Se on syksy nyt. Vettä sataa, on pimeää, kylmää ja koleaa. Moni tuskailee kaipaillen kesää, mutta vitsit, mä kyllä nautin tästä! Ei tuo kylmyys ja viima nyt suoranaisesti innosta, mutta oon jotenkin aina pitänyt silti syksystä, sen tuoksusta ja tunnelmasta. Toki muutkin vuodenajat ovat kivoja, varsinkin pitkät kuumat kesät, mutta syksyssä on sitä jotain.

Syksy on jännittävää aikaa. Silloin tapahtuu usein jotain uutta, kuten nyt. Ja varsinkin nyt! Joka viikko tapahtuu jotain jännittävää. En tiedä onko se tämän yrittäjyyden ensimmäisten askelien syytä, mutta näin jännittävää, kiinnostavaa tai innostavaa fiilistä en ole yhtä aikaa kokenut aikoihin. Todella kutkuttava tunnelma kaiken kaikkiaan.

Tulevaisuus on tässä ja nyt

Se, mitä olen halunnut tehdä elämässäni, tapahtuu juuri nyt. Olen aina mennyt päättäväisesti siihen suuntaan, minne olen halunnutkin mennä. Helpottanee matkan tekoa, kun itse tietää mitä haluaa. Olen saavuttanut niitä asioita, mitä olen halunnutkin. Eikä aina välttämättä helpolla, saavutukset ovat palkitsevinta kovan työn jälkeen.

Työn saralla pystyn vaikuttamaan paljon enemmän nyt siihen, mitä todella haluan. Esimerkiksi millaisia töitä haluan tai mihin suuntaan haluan niitä viedä. Ja se, mitä haluan yritykseni olevan ja miten haluan sen profiloida, on todellakin aivan oma asiani. Saan itse päättää, tehdä ja toimia kuten parhaaksi näen.

Pitäisi ehkä maalata enemmän tulevaisuutta, tehdä yritykselle selkeä strategia, mitä yritys on ja mitä se haluaa olla vuonna se tai se. Kyllähän minulla visio on ja idealistiset haavekuvat, mitä yritykseni on tulevaisuudessa. Ne ajatukset ovat vahvasti omassa päässäni. Mutta nyt keskityn vain tähän hetkeen, tuleviin päiviin ja viikkoihin. Liian pitkälle suunniteltu aikataulu ahdistaa. Siis jos omista aikatauluista puhutaan. Vahvat ajatukset ja haaveet kuljettavat eteenpäin. Pitää muistaa antaa tilaa sivupoluille. Niitä kun välillä tulee eteen matkaa tehdessä. Jos liian tiukkaan suunnittelee reitin, voi jäädä monta upeaa mahdollisuutta sivu suun.

Oma yritys – uusi buumi?

Aika moni tuttavani on aloittanut tänä syksynä yrittäjänä. Rohkeasti irtisanouduttu palkkatyöstä ja perustettu oma yritys. Oma siskonikin, joka on ollut äitiyslomalla muutaman vuoden, päätti aloittaa yritystoiminnan ja lähti Klo Designin edustajaksi Jyväskylään. Pienimuotoista toimintaa aluksi, mutta hyvää vaihtelua arkeen.

Meidän perheessä on monta yrittäjää: äiti on sisustussuunnittelija, sisko myyntiedustaja ja minä graafinen muotoilija. Rakas avokkini on yrittäjä kahvibisneksessä, edustaja sekä kouluttaja, ja nyt myös tuore osakkeenomistaja! Isäni on poikkeustapaus eli insinööri, mutta lähtee ihan just eläkkeelle. Jee, hyvä faija! Faija pääsee nyt pelaamaan päivät pitkät golffia ja touhuamaan lastenlastensa kanssa.

Kun juttelen ystävieni ja tuttavieni kanssa yrittämisestä, useampi mainitsee, miten olisi mukavaa tehdä hommia omassa yrityksessä ja omalla toiminimellä. Itse olen tehnyt freelancerina hommia jo ensimmäisistä opiskeluvuosista lähtien, joten tämä oli minulle helppo ja luonteva siirtyminen. Kaikissa ammateissa vastaavanlainen vaihto ei niin vain onnistuisi. Onko se sitten totutusta toiminnasta kiinni vai mistä?

Typerä sana: yrittäjä

Sitä olen välillä ihmetellyt, miten typerä sana yrittäjä on. Siis joo, kyllähän yrittäjät yrittää, niinkuin moni muukin. Mutta se kuulostaa niin epätoivoiselta! Miksei yrittäjä ole esimerkiksi toimija tai tekijä. Nämä kuvastavat paljon paremmin oman liiketoiminnan harjoittajaa. Yrittäjä on profiloitunut jo tiettyyn mielikuvamuottiin, joten ei kait se epätoivoiselta vaikuta. Vai? Mistä ikinä tämä sana onkaan saanut alkunsa, on se typerä.

