13/05/2024
comments 4

Taloudellinen epävarmuus

On ollut tarkoitus kirjoittaa talouteen ja rahaan liittyvistä asioista. Onhan niistä mukava kirjoittaa silloin kun menee hyvin. Nyt tilanne on ollut pitkään toisenlainen. Kaikki menot ja kulut ovat nousseet todella paljon, samaan aikaan kun työtilanne on heikentynyt radikaalisti.

Kaksi vuotta sitten kaikki oli vielä oikein hyvin. Sitten tuli sota, inflaatio iski ja korot nousivat. Tilanne on vaikuttanut meihin kaikkiin. Eniten varmasti pienituloisiin, mutta eipä keskiluokka ole helpolla päässyt. Monet keskustelut tuttujen kanssa kertoo karua totuutta: raha ei yksinkertaisesti enää riitä.

Olen itse karsinut kaikesta mahdollisesta. Käynyt jokaikisen kuluerän tarkkaan läpi ja miettinyt, miten voin säästää ja keventää kuluja entisestään. Pakollisia kuluja on yllättävän paljon, eikä oikeastaan mistään voi tai kannata enää karsia – paitsi ehkä suoratoistopalveluista, jotka on ainoa viihde, josta tällä hetkellä maksan.

Kaupassa tietyt tuotteet jäävät hyllyyn, osa on vaihdettu edullisempaan merkkiin. Puhelin- ja nettiliittymät on kilpailutettu, veden- ja sähkönkulutusta on vähennetty, lehtitilaukset lopetettu. Autolla ajetaan vain pakolliset matkat, huvittelut ja kalliimmat ravintolat jätetty välistä. Ostoksia tehdään hyvin harkitusti, jos ollenkaan. Kaikki ylimääräinen tavara on myyty pois. Reissuja ei ole tehty naismuistiin.

Olen budjetoinut omat menot ja kulut hyvin tarkasti. Tai niin luulin. Tajusin juuri, etten ole pitkään aikaan päivittänyt listaa, enkä lisännyt mukaan läheskään kaikkia yritystoimintaan liittyviä kuluja. Olen varmaan ajatellut omat henkilökohtaiset kulut ja yritystoiminnan kulut erillisinä, mutta ihan samasta lompakosta ne kaikki menee. Oli siis aika päivittää omia laskelmia.

Järkytyin, miten paljon kaikki menot on nousseet ja miten paljon uusia kuluja tuli mukaan, vaikka olen jatkuvasti yrittänyt kaikesta karsia. Monet yritystoimintaan liittyvät kulut maksetaan kerran vuodessa, kuten ohjelmien lisenssimaksut ja nyt vasta havahduin siihen, kuinka isoja summia niistä joutuukaan maksamaan. Ne on pakollisia, enkä ilman niitä voisi työtäni tehdä.

Mietin kuumeisesti miten saan taloudellisen tilanteen vakautettua. Asia ratkeaisi yksinkertaisesti sillä, että saisin lisää töitä. Mutta nyt ei ole kyse siitä, ettenkö olisi yrittänyt niitä töitä saada. Joka viikko on lähetetty tarjouksia, pidetty palavereita, laitettu yhteistyöehdotuksia, tehty uusasiakashankintaa ja kontaktoitu vanhoja. Kalenteri ammottaa silti tyhjänä.

Luin viime viikolla Hesarin kirjoittaman jutun, miten mainostoimistoilla tällä hetkellä menee. Otsikointi oli turhan raflaava – ajellaan takseilla ja juodaan shampanjaa – mutta aivan samoja asioita muissakin toimistoissa pohditaan tällä hetkellä. Tämä aika on mainostoimistoille erittäin vaikea, kun asiakasyritykset leikkaavat ensimmäisenä markkinointikassasta. Tilanne on vaikea niin pienissä, kuin suurissakin yrityksissä.

Olen siinä mielessä hyvässä asemassa, ettei minua voi irtisanoa tai lomauttaa. Mutta todellisuus on se, ettei töitä meinaa kuitenkaan olla lukuisista yrityksistä huolimatta.

Satoja sähköpostiviestejä, puhelinpalavereita, Teamseja, tarjouksia ja kuukausien kestäviä neuvotteluita. On myyty, markkinoitu, ideoitu, ehdotettu, tarjottu ja viilattu – moninkertaisesti enemmän kuin koskaan aiemmin.

