comments 5

Vällyjen välissä

Kaupallinen yhteistyö / Familon

Voisi sanoa, että makuuhuoneessa alkaa olla nukkumapuoli kunnossa. Tähän ei siis lasketa mukaan yöllisiä avareita ohimolle tai tiukkoja kantapääpotkuja kylkeen, mutta mitä tulee patjan ja tyynyn ergonomisuuteen, sekä peiton ja petivaatteiden tuntuun, alkaa kokonaisuus olla tosi hyvällä mallilla.

Sitä kokee vanhemmiten entistä tärkeämmäksi, missä ja varsinkin miten nukkuu. Tavoitteena on ollut mahdollisimman hyvä ja rentouttava asento koko kropalle, ettei yöllä tarvitse asentoja vaihdella, mutta toki kokonaisuus pitää olla myös miellyttävän tuntuinen sekä kivannäköinen. Olen tehnyt hiljalleen makuuhuoneeseen sellaisia hankintoja, joilla uskon saavani parhaat mahdolliset yöunet.

Ensimmäisenä hankin lämpöisen ja muhkean untuvapeiton. Haaveilin siitä pitkään ja kun hometalon jälkeen piti ostaa muutenkin uusia petivaatteita, päätin sitten aloittaa hyvästä peitosta. Untuvapeitoissa olen nukkunut jo vuosia, mutta niiden lämpö ei ole aina riittänyt, palelen älyttömän herkästi. Joutsenen erikoislämmin untuvapeitto on ollut tosi hyvä valinta, peitto on hengittävä, eikä se ole koskaan liian kuuma.

Päätimme investoida pari vuotta sitten Tempur Cloud -patjoihin ja petariin, jotka on olleet jokaisen euron arvoisia. Vaikka toisinaan unet ovat jääneet melko lyhyiksi, unen laatu on parantunut selkeästi patjojen myötä. Edelleen patjat odottelevat sängyn runkoa alleen… Nooh, sitten kun budjetti sinne asti venyy. Jotenkin tuo japanilaishenkinen lattiaratkaisu ihan viehättää, mutta ehkä patjojen hengittävyyden takia runko olisi kai aiheellinen.

Tyynykokeiluja on ollut takana nyt lähemmäs kymmenen ja edelleen olen koittanut etsiä sitä sopivaa. Vuosi sitten ostin Tempurin Millenium-tyynyn ja nukuin sillä useamman kuukauden. Tyyny muotoutuu hiljalleen painon ja lämmön mukaan, mutta tykkään kuitenkin enemmän sellaisesta tyynystä, joka on samantien sopiva, juuri kuten Cloud-patja on.

Onhan minulla ollut joskus älyttömän hyvä tyyny ja valitettavasti se meni myös hometalon mukana. Kyseessä oli Familonin Ergo Futurex. Jostain syystä vain unohdin sen ihan täysin, että juuri se voisi olla edelleen paras vaihtoehto tyynyksi.

Tein tuossa aiemmin blogiyhteistyötä Familonin kanssa ja he halusivat kiitoksena lähettää meille uudet tyynyt. Sain valita tyynyt heidän valikoimasta ja arvatkaas vaan mitkä valitsin! Aivan, Ergo Futurexin. Ai että sitä fiilistä, kun pää painautui pitkästä aikaa tuohon tyynyyn, joka on ihanan pehmeä ja ergonomisesti just passeli. Mies on tykännyt myös samaisesta tyynystä kaikkien kokeilujen jälkeen. Minulla tyyny on kokoa S ja miehellä M. Viimein on meillä siis tyynyasiatkin kunnossa, jeij! Löytyypä nyt kaapista parit vierastyynyt, hah.

Btw. Huomasin, että juuri nyt nuo Ergo Futurex -tyynyt on Familonilla -25 % alennuksessa.

Ja mitä tulee sitten lakanoihin, perkaalilakanat on olleet kaikista mieluisimmat. Ne ovat ihanan sileät, rapsakat ja jotenkin tosi ylelliset. Sain yhteistyön merkeissä Familonilta valkoiset Ultra-pussilakanasetit sekä muotoonommellun tuplaleveän Ultra-aluslakanan, jotka ovat juurikin tätä ihanaa puuvillaperkaalia.

