Design Wash

25/03/2013

Sisustamalla järjestystä

Uusi asunto on ollut etsinnässä kohta jo melkein puoli vuotta. On todella haasteellista löytää sopiva (lue: täydellinen) asunto. Jotta viihtyisimme mahdollisimman hyvin ja mahdollisesti vielä pitkäänkin nykyisessä asunnossa, pitää sitä tietysti vielä vähän sisustella.

Tavaraa en halua haalia enää yhtään enempää, vaikkakin sitä kertyy aina vain lisää – jostain kumman syystä. Olen tehnyt sellaisia sisustusratkaisuja, jotka tuovat asuntoomme lisää tilantuntua. Usein tilan toimivuus onkin vain hyvästä säilytyksestä kiinni. Tässä niistä muutamia.

Ostimme nettikaupasta aulaan uuden lipaston, joka oli mitoiltaan juuri täydellinen, niin korkeudelta, leveydeltä kuin syvyydeltäkin. Eikä se ulkonäöltäkään hullumpi ollut, sopivan pelkistetty ja linjakas.

Löytyi aika hauska ja toimiva teline koruille, joka sopii hyvin mustavalkoiseen graafiseen sisustustyyliin. Teline on funktionaalinen; sormukset ja muut pienemmät säilyvät alaosan kipossa, ja kaulakorut voi ripotella eri oksille. Yksityiskohtana oksalla kökkii lintunen.

Kolikot, avaimet ja muut pikkutavarat säilyvät söpöissä keramiikkakipoissa. Graafinen taitettava pöytäkalenteri pitää päivät järjestyksessä, tai se on toivottavaa, heh.

Haaveilen uudesta keittiönpöydästä. Bongasin asuntomessuilta ihanan tammipuupöydän, jonka saa tilattua mittojen mukaan. Tarjouskin on jo kysytty. Vitran DSR-tuolien kanssa pitää korkeus olla n. 5 cm nykyistä matalampi.

Nykyinen keittiönpöytäkompleksi toimii nykyään työpisteenä. Kuvaa varten pöytä piti putsata, mutta yleensä se on aivan täynnä tavaraa; läppäri, protomalleja, kovalevy, kyniä, paperikasoja jne. Ei siinä oikein ruokailemaan edes mahdu. Siksipä isompi pöytä pitäisi saada mahdollisimman pian. Isoa tiliä odotellessa.

Tilasin Finnish Design Shopista seinälle veikeän muistitaulun, jota olen halunnut jo pitkään. Muistitaulussa yhdistyy käytännöllisesti sekä magneetti- että liitutaulu. Siihen voi lisätä ideoita, huomioita, piirrellä, kirjoitella tai mitä nyt ikinä.

Yksinkertainen ja toimiva sisustuselementti, jossa oivaltava yksityiskohta: liidulle oma kolo yhdessä magneeteista! Näin ollen liitu pysyy aina tallessa.

Herkut säilyvät kivassa purkissa! No ei muuten säily… hah :D Sain purkin siskoltani joululahjaksi, joka oli täynnä Marianne-karkkeja. Ei ole tietoa mistä tämä purkki on, mutta löysi oman paikkansa keittiöstä ja sopii erittäin hyvin sisustukseen. Liitutauluhenkeä siinäkin! Kiitos siskolle.

Tässä avokin ostamat suola- ja pippurimyllyt, jotka viimein saapuivat keittiöömme! Toivomukseni kuultiin julkisia keskustelufoorumeita ja Facebookia myöten, ja viime jouluna sain avata mieleiseni lahjan.

Hankinta ei ollut kuulemma helpoin, kun kuulin, miten pukki oli joutunut tekemään töitä näiden eteen, että jouluksi kerkeävät. Olen kiitollinen vaivannäöstä :) Näyttää hyvälle, tuntuu hyvälle ja vieläpä toimii hyvin. Loistavaa skandinaavista muotoilua!

Makuuhuoneemme sai uuden kattovalaisimen. Kyseessä on toinen joululahja murulta, joka tietää nykyään oikein hyvin, mistä minä tykkään. Tämä ei liity säilytykseen, mutta on uusimpia sisustustulokkaita.

Makuuhuoneen lattialla lojui aina vaatteita, päiväpeitto ja muuta tavaraa. Tämä kaikki piti saada siististi järjestykseen, ensisijaisesti pois lattialta.

