30/01/2025
comments 6

Yllätyksiä ja pakollisia pysähdyksiä

Siitä on vierähtänyt useampi kuukausi, kun olen viimeksi tänne blogiin mitään kirjoitellut. Taitaa olla kaikkien aikojen ennätys tämän tauon kanssa. Ei mitenkään tarkoituksella, mutta elämä on vienyt mukanaan niin hyvässä kuin huonossa, joten on ollut pakko priorisoida muut asiat edelle.

Oli tosi kiva, kun kuulumisten perään kyseltiin. Nyt sitten tulee isommalla kädellä viime aikojen tapahtumia ja mietteitä, kiva jos pysytte vielä matkassa mukana.

Aika on mennyt vauhdilla eteenpäin. Syksy vaan humahti ohi, sitten tuli joulu, vuosi vaihtui ja nyt kevät jo kolkuttelee. Ei meinaa itse pysyä perässä.

Elämä on ollut tasaisen epätasaista. Sellaista lievää turbulenssia vähän jokaisella osa-alueella. Töitä on ollut ja sitten ei. Aina kun työtilauksia tulee, herään eloon ja energiat virtaa. Sitten kun töiden määrä on vähäinen, iskee väsy ja uupumus. Nämä olotilat ovat vaihdelleet jatkuvasti. Tasainen arki olisi itselleni tylsää, mutta talouspuolella tasaisuus olisi ihan toivottavaa. Voisin kyllä pari nousukiitoa ottaa tähän väliin, isoja menoeriä kun tuntuu tulevan jatkuvasti eteen.

Ensinnäkin kameran runko ja objektiivi sanoivat itsensä irti, eikä niitä ilmeisesti pysty korjaamaan. Käytän kameraa paljon työssä, joten sillä lailla vähän paska tilanne. Ei nuo ole mitään halpoja laitteita, vaan useamman tonnin investointeja. Saa nähdä milloin saan uudet hankittua, en osannut tähän mitenkään varautua. Tässä on nyt samaan aikaan monia muitakin pakollisia hankintoja, kuten silmälasit.

Olen silmälasien tilaamista pitkittänyt puhtaasti sen takia, ettei sopivia kehyksiä ole löytynyt. Nyt tilanne on kuitenkin se, etten enää ilman laseja pärjää. Hämärällä ajaminen on haastavaa ja epätarkka lähinäkö vaikeuttaa tarkan työn tekemistä. Monitehot täytyy siis saada. Ihana tämä keski-ikä! Piti käydä taas kerran silmälääkärissä, nimittäin optikko ei saa tarkistaa leikattuja silmiä. Lääkärikäynti on aina sen pari sataa ja resepti laseihin on voimassa vain 6 kuukautta.

Kävin tosiaan silmäleikkauksessa vuonna 2011. Yllätti, ettei silmäleikkaus tarjonnutkaan lopun elämää kestävää tiikerin näköä. Ei minulle moista aikanaan kerrottu, että leikkauksen teho kestää vain 10 vuotta, jonka jälkeen näkö huononee. Nyt on siis silmälasien aika – taas. Käytin laseja useamman vuoden ennen leikkausta. Niillä saa kyllä kivasti omaa persoonallisuutta korostettua, eikä sinänsä lasien käyttö haittaa, ongelma on vaan ollut sopien kehyksien löytäminen ja tietysti raha, joka monitehoihin uppoaa. Nyt vaan valitsen jotkut kehykset, koska on pakko.

Leikkauksesta puheenollen, olen menossa reilun kuukauden päästä leikkaustoimenpiteeseen. Olen odotellut yli vuoden jonossa ja viimein saatiin sovittua leikkausaika, joka tosin jo kertaalleen siirtyi eteenpäin. Toivottavasti leikkauspäivä on nyt toteutumassa, koska kivut ovat välillä aikamoiset.

Kyseessä on vatsatyrä. Tein itse diagnoosin, jonka gastroenterologian kirurgi totesi nopeasti todeksi. Nyt tämä tyrä on kasvanut vuoden sisällä todella paljon ja se on tosi kipeä, varsinkin aina ruokailun jälkeen. Toimenpide tehdään tähystyksellä nukutuksessa. Vatsalihaserkauma ommellaan kiinni ja päälle asennetaan muovilevy, joka tukee ommeltua aluetta, ettei tyrää muodostu uudelleen.

Kun katson vanhoja valokuvia, joissa näkyy vatsa, huomaan että tuo tyrä on ollutkin jo pidemmän aikaa, siis ainakin vuosikymmenen. En ole aiemmin siihen kiinnittänyt juuri mitään huomiota. Nyt se on kasvanut niin paljon, ettei sitä voi olla huomaamatta. Olen näemmä valokuvissa sitä käsillä peittänyt, jopa tiedostamatta.

Mun vatsa-aluetta on operoitu tähän mennessä jo tosi monta kertaa, milloin minkäkin takia. Ja taas mennään. Eipä tuo leikkaus sinänsä jännitä. Ainut mikä mietityttää, on se muovilevy. En haluaisi mitään vierasesinettä kehon sisälle. Mutta tässä toimenpiteessä se lienee pakollinen.

Olen käynyt toimenpiteissä ja leikkauksissa niin yksityisillä kuin julkisellakin puolella. En koe suurta eroa palvelussa tai toiminnassa, suurin ero taitaa olla hinnoissa, leikkausjonossa ja miljöössä. Yksityisellä on tietysti enemmän panostettu yleiseen viihtyvyyteen harkitummalla sisustuksella, sairaalamaisuudesta on pyritty eroon. Tosin on nykyään myös julkisella tähän kiinnitetty huomiota, esimerkkinä remontoitu Jorvi tai Uusi Lastensairaala, jotka on ilo silmille.

Välillä kysellään, mitä suhderintamalle kuuluu. Mitähän tuohon sanoisi, heh. Ei sinänsä mitään, mutta jotain kuitenkin. On tässä ollut jotain sutinaa, eikä siihen Tindereitä tarvita. Tein vähän läpällä uudenvuoden lupauksen Threadsissa, että pysyn Tinderistä poissa niin monta päivää kuin julkaisuun tulee tykkäyksiä. Niitä tulikin sitten reilut 1300, joten näyttää siltä, että pysyn pois useamman vuoden. Ei haittaa yhtään. Ei ole sinne ikävä, ei ainakaan vielä.

