Yksi pahimmista painajaisista kävi itselleni toteen viime keskiviikkona, kun meidän pieni Nilo jäi mopon alle koulun sisäpihalla. Näin koko tilanteen ja se oli ehkä järkyttävintä mitä oon ikinä kokenut. Luulin, että Nilo menehtyi, kun en enää nähnyt pientä. Kaikki meni törmäyksessä vaan murskaksi ja ympäriinsä, Nilo raahautui mopon mukana useamman metrin.
Olen ollut ihan vereslihalla tapahtuneesta. Törmäyshetki oli todella raaka ja epätodellinen. Ei ollut mitään tehtävissä, kun mopo tuli niin kovaa ja yllättäen suoraan hänen päälle.
Olin hakemassa Niloa eskarista hieman ennen klo 17. Lähdimme yhdessä sisäpihan ovesta ulos ja päätimme ottaa tuttuun tapaan juoksukilpailun autolle, joka sijaitsi koulurakennuksen toisella puolella. Kerkesimme juosta vain muutaman metrin, kun kulman takaa tuli mopo täysin yllättäen pimeässä. Kuului kova rysähdys ja samassa hetkessä Nilo katosi silmistäni. Näin vain rikkoutuneen mopon kahden metrin päässä törmäyskohdasta. Menin shokkiin.
Löysin Nilon mopon toiselta puolelta maasta makaamasta. Aloin huutamaan hysteerisenä. Nostin Nilon syliin ja siirsin hänet kauemmaksi. Nilo tärisi ja itki, muttei pystynyt nostamaan käsiä tai jalkoja. Se oli niin järkyttävä ja pelottava tilanne, kun en tiennyt yhtään miten vakavasti Nilo oli loukkaantunut. Mopon kyydissä oli ollut kaksi poikaa, joille huusin monta kertaa, että soittakaa ambulassi.
Tuntui, että ambulanssin tulo kesti ikuisuuden. Silitin Nilon päätä varovaisesti, rauhoittelin ja peittelin hänet untuvatakkini alle. Päähän oli tullut monta iskua. Selässä ja jaloissa oli myös paljon ruhjeita.
Kun ensihoitajat saapuivat paikalle, Nilo nostettiin paareilla ambulanssiin. He tutkivat Niloa ja tekivät arvion tilanteesta. Poliisit tuli jossain kohtaa paikalle ja kävivät kyselemässä minulta mitä tapahtui. Siinä kohtaa aloin itkemään, enkä saanut sanotuksi paljoakaan. Kerroin mitä näin ja pyysin heitä tarkistamaan koulun valvontakamerat, jonne tilanne oli todennäköisesti taltioitunut.
Lähdimme Uuteen lastensairaalaan Meilahteen. Tajusin ambulanssissa, että toinen lapsistani oli tulossa kaveriltaan kotiin. Koitin soittaa lapselle, mutta puhelimeen ei saatu yhteyttä. Hän ei ollut edes lukenut aiemmin lähettämääni viestiä, jossa muistuttelin heijastinliivin käytöstä. Soitin hänen kavereiden vanhemmille, muttei kukaan ollut nähnyt häntä hetkeen. Sitten soitin naapureita läpi, että kävisivät katsomassa onko lapsi mennyt jo kotiin. Ei jälkeäkään. Säikähdin, että hän on jäänyt auton alle, kun ei ole muistanut laittaa niitä heijastinliivejä.
Soitin lasten isälle. Kerroin onnettomuudesta ja toisesta lapsesta, jota en tavoita. Olin järjettömän huolissani molemmista lapsista. Toisen kanssa olen ambulanssissa matkalla sairaalaan ja toinen on kadonnut. Onneksi lapsi viimein löytyi ja isä lähti häntä hakemaan.
Kun pääsimme sairaalaan, oli traumapolilla meitä vastassa 9 erikoislääkäriä. Niloa alettiin heti tutkimaan hyvin laajasti. Otettiin verinäytteitä, tehtiin ultraäänitutkimus, röntgen sekä tietokonetomografia. Nilo ei jaksanut pysyä hereillä ja jossain kohtaa minulta meinasi lähteä taju.
Saimme lääkäriltä vastauksia myöhään illalla. Nilolle oli tullut kallonpohjan murtuma, aivotärähdys ja monia ruhjeita. Luojan kiitos, ei kallonsisäisiä vammoja. Nilo jäi tarkkailuun yön ajaksi sairaalaan. Lasten isä jäi Nilon seuraksi, minä lähdin toisen lapsen kanssa kotiin.
