comments 4

Muutosten vuosi

Tästä vuodesta tuli täysin erilainen, mitä olisin koskaan voinut kuvitella. Eikä syynä ole suinkaan korona, joka muutti koko maailmaa, vaan omalla kohdallani se on ero. Vuosi lukeutunee siis erovuodeksi, tai ehkä pikemminkin muutosten vuodeksi. Vaikka ero oli henkisesti vaikea ja raskas, siitä selviytyminen ja eteenpäin pääseminen on ollut yksi merkittävimmistä ja antoisimmista asioista tänä vuonna. Eron ansiosta elämääni on tullut niin paljon sellaisia asioita, joista uskalsin aiemmin vain haaveilla. 

Toki ero on harmillinen asia. Mutta nyt, kun se on takanapäin ja käsitelty, olen havahtunut useampaan otteeseen siihen, miten kaikki voikaan tuntua niin hyvältä – ja oikealta. Enää ei ole suru, pettymys ja viha painolastina. Näen ja koen elämän aivan eri valossa, kuin se olisi täynnä mahdollisuuksia, joihin haluan tarttua kaksin käsin kiinni. 

Jos alkaisin listaamaan, mitä kaikkea hyvää erosta seurasi, vaatisi se useamman aa nelosen. Jos taas listaisin ne huonot asiat, jäisi ne vain muutamaan ranskalaiseen. Tämä hämmentää. Oliko suhteeni todella niin huono, ahdistava ja kuluttava, että sen päättyminen olikin parasta tässä vuodessa? Löysinkö onneni vasta eron jälkeen?

Jotkut ihmiset tarvitsevat toisen ihmisen rinnalleen, jotta ovat onnellisia. Itse en lukeudu niihin. Voin olla onnellinen suhteessa, mutta voin olla onnellinen myös ilman suhdetta. Ja juuri näin asia on. Olen onnellinen juuri nyt, mutta olin onnellinen myös suhteessa. Omaan onneeni vaikuttaa niin moni eri asia. Ei minun tarvitse olla parisuhteessa ollakseni onnellinen, ei todellakaan. 

Moni kyselee, onko ollut sutinaa tai onko jo uusi mies löytynyt. Kyllä, sutinaa toki on, mutta uuteen suhteeseen en aio kiirehtiä. Takana on kuitenkin 10 vuoden avoliitto, joten tähän väliin sinkkuelämä maistuu kieltämättä aika hyvältä. Eikä siihen näköjään edes Tinderiä tarvita, vaikka sekin on ollut toisinaan käytössä. Seuraa on siis tarjolla, jos sitä kaipaa. Nautin yksinolosta kuitenkin niin paljon, että useimmiten valitsen sen. Mutta kyllä, olen käynyt treffeillä ja tavannut upeita ihmisiä. Vatsanpohjassa lentelee vähän väliä perhosia ja olen kerinnyt ihastuakin pari kertaa. On kiva huomata, miten ihania, fiksuja, komeita, tyylikkäitä ja lahjakkaita miehiä onkaan. Kaikki treffit ovat olleet hauskoja ja onnistuneita, vaikkei aina kemiaa olisikaan.   

Odotan tosi paljon tulevaa vuotta, mitä se sitten tuokaan tullessaan – töiden, ihmissuhteiden tai asumisen suhteen. Tuo jälkimmäinen jännittää ehkä eniten. Muutoksia on luvassa, mutta vielä en tiedä millaisia. Ja aiemman historian takia juuri siinä asiassa meinaa sisuskalut pyörähtää ympäri. Epävarmuus ahdistaa välillä, koska en halua enää siihen tilanteeseen missä olimme muutama vuosi takaperin, kun meillä ei ollut kotia. Kyllä asiat järjestyvät, ainahan ne. Vaatii vain lujaa tahtoa ja paljon työtä, eikä kannata luovuttaa vaikka voimat joskus ehtyvätkin.