Kaikki vaikuttaa aluksi oikein hyvältä. Neuvottelut etenevät ja vihreä valo vilkkuu. Mutta sitten tapahtuu jotain. Sähköpostiini kilahtaa taas kerran sama vastaus: Tilanteemme muuttui, projektia ei voida toteuttaa, katsotaan myöhemmin uudelleen. Ei väliä, onko neuvottelut kestäneet neljä kuukautta, kaksi viikkoa tai kaksi päivää, kun tilanne muuttuu ja homma loppuu kuin seinään.

Sanomattakin selvää, että moinen turhauttaa. Ymmärrän kyllä, että tämä on todella vaikeaa aikaa monille yrityksille ja tilanteet voi elää hyvin lyhyessä ajassa, eikä pystytä välttämättä tekemään uusia investointeja. Mutta siis mitä oikein tapahtuu, kun ihan sama kuvio toistuu uudelleen ja uudelleen. Ei väliä millainen projekti tai minkä kokoinen yritys kyseessä, aina sama homma.

Onneksi minulla on ollut asiakkaita edes hieman, jotta olen voinut maksaa laskut. Silti miinuksella mennään. Säästöt on syöty ja rahastoihin kajottu. Jos tilanne ei muutu pian parempaa, on tehtävä todella isoja muutoksia ja vaikeita päätöksiä.

Taloudellinen epävarmuus tietysti stressaa. Tässä kun ei ole vastuussa vain itsestään, vaan täytyy pitää huolta myös kahdesta jälkikasvusta. Vaikka on tiukkaa, olen silti kokenut samaan aikaan outoa seesteistä olotilaa. Ehkä sitä on tietyllä tapaa hyväksynyt tilanteen ja mieli on sen takia hieman rauhoittunut. Ne vähäisetkin työtilaukset luovat uskoa ja toivoa tulevaan, sekä tietysti antaa turvaa ainakin siihen hetkeen, kun saa taas laskupinon hoidettua.

Olen tämän haastavan ajan aikana koittanut ottaa kaiken mahdollisen hyödyn irti kehittämällä yritystoimintaani. Olen opetellut uutta, kehittänyt nykyistä, tutkinut, rakentanut ja luonut, mennyt epämukavuusalueelle todella monta kertaa. Toivon, että tästä ajasta jää jotain hyödyllistä ja merkityksellistä käteen, vaikkakin vaikeiden ja haastavien oppien kautta. Mutta siellähän se paras oppi tulee, siellä epämukavuusalueella. Sen olen saanut todistaa monen monta kertaa.

25/02/2024
comment 0

Ei mitään, mutta koko ajan jotain

Ajattelin pitkästä aikaa tulla tänne blogin puolelle kertomaan kuulumisia. Odotettu uusi vuosikin alkoi, tosin ei aivan odotuksien mukaisesti. Tuntuu, ettei tapahdu yhtään mitään, mutta koko ajan kuitenkin jotain.

Arki on koittanut pysyä raiteillaan. Normaaleja arkiviikkoja ei ole vielä tainnut montaa olla. Milloin on vatsatautia, milloin kuumetta tai flunssaa. Tai sitten on lakko. Aina jotain, joka pysäyttää arjen, peruuttaa menot tai muuttaa suunnitelmat. Enää ei oikeastaan edes yllätä, että jotain tulee. Enemmän yllättää se, jos asiat menevät kuten on suunniteltu tai sovittu.

Olen viime aikoina tuntenut itselleni uutta, epämiellyttävää tunnetta. Yksinäisyyttä. Ehkä sitä on aiemmin tuntenut pieninä häivähdyksinä, nyt jotenkin tosi voimakkaasti.

Aina ne viikot, kun lapset ovat minun luona, olo on täysi. Täynnä rakkautta, turvaa, hauskanpitoa, läsnäoloa, menoa ja meininkiä. Toisinaan vähän liiaksikin, päivät on todella täynnä kaikkea, aamusta iltaan. Tällä hetkellä molemmilla lapsilla on vieläpä jatkuva tarve saada huomiota. Pitää olla leikkimässä, pelaamassa, neuvomassa, kuuntelemassa, juttelemassa, hoivaamassa, reagoimassa. Ja usein tätä kaikkea samaan aikaan ja molempiin suuntiin.

