa marmori. Kvartsi on timantin jälkeen kovin raaka-aine, jolla on ylivertaiset käyttöominaisuudet.

Olin niin ihastunut aiemman kodin tasoihin, että päätin jatkaa samankaltaisella linjalla: vaaleat kvartsitasot, joissa on kevyen hienostunut kuviointi.

Tasoiksi valikoitui pehmeän valkoinen Miami Vena -kvartsi, joka löytyi Ylämaan Graniitin laajasta valikoimasta. Ylämaan Graniitti on korkealaatuisia kivitasoja ja muita kivituotteita valmistava kotimainen yritys, joka on toiminut vuodesta 1980 lähtien Ylämaalla, Etelä-Karjalassa. Kotimaisten graniittien ohella heidän mallistossa on upeita kivilaatuja maailmalta kymmenissä eri sävyissä.

Ylämaan Graniitilta tultiin mittaamaan tasojen koot ja tarvittavat aukot altaalle, hanalle sekä induktioliedelle. Muutama viikko meni ja tasot käytiin nakkaamassa paikoilleen. Olin aivan haltioissani kuinka nopeasti ja ammattitaitoisesti asennus hoitui. Kaikki oli millilleen paikoillaan ja työnjälki erittäin viimeisteltyä.

Huomasin kuitenkin, että keittiön tasot olivat erilaiset keskenään. Toisessa oli selkeästi pintakuviota, kun toisessa ei ollut juuri ollenkaan. Selvisi, että tasot oli vahingossa tehty eri erästä. Minulle on tärkeää, että samassa tilassa olevat tasot ovat samasta erästä, eikä kuvioinnissa tai värisävyssä ole eroa.

Toivoin, että saarekkeen päällä oleva taso vaihdetaan uuteen, kun siinä ei kuviota juuri näkynyt, mutta selvisi, että kuviollisempi kvartsi oli loppunut kaikkialta Euroopassa ja jäljellä olisi vain juurikin tuota saarekkeen erää. Halusin, että kuviointi näkyy selkeästi, vaikka yleisilme onkin vaaleahko. Teimme päätöksen, että molemmat tasot vaihdetaan kokonaan uusiin.

Asuntomessut oli tuolloin juuri avautuneet, joten oli hyvä hetki käydä hieman inspiroitumassa. Ihastuin näyttäviin kivilaattoihin ja aloin pohtimaan, jos vaihdan lennosta kokonaan tasojen tyyliä ja otan täyskvartsia isolla näyttävällä kuvioinnilla. Budjetti tuli kuitenkin nopeasti vastaan.

Sitten löytyi aivan ihanan marmorikuvioisen Snowy Ibizan, johon rakastuin välittömästi! Sen kitinvärisessä pohjassa on tummempaa hiekanväristä hienostunutta kuviointia. Snowy Ibiza on Silestone-kvartsi, jonka koostumus sisältää korkealuokkaisia mineraaleja ja kierrätysmateriaaleja. Kyllä, se on tämä! Ei muutakuin uudet tasot tilaukseen.

Pitkän odotuksen jälkeen uudet tasot olivat viimein paikoillaan! Asennuksen yhteydessä vaihdettiin myös hana siihen malliin, joka oli alkuperäisessä keittiösuunnitelmassa.

Kun tasot olivat paikallaan, aloin jostain syystä epäröidä omaa valintaani olisiko tasot pitäneet sittenkin olla huomattavasti tummemmat. Seuraavana päivänä tuntui, että ne olisi pitäneet olla vaaleammat. Kolmantena päivänä päivänä toivoin niihin enemmän kuviota, kun neljäntenä päivänä olin varma, että kuviota saisi olla vähemmän. Taisi olla sitten viides päivä, kun huokaisin syvään todeten näiden olevan juuri täydelliset! Olen kyllä tosi tyytyväinen, että tasot vaihdettiin.

Kun kerran vaihtoon meni yhtä sun toista, päätin vaihtaa myös uunin yksinkertaisempaan versioon. Aiempi uuni oli turhan tekninen kaltaiselleni kokkaajalle, jonka takia halusin tilalle simppelin yksilön – sekä ilmeen että käyttöominaisuuksien puolesta. Nyt viimein alkaa keittiö näyttämään ja tuntumaan siltä miltä toivoinkin. Okei, edelleen odotellaan niitä sokkeleita, mutta tosi lähellä valmista ollaan.

