comments 2

Missä olet, joulumieli?

Onko jollain muullakin joulumieli kadoksissa? En tiedä mistä johtuu, ettei se tänne ole vielä tullut. On juotu glögiä, nuuskuteltu hyasintteja, ripustettu tähti ikkunaan, vuorattu etupiha jouluvaloilla, popsittu piparia, haettu havuja, ostettu joululahjoja ja väkerretty kranssia. Luntakin on maassa ja maisemat ovat upean talviset. En minä sitä joulumieltä väkisin koita hakea, mutta pieniä joulujuttuja siellä täällä, niin luulis edes hivenen joulumieltä tuovan, mutta ei.

Mikä sitten joulumielen toisi? Ehkä se on se joulukuusi, joka viimeistään upealla tuoksullaan valloittaa pölyttyneimmänkin joulumielen. Tai ehkä se on joulupuuro, jota syödessä jännitetään, kenelle se manteli tällä kertaa osuu. Tai sitten se on joulusauna, jossa nautitaan kuumat löylyt ja kylmät jouluoluet. Tai joulupukki, joka oveen koputtaa jouluaaton iltana. Tai ehkä se joulumieli tulee vasta sitten, kun käperrytään toistemme kainaloihin, nautitaan punaviiniä ja ollaan vaan. En tiedä. Ehkä se joulumieli sieltä vielä tulee. Joskus se tulee vasta jouluyönä, eikä yhtään aiemmin.

Tänä jouluna, kuten edellisinäkin, vietämme omanlaista joulua, jossa ei syödä perinteisiä jouluruokia, vaan omia ihanneruokia. Mietimme jokunen vuosi takaperin, millaista ruokaa olisi kiva syödä, jos voisi syödä ihan mitä haluaa, niin listalle pääsi sisäfileestä valmistettu lehtipihvi maustevoilla, uunikasvikset, paistetut pavut ja kermaperunat. Ihan täydellinen kombo ja samalla menulla mennään tänäkin vuonna, kuten varmasti myös tulevina.

En ole koskaan aiemmin odottanut joulupöytää, koska en ole tykännyt jouluruuista riisipuuroa lukuunottamatta, mutta nyt odotan meidän joulupöytää ihan älyttömän paljon! Tiedossa on parasta pihviä ikinä. En ole pihviravintolassa syönyt niin mehevää pihviä. Sisäfileestä voi tehdä oikein hyvin siis lehtipihvin (joku saattaa olla tästä eri mieltä.) Eli erittäin vahva suositus! Ja tällä kertaa se punaviinikin pääsee pöytään, sen juomisen kun viimein opin. Sillein sivistyneen rohkeasti, eli useampi lasillinen jo meneekin.

Vaikkei joulumieltä ole vielä tullut, niin tuossa oli ainakin monta syytä, miksi odotan joulua oikeastaan tosi paljon. Tärkeintä on kuitenkin yhdessäolo oman perheen kanssa, Tapaninpäiväksi sitten matkataan Turkuun sukulaisten ja ystävien luokse. Pelkkä ajatuskin lämmittää mieltä. Tulkoon joulu kultainen. Niin, ja se kuusi. Isäntäää, huhuuu! Joulukuusi!

comments 7

Sympaattinen Cosy Pocket Wool

Kaupallinen yhteistyö / Hakola

Hakolan valikoimiin on tullut uusi sohvamalli Cosy Pocket Wool, joka on pyöreämpi versio Hakolan klassikosta Cosysta. Saimme testattavaksi tämän ihanuuden ja se löysi paikkansa telkkarihuoneesta. Ikean sohva sai sen sijaan lähtöpassit ja pääsee nyt jatkamaan elämäänsä nuoren pariskunnan kodissa.

Cosy Pocketissa istuinsyvyyttä on lisätty, rungon alaosaa on ohennettu ja käsinojat ovat saaneet veikeän pulleat muodot, joista tykkään erityisen paljon! Sohva on ilmeeltään jotenkin tosi sympaattinen, kuitenkin ryhdikäs ja miellyttävä istua. Erikoisuutena sohvassa on istuintyynyt, joiden pehmusteet muotoutuvat lämmön mukaan.