Pussilakanoiden reunoissa kulkee kaksoistikkaus ja muutenhan ne ovat tosi simppelit. Meillä ei ole aiemmin ollutkaan pelkkiä valkoisia lakanoita, siis sellaisia, missä ei olisi mitään kuviota tai printtiä. Kyllähän näistä tulee aika hotellimainen fiilis!

Myös nämä näyttäisi olevan juuri nyt -30 % alennuksessa! Aika kiva säästö tulee, jos lakanaostoksille mielii.

Päiväpeittoa meillä ei edes ole, mutta käytän kevyeen petaukseen isoa pellavalakanaa. Kun alla on kauniit pussilakanat, ei tarvitse kaikkea peittää raskaan peiton alle, vaikka tarvittaessa ylettyykin hienosti koko sänkyyn. Tuommoinen rennon huoleton ilme makkarissa on aika kiva. Pellavaa ja perkaalia sulassa sovussa keskenään. Love it.

Seuraavana listalla olisi pimennysverhot, jotka alkaa olla aika ehdottomat päivien pidentyessä. Luulen, että pienet tirppanatkin nukkuisi paremmin, jos aamuaurinko ei liian aikaisin herättelisi. Iltasatujen aikaan taas kaipaan hyvää lukuvaloa, että sekin on hankintalistalla. Lattialle tai ikkunatasanteelle kun ei voi jättää edes väliaikaista valaisinta, minimies olisi samalla sekunnilla siinä kiinni, joten siksi seinävalaisin olisi paras ja turvallisin.

Nyt kuitenkin kelpaa olla vällyjen välissä, puhtaissa valkoisissa perkaalilakanoissa. Sinne siis, hyvää yötä!

comments 8

Cosy Pocket -sohvan muodonmuutos

Kaupallinen yhteistyö / Hakola

Kuten aiemmin kerroin, telkkarihuoneen Cosy Pocket Wool -sohvaan oli tulossa toiset irtopäälliset sekä toiset jalat. Olin aavistellut, että uusi kokonaisuus olisi mieleisempi, koska värimaailma ja materiaalin tuntu vastaisi enemmän toiveitani. Ajattelin, ettei muutos kovin suuri tule olemaan, mutta yllätyin. Nimittäin se oli! Ei ehkä äkkiseltään ulkopuolisena katsottuna, mutta minun silmissä kyllä.

Kun lähetti toi paketin, lähdin siltä seisomalta vaihtamaan päällisiä. En malttanut hetkeäkään odottaa näkeväni sitä, tekeekö pelkän päällisen vaihtaminen paljoakaan, kun ei mennä kuitenkaan rajusti värikkääseen tai edes tummaan väriin, vaan ennemminkin hienovaraiseen sävymuutokseen.

Cosy Pocket sai ylleen hiekanvärisen Florist-kankaan. Kangas on täysin samaa laatua, kuin meidän vaalean Lazy Classic -kulmadivaanin päällinen on. Jalat vaihtuivat mustiin ohuisiin metallijalkoihin, samat mitkä Lazyssakin on.

Tuli taas se sama tunne, kun silloin Lazyn saapuessa meille. Ihailin sohvaa lumoutuneena ja olin vaan ihan rakastunut! Siis kyllä, rakastunut sohvaan. Niin voi käydä – näemmä useamman kerran. Jotenkin Cosy Pocket pääsi nyt ihan eri tavalla oikeuksiinsa uuden ilmeen myötä, tai ainakin se oli nyt paljon enemmän omaan mieleen, kuin harmaa villakangas puisilla jaloilla. Hiekanväri on ihan täydellinen ja sopii tuohon sohvamalliin just eikä melkein.

Ohuet mustat metallijalat tekevät sohvasta sopivan hienostuneen ja veikeät pyöristykset käsinojissa tuovat sohvalle kivasti persoonaa. Tykkään kokonaisuudesta nyt ihan älyttömän paljon!

