22/10/2012
comment 0

Ihana, jännittävä syksy

Se on syksy nyt. Vettä sataa, on pimeää, kylmää ja koleaa. Moni tuskailee kaipaillen kesää, mutta vitsit, mä kyllä nautin tästä! Ei tuo kylmyys ja viima nyt suoranaisesti innosta, mutta oon jotenkin aina pitänyt silti syksystä, sen tuoksusta ja tunnelmasta. Toki muutkin vuodenajat ovat kivoja, varsinkin pitkät kuumat kesät, mutta syksyssä on sitä jotain.

Syksy on jännittävää aikaa. Silloin tapahtuu usein jotain uutta, kuten nyt. Ja varsinkin nyt! Joka viikko tapahtuu jotain jännittävää. En tiedä onko se tämän yrittäjyyden ensimmäisten askelien syytä, mutta näin jännittävää, kiinnostavaa tai innostavaa fiilistä en ole yhtä aikaa kokenut aikoihin. Todella kutkuttava tunnelma kaiken kaikkiaan.


Tulevaisuus on tässä ja nyt

Se, mitä olen halunnut tehdä elämässäni, tapahtuu juuri nyt. Olen aina mennyt päättäväisesti siihen suuntaan, minne olen halunnutkin mennä. Helpottanee matkan tekoa, kun itse tietää mitä haluaa. Olen saavuttanut niitä asioita, mitä olen halunnutkin. Eikä aina välttämättä helpolla, saavutukset ovat palkitsevinta kovan työn jälkeen.

Työn saralla pystyn vaikuttamaan paljon enemmän nyt siihen, mitä todella haluan. Esimerkiksi millaisia töitä haluan tai mihin suuntaan haluan niitä viedä. Ja se, mitä haluan yritykseni olevan ja miten haluan sen profiloida, on todellakin aivan oma asiani. Saan itse päättää, tehdä ja toimia kuten parhaaksi näen.

Pitäisi ehkä maalata enemmän tulevaisuutta, tehdä yritykselle selkeä strategia, mitä yritys on ja mitä se haluaa olla vuonna se tai se. Kyllähän minulla visio on ja idealistiset haavekuvat, mitä yritykseni on tulevaisuudessa. Ne ajatukset ovat vahvasti omassa päässäni. Mutta nyt keskityn vain tähän hetkeen, tuleviin päiviin ja viikkoihin. Liian pitkälle suunniteltu aikataulu ahdistaa. Siis jos omista aikatauluista puhutaan. Vahvat ajatukset ja haaveet kuljettavat eteenpäin. Pitää muistaa antaa tilaa sivupoluille. Niitä kun välillä tulee eteen matkaa tehdessä. Jos liian tiukkaan suunnittelee reitin, voi jäädä monta upeaa mahdollisuutta sivu suun.


Oma yritys – uusi buumi?

Aika moni tuttavani on aloittanut tänä syksynä yrittäjänä. Rohkeasti irtisanouduttu palkkatyöstä ja perustettu oma yritys. Oma siskonikin, joka on ollut äitiyslomalla muutaman vuoden, päätti aloittaa yritystoiminnan ja lähti Klo Designin edustajaksi Jyväskylään. Pienimuotoista toimintaa aluksi, mutta hyvää vaihtelua arkeen.

Meidän perheessä on monta yrittäjää: äiti on sisustussuunnittelija, sisko myyntiedustaja ja minä graafinen muotoilija. Rakas avokkini on yrittäjä kahvibisneksessä, edustaja sekä kouluttaja, ja nyt myös tuore osakkeenomistaja! Isäni on poikkeustapaus eli insinööri, mutta lähtee ihan just eläkkeelle. Jee, hyvä faija! Faija pääsee nyt pelaamaan päivät pitkät golffia ja touhuamaan lastenlastensa kanssa.

Kun juttelen ystävieni ja tuttavieni kanssa yrittämisestä, useampi mainitsee, miten olisi mukavaa tehdä hommia omassa yrityksessä ja omalla toiminimellä. Itse olen tehnyt freelancerina hommia jo ensimmäisistä opiskeluvuosista lähtien, joten tämä oli minulle helppo ja luonteva siirtyminen. Kaikissa ammateissa vastaavanlainen vaihto ei niin vain onnistuisi. Onko se sitten totutusta toiminnasta kiinni vai mistä?


Typerä sana: yrittäjä

Sitä olen välillä ihmetellyt, miten typerä sana yrittäjä on. Siis joo, kyllähän yrittäjät yrittää, niinkuin moni muukin. Mutta se kuulostaa niin epätoivoiselta! Miksei yrittäjä ole esimerkiksi toimija tai tekijä. Nämä kuvastavat paljon paremmin oman liiketoiminnan harjoittajaa. Yrittäjä on profiloitunut jo tiettyyn mielikuvamuottiin, joten ei kait se epätoivoiselta vaikuta. Vai? Mistä ikinä tämä sana onkaan saanut alkunsa, on se typerä.

