Nyt on ollut paljon otsikoissa vastuullisesta kuluttamisesta ja siitä, minkälaista hiilijalanjälkeä kukin meistä jättää jälkeensä. On todella hyvä, että näistä asioista puhutaan laajasti, eikä näitä asioita voi oikein enää ohittaa, jos seuraa uutisia tai mitä vain artikkeleita, kolumneja tai blogeja.
En koe itse olevani todellakaan mikään ekoihminen, mutta on ollut tosi mielenkiintoista pohtia omaa elämäntapaa. Tiedostan pääpiirteittäin, mitkä asiat säästävät luontoa ja parhaani mukaan koitan toimia, mutta silti jotkut asiat ovat tulleet hieman yllätyksenä, että mitkä lisäävät omaa hiilijalanjälkeä. Asiaa avarsi Sitran Elämäntapatesti. Vaikkei se koko totuutta kertoisikaan, on se kuitenkin suuntaa antava, varsinkin tällaiselle ummikolle.
Elämäntilanteet muuttuu, tavat toimia muuttuu. Parikymppisenä elämä oli todella erilaista, kuin vaikkapa nyt lähes nelikymppisenä perheenäitinä ja näin ollen myös kuluttaminen on hyvin erilaista. Ennen asuin yksin kerrostalossa, enkä omistanut autoa, mutta kävin usein ravintolassa syömässä ja ostin uusia vaatteita melko tiuhaan. Nyt asun perheeni kanssa omakotitalossa ja omistan auton, mutta käyn harvoin ulkona syömässä ja shoppailen uusia vaatteita ehkäpä jo liian harvoin (en edes kehtaa sanoa, kuinka monissa housuissa tai paidoissa on reikiä, ja silti niitä vielä käytän). Kuluttaminen on kuitenkin muuttunut tässä ajassa paljon ja matkan varrella oli vielä liuta erilaisia variaatioita miten asuin ja elin.
En ole tehnyt elämässäni suoranaisesti hankintoja sen mukaan, mikä olisi kaikista ekologisinta, vaan sillä ajatuksella, mikä kestää mahdollisimman pitkään ja josta saan parhaan mahdollisen hyödyn, eli toisin sanoen rahoille vastinetta. Mielummin panostan toimivaan, kestävään ja esteettisesti kauniiseen, kuin kertakäyttöiseen ja väliaikaiseen. Haluan ostaa tarpeeseen, en huvin vuoksi. Ja vähemmälläkin pärjää, sen olen huomannut.
Työskentelin parikymppisenä muodin parissa, jossa mallistot vaihtuivat tiheään tahtiin. Oli syys-, talvi-, kevät- ja kesämallistot, sekä niiden välissä vielä flash-mallistot. Koko ajan tuli uutta ja piti pysyä kärryillä uusimmista trendeistä. Moinen vauhti alkoi ahdistamaan, enkä nähnyt tulevaisuuttani enää sillä alalla.
Nopeaa sykliä ja vaihtuvuutta enemmän minua kiinnosti pysyvyys. Lähdin opiskelemaan muotoilua, jonka alustana suunnittelulle oli kestävän kehityksen ajatusmalli. Tuohon aikaan ei ekologisuudesta ja hiilijalanjäljestä puhuttu samalla intensiteetillä, kuin tänä päivänä, mutta asiaa ei silti ohitettu. Tavoitteena oli suunnitella aina ajatonta ja kestävää, joka on kuitenkin nykyaikaista. Olen edelleen samalla alalla, vaikkakin graafiseen muotoiluun suuntautuneena. Mutta muotoilu itsessään kiehtoo ihan valtavasti, kuten arkkitehtuuri, jossa kestävä kehitys on todella suuressa roolissa.
Tilasin tuossa jokunen aika sitten Finnish Design Shopista meidän eteiseen ripustimia. Paketin mukana tuli kirje, jossa luki näin:
Me Finnish Design Shopissa vierastamme materialismia, mutta rakastamme estetiikkaa. Meistä vähemmän on enemmän, ja siksi sen vähän on parasta olla hyvin valittua. Laatu ei ole elitismiä, vaan vastuullista kuluttamista.
Oli todella ilahduttavaa saada tuotteiden mukana tämä kirje, jonka sanoman allekirjoitan täysin. Olen rummuttanut tuota ajatusta blogini alkuajoista asti ja varmaan hamaan tappiin asti niin teen, kirjoitan blogia tai en. Vähemmän on todellakin enemmän ja kun se vähempi on laadukasta ja kestävää, on se varmasti luonnollekkin myös parempaa. Kirjeen lopussa vielä muistutettiin, että kierrätäthän pakkausmateriaalit, jossa ostokset saapuivat. On hienoa, että monet yritykset kantavat kortensa kekoon ja esimerkiksi tällä tavoin ohjaavat asiakkaitaan toimimaan luontoa säästäen. Pieni, mutta merkityksellinen juttu.
Olenko itse sitten vastuullinen kuluttaja? Joissakin asioissa kyllä, joissakin en. Kerran sain kuulla, miten epäekologisia valintoja olen tehnyt asumisen suhteen, että miten epäekologinen uusi kivitalo on verrattuna esimerkiksi vanhaan puutaloon ja miten epäekologinen betonilattia on. Kun etsimme nykyistä kotiamme, eipä tosiaan ekologisuus painanut tuolloin vaakakupissa, vaan ihan muut asiat, kuten esimerkiksi perheemme terveys. Meidän talohistorian tietäen tämä piikittely oli hyvin erikoista. Enkä ole tehnyt kotimme materiaalivalintoja ekolasit silmillä, vaikka muutoin kestäviä ratkaisuja koitankin tehdä. Mutta en myöskään lennä usein tai ajele autolla pitkiä matkoja, jos nyt vertaamaan lähtisi.
Jokaisella meillä on omanlaiset tavat toimia ja elää. Toki asiallinen tiedon jakaminen on hyvästä, mutta tuskin kukaan meistä on tässä asiassa täydellinen. En minä ainakaan. Kannan korteni kekoon sen minkä pystyn, sen minkä tiedän ja sen minkä osaan. Tässähän sitä vanhetaan ja viisastutaan päivä päivältä enemmän. Varmasti jatkossa tulee tarkasteltua omia valintoja ja tekoja vielä enemmän, jotta toimii itse mahdollisimman vastuullisesti ja sitä samaa koittaa opettaa sitten myös omille jälkeläisille.
Design Wash 