Omassa elämässä on niin paljon kokoajan meneillään, etten rehellisesti edes tiedä, mihin väliin mitään vakavampaa suhdetta kerkeisi. Toki sen varmasti sitten priorisoisi.

Kun miettii aikaa, jolloin asui puolison kanssa yhdessä ja lapset pyöri kokoajan jaloissa, ei sitä yhteistä aikaa ollut nimeksikään. Toki se on järjestelykysymys, mutta jos ei tukijoukkoja ole lähimaillakaan, on lähes mahdoton viettää kahdenkeskeistä aikaa, ellei sitä tee työaikana tai palkkaa lastenhoitajaa. Kaikki liikenevä aika paiskittiin töitä. Nythän sitä omaa aikaa on huomattavasti enemmän, koska lapsivapaata on joka toinen viikko.

Mitä sitten kuuluu kotiprojekteille? Nooh, jotain pientä edistystä aina jonkin asian suhteen, mutta ei suuria. Piha- ja aitaprojekti eteni viime kesänä hienosti ja aita saatiin melkein valmiiksi. Vaikka kesä oli pitkä ja lämmin, joka oli työskentelyn takia hyvä, niin kylmät kelit tuli silti liian nopeasti ja loppumaalaus sekä viimeistelyt jäivät ensi kevääseen. Aluksi tämä harmitti, mutta samalla kävi myös onni onnettomuudessa, olisin nimittäin valinnut täysin väärän maalisävyn lopulliseksi maaliksi.

Onneksi tuli talvi ja lumet, koska silloin huomasin, miten tumma ja kellertävä pelkkä aitamaali oli, eikä se ollut sitä mitä tavoittelin. Keväällä siis oikeaa maalisävyä valitsemaan ja loppumaalausta tekemään. Olen tyytyväinen, että aita saatiin tuohon jamaan, mitä se nyt on. Vielä päällilaudat, alaraunan leikkaus, maalaus ja portin saranoiden fiksaus. Sitten se olisi siinä.

Muita viimestelyitä, kuten ulkovalaisimien siirrot ja vaihdot jäivät niin ikään kesken, koska pakkaset tuli. Sillon on turha lähteä tällaisia hommia tekemään. Näpit jäätyy ja julkisivulaudat voi napsahtaa pakkasesta poikki. Ei viitsi riskeerata.

Olen vähän tympiintynyt tähän talveen. Varmaan ensimmäinen kerta, etten oikein jaksa talvea. Tuo jatkuva auton ikkunoiden skrabaaminen ja lumien putsaus ärsyttää aamuisin. Lumiakaan ei määräänsä enempää jaksa kolata. Nyt tosin on niin marraskuu kuin voi olla, märkää ja pimeää, lisäksi liukasta. Ei näytä eikä tunnu tippaakaan tammikuulta. Mun puolesta lumet voisi nyt vaan sulaa pois ja kevät tulla.

Yleensä rakastan talvea. Se on niin kaunista, kun on paukkupakkaset ja kaikkialla valkoista. Käytiin tuossa vuodenvaihteen jälkeen lasten kanssa Himoksella ja siellä oli kunnon talvi. Olisko ollut jotain -20 astetta. Siitä kyllä nautin. Mukana oli myös mun sisko lapsineen. Siskolla on tapana ideoida aktiviteetteja aamusta iltaan, eikä nyttenkään paikoillaan pysytty. Oli moottorikelkkailua, keilausta, laskettelua, pelaamista ja uimista. Itse kävin pirtsakassa pakkaskelissä juoksulenkillä ja ai että se oli ihanaa! Niin kauniit maisemat. Sellaista oikein epätodellisen upeaa, kuten yllä olevasta videosta näkyy. Varpaat jäätyi melkein kuolioon ja naama irtosi. Mut nekin tuntui samaan aikaan hyvälle. Oli hauska reissu ja teki hyvää vaihtaa maisemaa hetkeksi.

Olen viime viikkojen aikana nähnyt sukulaisia ja useita ystäviä. Käynyt myös vähän humputtelemassa. Ihmeellisesti se urheilukin on maistunut, kun viime syksynä en kävelylenkkejä raskaampaan kyennyt. Nyt on kaivettu jumppavälineet naftaliinista, treenaaminen on tuntunut tosi hyvälle. Teki terää pitää tauko. Nyt keho ja mieli suorastaan vaatii kunnon liikuntaa.

Tämmöisiä kuulumisia tänne. Tuli vähän kaikenlaista raportoitua. Saapi nähdä mitä tämä vuosi muuten tarjoilee. Monenlaisia suunnitelmia olisi, niin asumisen, töiden kuin erinäisten projektienkin suhteen, mutta aika näyttää mitä tulee tapahtumaan ja toteutumaan.

12/09/2024
comments 6

Parhaat unet arjen luksustuotteilla

Kaupallinen yhteistyö Familon

En voi olla liikaa korostamatta sitä, miten tärkeää hyvät ja laadukkaat unet on. Hyvin nukuttu yö määrittelee suoraan seuraavan päivän olotilan sekä jaksamisen. Sängyssä ja tyynyssä pitää olla ergonomia kunnossa, peiton täytyy olla lämmin ja kuohkea, lakanat puhtaat ja raikkaat. Kun nämä asiat on kohdillaan, tulee uni huomattavasti helpommin ja unen laatukin on parempi, vaikka unen määrä jäisikin välillä vähiin.

Päivitin pitkästä aikaa omia ja lasten petivaatteita, koska monissa oli jo käyttöikä tullut tiensä päähän. Peittoa suositellaan vaihdettavaksi neljän vuoden välein, tyynyä kahden vuoden välein. Myönnetään, vaihtoaika on paukkunut itselläni mennen tullen. Olen toki pessyt ja huoltanut petivaatteita aktiivisesti, mutta niiden ominaisuudet heikkenevät kuitenkin vuosien myötä. Tyynyjen ja peittojen uusiminen parantaa puhtauden lisäksi myös uniergonomiaa.