Samaan kategoriaan lukeutuu sana yritys. Joku ihmeen viritys, kokeilu tai testaus. Yritykselle on paljon synonyymejä mm. bisnes, firma ja liike. Onhan tämäkin sana jo muodostunut selkeäksi käsitteeksi. Oli sitten iso maailmanlaajuinen yritys, tai pieni, yhden hengen yritys kyseessä, ymmärrämme toki mitä niillä tarkoitetaan. Mutta yrittäjä tai yritys ovat sanoina vain typeriä. Tämäkin typerä pohdinta piti sitten jakaa tähän väliin.


Myöhästyneet lomaterveiset

Kuukausi sitten pääsimme nauttimaan ihanasta etelän lämmöstä. Kävimme avokin kanssa lomailemassa Ranskan Rivieralla ja Koillis-Espanjassa.

Saavuimme Nizzaan 15 hengen porukan kanssa. Suurin osa oli tuttuja pariskuntia, joiden kanssa vietimme aikaa Ranskassa. En ole aiemmin käynyt Ranskassa, mut huh ja wau, Ranska oli todella upea! Yövyimme Belles Rives -hotellissa, Juan les Pinsissä. Puitteet kelpasivat, ja niinkuin kuvasta näkyy, maisemat parvekkeeltamme olivat mielettömät.



Money money money, must be funny

Saimme nauttia hienoissa ravintoloissa useana iltana. Michelin-ravintoloiden tarjonta tuli tällä reissulla tutuksi. Kiitos siitä Zinzinolle ja koko tiimille. Kävimme myös Monacossa illallisella Café de Parisissa ja ihastelemassa melko… noh, rahakasta ympäristöä. Siellä todellakin näkyi reipas rahan käyttö. Jos jossain on ökymeininki, niin siellä.

Erittäin tyylikäs ja siisti paikka kaiken kaikkiaan. Kannattaa käydä visiitillä, suosittelen. Tai vaikka muuttamaan sinne, jos lompakko sallii. Kuulin, että sinne saa muuttaa vain monimiljonäärit. Sillä lailla.

Tuli käytyä muutaman kerran juoksulenkillä. Kulttuuriero hämmensi: muut juoksijat tervehtivät vastaantullessa. Voi kun Suomessakin olisi näin! Pieni nyökkäys, hymy tai käden heilautus tuntemattomilta, miten mukavalta se tuntuikaan.

Ja ne maisemat! Ne olivat kuin suoraan elokuvista. Niin, tai siitä televisiosarjasta nimeltään St. Tropez. Vaikkei sarjaa olisi seurannutkaan, yhdistää miljööt välittömästi.


Roadtrip Barcelonaan

Kun muut seurueestamme pakkasi laukkunsa kotimatkalle, me pakkasimme vuokra-auton ja lähdimme ajelemaan kohti Barcelonaa, Espanjaa. Matkan varrella pysähdyimme Cannesissa, St. Tropezissa ja Nimeksessä. Viinitiloilla ei käyty, mutta ne ympäröivät reittiämme melkein koko matkan ajan.

Useampi sata kilsa oli taitettavana, mutta ei se tuntunut missään! Alkumatka paineltiin todella kapeilla vuoristoteillä, ja loppumatka olikin kuusikaistaista motaria. Kilometrit hujahtivat huomaamatta, ilman takalistojen puutumisia.

Pysähdyttiin matkanvarrella ihanaan PAUL-kahvilaan huoltsikan sijaan. Kyllä graafinen muotoilija oli innoissaan pakkausten tyylikkäästä ilmeestä sekä brändin kokonaisuudesta palvelua myöten!


Puhuttu ja kehuttu Barcelona

Moni on kehunut Barcelonaa kaupunkina. Sinne olin halunnutkin jo pitemmän aikaa. Olihan se tosi kiva paikka ja varmasti mennään uudelleen.

Vaikka oli lämmintä, oli se syksy saapunut Barcelonaankin. Vaikkei kelit olleetkaan Espanjan puolella enää niin kohdillaan, ei se menoa haitannut. Osasimme hyödyntää sateiset kelit oikein hyvin – shoppailemalla! Tuli tehtyä erittäin hyviä löytöjä; kenkiä, takkeja, laukkuja, paitoja, housuja jne. Siis vain ja ainostaan kaikkea tarpeellista.

Yllätyin miten hyvää shoppailuseuraa oma mies voi olla. Seuraa kiltisti mukana, kantaa kassit, kertoo mielipiteitä kysyttäessä, eikä valita. Ja vielä ostaa mulle kaikkea kivaa! Itse en ole mikään shoppailijatyyppi, mutta tuo isäntä taisi innostua shoppailusta minuakin enemmän… Ja sama meno taitaa jatkua vieläkin.

Ensi kerralla korkataan sitten Barcelonan biitsit ja baarit! Ne jäi tällä reissulla väliin.


