comment 0

Kesä viipyilee terassilla

Kaupallinen yhteistyö / Veke.fi

Kesän loppuminen on aina hieman haikeaa aikaa. Syksy taitaa virallisesti alkaa koulujen alkamisen myötä, vaikka itse pidän elokuuta vielä vahvasti kesäkuukautena. Lehdet putoilevat puista ja ruskan sävyä on puiden latvoissa jo havaittavissa. Näistä syksyn merkeistä huolimatta meidän terassilla jatkuu vielä kesä, ihan selkeästi. Aurinko on paistanut puiden lomasta ja ilma on ollut tosi lämmin, ihanan pehmeä. Edelleen tarkenee kirmailla hellemekossa.

Ja koska terassikelit ovat vielä jatkuneet, jatkui myös sen sisustaminen. Terassimme on pitkän mallinen ja melko iso, joten tilaa siinä riittää reilusti. Vasen puoli onkin edennyt hienosti, mutta oikea puolen nurkka kaipasi täydennystä muutamalla istumapaikalla.

Rottinki on sopinut terassillemme parhaiten ja materiaalina se on myös mieleisin. Pohdin erilaisia penkkejä, tuoleja sekä jakkaroita, ja jossain vaiheessa silmiini osui Veken puutarhakalusteiden valikoimista Bloomingvillen Dom -rottinkituolit. Tuolien yksinkertainen muotoilu viehätti ensisilmäyksellä, ne olivat jotenkin tosi söpöt. Luonnonvärinen rottinki yhdistettynä mustaksi maalattuun teräkseen näytti tosi kivalta. Tiesin heti, että nämä ihanat rottinkituolit täydentävät terassimme.

Tuolit ovat erittäin jämäkät ja todella hyvät istua. Ja kyllähän ne sopivat terassillemme aivan kuten ajattelinkin. Matalan mallin ansiosta tuoleja voi pitää myös ikkunoiden edessä, ne eivät peitä sisältä katsottuna maisemaa ollenkaan.

Illat ovat alkaneet pimenemään hurjaa vauhtia. Meidän koko pihapiiri tarvitsee reilusti lisävalaistusta, mutta ennenkuin kiinteää valaistusta saadaan lisättyä, Veken valaisinvalikoimasta löytyneet Day Led -valoketjut toiminee lisävalontuojana ja tunnelmanluojana. Valoketjuja voi yhdistää toisiinsa, niin ei tarvitse suotta vedellä piuhoja edestakaisin. Aika näppärää!

Lamput ovat ohutta lasia, eli niiden kanssa pitää olla varovainen. Itsehän tiputin valoketjun nurmikolle ja yksi lamppu pamahti rikki. Ei auttanut kuin kaivaa nurmikko muutaman neliön alueelta pois ja hakea tilalle siirtonurmikkoa multasäkkien kera. Jotenkin ajattelin, että lamput on muovia, kun meidän aiemmassakin valosarjassa oli, joten en osannut tarpeeksi varoa. Vekeltä saapui onneksi uusi lamppu parissa päivässä rikkinäisen tilalle.

Aika kiva kotoisa nurkkaus tuli! Ihanaa, että viimein terassilla on useampi istumapaikka, ettei tarvitse rappusilla istua. Kehtaa vieraitakin kutsua kylään, ha! Jonkunlaista terassipöytää vielä kaipaillaan. Saa nähdä meneekö ensi kesään, ehkä se oikea tulee sitten ajallaan vastaan.

Kesäiset päivät näyttäisi vielä jatkuvan, vaikka illat alkavat olla jo melko viileitä. Sitten voikin kietoutua reilun kokoiseen Luhta Kori -päiväpeittoon, joka toiminee vallan mainiosti viltin tavoin. Kait sitä joutuu hiljalleen sanomaan kesälle heipat. Sitähän se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö voisi terassilla vielä nautiskella. Ja sitä aion kyllä tehdä!

comments 8

Ikäkriisi iski

Suotta sitä kieltämään, ikäkriisi on iskenyt vasten kasvoja. Ensin se muhi hissukseen pinnan alla, mutta nyt se ilmoittaa olemassaolostaan mennen tullen. En olisi millään halunnut myöntää asiaa edes itselleni, että omasta iästä olisi muodostunut minkäänlainen kriisi, mutta sitä se nyt taitaa olla. Kyllä, neljäkymmentä tulee aivan kohta mittariin ja kieltämättä vähän ahdistaa.