Olen ollut todella tyytyväinen aiempiin valintoihin, joten vaihdoin monet petivaatteet käytännössä aivan samanlaisiin, kuin aiemminkin on ollut. Miksipä sitä hyväksi havaittua vaihtamaan.

Minulla on ollut pitkään käytössä superlämmin untuvapeitto, mutta se on menettänyt huomattavan paljon kuohkeutta pesusta ja pöyhimisestä huolimatta, ja osa untuvista on siirtynyt lähes kokonaan pusseistaan pois tehden peitosta epätasaisen. Peitto kävi jossain kohtaa tehtaalla korjattavana, mutta ongelma poistui silti vain hetkeksi.

Päätin vaihtaa peiton kokonaan uuteen, Familonin ilmavan ylelliseen Down Warm -untuvapeittoon. Ensimmäinen yö uuden untuvapeiton alla oli taivaallinen. Se kuohkeus, muhkeus ja lämpö yllätti ihan itsenikin. Toden totta, untuvapeitto voi tuntua myös tältä! Aamulla meni sitten pidempi hetki, ennen kuin maltoin kaivautua peiton alta kahvia keittämään, niin ihana uusi peitto oli.

Familonin Down Warm on kaikille vilukissoille ainoa oikea peitto. Se on erittäin lämmin ja mielettömän muhkea, mutta samalla myös ihanan hengittävä. Peitto ei ole ollenkaan hiostava tai ahdistava, koska se on täysin luonnonmateriaalia. Päällinen on 100 % puuvillaa, täyte 90 % ankan untuvaa ja 10 % ankan höyhentä.

Vinkki: Untuvapeitto kannattaa tuulettaa 48 tuntia ennen käyttöönottoa untuvan ominaistuoksun vuoksi. Itsehän otin peiton käyttöön samantien. Muutamassa päivässä tuoksu olikin jo hävinnyt, kun se on saanut olla sängyllä hyvin ilmavasti ilman päiväpeittoa.

Minulla on ollut jo vuosia käytössä Familonin valkoiset Percale-pussilakanat, enkä ole enää aikoihin muita lakanoita käyttänytkään. Olen ollut niihin niin tyytyväinen, että halusin ehdottomasti samaa laatua uudelleen. Familonin perkaalilakanat tarjoavat juuri sellaista laatua, jollaista voin vain toivoa; sileää, napakkaa ja rapsakkaa – ja sellaisina ne ovat myös pysyneet.

Tykkään todella paljon valkoisista lakanoista. Hotelleissa lakanat ja pyyhkeet ovat lähes poikkeuksetta aina valkoisia. Kun lakanat on valkoiset, voi hotellivieras olla varma, että nukkuu puhtaassa pedissä. Valkoiset vuodevaatteet helpottaa myös pyykkäystä, kun pyyhkeitä ja lakanoita ei tarvitse erotella värien mukaan.

En ajatellut, että haluaisin ottaa käyttöön muun värisiä lakanoita kuin valkoisia. Niinpä niin. Menin jokunen tovi sitten pyörähtämään Familonin sivuille ja huomasin perkaalivalikoimiin tulleen sykähdyttävän uutuusvärin, Kaarnan. Värisävy on aivan ihana, semmoinen ylellisen ruskea ja suklainen, todella kaunis. Olin aivan myyty.

Valkoiset lakanat ovat edelleen aivan must, mutta koska vaihtelu virkistää, Kaarnan väriset perkaalipussilakanat lähtivät pienen harkinnan jälkeen tilaukseen.

Oli hauska huomata, että Kaarnan värisävy on todella lähellä tammilankkuparkettiani, joten ihmekös, kun ihastuin niihin! Valkoisten lakanoiden kanssa yhdistettynä värikombo on ihanan raikas, ei yhtään tunkkainen tai liian voimakas. Niin se ruskea on hiipinyt hiljalleen sisustukseen, nyt väri on jo lakanoissa.

Kävin eilen pyörähtämässä Habitaressa, jossa laitoin merkille messujen trendaavimman värin. Sehän oli ruskea! Oli todella paljon ruskeaa puuta kiintokalusteissa ja huonekaluissa, ruskeaksi maalattua seinää, ruskeaa kangasta, ruskeaa lasia ja ruskeita pienesineitä. Ymmärrän hyvin ruskean suosion, onhan se rauhoittava ja lämpöä huokuva väri, joka viehättää erityisesti maanläheisellä sävyllään.

Koska yksinkertaiset sisustukseen sopivat lakanat ovat itsessään niin kauniit, en halua peittää niitä päiväpeitolla. On sitä paitsi suositeltavaa jättää petaus ilmavaksi ja antaa petivaatteiden hengittää kunnolla yön jälkeen. Semmonen rento petaus on just kiva.

Muistan, kun aikoinaan etsin itselleni sopivaa tyynyä. Kokeilussa oli napakkaa, korkeaa, matalaa, pehmeää, kallista ja halpaa. Oli tosi vaikeaa löytää sopiva, mutta onneksi se viimein osui kohdille: Familonin Ergo Futurex. Se on ollut nukkumiseen ihan paras ja minullahan on ollut Ergoa käytössä jo parikin kappaletta. Laadukastakin tyynyä suositellaan vaihdettavaksi parin vuoden välein, joten oli aika vaihtaa myös tyyny uuteen.

Lienee päivänselvää, että päädyin samaan tyynyyn jälleen kerran. Familon on päivittänyt valikoimaa, ja Ergo kantaa nykyään nimeä Memory-niskatyyny. Memory pitää sisällään samat ominaisuudet kuin Ergossa, jossa memory foam -vaahtotäyte muotoutuu nukkujan mukaan. En parempaa tyynyä tiedä! Erittäin vahva suositus, jos olet laadukasta ergonomista tyynyä vaille.

