06/10/2017
comment 0

Isoveli kun nimen keksi

Ollaan pohdittu uudelle tulokkaalle nimeä jo jonkin aikaa. Tytölle olisi ollut valmiina koko nimi, mutta kun tieto toisesta pojanpallerosta tuli, tiesin että haasteen edessä ollaan. Ihan siitäkin syystä, että kohta mennään kolme vastaan yks eli pojat vastaan mutsi, mutta mikä nimi toiselle pojalle. Eipä ollut ensimmäisenkään kanssa ihan helpoin valinta, mutta nyt kakkosen kohdalla tuli todellinen tenkkapoo.

Nimi pitää rekisteröidä viimeistään kahden kuukauden päästä syntymästä ja laskettuun aikaan on enää 3 päivää. Siis mitä ihmettä, ei enää edes viikkoa! Aika menee todella nopeasti, joten se nimi olisi ihan hyvä jo pian olla, ettei se sitten ole paniikissa valittuna joku Pertti Ponteva. Tahtoisimme hänelle kolme nimeä, kuten isoveljelläkin on, kivasti yhteen sointuvat nimet. Haluan, että etunimi on erikoinen, mutta helppo sanoa ja kirjoittaa.

Olen ehdottanut miehelle useampaa nimeä ja myös toisin päin, mutta nikottelua on ollut puolin ja toisin. Aina joku ulkopuolinen henkilö on tullut liian vahvasti mieleen tai muuten vain ei tunnu luontevalta. Kyselin Nukaltakin, että mitä hän tykkää tästä tai tuosta nimestä, ja aina vastaus on ollut ei. Joko nimi on ollut liian tyttömäinen tai jonkun päiväkodin kaverin nimi. Mitä se 3,5-vuotias mistään nimistä voi mitään tietää, saatoin hetken ajatella. No enpä ajattele enää!

Kysäsin sitten Nukalta, että mikä voisi olla pikkuveljen nimi. Hän pohti hetken ja sanoi yhden nimen ääneen. En ollut koskaan kuullutkaan tuota nimeä ja vielä varmistin mitä hän sanoi, ettei vain tarkoittanut jotain muuta. Eipä tarkoittanut ja sanoi sitten uudelleen nimen hyvin itsevarmasti. Nimi kuulosti tosi kivalle ja katsoin nimirekisteristä mahtaako sitä edes siellä olla ja sehän oli! Nimeä on rekisteröitynä alle 50, eli juuri niin erikoinen kuin toivoinkin. Soitin heti miehelle ja kerroin minkä nimen Nuka oli keksinyt. Mies ihastui myös siihen samantien, joten päätös nimestä tehtiin siltä seisomalta.

Miten kiva juttu, että isoveli keksi pikkuveljelleen nimen! Jotenkin tosi hienoa ja merkittävää. Toinen nimikin tuli sitten aika pian, mutta kolmas on vielä työn alla. Noh, eiköhän sekin tässä keksitä. Toisten nimien ei tarvitse olla niin erikoisia, mutta kunhan tuntuu hyvältä ja sointuu keskenään. Nimiäisissä sitten paljastetaan minkä nimen pienokainen sai ♥

05/10/2017
comments 5

Keittiön varmat valinnat

Kotimme on ollut aina hyvin vaalea ilmeeltään. Tässä kodissa vaaleus pääsee entisestään oikeuksiinsa korkeiden tilojen, isojen ikkunoiden ja vaaleiden pintojen ansiosta. Sisustustrendinä on nyt voimakkaat ja tummat värit, mutta itse suosin edelleen vaaleampia kokonaisuuksia, varsinkin sisätiloissa, koska se vaan tuntuu eniten omalta. Mustan värin tuoma kontrasti kiehtoo vuodesta toiseen ja pelkästään valaisimessa oleva musta johto saattaa miellyttää erityisen paljon. Tällä kertaa, kun pääsin keittiön ilmeeseen vaikuttamaan, tiesin heti mitä sinne haluan: vaaleutta ja mustia kontrasteja.

Olen haaveillut Niviton matta mustasta Rhythm-hanasta jo pidempään ja oli tarkoitus laittaa se edesmenneeseen Old Ladyyn, mutta eipä suunnitelmia pidemmälle päästy, kun lähtö tuli. Onneksi, koska jos olisimme kerinneet remontoida talon hyvälle mallille rahalla ja rakkaudella, olisi takaisku ollut entistä pahempi. Kaikki uusi laitettu olisi mennyt kaatopaikalle muun tavaran mukana.

