Design Wash

27/09/2017

Talokaupat takana ja muutto tehty

Talon lopputarkastus meni heittämällä läpi ja perjantaina meillä oli viralliset talokaupat! Jännitystä riitti tietysti aivan loppumetreille saakka, kun laina-asioissa oli vielä jonkin verran säätöä ja vääntöä. Kysyttiin lainaa muutamasta eri pankista jo keväällä ja luulin, että kaikki oli selvää kun lainalupauskin saatiin, mutta kesän aikana oli tullut uusia sääntöjä, jotka sitten vaikeuttivat koko lainaprosessia. Oltiin maksettu talosta jo tuntuva käsiraha esikauppojen yhteydessä, joten muuta vaihtoehtoa ei ollut, kuin edetä.

Tuntui älyttömälle, että vieläkö jotain haastetta tuli meidän eteen vaikka kaikki piti olla jo selvää kauraa, mutta kyllä vain, ei kai asiat nyt noin vain sujakkaasti etene meidän kohdalla ja varsinkaan asuntokaupoissa. Kaikki selvisi kuitenkin viime hetkellä ja odotettu päivä koitti: saatiin nimet papereihin ja avaimet käsiin. Meillä on viimein oma koti! Huh ja hei.

Tavarat odottivat valmiina talon ulkovarastossa, joten pakettiautopakkaamiselta vältyttiin tällä kertaa. Itse kun en voinut noihin kantamisiin osallistua, niin minä sitten otin vastuun siivoamisesta ja tavaroiden paikoilleen laittamisesta. Mies alkoi olla aika naatti tavaroiden roudaamiseen, joutuihan hän kantamaan muutaman extrakierroksen tässä välissä. Ensimmäiset päivät on mennyt tarkkailemalla ja havainnoimalla tiloja sekä erinäisiä asioita. Paljon on onnistuneita juttuja, mutta myös asioita, jotka vaativat korjauksia ja muutoksia tai ihan vaan totuttelua. Helpottaisi kovasti, jos en olisi niin millintarkka. Kiinnitän ihan ihme asioihin huomion, meinaa välillä pää irrota sen seurauksena.

Mutta hei, vuoden kestänyt projekti tuli kuin tulikin päätökseen ja täällä sitä sitten ollaan, eikä vauvakaan vielä syntynyt! Laatikko kerrallaan ollaan asetuttu ja nyt on kaikki purettu. Terassi on vielä täynnä kaikenlaista varastokamaa mikä pitäisi käydä läpi. Asunto on vielä aika tyhjillään, joka tietää sitä, että pääsee sisustamaan! Sisustusintoa löytyy vaikka muille jakaa ja nopeasti hupenisi tonnit sinne tänne. Täytyy vaan miettiä akuuteimmat hankinnat ensin ja ajan kanssa sitten rakentaa kotia. Haluaisi laittaa heti kaikki paikat kuntoon, kun pää on täynnä ideoita, mutta maltti olkoon valttia – pakko ajatella niin. Sitä paitsi raha ratkaisee, eikä sitä nyt todellakaan liikoja ole.

Miltä uusi koti sitten tuntuu muutaman päivän jälkeen? Kieltämättä tosi hienolle. On tämä hieman outoa, että täällä nyt ihan oikeasti ollaan ja asutaan. Ei enää kodin etsimistä, eikä evakkoa. Saatiin kyllä melkoinen palkinto kaiken jälkeen. Olihan tämä heittämällä paras vaihtoehto kaikista mitä eteen sattui. Kaikella on tosiaankin tarkoitus. Mies kysäisi, mikä meidän uudessa kodissa on parasta. Hyvä kysymys ja montakin asiaa tuli mieleen. Ajattelin tehdä pienen listan siitä, mikä meidän kodissa on parasta näin parin päivän asumisen jälkeen. Myöhemmin voikin katsoa listaa läpi, onko asiat paljonkin muuttuneet. Miehen mielestä oli parasta, että voi hyppiä munasilleen rauhassa. Niin no, hyvä asia sekin. Pidä kuitenkin housut jalassa noin niinkuin muuten. Ja oma lista tulee tässä:

Betonilattia
Olen ihan rakastunut tähän lattiaan! Lattian ulkonäkö, sävy, pinta ja tunto on just täydelliset. Olen niin tyytyväinen, että pidin visiostani kiinni ja päätin panostaa. Se kannatti.

