Iltalehti haastatteli minua minimalismista ja juttu julkaistiin pari viikkoa sitten Iltalehden verkkosivuilla. Sama juttu julkaistiin printtinä viime viikonloppuna Iltalehden Viikonvaihteessa.

Kun antaa isolle valtakunnalliselle medialle haastattelun, siinä ottaa samalla pienen riskin, koska ei voi tietää millä kärjellä juttu kirjoitetaan ja mikä tulee olemaan otsikko. Haastateltava saa kyllä jutun luettavaksi ja korjattavaksi, mutta otsikoihin ei pääse vaikuttamaan. Ja kun kyse on isosta mediasta, otsikoista tehdään lähes poikkeuksetta klikkiotsikoita, jotta saadaan mahdollisimman paljon lukijoita.

Minimalismi on aiheena hyvin ajaton, mutta samaan aikaan myös erittäin ajankohtainen. Halusin antaa haastattelun, koska minimalismi on monelle vielä melko vieras käsite. Toimitin valokuvat jutun kuvitukseen. Taas pääsi hetkeksi omalle epämukavuusalueelle, kun piti ottaa itsestä kuva. Olo oli tuolloin hieman flunssainen, mutta koska aikataulu oli tiukka, ei auttanut kuin suoriutua hommasta parhaani mukaan.

Haastattelun teki Maija Knuuttila. Kun sain häneltä tekstin luettavaksi, olin aivan älyttömän tyytyväinen, miten kivasti hän oli jutun kirjoittanut! Maija oli poiminut hienosti ne asiat, jotka ovat minimalismissa itselleni olennaista. Juttu oli todella lempeä ja kiva luettava.

Kuten arvelinkin, verkkojulkaisun otsikko oli hieman klikki, mutta yllätykseksi moni tokaisi juuri tuon otsikon pointin pätevän omassakin elämässään, vaikkei minimalisti muuten olisikaan.

Tästä juttuun

Juttu on kiinnostanut Iltalehden lukijoita hyvin ja se nousikin yhdeksi viikon luetuimmista Asumisartikkeleissa. Juttua on myös jaettu paljon ja kommentointi on ollut hyvin runsasta. Paljon positiivista kommenttia, mutta joukossa on myös niitä, jotka kauhistelevat väritöntä sisustusta ja tyhjää ankeaa kotiani. Juttua on kommentoinut myös sellaiset, jotka eivät ole juttua lukeneet tai eivät ole lukemaansa ymmärtäneet.

Minimalismi voi olla vaikea asia ymmärtää. Itselleni minimalismi on sisäsyntyistä, joten sitä ei tule erityisemmin edes ajatelleeksi, paitsi silloin, kun siitä puhun tai siitä kirjoitan. Juttu oli mukavan kattava, ja siinä oli paljon esimerkkejä miten minimalismi minun elämässäni näkyy. Minimalismia voi käsitellä hyvin laajasti, koska sen sisällä on paljon eri aiheita, oikeastaan niin paljon kuin vain mieleen tulee. Välillä itsekin havahdun miten minimalismi on ihan kaikessa tekemisessä läsnä.

Minimalismi ei tarkoita sitä, että vähennetään vähentämisen takia. Se tarkoittaa sitä, että karsii turhan pois, jotta jää enemmän tilaa asioille, joilla on merkitystä. Jokainen toteuttaa minimalismia omalla tavallaan, ei ole vain yhtä ainoaa tapaa. Tämä on hieman vaikea joidenkin ymmärtää.

Eräs ihmetteli, että pitääkö nyt heittää kaikki vähemmän käytössä olevat kulahtaneet vaatteet pois, vaikka niitä saattaa vielä tarvita. Ei, mitään ei tarvitse heittää pois. Jos tarvitset jotain vaatetta vielä, niin pidä se! Yksinkertaista.

Eli jos tietää, että aikoo pitää niitä kulahtaneita verkkareita ensi kesänä pihahommissa, niin pidä ne! Älä heitä pois, jos kerran tarvitset niitä. Mutta jos siellä kaapissa on oikeasti kasapäin sellaista, joille ei yksinkertaisesti ole enää mitään tarvetta, eikä ole vuosikausiin ollut, on ihan tervettä laittaa ne eteenpäin, kuin hillota vuodesta toiseen kaapissa täyttämässä tilaa.

Minimalismissa ei mitään pidä tehdä. Sinä teet, jos sinä haluat.

Jos haluaa päästä eroon kuormittavasta ihmissuhteesta, kiirettä tuovasta turhasta tapahtumasta tai uusista, mutta huonosti istuvista nahkasaappaista, niin todennäköisesti niistä luopuminen on ihan järkevää.

Ei luopuminen aina helppoa ole. Tällaiset asiat saattavat vaatia paljon puntarointia. Pidänkö nämä asiat elämässäni vain miellyttääkseni muita? Velvollisuudesta? Kun kerran ostin, niin pidänkö siitä kynsin hampain kiinni, vaikkei se palvele minua sillä tavalla kuin toivoin? Sinä itse päätät. Kokeile, miltä luopuminen turhista asioista ja tavaroista tuntuu. Varoitan, se tunne on todella koukuttava.

Minimalismi saatetaan ymmärtää, että se on vain varakkaiden etuoikeus. Tai niin, ettei aito minimalisti omista yhtään mitään. Molemmissa esimerkeissä minimalismi on ymmärretty väärin. Minimalismi on sitä, että itselle turha on karsittu pois, jotta jää enemmän tilaa tärkeille ja merkityksellisille asioille, mitä ne kenellekin sitten on. 

Itse tavoittelen sellaista ympäristöä, jossa minulla ja lapsilla on hyvä olla. Tiedän tarkalleen, millainen se ympäristö olisi ja teen paljon töitä sen eteen, jotta saavutan haluamani ympäristön. Olen osittain sen jo saavuttanutkin, mutta vielä on tehtävää. Tavoitteen pääsemiseen ei ole oikoreittiä, vaan se vaatii suunnitelmia, työtä, kompromisseja, karsimista ja luopumista, toisinaan hieman myös tuuria.