Sohvan toisella sivulla on taskut ja täytyy myöntää, että ajatus sohvassa olevista taskuista tuntui alkuunsa vähän hassuilta, mutta nyt olen ihan tykästynyt niihin. En tiedä vaikuttiko päällisten vaihtaminen, mutta nuo taskut on ihan huiput! Ja joo, käytännöllisetkin. Sinne menee helposti kaukosäätimet, lehdet, padit, puhelimet, laturit sun muut.

Ja kuten näkyy, telkkarihuoneeseen on tullut myös uusi seinävalaisin. Kiitos Minishow-blogin Melinalle hyvästä Black Friday vinkistä, olin nimittäin odotellut tuolle Louis Poulsenin AJ -valaisimelle alennusta jo ties kuinka pitkään ja viimein kävi tuuri. Saatiin se eilen illalla asennettua seinälle ja voi juku se sopii tuonne nurkkaan kuin nakutettu sohvan kumppaniksi. Ihan täydellinen lukuvalo.

Olohuoneen ja telkkarihuoneen sohvat sopivat tosi hyvin yksiin. Ne ovat vähän niinkuin sisarukset ja avoimen tilan takia kauempaakin katsottuna näyttää paljon paremmalta ja yhtenäisemmältä, kuin että olisi kaksi erilaista sohvaa. Tai oikeastaan kaksi täysin erilaista menisi, mutta juurikin se aiempi Ikean sohva tuntui tökkivän ja halusin sen takia jakaa tilaa seinällä tai liukuovella. Nyt tilanjakoon ei ole välttämätöntä tarvetta, vaikka joskus saatetaankin väliseinää lisätä.

sohva_tyynyt

Irtopäälliset on kyllä todella näppärät. Hetken jumppailin niitä paikoilleen, mutta miten paljon ilmettä voikaan muokata pelkästään päällisiä ja jalkoja vaihtamalla. Muuttuneen Cosy Pocketin myötä kotimme sisustus asettuu entisestään uomiinsa. On valtava ilo ja kunnia sisustaa kotiamme suomalaisella käsityöosaamisella. Ihana, ihanampi Hakola! En voi muutakuin suositella Hakolan sohvia.

Täytyy sanoa, että odotin tosi paljon, että pääsen kuvaamaan sohvaa uudelleen ja jakamaan kuvat teille. Olisi kiva kuulla, mitä mieltä te olette muuttuneesta ilmeestä! Täällä on sohva nähtävissä aiemmassa kuosissa, eli harmaalla villakankaalla ja puisilla jaloilla. Kumpikos on teidän mielestä parempi kokonaisuus?

Pssst. Blogiin on tulossa piakkoin aivan mieletön arvonta, jossa palkintona superihana Hakolan tuote. Tätä et halua missata, joten pysyhän kuulolla!

comment 0

Vuosi käyntiin vahvasti

Hyvää alkanutta vuotta! Täällä meni vuodenvaihde oikein leppoisasti, joskin hieman tunteikkaasti. Mahtoiko syynä olla vanhan vuoden jättäminen taakse, jännitys tulevasta vai oliko sittenkin vain yksi snapsi liikaa. Olen kai aavistuksen taikauskoinen, kun tuntuu että se, millainen vuodenvaihteesta tulee, määrittää myös tulevaa vuotta. Ei kokonaan, mutta osittain. Näin on nimittäin käynyt, joten siksi tietynlainen jännitys ja ylianalysointi oli erikoisesti läsnä.

Ja mitä tulee ylianalysointiin, niin juuri radiossa oli puhetta siitä, että tuo on kuulemma ainut asia mitä naiset stressaa, mutta miehet ei. Siis että naiset pohtii, analysoi ja dramatisoi joitain asioita ihan liikaa – ja ihan turhaan. Esimerkkinä radiossa annettiin sellainen tapaus, että jos mies sanoo naiselle, ettei tänään kerkeä näkemään, vaan vasta ensi viikolla, niin nainen ajattelee heti, ettei miestä kiinnosta. Itsehän syyllistyin vastaavanlaiseen ajatteluun juurikin vuodenvaihteessa ja miestä vaan huvitti moinen. Pähkäily oli liene aivan turhaa, että ehkä täytyy vaan laittaa niiden yöllisten snapsien piikkiin, hehe.