Pohjaratkaisu
Pohja tuntuu tosi hyvälle ja toimivalle, ihanan paljon tilaa jokaiselle toiminnalle. Jotenkin tosi hyvä ja järkevä pohja. Sisustuksellisia haasteita tuntuu hieman olevan, mutta niitä sitten ratkotaan mielikuvituksella ja massilla. Hah!

Raikas sisäilma
Ilman meidän ikävää kokemusta en edes osaisi ajatella sisäilmaa tai en siihen näin reagoisi. On aivan mahtavaa olla täysin uudessa puhtaassa kodissa, jossa on ihanan raikas sisäilma. Täällä on hyvä hengittää.

Keittiön valinnat
Kvartsitaso, musta hana, iso allas sekä kaappien muutostyöt. Nämä olivat todella nopeat valinnat, mutta niin vain nopeastikin pystyy tekemään hyviä valintoja, kun oma tyyli ja toimintatapa on selvillä. Tykkään ihan älyttömästi, vaikka olisin halunnut puiset ovet valkoisten sijaan. Huomasin, että koko runko pitäisi vaihtaa ovien mukana, joten nähtäväksi jää mitä tehdään.

Autopaikat
Vielä ei olla vieraita kestitetty, mutta parhaimmillaan meidän pihalle taitaa mahtua 6 autoa ja lisää mahtuu tarvittaessa kadulle. Ihan yllätyin siitä, että miten paljon tuossa onkaan tilaa. Ehkä sitä tulee varrattua edellisen kodin pihaan, jossa oli vain kaksi melko ahdasta autopaikkaa ja vieraita piti pyytää aina siirtämään autoja muualle, että naapurit pääsee liikkumaan.

Ei seinänaapureita
Tällaiselle misofoniasta kärsivälle hiljaisuus on parasta musiikkia korville. Nyt ollaan omakotitalossa, eikä muiden elämisten äänet tule seinien läpi. Tosin sitä oman perheen sirkusta saa sitten kestää senkin edestä, hah. Mutta myös se, ettei tarvitse vetää verhoja isojen ikkunoiden eteen naapureiden takia, on aika helmeä. Voi siis juoksennella pannut paljaana rauhassa. Tämä taitaa kuulostaa siltä, että tykätään olla aina alasti. Ei sentäs, ihan vaan suihkun tai saunomisen yhteydessä.

Yksitasoinen A-luokan kivitalo
Kivitalo on ollut jo pitkään haavena, enkä todellakaan uskonut, että nyt saisimme kivitalon. Vanhoja kivitaloja oli tarjolla ja hetken omakin komeus omistettiin, mutta ihan uusi kivitalo on iso juttu. Paksut seinät ja kunnon eristeet, jotka teki tästä talosta A-energialuokan kivitalon. Yksitasoisuus helpottaa tosi paljon, vaikka tykkäsin kyllä ihan kaksikerroksisestakin kodista. Mutta merkittävä asia on se, että lapsokainen viihtyy ekaa kertaa omassa huoneessa tosi hyvin. Leikkii siellä mielellään, kun kokee että ollaan siinä vieressä kuitenkin, aiemmin kun lastenhuone oli yläkerrassa ja yhteiset tilat alakerrassa.

Kodinhoitohuone
Erillinen kodinhoitohuone, eli kunnon tila pyykinpesulle, vauvan hoidolle ja muulle kotityölle. Meitsin valtakunta siis. Eipä se silmiä hivele ilmeeltään, kun samassa on tekniikkahuone, mutta kaikki aikanaan. Muutamilla jutuilla siitäkin tulee oikein kiva.

