comments 18

Sain oman tontin!

Olen shokissa. Sain juuri tiedon, että minulle on luovutettu tontti Espoon kaupungin järjestämässä tonttiarvonnassa! Olen haaveillut omasta tontista ja rakentamisesta jo ties kuinka monta vuotta. Miettinyt asiaa ihan joka päivä. Siis kyllä, joka ikinen päivä. Ja nyt minä sain sen tontin! Pääsen rakentamaan itselleni ja pojille talon. Ihan hullua. Hullua ja mahtavaa.

Tontti sijaitsee luonnonsuojelualueen kupeessa, ylhäällä mäntypuiden katveessa kallioisissa maisemissa. Rakastuin alueeseen samantien, kun siellä ensimmäistä kertaa kävin muutama vuosi sitten.

Se oli eräs viikonloppu, keskiyö, talvi. En saanut unta ja päädyin selaamaan erästä lehtiartikkelia alueesta, jonne on tulossa mahdollisesti tontteja myyntiin tulevina vuosina. En aiemmin edes tiennyt alueen olemassaolosta, mutta lähdin huvikseni katsomaan millainen alue on kyseessä.

Paikka löi samantien ällikällä. Olin aivan mykistynyt, miten upea se oli. Rauhallinen oma maailmansa, kivenheiton päässä palveluista. Tein nopeasti omat johtopäätökset, että alueelle aletaan rakentamaan hyvin pian kunnallistekniikkaa ja mahdolliset tontit tulevat tarjolle seuraavana syksynä. Pohdin myös minkä kokoiset tontit mahtaa olla ja minkä hintaiset.

Soitin heti maanantaina Espoon tonttiyksikköön kysyäkseni, pitääkö mielikuvani paikkansa. Kyllä, ihan kaikki täsmäsi. Siitä hetkestä lähtien tiesin, että tuonne minä haluan ja tuonne minä aion jonain päivänä rakentaa. Se on unelmani ja sitä kohti nyt menen. Tavoitteeni oli kristallinkirkas.

Niin ne tontit sitten tulivat syksyllä tarjolle Espoon kaupungin järjestämään tonttiarvontaan, johon innoissani osallistuin. Arvontanumeroni oli 535. En saanut tonttia. Tämä ei kuitenkaan lannistanut, koska tiesin, että alueelle on tulossa vielä tontteja lisää jossain kohtaa. Eikä rakennusprojekti tuossa hetkessä olisikaan ollut kaikista optimaalisin. Pidin unelmastani edelleen tiukasti kiinni.

Tuli seuraava syksy. Osallistuin toiveikkaana taas tonttiarvontaan, olihan alueelle tullut muutama lisätontti tarjolle, kuten uumoilinkin. Nyt arvontanumeroni oli 161, joka oli jo huomattavasti parempi, mutta ei sillä tonttia irronnut taaskaan. Elämäntilanteeni ei ollut taloudellisesti tuossa kohtaa kovinkaan stabiili, joten oli jopa pieni helpotus, etten tonttia saanut.

Sitten tuli kolmas syksy. Kaikki alueen tontit olivat edellisinä vuosina jo menneet, mutta kaksi tonttia oli vapautunut ja ne olivat jälleen saatavilla. Tietysti lähdin niitä tavoittelemaan.

Niin siinä sitten kävi, että sain kuin sainkin toisen näistä tonteista! Arpanumeroni oli tällä kertaa 15 ja sillä irtosi suoraan tämä kyseinen tontti.

Arvonta järjestettiin tänä vuonna hieman eri tavalla. Nyt haun yhteydessä valittiin ne tontit numerojärjestyksessä jotka haluaa, ennen ne valittiin erillisessä valintatilaisuudessa. En saanut ykkösvaihtoehtoani, mutta olen todella onnellinen siitä, että ylipäätään edes sain tontin ja juuri tältä unelmieni asuinalueelta! Ja vieläpä siltä kadulta, johon nimenomaan halusin.

Tontti on 709 m² kokoinen ja siinä on rakennusoikeutta 142 m². Tontti sijaitsee päättyvän tien varrella, alueen korkeimmalla kohdalla. Ilmansuunnat avautuvat etelään ja länteen. Maapohja on kallioinen, eli louhimista on tiedossa. Asuinaluetta ympäröi upea mäntymetsä ja vieressä on järvi, joka saattaa ikkunoista sitten näkyä.