Kun olimme kotona ja sain lapsen nukkumaan, valahdin lattialle. Tärisin ja itkin. Tuntui, että kaikki energia ja voima valui pois kehosta. Törmäyshetki tuli koko ajan mieleen. Riistävän raakana ja brutaalina. Kävin tahtomattani läpi sitä hetkeä uudelleen ja uudelleen.
Nilo pääsi seuraavana päivänä kotiin. Jouduimme tosin lähtemään seuraavana aamuna päivystykseen, kun hänen toinen silmä muurautui umpeen. Pelästyin asiaa. Silmän yläpuoli oli saanut osumaa, jonka vuoksi silmä turposi ja mustui. Lääkäri sanoi silmän paranevan ajan kanssa.
Onnettomuudesta on tiedotettu laajasti ja se on ollut myös uutisissa. Helsingin Sanomat teki jutun heti seuraavana päivänä, johon meiltä pyydettiin kommentit:
Poliisi epäilee: Kaksi teiniä ajoi mopolla 6-vuotiaan päälle koulun pihassa Espoossa
On niin absurdia lukea uutisia onnettomuudesta, jonka uhrina on oma pieni lapsi. Rakkain tyyppi maailmassa, meidän Nilo. Ihan epätodellista.
Ylhäällä kuva Nilosta viime kesältä, kun oltiin vielä onnellisen tietämättömiä tulevasta.
Olen niin kiitollinen, että lapseni selvisi hengissä. Olisi voinut käydä pahin mahdollinen. En tiedä olisinko selvinnyt siitä koskaan. Onhan tämäkin jo hieman traumatisoivaa. Ensimmäiset päivät olin tosi peloissani ja säikky. Soitin ystävän suosituksesta kriisipäivystykseen. Ajattelin, että on hyvä käydä tilannetta läpi ammattilaisen kanssa. Se auttoi selkeästi. Päivä päivältä menee paremmin ja hiljalleen voimatkin näyttäisi palautuvan.
Nyt toivon kaikista eniten, ettei Nilolle jää tästä traumoja. Hän paranee hyvää vauhtia ja on taas iloinen oma itsensä. Sairaalakin oli kuulemma tosi kiva, kun siellä sai herkkuja ja pelata pelejä. Ollaan kyllä onnekkaita, että saatiin niin hyvää hoitoa.
Kiitos jokaiselle, joka tarjosi meille kriisin hetkellä apua ja tukea. Se merkitsee ihan valtavan paljon! Koko kylä reagoi tähän tapaukseen hyvin voimakkaasti ja koulukin aloitti heti toimenpiteet suojaamalla koulun sisäpihaa aidoilla, jottei tällaista enää koskaan tapahtuisi.
Design Wash 
Voi kamala, onneksi oli enkeleitä matkassa ja pahempaa ei tapahtunut. Olen itsekin miettinyt miten ihmeessä selviäisin jos lapselleni tapahtuisi jotain 😔 Minulla eskari-ikäinen lapsi myös. Kovasti Tsemppiä ja jaksamista koko perheelle 🩷
Niinpä! Luojan kiitos ei käyny pahemmin. Kiitos tsempeistä :)
Oi kauhea mikä tilanne! Kyllä varmasti säikäytti teidät molemmat ihan sydänjuuria myöten! Mahtavaa kun olet osannut hakea keskusteluapua ja varmaati pieni asian kertaus ammattilaisen kanssa voi olla Nilollekin hyväksi jossain kohtaa. Lapset kyllä usein selviävät isoistakin jutuista hämmästyttävän hyvin. Lapset miettivät mitä tapahtui, aikuiset usein sitä, mitä vielä pahempaa olisi voinut tapahtua. Voimia, toipumista ja reipasta mieltä – te selviätte tästä💕☀️
Säikäytti ihan todella pahasti. Kyllä, lapset on ihmeen kestäviä ja vahvoja tyyppejä. Hän on nähnyt tapaukseen liittyen painajaisia, joten selvästi tämä pyörii paljon mielessä :( Käydään varmasti vielä monta kertaa läpi yhdessä tapahtumaa.
Kamala tapahtuma ja vielä kun joutuu todistamaan onnettomuutta lähietäisyydeltä.. toipumisia ja paljon tsemppiä lapsukaiselle <3
Ei voi uskoa, että tuollainen tapahtuu suoraan omien silmien edessä. Kaikesta kauheudesta huolimatta onneksi olin paikalla, jotta sain Nilon heti syliin ja lohduteltua häntä. Että hän koki kivuissaan silti turvaa.
