Meillä on ihana koti. Ollaan asuttu nykyisessä asunnossa reilu vuosi, mutta ongelmaksi on noussut viime aikoina tilan puute. 55 neliötä riittää oikein hyvin kahdelle, mutta kun teemme nykyään molemmat töitä kotona, alkaa seinät kaatumaan päälle. Joka kaappi, kulma ja kolo alkaa olla täyteen tungettu. Tai siltä tuntuu.

Uuden asunnon etsiminen alkoi jokunen kuukausi sitten. Ihan vilkuilua vain, millaista onkaan tarjolla. Muutamia asuntoja ollaan käyty katsomassakin, mutta nykyisestä ei viitsi luopua, ennen kuin täydellinen asunto osuu kohdille. Tässä kriteerit:

• Vuokra-asunto, hinta 2 000 € hujakoilla
• Sijainti: Ullanlinna, Eira, Punavuori, Töölö, Kruunuhaka, Katajanokka
• 3 h – 4 h + oma sauna
• 60 m2 – 100 m2
• Ylin kerros, talossa hissi
• 1900-luvun alun talo tai uusi
• Täysin remontoitu tai uusi
• Materiaalit laadukkaita, aito puulattia
• Tyyliltään skandinaavisen yksinkertainen
• Autopaikka vuokrattavissa

Lähes täydellinen löytyi

Muutamia hyviä tai melkein täydellisiä kohteita on löytynyt, mutta aina jokin asia on mättänyt. Tämä 87 neliön asunto Punavuoressa oli todellinen helmi:

Tilaa piisasi ja tyyliltään asunto oli todella kiva, ihan meikäläisen mieleen. Asunto oli täynnä ihania yksityiskohtia, joita kuvista ei valitettavasti näy. Olisi pitänyt valokuvata ne vaikka iPhonella silloin asuntonäytössä. Lattiat vaihtaisin tammilankkuparketiksi, jotka toisivat kodikkuutta ja lämpöä. Noh, jos siis olisi oma asunto. Kaikki ovet olivat isoja upeita liukuovia, perusjutut olivat kaukana tästä kohteesta.

Keittiö oli pelkistetyn tyylikäs ja tilava. Ihana.

Makuuhuone oli tilava, säilytystilaa paljon ja kulmassa oli vielä pieni pukeutumishuone peileineen.

Työpiste oli just kiva. Design Ilmavirta olisi toiminut siinä :)

Kylppärissä mahtuisi touhuamaan oikein sopivasti. Lattia oli veikeä.

Sauna puuttui, siitä miinus. Saunaa kaipaan melkein joka päivä, varsinkin talvisin, kun ilmat on kylmiä ja koleita.

Asuntoon oli oma sisäänkäynti (tuo harmaa ovi), eikä yhtään naapureita! 2/2 kerroksessa, mutta, mutta.. alakerrassa oli ravintola Vanhan Ankkurin keittiö ja heidän tuulettimet puhalsi melko äänekkäästi. Humina kuului erittäin selkeästi sisälle asti. Isoin miinus tuli siitä. Ja se olikin ratkaiseva tekijä, eikä asuntoa otettu. Olen tarkka siitä, että asunnon pitää olla rauhallinen. Olen kerran asunut Amarillon takana Lahdessa, eikä siihen huminaan ikinä tottunut.

Harmittaa hieman, kun noin uniikkeja kohteita ei ole juuri koskaan tarjolla. Varsinkaan vuokra-asunnoissa. Hinta tälle oli 2 000 € /kk, joka olisi sopinut meidän budjettiin. Etsiminen jatkuu. Ollaan jopa harkittu Espoota tai Vantaata, jos joku helmi kohde löytyy. Mutta siinä vaiheessa pitää olla melkonen kämppä kyseessä.. Minähän vietän kotona varmaan 90 % ajastani, joten eipä tuo haittaa vaikka ei aivan ytimessä sitten asukaan.

Ytimen sykkeeseen?

Tässä olisi ehdolla yksi asunto, joka ovat aivan Helsingin keskustan ytimessä, Mikonkadulla. 3h + oma sauna, neliöitä yli 90. Ei olla käyty vielä katsomassa, mutta harkinnassa on. Sijainti saattaa olla liiankin keskeisellä paikalla. Baarit, kaupat, rautatieasema, menot ja meiningit ympäröivät asuntoa. Ikkunat ovat kyllä sisäpihalle, mutta olisiko se siltikään yhtään rauhallinen.