Sisustustavaratalo ON24 yllätti taas positiivisesti, kun sieltä löytyi kauttaaltaan täydellisen mittainen rahi. Nyt ei enää tarvitse lattialle heitellä vaatteita, vaan viikkaillaan siististi rahin päälle (hope so..). Siinä on mukava myös istuskella patterin lähellä lämmössä.

Rahi on todella jämäkkä. Se on kangasverhoiltu ja tuntuu oikein laadukkaalta. Aluksi toivoin valkoista kangasverhoilua rahiin, mutta sitä ei ollut tarjolla. Ei haittaa enää, vaaleanharmaa kangas on täydellinen.

Rahi sopii todella loistavasti säilytystilaksi ja tilaa on paljon! Oli kyllä erittäin hyvä hankinta. Suosittelen!

Helppoa nettishoppailua

Hämmästykseni huomaan, että suurin osa tavaroista on ostettu netistä. Klik, klik, klik ja tavara on ovella. Miten helppoa! Valokuvat tuotteista on nykyään niin hyviä, että melkein kaikki tilaamani tuotteet ovat olleet vain positiivisia yllätyksiä.

Otan usein kuljetuksen suoraan kotiovelle, koska tiedän, että postiin meneminen vain venyisi ja venyisi. Kotiinkuljetus on aikaa ja vaivaa säästävää, sen olen todennut.

22/03/2013

comment 0

Raskaan työn raataja – Not

Jos maanantai alkaa sillä, että asiakas soittaa ja hehkuttaa tekemääni työtä maasta taivaaseen, ei viikosta voi tulla huono. Eikä siitä tullutkaan, vaan erittäin hyvä ja onnistunut. Tällaisia viikkoja kun olisi aina, olisin ehkä onnellisin yrittäjä päällä maan.

Uusi asiakas kilpailun voitolla, jeejee

Mitä muuta sitten tapahtui, että niin kovin hieno viikko on alla? Noh, tiistaina voitin tarjouskilpailun! Tähän mennessä se on isoin diili, jonka olen saanut. Tarjouksia olen kyllä raapustellut ja tilauksia on niistä tullut, mutta nyt oli oikea kunnon kilpailutus, johon minun yritystä pyydettiin mukaan ja sen myös voitin :)

Tästä alkoi uusi asiakkuus ja uusi mielenkiintoinen duuni. Yli puolet tulleista tilauksista on ollut nettisivujen suunnittelua, mutta nyt näyttäisi tulevan paljon myös yritysilmeiden visuaalista suunnittelua, joka on ehdottomasti kiinnostavin ja haasteellisin työ. Tämä uusi case on erään ohjelman juhlavuoden visuaalinen ilme.

Negatiivisesta positiiviseen palautteeseen

Viikko jatkui mukavasti. Olin taannoin aloittanut erään projektin, johon tuli mukaan pain in the ass -tyyppinen kaveri. Olin lyömässä melkein hanskoja tiskiin tämän henkilön takia. Mutta mitäs kävikään. Napakka keskustelu hänen toimesta, pikku välihengähdys ja peiliin katsominen muuttivat tilanteen täysin (joo, pitäisi harrastaa itsetutkistelua useammin).

Keskustelun ansiosta sain kuitenkin aivan uuden muudin päälle ja projekti jatkui todella kivuttomasti – ja luovasti. Edistin projektia koko viikon ajan, ja pita-tyyppikin oli ideoihin tällä kertaa hyvin tyytyväinen. Teki mieli juosta halaamaan häntä, ihan oikeesti. Olin itse vain niin tyytyväinen kaikkeen, mitä tapahtui ja miten projekti sai uutta positiivista tuulta purjeeseen.

Raha tuo onnea, mutta…

Positiivinen palaute aina mukavaa saada, siitä tulee luonnollisesti hyvä mieli. Mutta negatiivinen palaute kasvattaa ja kehittää. Kun hyvää palautetta saa suoraan asiakkaalta, on se työssä ehkä palkitsevinta. Vaikka rahan takia töitä ylipäätään tehdään, kyllä tyytyväiset asiakkaat antaa silti onnistuneimman ja parhaimman fiiliksen. Asiakas on tilannut minulta työn ja kun hän kokee saavansa rahoilleen vastinetta, on projekti onnistunut.

Jos projektista rahallisesti lämpenee, on se vaan iso plussa. Itse annan projekteille koko sydämeni, joten on siinä todellakin paljon muutakin mielessä kuin vain raha. Raha tuo onnea, tottakai, mutta työssä onnistuminen ja kehittyminen on paljon arvokkaampaa.