Olen asiaa ääneen nauranut, tai no, hysteerisen kauhistuneena tekonauranut, että nelikymppisiä ollaan. Huumorilla on hyvä kuitata ja kyllähän se omaa oloa ja näitä tuntemuksia hieman helpottaakin. Minulla useita samanikäisiä ystäviä ja olemme yhteen ääneen asiaa kauhistelleet. Miten meistä yhtäkkiä tuli näin vanhoja? Jotenkin neljäkymmentä tuntuu tosi vanhalta. Eikös se ole askel keski-ikään?

Lohduttavinta tässä on se, että moni muukin lähipiiristä täyttää tai on täyttänyt tänä vuonna neljäkymmentä ja kriiseillyt ihan samalla tavalla. Itse koen ikäkriisin ensimmäistä kertaa, mutta kaikenlaisia muita kriisejä on kyllä koettu, kuten yrittäjäkriisiä. Aloin miettimään, että mahtaako näillä kahdella olla vahvempikin yhteys. Tiedä sitten, onko kyse ollut kokoajan yhdestä ja samasta kriisistä.

Juttelin tästä mystisestä neljänkympin kriisistä saunan lauteilla erään ystäväni kanssa, jonka juhlia juuri vietettiin, että miksi ihmeessä koemme juuri tästä iästä kriisiä. Hän sanoi, että tuntuu siltä, kuin aika loppuisi kesken. Vaikka olemme molemmat omilla tahoillamme saatu elämässä paljonkin aikaiseksi ja ollaan tehty sellaisia asioita, joita olemme halunneet, jostain syystä aika tuntuu loppuvan kesken. Senkö takia tämä kriisi tuntuu niin voimakkaasti, kun haluaisi tehdä vielä monia asioita elämässä ja sitten tulee pohtineeksi, että onko niiden toteuttamiseen tarpeeksi aikaa. Vieläkö kerkeää saavuttamaan niitä unelmia, joita listallamme on?

Kun katson ympärilleni, olen oikein tyytyväinen siitä mitä minulla on ja mitä olen saavuttanut tähän mennessä. Minulla on mies, kaksi ihanaa lasta ja kiva koti. Olen opiskellut itselleni ammatin, saanut tehdä vuosia mieleisiä töitä, sekä paljon muitakin kivoja asioita elämässäni. Olen onnekas, että monen monta unelmaa toteutunut ja olen saavuttanut niitä asioita mitä olen halunnutkin.

Viime aikoina olen kokenut tosi voimakasta haikeutta menneistä ajoista. Lasten syntymät ja opiskeluajat. Välillä tekisi mieli tehdä aikahyppy taaksepäin. Kaikki on mennyt niin vauhdilla eteenpäin, toisinaan ihan liian nopeasti. Elämä vie nyt eteenpäin, ja on vaan mentävä sen mukana.

Tuntuu, että olisin tällä hetkellä jonkinlaisessa tienristeyksessä, enkä ole aivan varma mihin suuntaan pitäisi jatkaa. Tiedän mitä haluan ja mitä pitäisi sen eteen tehdä, mutta jostain syystä en pysty toimimaan kuten pitäisi. En tiedä miksi. Tätä on jatkunut jo aika pitkään ja on välillä vaikea ymmärtää omaa toimintaa – tai toimimattomuutta. Sitten olen vain odottanut, että asiat tapahtuu omalla painollaan. Ehkä tämä kriisi on se tarvittava käännekohta tulevaan, jotta osaa mennä oikeaan suuntaan. Se tässä tuntuu olevan vähän kateissa.

comments 4

Uutta valkoista maalia seinään

Nyt on alkanut seinien maalausurakka myös sisällä. Kuten keväällä sen totesin, Tikkurilan valkoinen tuntui liian tummalta, joten päätin maalata seinät uudelleen toisella valkoisella. Useamman viikon seiniä katselin ja toivoinkin, että olisin sävyyn ja tummuuteen tottunut, mutta ei. Olin niin tykästynyt aiempaan vaaleaan ilmeeseen, joten lähdin tavoittelemaan samaa pehmeää vaaleutta.