Lapsiviikoilla sitä antaa itsestään kyllä tosi paljon. Kun tietää, että seuraavalla viikolla voi taas hengähtää, on helpompi pistää itseään likoon. Lasten kanssa vietetty aika tuntuu koko ajan tärkeämmältä itsellenikin. Kun mietin mitkä hetket tai asiat tekee onnelliseksi, niihin liittyy aina lapset. Heidän kanssa puuhastelu on vaan tosi hauskaa. En sano, että aina helppoa, mutta jotenkin tosi antoisaa. Ehkä se on siinä, kun pojat ovat kasvaneet ja ajatuksen vaihto sekä kommunikointi on nykyään erilaista. Heillä on tosi hyvä huumorintaju ja paljon hyviä oivalluksia, jolloin he haastaa myös minua. Opin lapsilta jatkuvasti jotain uutta.

Sitten kun koittaa oma lapsivapaa viikko, iskee yksinäisyys. Ehkä sitä on niin pitkään saanut nauttia omasta ajasta, että kaipaa ihmisiä ympärille. Moni ystävä on omassa arjessaan niin kiireinen, ettei yhteistä aikaa tunnu löytyvän. Täysin ymmärrettävää, ei heillä välttämättä ole vastaavanlailla lapsivapaata, vaan sama ralli pyörii katkeamatta. Usein käy kyllä myös niin, että kun saan jotain sovittua tai on joku tapahtuma, tulen itse kipeeksi. Todella turhauttavaa.

Ehkä tämä tunne on ohimenevä. Ei se kuitenkaan ole jatkuvaa, vaan hetkellistä. Jos ja kun taas työt vievät mukanaan, on energiaa tarttua omiin projekteihin, pääsee osallistumaan tapahtumiin ja ystävät kerkeää näkemään, niin siinä taitaa olla toimiva resepti yksinäisyyden taltuttamiseen. Kait sitä vois treffeillekin taas pitkästä aikaa rohkaistua. Ihmissuhteet on vaan välillä tosi vaikeita. Joka kerta kun päättää olla auki ja haavoittuvainen, tulee kylmää vettä niskaan. Sitten sitä rakentaa muurin ympärilleen suojellakseen itseään. Ei vaan halua enää yhtään ylimääräistä kuormitusta.

Toisinaan tulee semmoinen ihanan vahva luottavainen tunne, että kyllä ne asiat loksahtaa paikoilleen ja hyviä asioita tulee tapahtumaan. Varsinkin silloin, kun onnistuu ratkomaan pulmia ja laittamaan päänsisäisen sekamelskan ojennukseen. Näkee edessään mahdollisuuksia ja takanaan onnistumisia. Ei ole aina helppo saada sellaista mielentilaa päälle, mutta kun oikein yrittää, se kyllä onnistuu.

Arvatkaas mikä meinaa lyödä vielä kapuloita rattaisiin. Premenopaussi! Siis nyt se iski. Esivaihdevuodet. Kuukautiset ei ole normaalia kiertoa enää nähnytkään, mielialat huitelee ties missä ja yöt ovat levottomia. On semmoinen kesto PMS päällä. Ei kiva. Olisikohan tämä syy myös yksinäisyyden tunteeseen? Nimittäin en ole kokenut yksinäisyyttä juuri koskaan elämässäni aiemmin, mutta nyt se on tullut kunnon hyökyaaltona.

Onneksi en juo alkoholia juuri koskaan, se kuulemma pahentaa oireita. Liikunta auttaa, jota on ollut hieman vaihtelevissa määrin. Ei ole ollut voimia eikä tosin kiinnostustakaan lähteä kävelyä vaativammalle aktiviteetille. Hyvä, että sentään kävely maistuu. Liikunta on paras lääke vähän kaikkeen. Mieli ja keho tarvitsee sitä. Välillä on vaan niin voimaton olo, että pelkkä ajatuskin tuntuu olevan aivan liikaa. Silloin sukellan sarjojen ja herkkujen pariin tai otan kunnon päiväunet. Mikä vaan helpottaa olotilaa.

Tässä on muuten pian edessä pari leikkausta. Toinen toimenpide tehdään yksityisellä, toinen julkisella puolella. Molemmat tehdään nukutuksessa. Voin kertoa myöhemmin niistä lisää, katsotaan.

Semmosia kuulumisia tänne. Ei mitään erikoista, mutta silti paljon kaikkea. Vaikka elämä on viime aikoina tuntunut lähinnä pelkältä selviytymistaistelulta, on onneksi myös niitä hetkiä, kun mieli on kevyt, olo vahva ja asiat menee mutkattomasti eteenpäin. Niiden hetkien voimilla sitä jaksaa taas.