Aluksi löi aivan tyhjää millainen talo tuohon voisi tulla. Tontti on kulmatontti, eikä yksikään sivu rajoitu metsään ja naapuritaloja on käytännössä joka sivulla. Iski hetkeksi lievä ahdistus.

Aloin piirtämään pohjaa sen mukaan, miten haluan näkymien ja ilmansuuntien menevän. Piirsin pohjan käytännössä valmiiksi yhdessä yössä. Kaikki loksahti siinä hetkessä paikoilleen: pohja, neliöt, julkisivu, materiaalit, asemointi ja sijoittelut. Tajusin, että juuri tällaisesta kokonaisuudesta olen haaveillut kaikki nämä vuodet ja nyt ne istuvat täydellisesti tuolle tontille.

En lähtenyt budjetti edellä, vaan suunnittelin kokonaisuuden juuri sellaiseksi kuin haluan, tontin mahdollisuuksien mukaan. Sitten tein raakaa kustannuslaskelmaa. Tietty todelliset kustannukset selviävät tarjouksia pyytäessä ja rakentamisen edetessä, mutta hyvä laskea tässä kohtaa mitä unelmieni talo tulisi suunnilleen maksamaan.

Kustannusarvio meni tietysti yli budjetin. Täytyy katsoa, mistä karsitaan ja mitä kompromisseja joutuu tekemään. Täytyy miettiä hyvin tarkkaan mikä hyöty mistäkin on, mikä on välttämätöntä ja mikä nostaa vaikkapa talon arvoa.

Aion osallistua rakentamiseen niin paljon kuin pystyn, ei pelkästään säästämisen takia, vaan puhtaasti intohimon, oppimishalun sekä tekemisen ilon takia. Olen alkanut luottamaan itseeni enemmän, että kyllä minä itseasiassa osaan ja pystyn, kunhan vaan alan tekemään. Toki monet asiat jätän suosiolla ammattilaisille.

Tässä kun lähtee projektiin aivan yksin, on budjetti huomattavasti rajallisempi, kuin vaikkapa pariskuntana rakennettaessa. Tarvitsen silti melkein yhtälailla tilaa, taloudestani kun löytyy kaksi kasvavaa miehen alkua. Tietysti jännittää mihin oma budjetti venyy ja miten tulen selviämään. Mutta aion tehdä kaikkeni, että tämä onnistuu. Jos en toteuta unelmiani nyt, niin milloin?

Alue on muutaman kilsan päässä nykyisestä kodistani, eli koko seutu on hyvinkin tuttua. Harrastuspaikat on aivan vieressä ja esimerkiksi uudet kuntoportaat ovat tuossa järven toisella puolella. Alue kehittyy koko ajan ja sinne on kaavailtu uusia asuinrakennuksia sekä lisäpalveluita. Vastikään sinne nousi uusi koulurakennus, jossa on ala- ja yläaste, sekä päiväkoti. Nämä kaikki vain kilometrin päässä. Mainitsinko jo luontopolut ja pitkospuut? Niitä löytyy tuosta aivan vierestä myös.

Alueelle on alkanut nousta jo taloja. Jokainen talo näyttää tosi upealle, kaikki on aivan ihanan tyylisiä. Kivi- ja puutaloja on oikeastaan yhtä paljon. Tutustuin äsken tontilla käydessä jo moneen naapuriin, jokainen tuli kiinnostuneena kyselemään, onko kyseinen tontti minun. Oli tosi mielenkiintoista kuulla heidän rakennusprojekteista, jotka on jo hyvällä mallilla. Sain samalla suosituksia eri tekijöistä, juteltiin avoimesti budjeteista sekä toteutuneiden urakoiden hinnoista.

Talon valmistumisen suhteen ei ole kiirettä, vaikka tietysti haluaa, että hommat etenee reippaasti. Tässä on todella paljon selvitettäviä asioita, pankkineuvotteluja, tutkimista, suunnittelua, pohtimista, tarjouspyyntöjen lähettämistä. Aion panostaa suunnitteluun mahdollisimman paljon ja se onkin ollut monen rakentajan ensimmäinen vinkki. Huolellinen suunnittelu on kaiken a ja o.