Laadukas uni on lapsille aivan yhtä tärkeää, kuin aikuisillekin. Pojat saivat uudet mielettömän muhkeat Familon Superior-tyynyt, jotka on vegaanisia. Tyynyjen täytteenä on ohutta ja muokkautuvaa polyesterimikrokuitua, ja päällinen napakkaa luomupuuvillaa.

Hotellimaisessa Superior-sarjassa on saatavana myös 60 x 80 cm jättityynyt, joista lapset innostuivat valtavasti. Tyynyt haluttiin ottaa tietysti siltä seisomalta käyttöön. Vanhempi lapsi on käyttänyt nukkuessaan aina kahta tyynyä, mutta nytpä on yksi iso jättityyny, joka korvaa jatkuvan säätämisen ja asettelun nukkumaan mentäessä. Normaalisti jättityynyä ei suositella lapsille ergonomisista syistä, mutta meillä tämä on toiminut.

Molemmille pojille tuli myös pehmeän kuohkeat Familonin Superior-peitot. Peitot ovat niin ikään vegaanisia, joka on loistava vaihtoehto untuvapeiton ystävälle. Superior-tuotteet valmistetaan vastuullisesti, täytteenä on untuvan tuntuinen mikrokuitu ja PET-pulloista valmistettu kierrätyskuidun seos. Päällinen on erittäin laadukasta luomupuuvillaa.

On ihanaa tarjota lapsillekin arkeen luksusta! Kyllä se uni tulee heillekin paremmin, kun on petivaatteet kunnossa. Pojat osaavat tällaisia asioita arvostaa aivan yhtälailla kuin minä, sen olen huomannut. Tunnistavat laadun ja ylellisyyden ihmeen hyvin. Osaavat näyttää myös kiitollisuutta, varsinkin tuo pienempi. Hän siis nukkuu yönsä minun vieressä. Joka kerta, kun hän tulee viikon tauon jälkeen minun luokse ja on nukkumaanmenoaika, sama tyytyväinen huokailu tulee joka kerta: ”Ah, onpa ihanaa päästä nukkumaan taas täällä!”.

Jotta myös te, rakkaat lukijat pääsette nauttimaan laadukkaista petivaatteista hyvään hintaan, saatte Familon-etukoodin käyttöönne! Etukoodilla TIINAUNI saat 15 € lisäalennuksen, sekä ilmaisen toimituksen yli 90 € ostoksesta (myös sänkyjen kotiinkuljetus). Koodia voi käyttää Familon.fi-verkkokaupassa tai Familon-myymälässä 22.9.2024 asti. Yksi etukoodi per tilaus. Etu ei koske lahjakortteja.

Tällä hetkellä Familonin verkkokaupassa on loistavia tarjouksia, näistäkin tuotteista moni on –30 % alennuksessa, ja toki sen päälle tulee vielä etukoodilla lisäalennus. Kannattaa ehdottomasti hyödyntää!

25/08/2024
comments 2

Aitaprojekti alkoi

Täällä on käynnistynyt pitkään odotettu aidan rakennusprojekti. Hommahan alkoi jo kaksi vuotta sitten, kun suunnittelin aidan ja pyysin sen toteuttamisesta tarjouksia. Kaikki tarjoukset olivat aivan poskettomia, parhaimmillaan – siis pahimmillaan – jopa 30.000 €. Tiesin, ettei hinnat olleet mitenkään realistisia, vaikka materiaalien kustannukset olivatkin tuolloin nousseet, mutta ilmaa hinnoissa selvästi oli. Päätettiin laittaa projekti suosiolla jäihin.

Meidän budjetti oli 10.000 € hujakoilla, jonka oli tarkoitus jakaantua kolmen talouden kesken. Lähetin alkuvuodesta uudet tarjouspyynnöt Urakkamaailman kautta ja viimein hinta alkoi olla kohdillaan. Tarjouksia tuli todella paljon, jotka kuitenkin poikkesivat melko lailla toisistaan. Emme tehneet valintaa sen mukaan, kuka teki halvimmalla, vaan sen mukaan kuka vakuutti osaamisella. Valitsemamme tarjous oli selkeä ja kohtuuhintainen.

Kävimme keskustelua miten aita kannattaa rakentaa ja mitä se vaatii. Pyysin tarjoukseen 12 kuukauden takuuajan sijaan 36 kuukautta. Painotin moneen kertaan, että tehdään sellainen pohja ja runko, että se myös pysyy pystyssä, eikä lähde ensimmäisten myrskyjen mukana kaatumaan.

Aita on siis raja-aita, joka tulee meidän paritalon pihojen väliin, sekä edessä olevan omakotitalon ja meidän paritalon tontin väliin. Aidalla on pituutta 50 metriä ja aidan molemmille puolille tulee pystylaudoitus, jotta se on samanlainen molemmilta puolilta.

Kun viimein saatiin hyvä tarjous ja homma lyötiin lukkoon, päätti omakotitalon pariskunta jättäytyä projektista viime hetkellä omien hääjärjestelyiden vuoksi. Tämä tieto tuli täysin puskista. Eli koko homma jäisi minun ja seinänaapurini maksettavaksi.

Laitoimme tästä huolimatta aidan tilaukseen. Mietin, että jos aitaa ei tehdä nyt, sitä ei tehdä ollenkaan. Ajattelin säästää hieman työn hinnassa, joten päätin maalata aitalaudat itse. Lautoja on ihan valtava määrä, 490 kappaletta, jotka pitää maalata kauttaaltaan ennen kiinnittämistä ja kiinnityksen jälkeen vielä uudelleen. Yhdellä laudalla on mittaa 4500 mm, joten kyllähän siinä sutia saa tovin jos toisenkin. Mut hei, kukapa ei maalata osaisi, sehän on vain viitseliäisyydestä kiinni. On ollut itseasiassa tosi kiva maalata, nyt se sujuu jo sukkelaan. Ja kelitkin on olleet maalaamiseen ihan loistavat.