29/12/2023
comments 2

Joulun aika

Koko vuosi on pitänyt sisällään yhtä sun toista vastoinkäymistä. Juurikin niissä kaikista merkittävimmissä asioissa on ollut eniten haasteita – työssä, taloudessa ja terveydessä. Sitten vielä Nilon onnettomuus. Voimat on olleet aivan kadoksissa. Olen halunnut vain nukkua. Pysyä peiton alla niin pitkään, että elämä lopettaa lokan heittämisen päälle.

Olen odottanut vuoden vaihtumista jo pitkään. Että tämä kirottu vuosi päättyy ja uusi alkaa. Parempi uusi vuosi. Armollisempi ja lempeämpi. Myötämielisempi, tai edes hippusen helpompi. Vaikka tämä vuosi on ollut suoraan sanottuna ihan paska, joulu oli taianomainen.

Koristelen jouluisin kotiani minimalistisen hillitysti, joulukuusi onkin yleensä lähes ainut koriste havuoksien, kausivalojen ja tuikkujen lisäksi. Lapset saattavat askarrella söpöjä joulukoristeita ja ne tietty pääsevät esille. Tosin viime vuoden koristeet unohdin aivan täysin kaapin perukoille, jotka löysin vasta tänään. Se vähän harmitti.

Meillä ei ole ollut kahteen vuoteen joulukuusta. Viime vuosi oltiin reissussa ja edellisenä vuonna oli muutto, joten tänä vuonna halusin ehdottomasti kuusen. Aidon, tuoksuvan ja tuuhean.

Tilasin Granitilta jämäkän takorautaisen kuusenjalan. Odottelin sitä monta päivää ja luulin olevani tilaukseni kanssa ajoissa, mutta eipä se tullutkaan. Päätin käydä kuitenkin ostamassa kuusen lasten treenien jälkeen. Jouduimme kiertämään useamman kaupan kautta, koska joko kuusimyyjä ei ollut paikalla, kuusivalikoima oli surkea tai sitten kuusia ei ollut lainkaan myynnissä.

Olin aiemmin nähnyt oman lähikauppani pihalla ihan täydellisen yksilön, joten sinne sitten vauhdilla. Kuusimyyjä oli paikalla klo 20 asti, eli meillä oli tasan vartti aikaa ehtiä kuusiostoksille tai kuusen hankinta taas siirtyy.

Siellä se nökötti, täydellisen tuuhea tumman vihreä joulukuusi. Kuusi maksoi enemmän kuin olin varautunut, joten hetki piti puntaroida raaskinko ostaa vai otanko jonkun edullisemman. Vähän kirpaisi, mutta koska en investoinut muihin joulukoristeisiin, menköön. Napattiin kuusi autoon ja sitten lähdettiin metsästämään vielä kuusenjalkaa. Onneksi Tokmannista löytyi puoleen hintaan sopiva kuusenjalka. Pelkkää säästöä! Not. Ens jouluna niitä on sitten kaksin kappalein. Hehe.

En ole ihan varma mitä lajiketta tuo kuusi on, todennäköisesti Serbiankuusi. Neulasto on todella tiheä ja pistävä, väri hieman harmahtava. Kuusessa on omasta takaa käpyjä koristeena! Ne on ihania, vaikkei niin näykään. Lisäsin kuuseen valosarjan, joka loi aivan ihanan tunnelman. Ajattelin, että annetaan kuusi olla hetken pelkillä valoilla ja kaivetaan koristeet kaapista myöhemmin, jolloin lapset saavat koristella kuusen.

Olin hankkinut lapsille lahjat, hakenut joulukuusen ja muutenkin alkanut fiilistelemään joulua. Tykkään tosi paljon joulusta ja sen tunnelmasta. Kuitenkin tämä vuosi on verottanut niin paljon, ettei liiemmin energiaa ole ollut. Olen levännyt, ollut tekemättä mitään. Vain pakolliset suorittanut, mutta nekin valikoiden.

Muutama päivä ennen joulua olin tuttuun tapaan kääriytyneenä peittojen uumeniin. Olin hereillä, mutten päässyt ylös. Paleli. Ahdisti. Masensi. En pystynyt nousemaan. En vain yksinkertaisesti jaksanut.