Tämä on se matka, jonka haluan kokea. Tämä tulee olemaan valtava oppimisprosessi, paljon uusia asioita, haasteita ja todennäköisesti myös niitä ongelmia, joita sitten ratkotaan. Ja tätä ihanaa suunnittelua, joka jo vauhdikkaasti alkoi. Sydän ja sielu on tässä matkassa ihan täysillä mukana. Älyttömän jännittävät kuukaudet ja vuodet siis edessä.

comment 0

Lastenhuoneen kerrossänky

Nyt on takana sellainen ikuisuusprojekti, joka on jatkuvasti siirtynyt eteenpäin, vuosi toisensa perään. Kyseessä on lastenhuoneen kerrossänky. Samainen sänky oli meillä jo edellisessä kodissa, muttei se sellaisenaan olisi tänne sopinut ollenkaan. Sänky piti siis ensin hioa ja maalata kauttaaltaan, sitten koota kasaan.

Lapset kyselivät jatkuvasti milloin oikein rakennan heille kerrossängyn. Nuorempi lapsi on nukkunut minun vieressä tähän asti, joten kovasti oli jo hinkua päästä omaan huoneeseen nukkumaan.

Jos olisin tiennyt miten aikaa vievä tämä projekti lopulta on, en todennäköisesti olisi siihen koskaan lähtenyt. Helpointa olisi ollut tilata koko sänky puusepäntyönä, mutta toistaiseksi semmoiseen ei budjettini veny. Toisekseen, itseäni miellyttävää valmista kerrossänkyä ei löytynyt lukuisten etsintöjen jälkeen, joten päädyin tuunaamaan olemassa olevan Ikean Kura-sängyn, joka yksinkertaisuudellaan viehättää. Olen jättänyt sängystä kokonaan taustalevyt pois, jotta se on mahdollisimman ilmava ja osan puista käänsin ylösalaisin, jottei levyille tarkoitetut urat näkyisi.

Lähtökohta oli aika pahannäköinen, punertavan kellertävä mäntypuu. Puu on kuitenkin siitä ihanteellinen materiaali, että sitä pystyy helposti käsittelemään: hiomaan, paikkaamaan ja maalaamaan. Puu tuntuu ja näyttää oikein käsiteltynä aivan ihanalle.

Äkkiseltään koko homma tuntui hyvin helpolta tapaukselta, mutta se oli pelkkää silmälumetta. Hiottavia ja maalattavia sivuja oli 92 ja kulmien pyöristyksiä 276. Jokainen osa piti maalata useampaan kertaan, jotta pinnasta tulee tasainen ja sileä, ja jokaisessa välissä oli tietysti omat kuivumisajat. Välillä piti maalata jotkut osat useampaan kertaan, kun ei malttanut odottaa maalin kuivumista, vaan jatkoi hommaa liian nopeasti. Tämä sitten kostautui.

Suurpiirteisenä olisin jättänyt montakin työvaihetta tekemättä, mutta halusin tehdä niin hyvää jälkeä kuin pystyn. Kun kerran tehdään, tehdään kunnolla. Tämä periaate on niin syvälle juurtunut, ettei siitä osaa poiketa.

Maaliksi valikoitui Teknoksen puolihimmeä Futura 20 -kalustemaali, sävynä Kotoilu T1729. Tähän valintaan olen todella tyytyväinen. Sävy sopii erittäin hyvin lastenhuoneeseen ja koko kodin sisustukseen. Valmis maalipinta tuntuu tosi laadukkaalta, tämä vähän jopa yllätti. Puun syytkin näkyvät onneksi vielä hieman, vaikka vedin useamman maalikerroksen.

Alkujaan oli tarkoitus koota sänky niin, että päädyn tukipuut oikealla puolella ja portaat vasemmalla puolella. Näin sänky olisi ollut ilmeeltään kevyt ja tasapainoinen. Tutkin kokoamisohjeita kaksi tuntia, mutta lopulta selvisi, ettei se olekaan mahdollista. Siinä kohtaa harmitti tosi paljon. Minulla oli siis kaksi vaihtoehtoa: rappuset oikealle ja tukipuut vasemmalle, tai molemmat vasemmalle.

Jälkimmäinen oli tässä tapauksessa ainoa vaihtoehto, koska seinällä on iso naulakko, joka on täynnä lasten reppuja ja vaatteita, ne olisi tukkineet kulkuväylän. Myös tyynyjen paikat olisi olleet hassusti. Päädyin siis jälkimmäiseen.