Kävin katsomassa valkoisia sävyjä rautakaupassa. Valikoimaa oli paljon, mutta ainoastaan yksi värimalli jäi käteen, se oli Paperi F497. Vertailin Paperin sävyä Tikkurilan valkoiseen ja ero oli kyllä huomattava. Tikkurilan valkoinen näytti pienessäkin mallipalassa siltä mitä meidän seinissäkin näytti, harmahtavalta. Paperi oli taas melko puhtaan valkoinen, kuitenkin hyvin pehmeä sävyltään.

Kun kyselin teiltä lukijoilta vinkkejä hyvän valkoisen sävyn löytämiseen, lähes kaikki mainitsi juurikin tuon Paperin. Vakuutuin entisestään. Mitään muuta potentiaalista sävyä ei oikeastaan tullut edes vastaan, joka olisi Paperin kanssa kilpaillut. Mallailin Paperin sävyä vielä seiniin ja päätin valita sen.

Maaliksi valikoitui sama joka seinissä jo olikin, eli Tikkurilan Siro 7. Se on kiiltoasteeltaan himmeä. Täyshimmeä olisi ollut enemmän mieleeni, mutta koska maali tulee kaikkiin tiloihin, eli myös keittiöön ja eteiseen, täytyy sen olla helposti puhdistettavissa. Siro 7 on ammattilaisille suunnattu maali ja näin ollen se on huomattavasti edullisempi, kuin kuluttajille suunnatut maalit. Se on lähes puolet halvempi, mutta sitä saakin vain 18 litran tonkassa. Ihan sopiva koko, kun sitä maalia nyt kuluu useamman neliön verran.

Aloitin homman makuuhuoneesta, joka on talon matalammassa päädyssä. Sielläkin sitä korkeutta piisaa ja tikkailla sai heilua. Isäntähän ilmoitti heti alkuunsa, ettei aio auttaa ollenkaan maalaamisessa. Piti minua muutenkin urpona, että ylipäätään maalaan seinät uudelleen. Hän ei ymmärtänyt yhtään sitä, että onko sillä mitään väliä minkälainen valkoinen seinissä on. Tietysti sillä on väliä, jos kerran voi asiaan itse vielä vaikuttaa.

Enpä muistanut yhtään, miten paljon valmisteluita maalaaminen vaatiikaan! Tuntuu, että eniten aikaa vievin prosessi on paikkojen suojaaminen, mutta se on tärkeä vaihe. Huomasin tuossa samalla, että olivat maalarit aiemmin hieman oikoneet. Eivät olleet kaikkia pistorasioita irrottaneet, eikä edes suojanneet. Siistimpi jälki tulee, kun ne irrotetaan ensin. Maaliakin uupui sieltä täältä, jonka huomasin jo aiemmin. Noh, katsotaan nyt mitä minä saan aikaiseksi. Jännittää jo valmiiksi.

Muutaman kertaan olen kironnut mokaani. Että miksi hitossa en silloin käynyt hakemassa värimallia ennen maalin tilaamista! Ajattelin, että vie liikaa aikaa. Ihan olisi kokonainen tunti siihen mennyt, jos käyn varmistamassa värisävyn. Tässä sitä sitten tunnin sijaan käytetään päiviä tai viikkoja, huoh.

No mutta, ei huonoa ilman hyvää. Nimittäin sellainen hyvä asia tässä hommassa on (virheistä oppimisen lisäksi), että nytpä saan poistettua seinän ja katon rajassa olevat raidat (tai mikä virallinen nimi sille onkaan, rajaus?), joista en ole tykännyt yhtään. Mielestäni ne ei vain sovi tuohon. Tiedän kyllä, että sillä luodaan vaikutus viimeistellystä lopputuloksesta, mutta näihin tiloihin se tuntui täysin turhalta. Näytti siltä, että seinässä ja katossa on kolmea eri valkoista. Tykkään paljon enemmän yksinkertaisemmasta tyylistä.