<3
Kiitos ♥
Itkua tihrustan minäkin, kun luen tätä tarinaa 😭 voi lapsi rakas, mitä on saanut kokea ❤️ samoin sinulle ollut aivan hirveä tilanne nähdä tämä kaikki 😫 suojelusenkeli on kyllä ollut pojan mukana ❤️
Onneksi lapsi ei muista törmäyshetkeä ollenkaan. Hän muistaa ainoastaan seuraavan päivän tapahtumat; sairaalan, herkut ja pelit.
Olen kyllä näyttänyt kuvia onnettomuuspaikasta, moposta ja pojista, jotka ajoivat päälle. Hän vain ihmettelee, miten kaikki pahoittelee ja lähettää hänelle parane pian terveisiä. Onneksi lapsi tokenee ja vauriot jäivät näillä näkymin pinnallisiksi ❤️ Itse vielä vähän herkkänä tapauksesta.
Ihan hirveetä :´(
Tsemppiä <3 <3 <3
Oli kyllä raffia koettavaa. Kiitos.
Apua, ihan pahin painajainen kun ei heti tiedä että kuinka käy 😭 Onneksi ei käynyt pahemmin, oli enkelit matkassa ❤️
Niinpä. Se hetki oli ihan hirveä, josta seurasi todella pitkät ja tuskalliset minuutit. Todellakin, onneksi ei lopulta käynyt pahemmin.
Kyllä on kauhea tapaus.
Kaikkea hyvää ja toivon, että lapsesi siitä hyvin pääsee
Maru Heimers
Kyllä, ihan järkyttävä. Kiitos Maru, eiköhän lapsi tokene tästä täysin ♥
Tekstissä et kerro, että olihan sekä sinulla että tuolla pienellä lapsellasi kunnolliset heijastinliivit sekä led-valoja vaatteissa joka suuntaan niin, että teidät oli mahdollista nähdä? Sanot ainoastaan, että juoksitte kilpaa suoraan mopoilijan eteen ympärillenne katsomatta. Vaikka mopoilijoilla ei ollutkaan mitään asiaa rällätä tuolla, niin olihan heillä kuitenkin mahdollisuus nähdä, että juoksitte suoraan alle?
Ei ollut, koska olimme menossa ovelta suoraan autoon ja kotiin syömään, emmekä ulkoilemaan. En ole sanonut, että juoksimme mopon eteen ympärillemme katsomatta. Älä vääristele asioita.
Tilanne tapahtui yhdessä sekunnissa, joten ei ole mitään mahdollisuutta nähdä, väistää, saati jarruttaa. Kukaan ei kerinnyt tekemään siinä tilanteessa yhtään mitään, eli ei edes teoriassa heijastin tai led-valo olisi ehkäissyt tätä tapahtumaa. Ainoastaan se ehkäisee, ettei mopolla ajeta eskarin/koulun pihalla! Lapset leikkivät ja juoksevat tuolla sisäpihalla päivittäin, sen pitäisi olla turvallinen alue. Rakennuksen toisella puolella on jalkakäytävä, tie ja parkkipaikat, jossa liikennöidään, joten siellä puolella osataan varoa autoja, pyöriä ja mopoja.
Aivan. Ei ole ollenkaan järkevä juosta nurkantakaa, sillä vaikka ei uskoisi, että mopo sieltä tulisi niin pyöriä ja muita kulkuvälineitä voi tulla. Ei ikinä saisi juosta noin nurkantakaa, jos ei ole täysin varma, että sieltä ei tule ketään. Vahinko ei satu kello kaulassa…
Onneksi kaikki paremmin päin!
Toipumisia Nilolle ja koko perheelle <3
No itseasiassa tuolla sisäpihalla ei ajella. Pyöräparkki ja muu parkkialue on kauempana. Semmoisilla alueilla missä liikennettä on, täytyykin olla erityisen varovainen. Nyt kyseessä on kuitenkin esikoulun piha, jossa lapset leikkii, joten siihen liittyy poikkeuksetta juokseminen.
Kiitos, Nilo voi onneksi jo tosin hyvin ja on palannut takaisin eskariin. Jumpat ja treenit saa odotella vielä tovin.