Kun sain sängyn monen tunnin kokoamisen jälkeen valmiiksi, olin järkyttynyt miten iso se oli. Tai pikemminkin siitä, miten miten pieni lastenhuone on. Nyt huone oli yhtä sänkyä. Sinne ei mahtunut enää mitään muuta, koska sänky vei puolet koko huoneesta! Siinä hetkessä tuntui kaduttavan koko projekti.

Positiivista oli se, että sänky tuntui nyt todella jämäkältä. Vaikka alkujaan ärsytti, että rappuset ja tukipuut tulivat samalle puolelle, ne tukevoittivat sänkyä todella paljon. Aiemmin sänky huojui melko paljon, nyt ei juuri ollenkaan. Tämä oli todella positiivinen yllätys.

Aloin järjestelemään lasten tavaroita kaappiin, poistin turhat ja tein tilaa tarpeellisille. Laitoin aiemmin huoneessa olleen teräksisen hyllyn myyntiin, koska sillä ei ollut mitään saumaa mahtua enää koko huoneeseen. Hiljalleen asiat alkoivat loksahdella paikoilleen. Ei lastenhuoneessa aiemminkaan ole ollut kirjoituspöytää tai isoa leikkitilaa, nyt on ainakin tilaa istuskeluun, pötköttelyyn ja tietty siihen nukkumiseen.

Koitin vakuutella itselleni, ettei tämä projekti ollut maailman turhin veto. Eniten jännitti kuitenkin lasten mielipide. Mitä jos he inhoavat tätä koko hökötystä ja ovat pettyneitä, millaiseksi lastenhuone lopulta muotoutui?

Kun lapset seuraavana päivänä tulivat ja näkivät lopputuloksen, voi jestas sitä innostumisen ja ilakoinnin määrää! Pienempi lapsi kiitteli kymmeniä kertoja ja isompikin nyökkäili tyytyväisen oloisena (joka yleensä lähinnä vaan murahtelee). He olivat silminnähden erittäin tyytyväisiä.

Vastaanotto oli siis paljon parempi mitä osasin odottaa. Tavaroiden järjestelyn jälkeen asiat loksahti uomiinsa, eikä sängyn koko enää haitannut. Eihän pojat enää paljoa pienempään sänkyyn edes mahtuisi, kasvavat niin hurjaa vauhtia. Molempien patjojen koko on 90 x 200 cm, hyvä koko myös aikuiselle, jos yövieraita käy.

Kysyin lapsilta, haluaisiko he leikkisempää sisustusta, esimerkiksi jalkapalloteemaista mattoa, lakanoita tai muita teemaan sopivia sisustusesineitä. Vanhempi lapsi tokaisi: ”Tavallaan joo, mutta kuinka kauan ne on sitten käytössä? Eikö olisi järkevämpää hankkia sellaista, joka kestää pitkään?” Niinpä niin. Hän siis ajattelee aina noin. Miettii kaikki hankinnat erittäin tarkkaan, ei halua mitään turhaa, vaan on paljon mielummin ilman. Hyvä niin, oikein fiksu tapa toimia.

Nuorempi lapsi, 7-vuotias stailaaja visualisti, alkoi heti sisustamaan omaa yläsänkyään. Toivoi seinälle hyllyä sekä lukuvaloa. Hyvä idea! Nyt olen sitten kolunnut puoli internettiä löytääkseeni tuonne sopivan simppelin hyllyn sekä seinävalaisimen. Esittelen pienelle aina löytämäni potentiaaliset vaihtoehdot, koska hän on hyvin tarkka siitä, että hyllyyn mahtuu hänen tärkeimmät esineet. En päässyt tällä(kään) kertaa helpolla.

Kiva valaisin löytyi ja se lähti heti tilaukseen, hyllyn saatan tehdä itse, jos ei valmiina löydy. Huokailen jo valmiiksi mahdollista uutta projektia.

Nyt on ainakin saatu yksi asia pois to do -listalta. Sänky on viimein valmiina ja varastoonkin on tullut sen myötä lisää tilaa. Tärkeintä on tietysti se, että lapset ovat tyytyväisiä ja pääsevät nukkumaan samassa huoneessa. Olin aivan varma, että nukkumaanmenosta ei tule enää yhtään mitään, vaan homma menee aivan riehumiseksi, mutta olin täysin väärässä!