19/11/2022
comments 10

Uneton Espoossa

Taas vierähti aikaa, kun viimeksi kirjoittelin blogiin. Elämä on ollut todella kiireistä ja päivät heilahtavat hujauksessa ohi. Välillä huikkaan kuulumisia Instan stooreissa, se kun on helppo ja vaivaton paikka jakaa omaa arkea ja ajatuksia. Se on myös paikka, missä saa nopeasti neuvoja mieltä askarruttaviin asioihin, kuten viime aikoina piinanneeseen unettomuuteen.

Itsehän aloin kärsimään unettomuudesta ensimmäistä kertaa vuosi sitten. Takana oli ero, remppa, talon myynti, muutto ja uuden kodin rakentamiseen liittyvät asiat, joten tällä paletilla lähti sitten yöunet. Kun vietin ensimmäisen yön uudessa kodissa, oli unettomuus tipotiessään. Nukuin siitä lähtien kuin tukki.

Mutta nyt sitten unettomuus iski uudelleen. En meinaa saada millään unta ja sitten kun nukahdan, herään samantien. Vaikka olisin mennyt nukkumaan jo hyvissä ajoin, saatan olla hereillä vielä kello 5 eli mahdollisesti nukun vain 2 tuntia, jos on lasten kouluaamu. Niillä silmillä sitten painetaan koko päivä. Olen ajatellut, ettei ihminen voi mitenkään selvitä parin tunnin yöunilla, mutta näemmä todistetusti pystyy. Ja monet kerrat putkeen. Aika kauheeta se on, mutta jos ei ole vaihtoehtoja. Koitan tasata päiväunilla oloa, mutta ei se uni aina silloinkaan tule, kun mieli käy ylikierroksilla.

Veikkaan, että tähän on syynä tällä kertaa oma työ. Töitä on ollut tänä vuonna paljon ja sen vuoksi vapaapäivät ovat jääneet vähiin, lomasta ei tietoakaan. Olen onnellisessa asemassa, että töitä on, mutta tietenkään ei ole hyvä, että menetän niiden vuoksi yöunet. Ei ole kenenkään etu, että hakkaan duunia raivolla kuukaudesta toiseen ja sitten makaan vaakatasossa puoli vuotta, kun en pysty enää mihinkään uupumuksen takia. On vaan sanottava ei, jos ei yksinkertaisesti pysty venymään enempää. Sen takia olen koittanut höllätä. Siis koittanut, mutta se on yllättävän vaikeaa.

Oman työn lisäksi tässä on ollut paljon kaikkea muutakin, joista osa liittyy luonnollisesti lasten menoihin. Hoidettavien asioiden määrä tuntuu loputtomalta. Lähes joka päivä on lasten treenit, turnauksia, tapahtumia, leirejä tai synttäreitä. Tuntuu kuin olisi sukeltanut huomaamatta siihen kuuluisaan ruuhkavuoteen, josta lähes kaikki lapsiperheet puhuvat.

No mutta hyvä puoli tässä on se, että meillä on vuoroviikot lasten hoidossa. Se on todella suuri helpotus! Saa yhden viikon höllätä kaikista lasten jutuista ja voi käyttää oman ajan juuri kuten haluaa. Sen voimilla sitä jaksaakin sitten lasten kanssa. Onhan nämä vuoroviikot mahdollistaneet myös huomattavasti paremman taloudellisen tilanteen. Nyt on niin paljon enemmän aikaa tehdä töitä, sekä harrastaa ja levätä – ainakin teoriassa.

Pahin työkiire näyttäisi olevan nyt takanapäin, että ehkä ne yöunet hiljalleen palautuu takaisin. Olen muutaman yön nukkunut jo normaalisti, mutta siitä huolimatta väsymys meinaa painaa ja olo on jatkuvasti hieman ärtynyt. Ei jaksa yhtään mitään ylimääräistä, hermostun jostain syystä todella nopeasti. Ihan kuin olisi jatkuvat PMS-oireet. Oma kovalevy taitaa olla vaan ihan täynnä. Sinne ei mahdu enää yhtään mitään. On pakko alkaa tyhjentämään sitä.

Sain tosi paljon vinkkejä unettomuuden hoitamiseen. Yllätyin miten moni muu kärsii tai on joskus kärsinyt unettomuudesta. Se on todella yleinen vaiva.