Olen vuodenvaihteen lähestyessä antanut aina uudelle vuodelle teeman, joka johdattaa minua tekemään oikeita valintoja ja kulkemaan oikeaan suuntaan. Tänä vuonna teemani oli ‘Taloudellinen tasapaino’ ja voin ylpeänä todeta, että sen saavutin. Tein alkuvuodesta itselleni taloudellisia tavoitteita ja niissä pysyin. On aika saavuttaa uusia tasoja ja kehittyä oman talouden parissa lisää.

Vuoden 2021 teemaksi annan ‘Kauneutta, terveyttä ja hyvinvointia’. Olen laiminlyönyt itseäni monta vuotta ja nyt siihen tulee muutos. Matka on jo alkanut, mutta ensi vuonna panostan näihin asioihin vielä enemmän. Aion pitää itsestäni parempaa huolta. Teen parempia valintoja, jotta voin paremmin. Tämä tarkoittaa yksinkertaisuudessaan laadukkaampaa ruokavaliota, aktiivisempaa liikkumista, riittävää lepoa ja säännöllistä huoltoa. Keho ja mieli tarvitsevat nyt huolenpitoa sekä huomiota, ja niitä aion nyt antaa. 

Toivon teille kaikille ihanaa vuodenvaihdetta ja upeaa uutta alkavaa vuotta!

comment 0

Erilainen joulu

Toivottavasti teillä on ollut rauhallinen ja rentouttava joulu! Meidän joulu oli tänä vuonna hieman erilainen. Vietin ensimmäistä kertaa jouluaaton lasten kanssa kolmestaan. Toivoin aiemmin, että olisimme viettäneet aaton koko perheenä edes muutaman tunnin, mutta eipä suunnitelmat menneetkään niin. Tämä joulu meni siis kokonaan uudella kokoonpanolla. Mutta hyvä niin, nimittäin tästä joulusta tuli yksi ihanimmista.

Hain ihka ensimmäistä kertaa joulukuusen itse! Tämä yksilö osui silmiini, kun olin jouluostoksilla ja seuraavana päivänä kävin hakemassa sen. Juuri tuollaisen toivoinkin löytäväni. Laitoin kuuseen valot ja koska se näytti niin nätiltä sellaiseen, jäi muut koristeet laittamatta. Taisi olla viime vuonna sama homma, ettei se valoja enempää kaivannut. Muutenkin tänä vuonna koristelut jäivät minimiin. Havut ja hyasintit maljakossa, sekä eskarilaisen tekemät jouluaskartelut seinillä. Siinäpä ne, riittivät oikein hyvin.

Söimme lasten kanssa joulupuuroa useampana päivänä. Kuulemma sitä pitäisi syödä kevääseen asti, niin hyvää se on. Koska en itse välitä perinteisistä jouluruoista, eikä lapsetkaan, päätin tehdä jouluaattona melko arkista ruokaa, joka maistuisi varmasti lapsille, mutta jotain sellaista mitä en ole koskaan tehnyt aiemmin. Lasagnea! Nappasin netistä Tomi Björkin ideoiman reseptin ja se olikin oikein toimiva. Jälkiruoaksi oli sitten piparijäätelöä. 

Tilasin meille joulupukin, joka oli lapsille varmasti se tärkein ja odotetuin asia. Voi sitä lasten riemua, kun pukki saapui. Ilmeisen onnistuneet lahjahankinnatkin oli, koska useampaa kertaan sain kuulla, miten se pukki osasikin tuoda juuri oikeanlaiset lahjat! Joulu oli siis kaikin puolin onnistunut. Ihanan stressitön, hauska ja täynnä tunnelmaa. 

comments 10

Talvikuulumisia

Blogissa on ollut viime aikoina melko hiljaista, mutta muutenhan elämässä onkin tapahtunut paljon kaikenlaista. Tänään kesken lounaan, aivan yhtäkkiä purskahdin itkuun. Takana oli työntäyteinen aamupäivä, johon kuului nettisivuprojektin viimeistelyt, Teams-palaveri uuden projektin aloituksesta sekä puhelinpalaveri yhteistyökumppanin kanssa. Tulevan vuoden ensimmäiset kuukaudet ovat alkaneet täyttyä hyvää tahtia kalenterissa; on kuvauksia, suunnitteluprojekteja, haastatteluja, blogiyhteistöitä sekä mielenkiintoinen kick off -tapahtuma.