Sohva on verhoiltu meleeratun harmaalla Kvadratin Hallingdal 65 -villakankaalla, jonka värisävy on kauniin pehmeä. Päälliselle suositellaan kuivapesua, mutta koska villakangas tunnetusti hylkii likaa, sopii se kuitenkin lapsiperheistä julkitiloihin vallan mainiosti. Onhan tuo meidän villamattokin saanut useamman kerran pastabolognesea ylleen, mutta niin vain matto puhdisti itse itsensä, kun ensin pyyhkäisi kunnolla kostealla pahimmat pois. Villa on yllättävän helppo ja huoleton materiaali.

Nimensä mukaisesti sohvasta löytyy tasku! Vasemmassa käsinojassa on kaksi iso taskua lehdille ja kaukosäätimelle, joka tuppaa useinmiten olemaan kadoksissa. Nyt on kakella oma vakkaripaikka – tai siis toinen sellainen, kukkaruukun lisäksi.

Halusin kokeilla Edit-hyllyä myös telkkarihuoneeseen ja katsoa miltä se siellä näyttää sohvan kanssa. Aika ihana kokonaisuus! Sohvan jalat ovat saarnia, kuten hyllykin, joten sopiihan ne tosi nätisti yhteen ja ylipäätään tuohon tilaan. Hylly on tuossa nyt vain hetken, kunnes siirrän tv-tason telkkareineen takaisin paikoilleen. Voi kun voisi jättää tilan noin kepeäksi! Eipä se telkkari ole sisustuselementtinä mikään kaunein, mutta joo, meillä sitä katsotaan toisinaan hyvinkin paljon ja eikös telkkarihuoneessa kuuluu olla telkkari, hah.

Cosy Pocket Wool -sohvaa on saatavilla kahta eri kokoa, pienempi on leveydeltään 208 cm ja tuo isompi on 234 cm. Pienempi olis ollut super symppis, mutta isompi sopi meille mitoiltaan paremmin. Nyt sohva on ollut testattavana kuukauden ajan ja pian kokeiluun tulee toinen irtopäällinen, joka vaihdetaan villakankaan tilalle ja samalla vaihdetaan myös toiset jalat. Mitään radikaalia muutosta ei ole tiedossa, mutta mielenkiintoista nähdä miten tilan ilme ja fiilis muuttuu, ja kumpi toimii meillä paremmin.

Stailasin nämä kuvat yksinkertaisesti ja hieman pehmeämmin, yleensä kun käytän mustaa tuomaan kontrastia. Väkersin seinälle tuommosen simppelin koristeen eukalyptuksesta, joka oli harmillisesti kuivahtanut yön aikana, kun en tajunnut nakata veteen. Noh, tarkoitus oli toki se kuivattaa, onhan se ihan kaunis noinkin.

Miltäs sohva vaikuttaa tai tämä nurkkaus? Olisi kiva kuulla teidän mietteitä!

comment 0

33 kysymystä minusta – mies vastaa

Blogeissa pyöri jokunen aika sitten hauska haaste, jossa puoliso vastaa 33 kysymykseen. Tartuin itsekin tuohon haasteeseen, mutta se jäi jostain syystä aiemmin julkaisematta. Mutta tässäpä tulee kysymyspatteri, mitä mies minusta oikein sanoi. Sensuroimatta.

1. Mitä oikeasti ajattelit minusta ensitreffeillämme?
Sä olit kiva ja hyvänkokoinen. (Hyvänkokoinen?) Nii, semmonen pieni.

2. Nauranko vitseille, mitä en oikeasti tajua?
Et.

3. Pidänkö halailusta?
Harvemmin.

4. Haluanko pienet vai isot häät?
(Piiiitkä hiljaisuus) Et sä liian isoja haluu.

5. Olenko koskaan rikkonut lakia?
Oot.

6. Millainen on voileipäni?
Ainakin sä syöt sitä samalla, kun valmistat sitä. Siinä on vähän juustoa ja leikkelettä, mutta koskaan et pääse pöytään asti sitä syömään. (Niin totta! :D) 

7. Millaista musiikkia kuuntelen?
Räppiä.

8. Mitä pelkään?
En mä tiiä. (Maybe että lapsille sattuisi jotain ikävää?)

9. Kestänkö stressiä?
Aika hyvin.

10. Oudoin tapani?
Nostat isovarpaat pystyyn, kun sä seisot. (Koitan tasata jalkojen ylipronaatiota ja samalla varpaat nousee. Siis ihan huomaamatta)

11. Mihin työhön et missään nimessä laittaisi minua?
Kokiks. (Onko mä niin huono kokki?!) Ei, mut ei sua kiinnostais yhtään.