Mutta nytpä pääsin toteuttamaan hanahaaveen uuteen asuntoomme ja vitsit, että olen tuohon niin tyytyväinen! Se tuo ilmettä keittiöön toivotunlailla, sopivasti kontrastia sopivan hillitysti. Hana on itsessään jo elementti, jonka muotoilu on tyylikäs ja siro. Aiemmin on kai ollut niin, ettei kyseinen hana ole tyyppihyväksytty ainakaan taloyhtiöissä, mutta sain Diapolista mustaa valkoisella, että kyllä on ja niinpä hanakin meni talon lopputarkastuksessa heittämällä läpi.

Kvartsitaso oli toinen, jonka halusin aikoinaan jo remonttiasuntoon. Olipa kiva, että sain myös sen tänne laminaattitason tilalle! Kvikin valkoinen Mano-keittiö oli valittu rakentajan puolesta etukäteen, joten oikeansävyinen taso piti etsiä sen mukaan. Juuri kyseistä Noble Supreme White -kvartsitasoa olin vuosi takaperin ihaillut ja se natsasi Kvikin mattavalkoisten ovien kanssa yksiin. Oli nimittäin aika paljon erilaisia kvartsitasoja tarjolla, joissa värisävyt ja kuvioinnit vaihtelivat paljonkin. Halusin tasoon rauhallisen kuvioinnin ja luonnollisen neutraalisti taittuvan valkoisen sävyn, joka tarvittaessa toimii myös vaaleiden puuovien kanssa. Juoksin muutamassa paikassa ovi kädessä ja oikea taso löytyi Keittiömaailman valikoimasta.

Myös alta asennettu iso matta musta Franken komposiittiallas tuli Keittiömaailman kautta. Allas on reilun kokoinen ja tykkään siitäkin tosi paljon. Vaikuttaa laadukkaalta ja helposti puhdistettavalta, joka on keittiöpuuhissa enemmän kuin suotavaa. Alan olemaan tuon pikkunamikan eli viemärisihdin avaajan kanssa ihan sujut. Ei se silmiä edelleenkään miellytä, mutta kun tässä osui eteen pahempiakin versiota, niin kyllä tuon kanssa voin elää. Mustan ruiskumaalin se varmaan saa vielä jossain kohtaa pintaansa.

Haaveilemani puuovet saavat odotella vielä tovin, kun vissiin kaikki rungotkin pitäisi vaihtaa siinä samalla, ettei valkoiset rungot loista välistä, joten näillä mennään. Otetaan sitä puuta sitten pienempinä pintoina, vaikkapa avohyllyn muodossa. Tykkään kokonaisuudesta kuitenkin tosi paljon! Sain jo monta asiaa mitä olen kovasti halunnutkin ja keittiö tuntuu toimivan oikein hyvin.

04/10/2017
comment 0

Vaunuostoksilla

Käytiin miehen kanssa vaunuostoksilla muutama viikko takaperin tai ainakin alustavasti kartoittamaan valikoimaa, millaiset vaunut voisimme ostaa uudelle tulokkaalle. Toki alkoi olla jo hieman hoppu vaunujen kanssa, kun tilausajat saattavat olla useamman viikon tai kuukauden. Oli lauantai-iltapäivä ja huomasin, että lähes kaikki lastentarvikekaupat, joissa vaunuja myydään, oli mennyt jo kiinni. Ainut paikka, joka oli vielä auki tuohon aikaan, oli Espoon Sellossa Vauvatalo Johanna. Sitä kohti siis, kunhan nyt jostain pääsisimme alkuun.

Meillä oli aiemmin Emmaljungan Nitrot sekä matkarattaina hieman pienemmät Emmaljungan Vikingit. Vaikka oikein hyvät molemmat olikin, halusin tällä kertaa jotain ihan muuta. Moni ystävä suositteli Bugaboo-vaunuja, jotka oli vahvasti harkinnassa, koska ovat tyylikkäät ja oikein passelit ainakin kaupunkivaunuiksi. Vauvatalossa ei ollut kyseistä merkkiä ollenkaan saatavilla – Emmaljungaa sitäkin enemmän. Sitten eteen osui Stokken vaunut, joista oli muutama malli esillä. Olen aiemmin ehkä hieman vierastanut Stokkea, mutta heti kun otin yhdet vaunut kokeiltavaksi, ihastuin samantien.

Halusin hyvin yksinkertaiset vaunut, jotka olisi mahdollisimman kevyet, kääntyvillä etupyörillä, tilavalla alakorilla (tai ainakin helposti täytettävällä), taitettavan työntökahvan, pieneen tilaan menevät ja värinä täysin mustat. Kaikki muut kriteerit kolahtivat, mutta täysin mustat saikin täyskäännöksen! Mustat vaunut muistuttivat aivan liikaa edellisiä vaunujamme, emmekä sitä halunneet. Olisihan ne olleet tyylikkäät ja ajattomat, mutta kaipasimme nyt ihan uutta ilmettä.

