Vietimme viikonloppuna upeita häitä Turun suunnilla, kun isännän ihana pikkusisko Maija ja hänen miehensä Tommy sanoivat toisilleen Tahdon. Heidän rakkaustarinansa alkoi jo 13 vuotta sitten rippikoulussa ja yhteinen taival jatkuu nyt avioparina.

Vaikka hääpari kovasti toivoi Nukaa myös juhliin, astetta villimpi 2,5 vuotias ei olisi pysynyt hetkeäkään paikoillaan ja koko seremonia olisi mennyt meiltä molemmilta aivan ohi, siinä samassa muultakin juhlaväeltä. Maija ja Tommy ovat ainoat lähellä asuvat sukulaiset ja hoitaneet Nukaa aina tiukan paikan tullen, joten nyt oli vähän heikompi tilanne lastenhoidon suhteen. Kauhuskenaario oli jo käsikirjoitettu, mutta onneksi Nukan mummo ja pappa tulivat Jyväskylästä asti Nukaa hoitamaan Espooseen. Huh!

Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii. Rakkaus ei koskaan katoa. Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo, rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus.

1. Kor. 13:1–8, 13

 

Tunnelmallisen herkät häät vietettiin viljapeltojen keskellä vanhassa navetassa, romanttisessa Kristallivintissä. Syksy teki selvästi jo tuloaan. Pieni sade pyörähti kirkon pihalla, aurinko käväisi juhlapaikalla. Hauskoja puheita, maukasta ruokaa, villejä tansseja ja paljastava polttarivideo. Aamuyön pikkutunneille se meni, isännällä astetta pidempään.

Upea hääpari, ihanat juhlat. Kiitos Maija ja Tommy, että saimme olla paikalla todistamassa rakkauttanne. Valtavan paljon onnea ja roppakaupalla lisää vuosia yhteiseen elämäänne ♥