Oveen koputettiin. Lapsi juoksi avaamaan, kuului tuttu ääni. Ystäväni oli tuomassa meille joululahjaa. Pyysin ystävääni sisälle, mutta hänellä oli kiire seuraavaan paikkaan. Oli silti kiva, että hän kävi. Lapsi innostui avaamaan lahjan ja sieltä paljastui meille kolmelle aivan ihanat villasukat ja konvehtirasia! Pojille tumman vihreät villasukat, minulle mustat. Miten hän osasikin! Lähetin ystävälleni ääniviestin, jossa kiitin vuolaasti lahjasta. Tulin niin hyvälle tuulelle.

Juttelin illalla siskoni kanssa. He olivat tulossa viettämään joulua meille lasten kanssa, joka sopi minulle enemmän kuin hyvin, en olisi millään jaksanut lähteä ajamaan Keski-Suomeen. Lapsetkin oli ihan innoissaan, että serkut tulevat meille jouluksi yökylään. Ainut huoli oli nukkumapaikkojen riittävyys, tässä kodissa niitä kun ei ylimääräisiä ole, mutta sopu sijaa antaa, patjoja voi käydä tarvittaessa vaikka naapurista lainaamassa.

Siskoni pyysi minua kurkkaamaan sähköpostiin. Sinne oli tullut kirje, joka minun piti tulostaa ja antaa lapsille. Se oli monisivuisen kirje, joka oli kutsu jouluseikkailuun Helsinkiin serkkujen kanssa! Seikkailu piti sisällään hotelliyöpymisen, uimista, saunomista, Tuomaan Markkinat, joulupukin tapaamisen, Stockmannin jouluikkunan ja vierailun Oodissa, jonne oli varattu oma pelihuone. Huh huh! Ihan mieletön yllätys.

Piilotin kirjeen joulukuuseen ja ruokailun jälkeen se löytyi. Tiesin, että lapset sekoavat ja niin kävi, kun saivat tietää, että pääsevät hotelliin. Ovat toivoneet sitä tosi pitkään ja nyt toive toteutui. Seikkailun oli tarkoitus alkaa heti seuraavana aamuna, joten äkkiä pakkaamaan!

Meillä oli ihan huippu reissu ja se tuli täydelliseen saumaan. Juuri tällaista pientä irtiottoa minäkin kaipasin. Vaikka sää oli loskainen, ei se menoa haitannut. Joulutunnelma oli vahvasti läsnä. Lasten intoa ja iloa oli ihan parasta seurata. Siitä nautti itsekin. Takaisin palattiin aatonaaton iltana, joten päästiin viettämään jouluaatto kotona. Joulukuusikin oli vielä hyvässä hapessa. Onneksi muistin lisätä vettä ennen lähtöä.

Jouluaatto alkoi riisipuurolla. Sitten lähdettiin pulkkamäkeen, jonka jälkeen mentiin saunaan. Joulupukki ei tänä jouluna tullut, mutta oli jättänyt lahjat oven taakse. Voi miten jännittävä onkaan se odotettu H-hetki, kun lapset pääsevät availemaan lahjoja. Sieltä tuli tällä kertaa eniten vaatteita, niille kun on ollut kova tarve. Sitten legoja, piirrustustarvikkeita, pehmoleluja ja vähän herkkuja. Itse sain pukilta kolmet villasukat! Ai että kun olin tyytyväinen.

Tämä joulu on varmaan parasta mitä tänä vuonna tapahtui. On ollut älyttömän kivaa. Sain tästä joulusta niin paljon voimaa, juuri sitä olen tarvinnut. Lapset lähti joulupäivänä isälleen, mutta olisivat saaneet olla minun luona pidempään. Pelkäsin, että päälle iskee taas ahdistus ja tulee yksinäinen olo, mutta sainkin kunnon energiabuustin. Olen täällä järjestellyt ja sisustellut kotia. Joululaulut raikaa ja pora laulaa. Ihana fiilis pitkästä aikaa. Taisi tässä joulun ajassa olla sitä maagista joulun taikaa.

28/11/2023
comments 12

Luonnollinen ja lämmin villamatto

Kaupallinen yhteistyö VM Carpet

Olohuone on kaivannut isompaa mattoa jo pidemmän aikaa, mutten ole pitänyt hankinnan kanssa mitään kiirettä. Olin tykästynyt väliaikaiseen mattoon, joten toivoin uuden maton olevan samantyyppinen – hillityn neutraali, hiekanvärinen ja helppohoitoinen.

