comments 15

Pienokainen, pysy vahvana

Jokainen äiti tai isi tietää, miten oma lapsi tuo mukanaan paljon murhetta, huolta ja pelkoa. Ehkäpä jo niinkin aikaisin, kun tieto pienen saapumisesta on kahdella viivalla todettu. Itselläni raskaus oli puoleen väliin saakka melkoista jännitysnäytelmää aiempien menetysten takia, ja onneksi olo alkoi rauhottumaan, kun useampi ultra oli takana ja todettu kaiken olevan hyvin. Oikeastaan mielenrauha tuli vasta ajan kanssa ja siinä kohtaa, kun vatsa kasvoi silmin nähden ja liikkeet tuntuivat hyvin selkeästi päivittäin.

Nyt mennään raskausviikon 37 lopussa, eli enää olisi muutama hassu viikko laskettuun aikaan. Olen käynyt tällä viikolla kaksi kertaa ultrattavana. Maanantaina oli synnytystapa-arviointi Neuvolapolilla, koska esikoinen tuli kiireellisellä sektiolla, monta leikkausta kun ei voi tehdä. Katsottiin tilannetta ennakkoon, mikä olisi paras synnystystapa ja myös oma toiveeni huomioitiin. Haluan tietysti ihan normaalin alatiesynnytyksen, jos vain suinkin mahdollista, koska se on paranemisen kannalta paras vaihtoehto, mutta tietysti niin mennään, mikä on vauvan sekä minun terveyden kannalta järkevin. Viimeksi loppui vauvan sydänäänet voimakkaiden supistusten ajaksi, eikä alatiesynnytystä siinä kohtaa enää jääty odottelemaan. Ei mennyt kauaa, kun pienokainen oli turvallisesti maailmassa. Itse olin untenmailla synnytyksen ajan, joka oli pettymys, kun olin odottanut tuota h-hetkeä niin pitkään. Mutta koska en kestänyt olla hereillä, kun paikkoja availtiin, halusin, että minut nukutettaisiin leikkauksen ajaksi.

Arvoinnin yhteydessä tehtiin ultra ja laskettiin, että vauva menee täysin keskikäyrällä ja vastaa raskausviikkoja. Lapsivettä oli normaalisti, syke oli hyvä, liikkeet olivat normaaleja ja kaikki vaikutti olevan mallillaan. Jotain epäillyttävää tutkimuksista kuitenkin löytyi ja sain heti uuden ultra-ajan parin päivän päähän. Enpä osannut huolestua, koska ajattelin sen olevan vain kontrollikäynti, jossa todetaan vauvalla olevan kaikki hyvin.

Kävin torstaina toisessa ultrassa Naistenklinikalla Meilahdessa. Lääkäri mittaili vauvaa pitkään ja hän arvioi vauvan olevan ihan erikokoinen, mitä aiemmin oli minulle kerrottu. Vauva oli kuulemma arvioidun 2 700 g sijaan vain 2 000 g. Aika iso heitto, sanoisinko. Esikoisemme syntyi 2 820 g kokoisena 11 päivää yli lasketun ajan ja siskoni molemmat lapset ovat syntyneet alle 3 kiloisina, joten en sinänsä sitä säikähtänyt, mutta ihmettelin todella paljon sitä, miten voi painoarvio olla niin erilainen kahden päivän sisällä. Toki on lääkäreissä ja kätilöissä, eli mittaajissa eroja, mutta silti. Vauva vastaisi tällä kertaa koon puolesta viikkoja 31. Sitten lääkäri kertoi, että nestekertymää ja tukosta löytyi vauvan suolistosta, kuten olivat aiemminkin näin katsoneet ja nyt asiaa pitäisi tutkia vielä lisää. Ei kuulemma mitään hälyyttävää, mutta ei normaaliakaan. En muista millä lääketieteellisellä nimellä tuota asiaa kutsui, mutta aika kova huoli siinä tuli. Sain taas uuden ultra-ajan ja lääkäri sanoi, että voi olla mahdollista, että synnytys käynnistetään. Vasta sitten tiedämme varmasti tästä asiasta, kun vauva on syntynyt ja joudutaanko vauva leikkaamaan. Siinä kohtaa sydän alkoi hakkaamaan ja pelästyin, mitä saattaa olla edessä. Minut ohjattiin käytävälle ja pidättelin itkua. Yritin käydä läpi ja ymmärtää sitä mitä lääkäri oli hetki sitten sanonut.

Kun pääsin klinikalta ulos, soitin järkyttyneenä miehelle. Olin odottanut, että pääsen laittamaan hänelle tuttuun tapaan viestin: “Vauvalla kaikki hyvin”, mutta tällä kertaa en saanut sanottua mitään, kun aloin vaan itkemään hysteerisesti. Pelko, huoli ja epävarmuus iski, enkä tiennyt mitä sanoa. Mies yritti saada selvää ja rauhoitteli, että kaikki on varmasti hyvin. Sitä minäkin toivoin, mutta jos lääkäri sanoo suoraan, ettei kaikki ole ihan niinkuin pitäisi, niin siinä kohtaa kauhuskenaariot pyörii vaan mielessä. Vaikka maanantaina asiasta jotain mainittiinkin, en ollut valmistautunut ollenkaan siihen, mitä seuraavaksi kuulisin.