Mutta totta se silti on, me naiset stressataan asioista välillä ihan turhaan. Jotenkin nuo miehet osaa suhtautua asioihin paljon suoraviivaisemmin ja lungimmin. Tietyissä asioissa analysointi ja pohtiminen on ihan suotavaa, mutta toisinaan vaivaamme päätämme sellaisilla asioilla, joista ei todellakaan tarvitsisi. Että jos vaan koittaisi olla miettimättä liikaa.

Vuoden vaihtuessa uuteen tuli pohdittua tietysti myös viime vuotta, miten se omasta mielestä oikein meni. Koin viime vuoden jotenkin tosi hyvänä ja onnistuneena, vaikka näemmä hyväänkin vuoteen mahtuu aina jonkin verran niitä pettymyksiä ja ikäviä hetkiä. Ne on pitänyt vain käsitellä ja jatkaa eteenpäin. Ainahan niitä vastoinkäymisiä tulee, halusi tai ei.

En muista mihin aikaan kampesin vuoden ensimmäisenä päivänä sängystä ylös, mutta ei mikään vahva aloitus, jos miettii edellistä postausta millä teemalla päätin vuoteen lähteä (juu juu otsikko oli täyttä huijausta). Onneksi illalla tajusin raahata itseni pihalle ottamaan happea hetkeksi ja kuin huomaamatta olinkin reippaillut puolitoista tuntia ulkona. Raikas ulkoilma ja hyvä keskustelu ystävän kanssa puhelimessa oli näemmä parasta lääkettä silloiseen olotilaan, henkisesti ja fyysisesti.

Ystäväni oli lähdössä aamulla synnyttämään ja sitä käytiin läpi ja kovasti jännitettiin miten mahtaa homma mennä. Vielä viime yönä viestiteltiin rajujen supistusten välissä ja tänä aamuna oli pieni terve poika syntynyt maailmaan. Mieletöntä! ♥

Tänään piti olla tehokas työpäivä ja huomenna oli tarkoitus juhlia Nukan 5-vuotissynttäreitä, mutta aamu alkoikin sillä, kun Nuka juoksi vessaan oksentamaan. Jassoo. Että iski se pirulainen sit tännekkin. Isäntä oli lähtenyt varhain aamulla työmatkalle Osloon, joten piti poikien kanssa jäädä kotiin ja perua myös synttärit. Näin ne tilanteet muuttuu hetkessä, eipä voi mitään. Aamupäivä meni vessan lattialla, mutta melko pian alkoi reppanan vointi onneksi kohentua ja ruokakin maistumaan. Ensi viikolla sitten juhlitaan.

Mutta yksi iso ja merkittävä juttu tapahtui täälläkin, kun Nilo oppi kävelemään! Sitä onkin odotettu ja juuri sopivasti ennen päiväkodin aloittamista. Voi sitä pienen riemua, kun tajusi miten se homma meneekään. On iloittu ja hurrattu oikein joukolla :D

Vuosi alkoi täällä hieman jännittävän hämmentävänä ja paikoittain huonovointisena, mutta fiilis on kaikin puolin tosi hyvä. Ja hei, valoisia päiviä kohti viimein mennään, niitä tässä on odotettukin. Tulkoon tästä meille kaikille hyvä vuosi! Ihanaa uutta vuotta tyypit ♥

comment 0

Vuoden merkittävimmät

Pian vuosi vaihtuu, mutta sitä ennen ihmetellään mitä tänä vuonna oikein tapahtuikaan. Uuden vuoden lupauksia en tee, mutta minulla on aina jokin ajatus tai teema tulevasta vuodesta, mitä toivon vuoden aikana tapahtuvan tai millä tavoin aion siihen suhtautua. Edellisvuonna teemani on “Älä luovuta” ja se todentotta meni niin, vaikka koville ottikin. Tänä vuonna teemani oli “Nauti matkasta” ja nyt on hyvä tarkastella taaksepäin ja pohtia, miten hyvin onnistuin siinä.