12. Jos saisin viettää päivän jonkun kuuluisan, elävän, kuolleen tai ihan kenen kanssa tahansa, kuka se olisi?
Eero Aarnio. Tai Jennifer Lopez. (Selitätkö hieman?) En.

13. Voittaisin lotossa, mitä tekisin rahoilla?
Rakentaisit itse suunnitteleman talon.

14. Mikä väri vastaisi persoonaani ja miksi?
Ruskea. (Ruskea??!) Koska siinä yhdistyy kaikki värit. Sussa on niin monta puolta.

15. Mikä minua ärsyttää eniten muissa ihmisissä?
Epäaitous.

16. Mikä on suosikki roskaruokani?
Sanoisin ehkä pizza.

17. Rumin vaatteeni mistä minä pidän, mutta sinä et?
Sä et oo hetkeen käyttänyt, mut se röyhelöpaita, jossa olkapäät oli korotettu. Semmoset töyhtöt olkapäillä. En mä nyt vihannu, mut se oli vähän hassu. (Mitä?! Se oli ihana!!)

18. Mikä oli viimeisin tekstiviesti minkä lähetin sinulle?
Saaks tarkistaa? (Saa). ”Tai ne Niken.”

19. Kun olen kipeä, haluanko että minua hoidetaan?
Et. Sä oot sun koneellas. Ei tuu mitään rutiinimuutoksia.

20. Kun riitelemme, miten käyttäydyn?
Agressiivisesti. No ei kai. Kun riidellään… sä uhriudut! Sä uhriudut ja käännät sen mua vastaan. (Hahah, niin totta :D)

21. Menemme ravintolaan, mitä tilaan?
Vuohenjuustoa. Vuohenjuustokanan, vuohenjuustosalaatin tai vuohenjuustokeiton.

22. Minkä asian äärellä voisin viettää tuntikausia?
Designin. Ja katsomalla hienoja taloja.

23. Mikä saa minut todella vihastumaan?
Se, et on paskasta.

24. Entäs piristymään?
Se, et on siistiä.

25. Millainen olen vaimona?
Natsi. No älä sitä nyt sinne kirjota! (Enpä) No et sä vielä oo vaimo. Mut sä oot järjestelmällinen ja tiukka. (Vastaus yllätti, mutta se on nykyään ihan totta!)

26. Kumpi sanoi ensin “rakastan sinua” ja missä se tapahtui?
Sinä lähetit tekstiviestin, kun mä istuin autossa. Sä kirjoitit: ”Musta tuntuu, että mä rakastan sua”, jonka jälkeen vedit kauheen paniikkinappulan. (Taisin kirjoittaa heti perään, että unohda kaikki mitä just äsken luit :D)

27. Mitä teen heti ekana aamulla?
Meet vessaan.

28. Millaisia vaatteita käytän kotona?
Stringit ja miesten t-paita. (Naurua) No kato sua! (Jep, parhaillaan :D)

29. Mitä kotiaskaretta en osaa hoitaa?
Kaupassa käyntiä. (Totta, en osta ikinä mitään järkevää syömistä!)

30. Kumpi määrää kaapin paikan?
Sinä. Kirjaimellisesti.

31. Mikä on paras luonteenpiirteeni?
Aika vähän sä motkotat.

32. Entä paras piirre ulkoisesti?
Perse.

33. Ihanin yhteinen muisto?
Poikien syntymät.

Siinäpä oli kysymykset ja vastaukset. Olihan tuossa pari yllätystä mukana, mutta joo, totuuksia täynnä :D Jos joku haluaa tarttua haasteeseen, go ahead!

comments 6

Kepeän kaunis Edit-hylly

Kaupallinen yhteistyö / Hakola

Kotimme sisustuksessa on edetty viime aikoina hyvin verkkaisesti. Äitiysloma hoitovapaineen on vaikuttanut taloudellisesti niin paljon, että oikeastaan ihan kaikki kotiin liittyvät hankinnat on saanut suosiolla odotella. Olen tehnyt listan tulevista hankinnoista tarkkoine hintoineen, ajan kanssa sitten edetään ja koitetaan tehdä täsmäiskuja mahdollisiin alennuksiin. Haaveilu ei maksa kuitenkaan mitään ja sitä tulee tehtyä varmaan päivittäin.