Ensinhän minä tietysti maalasin samanlailla, eli jätin samanlaisen raidan kuin rakennuttaja. Ajattelin, että se häivyttyy vaaleamman maalin ansiosta pois, mutta eipä oikein. Sitten kokeilin maalata aivan katon ja seinän kulmaan asti ja se näytti juuri siltä miltä halusinkin sen näyttävän! Nyt oli paljon parempi, ilme oli yhteneväinen. Voi sitä ilon ja onnen hetkeä, kun tajusin, että voin ihan hyvin jättää raidan pois, ei sillä ole mitään tekemistä tuolla. Ilme on jotenkin paljon selkeämpi ilman sitä.

Homma on edennyt hitaasti, mutta varmasti. Virheiden kautta voittoon ja silleen. Vielä on monen monta seinää maalaamatta, mutta ainakin sain aloitettua ja jotain valmistakin on jo! Huone ja tila kerrallaan, aikanaan sitten valmistuu. Aika fiiliksissä olen jo nyt.

comment 0

Miniloma Sveitsissä

Kaupallinen yhteistyö / Hotel Sveitsi

Käytiin viime viikonloppuna perheen kanssa minilomalla uudistuneessa Hotel Sveitsissä. Hotelli sijaitsee kauniissa metsämaisemissa Hyvinkäällä ja paikalle hurautettiin 40 minuutissa. Hotel Sveitsi on entinen Rantasipi ja se on remontoitu nykyaikaiseksi vuonna 2017. Rakennuksen yksinkertainen ja kiehtova arkkitehtuuri oli vuodelta 1969, ja alkuperäistä ilmettä oli nähtävissä parhaiten julkisivussa.

Hotel Sveitsi tarjoaa paljon erilaisia aktiviteetteja perheille. Saman katon alla sijaitsee viihdekeskus, jossa on mm. SuperPark, BioRex, Fit Park, Beauty Spa ja Sveitsin uimala, takapihalta löytyy SeikkailuSveitsi, jossa on puihin rakennettu seikkailurata sekä vaijeriliukurata. Kaikki hotellin tarjoamat aktiviteetit kiinnosti, mutta tällä kertaa oli mentävä enemmän lasten ehdoilla.

Kun saavuimme hotellille, aurinko porotti taivaalta ja ilma tuntui todella kesäiseltä, joten suuntasimme ensimmäisenä Sveitsin uimalaan. Uimalan julkisivu ja koko miljöö oli kyllä todella kaunis. Juuri sellainen, kuin se alkujaankin on ollut. Onhan sitä remontoitu matkalla, mutta ilmeeltään kaikki näytti olevan kuten ennen ja se tuossa nimenomaan viehättikin, että lähes kaikki alkuperäinen on säilytetty. Uimala täyttää itseasiassa tulevana viikonloppuna 50-vuotta!

Molemmat lapset rakastavat vettä ja tiesimme uimalan olevan hitti. Nuka on tänä kesänä oppinut sukeltamaan, ja tällä reissulla hän oppi uimaan ilman kellukkeita! Se oli kova juttu se. Nilon kanssa ei olla oltukaan vielä paljua isommassa ja kylläpäs pieni oli tohkeissaan isossa altaassa. Kikatus vain kuului, kun naperot painelivat ympäriinsä.

Isäntäkin rohkeni hyppäämään kympistä ja se vasta jännää seurattavaa olikin. Tuli onneksi ehjin nahoin alas. Kuvat huvittivat, tuo ilme (ja asento) oli näkemisen arvoinen :D Minähän en uskalla edes altaan reunalta hypätä, että hyvä sivusta on naureskella. Kävimme vielä sisäaltailla uimassa ja saunomassa, kunnes oli aika lähteä valmistautumaan illalliselle.

Hotellin yhteydessä oli tunnelmallinen à la carte -ravintola TILA, jossa päästiin nauttimaan kolmen ruokalajin illallinen ruokajuomineen. Ravintolan sisustus oli moderni ja lämminhenkinen, ja se sopi hienosti talon arkkitehtuuriin. Ravintolan katossa oli upea installaatio, joka oli todellinen katseenvangitsija. Isoista ikkunoista näkyi sielunmaisemani, mäntymetsä.