Tämä vuosi oli todellinen vauvavuosi, kun olin äitiyslomalla ja hoitovapaalla. Nautin kyllä ihan älyttömän paljon pienestä vauvasta ja toivoin kovasti, ettei aika menisi niin vauhdilla. Koska perheessä on nyt kaksi lasta, menokin on alkanut olla sen mukaista. Toisinaan niitä haasteita on, mutta ainakin vauva-aika meni aika mutkattomasti – allergiaa ja sairastelua lukuunottamatta. Nukuttamiset sekä yöheräämiset ovat vasta viime aikoina alkaneet tuntua, mutta kun vauva oli ihan pieni, ei ne juurikaan haitanneet synnytyshormoonien ansiosta. Lopetin imetyksen hetki ennen joulua, ja tuo lopetus tapahtui yllättävän helposti, kun Nilo ei enää tissiä edes halua. Tilauksessa olisi nyt yhtäjaksoiset yöunet.

Vuoden alussa Nuka aloitti uudessa päiväkodissa ja vähän jännitti miten hän sopeutuu. Kaikki tapahtui kuitenkin ennakoitua paremmin ja hän tykästyi päiväkotiin samantien ja sai vieläpä heti monta ystävää. Nyt hänellä onkin jo kunnon kaveriporukka, joiden kanssa touhuaa paljon myös päiväkodin ulkopuolella. Tosi tärkeä juttu, että lapsi viihtyy päiväkodissa, jossa on hyviä kavereita.

Nilo sai päiväkotipaikan samasta paikasta missä isovelikin on ja pieni aloittaa heti ensi vuoden alussa, joten arkipäiviin tulee sen myötä sitä odotettua työaikaa. Nuka on ollut  päiväkodissa vain 6 tuntia päivässä ja varmaan samalla kaavalla mennään alkuunsa Nilonkin kanssa. Nähtäväksi jää, pidennetäänkö molempien hoitoaikaa 8 tuntiin, koska 6 tuntia menee ihan liian hujauksessa.

Tämä vuosi on mennyt asettuessa uuteen kotiimme ja uuteen ympäristöön, viihdytään kyllä erityisen hyvin täällä. Asuinympäristö on turvallinen sekä erittäin lapsiystävällinen. Samanlaisen elämäntilanteen omaavia lapsiperheitä on paljon ympärillä ja lapset leikkivät tuossa pihapiirissä melkein joka päivä yhdessä. Välillä sitten huhuillaan naapureihin kenen luona ovat, jos ei hetkeen ole näkynyt tai kuulunut. Toisinaan saattaa käydä myös niin, että naapureiden kanssa kuulumisten vaihto ovella saattaa vaihtua parin tunnin kahvitteluun. Rennon randomia.

Tänä vuonna olen saanut tehdä ihania yhteistyöjuttuja ja varmasti merkittävin niistä on Hakola, joka on parissa vuodessa loikannut ison harppauksen koko brändin historiassa. Ei varmaan kenelläkään sisustajalla ole jäänyt huomaamatta tämä yritys, jonka tuotteet sopivat niin moneen tyyliin ja tarpeeseen. Meillä yhteistyökuviot jatkuvat myös ensi vuonna, enkä malta odottaa, että pääsen niistä teille kertomaan.

Instagramin kautta tapahtui muutama yllättävä asia, kun kansainvälisestä Fête/Life Magazinesta otettiin yhteyttä lehtijutun tiimoilta. Se tuli kyllä ihan puskista, eikä aikaakaan kun heidän tyylikkäässä printtilehdessä oli 10 sivun juttu julkaistuna. Pari muutakin haastattelua tuli Instan kautta, toinen australialaisen Maison Blanchen verkkosivuille ja toinen kansainväliseen verkkojulkaisuun Designsetteriin. Korealaisessa Green House -sisustuslehdessä oli myös pieni nosto.

Olen kyllä todella otettu näistä kaikista jutuista! Ylipäätään on jännää, että tyylistäni ja kodistani tykätään, ja halutaan tehdä haastatteluja ihan kansainvälisesti.

Täytyy sanoa, että olen kyllä nauttinut matkasta, kuten oli tarkoituskin. Edellisvuosi oli tosi rankka monenkin asian suhteen, joten nyt on päässyt fiilistelemään ympärillä olevia saavutuksia. Mielenkiintoista nähdä mitä ensi vuosi tuo tullessaan! Ajatus tai teema tulevasta vuodesta on tällä kertaa “Toimintaa!”. Haluan, että nyt alkaa tapahtumaan monellakin saralla ja varsinkin töiden merkeissä.