Olisinhan minä mieluusti rakentanut vaikka koko tuon aidan, mutta taisin olla ainut innokas siihen hommaan, joten oli helpompi ulkoistaa koko projekti. Saimme onneksi hinnanalennusta suurimmasta osasta materiaaleja, kun projektista jättäytynyt naapuri on sattumoisin töissä perheensä omistamassa rautakaupassa. Hyvä, että tajusin kysyä asiaa juuri ennen tavaran tilaamista.

Aita on valkoiseksi maalattu puuaita, joka sopii kauniisti molempien talojen julkisivuun, eikä riitele tyylin, värin tai muodon puolesta. Suunnitelmat sopivat onneksi kaikille naapureille.

Aita tuo näkösuojaa, eristää ääntä, lisää turvallisuutta ja antaa huomattavasti enemmän mahdollisuuksia pihan käyttöön, kun alueet rajaantuvat selkeästi. Myös esteettinen puoli paranee kertaheitolla, kun ylimääräiset tavarakasat jää katseilta piiloon.

Olimme jossain kohtaa muuttamassa alkuperäistä suunnitelmaa toisenlaiseksi ihan vaan kustannusten takia, mutta lopulta palasimme aina takaisin siihen alkuperäiseen suunnitelmaan. Hyvä niin. Olen todella tyytyväinen, että päätimme panostaa. Ainakin nyt saamme mieleisen.

Takapihalleni oli alkujaan tulossa nurmikko. En kuitenkaan pidä erityisemmin nurmikosta, ne on harvoin siistejä ja rikkakasveista vapaina. Edellisessä kodissa oli nurmikkoa ja sen jatkuvan leikkaamisen, kitkemisen ja huoltamisen jälkeen päätin, ettei enää nurmikkoa tule.

Tähän kotiin halusin mahdollisimman helppohoitoisen pihan, joten valitsin takapihalle rakastamaani betonilaattaa. Betoni on aina viehättänyt materiaalina. Betonilaattojen viereen tuli sepeliä, joka kulkee myös parkkialueen vierustaa pitkin.

Muuten suunnitelmat pihan suhteen on vielä vähän auki, vaikka tietynlainen visio mielessä onkin. Toteutukseen vaikuttaa tietysti raha. Aitaan menee nyt arvioitua enemmän euroja ja se pitää kuitenkin saada ensin valmiiksi. En aio koristella pihaa perennoilla, vaan ilme tulee olemaan hyvin minimalistinen. Jotain istutusta on tulossa, mutta katsotaan myöhemmin millaista. Semmoista rentoa loungehenkistä pihakalustetta haluaisin, sekin jää nähtäväksi mihin oma budjetti lopulta venyy.

Aita olisi pitänyt olla tässä kohtaa jo pitkällä, mutta aidan tekijä joutui lekuriin, eikä ole mitään tietoa milloin hän pääsee jatkamaan. Toivottavasti ensi viikolla, tai sitten pitää hälyttää paikalle toinen tekijä. Eipä tässä kohtaa haluaisi tekijää vaihtaa, kun on kaikki käyty jo läpi ja on enää tekemistä vaille valmis.

Itsehän voin edistää projektia maalaamalla lautoja, niitä kun on vielä paljon jäljellä. Myös seinänaapuri maalaa lautoja. Hyvä, koska minulle riittää, että maksan ja maalaan jo yhden naapurin puolesta aitaa. Eikä se sinänsä haittaa, ainakin saan sellaisen aidan mitä halusinkin.

En malta odottaa valmista lopputulosta! Jonkin verran tuossa on ollut semmoista, mitä pitää työn edetessä vielä miettiä, kun ei niitä ennakkoon oikein pysty. Vain muutama korjausliike on tehty. Tekijä on todella hyvä ja vieläpä todella mukava, mutta as you know, olen tarkka työn laadussa. Haluan, että kokonaisilme ja yksityiskohdat on viimeisteltyjä ja huolella tehtyjä.

Välillä olen anteeksi pyydellyt omaa tarkkuutta ja pilkun viilaamista, mutta aina kun sen teen ja mahdollinen korjausliike tehdään, olen helpottunut. Kun joku häiritsee, ja se on mahdollista vielä korjata niin, ettei siitä koidu liikaa ylimääräistä hommaa, niin sitten sanon sen ääneen, vaikka vähän nolottaa. Naapuri on monesti samaa mieltä kanssani, onneks! Hän tokaisi vain, että mitä yksinkertaisempi lopputulos, sen parempi. Sehän on musiikkia korvilleni ;)

30/06/2024
comments 2

Taloustilannetta ja työhaastatteluja

Avauduin aiemmassa postauksessa taloudellisesta epävarmuudesta, joka oli piinannut jo tovin. Kerroin, että on tehtävä isoja muutoksia, jos tilanne ei muutu pian parempaan. Laskin tuloja ja menoja moneen kertaan mitä kannattaisi tehdä. Auttaisko, jos laitan asuntoni, autoni tai omaisuuteni myyntiin?

Pohdin, voisinko vaihtaa asunnon edullisempaan. Totuus on kuitenkin se, ettei neliöitä voi tiputtaa yhtäkään, eikä vanha asunto tule kuuloonkaan. Myöskään vuokralla asuminen ei olisi yhtään edullisempaa, kulut olisivat käytännössä aivan samat. Asunnon myymisellä rahatilanne toki hetkellisesti helpottaisi, kun saisi kuitattua velkoja pois ja käteen jäisi ihan kiva siivu, mutta pidemmässä juoksussa ottaisin vain takapakkia.

Alue, jossa asumme, on aivan ihana, mutta onhan Espoo melko kallis paikka asua. Paikkakunnan vaihto edullisempaan on lasten takia lähes mahdottomuus. En aio viedä lapsilta tuttua ympäristöä, kavereita, koulua tai harrastuksia. Olen itsekin tänne jo hyvin vahvasti identifioitunut, mutta silti voisin asua jossain muualla, jossain syrjemmässä metsän siimeksessä.