Kehittyneellä osaamisella voi tietysti sitten tienata enemmän, eikä lottovoitto haittais, mutta vitsit miten paljon saan tyydytystä hyvistä ja mielenkiintoisista projekteista, varsinkin onnistuneista sellaisista! Ja niitähän on nykyään ihan koko ajan.

I love love love love my job!

Mä saan päivittäin kiksit mun työstä. Mä rakastan tätä hommaa. Olen todella onnekas, että olen aina tiennyt mitä haluan tehdä ja vielä saan tehdä sitä työkseni. Työ kun ei työltä aina tunnu, koska se myös elämäntapa ja mun elämäntapa on design. Se kiehtoo monelta eri osa-alueelta ihan pirusti. Sisustus, muotoilu ja suunnittelu – siinähän ne. Harrastus ja työ samassa paketissa. Ei paha!

Nuoren tytön unelma

Onneksi pääsin aikoinaan Lahden Muotoiluinstituuttiin, koska jos en olisi päässyt, olisin vaihtanut kokonaan alaa. Ajattelin, että jos en muotsikkaan pääse opiskelemaan, en voi pärjätä tulevaisuudessa työelämässäkään. Kovimmat tekijät nappaavat parhaimmat paikat ja itse jään nuolemaan näppejä mennen tullen, kun en olisi ollut tarpeeksi hyvä. Muotsikka on ollut mulle aina se rima, joka on ylitettävä. Sen tiesin jo peruskoulussa 14-vuotiaana. Taikki (Taideteollinen korkeakoulu) oli toinen rima, mutta ei se silloin ollut mun juttu.

Kyllä minulla silti oli Plan B: olisin lähtenyt opiskelemaan liikunta-alaa. Ei sekään huono vaihtoehto olisi ollut, ehkä huonommin palkattua vain. Todennäköisesti rakastaisin sitäkin työtä, koska olen aina rakastanut urheilua. Onneksi sitä saa harrastaa vieläkin niin paljon kuin haluaa – tai pystyy.

Iso firma lähestyi. Huh ja wau!

Vaikka hyvä viikko on ollut, ei viime viikkokaan ihan huono ollut. Nimittäin minuun otti yhteyttä iso yritys, jonka liikevaihto on yli 150 miljoonaa euroa (!!). Kysyivät tarjousta yritysilmeensä uudistamisesta. Tuli ihan hyvä fiilis siitä, että minun pikkuinen yritys otetaan oikeasti tosissaan. Vaikka yhden hengen aloittavat firmat ovat aivan ihania asiakkaita, olisi tietysti miljoonayrityksen kanssa yhteistyökuvio aika kova juttu. Katsotaan miten tässä tarjouskilpailussa käy. Peukut pystyyn!

Bisneksen ja luovan vapauden sopiva kombinaatio

Jos haluan liiketoimintani kasvavan, on pakko ajatella asioita bisnesnäkökulmasta. Ennen ei summista tarvinnut tietää muutakuin oma palkka, mutta nyt pitää ajatella paljon laajanäköisemmin. Niin kauan kun ei yrityslainaa tarvitse ottaa ja pystyn maksamaan laskut ajoissa, ei hätää ole. Pinnalla ollaan. Tavoitteet on tietysti vähän korkeammalla, mutta nyt keskityn tekemään työni mahdollisimman hyvin, nauttien samalla yrittäjyyden tuomista eduista. Mä vähän luulen, että kun ahkerasti jaksaa painaa, niin saa toimia yrittäjänä vielä pitkään, ehkä lopun ikää.

Niin, siis mun ensisijainen tavoite on pysyä yrittäjänä! Jos pystyn elättämään itseni omalla liiketoiminnalla, eikä tarvitse enää muiden palkkalistoille mennä, olen todella onnekas. Tämä on niin täysin mun juttu! Jos joskus kyllästyn ja kaipaan taas aikaisia aamuherätyksiä ja muiden pompotusta, niin sitten menoks vaan. Napsahtaisi aineskin säännöllisin väliajoin tilille tuohta.

Onnellinen, tässä ja nyt

Taitaa tuo onnellisuus tulla pidemmältä aikajanalta, kuin vain yhdestä hyvästä viikosta. Arki on jotenkin vain tosi kivaa nykyään. Se ei tunnu raskaalta, ahdistavalta tai tuskaiselta. Kausittainhan nämä tuntemukset menee, ja välillä on niitä heikompia hetkiä kun kaikki menee perseelleen eikä mikään meinaa mennä suunnitelmien mukaan.