Tässäpä listaus, mitä tuli nyt ensisijaisesti mieleen. Vielä vaatii asettumista, jotta näkee miten koti oikeastaan toimii. Itselleni tuo asia on jotenkin tosi tärkeä, että koti on nimenomaan toiminnallinen, mutta toki sen täytyy silmiäkin miellyttää.

21/09/2017

comments 6

Superyllätys!

Kävin maanantaina neuvolassa, jossa tehtiin perusmittaukset ja kyseltiin vointia. Miltäpä näyttää, väsymys loisti meikäläisessä päästä varpaisiin. Olin nukkunut edellisyönä vissiin ihan normaalisti, mutta olo oli todella väsynyt. Kun otimme verinäytteen, selvisi että hemoglobiini oli 98 eli reilusti jo anemian puolella, vaikka koko raskauden se oli ollut ihan hyvissä lukemissa. Ihmekös, kun olin aivan töttöröö. Kerroin siinä samalla, että olimme saaneet hieman ikäviä uutisia vauvan tilanteesta, joka vaikutti myös omaan olotilaan.

En ole aiemmin ajatellut, että voisin mennä ulkopuoliselle juttelemaan asioista. Sissinä vaan menty eteenpäin ja odotettu asioiden selviävän siinä samalla. Onhan tässä moni asia mennyt hyvin, mutta haastetta niistä huolimatta koko ajan. Nyt kun omat voimat on alkanut ehtymään, niin voisi kai auttaa, jos vähän juttelisi. Täällähän mä hölötän aika avoimesti ja toki myös ystäville sekä tutuille avaudun, mutta voisiko ulkopuolisen ammattiauttajan apu eli terapia olla paikallaan? Tätä eräs ystäväni suositteli, kun oli itse aikoinaan saanut omiin juttuihin tukea. Innostuin asiasta ja päätin ottaa asiakseni varata ajan.

Kerroin terapia-ajatuksesta myös neuvolan tädille, joka arveli sen olevan oikein hyvä asia, jos löytyisi sitä kautta jeesiä. Hän antoi yhteystiedot, mutta siihen samaan tokaisi, että voipi mennä sitten 4 kuukautta, kun saan ajan. Siis mitä?! Ei kun ajattelin samantien mennä juttelemaan, vaikka heti tällä tai ens viikolla. Noh, sama kait se. Saahan niitä aikoja yksityiseltä varmaan nopeammin, vaikkei mitään akuuttia tarvetta taida ollakaan, mutta kun kerran olin jo niin reippain mielin istuntoon lähdössä, niin sitten se olisi myös tullut tehtyä.

Terapia jäi toistaiseksi vielä muhimaan, enkä vielä aikaa lähtenyt varailemaan. Eräs ystäväni oli tulossa illalla kylään, kiva vaihtaa kuulumisia face to face pitkästä aikaa. Vaikka olo oli todella rikkikatkipoikki ja vaakataso meinasi viedä voiton, tiesin, että ystävän näkeminen piristää aina. Tämän ystävän seurassa, joka on ollut elämässäni jo yli 30 vuotta, ei tarvitse esittää pirteää, iloista tai energistä, jos oikeasti fiilis on jotain ihan muuta. Kunhan vaan saa olla ja turista niitä näitä. Pötköttää sohvalla pieruverkkareissa, juoda teetä, syödä herkkuja ja nauraa elämälle. Se kuulosti oikein hyvälle. Ei tehdä mitään, ollaan vaan.

Yritin ottaa päiväunet, muttei siitä oikein mitään tullut. Kun lähdin avaamaan ulko-ovea, siinä lähtiessä nauroin omalle peilikuvalle miten turtuneen näköinen muija sieltä katsoi takaisin. Tai miten nyt pystyin itseni näkemään, kun silmät olivat puoliksi kiinni väsymyksestä. Kun pääsin ovelle, vastassa oli melkoinen yllätys! Ystävä oli kyllä siinä, mutta niin oli muitakin! Piti hieraista silmiä pariin kertaan, että mitä ihmettä, mitä te muut teette täällä Lauttasaaressa…

Meni hetken (tai ehkä pidemmänkin) tajuta, että tytöt olivat järjestäneet minulle Baby Shoverit!! En todellakaan osannut odottaa mitään tuollaista ja olin aivan ällikällä lyöty! Hetken päästä pöytä notkui täynnä kaikenlaisia herkkuja ja mielettömän ihania lahjoja. Veti ihan sanattomaksi. Yllätys onnistui ihan täydellisesti ja minkälaiseen hetkeen tämä tulikaan, oli ihan uskomatonta. Oli itkussa pitelemistä.