Valitsimme ruokajuomaksi tarjoilijan suosituksesta puolikuivan Rieslingin, Thörlen, joka oli oiva valinta alku- ja pääruokien kanssa. Maistuvan valkoviinin lisäksi silmänruokaa tarjosi pullon kaunis etiketti.

Alkuruoiksi valitsimme talon klassikko Skagenin. Voi että miten hyvää se olikaan! Todellinen makuelämys ja ensi kertaa taisin mätiäkin maistaa. Vaikea sanoa, oliko mäti oma juttu, mutta hyvin sopi annokseen. Pääruoaksi valittiin myös samat, hiilillä paahdettua lohta, joka vei kielen mennessään, oli  niin mielettömän hyvää. Aika harvoin sekä alku- että pääruoat ovat onnistuneita, mutta nyt oli molemmat.

No sittenpä päästiinkin jälkiruokia valitsemaan. Minä otin Rikkaimmat ritarit vaniljamoussen ja mansikkahillon kera. Oli aivan taivaallisen hyvä annos, huh huh! Jälkiruoka oli kuin aikahyppy lapsuuteen, jolloin syötiin köyhiä ritareita. Mies otti mansikkasorbettia ja suklaajäätelöä. Syön itse todella harvoin sorbettia, mutta halusin maistaa miehen annosta ja valehtelematta se oli parasta sorbettia mitä olen koskaan syönyt. Jälkiruokajuomaksi tietysti Irish Coffeet.

Ruoat olivat heittämällä 5/5 ja palvelu vähintäänkin yhtä hyvää. Myös lapset nauttivat selkeästi ruuista, niin vain lautaset tyhjenivät kuin itsestään.

Hotellin PIHA oli ihanan tunnelmallinen ja kutsuva, jossa oli yksinkertaisen tyylikäs sisustus, tykkäsin valtavasti! Terassialue oli oiva paikka seurusteluun. Me lähdimme illallisen jälkeen kuitenkin jälkikasvua nukuttamaan, seuraavana päivänä oli vielä hieman aktiviteettia tiedossa. Tulihan ne iltamyssyt kuitenkin jo nautittua illallisella.

Yövyimme Standard Family -perhehuoneessa. Huone oli oikein siisti ja sopivan tilava, mutta erityisen vaikutuksen teki kylpyhuone. Sen sisustus oli tosi kiva. Aamupalan jälkeen suuntasimme lasten kanssa SuperParkiin. Molempien poikien suosikit oli trampoliinit ja volttimontut. Nuka heitti voltteja minkä kerkesi ja Nilokin hyppi korkealta isoveljensä perässä. Mitä iso edellä ja sitä pieni perässä, kaksi vauhtipäätä kerrakseen.

Miniloma teki kyllä hyvää. Pojatkin tykkäsi täysin siemauksin kaikista hotellin antimista. Olisi tehnyt mieli jäädä vielä yhdeksi yöksi, tai ehkä kahdeksi. Ehkäpä pitää mennä vierailemaan vielä toisenkin kerran, jäi nimittäin kaivelemaan hieman se kiipeilypuisto, johon ei tällä kertaa päästy sateen takia. Onneksi on lyhyen ajomatkan päässä, voi heittää vaikka pelkän päiväreissun.

Kiitos Hotel Sveitsi, oli ilo käydä!

comments 4

Kauneimmat rottinkikalusteet terassilla

Kaupallinen yhteistyö / Parolan Rottinki

Terassimme on ollut tyhjillään jo pari kesää. Sen sisustaminen alkoi tosin jo edellisenä keväänä, mutta hieman huonolla menestyksellä, kun sopivia kalusteita ei meinannut millään löytyä. Mielessäni oli alkujaan rennot lounge-henkiset terassikalusteet, jotka eivät olisi liikaa ikkunoiden edessä maisemaa peittämässä, ikkunat ovat nimittäin melko matalalla, eikä seinää ole kovinkaan pitkää pätkää. Muutamat kalusteet kävi kokeilussa, mutta mitkään niistä ei toimineet joko värin, koon tai materiaalin puolesta. Oli mustaa, harmaata ja valkoista, teräksistä ja muovia. Ei vain natsannut.