Noh, monta unelmaa on toteutunut, tässä niistä yksi. Ja monta unelmaa on vielä edessä, mutta täytyy vain muistaa nauttia näistä, mitä on jo saavuttanut.

21/02/2013

comment 0

Hyvä, paha kateus

Opiskeluni toisena vuotena meillä alkoi koulussa mielenkiintoinen kurssi, puheviestintä. Saimme tehtäväksemme pitää vapaavalintainen puhe-esitelmä, mistä tahansa aiheesta. Moni piti esitelmänsä luonnollisesti muotoilualasta, kun se aiheena oli uusi ja ajankohtainen. Itse halusin perehtyä johonkin hieman erikoisempaan aiheeseen.

En meinannut löytää sopivaa aihetta millään. Halusin esitelmäni herättävän yleisössä ajatuksia ja mielipiteitä, sekä olevan aiheeni myös verran kiehtova, jotta oma mielenkiinto säilyisi vähintään taustatutkimuksen ajan. Hain keskustelufoorumilta hieman apua ja ideoita, jonka jälkeen esitelmäni aihe napsahti kirkkaana eteen, se oli Kateus.

Kiehtova synti

Minkä tahansa esitelmän pitäminen yleensä pelottaa ja ahdistaa melko paljon, mutta ensimmäistä kertaa olin vain positiivisesti jännittynyt. Aiheeni oli tempaissut minut niin täysiä mukaansa, että odotin innoissani lavalle nousua ja esitelmän vetämistä yleisölle eli opiskelukavereilleni.

Olin miettinyt puolituntisen esitelmäni tarkkaan, alkusanoista loppukaneettiin saakka. Aloitin esitelmän kysymällä yleisöltä, kuka oli nähnyt elokuvan Seitsemän. Useampi käsi nousi ylös, jonka jälkeen aloin puhumaan seitsemästä kuolemansynnistä. Kateus oli yksi synneistä, historiassamme luokiteltuna ihmisten pääpaheisiin.

Keräsin paljon kirjamateriaalia esitystäni varten. Täytyy sanoa, että lukemani oli melko hämmentävää. Yllätyin, innostuin ja opin ymmärtämään. Kateus pitää sisällään uskomattomia asioita. Kateus mielletään usein huonoksi piirteeksi, mutta sillä on myös positiivisia vaikutuksia. Hymyillytti, miten tiettyjen ihmisten erikoinen käytös oli luetun jälkeen huomattavasti ymmärrettävämpää.

Kateudesta on varmasti monenlaisia kirjoituksia ja analyysejä. Wikipedia kirjoittaa näin:

Kateus on mielentila, joka merkitsee yleensä toisen paremmuuden, menestyksen tai muun sellaisen aiheuttamaa vihan, alemmuuden, mitättömyyden, huonommuuden, kykenemättömyyden, syyllisyyden tai harminsekaisen pahansuopeuden tunnetta.

Mitä esitelmääni tulee, se meni erittäin hyvin ja nappasin täydet pojot kurssista. Olin ylpeä ja iloinen siitä, kun sain aiheeni toimivasti esiteltyä. Kuulijajoukoltakin tuli positiivista palautetta. Eräs kommentoi: ”Olen kateellinen sinulle, kun keksit niin loistavan aiheen!”

Tapauksesta on jo yli 10 vuotta aikaa, joten kovinkaan tuore tapaus ei siis ole kyseessä. Eikä minulla ole mitään aineistoa enää tallellakaan. Silti aihe edelleen mietityttää, onhan kateus aina ollut jonkin sortin tabu.

Kateus muuttaa ihmisiä ja suhteita

Meistä jokainen on syyllistynyt kateuteen, enemmän tai vähemmän. Jotkut kertovat mielellään olevansa kateuden kohde, mutta harva kuitenkaan myöntää itse olevansa kateellinen. Joidenkin ihmisten kateus on aistittavissa, kun taas toisista ei ikinä uskoisi, että olisivat kenellekkään kateellisia.

Kateellinen ihminen vertaa itseään muihin ja kokee usein huonommuutta. He eivät kestä sitä, että toisella on jotakin, mikä itseltä puuttuu.

Minulla on muutamia omakohtaisia kokemuksia kateudesta. Itse olen ollut kateellinen, mutta olen ollut myös kateuden kohteena. Muistan, kun nuoruudessa erään ystäväni käytös muuttui aivan yhtäkkiä. Meillä oli todella kivaa yhdessä useampi vuosi, mutta yhtäkkiä kaikki kääntyi päälaelleen. Ihmettelin pitkään tapahtumia ja ystäväni sanomisia. Kuukausia, tai jopa vuosia myöhemmin kuulin toiselta ystävältäni selityksen tapahtumille. Syynä oli ollut kateus.