Vaikka Baby Shovereilla onkin melkoinen jenkkileima, niin ihan se ja sama, on nimittäin super ihana tapa muistaa raskaana olevaa ystävää tällä tavoin. Itselläni tämä raskaus ja viime aikojen tapahtumat ovat koetelleet rankemmalla kädellä, niin tällainen yllätys on paljon enemmän kuin pelkkä vauvajuhla. Tämä on parasta terapiaa mitä vain voi olla, ystävien seura. Oli muuten elämäni ekat Baby Shoverit ja vieläpä omat. Vaippavauva oli kyllä mahdottoman hauska idea perinteikkään vaippakakun sijaan. Söpö kuin mikä! Ja vitsit kaikkea muutakin ihanaa lahjaa tuli mm. Aarrekidin pehmolelu, Soma Livingin viltti, kollageeni kasvohoito, kukkanen ja kasapäin herkkuja. Kun Nuka näki vaippavauvan, niin tokaisi silmät pyöreenä: ”Tuliko tämä äitin mahasta?” :D

Kiitos Johanna, Mervi, Maija ja Elina mielettömän ihanasta yllätyksestä! Olen edelleen ihan hämmentyneenä tuosta illasta. Oli älyttömän hauskaa ja se tuli kyllä niin tarpeeseen ♥

20/09/2017

comments 3

Viittä vaille valmista

Kaupallinen yhteistyö / Designbetoni

Tällä viikolla talolla tehdään viimeiset työvaiheet ja sitten on enää loppusiivouksen, lopputarkastuksen sekä virallisten kauppojen aika! Sehän tietää sitä, että sitten saadaan avaimet käteen ja päästään muuttamaan sisään. Aika on mennyt jotenkin todella nopeasti ja työt ovat edenneet kuin itsestään, mutta todellisuudessa työmiehet ovat paiskineet hommia kovaan tahtiin, jotta me saadaan muuttovalmis koti ajallaan. Siellä on siis pihakin jo valmiina istutuksia myöten!

Yleensä itse olen ollut suunnittelemassa ja myös tekemässä, mutta nyt joku toinen tekee meidän puolesta lähes kaiken. Onneks muutamiin juttuihin olen päässyt vaikuttamaan, kuten lattiaan, joka tehtiin viime viikolla. Käväisin katsastamassa valmiin lattian ja taas kerran sai jännittää, mitä tuleman piti. Oliko sävy oikea, pintakuviointi toivotunlainen ja miltä se muuten näyttäisi. Sain rakentajalta hieman ennakkotietoa siitä mitä odottaa. Kuulemma lattia näytti tosi hienolle, mutta jotain ongelmaakin siellä oli, kannattaa varautua. Syvään hengitys ja askel peremmälle.

Kyllä vain. Lattia näytti kerrassaan upealle!! Ensinnäkin, lattian sävy oli juuri nappivalinta! Se ei ollut liian tumma tai liian vaalea, vaan juuri sellainen kuin toivoinkin olevan. Myös lattian pintakuviointi oli sellainen mitä halusinkin, sopivan vivahteikas, mutta pääosin tasainen. Valitsin käsittelyksi mattapinnan, koska en halunnut kiiltävää pintaa. Tämäkin valinta oli todella mieleinen, vaikka pinta tuntui yllättävän karhealta. Luulin, että myös mattapinta olisi sileä mattailmeestään huolimatta, kai olisi pitänyt kysyä siitä tarkemmin. Satiini olisi ollut toinen vaihtoehto ja sitä suositeltiin, mutta pelkäsin sen olevan liian kiiltävä. Katsotaan nyt ensin miltä lattia tuntuu käytössä ja jos haluan käsitellä sitä vielä jotenkin uudelleen siloisemmaksi, niin kuulemma vahalla se onnistuu. Hyvä homma.