Reissua pukkaa

Kotiin on aina kiva palata. Viihdyn erittäin hyvin kotona, mutta reissuissa on se huono puoli, että matkakuume yltyy joka reissun jälkeen. En edes laukkua kerinnyt purkaa, kun teki mieli jo lähtee seuraavaan reissuun. Lohtu onkin onneksi lähellä: lähdemme helmikuun alussa vähän kauemmaksi. Kohteina ovat Los Angeles, Las Vegas ja Miami. Reilut kolme kuukautta, ja sitten taas mennään!

30/08/2012
comment 0

Yritystoiminta käynnistyi vauhdikkaasti

Yritystoimintani on pyörähtänyt mukavasti käyntiin. Heti ensimmäisenä virallisena yrittäjäpäivänä puhelin pirisi, osaamisestani oltiin kiinnostuneita ja suunnittelutöistä kysyttiin tarjousta. Sana oli levinnyt.

Perustin yritykselleni oman sivuston Facebookkiin. Se tapahtui vähän vahingossa, kun olin kirjaamassa itselleni uutta työpaikkaa. Koska yritystä ei löytynyt, ohjasi Facebook näppäryydellään perustamaan sellaisen. Niin siinä sitten kävi, Design Ilmavirta on nyt myös Facessa. Mutta kyllä tuo sosiaalisen median kenttä on ihan loistava reitti jakaa tietoa. Jos pitää viestintänsä aisoissa, niin siitä ei tule käyttäjille häiritsevä tekijä vaan päinvastoin. Design Ilmavirta on saanut tykkääjiä jo tosi paljon, joten iso kiitos kaikille osallisille :)


Starttiraha kannustaa

Hain TE-toimistosta starttirahaa. Olin varma etten sitä saa, koska jo aloittaneille yrityksille ei starttirahaa myönnetä. Avokkini kannusti hakemaan siitä huolimatta starttia, koska virallisesti en vielä yrittäjä ollut. Olin perustanut toiminimen alkuvuodesta helmikuussa ja tein extrahommia päätoimisen työni ohella.

Kirjoitin liiketoimintasuunnitelman ja perustelin toiminimen rekisteröinnin. Pitivät pikapalaverin minun tapauksesta ja myöntävä vastaus tuli seuraavana päivänä.

Kuukausittain saatava summa ei ole huikea, mutta onhan se nyt kuitenkin extraa. Sillä maksaa vuokran. Saan starttirahaa puoli vuotta näin alkuun ja jatkoa voi sitten anoa, jos tarvetta ilmenee. Kyllä tuollainen raha kannustaa yrittäjyyteen. Minuun uskoo tuttujeni lisäksi ulkopuoliset ja se tunne on aika hieno.


Uusia asiakkuuksia ja yhteistyökumppaneita

Vaikken ole vielä itseäni juurikaan mainostanut, on uusia töitä ja asiakkuuksia tullut. Päätin aloittaa rauhallisesti ja stressittömästi, ilman hötkyilyjä. Katsoa siis rauhassa miten yritystoiminta lähtee käyntiin, eikä odottaa heti valtavaa liikevaihtoa ja tohinaa.

Mutta kyllä, hyvinhän tämä alkoi. Tilauksia tulee, ei liikaa tai liian vähän, mutta juuri sopivasti. Vauhtia piisaa ja töitä saa painaa.

Uusia asiakkuuksiakin on tullut, jee! Tarjouksia on saanut kirjoitella, joka on uutta minulle. Joillekkin hinnat ovat olleet ehkä liian korkeita, mutta hyvien ideoiden ja viimeistellyt työn arvon on moni asiakas ymmärtänyt ja yhteistyö on alkanut.

Nykyiset asiakkaat ovat arvokkaita ja heidän kanssaan on ilo toimia. Kun uusi asiakkuussuhde alkaa, toivoo siitä aina pidempää suhdetta. Ensisijaisen tärkeää on saavuttaa asiakkaan luottamus. Luottamuksen ansaitsee vasta ajan kanssa. Tärkeimpinä asioina nostaisin jalustalle hyvät ideat, laadukkaan työnjäljen, vastuullisen toiminnan ja asiakkaan ymmärtämisen.

Kun suunnittelee jotain, tekee työn asiakkaalle, ei itselle. Toki oma kädenjälki voi näkyä, mutta jokainen asiakas on aina yksilöllinen ja erilainen tapaus, että asiakkaan yrityksen, tuotteen tai palvelun näköiseen lopputulokseen pitää pyrkiä, omia mieltymyksiä pitää osata käyttää oikein.