Kävin syyskuussa Habitaressa ja ajattelin sen olevan hyvä tilaisuus silmäillä samalla mattoja, jos jotain sopivaa osuisi eteen. Pian löysin itseni VM Carpetin osastolta ihailemassa mattovalikoimaa. Heitin ilmoille, mahtaisiko heillä olla uusia villamattoja tulossa.

Sain käsiini vuoden 2024 uutuuden, Hiillos-villamaton, joka vastasi täydellisesti sitä mitä olin mielessäni kuvitellut. Maton yksinkertainen kuosi, meleerattu värisävy, materiaali ja tunto – ihan perfecto! Katsoin vertailun vuoksi vielä muitakin vaihtoehtoja, mutta hiekanvärinen Hiillos vaikutti olevan juuri se oikea. Näinkö vaivattomasti olohuoneen matto löytyikin?

Kun pääsin messuilta kotiin, laitoin samantien mallipaloja tilaukseen. Halusin varmistua, että värisävy on oikea, messuilla on kuitenkin hyvin erilainen valaistus kuin kotonani. Tilasin Hiillos-villamatosta mallipalat hiekanvärisenä sekä ruskeana. Lisäksi vielä mallipalan paksummasta Hehku-villamatosta luonnonvalkoisena, jossa on hieman erilainen kuosi.

Vaikka olin mielessäni tehnyt jo valinnan värisävystä, yllätyin miten ihanalta myös ruskea näytti. Se tuntui sopivan kotiini aivan yhtä hyvin. Päädyin kuitenkin alkuperäiseen suunnitelmaan eli hiekanväriseen mattoon, koska kaipasin vaaleutta. Maton virallinen värikoodi on 740 grey, mutta koska omaan silmään sävy on pikemminkin hiekka tai lämmin harmaa, kutsun sitä hiekanväriseksi.

Tarkistin vielä mitat ja laitoin maton tilaukseen. Meni pari viikkoa, kun matto saapui. Miten se onkin aina niin jännittävää, kun jotain uutta saapuu kotiin! Miltä matto näyttää, tuntuu tai tuoksuu? Istuuko se mittojen puolesta, miltä kanttaukset näyttää? Niin monta jännitettävää asiaa.

Aivan häkellyin miten upealta matto näytti ja tuntui! Se oli valmistettu niin laadukkaasti, jokaista tikkausta myöten. Tiedän kyllä, että VM Carpetin matot ovat erittäin laadukkaita, onhan minulla entuudestaan ollut niitä useampi, mutta jostain syystä vaan yllätyin. Siis positiivisesti!

Maton kuviointi on hillityn tyylikäs ja siinä on ihanan pehmeä pinta. Maton ympäri kulkee kaunis kapea pellavakanttaus viimeistellen ilmettä ja pohjassa on liukumaton Evapolytex, joka tekee matosta ryhdikkään. Pohjan materiaali sopii lattialämmitykselle, eikä se jätä jälkiä lattiaan.

Tilaamani maton koko on 240 x 270 cm. Halusin, että sohva menee kunnolla maton päälle, mutta reunoille jäisi kuitenkin happea, niin ettei matto osu seiniin.

Matto on 100 % villaa, joka on materiaalina erittäin helppohoitoinen. Villahan tunnetusti puhdistaa itse itseään. Minulla on ennenkin ollut villamatto ja sain monen kerrat todistaa sitä, kun matosta hävisi ihan itsestään vaikeammatkin tahrat, vauvan pukluista mustikkasoosiin. Kevyt putsaus riitti, matto hoiti itse loput. Käsittämätöntä. Villa on materiaaleista ihan lemppari. Se on todella kaunis, ajaton, eläväinen luonnonmateriaali.

Luotto tähän mattoon on kova. Onhan meillä joskus aikoinaan ollut VM Carpetin valkoinen nukkamatto ruokailuryhmän alla. Luit oikein, valkoinen. Moni leimasi meidät varmaan hulluksi. En ihmettele. Kuka nyt tieten tahtoen laittaa valkoisen maton edes lähelle keittiötä! Niin vain kaikki lika lähti, tuosta noin vaan. Ja voi kuulkaa, siihen meni vuosien aikana yhtä sun toista.