Parhaillaan on menossa pari kivaa työprojektia ja olen nauttinut älyttömän paljon töiden tekemisestä. Toivottavasti uudesta vuodesta tulee työntäyteinen, ainakin sopivissa määrin. Yrittäjänä voi vaikuttaa moneen, että itsestähän se on pitkälti kiinni miten paljon ja millaisia töitä pääsee tekemään, mutta myönnettäköön, että paljon on myös sattumalla tekemistä.

Tavoitteena on myös panostaa enemmän parisuhteeseen ja yhteiseen aikaan. Sovittiin miehen kanssa, että merkataan kalenteriin treffit joka kuukaudelle, muuten ne jää. Treffit voi olla ihan vaan makkaranpaistoa metsässä tai vaikka yhteinen joogatunti. Ei tarvitse sen kummempaa, kunhan ollaan ja tehdään jotain yhdessä ilman lapsia, vain me kaksi. Ja jossain muualla, kuin kotona lelu-, tiski- ja pyykkivuorten välissä. Meinaa vähän se toinen unohtua lapsiarjen keskellä.

Tässäpä oli ajatuksia tästä vuodesta ja tulevasta. Tosi hyvä vuosi on ollut, siksi kai on vähän haikeaa jättää se taakse. Mutta innolla odotan mitä uusi vuosi tuo mukanaan.

Iso kiitos teille lukijoille, että olette pysyneet mukana matkassa! Toivottavasti myös jatkossa pysytte. Oikein ihanaa vuodenvaihdetta ja tulevaa vuotta 2019!

comment 0

Joulukuusi saapui

Hetken piti odotella saapuvaksi, mutta nyt se tuli, meidän joulukuusi. On se hyvä, että taloudesta löytyy joulukuusivastaava, jolle voi ulkoistaa kuusen hakemisen. Ainoastaan tällä kertaa oli erimielisyyksiä siitä millainen kuusi meille tulee. Olin sitä mieltä, että joulukuusi saisi olla kunnolla tuuhea ja pullea metsäkuusi, mutta mies halusi puolestaan jalokuusen aka kaukaasianpihdan, joka on huomattavasti helpompi hoidettava, kun ei juurikaan varista eikä ole piikikäs.

Meillä on ollut useampana vuonna jalokuusi ja viime vuonna kokeiltiin tiheäkasvuista metsäkuusta. Olisi pitänyt leikata kuusen tyveä samantien ja kastella reilusti ekana päivänä, mutta unohdettiin ja kuusi varisi tosi paljon. Ymmärsin kyllä siis miehen pointin, mutta koitin vakuuttaa hänet silti metsäkuusesta, että jos tällä kertaa toimitaan kuten pitää, eikä päästetä sitä yhtään kuivahtamaan. Laitoin miehelle vielä valokuvan siitä millaisen kuusen haluaisin, mutta sainko sitä mitä toivoin?

No enpä saanut. Sieltähän se isäntä tuli jalokuusi kainalossa kotia. No mutta oikein kaunis se on! Ehkä ne tiheämmät yksilöt olivat menneet jo viikkoja sitten, ja kait tuossa lajikkeessa pidemmät versiot latvaan päin aina harvenee, onhan tuokin lähemmäksi 3 metriä. Jalokuusen väri on todella kaunis ja onhan sitä kiva hiplata, kun ei pistele yhtään. Sitäpaitsi jalokuusi kestää hyvännäköisenä yleensä paljon pidempään. Että hyvä näin. Ja onko sillä oikeasti niin väliä, kuusihan on meillä vaan pari hassua viikkoa.

Laitoin kuuseen simppelit koristeet. Viime vuonna riitti pelkät valot, yksinkertainen viehättää niin kovasti. Olin ihan varma, että Nilo menee heti kaatamaan kuusen, mutta toistaiseksi on antanut olla sen rauhassa. On vain tehnyt vähän tuttavuutta ja ihmetellyt. Koti alkaa näyttämään hiljalleen jouluiselta, mutta vielä olisi tontuilla tekemistä. Huomenna sitten. Hyvin kerkee.