On sitten kyse yritysilmeestä, tuotteesta tai palvelusta, kohteeseen pitää perehtyä hyvin. Yritysilmeiden rakentamisessa pitää ymmärtää mitä yritys on, tai mitä se haluaa olla. Taustatyössä pitää löytää yrityksen tai tuotteen ydin ja sielu, ymmärtää kohderyhmää ja perehtyä heidän ajatusmaailmaan. Silloin on huomattavasti helpompaa konseptoida/suunnitella, kun tietää mitä työn kohde oikeasti edustaa. Kun tekee läksynsä hyvin, huomaa esimerkiksi presentaatioissa asiakkaan reaktion, että on oikeasti ymmärtänyt asiakasta tai kohderyhmää. Asiakas ei aina osaa kertoa, mitä hän tarkalleen haluaa, mutta minun työni on löytää se ja kertoa se visuaalisin keinoin.

Aikataulussa pysyminen on tietysti jo peruskauraa. Deadlinet saattaa joskus olla todella tiukkoja, mutta niissä on pysyttävä. Usein projekteissa on monta tekijää, minun lisäkseni yleensä copywriter, painotalo tai tekninen toteuttaja, joten aikataulutuksessa pitää huomioida muutkin tekijät ja laskea työaika realistisesti. Jos toteutus asiakkaan ilmoittamassa aikataulussa on mahdoton, pitää siitä välittömästi mainita. Näin yrittäjänä sitä joutuu joustamaan aika paljon, mutta eipä tuo haittaa. Sitäpaitsi hyvinkin myöhään työskentely ei ole vierasta, se on itseasias aika kivaa välillä. Näin sanoo entinen baarimikko, jonka työaika päättyi aamuisin kello 05.

Uusia yhteistyökumppaneita on myös hypännyt kelkkaan. Muutamia vakikumppaneita minulla on ollut jo vuosia, mutta kun työtehtävät lisääntyvät ja laajenevat, on uudet alihankkijat tarpeen. Toimivaa yhteistyötä pitää aina ensin testata, ja ensimmäisessä casessa sen usein huomaa, että natsaako. Se mitä odotan yhteistyökumppaneilta, on oikeastaan samoja asioita, mitä asiakkaat toivovat minulta; laadukasta työnjälkeä, aikatauluissa pysymistä ja luottamusta. Toki myös uudet ideat tuovat lisäarvoa.


Rento yrittäjäelämä

Aloitin toiminnan heinäkuussa, joka on suomalaisten suosituin lomakuukausi. Päätin, että jos aurinko porottaa kunnolla heinäkuussa, nakkaan koneen kiinni, heitän bikinit  kassiin ja suuntaan biitsille. Lomailisin hyvällä omalla tunnolla. Ja pah! Mitkäs kelit nuo tuollaiset oikein olivat, hä! Ehkä kylmin ja kolein kesä naismuistiin. Vaikka odotti tätä kesää koko pitkän talven ajan, ei sisätiloissa hengailu haitannut. Tein töitä. Toki hengailinkin ja puuhastelin omia juttuja, mutta ei harmittanut tehdä töitä yhtään.

Kesää silti kaipasi. Mutta kuinkas ollakkaan, tämä rento yrittäjäelämä mahdollistaa moneen. Ensinnäkin voi hoitaa asioita keskellä päivää, käydä urheilemassa, lenkkeillä auringon paisteessa, mennä rentouttavaan hierontaan tai hemmoteltavaksi kasvohoitoon. Näitä olen toteuttanutkin mieleni mukaan. Ja mikä ihaninta, suunnitella lomaa juuri sellaiseen ajankohtaan kuin haluaa! Lähdemme avokin kanssa syyskuussa Ranskaan ja Barcelonaan nauttimaan auringosta. Ja shoppailusta, kulttuurista, merestä, iltaelämästä, seikkailuista sekä tietysti toisistamme.

Aloitamme matkan Nizzasta, jonne lähtee useampi tuttu pariskunta. Matka liittyy miehen työkuvioihin, jossa me vaimokkeet voidaan ottaa astetta iisimmin. Kun muut pakkaavat kamat kotimatkalle, me pakataan vuokra-auto ja ajamme Ranskan Rivieeraa pitkin Espanjan Barcelonaan. Ajomatka Nizzasta Barcelonaan on noin 6 tuntia, mutta jäämme matkan varrella yöpymään ja tutustumaan vaikka viinitiloihin jos siltä tuntuu. Roadtripille ei turhia saa suunnitella.

Ai jai kun olen innoissani! Ei tarvitse keneltäkään kysellä lomista, kunhan asiakkaille ilmoittaa reissusta ajoissa, että saadaan työt hyvälle mallille ennen sitä.


Hankintoja, hankintoja

Niitä on tehty jo paljon, ja vielä pitäisi investoida muutamiin laitteisiin ja tarvikkeisiin. Ostin juuri Pantone Plus -värikartat. Ostin koko ison paketin, jossa mukana uudet 336 lisävärit, sekä metalli- ja neonvärit. Tilasin setin Urban Viewistä, joka tarjoaa värikarttoja, kirjoja ja muita tarvikkeita luovien alojen tekijöille. Heidän toimipiste on Punavuoressa.

