Koti on minulle yksi tärkeimmistä asioista. Turvallisuuden tyyssija, jossa voi olla ihan oma itsensä. Se on paikka, joka voi sijainniltaan vaihtua elämässä moneen kertaan, kuten minulla. Olen asunut varmaan yli 15 eri osoitteessa. Muutamat niistä ovat olleet vain väliaikaisia, mutta aina sen hetkinen asunto on ollut minulle kuitenkin se tärkein paikka maailmassa.

Ihka oma ihana asunto

Asuntoni ovat olleet usein vuokra-asuntoja, mutta olen minä kerran ihan omankin omistanut! Se oli täydellinen. Ainut huono puoli, että asunto sijaitsi Kotkassa. Melkein kaksi vuotta kerkesin siinä asustelemaan. Pintaremonttiakin tein. Sitten kun oli aika vaihtaa kaupunkia, päätin myydä sen. Myyminen tuntui parhaimmalta vaihtoehdolta, vaikkakin erittäin haikealta.

Alla muutamia kuvia 46 neliön asunnosta.

Tammilankkuparketit oli ihanat! Keittiön takaseinän fixasin tuollaiseksi betoniseinäksi ja asunnon kaikki muut seinät tasotin ja maalasin.

Ylimmässä kerroksessa on tosi rauhallista asua. Näkymät oli merelle asti. I liked.

Jotenkin omaan asuntoon kerkesi kiintymään valtavasti. Ehkä syy oli siinä, että se oli paras koti jossa olen ikinä asunut. Rakastuin kyseiseen asuntoon samantien, eikä se rakkaussuhde hellittänyt koskaan.

Kun etsin uutta kotia, minun täytyy ehdottomasti ihastua tai rakastua siihen. Ihan ookoot ei kelpaa. Tai ne kelpaa ehkä hetkeksi, mutta jos haluan kunnolla asettua, niin kyllä siinä sydän pitää pamppailla ensi näkemisellä. Ja sitäpaitsi sillä todellakin on väliä missä ja miten asuu, minulle ainakin. Hinta tietysti on yksi kriteeri asunnon valinnassa, mutta ei missään nimessä ensimmäinen.

Uusi koti, uudet tuulet

Muutin mieheni kanssa yhteiseen kotiin viime marraskuussa. Löysimme ihanan asunnon Ullanlinnasta, Helsingistä. Asunto oli sitä mitä halusin: ylin kerros, lautalattiat, korkeat huoneet, ikkunat sisäpihalle, näkymät kattojen ylle, remontoitu vasta muutama vuosi sitten ja tietysti sijainniltaan loistava. Uudessa asunnossa oli paljon samankaltaisuutta kuin omistamassani asunnossa, siksi ihastuinkin asuntoon heti.

 

 

 

 

 

 

 

Kotimme on linnamme. Upeat näkymät kattojen yllä, Ullanlinnassa.

Vaikka asuntomme on vuokra-asunto, tässä on juuri sitä persoonallisuutta, jota asuntoon kaipaan. 1900-luvun alkuvuosien arkkitehtuuri on aina kiehtonut minua. Oma asuntomme on ehkä 1920-luvulla rakennettu, ja ympärillämme on paljon upeita jugendin ja funktionalisimin aikakaudella rakennettuja taloja. En varmaan koskaan lopeta ihailemasta vanhojen rakennuksien arkkitehtuuria. Niissä on vain sitä jotain.

Itseäni ei niinkään kiinnosta 1950–1980-lukujen laatikkorakennukset. Ne ovat jotenkin niin persoonattomia ja tylsiä. Asunnoista voi saada toki remontoimalla ihan hienoja, mutta ikkunoiden muodot, matalat huonekorkeudet ja julkisivut ovat jotenkin ahdistavan mitäänsanomattomia.