Jännitys, innostus ja kiitollisuus tuntuivat koko kropassa, fyysisesti. Tuli vain niin huojentunut ja onnellinen olo tästä kaikesta. Tuntuu, kuin olisin saavuttanut jotain sellaista, mitä olen pidemmän aikaa tavoitellutkin.

Olen niin kiitollinen siitä, että minulla on ollut tänä vuonna reilusti töitä ja ensi vuosikin näyttää lupaavalta. Olen kirjoittanut tarjouksia ennätysmäärän, mutta myös laskuttanut ennätysmäärän. Tavoitteena on laittaa vielä isompi vaihde jalkaan, olkoon tämä vasta lämmittelyä.

Minulla on kerrankin kunnolla omaa aikaa, kun lapset ovat joka toinen viikko isällään. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että painan pelkkää duunia tuona aikana, ehei, vaan olen ihan huolella ottanut vapaa-aikaa ja tehnyt monenlaisia mieleisiä asioita. Tuntuu, että kaikelle on nykyään paljon enemmän aikaa. Ja silloin, kun lapset ovat minun luona, annan aikaani heille.

Olimme juuri viime viikolla lasten kanssa Levillä. Lensimme sinne kolmestaan, mutta paikan päällä oli myös siskoni perheineen sekä minun vanhemmat. Juhlimme isäni 70-vuotissyntymäpäiviä. Lapset olivat reissusta aivan tohkeissaan. Molemmat pojat ovat olleet lentokoneessa aiemminkin, mutta olivat tuolloin niin nuoria, etteivät muista siitä mitään. Tämä lentomatka – kuten koko reissu – tuskin koskaan unohtuu.

Kuten arvata saattaa, Levillä oli mielettömän kauniit lumiset maisemat. Se tuntui ihan epätodelliselta, onhan kunnon valkoisen lumipeitteen näkemisestä jo tovi, kun viime talvena ei lunta ollut nimeksikään. Lapset hyppivät monta tuntia lumihangessa meidän mökin pihalla. He olivat niin innoissaan lumesta, ettei siihen mitään muuta erikoista edes tarvittu. Isot lumikasat tuntuivat riittävän.

Lapset pääsivät serkkupoikien kanssa kiertämään Tonttulan Elämyskylään, jonka siskoni oli heille järjestänyt. Kuulemma näkemistä ja kokemista riitti piparinpaistosta poroihin. Itse vuokrasin sukset ja kävin pari kertaa hiihtämässä mahtavilla laduilla. Vaikka jalkoihin sattui – mahdollisesti liian isojen monojen takia – nautin hiihtämisestä ihan älyttömästi. Jos tänne etelään ei lunta sada, on ihan pakko päästä uudelleen Lappiin. Se lumi, pakkaskeli, maisemat, hiihtoladut ja tunnelma. Rakastan.

Ennen Levin reissua kävin Turussa ystäväni Pian tupareissa. Herranjumala miten kaunis koti, ihan täydellinen! Kaikkialla oli niin kaunista, tyylikästä, laadukasta ja viimeisteltyä. Ja itse tuparithan olivat ihan superhauskat! Upea miljöö, hyvää musiikkia, herkulliset tarjoilut, uusia tuttavuuksia ja ihana tunnelma. Odotin näitä tupareita tosi paljon ja onneksi pääsin mukaan, nimittäin useampi kutsuttu joutui valitettavasti perumaan tulonsa.

Jäin Pialle yökylään, joten sai ottaa huolettomasti kuplivaa. Aamu alkoi lempeän kiireettömästi cappuccinoa siemaillen ja rupatellen niitä näitä, samalla ihaillen Pian kädenjälkeä. Hänellä on kyllä pettämätön tyylitaju.