Vuosi sitten olin aika varma, että haluan sisustuksessa puuta hyvinkin isoina pintoina, kuten keittiön kaapistojen oviin ja olohuoneen tilanjakajaan. Koska kotimme vaaleus on miellyttänyt niin paljon, en ole kaivannut puuta enää niin massiivisesti isoina pintoina, enemmänkin vain kevyin ripauksin. Lasten koivuvaneriset sängyt ovat olleet todella mieleiset, ja juurikin vaaleaa puuta olen toivonut myös muihin huoneisiin.

Hakolalle tuli kesän lopulla muutamia uutuustuotteita, joita esiteltiin Habitaressa. Ihastuin välittömästi saarnista valmistettuun Samuli Helavuon suunnittelemaan Edit-hyllyyn ja aloin sitä pohtimaan myös meille. Olen halunnut työhuoneeseen korkeaa hyllyä ja Edit oli hyvin vahvana ehdokkaana. Koska kaikki uudet hankinnat ovat olleet pannassa, ajatus uudesta hyllystä jäi vain haaveeksi. Sitten joskus, ajattelin.

edit_edesta

Eräs päivä Hakolalta otettiin yhteyttä ja ehdotettiin jatkuvampaa yhteistyötä. Kun pidimme palaverin asian tiimoilta, selvisi, että voisin saada yhteistyön merkeissä Edit-hyllyn meille! Siis oikeesti!? Arvatkaa vaan miten tohkeissani olin! En siinä nyt kehdannut ääneen kiljahdella, mutta mieli olisi tehnyt. Kyseinen hylly on ollut haavelistallani ja kuukauden päästä se kotiutuisi meille. Hitto vieköön!

Ainahan se on tosi jännittävää miltä uusi kaluste omassa kodissa näyttää, että toimiiko mittasuhteet, millainen värisävy on ja miten muuten, vastaako yhtään omia visioita. Hyllyn materiaali on saarni, joka on vaaleaa ja hieman kuviollista puuta. Saarnea meillä on entuudestaan sisustuksessa jo pieninä elementteinä, kuten Muuton Dotsit ja Menun Sweeper & Funnel -harjasetti, mutta silti jännitti miltä kyseinen hylly näyttää, onhan se tehty käsityönä ja saarnelle ominaista on puun pintaa kuvioivat vuosilustot, jotka tekevät ilmeestä hyvin eläväisen.

Kuukausi kului ja Edit-hylly saapui. Hylly oli supernopea koota, kun ei tarvinnut ruuvailla mitään. Nostin rungon pystyyn ja ladoin hyllyt paikoilleen. Ja miten hyvältä se näyttikään! Ihailin vaan laadukasta puusepän työtä ja halusin laittaa sen jokaiseen tilaan mitä meillä on.

Laitoin hyllyn työhuoneeseen suunnitelman mukaan, testiksi ensin työpöytää vastapäätä, mutta vielä kokeilen toiselle seinälle lipaston tilalle, johon sitä alkujaankin kaavailin. Edit on helposti muokattavissa, kun voi jättää osan hyllyistä kokonaan laittamatta, jolloin se jää entistä kepeämmäksi. Mitään ruuvien paikkoja ei jää näkyviin, kun niitä ei ole. Tuntuu, että hylly sopii tosi moneen tilaan, kun se on niin siro olemukseltaan. Edit-hyllystä on matalampikin versio saatavilla.