Pantone Plus -värikartat. Metallia, Neon-värejä ja uudet 336 värit. Ihka oma setti!

Kun noudin tilaukseni, sain kiitoslahjaksi Galleryn The World’s Best Graphics -kirjan. Se on graafisen alan kirja, jossa on esitelty mageita duuneja mm. grafiikkaa, pakkauksia, nettisivuja ja kampanjailmeitä. Jee!

Gallery – The world’s best graphics. Kiitoslahja Pantone Plus -tilauksesta.

Hankintalistalla on vielä järjestelmäkamera. Vaikken mikään valokuvaaja olekaan, pystyn kuvaamaan helppoja kohteita asiakkaille sekä itselleni laadukkaampia työnäytteitä. Käytössäni on nyt digipokkari, joten laatu on sen mukaista.

Nuuttauskoneen hommasin reilu kuukausi sitten, ja laserprintterin lahjoitti eräs ihana ystävämme. Pöytäleikkuri ja leikkuualusta on vielä listalla + jotain pientä sälää. Alkaa olla toimisto jo hyvällä mallilla!

Ongelmaksi on nousemassa tilanpuute. Vielä tämä makuuhuoneeseen rakennettu työpiste menee, mutta kun noita laitteita alkaa olla jo kohta joka nurkassa, ei 55 neliön kaksio meinaa riittää. Ehkä pitää vuokrata jostain erillinen toimitila missä työskennellä, tai sitten vain hommataan isompi asunto. Tietysti samoilla spekseillä kuin nykyinen: Ullanlinna-Eira-Punavuori -akselilla, remontoitu tai erittäin hyvässä kunnossa oleva, ylimmästä kerroksesta, mutta siis neliöiltään isompi. Pitää miettiä mitä sitä on valmis asumisesta maksamaan, koska hintahan luonnollisesti nousee.

Asumisesta olen valmis pulittamaan enemmän kuin mistään muusta. Nyt kun olen entistä enemmän kotona, niin kyllähän puitteet pitää olla kondiksessa. Ainahan asunto on ollut tärkeimpiä kohteita, ja nyt kun työpaikka on kotona, niin ei mikä tahansa kelpaakaan.

10/08/2012
comment 0

Asuntomessut Tampereella

Siitä onkin aikaa kun olen viimeksi asuntomessuilla ollut. Vuonna 2006 kävin Espoon Kauklahdessa ja nyt sitten pyörähdin Tampereen asuntomessuilla. Messualue oli Vuoreksen kaupunginosassa, melko lähellä Tampereen keskustaa.

Matkaseurana oli sisko, mutsi sekä siskon ihanat pojat Nemo ja Verne. Majoituimme edellisenä iltana Nokian kylpylähotelli Edenissä, josta oli sitten aamulla helppo lähteä messualueelle.

Messujen tarjonta oli ihan maittava, mutta ei kovinkaan monipuolinen. Tuli käytyä melko valikoiden kohteissa. Jos talon ulkoasu ei miellyttänyt, ei sisällekkään tullut mentyä. Isot pelkistetyt kivitalot olivat minun mieleen. Niissä arkkitehtuuri, tilan käyttö ja sisustusratkaisut miellyttivät eniten silmää.


Teollisuushenkiset pinnat suosiossa

Yllätyin kuinka betoni on noussut suosioon. Ehkä johtuu tämän hetken loft-buumista, jossa isot betonipinnat ovat ehdottomia. Teräs on näkynyt jo vuosia sisustuksissa, eikä sen suosio hellitä. Miksi pitäisikään, kun kerran on erittäin toimiva ja käytännöllinen materiaali. Arkkitehdit ovat ottaneet omakseen raffit teollisuushenkiset pinnat, joita messuilla näkyi erittäin paljon. Tykkäsin!


Keittiöt

Olipas kohteissa mageita keittiöitä. Suosikkejani olivat tietty nuo yksinkertaisimmat ja linjakkaimmat versiot. Avoin keittiö, joka yhdistyy olohuoneeseen, on tullut jäädäkseen. Tai ainakin on selkeästi 2000-luvun juttu.





Olohuoneet

Olohuoneiden sisustukset eivät yllättäneet, vaikka upeita jotkut olivatkin. Takat olivat kyllä hienoja, jotka toimivat usein huoneiden tilanjakajana.



Pufff… istu alas! Sohvien tilalla oli käytetty muhkeita säkkityynyjä. Olohuone näytti rennon hauskalta loungelta.


Työhuoneet

Minua kiinnosti erityisesti kohteiden työhuoneet ja työpisteet, koska oma kotitoimisto on parhaillaan rakenteilla. Hyviä vinkkejä siis silmällä pitäen. Suosikkini olivat graafisen mustavalkoiset kokonaisuudet, joita oli piristetty sähäkän värisillä esineillä.