Myös edellisen kotimme olohuoneen matto oli VM Carpetilta. Sinne kotiin se matto jäikin, kun uudet asukkaat halusivat sen ostaa. Tänne se oli nimittäin aivan liian suuri, enkä raaskinut pistää saksien, vaikka se olisi yksi vaihtoehto ollutkin. Maltoin odottaa uutta mattoa saapuvaksi ja odotus kyllä palkittiin! Olen niin tyytyväinen. Myös lapset ihastuivat todella paljon mattoon.

Ison maton avulla saa luotua kauniita yhtenäisiä kokonaisuuksia. Monesti koteihin valitaan turhan pieniä mattoja, mutta kannattaa ottaa ihan rohkeasti reilun kokoista! Olisin itsekin ottanut vielä isomman, jotta nojatuoli mahtuu kunnolla maton päälle, mutta saareke alkoi tulla vastaan. Nyt nojatuoli tulee vähän maton yli. Eipä se haittaa, koska lattian, nojatuolin ja maton leikkaava värikombo on tosi ihana. Tykkään muutenkin sommitella huonekalut epäsymmetrisesti, sellaisessa on enemmän mielenkiintoa kuin täysin symmetrisessä asettelussa, sellaista mukavaa flowta.

Tämä vuosi on muuten VM Carpetin juhlavuosi. VM Carpet täyttää 50 vuotta ja se on tänä päivänä Suomen suurin mattotehdas! Puolen vuosisadan mittainen kokemus on luonut uniikin tavan tuottaa mattoja. Kaikki matot tehdään aina räätälöiden oikeaan muotoon ja mittaan, jotta ne sopivat tilaan kuin tilaan. Vahvalla ammattitaidolla ja innovatiivisesti jo vuodesta 1973 lähtien.

14/11/2023
comments 46

Onnettomuus

Yksi pahimmista painajaisista kävi itselleni toteen viime keskiviikkona, kun meidän pieni Nilo jäi mopon alle koulun sisäpihalla. Näin koko tilanteen ja se oli ehkä järkyttävintä mitä oon ikinä kokenut. Luulin, että Nilo menehtyi, kun en enää nähnyt pientä. Kaikki meni törmäyksessä vaan murskaksi ja ympäriinsä, Nilo raahautui mopon mukana useamman metrin.

Olen ollut ihan vereslihalla tapahtuneesta. Törmäyshetki oli todella raaka ja epätodellinen. Ei ollut mitään tehtävissä, kun mopo tuli niin kovaa ja yllättäen suoraan hänen päälle.

Olin hakemassa Niloa eskarista hieman ennen klo 17. Lähdimme yhdessä sisäpihan ovesta ulos ja päätimme ottaa tuttuun tapaan juoksukilpailun autolle, joka sijaitsi koulurakennuksen toisella puolella. Kerkesimme juosta vain muutaman metrin, kun kulman takaa tuli mopo täysin yllättäen pimeässä. Kuului kova rysähdys ja samassa hetkessä Nilo katosi silmistäni. Näin vain rikkoutuneen mopon kahden metrin päässä törmäyskohdasta. Menin shokkiin.

Löysin Nilon mopon toiselta puolelta maasta makaamasta. Aloin huutamaan hysteerisenä. Nostin Nilon syliin ja siirsin hänet kauemmaksi. Nilo tärisi ja itki, muttei pystynyt nostamaan käsiä tai jalkoja. Se oli niin järkyttävä ja pelottava tilanne, kun en tiennyt yhtään miten vakavasti Nilo oli loukkaantunut. Mopon kyydissä oli ollut kaksi poikaa, joille huusin monta kertaa, että soittakaa ambulassi.

Tuntui, että ambulanssin tulo kesti ikuisuuden. Silitin Nilon päätä varovaisesti, rauhoittelin ja peittelin hänet untuvatakkini alle. Päähän oli tullut monta iskua. Selässä ja jaloissa oli myös paljon ruhjeita.

Kun ensihoitajat saapuivat paikalle, Nilo nostettiin paareilla ambulanssiin. He tutkivat Niloa ja tekivät arvion tilanteesta. Poliisit tuli jossain kohtaa paikalle ja kävivät kyselemässä minulta mitä tapahtui. Siinä kohtaa aloin itkemään, enkä saanut sanotuksi paljoakaan. Kerroin mitä näin ja pyysin heitä tarkistamaan koulun valvontakamerat, jonne tilanne oli todennäköisesti taltioitunut.