Persoonallisia Loft-asuntoja

Unelma-asuntoni olisi loft-asunto. Aitoon vanhaan tehtaaseen rakennettu asunto. Raffia pintaa saisi olla paljon; teräsputkea, kivitasoa, betoni- ja tiiliseinää, sekä vielä lisättynä aitoa puuta, niin avot! Vanhoissa tehdasrakennuksissa löytyy varmasti sitä kaipaamaani persoonallisuutta ja paljon yllättäviä yksityiskohtia.

Mustaa, valkoista ja terästä. Ihana!

Betonia, tiiltä ja puuta. Lisäksi seinän kokoinen musta liitutaulu. Huomaa seinään rakennettu viinipullonteline, aika kähee!

Keltaista kontrastia. Kylmän teräksen rinnalle on tuotu pirteän keltaiset kaapinovet, melko veikeä yhdistelmä.

Loft-asunnoista on tullut viime vuosina erittäin suosittuja. Nykyään uudiskohteista rakennetaan vanhojen tehdasrakennusten oloisia. Korkeat huoneet, avaraa tilaa, raffeja pintoja. Voisin itsekin muuttaa uudiskohteeseen, mutta kyllä aito vanha veisi varmaankin voiton, jos pitäisi valita.

Uudiskohde, joka on rakennettu vanhaan tehdasrakennustyyliin. Luonnonvalo taittuu upeasti. Puun ja betonin kontrasti korostuu hienosti avarassa tilassa. Kukkia voisi toki lisätä.

Vähemmän on enemmän

Minimalistinen ja pelkistetty tyyli on silmiä hivelevää. Less is more, like they said. Pyrin pitämään kotimme hyvin simppelinä, kaikki ylimääräinen vaan pois ja äkkiä. Jos jokin tavara ei löydä paikkaansa tai käyttö on selkeästi vähentynyt, lähtee ne myyntiin. Mitäs sitä keräilemään. Joskus pitää säilyttää hetken varastossa, mutta jos ne siellä pölyttyy useamman vuoden putkeen, tuskin niitä jatkossakaan kaipailee. Mitä vähemmän on roinaa kotona, sitä helpompi on siivota!

Toki tavaraa vuosien mittaan kertyy väkisinkin. Aina kun on uusi asunto, tarvitsee jotain uutta johonkin kulmaan ja niin edelleen. Sitten ne vanhat esineet löytävät paikkansa tai siirtyvät suosiolla varastoon. Useinmiten suurimmat kalusteet on ja pysyy. Ja jos on hyvässä kunnossa ja tyyli miellyttää, mitäs sitä vaihtaamaan.

Taidan olla tyylilleni uskollinen vuodesta toiseen, ainakin sisustusasioissa. Mustavalkoinenlinja pitää pintansa. Samaiset materiaalit miellyttävät aina vaan ja uudestaan. Toki paljon uusia juttuja tulee ja ne kiinnostavat, mutta pääosin tietty tyyli on ja pysyy. Kiteytettynä se on skandinaavinen tyyli. Yksinkertaista ja linjakasta. Suomalaista, ruotsalaista ja tanskalaista muotoilua, oh yes.

Kodikasta kokkailua. Bongasin taannoin myynnissä olevan yksiön, jossa oli aivan ihana keittiö.

Hyvää ei saa halvalla

Haluan panostaa laadukkaisiin tavaroihin, jotka kestävät aikaansa. Isä sanoi aina, ettei köyhällä ole varaa ostaa halpaa. Niinpä.

Välillä sorrun Ikeaan, myönnän. Ei siinä mitään, kyllä sieltä jotain sopivaa voi löytyä. Juuri niin, sopivaa. Halpaa se on ja ihan kivan näköistä, mutta onhan ne ihan hirveetä shaissee. Ei ne Ikea-kamat ole montaa vuotta mukana pyörineet. Olen huomannut, että Ikea-kamalla on erittäin lyhyt elinikä. Kaikki hankinnat ovat olleet väliaikaisia ratkaisuja.