Samaan kategoriaan lukeutuu sana yritys. Joku ihmeen viritys, kokeilu tai testaus. Yritykselle on paljon synonyymejä mm. bisnes, firma ja liike. Onhan tämäkin sana jo muodostunut selkeäksi käsitteeksi. Oli sitten iso maailmanlaajuinen yritys, tai pieni, yhden hengen yritys kyseessä, ymmärrämme toki mitä niillä tarkoitetaan. Mutta yrittäjä tai yritys ovat sanoina vain typeriä. Tämäkin typerä pohdinta piti sitten jakaa tähän väliin.

Myöhästyneet lomaterveiset

Kuukausi sitten pääsimme nauttimaan ihanasta etelän lämmöstä. Kävimme avokin kanssa lomailemassa Ranskan Rivieralla ja Koillis-Espanjassa.

Saavuimme Nizzaan 15 hengen porukan kanssa. Suurin osa oli tuttuja pariskuntia, joiden kanssa vietimme aikaa Ranskassa. En ole aiemmin käynyt Ranskassa, mut huh ja wau, Ranska oli todella upea! Yövyimme Belles Rives -hotellissa, Juan les Pinsissä. Puitteet kelpasivat, ja niinkuin kuvasta näkyy, maisemat parvekkeeltamme olivat mielettömät.

Money money money, must be funny

Saimme nauttia hienoissa ravintoloissa useana iltana. Michelin-ravintoloiden tarjonta tuli tällä reissulla tutuksi. Kiitos siitä Zinzinolle ja koko tiimille. Kävimme myös Monacossa illallisella Café de Parisissa ja ihastelemassa melko… noh, rahakasta ympäristöä. Siellä todellakin näkyi reipas rahan käyttö. Jos jossain on ökymeininki, niin siellä.

Erittäin tyylikäs ja siisti paikka kaiken kaikkiaan. Kannattaa käydä visiitillä, suosittelen. Tai vaikka muuttamaan sinne, jos lompakko sallii. Kuulin, että sinne saa muuttaa vain monimiljonäärit. Sillä lailla.

Tuli käytyä muutaman kerran juoksulenkillä. Kulttuuriero hämmensi: muut juoksijat tervehtivät vastaantullessa. Voi kun Suomessakin olisi näin! Pieni nyökkäys, hymy tai käden heilautus tuntemattomilta, miten mukavalta se tuntuikaan.

Ja ne maisemat! Ne olivat kuin suoraan elokuvista. Niin, tai siitä televisiosarjasta nimeltään St. Tropez. Vaikkei sarjaa olisi seurannutkaan, yhdistää miljööt välittömästi.

Roadtrip Barcelonaan

Kun muut seurueestamme pakkasi laukkunsa kotimatkalle, me pakkasimme vuokra-auton ja lähdimme ajelemaan kohti Barcelonaa, Espanjaa. Matkan varrella pysähdyimme Cannesissa, St. Tropezissa ja Nimeksessä. Viinitiloilla ei käyty, mutta ne ympäröivät reittiämme melkein koko matkan ajan.

Useampi sata kilsa oli taitettavana, mutta ei se tuntunut missään! Alkumatka paineltiin todella kapeilla vuoristoteillä, ja loppumatka olikin kuusikaistaista motaria. Kilometrit hujahtivat huomaamatta, ilman takalistojen puutumisia.

Pysähdyttiin matkanvarrella ihanaan PAUL-kahvilaan huoltsikan sijaan. Kyllä graafinen muotoilija oli innoissaan pakkausten tyylikkäästä ilmeestä sekä brändin kokonaisuudesta palvelua myöten!

Puhuttu ja kehuttu Barcelona

Moni on kehunut Barcelonaa kaupunkina. Sinne olin halunnutkin jo pitemmän aikaa. Olihan se tosi kiva paikka ja varmasti mennään uudelleen.

Vaikka oli lämmintä, oli se syksy saapunut Barcelonaankin. Vaikkei kelit olleetkaan Espanjan puolella enää niin kohdillaan, ei se menoa haitannut. Osasimme hyödyntää sateiset kelit oikein hyvin – shoppailemalla! Tuli tehtyä erittäin hyviä löytöjä; kenkiä, takkeja, laukkuja, paitoja, housuja jne. Siis vain ja ainostaan kaikkea tarpeellista.

Yllätyin miten hyvää shoppailuseuraa oma mies voi olla. Seuraa kiltisti mukana, kantaa kassit, kertoo mielipiteitä kysyttäessä, eikä valita. Ja vielä ostaa mulle kaikkea kivaa! Itse en ole mikään shoppailijatyyppi, mutta tuo isäntä taisi innostua shoppailusta minuakin enemmän… Ja sama meno taitaa jatkua vieläkin.

Ensi kerralla korkataan sitten Barcelonan biitsit ja baarit! Ne jäi tällä reissulla väliin.

Reissua pukkaa

Kotiin on aina kiva palata. Viihdyn erittäin hyvin kotona, mutta reissuissa on se huono puoli, että matkakuume yltyy joka reissun jälkeen. En edes laukkua kerinnyt purkaa, kun teki mieli jo lähtee seuraavaan reissuun. Lohtu onkin onneksi lähellä: lähdemme helmikuun alussa vähän kauemmaksi. Kohteina ovat Los Angeles, Las Vegas ja Miami. Reilut kolme kuukautta, ja sitten taas mennään!