Molemmat pojat nukahtavat samantien. Kumpikaan ei kertaakaan huutele äitiä, eivät mölise keskenään, eivät tule pyörimään olohuoneeseen, eivät valita ettei saa unta, ei siis yhtään mitään mitä yleensä tapahtuu joka kerta nukkumaan mentäessä. Tämä yllätti aivan täysin. Liekkö sitten toisen läsnäolo rauhoittaa. Toivottavasti sama rauhallisuus jatkuu vastedeskin, sehän tietäisi huomattavasti miellyttävempiä nukkumaanmenoja jatkossa.

Vanhempi lapsi toivoi kännykälle pientä tasoa tai pöytää. Heti tuli mieleen, että HAY:n Colour Crate säilytysboksi pyörillä voisi olla tähän tarkoitukseen loistava. Sitä voi helposti siirrellä, se toimii loistavasti johtojen ja muun pientavaran säilytykseen, ja sitä voi myös muokata lisäämällä bokseja päällekkäin. Lapsi tykkäsi tosi paljon ideasta ja huomenna hän sitten näkee millainen saapui. Minusta tuo on aivan super söpö ja sopii lastenhuoneeseen todella hyvin.

Vaikka tämä projekti otti aikansa, palkitsevinta on onnistunut lopputulos ja tyytyväiset lapset. Lastenhuoneesta on muotoutunut viihtyisä, jopa aika tunnelmallinen tila, eikä se tunnu enää edes niin ahtaalta, vaikka huone onkin tosi pieni. Tavaroille löytyy paikkansa ja huone on helppo siivota, kun ei ole liikaa kaikkea rompetta. Tärkeintä on tietysti se, että pojat viihtyvät huoneessa hyvin. Tässä kohtaa taidan todeta, että kyllä tämä sittenkin kannatti.

comments 2

Kesäkeidas muotoutuu

Kaupallinen yhteistyö Vepsäläinen

Kesä on antanut kyllä parastaan, kun hellelukemat ovat paukkuneet mennen tullen. Tätähän sitä aina toivoo, että tulisi kunnon kesä, jotta pääsee nauttimaan ulkona auringosta, lämmöstä ja kaikista ihanista kesäpuuhista. Vaikka pihan suunnittelu ja rakentaminen on hauskaa hommaa, vielä kivempaa on se, että alkaa tulla valmista!

Ulkokalusteisiin on tullut odotettuja täydennyksiä Vepsäläiseltä. Kokonaisuus alkaa muotoutumaan todella toimivaksi ja kutsuvaksi, omaksi pieneksi kesäkeitaaksi.

Ajatuksena oli rakentaa loungehenkinen oleskelualue patiolle, jota voi muokata tarpeen mukaan. HAYn Palissade-nojatuolien kanssa toivoin yksinkertaista matalahkoa pyöreää pöytää, jonka ympärille mahtuu useampi tuoli, ilman että kokonaisuus on ahdas.

Espanjalaisella Kave Homella oli heti monta hyvää vaihtoehtoa. Olen ihastellut Kave Homen tuotteita jo jonkin aikaa. Aiempaa kokemusta tuotteiden laadusta ei vielä ollut, mutta minimalistinen resort-tyyli puri niin vahvasti, että vakuutuin.

Olin innoissani, kun huomasin Kave Homen tulleen myös Vepsäläisen valikoimiin. Pehmeän valkoinen Aiguablava-sohvapöytä tuntui istuvan tyyliini täydellisesti. Pöydästä on kahta eri kokoa saatavana, joista itse päädyin isompaan 90 cm kokoiseen. Se osoittautui nappivalinnaksi! Pöytä on valmistettu sementistä ja siinä on vivahteikas pinta, joka tuntuu aivan ihanalle. Antrasiitin väriset nojatuolit ovat todella hyvä ja ajaton match vaalean pöydän kanssa.

Kun kävin Vepsäläisen myymälässä tutustumassa aiemmin ulkokalusteisiin, huomasin siellä Kave Homen isot yksinkertaiset Aiguablava-ruukut, joihin ihastuin valtavasti. Isoja ruukkuja on yleensä melko vähän tarjolla tai sitten ne eivät tyylillisesti oikein puhuttele, mutta nämä olivat rakkautta ensi silmäyksellä!