Piikkimattoa suositteli useampi. Siitä oli moni saanut apua unettomuuteen. Myös melatoniiniannoksen tuplausta tai triplausta suositeltiin. Olen ottanut selkeästi liian pienen annoksen, kun en huomannut minkäänlaista apua siitä saavani. Erilaisista lääkkeistä myös vinkattiin, jotka tässä kohtaa jätän suosiolla hyllyyn, kun moni niistä on masennuslääkkeitä. Minulla on niistä huonoja kokemuksia. Paitsi jos unettomuus menee todella vaikeaksi, olen varmasti valmis kokeilemaan ihan kaikkea.

Sitten tuli myös paljon erilaisia vinkkejä rutiinien muuttamiseen. Tuntuu vaikealta muuttaa omia iltarutiineja, koska aiemmin niistä ei ole ollut haittaa. Tiedostan kyllä hyvin, että yömyöhään kukkuminen sarjojen ja herkkujen parissa ei todellakaan edesauta unta, mutta se on ollut oma tapa nollata päivä. Lapsiviikoilla se on ainoa hetki, kun voi hengähtää.

Sain tyhjennettyä loppuviikon kalenterista tyhjäksi. Kaikki akuuteimmat työt hoidin pois ja tapaamiset siirsin seuraaville viikoille. Päätin ulkoilla, urheilla ja levätä. Nollata pääkoppaa ja antaa kropalle sitä mitä se kaipaa. Monta päivää aikaa, viimein! Ei tätä nyt ihan lomaksi voi kutsua, mutta jonkinlainen timeout. Tekee varmasti hyvää.

No niin. Arvatkaa mitä yrittäjälle tässä kohtaa käy? Yrittäjä tulee tietysti kipeäksi. Että näin. Kurkku kipeä, yskittää. Tukkoinen olo. Ei voi lähteä mihinkään, eikä tehdä juuri mitään – paitsi levätä. Toisaalta, tämä oli se mitä kaipasin. Lepoa. Olipa hyvä, että tyhjensin kalenterin, niin voi hyvällä omalla tunnolla sairastaa. Sohvaa ja kasapäin sarjoja. Harmillisesti ei voi treenata. Satuin nimittäin hommaamaan salikortin 6 vuoden tauon jälkeen. Innostuin pitkästä aikaa treenaamaan salilla. Kerkesin sentään neljä kertaa käymään. Hyvä startti loppui kuin seinään.

Nyt on älyttömän paljon liikkeellä sairasteluja. Taisin itsekin saada tämän pöpön lapseltani, jonka puolet fudisjoukkueesta on ollut kipeänä. Onneksi kerkesimme viettämään viime viikon hulinat, kuten esikoisen leirin, kauden päättäjäiset ja kuopuksen synttärit. Ne oli tärkeitä päiviä.

Ei kai auta kuin olla. Kuumaa teetä ja droppeja. Pakkolepoa. Uni on maistunut tällä viikolla ihmeen hyvin, vaikka rytmit on heittänyt häränpyllyä. Ensi viikolla on taas herättävä kello 7, enkä todellakaan tiedä miten siitä selviän. Kai sitä sitten taas kun on pakko. Ehkä tämä sairastelu on se odotettu nollaus, ettei käy enää ylikierroksilla. Nähtäväksi jää.

12/09/2022
comments 4

Ajaton rosterinen liesituuletin

Kaupallinen yhteistyö Savo

Kun lähdin suunnittelemaan uuden kotini keittiötä, oli jonkin sortin raamit sille jo valmiiksi asetettu. Naapuriasuntoon, joka on omastani peilikuva, meni i-mallinen keittiö yläkaapeilla ja erillisellä jääkaappipakastimella. Itse halusin ehdottomasti yläkaapittoman keittiön isolla saarekkeella, jotta tila tuntuisi mahdollisimman ilmavalta, kun neliöitä on rajallisesti.

Olen ihastellut Bora Purea, joka on induktiotasoon integroitu liesituuletin. Borasta onkin tullut melkoinen hitti ja tuntuu, että se on järjestäen jokaisella, joka on viime aikoina rakentanut tai remontoinut. Itsekin sitä pohdin, jotta olisin saanut pidettyä tilan avarana. En halunnut saarekkeeseen kuitenkaan mitään toimintoja, en sähköä enkä vettä. Uunin toivoin olevan samassa linjassa induktiolieden kanssa, joka ei Boralla olisi onnistunut, kun se vaatii tilaa alleen.