Makuuhuoneet

Asuntomessujen makuuhuoneiden sisustukset olivat aika neutraaleja, mutta seasta löytyi muutamia oivaltaviakin helmiä, tässä muutamia niistä.

Makuuhuone neulepeitto

Makuuhuone neulottu peitto

Makuuhuone erikoinen jalusta


Kylpyhuoneet

Kylpyhuoneet, saunat ja wc-tilat tuntuivat olevan aika samankaltaisia. Yksinkertaisen linjakasta, mutta tyylikästä.





Lastenhuoneet

Muutamia veikeitä lastenhuoneita tuli bongattua. Huoneet, joissa oli käytetty rohkeasti mustaa ja kontrastina voimakkaita värejä, olivat kaikista mielenkiintoisimmat.


Lounget

Hengähdykseen ja hengailuun suunnitellut tilat. Lounget sijaitsivat yleensä yläkerrassa.

Yksityiskohtia

Sisustuksien yksityiskohdat ja esineet ovat aina mielenkiintoisia. Niillä voi helposti luoda persoonallisen tunnelman kotiin. Tässä messuilta bongauksia.


Terassit ja pihat

Lääniä ainakin piisasi näiden talojen pihoilla. Nurmikot ja terassit olivat mukavan reiluja, joista löytyi mm. poreammeita, paljuja, uima-allas, minigolf-rata, kanahäkki, kasvihuoneita…



27/07/2012
comment 1

Mustavalkoinen koti

Pitäähän sitä hieman omaa kotiakin esitellä, kun kerran asunnoista ja sisustuksesta höpötän. Kuten olen jo aiemmin raportoinut, tykkään skandinaavisesta muotoilusta ja pelkistetystä sisustustyylistä. Yksinkertaisia muotoja, suoria linjoja, puhtaan valkoista ja graafista mustaa. Sitäpaitsi koti on helppo pitää siistinä, kun ei turhaa tavaraa ympärillä pyöri.

Vierastan sisustuksessa kirkkaita värejä, mutta esimerkiksi puutasot sekä viherkasvit tuovat riittävästi tarvittavaa lämpöä. Olen joskus ostanut värikkäitä tyynynpäällisiä, mutta ovat menneet päivässä parissa jo vaihtoon. Ihan niinkin rohkeita vetoja olin tekemässä, kuin värikkäitä tyynynpäällisiä! Heheh.

Ohessa muutamia otteita kodistamme. Kuvien laatu ei päätä huimaa, mutta eiköhän noista ihan selvää saa.

18/07/2012
comments 5

Unelma-asuntoja ja designklassikoita

Koti on minulle yksi tärkeimmistä asioista. Turvallisuuden tyyssija, jossa voi olla ihan oma itsensä. Se on paikka, joka voi sijainniltaan vaihtua elämässä moneen kertaan, kuten minulla. Olen asunut varmaan yli 15 eri osoitteessa. Muutamat niistä ovat olleet vain väliaikaisia, mutta aina sen hetkinen asunto on ollut minulle kuitenkin se tärkein paikka maailmassa.


Ihka oma ihana asunto

Asuntoni ovat olleet usein vuokra-asuntoja, mutta olen minä kerran ihan omankin omistanut! Se oli täydellinen. Ainut huono puoli, että asunto sijaitsi Kotkassa. Melkein kaksi vuotta kerkesin siinä asustelemaan. Pintaremonttiakin tein. Sitten kun oli aika vaihtaa kaupunkia, päätin myydä sen. Myyminen tuntui parhaimmalta vaihtoehdolta, vaikkakin erittäin haikealta.

Alla muutamia kuvia 46 neliön asunnosta.

mun_asunto_kotka

Tammilankkuparketit oli ihanat! Keittiön takaseinän fixasin tuollaiseksi betoniseinäksi ja asunnon kaikki muut seinät tasotin ja maalasin.

valiosa_netti

oh_netti

kylppari_netti

Ylimmässä kerroksessa on tosi rauhallista asua. Näkymät oli merelle asti. I liked.

ulkokuva_netti

Jotenkin omaan asuntoon kerkesi kiintymään valtavasti. Ehkä syy oli siinä, että se oli paras koti jossa olen ikinä asunut. Rakastuin kyseiseen asuntoon samantien, eikä se rakkaussuhde hellittänyt koskaan.

Kun etsin uutta kotia, minun täytyy ehdottomasti ihastua tai rakastua siihen. Ihan ookoot ei kelpaa. Tai ne kelpaa ehkä hetkeksi, mutta jos haluan kunnolla asettua, niin kyllä siinä sydän pitää pamppailla ensi näkemisellä. Ja sitäpaitsi sillä todellakin on väliä missä ja miten asuu, minulle ainakin. Hinta tietysti on yksi kriteeri asunnon valinnassa, mutta ei missään nimessä ensimmäinen.