Asunto on tyyliltään taas tätä upeaa vanhan asunnon linjaa, korkeat huoneet ja lattiakin tällä kertaa sitä mitä haluaisin.

Tilaa ja avaruutta. Kelpaisi.

Pyöreitä seiniä, jees jees, ai laik.

Työhuoneessa olisi tilaa.

Keittiö olisi ihan ok. Kuvista ei nyt paljoa selvää saa, mutta ihan linjakasta. Rosterikodinkoneet plussaa. Kivinen pöytätaso on aika ysäriä.. En oikein saa selvää onko nuo kaapin ovet vaaleanpunaiset vai mitkä..?

Lääniä oikein mukavasti.

Perus ok kylppäri. Ja se sauna siellä olisi!

Oma parveke! Miinus siitä, ettei ole ylin kerros. Penthouse sen olla pitää!

Miljöö on upeaa 1900-luvun alkua, remontoituna.

Täydellinen asunto – siis melkein

Kävimme katsomassa erästä kaksiota Ullanlinnassa, joka oli viimeisen päälle remontoitu. Melkein jo allekirjoitimme sopimuksen ihastuksissamme, kunnes tajusimme asunnon olevan liian pieni. Kaipaamamme kolmas huone (työhuoneeksi) puuttui, vaikka asuntoon oli rakennettu hieno työpiste. Vuokrahinta oli aika suolanen, yli budjettimme, mutta saimme yllätykseksi tingittyä sitä vähän alaspäin. Autopaikkaakin oli tarjolla. Omistaja soitti seuraavana päivänä ja halusi meidät vuokralaisiksi. Mutta järki tuli kehiin ja sanoimme taas ei.

Asunnon ilmoitus ja kuvat oli poistettu netistä, ilmeisesti omistaja luuli, että otamme asunnon ja poisti ne. Harmi, koska kuvat olivat ammattikuvaajan ottamia ja asunto oli juuri niin hieno kuin kuvista saattoi päätellä. No onneksi räpsin puhelimella muutaman hikisen kuvan näytön aikana, jotain osviittaa siitä millainen se oli.

Keittiön seinä oli aito tiiliseinä, joka oli remontin aikana kaivettu esiin. Aivan ihana! Laadukkaita materiaaleja käytetty ja joka ikinen kohta oli viimeistelty.

Eteisessä oli iso peili, lattiat minun suosikkia eli lämmintä tammilankkuparkettia.

Työpiste oli rakennettu olohuoneen viereen, avoimeen tilaan. Todella kivasti tehty, mutta meidän toiveissa olisi ollut erillinen oma työhuone, jossa saisi kunnolla työrauhan.

Kalusteet olisivat jääneet asuntoon, jos olisi halunnut.

Makuuhuoneen taustatapetti ei aivan kolahtanut, vaikka ihan veikeä olikin. Myös tumma puu oli vähän niin ja näin, tykkään enemmän vaaleammista puulajeista kuten tammesta ja tiikistä.

Ihan ok kylpyhuone ja se toivomamme sauna. Tumma puu ja ruskea mosaiikki lattiassa ei edelleenkään aivan kolahtanut, mutta kokonaisuuteen ihan kiva.

Sauna oli pieni, mutta tunnelmallinen.

Eteisessä riitti kaappeja. Spotit katossa luovat tyylikästä tunnelmaa.

Pahoittelen edelleen kuvien laatua. No mutta, asunto oli todella ihana, kodikas ja kaikinpuolin kiva. Yksi huone puuttui ja se olikin sitten siitä kiinni.

Sen oikean etsintä jatkuu

Kyllä se oikea vielä löytyy, ihan varmasti! Kranttuja kun ollaan, ei ehkä niin helposti, mutta se löytyy vielä. Ei kai tässä mikään kiire ole, hyvin tämä nykyinen vielä menee. Asuntokuume on vaan valtava! Se jatkuu aamusta iltaan, päivästä toiseen. Ja senkun vain pahenee.

Miksi ihmeessä ei sitten osteta asuntoa, jos ei vuokrattavista löydy? Noh, nämä kyseiset tai vastaavanlaiset asunnot maksaa puoli miljoonaa ja pankki haluaa alkuunsa iiiiiison potin pohjalle, jotta voisivat asuntolainan myöntää. Siksi. Jonain päivänä voisi omankin taas ostaa, mutta katsotaan tämä kortti nyt ensin.

Etsintä siis jatkuu.