Vaikka se tuntuikin melko kivalle, että joku oli minulle kateellinen, harmitti todellisuudessa enemmän se, että suhteemme oli muuttunut. Ystävyytemme päättyi, eikä se ikinä korjaantunut ennalleen.

Kuka menestyy ja kuka ei

Muiden menestyminen saattaa olla kolaus omalle itsetunnolle. Pahimmassa tapauksessa siitä koituu ikävyyksiä molemmille osapuolille, mutta parhaimmassa tapauksessa se on vahva positiivinen sykäys itselle, joka johtaa entistä kovempiin ja parempiin suorituksiin.

Jokunen kuukausi sitten sain kokea aimo annoksen kateutta. Tai se tuntuu järkevimmältä selitykseltä siihen, miten entinen kollegani käyttäytyi minua kohtaan. Hän ei tainnut kestää eteenpäin menemistäni, vaan koitti monin keinoin sabotoida toimintaani – useamman kerran.

Samassa työpaikassa ollessamme hänellä oli outo tapa mainita tekemisistäni, vaikkei asiat häneen millään tavoin liittyneetkään. Työpaikoilla saatetaan välillä vähän härkkiä toisia huonoina päivinä. Mutta kun vuosia myöhemmin kollegani jatkoi sabotoimista, vaikken enää edes samassa kaupungissa asunut, tuntui toiminta jo todella oudolta.

Tiedän, ettei minusta kaikki pidä, koska olen luonteeltani erittäin suorasanainen ja voimakastahtoinen. Napautan helposti takaisin, ja kyllä, aivan liian usein.

Ennen piikittely tapahtui työpaikkamme sisällä, nyt se oli muuttunut julkiseksi. Ehdotin hänelle keskittymistä omaan elämään, ja antaa myös muiden elää omaa elämäänsä. Tällä tavoin hänelläkin olisi parempi mahdollisuus edetä omalla urallaan, jos se ylipäätään edes kiinnostaa.

Sabotoiminen loppui siihen. Tai toivon niin, etten hänestä enää mitään kuule, aineskaan ikävissä merkeissä. Monipuolinen ja osaava kaveri kyseessä, joten rehellisesti toivon hänelle kaikkea hyvää. Kun vain osaisi käyttää energiansa jatkossa oikeisiin asioihin. Toisten tuhoaminen ei ole niinkään suotavaa. Ennemmin tai myöhemmin tuommosesta koituu vain ongelmia itselleen.

Toisen menestys ei ole minulta pois

Vai onko? Uskon, että meillä kaikilla on tilaa menestyä tällä planeetalla. Jos kaveri menestyy, niin miksi sitä pitäisi murehtia? Varmaan on tehty töitä sen eteen, että on päässyt elämässään eteenpäin. Tuskin menestyminen helpolla kenellekkään tulee.

Tosin, joillakin onnekkailla on luontaisia lahjoja huomattavasti enemmän kuin toisilla. Itse olen kateellinen juurikin niille, joilla on synnynnäinen taito luoda jotain uutta ja ennennäkemätöntä. Kun siihen päälle lisätään palava halu kehittyä lisää ja paljon paljon raakaa työtä päälle, on siinä useinmiten menestyksen avain. Toki onneakin tarvitaan. Sitä toivon meille jokaiselle ♥

02/01/2013

comments 3

Täydellisen asunnon metsästys

Meillä on ihana koti. Ollaan asuttu nykyisessä asunnossa reilu vuosi, mutta ongelmaksi on noussut viime aikoina tilan puute. 55 neliötä riittää oikein hyvin kahdelle, mutta kun teemme nykyään molemmat töitä kotona, alkaa seinät kaatumaan päälle. Joka kaappi, kulma ja kolo alkaa olla täyteen tungettu. Tai siltä tuntuu.