Kyselin lapsilta mitä ovat ajatuksesta mieltä, mutta ehdotukseni ei saanut kovinkaan innostunutta vastaanottoa. Tarjoukseen olisi sisältynyt oma trampoliini, poreamme ja kiipeilyteline omalla pihalla. Ei, ei silti tullut kauppoja – lähellä asuvat kaverit meni kaiken edelle. Ymmärrän. Varsinkin vanhemmalla lapsella on todella tiivis kaveriporukka, suurin osa heistä on tuttuja päiväkodista lähtien. Viettävät toistensa kanssa aikaa lähes päivittäin.

Tajusin eräs kerta tuttavani kanssa lenkillä ollessa erään asian, joka minua on vaivannut. Hän kyseli kuulumisia ja aluksi ajattelin, etten lähde avaamaan tilannettani sen enempää. Kerroin kuitenkin jossain kohtaa huoleni taloustilanteestani ja siitä, miten sama kuvio toistuu ihan jatkuvasti: eri yritysten edustajat istuvat kanssani palavereissa, kuuntelevat ideoitani ja suunnitelmiani yhteistyöstä, pyytävät kirjallista koostetta sekä tarkennetun tarjouksen, ja jossain kohtaa saatamme käydä vielä puhelimitse asioita läpi. Lopulta ei olla kuitenkaan yhtään mitään tilaamassa.

Tuttavani kertoi, että hän on juuri tuo henkilö, joka istuu palavereissa, käy neuvotteluja, pyytää tarjouksia ja lopulta vastaa ei kiitos. Olin aivan äimänä, että oikeestiko?! Kerro nyt ihmeessä, miksi niin toimitaan. Eli tiedetään jo valmiiksi, ettei mitään olla tilaamassa, mutta tuhlataan tietoisesti toisen aikaa ja vaivaa.

Kuulemma nämä henkilöt eivät saa tehdä yrityksessä päätöksiä, eivätkä edes halua tehdä niitä. Nämä henkilöt vain kartoittavat yrityksen markkinointia, mitä mahdollisesti voisi tehdä tulevina vuosina ja mitä kyseiset toimenpiteet maksaa.

Olen istunut palavereissa siis väärien ihmisten kanssa. Sen tajusin tuon keskustelun aikana. Olin hämmentynyt ja huojentunut. Ehkä jopa helpottunut. Siis aina kun olen tekemisissä suoraan yrityksen omistajan, toimitusjohtajan tai muun päättävän henkilön kanssa, asiat etenevät. Jos siihen väliin tulee kolmas osapuoli, joka ei saa tehdä tai ei halua päätöksiä, hommat junnaa paikallaan, eikä ne meinaa edetä yhtään mihinkään.

Noh, tästä oppineena aion ottaa heti alussa selvää kuka päätökset tekee, koska mielelläni presentoin itseni ja konseptini oikealle henkilölle, jotta se tulee sillä intohimolla ja ajatuksella ulos, kuin se on tarkoitettu. En syytä tässä muita kuin itseäni. Kyseisillä henkilöillä on varmasti yrityksissä tärkeä rooli ja markkinoinnin alustava kartoittaminen kuuluu tähän. Olisi vain pitänyt tajuta tämä itse aiemmin.

Eräs päivä eteen osui työpaikkailmoitus, jonka tehtävänkuvaus osui lähes täydellisesti itselleni. Kyseessä oli osa-aikainen sijaisuus, jonka voisi suorittaa pääosin etänä. Työnantajan toiveena oli löytää yrittäjähenkinen tekijä pestiin. Hey, that’s me! Päätin hakea työpaikkaa siltä seisomalta ja heti seuraavana päivänä tulikin kutsu työhaastatteluun. Kävin työhaastattelussa ja se meni loistavasti. Olin entistä vakuuttuneempi, että haluan paikan itselleni ja olisin siihen erittäin pätevä.

Ainut huono puoli työpaikassa oli, että se sijaitsi toisessa kaupungissa. En nähnyt sitä ongelmana, vaan ajattelin, että voisin asua hotellissa tai Airbnb asunnossa niinä päivinä, kun minua tarvitaan paikan päällä. Ajomatka ei sinänsä ollut paljoa, mutta yhdelle päivälle ajettuna aivan liikaa.

Minut kutsuttiin toiselle kierrokselle haastatteluun, jossa oli mukana myös eläkkeelle siirtyvä toimitusjohtaja. Kävimme läpi pitkälti samoja asioita, kuin ensimmäisessä haastattelussa. Oli rentoa ja mukavaa, vaikken ollut aivan terävimmilläni lyhyiden yöunien ja orastavan flunssan takia. Minulle jäi haastattelusta erilainen intuitio, kuin ensimmäisellä kierroksella. Nyt tuli tunne, ettei paikka ole sittenkään minulle. Halusin sitä kyllä, olinhan töitä vaille, mutta aistin haastattelussa, ettei minua valita. Ja jos johonkin asiaan voi luottaa, niin intuitioon.

Meni pari päivää, kun sain puhelun. Minua ei valittu. Etäisyys nähtiin esteenä. Ja kuulemma halusivat kuitenkin pidempiaikaista tekijää tiimiin. Kohautin olkapäitä ja kiitin mukavasta kohtaamisesta. En ollut pettynyt, enkä harmissani. Tajusin, että etäisyys olisi ollut myös itselleni liikaa. Ei, en halua asua hotellissa tai muiden nurkissa. Vaikka se olisi ajoittaista, silti. Puhelu päättyi kivasti, kun ilmoille heitettiin ajatus mahdollisesta yhteistyöstä jatkossa. Tiedän, ettei se ollut lupaus, mutta mahdollisuus. Viehätyin kovasti tästä perheyrityksestä, joka tarjoaa laadukkaita kotimaisia huonekalutuotteita, joten miksipä ei. Pidetään mielessä.

En jäänyt harmittelemaan hetkeksikään menetettyä työpaikkaa, koska omalla työrintamalla oli kerinnyt tapahtua muutoksia samaan aikaan. Minulta tilattiin todella mielenkiintoinen brändiuudistus, jota olen tässä nyt useamman viikon tehnyt. Tämä on vieläpä tosi hauska sattuma, nimittäin pari vuotta sitten mietin, että vitsit kun olisi kiva brändätä tämä kyseinen tuote, joka itseltänikin entuudestaan löytyy. Ja aivan yks kaks se tuli työpöydälleni!