Istutin pihalle ainoastaan yhden pensaan, tuuhean ikivihreän kääpiövuorimännyn, mutta kaikki muut kasvit halusin isoihin ruukkuihin, joissa niillä on tilaa kasvaa ja joita voi tarvittaessa siirrellä eri paikkoihin. Isot ruukut ovat myös näyttäviä sisustuselementtejä sellaisenaan.

Aiguablava-ruukut lähti tilaukseen kolmessa eri koossa: kapea ja korkea 42 cm, matala ja leveä 62 cm, sekä niiden väliltä oleva 52 cm. Ruukut toimivat tosi kivasti niin yhdessä kuin erikseen. Materiaali on niissä samaa kuin sohvapöydässä, eli valkoista sementtiä.

Olen siirrellyt ja vaihdellut ruukkujen paikkoja jo useamman kerran, maisemoinut niillä myös muita piha-alueita, kuten parkkialuetta, joka kaipaa kodikkuutta osakseen. Ruukkukasveilla se onnistuu loistavasti, ne viimeistelevät hyvin ilmettä.

Yhdessä ruukussa on tällä hetkellä omenapuu, josta puskee paljon omenia. Matalassa ruukussa on laventelia, jotka on tosi söpöt ja tuoksuvat ihanalle! En ole todellakaan mikään viherpeukalo, vaan lähinnä peukalo keskellä kämmentä. Hankit kasvit sen mukaan mikä miellyttää silmää ja sitten toivon, että ne pysyvät hengissä. Välillä onnistun, usein en.

Korkein ruukku on toistaiseksi parkkialueella, kun en saanut sitä tuotua painonsa takia patiolle. Ostin semmoisen ruukkujen kuljetusalustan, jolla koitin sitä kuljettaa, mutta se hajosikin suuren painon takia about heti. Täytyy käydä hankkimassa vähän järeämpi kuljetusalusta ruukuille, ehkä jopa nokkakärryt. En tietenkään pyydä nostoapua, sanoo independent woman, joka rikkoi juuri tämän takia olkapäänsä.

Pienellä, mutta ihan riittävän kokoisella terassillakin tapahtuu, nimittäin sinne saapui HAYn Palissade-sohva! Pohdin sohvaa kahden version väliltä: ryhdikkäämpi dining-penkki tai rennompi lounge-sohva. Päädyin lopulta jälkimmäiseen, ja hyvä niin, koska käyttötarkoitus muuttui matkalla.

Ihan alkujaan sohvan oli tarkoitus mennä parkkialueen puolelle. Kaipasin sinne lisää ilmettä ja istumapaikkaa, mutta lapsi ehdotti sohvan sijoittamista katetun terassin nurkkaan. Siihen me se sitten laitettiin, HAYn Pyro-pöytä kaveriksi ja avot, tulipa siitä kiva rento oleskelunurkkaus.

Aika hassua, etten sohvaa tuohon terassille kertaakaan ajatellut laittavani, mutta siinä sille tulikin samantien käyttöä – olen juonut aamukahvini tuossa melkein joka päivä. Aurinko alkaa paistaa terassille vasta iltapäivällä, joten aamuisin siinä ihanan raikas olla ja iltapäivällä pääsee köllimään auringon lämmössä.

Sohvalla on aivan ihana makoilla hyvän muotoilun ja reilun syvyyden ansiosta! En tosiaan ollut aiemmin edes kokeillut miltä se tuntuu istua, mutta kuten aiemmin kerroin miten Palissade-nojatuolit ovat erittäin onnistuneet muotoilultaan, niin on myös sohvakin. Jos sohva olisi mennyt parkkialueelle, ei samaa privaa olisi, mutta nyt aita antaa täydellisen näkösuojan. Kehtaa nauttia auringon säteistä vähemmissäkin vaatteissa.

Olen niin tyytyväinen uusiin ulkokalusteisiin! Ne sopivat tänne tosi hyvin, mittasuhteet toimii ja ne tuntuvat hyvältä. Uskon niiden olevan myös laadukkaat ja kestävän useita vuosia.

Vielä on tulossa ruokailuryhmä terassille, jota varten tilasin pöydän Vepsäläisen Design Salesta. Pöytä saapui tänään ja se on aivan I H A N A. Haluan saada pihan tänä kesänä täysin valmiiksi, jotta siitä pääsee ottamaan ilon irti täysillä. Tämä on kuitenkin jo neljäs kesä tässä kodissa, joten on aikakin nauttia viimein työn tuloksista.