Terassi ammotti pitkään tyhjyyttään, joten siirsin sisältä rottinkituolin ulos hetkeksi, että edes jossain voi istuskella. Havahduin siihen, miten kauniisti rottinki terassillemme sopikaan! Siis rottinkia, miten ei tullut aiemmin mieleenkään! Tämä kaunis luonnonmateriaali olisi ihan täydellinen valinta, mutta minkälaiset kalusteet olisivat oma juttu, en osannut sanoa. Lähdin etsimään sellaisia rottinkikalusteita, jotka miellyttävät muotoilultaan ja jotka vastaisivat myös alkuperäistä visiotani.

Päätin, että kun talo on maalattu, meidän terassilla on kalusteet. No nyt on talo maalattu ja voi hyvänen aika miten kauniit kalusteet meidän terassille onkaan saapuneet!

Selailin useita eri rottinkikalusteita läpi ja sitten silmiini osui Parolan Rottingin tuotteet. Olen nähnyt heidän tuotteita paljon, onhan ne olleet osa suomalaisten sisustusta jo monet vuosikymmenet ja nyt uuden tulemisen jälkeen heidän rottinkituotteista on tullut todella suosittuja. Enkä ihmettele yhtään!

Huomasin, että Parolan Rottingin valikoimiin oli tullut takaisin tämä upea klassikko, umpinainen riippukeinu, jonka on suunnitellut Parolan Rottingin perustaja Aulis Herranen. Tämä oli rakkautta ensi silmäyksellä! Tiesin, että tuo olisi täydellinen valinta terassimme nurkkaan. Siinä sille on juuri oikean kokoinen paikka ja se näyttäisi varmasti myös todella hyvältä. Ja voi hitto miten oikeassa olinkaan, riippukeinu on aivan mielettömän kaunis ja se todentotta sopii tuohon just eikä melkein. Ja mikä parasta, keinun muotoilu on todella hyvää, se on kevyt ja siinä on aivan ihana istuskella. Vaikuttaa erittäin laadukkaalta tuotteelta. Olen ihan älyttömän tyytyväinen ja onnellinen tuosta riippukeinusta!

Tarvetta oli myös nojatuoleille ja melko hyvä sattuma kävi, että Parolan Rottingin valikoimiin oli tullut myös nämä legendaariset Simpukka-tuolit! Olen ihastellut näitä tuoleja aiemmin siskoni ja hänen miehensä mökillä, vaikkei täysin satavarmaksi osattu sanoa, onko kyseiset yksilöt Parolan Rottingin tuotantoa. Ne ovat kuitenkin jääneet mieleen ja arvatkaa vaan hihkuinko onnesta, kun huomasin, että niitä on taas saatavilla. Simpukka-tuolit sopivat terassillemme valtavan hyvin ja riippukeinun kanssa täydellisesti yksiin. Vitsit, että olen kokonaisuuteen tyytyväinen!

Rottinki sopii sävyn puolesta tosi hyvin terassilautoihin ja materiaali pääsee upeasti oikeuksiinsa mustaa seinää vasten. Nyt värit, koot ja materiaalit toimii kuten toivoinkin. Rottinki tuo terassillemme ihanaa kodikasta fiilistä. Vielä pitäisi hankkia Simpukka-tuolien seuraksi sopiva pöytä sekä kukkasille hyllyä, mutta ei kiirettä. Eiköhän sopivat ajan kanssa löydy, niinhän kävi näillekin kaunokaisille. Tyhjästä terassista alkaa muodostumaan hiljalleen kutsuva kesäkeidas. Mitä sanoo raati ruudun sillä puolen?

Toivottavasti saamme nauttia lämpimistä keleistä vielä pitkään. Eilen aurinko paistoi ja olikin tosi kuuma päivä. Loppuviikko näyttää melko sateiselta, mutta välillä tuo aurinko pilkottaa pilvien lomasta. Ei se kesä vielä loppu ole, eihän?