♥ Kiitos kun olet jaksanut kirjoittaa, isosti voimia perheellenne ja toivon, että tulee vielä joskus päivä kun tapahtumahetki hieman hälvenee, joskaan ikinä tuollaista ei voi unohtaa ja jo mielikuva saa oksennuksen nousemaan ja sydämen ihan lukkoon. Omg, onneks poika selvisi hengissä ♥
Asiasta puhuminen ja sen läpikäyminen helpottaa. Kuten sanoitkin, ei tätä unohda, mutta se hälvenee ajan myötä.
Niin äärettömän huojentunut fiilis, kun näkee oman lapsen taas iloisena leikkivän. Hänelle oli valtavan hieno hetki, kun pystyi käymään suihkussa ilman kipuja. Se oli suuri edistysaskel toipumisessa.
Kiitos sulle ihanasta kommentista ♥
Itku tuli minultakin kun luin järkyttävästä kokemuksestanne! Onneksi lapset ovat uskomattoman sitkeitä ja paranemisprosessi on jo hyvää vauhtia käynnissä. Kaikkea hyvää teidän koko perheelle, onneksi teillä on toisenne!❤❤
Tuo juuri, lapset ovat aivan ihmeellisen sitkeitä! Kestävät todella kovia iskuja ja tokenevat nopeasti ja helposti. Kiitos paljon ♥
Siis aivan päätöntä pojilta tulla ajelemaan mopolla eskarin pihaan. Toivottavasti saivat rangaistuksen. Mutta tärkeintä että kaikki on nyt hyvin. Joko sait uuden maton olkkariin, ois niin kiva nähdä millaisen valitsit!
Niinpä. Tätä mopoilua siellä on ollut paljon, joten onnettomuutta on pelätty tapahtuvan jo pitkään. Kyllähän tosta lähti kortti ja todennäköisesti rapisee maksettavaa.
Joo, uusi matto tuli ja sain sen juuri paikoilleen! On aivan ihana! Toivottavasti pian heruisi lisää luonnonvaloa, niin pääsis mattoa kuvaamaan.
Näin mopoilevan pojan äitinä tämä vähän särähti korvaan ”toivottavasti saivat rangaistuksen”. Varmasti ovat poliisin puolesta (ja täysin oikeutetusti) rangaistuksensa saaneet, mutta ei vähätellä sitä mahdollista järkytystä minkä myös tuollainen 15-16 -vuotias tuosta tilanteesta todennäköisesti sai. Väärin he ehdottomasti tekivät. Sitä ei mikään katsontakanta muuta. Mutta uskokaa pois, teinipojat eivät aina ajattele loppuun asti eivätkä he tee sitä pahuuttaan. He vain elävät liikaa siinä lyhyessä hetkessä eikä kaikki ”ällitällit” todellakaan tapahdu niistä huonoista kotioloista oleville nuorille. Tämä asia aukeaa ehkä siinä vaiheessa, kun omat lapset ovat mopoiässä.
Tärkeintä kuitenkin, että mitään peruuttamatonta ei tapahtunut ja että paraneminen on hyvässä vauhdissa.
Kyllähän tuo tapaus nostaa tunteet pintaan ja sitä miettii, että toivottavasti pojat joutuvat vastuuseen, kun toimivat väärin. Toki myötätuntoa myös heille, ovat lapsia vielä hekin. Onhan se jo rangaistus, kun mopokortti lähtee. Vakuutus taitaa korvata kulut, joita tästä kuskille seuraa. Olkoon tämä oppi jatkoa varten, myös muille mopoilijoille.
Kyllä niitä kaikenlaisia sattumuksia tulee eteen lapsille. Vaikka tietävät hyvin, ettei jotain saisi tehdä, tekevät silti. Kokeilevat rajojaan, eivät yksinkertaisesti aina ymmärrä, että voi käydä pahasti, vaikka kuinka vanhemmat asiasta varoittelee.
Aivan järkyttävä tapaus, voimia teille kaikille!
Kiitos, kyllä tästä toivutaan!
Toivottavasti siellä parkkialueella ei kovin yleisesti juosta. Olisi aivan hirveää, jos auton tms. alle jäisi pikkuinen, joka ei ymmärrä juoksunsa seurausta. Hirveä tilanne, mutta itse en lapseni kanssa tuossa paikassa juoksisi.
Tämä ei tapahtunut parkkialueella, vaan esikoulun sisäpihalla, jossa pienet lapset leikkivät päivittäin, eli siinä myös juostaan päivittäin! Ollaan hippaa ja sen semmoista.