Uusi koti, uudet tuulet

Muutin mieheni kanssa yhteiseen kotiin viime marraskuussa. Löysimme ihanan asunnon Ullanlinnasta, Helsingistä. Asunto oli sitä mitä halusin: ylin kerros, lautalattiat, korkeat huoneet, ikkunat sisäpihalle, näkymät kattojen ylle, remontoitu vasta muutama vuosi sitten ja tietysti sijainniltaan loistava. Uudessa asunnossa oli paljon samankaltaisuutta kuin omistamassani asunnossa, siksi ihastuinkin asuntoon heti.

 

 

 

 

 

 

 


Kotimme on linnamme. Upeat näkymät kattojen yllä, Ullanlinnassa.

Vaikka asuntomme on vuokra-asunto, tässä on juuri sitä persoonallisuutta, jota asuntoon kaipaan. 1900-luvun alkuvuosien arkkitehtuuri on aina kiehtonut minua. Oma asuntomme on ehkä 1920-luvulla rakennettu, ja ympärillämme on paljon upeita jugendin ja funktionalisimin aikakaudella rakennettuja taloja. En varmaan koskaan lopeta ihailemasta vanhojen rakennuksien arkkitehtuuria. Niissä on vain sitä jotain.

Itseäni ei niinkään kiinnosta 1950–1980-lukujen laatikkorakennukset. Ne ovat jotenkin niin persoonattomia ja tylsiä. Asunnoista voi saada toki remontoimalla ihan hienoja, mutta ikkunoiden muodot, matalat huonekorkeudet ja julkisivut ovat jotenkin ahdistavan mitäänsanomattomia.


Persoonallisia Loft-asuntoja

Unelma-asuntoni olisi loft-asunto. Aitoon vanhaan tehtaaseen rakennettu asunto. Raffia pintaa saisi olla paljon; teräsputkea, kivitasoa, betoni- ja tiiliseinää, sekä vielä lisättynä aitoa puuta, niin avot! Vanhoissa tehdasrakennuksissa löytyy varmasti sitä kaipaamaani persoonallisuutta ja paljon yllättäviä yksityiskohtia.

Mustaa, valkoista ja terästä. Ihana!

Betonia, tiiltä ja puuta. Lisäksi seinän kokoinen musta liitutaulu. Huomaa seinään rakennettu viinipullonteline, aika kähee!

Keltaista kontrastia. Kylmän teräksen rinnalle on tuotu pirteän keltaiset kaapinovet, melko veikeä yhdistelmä.

Loft-asunnoista on tullut viime vuosina erittäin suosittuja. Nykyään uudiskohteista rakennetaan vanhojen tehdasrakennusten oloisia. Korkeat huoneet, avaraa tilaa, raffeja pintoja. Voisin itsekin muuttaa uudiskohteeseen, mutta kyllä aito vanha veisi varmaankin voiton, jos pitäisi valita.

Uudiskohde, joka on rakennettu vanhaan tehdasrakennustyyliin. Luonnonvalo taittuu upeasti. Puun ja betonin kontrasti korostuu hienosti avarassa tilassa. Kukkia voisi toki lisätä.


Vähemmän on enemmän

Minimalistinen ja pelkistetty tyyli on silmiä hivelevää. Less is more, like they said. Pyrin pitämään kotimme hyvin simppelinä, kaikki ylimääräinen vaan pois ja äkkiä. Jos jokin tavara ei löydä paikkaansa tai käyttö on selkeästi vähentynyt, lähtee ne myyntiin. Mitäs sitä keräilemään. Joskus pitää säilyttää hetken varastossa, mutta jos ne siellä pölyttyy useamman vuoden putkeen, tuskin niitä jatkossakaan kaipailee. Mitä vähemmän on roinaa kotona, sitä helpompi on siivota!

Toki tavaraa vuosien mittaan kertyy väkisinkin. Aina kun on uusi asunto, tarvitsee jotain uutta johonkin kulmaan ja niin edelleen. Sitten ne vanhat esineet löytävät paikkansa tai siirtyvät suosiolla varastoon. Useinmiten suurimmat kalusteet on ja pysyy. Ja jos on hyvässä kunnossa ja tyyli miellyttää, mitäs sitä vaihtaamaan.

Taidan olla tyylilleni uskollinen vuodesta toiseen, ainakin sisustusasioissa. Mustavalkoinenlinja pitää pintansa. Samaiset materiaalit miellyttävät aina vaan ja uudestaan. Toki paljon uusia juttuja tulee ja ne kiinnostavat, mutta pääosin tietty tyyli on ja pysyy. Kiteytettynä se on skandinaavinen tyyli. Yksinkertaista ja linjakasta. Suomalaista, ruotsalaista ja tanskalaista muotoilua, oh yes.

Kodikasta kokkailua. Bongasin taannoin myynnissä olevan yksiön, jossa oli aivan ihana keittiö.