Vepsäläisen Design Sale jatkuu 11.8.2025 asti, joten kaikille designin ystäville tämä on loistava tilaisuus saada unelmien ulkokalusteita hyvään hintaan.

comments 8

Asuntomessut Oulussa

Tänä vuonna asuntomessut järjestetään Oulussa, vehreän vihreässä Oulujoen suiston kupeessa. Viime vuonna messuja ei järjestetty ollenkaan, joten näitä messuja odotin todella paljon. Olen käynyt Oulussa aiemmin vain yhden kerran, mutta silloin lentäen ja nopeasti keskustassa työn merkeissä. Tällä kertaa ajoin autolla koko matkan, ja matkanvarrella tiputin lapset Jyväskylään mummolaan hoitoon.

Suuntasin messuille mediapäivänä ystäväni kanssa. Olemme kiertäneet messuja yhdessä jo useamman kerran. On kiva päästää jakamaan ajatuksia samanhenkisen kanssa, kiinnitämme sattumoisin aina samoihin kokonaisuuksiin ja yksityiskohtiin huomiota.

Kun astuimme messualueelle, olin aivan lumoutunut. Alue oli todella kaunis, kodikas ja seesteinen, myös hyvin yllättävä. En ole koskaan vastaavanlaista asuinaluetta nähnyt. Tunnelma oli jotenkin todella erityinen ja rauhoittava. Ympärillä aaltoili upea apilameri, aurinko lämmitti ihanasti ja raikas merituuli virkisti. Täydellinen kesäkeli messupäivänä.

Messukohteita oli maltillisesti, ja maltti taisikin olla messujen teemana. Ei yhtäkään överiä, yltäkylläistä tai yliampuvaa kohdetta, vaan kaikki olivat hyvin maltillisia ja kompakteja. Se viehätti valtavasti!

Yksi suosikkikohteistani oli Arkkijussin suunnittelema seitsemän erillistalon kokonaisuuteen kuuluva kahden kerroksen koti Oulun Merta Tyrsky. Mielenkiintoisia uusia ratkaisuja ja erittäin viimeisteltyä työtä. Olin ihan fiiliksissä, miten oivaltavasti eri toiminnot oli toteutettu.

Puuta oli käytetty julkisivussa paljon. Osa ovista oli integroitu ulkoverhoukseen ja kaikki elementit oli karmeja myöten tehty sävysävyyn, joka rauhoitti kokonaisuutta.

Mittojen mukaan valmistetut kalusteet ihastutti, joissa luonnonmateriaalien käyttö korostui todella vahvasti. Värimaailma oli hillityn harkittu, erittäin onnistunut. Todella linjakasta ja ajatonta, ihanan inspiroivaa.

Toinen suosikkikohteeni oli arkkitehtitoimisto Takkusen suunnittelema Hietasaaren Gård, joka kuului neljän talon kokonaisuuteen. Pihapiirissä oli yhteinen sauna, verstas sekä katettu oleskelutila. Piha-alue oli todella mielenkiintoisesti toteutettu – sievää, moniulotteista ja herkullista. Inspiroiduin todella paljon!

Talojen värisävyt olivat keskenään erilaiset, oli tummaa, vaaleaa, punaista ja ruskeaa. Itseäni viehätti eniten vaalein versio, se oli jotenkin ihanan raikas. Luonnonmateriaaleilla sisustettu sisätila oli niin ikään tyylikkään yksinkertainen, ajaton ja kodikas.

Asuntomessujen ehdoton timantti oli Arkkijussin suunnittelema kohde Villa Aava. Tässä talossa joka ikinen tila, materiaali, kaluste tai toiminto oli niin hyvin mietitty, ettei voinut kuin ihailla. Puun ja tiilen käyttö julkisivussa oli todella taidokasta. Viimeistelty työnjälki sekä moniulotteisuus ihastutti, uudenlaiset ratkaisut innosti. Onnistunut kokonaisuus niin sisältä kuin ulkoa.

Ihanan seesteinen tunnelma kaikkinensa – tyylikästä, oivaltaa ja inspiroivaa. Kaikkiin tiloihin ei valitettavasti ollut pääsyä, olisin kovasti halunnut tutkia koko talon kauttaaltaan.