Ja sitten siihen ikävempään yllätykseen. Olin aiemmin tilannut työmiehen tasoittamaan ja maalaamaan seinien sekä lattioiden väliset reunat, koska tavoitteena oli listattomuus. Työ tehtiin ja siistiltä näytti, mutta jotain oli sitten käynyt lattian teon yhteydessä. Näky oli kieltämättä aika raffi. Selvisi, että hiomakoneella oli vetäisty kaikki tasoitetut ja maalatut seinäpinnat uudelleen auki vähän niinkuin vahingossa. Eli se tasoitustyö mistä maksettiin listattomuuden takia, oli täysin turhaa. Nyt oltiin taas samassa tilanteessa.

Olimme kyllä käyneet työvaiheet läpi paikan päällä, puhelimessa sekä sähköpostitse, joten kaikesta löytyi onneks mustaa valkoisella. Painotin asiaa monta kertaa, ettei listoja tule, vaan seinien tasoitustyö tehdään ennen betonilattian asennusta, joka oli myös lattiantekijän suositus, jotta jälki on varmasti siisti. Aika surkeaa, että näin silti kävi ja viikon työ meni hukkaan. Noh, eipä asiaa jäädä sen enempää murehtimaan, vaan se korjataan. Lattiamies lupasi käydä laittamassa päälle maalattavaa akryyliä koloihin, eli ihan jokaiseen seinään. Toivottavasti akryylin avulla saadaan reunat siistittyä kuntoon. Seinästä oli irronnut paikoittain myös maalit suojateipin irroittamisen yhteydessä, joten korjaus- ja viimeistelytyötä on enemmäkin tiedossa.

Kaikenlaista sitä sattuu, vaikka kuinka yrittää ikävät sattumukset estää. Virheitä tapahtuu kaikille, mutta ne on hyvä myöntää ja sitten korjata asianmukaisesti. Vaikka vähän harmitusta tulikin, olen älyttömän tyytyväinen muuten tuohon lattiaan! Se on tosi ihana! Nyt vaan toivotaan, että lopputarkastus menee huomenna läpi ja kaupat toteutuu perjantaina. Jännän äärellä ollaan, huh.

16/09/2017

comments 20

Pienokainen, pysy vahvana

Jokainen äiti tai isi tietää, miten oma lapsi tuo mukanaan paljon murhetta, huolta ja pelkoa. Ehkäpä jo niinkin aikaisin, kun tieto pienen saapumisesta on kahdella viivalla todettu. Itselläni raskaus oli puoleen väliin saakka melkoista jännitysnäytelmää aiempien menetysten takia, ja onneksi olo alkoi rauhottumaan, kun useampi ultra oli takana ja todettu kaiken olevan hyvin. Oikeastaan mielenrauha tuli vasta ajan kanssa ja siinä kohtaa, kun vatsa kasvoi silmin nähden ja liikkeet tuntuivat hyvin selkeästi päivittäin.

Nyt mennään raskausviikon 37 lopussa, eli enää olisi muutama hassu viikko laskettuun aikaan. Olen käynyt tällä viikolla kaksi kertaa ultrattavana. Maanantaina oli synnytystapa-arviointi Neuvolapolilla, koska esikoinen tuli kiireellisellä sektiolla, monta leikkausta kun ei voi tehdä. Katsottiin tilannetta ennakkoon, mikä olisi paras synnystystapa ja myös oma toiveeni huomioitiin. Haluan tietysti ihan normaalin alatiesynnytyksen, jos vain suinkin mahdollista, koska se on paranemisen kannalta paras vaihtoehto, mutta tietysti niin mennään, mikä on vauvan sekä minun terveyden kannalta järkevin. Viimeksi loppui vauvan sydänäänet voimakkaiden supistusten ajaksi, eikä alatiesynnytystä siinä kohtaa enää jääty odottelemaan. Ei mennyt kauaa, kun pienokainen oli turvallisesti maailmassa. Itse olin untenmailla synnytyksen ajan, joka oli pettymys, kun olin odottanut tuota h-hetkeä niin pitkään. Mutta koska en kestänyt olla hereillä, kun paikkoja availtiin, halusin, että minut nukutettaisiin leikkauksen ajaksi.