Uuden asunnon etsiminen alkoi jokunen kuukausi sitten. Ihan vilkuilua vain, millaista onkaan tarjolla. Muutamia asuntoja ollaan käyty katsomassakin, mutta nykyisestä ei viitsi luopua, ennen kuin täydellinen asunto osuu kohdille. Tässä kriteerit:

Vuokra-asunto, hinta 2 000 € hujakoilla
Sijainti: Ullanlinna, Eira, Punavuori, Töölö, Kruunuhaka, Katajanokka
3 h – 4 h + oma sauna
60 m2 – 100 m2
Ylin kerros, talossa hissi
1900-luvun alun talo tai uusi
Täysin remontoitu tai uusi
Materiaalit laadukkaita, aito puulattia
Tyyliltään skandinaavisen yksinkertainen
Autopaikka vuokrattavissa

Lähes täydellinen löytyi

Muutamia hyviä tai melkein täydellisiä kohteita on löytynyt, mutta aina jokin asia on mättänyt. Tämä 87 neliön asunto Punavuoressa oli todellinen helmi:

Tilaa piisasi ja tyyliltään asunto oli todella kiva, ihan meikäläisen mieleen. Asunto oli täynnä ihania yksityiskohtia, joita kuvista ei valitettavasti näy. Olisi pitänyt valokuvata ne vaikka iPhonella silloin asuntonäytössä. Lattiat vaihtaisin tammilankkuparketiksi, jotka toisivat kodikkuutta ja lämpöä. Noh, jos siis olisi oma asunto. Kaikki ovet olivat isoja upeita liukuovia, perusjutut olivat kaukana tästä kohteesta.

Keittiö oli pelkistetyn tyylikäs ja tilava. Ihana.

Makuuhuone oli tilava, säilytystilaa paljon ja kulmassa oli vielä pieni pukeutumishuone peileineen.

Työpiste oli just kiva. Design Ilmavirta olisi toiminut siinä :)

Kylppärissä mahtuisi touhuamaan oikein sopivasti. Lattia oli veikeä.

Sauna puuttui, siitä miinus. Saunaa kaipaan melkein joka päivä, varsinkin talvisin, kun ilmat on kylmiä ja koleita.

Asuntoon oli oma sisäänkäynti (tuo harmaa ovi), eikä yhtään naapureita! 2/2 kerroksessa, mutta, mutta.. alakerrassa oli ravintola Vanhan Ankkurin keittiö ja heidän tuulettimet puhalsi melko äänekkäästi. Humina kuului erittäin selkeästi sisälle asti. Isoin miinus tuli siitä. Ja se olikin ratkaiseva tekijä, eikä asuntoa otettu. Olen tarkka siitä, että asunnon pitää olla rauhallinen. Olen kerran asunut Amarillon takana Lahdessa, eikä siihen huminaan ikinä tottunut.

Harmittaa hieman, kun noin uniikkeja kohteita ei ole juuri koskaan tarjolla. Varsinkaan vuokra-asunnoissa. Hinta tälle oli 2 000 € /kk, joka olisi sopinut meidän budjettiin. Etsiminen jatkuu. Ollaan jopa harkittu Espoota tai Vantaata, jos joku helmi kohde löytyy. Mutta siinä vaiheessa pitää olla melkonen kämppä kyseessä.. Minähän vietän kotona varmaan 90 % ajastani, joten eipä tuo haittaa vaikka ei aivan ytimessä sitten asukaan.

Ytimen sykkeeseen?

Tässä olisi ehdolla yksi asunto, joka ovat aivan Helsingin keskustan ytimessä, Mikonkadulla. 3h + oma sauna, neliöitä yli 90. Ei olla käyty vielä katsomassa, mutta harkinnassa on. Sijainti saattaa olla liiankin keskeisellä paikalla. Baarit, kaupat, rautatieasema, menot ja meiningit ympäröivät asuntoa. Ikkunat ovat kyllä sisäpihalle, mutta olisiko se siltikään yhtään rauhallinen.

Asunto on tyyliltään taas tätä upeaa vanhan asunnon linjaa, korkeat huoneet ja lattiakin tällä kertaa sitä mitä haluaisin.

Tilaa ja avaruutta. Kelpaisi.

Pyöreitä seiniä, jees jees, ai laik.

Työhuoneessa olisi tilaa.

Keittiö olisi ihan ok. Kuvista ei nyt paljoa selvää saa, mutta ihan linjakasta. Rosterikodinkoneet plussaa. Kivinen pöytätaso on aika ysäriä.. En oikein saa selvää onko nuo kaapin ovet vaaleanpunaiset vai mitkä..?

Lääniä oikein mukavasti.

Perus ok kylppäri. Ja se sauna siellä olisi!

Oma parveke! Miinus siitä, ettei ole ylin kerros. Penthouse sen olla pitää!

Miljöö on upeaa 1900-luvun alkua, remontoituna.