Muistan, kun ajelin Turusta kotiin, miten hyvältä elämä tuntui. Tuo sama tunne on jatkunut jo pidempään. Sellainen jännä kutkuttava fiilis koko ajan. Aivan kuin juhlat olisivat juuri alkamassa, tai aivan kuin olisin juhlissa – parhaillaan. Tekee mieli vaan tanssia ja laulaa. Ja sitä olen tehnytkin, paljon.

Sitä kai tänään itkin. Onnellisuutta. Ja kiitollisuutta. Olen niin kiitollinen asiakkaille, perheelle, ystäville ja uusille tuttavuuksille. Ja tiiättekö, olen ensisijaisesti kiitollinen itselleni. Että olen jaksanut, tarponut, taistellut. Tehnyt paljon töitä tämän kaiken eteen. Joten nyt voi, saa ja pitääkin nauttia, tai vaikka juhlia. Kippis elämä!

comment 0

Ylellisyyttä makuuhuoneeseen

Kaupallinen yhteistyö / Balmuir

Olen pitkään etsinyt sisustukseen sopivaa, värisävyltään neutraalia, luonnonmateriaalista valmistettua reilunkokoista torkkupeittoa. Selasin viime talvena – ja varmaan jo edellisenä talvena – paljon eri verkkokauppoja, etsien toiveideni mukaista torkkupeittoa. Sitten silmiini osui Balmuirin Lucca-peitto. Se vaikutti kaikinpuolin juuri siltä mitä etsin, mutta kävin vielä hypistelemässä sitä Balmuirin myymälässä ja katsomassa, miltä beigeen taittuva light sand -sävy livenä näyttää.

Lucca-peitto oli todella kaunis värisävyltään ja juuri niin yksinkertainen, kuin toivoinkin. Siitä huokui ylellisyys ja laadukkuus. Peitto on valmistettu pehmeästä baby alpakan villasta. Materiaali ei pölytä yhtään, eikä se nyppyynny juuri ollenkaan. Peitto on kevyen ilmava ja se tuntui aivan ihanalta. Etsintä oli viimein päättynyt.

Peitto on ollut käytössä ihan jatkuvasti, varsinkin näinä kylminä ja koleina keleinä. On ihana kietoutua tuohon lämpimään peittoon ja katsella sohvan nurkassa lempisarjoja. Koska olen vilukissa, saatan käyttää sitä myös extralämmikkeenä nukkumaan mentäessä. Pelkkä untuvapeitto ei aina riitä. Moni nukkuu paremmin vilpoisessa, mutta minä vuoraan itseni lämmikkeillä niin että nippanappa henkeä saan. 

Hyviin yöuniin vaikuttaa moni asia. On tietysti tärkeää, että sänky on mahdollisimman ergonominen, mutta myös sopiva tyyny ja miellyttävä peitto vaikuttavat unen laatuun. Näihin olen viime vuosien aikana panostanut, koska hyvin nukuttu yö on paras startti uuteen päivään.

Puhtaat lakanat ovat silti ehkä jopa tärkeämmässä roolissa, kuin edellä mainitut. En saa unta, jos lakanat tuntuvat tunkkaisilta. Vaihdan lakanoita vähintään 1-2 viikon välein. Puhtaissa raikkaissa lakanoissa uni tulee varmasti.

Nämä Balmuirin kauniit taupen väriset Castellana-pussilakanat-tyynyliinat ja -aluslanakat ovat ihanan ylelliset. Ne on valmistettu korkealaatuisesta puuvillasatiinista, jonka pinta hohkaa upeasti ja ne tuntuvat silkkisen pehmeiltä ihoa vasten. 

Tyylikkään yksiväriset lakanat näyttävät niin hyvältä sellaisenaan, etten kaipaa päiväpeittoa. Tosin en sellaista edes omista, vaan saatan heittää viltin tai pellavalakanan rennon huolettomasti jalkopäähän, hotellimaiseen tyyliin. Nämä hienostuneen elegantit vuodevaatteet ovat todellista arjen luksusta.