Ajattelin, että tehdään sitten sellainen koteloitu versio liesituulettimesta, jonka pinta on samaa materiaalia kuin keittiön ovet. Näin liesituuletin soljuisi keittiön kanssa yksiin, kevyen huomaamattomasti. Tämäkin tuntui olevan haaste, kun visiotani ei meinannut kukaan ymmärtää, vaikka näytin esimerkkikuvia mitä hain. Tai ehkä se olisi vaatinut turhan paljon extratyötä, joten vastaanotto idealleni oli sen takia hieman nihkeä.

Kun olin käymässä raksalla, rakentaja oli menossa välikattoon tekemään liesituulettimen putkille vientejä. Hän ilmoitti, että minulla on 5 minuuttia aikaa kertoa mihin kohtaan liesituulettimen poistoputki sijoitetaan. Niin tosiaan, mikäs liesituuletin tuohon laitetaan? Aloin etsiä siltä seisomalta omaan minimalistiseen tyyliini sopivaa yksinkertaista liesituuletinta. Eteeni osui Savon tyylikäs ruostumattomasta teräksestä valmistettu I-78 RST -liesituuletin. Se tuntui oikein sopivalta, joten vilkaisin nopeasti asennusohjeet ja ilmoitin tarkat mitat liesituulettimen paikasta. Kas näin, päätös liesituulettimesta oli tehty!

Kyseinen malli on saareketuuletin, joka kiinnitetään kattoon. Liesituulettimeen saa lisättyä jatkoputken, joten se sopi hyvin 3 metriä korkeaan keittiööni. En epäröinyt valintaani hetkeäkään – enkä tosin niissä minuuteissa olisi edes kerinnyt. Joskus nopeat päätökset ovat parhaita!

Savo Design & Technic Oy on vuonna 1982 perustettu kotimainen perheomisteinen yritys, joka tarjoaa viimeisteltyjä, arkea helpottavia ratkaisuja kaluste- ja rakennusteollisuudelle, sekä jälleenmyyjien kautta myös kuluttajille. Tuotemallistossa on omien Savo-tuotteiden ohella eurooppalaisia brändejä, kuten Grass ja Bora.

Savolta löytyy paljon erilaisia liesituulettimia, todennäköisesti heillä on Suomen kattavin ja tyylikkäin valikoima. Kannattaa käydä tutustumassa!

Se mitä ei voi peittää, korosta. Tämä pätee sisustamisen saralla erinomaisesti. Kun en saanut huomaamatonta liesituuletinta, valitsin sellaisen, joka näkyy ja ottaa tilan kunnolla haltuun.

Rosteri, tai teräs ylipäätään, on hyvin ajaton materiaali. Tällä hetkellä teräs on selkeästi nousemassa isompaan rooliin kodin sisustamisessa, esimerkiksi keittiön tasojen ja ovien muodossa. Teräs on viehättänyt aina jollain tavoin, vaikkei se kummosemmin ole omassa kodissa näkynytkään. Haluaisin terästä kotiini vielä isommassa pinnassa, joka toisi lisää rouheampaa industrial-henkeä.

Tuosta liesituulettimesta on saatavana myös seinään kiinnitettävä C-78 RST malli. Itse halusin kokonaisuudesta mahdollisimman ilmavan ja kattoon asti menevän, niin että liesituulettimen taakse jää hieman tilaa. Nyt taakse jätettiin semmoiset 10 cm, jolloin ei ole vaaraa, että pää kopsahtaisi liesituulettimen kulmaan ruokaa tehdessä.

Meillä oli hieman haasteita asennuksen kanssa ja aluksi liesituuletin meni vinoon. Hälytin Savon huoltotiimin paikalle ja pienen hienosäädön jälkeen tuo upeus oli paikallaan. Suorana, ylväänä ja rosteri rottingilla. Ai että, nyt näyttää hyvälle!

Liesituuletin vaikutti heti ensimmäisten käyttöjen jälkeen erittäin tehokkaalta ja monesti riittääkin ykkösteho imemään höyryt ja käryt. Täytyy hommata vielä oma puhdistusaine ruostumattomalle teräkselle, jotta tuo komeus pysyy rasvatahroista vapaana. Ihanaa, kun pääsee taas kokkailemaan pitkän tauon jälkeen!