Arvoinnin yhteydessä tehtiin ultra ja laskettiin, että vauva menee täysin keskikäyrällä ja vastaa raskausviikkoja. Lapsivettä oli normaalisti, syke oli hyvä, liikkeet olivat normaaleja ja kaikki vaikutti olevan mallillaan. Jotain epäillyttävää tutkimuksista kuitenkin löytyi ja sain heti uuden ultra-ajan parin päivän päähän. Enpä osannut huolestua, koska ajattelin sen olevan vain kontrollikäynti, jossa todetaan vauvalla olevan kaikki hyvin.

Kävin torstaina toisessa ultrassa Naistenklinikalla Meilahdessa. Lääkäri mittaili vauvaa pitkään ja hän arvioi vauvan olevan ihan erikokoinen, mitä aiemmin oli minulle kerrottu. Vauva oli kuulemma arvioidun 2 700 g sijaan vain 2 000 g. Aika iso heitto, sanoisinko. Esikoisemme syntyi 2 820 g kokoisena 11 päivää yli lasketun ajan ja siskoni molemmat lapset ovat syntyneet alle 3 kiloisina, joten en sinänsä sitä säikähtänyt, mutta ihmettelin todella paljon sitä, miten voi painoarvio olla niin erilainen kahden päivän sisällä. Toki on lääkäreissä ja kätilöissä, eli mittaajissa eroja, mutta silti. Vauva vastaisi tällä kertaa koon puolesta viikkoja 31. Sitten lääkäri kertoi, että nestekertymää ja tukosta löytyi vauvan suolistosta, kuten olivat aiemminkin näin katsoneet ja nyt asiaa pitäisi tutkia vielä lisää. Ei kuulemma mitään hälyyttävää, mutta ei normaaliakaan. En muista millä lääketieteellisellä nimellä tuota asiaa kutsui, mutta aika kova huoli siinä tuli. Sain taas uuden ultra-ajan ja lääkäri sanoi, että voi olla mahdollista, että synnytys käynnistetään. Vasta sitten tiedämme varmasti tästä asiasta, kun vauva on syntynyt ja joudutaanko vauva leikkaamaan. Siinä kohtaa sydän alkoi hakkaamaan ja pelästyin, mitä saattaa olla edessä. Minut ohjattiin käytävälle ja pidättelin itkua. Yritin käydä läpi ja ymmärtää sitä mitä lääkäri oli hetki sitten sanonut.

Kun pääsin klinikalta ulos, soitin järkyttyneenä miehelle. Olin odottanut, että pääsen laittamaan hänelle tuttuun tapaan viestin: “Vauvalla kaikki hyvin”, mutta tällä kertaa en saanut sanottua mitään, kun aloin vaan itkemään hysteerisesti. Pelko, huoli ja epävarmuus iski, enkä tiennyt mitä sanoa. Mies yritti saada selvää ja rauhoitteli, että kaikki on varmasti hyvin. Sitä minäkin toivoin, mutta jos lääkäri sanoo suoraan, ettei kaikki ole ihan niinkuin pitäisi, niin siinä kohtaa kauhuskenaariot pyörii vaan mielessä. Vaikka maanantaina asiasta jotain mainittiinkin, en ollut valmistautunut ollenkaan siihen, mitä seuraavaksi kuulisin.