Balmuirin valikoimissa on paljon muitakin kauniita kodintuotteita, kylpytakeista tuoksuihin ja kynttilöistä kristallilaseihin. Ihania uutuuksia paljon! Kannattaa käydä tutustumassa.

comments 4

Puhtaudesta + imurin voittaja

Kiitos kaikille Mielen varsi-imurin arvontaan osallistujille! Oli tosi hauskaa lukea teidän kommentteja liittyen kodin siivoamiseen. Meitä on selvästi moneen junaan, osa rakastaa siivoamista, osa ei voi sietää sitä. Itse taidan lukeutua tuohon välimaastoon. Imuroin ja järjestelen paikkoja kyllä päivittäin, mutta lattioita pesen todella harvoin. Kylpyhuoneen kaakeleiden jynssääminen taitaa silti olla ehkä viimeisin homma, mikä kodin siivoamisessa nappaa. Kerran meillä kävi siivooja, joka putsasi koko kylpyhuoneen. Ai että miten luksusta se oli! 

Kommenttien perusteella aika monella on käytössä keskuspölynimuri. Itsekin muistan omasta nuoruudesta sellaisen. Se letkun määrä oli ihan tolkuton. Aina mutkalla ja vaikea saada nätisti takaisin. En voisi kuvitella sellaista enää. Pelkästään perässä vedettävän imurin johto ärsyttää, aina se on liian lyhyt ja pistorasiaa pitää kesken imuroinnin vaihdella. 

Meillä oli pari vuotta sitten käytössä robotti-imuri, tai siis yhden viikon käytössä. Ensimmäinen imurointi sujui täydellisesti, seuraavat todella huonosti. Jätti leivänmurut sokkelin vierustaan, vaikka hyvin mahtui kulkemaan kaikkialla. Saimme uuden tilalle, mutta sekään ei toiminut kuten olisi pitänyt. Ruksutti vaan äänekkäästi ja pyöri paikoillaan. Taisi tulla vielä kolmas imuri takuuna, mutta tulos oli sama. Ei se edullinen imuri edes ollut, joten vähän enemmän olisi moiselta vekottimelta odottanut. Se siitä kokeilusta. Ehkä jokin toinen merkki olisi palvellut paremmin, onhan niissä eroja, kuten kaikissa kodinkoneissa.

Moni on haaveillut omasta siivoojasta. Itsekin haaveilin aiemmin, mutta nyt kun olen tässä lasten kanssa keskenään ja yhden viikon yksinään, koti pysyy siistinä paljon pienemmällä vaivalla. Ennen siivosin ja pyykkäsin lähes tauotta, jotta paikat pysyy kutakuinkin kunnossa. Nykyään aikaa on käytettävissä paljon enemmän muihinkin asioihin, kuten ruoanlaittoon. Ruoanlaitto on ollut itselleni aina vähän pakkopullaa ja aiemmin mies hoiti sen puolen, mutta nyt se on alkanut tuntua jopa hauskalta! Tämä, jos jokin on yllättänyt. 

Kaupassa käyntikin on kivaa, kun voi valita juuri niitä aineksia mitä tekee mieli. Olen alkanut tekemään ruokaa yllättävän monipuolisesti ja ravitsevasti. Vihanneksia ja kasviksia on lähes joka aterialla, ja kalaa tulee laitettua melko usein. Ei enää pelkkää makaronia ja jauhelihaa – vaikka ne edelleen pintansa pitävätkin. 

Nyt on viimein aika julkistaa Mielen varsi-imurin voittaja! Tittididii. Onneksi olkoon Tiina, sinä voitit itsellesi Triflex HX1 varsi-imurin valitsemallasi värillä! Imuri helpottaa varmasti arkeasi. Kommenttisi oli: 

Äsh, nyt jos en voita 😭 Minä olen se hullu hammasharjanysvääjäsiivooja mut pölyjen pyyhintää silti vihaan. Koska se vaan on niin turhauttavaa hommaa enkä pidä märistä käsistä, hah! Mut imurointi ❤️ Come to mama!

Oikein paljon onnea voittajalle. Iso kiitos vielä jokaiselle arvontaan osallistujalle!