Koulun pihalla tietenkin pitää ja saa juosta. Tekstissäsi kerrot, että ”Lähdimme yhdessä sisäpihan ovesta ulos ja päätimme ottaa tuttuun tapaan juoksukilpailun autolle, joka sijaitsi koulurakennuksen toisella puolella.” Silloinhan juoksette parkkialueella ja sitä en mitenkään voi pitää hyväksyttävänä.
Emme edelleenkään juokse parkkialueella, emmekä olisi edes menneet parkkialueen läpi missään vaiheessa. Jos sinun on vaikea ymmärtää asia, niin sille en mahda minkään.
Koulun/eskarin piha-alueella juostaan, ja on aivan suotavaakin juosta sekä liikkua siellä. Autot, mopot tai muut kulkupelit EIVÄT kuulu sinne. Parkkipaikka on aivan eri asia, mutta siellä liikkuvien autoilijoiden on noudatettava erityistä varovaisuutta, kuten koulujen ja päiväkotien läheisyydessä yleensäkin.
Juuri niin. En voinut kuvitellakaan, että mopo tulisi eskarin sisäpihalla kulman takaa. Parkkipaikoilla varoittelen ihan jatkuvasti lapsia, että autoja pitää varoa kun ne eivät peruuttaessa näe noin pieniä.
En ymmärrä näitä joitain syyllistäviä kommentteja. Ihailtavasti olet niihin jaksanut vastata, itse en asemassasi näin pystyisi tekemään.
Tosi kamala tilanne ja onneksi pahin ei tapahtunut. Voimia toipumiseen niin pojalle kuin koko perheelle!
He eivät vain jostain syystä ymmärrä tai hahmota tapahtunutta ollenkaan, että miten sellainen voi tapahtua. Tosin, en itsekään voi käsittää, että se todella tapahtui juuri tuolla alueella, jonka pitäisi olla lapsille turvallinen. Jätämme pienet lapsemme tuonne leikkimään joka arkipäivä, ulkoilupäivinä vieläpä täysin samaan kohtaan, jossa onnettomuus tapahtui. Viimeinen asia mitä osasin odottaa, että mopo painaa siitä kovaa vauhtia läpi. Jos tilanne olisi tapahtunut parkkialueella, tiellä tms. niin sitten syyllistäisin varmasti itsekin itseäni.
Kiitos sinulle kommentistasi, tuesta ja ymmärryksestä ♥
Sinun teksti pysäytti itseni kokonaan. Tapahtunut on pahinta mitä vanhempana voi kohdata. Pelko oman lapsen loukkaantumisesta tai pahimmassa tapauksessa menettämisestä lamaannuttaa. Onneksi olit paikalla ja onneksi edelleen olette te kaikki yhdessä. Iso halaus täältä ja paljon positiivisia ajatuksia!
Kiitos Sanna, kommenttisi herkisti. Oli onni onnettomuudessa, kun pahimmalta selvittiin, vaikka kokemuksena tämä ravisutti toden teolla. Tosiaan, onneksi olin lapsen tukena heti, jotta hän sai kokea kivuista huolimatta turvaa. Kauheaa ajatella, jos hän olisi ollut tuossa tilanteessa yksin.
Moikka Tiina, monesti aina kysellään miten lapsi voi ja on toipunut, mikä tietenkin on ehdottomasti tärkeää. Usein kuitenkin helposti unohtuu se vanhempi. Siksi kyselenkin, että miten olet voinut?
Olipa ihana, että kysyit. Kunpa voisin vastata, että hyvin pyyhkii ja elämä rullaa taas normaalisti, kuin ei mitään olisi tapahtunutkaan.
Keho ja mieli ovat olleet kuitenkin tosi väsyneet. En tiedä johtuuko tämä olotila pelkästään onnettomuudesta, vai myös muista vastoinkäymisistä, mutta voimat on totaalisen loppu. Sen vuoksi olen suosiolla pysähtynyt ja nukkunut paljon. Odotan, että energiat palautuu ja jaksan taas mennä kävelylle sekä tavata ystäviä.
Se on enemmän kuin ymmärrettävää kaiken koetun jälkeen ja vielä jos kuormaa lisää muutkin seikat, ei energiat voikaan olla kovin korkealla. Koita tehdä pieniä, ihania omaa mieltä piristäviä seikkoja ihan kotosalla ja muista unelmoida – kaikki on mahdollista! :)
Ihanaa viikonloppua! :)
Näillä stepeillä eteenpäin :) Kiitos ♥
Ihanaa viikonloppua myös sinulle Sanna!
❤️
Kiitos ♥