Olen ollut jo hetken sitä mieltä, etten pysty vastaanottamaan enää yhen yhtä isompaa vastoinkäymistä, olen ihan liian väsynyt niihin, eikä energiaa riitä enää niiden käsittelemiseen. Ja juuri tällaista en toivonut raskauden viime metreille. Olen odottanut sitä hetkeä, että voin vaan hengähtää kaikesta ja todeta asioiden olevan viimein hyvin.

Istuin autossa varmaan 2 tuntia ja kokosin itseäni. Kun viimein koin olevani ajokunnossa, kävin syömässä, otin pitkän kuuman suihkun ja loppupäivän nukuin, kun en kyennyt tekemään enää mitään muuta. Varasimme uuden ultra-ajan yksityiselle ensi viikolle, jos saisimme kolmannen osapuolen arviota vauvan kunnosta ja tarkempaa selvitystä, vaikkei asialle mitään voikaan tässä kohtaa tehdä. Sitä vain toivoo, että kaikki on hyvin ja saamme terveen pienokaisen pian syliin. Ei pitäisi murehtia ja pelätä asiaa, jos ei ole mitään varmaa tietoa, mutta ehkä se tässä pelottaakin. Epävarmuus ja epätietoisuus. Ja tällainen on niin iso asia, että sitä tahtomattaan reagoi todella voimakkaasti. Nyt sitten odotellaan uutta ultraa ja niitä hyviä uutisia.

On ehkä jäänyt kertomatta kumpi meille on tulossa? Rakenneultrassa asia jo selvisi, vaikken silloin saanutkaan selvää kuvaa siitä, kumpi se on. Mutta maanantain ultrassa asia ei jäänyt enää epäselväksi: se on poika! Oli taas niin miehekkät varustelut ja tällä kertaa sain myös todistusaineistoa mukaan. Olisittepa nähneet isin ilmeen, kun näytin kuvaa :D Miesvalta siis jatkuu meillä. Voi pojat!

En malta odottaa, että pienokainen saapuu maailmaan. Ja milloin hän tekee tuloaan, se jää nähtäväksi. Saa tulla milloin vain, kunhan pieni on terve ja hyvinvoiva. Se on tärkeintä ♥

14/09/2017

comment 0

Habitare 2017

Niin se tämäkin pallomaha onnistui vierimään Habitareen ystävän kanssa. Tutustuminen messujen antiin huolella ajan kanssa taitaa olla urbaanilegenda omassa päässä, koska olihan se arvattavissa, ettei muutama tunti mihinkään riitä. Tuttuja on siellä niin paljon, että sitä vaan jäi suustaan kiinni jatkuvasti, mutta se onkin messuilla parasta, ei käy kieltäminen. Toki tässä on koko loppuviikko vielä aikaa käydä ihastelemassa tarjontaa, joten katsotaan, jospa sinne vielä uudelleen selviydyn. Tässä pieni kooste siitä mitä kameraan tarttui ja mikä omaa silmää miellytti.

Habitaressa oli monta ihanaa messuosastoa ja monen monta kivaa tuotetta. Tyylikkäitä stailauksia, asetelmia ja kokonaisuuksia. Vaikka messutarjoukset vilisivätkin edessä, onnistuin hienosti välttämään houkutukset. Meinasin ostaa muutaman korin lasten leluille Annon osastolta, mutta eipä olleet vielä myynnissä.

Luonnonmateriaalit sekä tummanpuhuvat värit olivat tänä vuonna vahvasti läsnä. Kieltämättä ihailtavaa värinkäyttöä monella osastolla, vaikka hillityimmät ja neutraalit värit tuntuivat edelleen omimmilta. Samaa taisin tokaista viime vuonna, mutta suottapa sitä omaa kotia tarvitsee väreillä tai trendeillä vuorata, jos ei omaksi koe. Luulen, että uuden kodin värit tulevat enemmän materiaalien kautta, kuten puun ja nahan.

Suosittelen kaikille sisustuksesta ja muotoilusta kiinnostuneille poikkeamaan Habitaressa! On ehdottomasti käymisen arvoinen. Ahead-alueella oli monta helmeä ja yläkerrassa vielä Showroom, joka jäi itseltäni ihan kokonaan välistä.