Onhan se ymmärrettävää, jos hylly maksaa Ikeassa 70 € ja Vepsäläisellä vastaavanlainen 1 200 €, valitsee helposti Ikean. Ikea-hyllyn voi ostaa ilman tilin vetämistä miinukselle. Vepsäläisen hyllyyn pitää jo ehkä säästää tai karsia joistain muista menoista muutamaksi kuukaudeksi. Ei aina ole rahaa laittaa kalliisiin tavaroihin. Tai itseasiassa todella harvoin on varaa. Mutta sitten kun ne roposet laittaa johonkin laadukkaaseen ja arvokkaampaan tavaraan, niin voi veljet. Ne ovat toimivia ja tyylikkäitä sisustuselementtejä, joissa silmät lepää. Ja ne kestää, kestää ja kestää. Sitä paitsi aidoissa design-esineissä tai huonekaluissa säilyy arvo. Kun tila käy ahtaaksi tai ei itse enää jaksa katsella, niin sitten vaan myyntiin. Varmasti saa hyvän hinnan takaisin.

Design-sloganeiden helmiä

Mainoslauseet eli sloganit kertovat tuotteen mahdolliselle ostajalle millainen tuote on. Slogan voi myös olla tuotteen mielikuvan luontia.

Ihailen Vepsäläisen ”Elämänkumppaneita tositarkoituksella”-slogania. Se on oivaltava ja toimiva. Laadukkaat huonekalut pysyvät mukana vuosia tai vuosikymmeniä. Ne saattavat siirtyä sukupolvelta toiselle, menettämättään arvoa.

Toinen oivaltava slogan on Artekin ”Buy now keep forever”. Näissä sloganeissa voi melko iisisti lunastaa lupauksensa. Kun ostaa laadukasta designia, ne kestävät – ainakin melkein – ikuisesti. Huonekalut ovat vain huonekaluja, eikä nekään ihan kaikkea tietenkään kestä, mutta verrattaen moneen muuhun tavalliseen huonekaluvalmistajaan, aito design vetää pidemmän korren.

 

Buy now keep forever. Artekin oivaltava slogan.

Uudet perheenjäsenet

Viime viikolla teimme investoinnin. Keittiön tuolit olivat pitkään etsinnän alla ja sitten ihastuin Vitran DSR-tuoleihin. DSR on uusintaversio Eamesin tuoliklassikosta vuodelta 1950, joka oli ensimmäinen teollisesti valmistettu muovinen tuoli. Päivitetyssä mallissa lasikuitu on korvattu kierrätettävällä polypropyleenilla.

Klassikko vuodelta 1950. DSR-tuolien värivalikoima on herkullinen.

Tuolien värivalikoima olisi ollut todella herkullinen, mutta vahvan graafisen linjan kannattajana halusin kyseisistä tuoleista mustat istuimet, joissa olisi mustat jalat.   Osassa huonekaluliikkeistä sanottiin, että tällaista yhdistelmää ei ole eikä tule.

Artekista luvattiin olla tehtaaseen yhteydessä ja tiedustella, onko musta yhdistelmä mahdollista. Itse olin varma, että se on mahdollista. Jos mustia jalkoja oli olemassa ulkokalustesarjan tuoleissa, pitäisi ne vain yhdistää sisäkalustesarjan istuinosaan. How simple is that!

Melkein 2 kuukauden odottamisen jälkeen vastaus viimein tuli: kyllä saa. No sitten tilaukseen ja asap! Tilausaika oli toiset mokomat 2 kuukautta. Onnekkaasti saimme ne arvioitua aiemmin. Uudet perheenjäsenet saapuivat viimein.

Black in black. Vitran DSR-tuoli toimitettiin erikoistilauksena.

Kylläpäs noissa tuoleissa on hyvä istua! Huh. Nyt vaan pitäisi löytää sopiva keittiönpöytä, joka korkeudeltaan natsaisi. Tuolit kun ovat hieman edellisiä matalampia, ei enää ruokapöytäkokonaisuus toimikaan.

Mielenkiinnolla katson, kuinka monta vuotta nämä tuolit ovat elämässämme. Jos jostain syystä kyllästyy, niin myydään eteenpäin. Kun on klassikoista kyse, luulen niiden kulkevan mukana hyvinkin pitkään.