Sisko käväisi meillä lasten kanssa viikonloppuna ja monta kertaa tokaisi miten hieno tuo hylly on. Ei aluksi edes tajunnut sen olevan Hakolan, mutta nyt taitaa kaavailla myös omaan uuteen valmistuvaan kotiinsa sitä – Hakolan Lazy-divaanisohvan lisäksi. Olen kyllä ihan lovena tuohon hyllyyn ja äärimmäisen iloinen, että se meille saapui ♥

Mitä sanoo raati siellä ruudun toisella puolella, miltä tämä kaunokainen teidän silmiin näyttää?

comment 0

Yksin kotona

Ensimmäinen viikonloppu yksin yli vuoteen. Todella outoa. Ja kyllä, todella odotettua. Mies lähti Turkuun järjestämään tapahtumaa ja lapset siinä samalla kyydillä mummolaan, tällä kertaa Nilokin lähti yöksi pois. Minä jäin kotiin. Yksin.

Kun auton takavalot näkyivät, laitoin puhelimen äänettömälle ja kömmin takaisin sänkyyn. Päätin jatkaa unia vielä pari tuntia. Iltapäivällä herättyä kahvia naamaan ja imuri kainaloon. Oli pakko järjestellä paikat kutakuinkin kuntoon, jotta saan nauttia siististä ympäristöstä mahdollisimman pitkään, nyt kun tavarat pysyvät paikoillaan, tiskivuorta ei ole odotettavissa, eikä eteinen ole hiekkalaatikkona pariin päivään.

Päässä alkoi pyörimään pitkä to do -lista. Mitä kaikkea voisinkaan saada aikaiseksi, kun muu perhe on poissa! Äkkiä laskettuna en paljokaan, olihan jo ilta ja seuraava päivä menee ystävän juhlissa, sitten jää enää hetki sunnuntaista, kun perhe palaa jo takaisin. Eli oikeastaan yksi ilta aikaa olla kotona ja tehdä mitä huvittaa. Siispä siivoan, saunon, pesen pyykkiä, plarailen sisustuslehtiä, katson telkkaria ja hohhailen. Siinähän sitä hommaa onkin, nukkumisen lisäksi.

Ehkä just tuo kaikki on se mitä tarvitsen juuri nyt. Ulkona reippailun voisi lisätä listaan, vaikkei tuo kylmän kolea pimeys kovinkaan houkuttelevaa ole, mutta happihyppely tuntuu aina hyvältä. Mutta jätetään se suosiolla sunnuntaille.

Lauantaina vietettiin ystäväni railakkaita babyshowereita heidän uudessa kodissa. Päivän piti olla vuoden pimein, mutta siitä tulikin upean aurinkoinen! Juhlat oli tosi hauskan hulvattomat, ja saatiin kuin saatiinkin juhlasankari yllätettyä oikein kunnolla. Hänelle oli järjestetty kukkakylpy, hieronta, kasvohoito ja pari hauskaa aiheeseen liittyvää tehtävää. Saatiin nauraa vatsat kippurassa! Instan Storyssa oli videopätkää päivästä.

Ajelin takaisin kotiin myöhään illalla. Oli tosi outoa, kun oli niin hiljaista. Piti laittaa telkkari taustalle pyörimään, että edes jotain ääntä tulisi jostain. Tuntui, kuin olisin ollut yksinään monta päivää ja alkoi tulla vähän ikävä perhettä. Enhän edes ollut päässyt yksinolon vauhtiin, mutta aloin kaipaamaan tuota hullua sirkusta jo takaisin.

Tiedossa oli vielä ne katkeamattomat yöunet, nyt saa nukkua niin pitkään kuin nukuttaa. Vaikka tuli notkuttua telkkarin äärellä aamuyölle, kerkeisin nukkumaan vielä kellon ympäri. Ja niinhän siinä sitten kävi, heräsin seuraavana iltapäivänä vasta kello 16. Ihan ensimmäinen ajatus oli: wau! Olihan se nyt uskomatonta, kun sai nukkua niin pitkään ja rauhassa ilman jatkuvia herätyksiä. Hämmentävä tunne.

Oli jo pimeää, kun kömmin sängystä ylös. Ei kuitenkaan tullut sellaista oloa, että päivä olisi mennyt hukkaan, koska tämä oli juuri se mitä tarvitsin. Kunnon yöunia. Kaikenlaiset koti- ja työprojektit saivat jäädä nyt kokonaan taka-alalle, niitä kerkee kyllä tehdä, nyt ei vaan jaksa. Pian tuo perhekin saapuu kotiin ja hulina alkaa.