Oulun Asuntomessut oli todellakin näkemisen (ja ajomatkan) arvoiset! Kannattaa ehdottomasti käydä vierailemassa messuilla, jos yhtään kutkuttaisi. Messut ovat auki 18.7.-17.8.2025.

comments 2

8 erikoista faktaa

En tiedä mistä tämä aihe tuli mieleen, mutta minulla on muutamia nukkumiseen liittyviä erikoisia asioita ja tapoja, joita ihmetellään joka kerta kun ne tulevat puheeksi. Itselleni nämä ovat tietysti aivan normaaleja, koska ne ovat arkipäivää. Tässäpä tulee:

1 / En tuo kännykkää makuuhuoneeseen. Tämä on ollut minulla jostain syystä aina tapana, enkä ole asiaa sen koommin edes miettinyt. En halua kännykkää edes sängyn lähelle, koska muuten sitä tulisi vilkuiltua vähän väliä ja unet kärsisi. Haluan pyhittää sängyn ja makuuhuoneen levolle. Ainut poikkeus on sairastelu, jos makaan sängyssä raatona, enkä pääse sieltä mihinkään. Silloin seurana saattaa olla läppäri ja kännykkä.

2 / Nukun usein kolmen peiton alla. Sanotaan, että ihminen nukkuu viileässä parhaiten. Ei päde minuun. Minulla saattaa olla samaan aikaan 3 peittoa: erittäin lämmin untuvapeitto, normaali peitto sekä vielä viltti. Nukkumaan mentäessä alkaa aina jostain syystä palella. En saa unta, jos palelen. Oli kesä tai talvi, nukun aina 2-3 peiton alla, vaikka makuuhuoneen lämpötila on jopa asteen pari korkeampi, kuin muissa huoneissa.

3 / Kun menen nukkumaan, otan yhden asennon ja herään täysin samasta asennosta. En pyöri tai hae eri asentoja sängyssä. Minulla on käytännössä tasan yksi asento, jossa nukun aina. Tämä alkoi siitä hetkestä, kun vaihdoin sängyn Tempuriin. Yksi asento ja se on siinä. Käsittämätöntä, mutta totta.

4 / Nukun helposti 12 tuntia putkeen. Välillä jopa pidempään. Nukun usein myös päiväunia. Minulle on suotu liiankin hyvät unenlahjat. Huomaan tarvitsevani ainakin 9 tunnin yöunet, jonka jälkeen koen oloni hyvin levänneeksi. Rakastan nukkumista!

5 / Toinen lapsi nukkuu yöt vieressäni. Hän on 7-vuotias ja pärjäisi toki omassakin sängyssä, mutta kyse on puhtaasti siitä, etten ole saanut aikaiseksi viimeistellä ja koota kerrossänkyä pojille. Nukkumapaikkoja on tällä hetkellä kolme, ja tavoitteena on saada kesän aikana asiaan muutos. Katsotaan onnistunko, pojat alkavat olla jo malttamattomia asian suhteen.

6 / Minulla on pelkät patjat lattialla. Ei ole sänkyä tai sänkyrunkoa, ainoastaan paksu patja ja petari. Ai miksikö? Sellainen sängyn runko, jonka haluaisin, maksaa hunajaa (koska se pitäisi teettää puusepällä) – ja toiseksi, olen pärjännyt hyvin ilmankin. Tykkään yksinkertaisuudesta, japanilainen tyyli viehättää. Kauhistelijoille: petarissa on kosteussuojalakana.

7 / Käytän ainoastaan valkoisia lakanoita. Kokeilin jokin aika sitten ruskeita lakanoita, mutta palasin takaisin valkoisiin ja niissä olen pitäytynyt. Jotenkin valkoiset tuntuvat yksinkertaisesti paljon paremmilta, puhtaammilta. Näin pysyy myös makuuhuoneen ilme raikkaampana.

8 / En nuku koskaan alasti. Ei vaan pysty. Paras yöasu on iso t-paita. Siis miesten t-paita. Ei ole kenenkään vanha paita kyseessä, vaan ostan niitä ihan itse, useasti monta kerralla. Se on just ihanan rento, väljä ja helppo. Kautta aikojen sama seksikäs yölook, hah.

Onko teillä samanlaisia erikoisuuksia makuuhuoneeseen tai nukkumiseen liittyen? Veikkaan, että monella menee suurin osa juuri päinvastoin, mitä olen ymmärtänyt. Voishan tuota listaa jatkaa vielä muutamalla, mutta jätetään nyt tähän.