Täydellinen asunto – siis melkein

Kävimme katsomassa erästä kaksiota Ullanlinnassa, joka oli viimeisen päälle remontoitu. Melkein jo allekirjoitimme sopimuksen ihastuksissamme, kunnes tajusimme asunnon olevan liian pieni. Kaipaamamme kolmas huone (työhuoneeksi) puuttui, vaikka asuntoon oli rakennettu hieno työpiste. Vuokrahinta oli aika suolanen, yli budjettimme, mutta saimme yllätykseksi tingittyä sitä vähän alaspäin. Autopaikkaakin oli tarjolla. Omistaja soitti seuraavana päivänä ja halusi meidät vuokralaisiksi. Mutta järki tuli kehiin ja sanoimme taas ei.

Asunnon ilmoitus ja kuvat oli poistettu netistä, ilmeisesti omistaja luuli, että otamme asunnon ja poisti ne. Harmi, koska kuvat olivat ammattikuvaajan ottamia ja asunto oli juuri niin hieno kuin kuvista saattoi päätellä. No onneksi räpsin puhelimella muutaman hikisen kuvan näytön aikana, jotain osviittaa siitä millainen se oli.

Keittiön seinä oli aito tiiliseinä, joka oli remontin aikana kaivettu esiin. Aivan ihana! Laadukkaita materiaaleja käytetty ja joka ikinen kohta oli viimeistelty.

Eteisessä oli iso peili, lattiat minun suosikkia eli lämmintä tammilankkuparkettia.

Työpiste oli rakennettu olohuoneen viereen, avoimeen tilaan. Todella kivasti tehty, mutta meidän toiveissa olisi ollut erillinen oma työhuone, jossa saisi kunnolla työrauhan.

Kalusteet olisivat jääneet asuntoon, jos olisi halunnut.

Makuuhuoneen taustatapetti ei aivan kolahtanut, vaikka ihan veikeä olikin. Myös tumma puu oli vähän niin ja näin, tykkään enemmän vaaleammista puulajeista kuten tammesta ja tiikistä.

Ihan ok kylpyhuone ja se toivomamme sauna. Tumma puu ja ruskea mosaiikki lattiassa ei edelleenkään aivan kolahtanut, mutta kokonaisuuteen ihan kiva.

Sauna oli pieni, mutta tunnelmallinen.

Eteisessä riitti kaappeja. Spotit katossa luovat tyylikästä tunnelmaa.

Pahoittelen edelleen kuvien laatua. No mutta, asunto oli todella ihana, kodikas ja kaikinpuolin kiva. Yksi huone puuttui ja se olikin sitten siitä kiinni.

Sen oikean etsintä jatkuu

Kyllä se oikea vielä löytyy, ihan varmasti! Kranttuja kun ollaan, ei ehkä niin helposti, mutta se löytyy vielä. Ei kai tässä mikään kiire ole, hyvin tämä nykyinen vielä menee. Asuntokuume on vaan valtava! Se jatkuu aamusta iltaan, päivästä toiseen. Ja senkun vain pahenee.

Miksi ihmeessä ei sitten osteta asuntoa, jos ei vuokrattavista löydy? Noh, nämä kyseiset tai vastaavanlaiset asunnot maksaa puoli miljoonaa ja pankki haluaa alkuunsa iiiiiison potin pohjalle, jotta voisivat asuntolainan myöntää. Siksi. Jonain päivänä voisi omankin taas ostaa, mutta katsotaan tämä kortti nyt ensin.

Etsintä siis jatkuu.

01/01/2013

comment 0

Uusi vuosi, uudet kujeet

Oikein hyvää alkanutta vuotta 2013! Kylläpäs tätä vuoden vaihtumista on odotettu. Viime vuosi 2012 oli täynnä ylä- ja alamäkiä. Työelämässä sattui ja tapahtui, myös yksityiselämässäkin. Fifty fifty onnistumisia ja tappioita. Loppu vuosi olikin sitten ikäviä koettelemuksia täynnä. Huono mäihä seurasi viikoista ja kuukausista toiseen, mutta onneksi hyviäkin asioita tapahtui paljon. Ei tarvinnut heittää hanskoja kokonaan naulakkoon.

Odotin siis todella paljon vuoden vaihtumista, uutta alkua. Tai mikä ihmeen uusi alku, matkahan vain jatkuu, tietty uusilla kujeilla varustettuna! Kuitenkin usko paremmasta on vahva. Aivan kuin uusi vuosi avaisi uuden oven ja uudet mahdollisuudet. Siltä nyt vaan oikeasti tuntuu.