Suunnitelmat on jo pitkällä ja syksyllä on sitten lanseeraus. Projekti on edennyt tosi hyvin ja esittelemäni ideat meni ykkösellä maaliin. Kun olin presentoinut uuden brändi-ilmeen asiakkaalle, sain viestin: ”Mä oon niin älyttömän iloinen, että luotettiin suhun. Sä olet todella lahjakas ja hyvä työssäsi!”. Tuommoisen kuuleminen on niin palkitsevaa. Onhan se asiakkaalle aina tietynlainen riski tilata työ suunnittelijalta, kun ei tiedä yhtään millaista ideaa on tulossa. Asiakas on itse myös suunnittelija, joten hänellä on tarkka visuaalinen silmä ja hyviä näkemyksiä. Sain silti täysin vapaat kädet suunnitteluun.

Vaikkei taloudellinen tilanne ole vielä täysin stabiili, pysyn nyt ihan kivasti pinnalla. Taloa tai omaisuutta ei tarvitse myydä, mutta toki hetken ottaa, että saan tilanteen vielä paremmin plussan puolelle. Tulojen pitää yksinkertaisesti olla jatkossa paljon enemmän kuin edeltävinä vuosina, jos haluaa pärjätä.

Olen saanut todella paljon virtaa töiden tekemisestä. Tuntuu, että energiaa on oikein pakkautunut aiemmista kuukausista. Kun pitkän hiljaiselon jälkeen pääsee viimein iskemään käpälänsä kunnolla saveen, ei paljoa lomat mielessä pyöri. Moni starttailee lomia parhaillaan, itse vain janoan lisää työprojekteja. Toki lomapäiviä tulee vietettyä ainakin silloin, kun lapset ovat luonani. Muun ajan paiskin töitä ja erittäin mielelläni sen kyllä teen.

24/05/2024
comments 2

Asuntonäytöllä

Kävin viime viikolla asuntonäytöllä. En ole käynyt näytöllä aikoihin, viimeksi varmaan 3 vuotta sitten. Seuraan asuntomarkkinoita taukoamatta ja erityisesti kiinnostaa omalla asuinalueellani sijaitsevat kohteet.

Kyseessä oli juuri myyntiin tullut vaalea moderni omakotitalo pienellä rinnetontilla. Talo sijaitsi aivan tuossa vieressä vain muutaman korttelin päässä. Olin kiinnittänyt siihen huomioni jo aiemmin lenkillä ollessa, jolloin ihastelin sen siistiä ja viimeisteltyä pihapiiriä. Talo vaikutti myös myyntikuvien perusteella oikein viehättävältä ja kun saavuin kohteeseen, se näytti paikan päällä vielä paremmalta kuin kuvissa.

Lattiaan asti ulottuvista ikkunoista avautui kaunis vehreä näkymä. Kokonaisuus oli raikas, valoisa ja avara. Piha oli pienehkö, mutta aivan ihana. Oli puuta, kivimuuria, istutusta, nurmikkoa, liuskekiveä sekä tyylikäs terassi. Kaikki oli ihanan viimeisteltyä jokaista nurkkaa myöten. Pohjaratkaisu vaikutti todella hyvältä ja siitä huomasi heti, että talo on suunniteltu itselle omiin tarpeisiin.  

Asunto tarjosi käytännössä kaikki ne asiat, joita seuraavalta kodilta toivon: uudehko omakotitalo, jossa kolme makuuhuonetta, korkeahko huonekorkeus, käytännöllinen pohja sekä hyvä tilanjako. Asunnon neliöt tuntuivat minulle ja pojille juuri täydellisiltä. Ei yhtään liikaa, eikä liian vähän.

Tiesin jo ennen näytölle menoa, etten tule asuntoa ostamaan, enkä siitä edes tarjoamaan. Siihen ei ole nyt taloudellisesti mahdollisuutta, enkä edes halua ostaa valmista pakettia. Samalla summalla sitä pystyisi toteuttamaan oman. Haluan itse ideoida, suunnitella, fiilistellä, fiksata ja viimeistellä, toteuttaa itseäni. Palo uuden oman luomiseen on valtava.

Vaikken ostohousut jalassa ollutkaan, halusin siitä huolimatta käydä katsomassa juuri tätä kohdetta. Halusin nähdä ja kokea, miltä seuraava kotini voisi tuntua tilojen ja neliöiden suhteen. Visioni tuntui juuri niin hyvältä, kuin olin ajatellutkin. 

Joskus on kyllä käynyt niinkin, että olen mennyt katsomaan myynnissä olevaa kohdetta ajatuksena vain vilkaista se ohimennen, mutta sisälle astuessa olen ihastunut aivan täysin ja siltä seisomalta ilmoittanut ostavamme sen. Myyjä ei uskonut minua, että olin tosissani, vaan hän vaati puolison paikalle. Mies kävi sitten myöhemmin pyörähtämässä paikan päällä ja tokaisi samalla myyjälle, että jatkossa nämä asiat menee Tiinan kautta. Olin tosiaan kiertänyt sitä ennen jo 50 kohdetta ja tehnyt monista kohteista taustaselvitykset, joten tiesin todella tarkkaan mitä olin etsimässä. Sen vain tietää, kun oikea osuu kohdalle.

Oli kiva käydä pitkästä aikaa asuntonäytöllä. Viehätyin kokemuksestani, mutta eräs asia, joka tuotti aavistuksen ihmetystä, oli kohteessa ollut välittäjä. Ei välittäjässä sinänsä vikaa ollut, hän oli oikein ystävällinen ja tyylikäs keski-ikäinen nainen. Mutta se, mitä välittäjä sanoi tai jätti sanomatta. Välittäjä ei oikein tuntunut tietävän kohteesta, vaan pikemminkin arvaili tai sitten antoi täysin väärää tietoa.