Lähdimme Uuteen lastensairaalaan Meilahteen. Tajusin ambulanssissa, että toinen lapsistani oli tulossa kaveriltaan kotiin. Koitin soittaa lapselle, mutta puhelimeen ei saatu yhteyttä. Hän ei ollut edes lukenut aiemmin lähettämääni viestiä, jossa muistuttelin heijastinliivin käytöstä. Soitin hänen kavereiden vanhemmille, muttei kukaan ollut nähnyt häntä hetkeen. Sitten soitin naapureita läpi, että kävisivät katsomassa onko lapsi mennyt jo kotiin. Ei jälkeäkään. Säikähdin, että hän on jäänyt auton alle, kun ei ole muistanut laittaa niitä heijastinliivejä.

Soitin lasten isälle. Kerroin onnettomuudesta ja toisesta lapsesta, jota en tavoita. Olin järjettömän huolissani molemmista lapsista. Toisen kanssa olen ambulanssissa matkalla sairaalaan ja toinen on kadonnut. Onneksi lapsi viimein löytyi ja isä lähti häntä hakemaan.

Kun pääsimme sairaalaan, oli traumapolilla meitä vastassa 9 erikoislääkäriä. Niloa alettiin heti tutkimaan hyvin laajasti. Otettiin verinäytteitä, tehtiin ultraäänitutkimus, röntgen sekä tietokonetomografia. Nilo ei jaksanut pysyä hereillä ja jossain kohtaa minulta meinasi lähteä taju.

Saimme lääkäriltä vastauksia myöhään illalla. Nilolle oli tullut kallonpohjan murtuma, aivotärähdys ja monia ruhjeita. Luojan kiitos, ei kallonsisäisiä vammoja. Nilo jäi tarkkailuun yön ajaksi sairaalaan. Lasten isä jäi Nilon seuraksi, minä lähdin toisen lapsen kanssa kotiin.

Kun olimme kotona ja sain lapsen nukkumaan, valahdin lattialle. Tärisin ja itkin. Tuntui, että kaikki energia ja voima valui pois kehosta. Törmäyshetki tuli koko ajan mieleen. Riistävän raakana ja brutaalina. Kävin tahtomattani läpi sitä hetkeä uudelleen ja uudelleen.

Nilo pääsi seuraavana päivänä kotiin. Jouduimme tosin lähtemään seuraavana aamuna päivystykseen, kun hänen toinen silmä muurautui umpeen. Pelästyin asiaa. Silmän yläpuoli oli saanut osumaa, jonka vuoksi silmä turposi ja mustui. Lääkäri sanoi silmän paranevan ajan kanssa.

Onnettomuudesta on tiedotettu laajasti ja se on ollut myös uutisissa. Helsingin Sanomat teki jutun heti seuraavana päivänä, johon meiltä pyydettiin kommentit:

Poliisi epäilee: Kaksi teiniä ajoi mopolla 6-vuotiaan päälle koulun pihassa Espoossa

On niin absurdia lukea uutisia onnettomuudesta, jonka uhrina on oma pieni lapsi. Rakkain tyyppi maailmassa, meidän Nilo. Ihan epätodellista.

Ylhäällä kuva Nilosta viime kesältä, kun oltiin vielä onnellisen tietämättömiä tulevasta.

Olen niin kiitollinen, että lapseni selvisi hengissä. Olisi voinut käydä pahin mahdollinen. En tiedä olisinko selvinnyt siitä koskaan. Onhan tämäkin jo hieman traumatisoivaa. Ensimmäiset päivät olin tosi peloissani ja säikky. Soitin ystävän suosituksesta kriisipäivystykseen. Ajattelin, että on hyvä käydä tilannetta läpi ammattilaisen kanssa. Se auttoi selkeästi. Päivä päivältä menee paremmin ja hiljalleen voimatkin näyttäisi palautuvan.

Nyt toivon kaikista eniten, ettei Nilolle jää tästä traumoja. Hän paranee hyvää vauhtia ja on taas iloinen oma itsensä. Sairaalakin oli kuulemma tosi kiva, kun siellä sai herkkuja ja pelata pelejä. Ollaan kyllä onnekkaita, että saatiin niin hyvää hoitoa.

Kiitos jokaiselle, joka tarjosi meille kriisin hetkellä apua ja tukea. Se merkitsee ihan valtavan paljon! Koko kylä reagoi tähän tapaukseen hyvin voimakkaasti ja koulukin aloitti heti toimenpiteet suojaamalla koulun sisäpihaa aidoilla, jottei tällaista enää koskaan tapahtuisi.