Pokssss!!

Vuosi vaihtui mukavissa merkeissä kotona; korkattiin shamppanja klo 00.00, katsottiin ilotulitusta ikkunasta ja kääriydyttiin sohvalle viltin alle. Ei sen kummempaa vuoden vaihtuessa, mutta sitäkin parempaa :) Pieni hiprakka yöhön ja krapulaton aamu.

uusvuos

Terveyttä, hyvinvointia ja huolenpitoa

Vuosi on hyvä aloittaa terveellisesti, syömällä oikein ja treenaamalla. Nyt saa herkut jäädä kauppaan. Tämä on lupaus! Tammikuussa aion dietata ja puhdistaa elimistöä kaikesta moskasta. Täkynä voisi pitää helmikuun reissua, johon on itseasiassa tasan kuukausi. Lähdemme isolla porukalla jenkkeihin 2 viikoksi. Helmee!

Terveyteen lukeutuu myös kauneudenhoito. Olen vuosia laiminlyönyt itseäni. Kauneudenhoito ei ole mitään halpaa lystiä, joten olen suosiolla jättänyt sen vähemmälle. Nyt kun ikää alkaa olla, alkaa laiminlyönti näkyä. Jokainen tässä vanhenee, ja se on itsellenikin ihan ok, mutta jos jotain huoltoa pystyy itselleen tekemään, i’ll do that.

Hyvinvointi lähtee yleensä sisältäpäin. Kun keho ja mieli voi hyvin, on sillä kauneuteen ja terveyteen suuri vaikutus. Esimerkiksi stressi näkyy ulospäin. Meikäläisen tapauksessa stressi myös kuuluu. Äkänen muija ei oo nätti. Iloinen ja tyytyväinen taas on. Siihen minäkin pyrin. Nimittäin hymy sopii kaikille ja se on kaikista paras asuste.

Lupaan pitää itsestäni huolta paremmin tänä vuonna, henkisesti ja fyysisesti. Eikä tämä nyt ihan uusi juttu ole, koska aloitin prosessin jo vuosi sitten. Oh, ihanko vuosi sitten, vau. Kävin hieronnassa säännöllisesti, kasvohoidoissa ja monissa muissakin hoidoissa. Sellaisissa mitä nyt naisille tehdään, ju nou. Nyt vain pidän tästä kiinni. Huollan itseäni säännöllisesti, jotta voin paremmin.

Yritystoimintaan entistä enemmän panostusta

Aion ottaa yritystoiminnassa myös uusia steppejä eteenpäin. Markkinointia, myymistä ja lisää tehokasta työntekoa! Puoli vuotta on painettu ja vauhti saa luvan kiihtyä. Vaikka toiminta hiljenikin loppu vuodesta, ei silti saa pysähtyä. Vierivä kivi ei sammaloidu! Nih.

Starttirahan jatkohakemus lähti pari päivää sitten, Facebookissa pyörii minimainos, Googlen Adwords otettu käyttöön, yhteistyötä lisätty ja asiakaskontakteja vahvistetaan. Näillä eväillä jatketaan. Lisää duunia saisi siis tulla, silleen vaikka ihan reippaasti.

Kalusto kuntoon

Uusia konehankintojakin on ollut, mm. 15″ MacBook Pro Retina-näytöllä. Entistä ohuempi, kevyempi ja nopeampi läppäri. Tosin hankintani ei mennyt aivan putkeen, koska käyttämissäni CS6 ohjelmissa ei ollut Retina-tukea. Selvitin Retinan toimintaa melkein 2 kuukautta. Paljon rahaa ja aikaa paloi.

apple_15inch_26ghz_core_i7_macbook_pro_with_retina_display_1218251_g1

Koska grafiikkaohjelmassa InDesignissa ja kuvankäsittelyohjelmassa Photarissa ei tukea ollut, vaihdoin Retinan tavalliseen Prohon. Moinen säätäminen alkoi ketuttaa.

Noh, saa nähdä jääkö perus Pro nyt minulle vai otanko sittenkin uudelleen sen Retina-koneen, jossa tarkkuus on mielettömän hieno. Retina on niin uusi juttu, ettei muut valmistajat ole pääseet mukaan junaan. Ei edes Adobe. Liian ajoissa taisin minäkin olla liikenteessä. Pitihän sitä olla paras mahdollinen koneisto alla ja tehokkuus näin ollen samaa luokkaa. Oppipahan taas jotain uutta. Tietokoneiden tulevaisuus tuli tutuksi :)