Hetken siinä mallailimme ja pohdimme eri väri- ja kangasyhdistelmiä. Jos mies ei olisi ollut mukana, olisin ehkä valinnut varman päälle eli taas kerran black in black, mutta nyt päädyimme hyvinkin vaaleaan versioon, Stokke Scoot -yhdistelmävaunuihin, joissa pyörät, alakori ja työntökahva on mustat/tummanharmaat, runko alumiinia, koppa sekä myöhemmin vaihdettava istuinosa vaalean harmaata kangasta. Tuo kokonaisuus oli loppujen lopuksi kaikista kivoin ja väriltään freshein. Tuotteet olivat onneksi heti saatavilla. Vitsit miten hyvä fiilis tuli, kun niinkin nopeasti saatiin päätös tehtyä, eikä tullut tarvetta lähteä kiertelemään enää muihin vaunuputiikkeihin. Saimme todella mukavaa, hyvää ja asiantuntevaa palvelua, joka vaikutti myös ostopäätökseen.

Vaikka valinta oli itsestänikin hieman yllättävä, tuntui Stokket olevan nyt juuri oikeat. Toivottavasti ovat myös käytössä hyvät ja toimivat, pian päästään tositoimiin! Mukaan ostimme vielä muutaman lisävarusteen, kuten turvakaukalon adabterin ja juomapullotelineen. Aika ihanaa, kun tämmöinen hankinta meni sittenkin mutkattoman nopeasti, eikä tarvinnut jäädä moista enää pohtimaan. Joskus näin.

03/10/2017
comments 13

Valmis betonilattia

Kaupallinen yhteistyö / Designbetoni

Olen saanut paljon kyselyä betonilattiastamme. Ollaan asusteltu nyt reilu viikko uudessa kodissa ja ajattelin kertoa käyttökokemuksia lattiasta, miltä se on tuntunut ja miten se on toiminut.

Lattia on Elämyslattia+ eli toisin sanoen mikrosementtiä. Nimi riippunee siitä miten kukakin sitä markkinoi ja myy, mikrosementti saattaa olla suurimmalle osalle tutumpi käsite. Tilasin lattian Designbetonilta ja työn suoritti Lattiamies. Ennen valintaani pyysin tarjouksen kahdelta eri toimijalta ja Lattiamiehen käynti tarjouksineen vakuutti minut kertaheitolla.

Valitsin lattian väriksi hopean, joka oli toiseksi vaalein kahdeksasta eri väristä. Värivalinta piti tehdä melko pienestä mallipalasta, ja tietysti jännitti, jos väri onkin liian vaalea ja mitäänsanomaton, mutta se osottautui ihan täydelliseksi sävyltään ja tummuusasteeltaan. Mielestäni se toimii tosi nätisti erilaisissa valaistuksissa, luonnonvalosta hämärään ja myös kodin eri valaistuksissa. Sävy on sopivan pehmeä ja murrettu. Katsotaan sitten miten se toimii tulevan sisustuksen kanssa, kun hiljalleen saadaan paikkoja laitettua. Nyt vaikuttaa jo vahvasti siltä, ettei se ole ristiriidassa minkään kanssa.

Kiiltoasteeksi valitsin matan, joka oli niinikään mielestäni paras valinta. Vaihtoehtoina on kolme eri kiiltoastetta: matta, satiini ja kiiltävä. Aluksi lattia tuntui käsin kokeiltuna karhealta, mutta silloin sen päällä saattoi olla vielä reipas kerros remonttipölyä ja imuroinnin jälkeen karheus hävisi. Lattia tuntuu nyt oikein ihanalta paljaiden jalkojen alla. Mattaisuus on siitä myös hyvä, ettei se ole yhtään liukas. Napero on sen ikäinen, että se juoksee joka paikkaan ja jatkuvasti, joten eipä tarvitse pelätä liukastumisia. Vaikka betonilattia saattaa olla ilmeeltään aika kylmä, lattialämmitys kuittaa käytännössä senkin pois. Kylmältä lattia ei siis tunnu. Pakkaskeleillä se saattaa jopa tuntua lämpöiseltä, kun nyt se on sopivan neutraali.