Esimerkiksi kiinteistövero, joka oli myynti-ilmoituksessa väärin. Huomasin heti, ettei summa voi olla mitenkään oikein ja kysyin välittäjältä ennen näyttöä, jakaantuuko summa muiden naapuritonttien kanssa kesken, kun se on noin suuri. Sain vastaukseksi, että summa on oikein ja koko summa kohdistuu kyseiseen asuntoon. Olin silti täysin varma, että summa on väärin, koska itse maksan kiinteistöveroa lähes samankokoisesta tonttiosuudesta, ja tämän kohteen summa oli moninkertainen.

Kun menin näytölle, välittäjä tokaisi, että totta tosiaan kiinteistövero jaetaan muiden tonttien kanssa. Sitten hän kysyi olenko verottaja, kun tiedän näistä asioista niin hyvin. Kysymys hämmensi, mutta oikeastaan enemmän hämmensi se, että eikös välittäjän pitäisi tietää paremmin kiinteistöveroista. Summa oli kuitenkin huomattavan paljon suuremmaksi ilmoitettu, kuin se todellisuudessa oli, joka saattaisi tarkan budjetin ostajia karsia.

Sitten toinen, mitä välittäjä sanoi, että tässä talossa on pieni sähkönkulutus. Niin, no tuohan riippuu täysin asukkaasta, kokkaako se joka päivä kotona ruokaa vai käykö nauttimassa lounaat ja illalliset ravintolassa. Saunooko monta kertaa viikossa vai toimiiko sauna lähinnä urheiluvälinevarastona. Tekeekö töitä kotoa käsin vai työskenteleekö aamusta iltaan työpaikallaan. Viettääkö koko kesän mökillään vai jatkuuko sama arjen ralli kotona tuplavedenkulutuksineen. Ja sitä rataa. 

Sähkönkulutustieto ei kerro minulle yhtään mitään, kun en tiedä – eikä välittäjäkään tiedä – miten perhe asunnossa on tottunut elämään ja miten sitä sähköä käyttää. Ymmärrän toki, että halutaan korostaa pientä sähkönkulutusta, mutta kun se ei todellisuudessa kerro mitään. Ainoastaan edellisen asukkaan kulutuksen, joka voi poiketa täysin omasta. 

Välittäjä kertoi minulle ne asiat, jotka omin silminkin näin, mutta kun kysyin jotain, hän ei oikeastaan tiennyt tai sitten arvaili. Osasi oma-aloitteisesti kertoa missä takapihan tontin raja menee, mutta kun kysyin etupihan rajasta, hallinnanjakosopimuksesta tai yhteisestä tiealueesta, alettiin arvailemaan. 

Ei kaikkea tarvitse tietää, mutta tämä käynti taas muistutti minua siitä, ettei ne välittäjät niitä kohteita yksinkertaisesti tunne. Eivät he ole rakentaneet, remontoineet, asuneet tai tutustuneet välttämättä kohteeseen niin hyvin, että tietäisivät kaikkia vastauksia. Osaavat kertoa sen mitä papereissa lukee ja mitä ovat myyjiltä kuulleet. Ei ole taustaa, ei tarinaa, ei tarkkoja tietoja.

Olen ollut tekemisissä välittäjien kanssa hyvinkin paljon. Pakko myöntää, että kokemus ei ole ollut kovinkaan positiivinen omalla kohdallani. Myyn nykyään asunnot itse ja ostaessa haluan tehdä kaupat aina suoraan myyjän kanssa ilman välittäjää, jos se on mitenkään mahdollista. Sillä tavoin homma on paljon selkeämpää, toimivampaa ja helpompaa. En vaan luota välittäjiin.

Kyllä niitä poikkeuksiakin alalla on. Kivien ja kantojen alla, mutta kyllä niitä varmasti on. Tai niin haluan uskoa. Olen käyttänyt pari kertaa välittäjää asunnon myymiseen, toinen oli surkea, toinen loistava. Tämä jälkimmäinen on jo eläkkeellä, joten suosituksia ei valitettavasti heru.

Toivon välittäjiltä enemmän rehellisyyttä, avoimuutta ja aktiivisuutta, parempaa perehtymistä myyntikohteisiin sekä tarkkaavaisuutta myynti-ilmoituksiin. Monesti ilmoitukset on puutteellisia, eikä niistä selviä kaikkia olennaisia kuluja, jotka olisi tärkeä näkyä jo ilmoituksessa, kuten vaikkapa kohteen vuokratontin jyvitetyt maksut. Asuntoja saatetaan myydä väärillä karttamerkinnöillä, paritalon asuntoja isomman omakotitalon valokuvilla.

Positiivista on kuitenkin se, että tilanne on viime vuosina parantunut huomattavasti! Nykyään valokuvat on tosi hienoja ja muutenkin ilmoitukset enemmän ajatuksella tehty. Vaikka nyt nillitän puutteista, oli niitä aikoinaan vielä enemmän. On siis otettu iso harppaus eteenpäin – ainakin myynti-ilmoitusten suhteen.

Asuntomarkkinoiden kanssa eletään hyvin poikkeuksellisia aikoja. Hinnat tuli rytinällä alas, kun korot meni ylös. Tasaantumista alkaa olla hieman havaittavissa, mutta vielä ollaan todella varovaisia, eikä kauppoja samaan tahtiin synny. Pakkomyyntejä varmasti edelleen nähdään, kun moni vaihtaa asunnon edullisempaan. Koronan aiheuttaman remontti- ja rakennusbuumin jälkeisiä asuntoja on tällä hetkellä todella paljon myynnissä. Tarjontaa löytyy.

En osaa sanoa yhtään mitä omassa asumiskuviossa seuraavaksi tapahtuu vai tapahtuuko mitään. Pääsenkö eteenpäin vai mennäänkö takapakkia. Vaikka haaveilen omakotitalosta, olisi silti tähän hetkeen parasta, jos voisin olla vaan tässä. Nauttia kiirehtimättä siitä mitä minulla nyt on.

Tosiaan se kohde, jossa kävin näytöllä, on poistunut myynnistä. Todennäköisesti se meni jo kaupaksi, enkä yhtään ihmettele. Se oli todella ihana ja jollekkin perheelle varmasti täydellinen sellaisenaan.