Hyvää ei saa halvalla

Haluan panostaa laadukkaisiin tavaroihin, jotka kestävät aikaansa. Isä sanoi aina, ettei köyhällä ole varaa ostaa halpaa. Niinpä.

Välillä sorrun Ikeaan, myönnän. Ei siinä mitään, kyllä sieltä jotain sopivaa voi löytyä. Juuri niin, sopivaa. Halpaa se on ja ihan kivan näköistä, mutta onhan ne ihan hirveetä shaissee. Ei ne Ikea-kamat ole montaa vuotta mukana pyörineet. Olen huomannut, että Ikea-kamalla on erittäin lyhyt elinikä. Kaikki hankinnat ovat olleet väliaikaisia ratkaisuja.

Onhan se ymmärrettävää, jos hylly maksaa Ikeassa 70 € ja Vepsäläisellä vastaavanlainen 1 200 €, valitsee helposti Ikean. Ikea-hyllyn voi ostaa ilman tilin vetämistä miinukselle. Vepsäläisen hyllyyn pitää jo ehkä säästää tai karsia joistain muista menoista muutamaksi kuukaudeksi. Ei aina ole rahaa laittaa kalliisiin tavaroihin. Tai itseasiassa todella harvoin on varaa. Mutta sitten kun ne roposet laittaa johonkin laadukkaaseen ja arvokkaampaan tavaraan, niin voi veljet. Ne ovat toimivia ja tyylikkäitä sisustuselementtejä, joissa silmät lepää. Ja ne kestää, kestää ja kestää. Sitä paitsi aidoissa design-esineissä tai huonekaluissa säilyy arvo. Kun tila käy ahtaaksi tai ei itse enää jaksa katsella, niin sitten vaan myyntiin. Varmasti saa hyvän hinnan takaisin.


Design-sloganeiden helmiä

Mainoslauseet eli sloganit kertovat tuotteen mahdolliselle ostajalle millainen tuote on. Slogan voi myös olla tuotteen mielikuvan luontia.

Ihailen Vepsäläisen ”Elämänkumppaneita tositarkoituksella”-slogania. Se on oivaltava ja toimiva. Laadukkaat huonekalut pysyvät mukana vuosia tai vuosikymmeniä. Ne saattavat siirtyä sukupolvelta toiselle, menettämättään arvoa.

Toinen oivaltava slogan on Artekin ”Buy now keep forever”. Näissä sloganeissa voi melko iisisti lunastaa lupauksensa. Kun ostaa laadukasta designia, ne kestävät – ainakin melkein – ikuisesti. Huonekalut ovat vain huonekaluja, eikä nekään ihan kaikkea tietenkään kestä, mutta verrattaen moneen muuhun tavalliseen huonekaluvalmistajaan, aito design vetää pidemmän korren.

 

Buy now keep forever. Artekin oivaltava slogan.


Uudet perheenjäsenet

Viime viikolla teimme investoinnin. Keittiön tuolit olivat pitkään etsinnän alla ja sitten ihastuin Vitran DSR-tuoleihin. DSR on uusintaversio Eamesin tuoliklassikosta vuodelta 1950, joka oli ensimmäinen teollisesti valmistettu muovinen tuoli. Päivitetyssä mallissa lasikuitu on korvattu kierrätettävällä polypropyleenilla.

Klassikko vuodelta 1950. DSR-tuolien värivalikoima on herkullinen.

Tuolien värivalikoima olisi ollut todella herkullinen, mutta vahvan graafisen linjan kannattajana halusin kyseisistä tuoleista mustat istuimet, joissa olisi mustat jalat.   Osassa huonekaluliikkeistä sanottiin, että tällaista yhdistelmää ei ole eikä tule.

Artekista luvattiin olla tehtaaseen yhteydessä ja tiedustella, onko musta yhdistelmä mahdollista. Itse olin varma, että se on mahdollista. Jos mustia jalkoja oli olemassa ulkokalustesarjan tuoleissa, pitäisi ne vain yhdistää sisäkalustesarjan istuinosaan. How simple is that!

Melkein 2 kuukauden odottamisen jälkeen vastaus viimein tuli: kyllä saa. No sitten tilaukseen ja asap! Tilausaika oli toiset mokomat 2 kuukautta. Onnekkaasti saimme ne arvioitua aiemmin. Uudet perheenjäsenet saapuivat viimein.

Black in black. Vitran DSR-tuoli toimitettiin erikoistilauksena.


Kylläpäs noissa tuoleissa on hyvä istua! Huh. Nyt vaan pitäisi löytää sopiva keittiönpöytä, joka korkeudeltaan natsaisi. Tuolit kun ovat hieman edellisiä matalampia, ei enää ruokapöytäkokonaisuus toimikaan.

Mielenkiinnolla katson, kuinka monta vuotta nämä tuolit ovat elämässämme. Jos jostain syystä kyllästyy, niin myydään eteenpäin. Kun on klassikoista kyse, luulen niiden kulkevan mukana hyvinkin pitkään.