Olen aina ollut aika tarkka siitä, että kodista ja tavaroista pidetään huolta. Siinä kohtaa, kun lapsi tuli talouteen, on ollut pakkokin asian suhteen relata. Välillä ne tavarat lentää ja paikat kolisee, eikä sille aina minkään mahda. Yllättävän vähän on mitään kuitenkaan hajonnut, vaikka meno ja meininki välillä onkin aika hurjaa. Mitä sitten tulee lattian kestävyyteen, tuntuis Designbetoni toimivan lapsiperheessä ihan loistavasti. Ja ihan sellaisella omatoimisella testaamisella, eli painavan huonekalun työntämisellä ronskisti lattiaa pitkin, ei lattiaan jäänyt naarmun naarmua! Jostain mustaksi maalatusta huonekalusta tuli kolahtaessa jälki, mutta eipä se nyt haittaa. Mies taisi säikähtää enemmän meikäläisen reaktiota.

Levitystekniikaksi valitsin tasaisen, kun vaihtoehtona oli myös elävämpi pinta. Rauhallisempi ilme tuntui näin isolla pinnalla paremmalta. Pinta ei ole kuitenkaan täysin tasainen, onhan lattia tehty käsityönä. Ja pieni elävyys tuntuu hyvältä, lattia on kuitenkin betonia ja pinnan kuuluukin olla eläväinen, näin ollen ajan kanssa tulevat elämisen jäljet eivät haittaa eikä osu silmiin. Ja jos jotain isompaa jälkeä tulee, niin kuulemma sekin on paikattavissa. Aiemmin kerroin siitä ikävemmästä yllätyksestä, kun lattioiden ja seinien väliset reunat oli hiottu vahingossa uudelleen auki, kun ne oli juuri tasoitettu ja maalattu, mutta Lattiamiehen laittama akryyli auttoi asiaan. Kokonaisuudesta tuli oikein siisti, vaikka onhan tuota paikkaamista ja maalaamista vielä edessä. Täytyy ottaa joku päivä projektiksi moinen.

Summa summarum, lattian valinta oli kaiken kaikkiaan ihan super hyvä. Siis parempi kuin osasin odottaakaan. Vahva suositus. Kiitos Designbetoni ja Lattiamies!

29/09/2017
comments 14

Pohjapiirustus

Kerroin aiemmin, että olen erityisen tyytyväinen talon pohjaan, neliöihin sekä tilojen jakoon. Pohja teki vaikutuksen jo heti ensinäytöllä ja oli tietysti merkittävä tekijä ostopäätökseen, vaikka kokonaisuus ja tunne ratkaisikin. Asuinneliöitä on 128 m², joka tuntui juuri sopivalta meidän tarpeeseen, ei yhtään liikaa tai liian vähän. Huoneluku oli myös tärkeä ja tarvitsimme vähintään kolme makuuhuonetta, joista yksi toimisi työhuoneena.

Yksitasoisuus ja korkeat huoneet tuovat lisää tilantuntua. Katto on pulpettikatto, joka on korkea yleisissä tiloissa laskeutuen makuuhuoneisiin päin. Katon vino linja näkyy siis vielä makuuhuoneissa, mutta kylpyhuoneessa, wc:ssä ja kodinhoitohuoneessa on tasakattoa paneelilla. En ole ollut överikorkeiden tilojen fani oikein koskaan, enemmän tykännyt kompaktista ja kodikkaasta, mutta tässä asunnossa korkeus toimii. Ehkä sitä on juuri sopivasti.

Lukijat toivoivat nähtäväksi talomme pohjapiirustusta. Piirsin sen uudelleen arkkitehdin tekemästä piirustuksesta ja aikalailla alkuperäisten suunnitelmien mukaan talo rakennettiin. Pieniä muutoksia on tulossa kosteisiin tiloihin, mutta pohjapiirustuksesta hahmottunee tilat pääpiirteittäin. Lisäksi talon vierustalla on erillinen ulkovarasto autokatoksineen, jotka jätin kuvasta pois.

Talo on neliön mallinen ja sisätilat ovat moniulotteisempia. Tällä hetkellä talossa on kolme makuuhuonetta, mutta neljännen saa tarvittaessa tehtyä tuonne olohuoneen kupeeseen. Se on meillä nyt tv-huoneena, johon on suunnitteilla tilanjakaja ilmettä ja rauhaa tuomaan. Jokainen huone tai tila on reilun kokoinen, eikä toistaiseksi mikään tunnu liian isolta tai liian pieneltä. Ajan kanssa sitten näkee, miten kaikki toimii.

Asunnon keskellä oleva takka ja väliseinä jakavat tilaa ja muodostavat taakseen käytävän. Ehkä vähän hassua, mutta tuo käytävä on yksi mun suosikeista! Se tuo lisää luonnetta peittäen taakseen lastenhuoneen, jossa lelut on levällään. Pikkumies kun ei millään malta siivota, joku leikki on aina kuulemma kesken. Noh, se on hänen omaa valtakuntaa ja selvästi viihtyy siellä todella hyvin.