Olen ollut jo hetken sitä mieltä, etten pysty vastaanottamaan enää yhen yhtä isompaa vastoinkäymistä, olen ihan liian väsynyt niihin, eikä energiaa riitä enää niiden käsittelemiseen. Ja juuri tällaista en toivonut raskauden viime metreille. Olen odottanut sitä hetkeä, että voin vaan hengähtää kaikesta ja todeta asioiden olevan viimein hyvin.

Istuin autossa varmaan 2 tuntia ja kokosin itseäni. Kun viimein koin olevani ajokunnossa, kävin syömässä, otin pitkän kuuman suihkun ja loppupäivän nukuin, kun en kyennyt tekemään enää mitään muuta. Varasimme uuden ultra-ajan yksityiselle ensi viikolle, jos saisimme kolmannen osapuolen arviota vauvan kunnosta ja tarkempaa selvitystä, vaikkei asialle mitään voikaan tässä kohtaa tehdä. Sitä vain toivoo, että kaikki on hyvin ja saamme terveen pienokaisen pian syliin. Ei pitäisi murehtia ja pelätä asiaa, jos ei ole mitään varmaa tietoa, mutta ehkä se tässä pelottaakin. Epävarmuus ja epätietoisuus. Ja tällainen on niin iso asia, että sitä tahtomattaan reagoi todella voimakkaasti. Nyt sitten odotellaan uutta ultraa ja niitä hyviä uutisia.

On ehkä jäänyt kertomatta kumpi meille on tulossa? Rakenneultrassa asia jo selvisi, vaikken silloin saanutkaan selvää kuvaa siitä, kumpi se on. Mutta maanantain ultrassa asia ei jäänyt enää epäselväksi: se on poika! Oli taas niin miehekkät varustelut ja tällä kertaa sain myös todistusaineistoa mukaan. Olisittepa nähneet isin ilmeen, kun näytin kuvaa :D Miesvalta siis jatkuu meillä. Voi pojat!

En malta odottaa, että pienokainen saapuu maailmaan. Ja milloin hän tekee tuloaan, se jää nähtäväksi. Saa tulla milloin vain, kunhan pieni on terve ja hyvinvoiva. Se on tärkeintä ♥

15 Comments

  1. Mari

    Huh mitä jännittämistä! Voin hyvin uskoa fiilikset. Omallakin toisella kerralla mietin, että kunhan tästä selvitään niin meidän perheluku on täynnä. Suuri voimahali, toivotaan että kaikki on hyvin! <3 Ja oikeasti hoitohenkilökuntaa on monenlaista eikä kannata aina ihan kaikkea uskoa, varsinkin jos arviot heittää. Kyllä asiat vielä järjestyvät. <3

    • Mari

      Ja pitää vielä lisätä että kaksi poikaa on erittäin hyvä parivaljakko! ;) t. 2:n pojan äiti :D

    • Sitä kovasti haluaa uskoa ja luottaa mitä kuulee oman alansa ammattilaisilta, mutta jännästi tuossa kohtaa en tiennyt ketä uskoa ja mihin. Siksi on mentävä kuulemaan vielä kolmannelta osapuolelta näkemystä. Toki kaikki on tässä kohtaa vain arvioita, mutta silti luulisi olevan vähän vähemmän heittoa arvioinneissa. Tiedä sit kuka on lähempänä totuutta.

      Onneks viikkoja tai päiviä ei ole enää montaa jäljellä. Uskon myös siihen, että kyllä kaikki järjestyy. Ei se panikoiminen ainakaan auta asiaa :)

      Pojat on ♥

  2. Voi ei, sitä ei tosiaan toivoisi enää mitään ylimääräistä huolta viimemetreille kannettavaksi. Toivotaan, että kaikki menee kuitenkin hyvin ja hurjasti tsemppiä loppurutistukseen! <3

  3. Hanna

    Toivottavasti kaikki menee parhainpäin! Meidän molemmat lapset ovat olleet yli 4 kg. Esikoinen arvioitiin 2 vkoa ennen laskettua aikaa ultrassa 2,9 kg vaikka maha oli kyllä tosi iso, laskettuna päivänä toinen lääkäri sai 3,9 kg. Kysyin miten mitat voivat noin heittää ja lääkäri totesi että on jotain siltä väliltä. Poika syntyi 40+4 ja painoi melkein 4,4 kg :D Aikamoinen heitto meilläkin! Tytön synnytyksen vaadin käynnistettäväksi kun oletus oli että hänkin on iso. 39+5 syntyi ja painoi 4,2 kg.

    • No huh, onpas ollut heittoa arvioissa! Eli eihän nuo arviot mennyt yhtään sen mukaan mitä todellisuudessa oli. Jääpi nähtäväksi minkä kokoinen meidän pallero on… Synnytyksessä sekin sit selviää :D

  4. Ninni

    Onnea matkaan! Kaikki voi olla ihan hyvin. Meilläkin viimeisillä päivillä ultrattiin tiheästi kun vauva vaikutti olevan ahdingossa ja pää liian pieni. Syntyi ajallaan ja pääkin oli normaalikokoinen. Mutta parempi että tutkitaan turhaan kuin toisinpäin!
    Toivotaan, että teilläkin on kaikki hyvin.

    • Ihana kuulla, että siellä oli kaikki hyvin, vaikka muuta epäilivät. Onhan se hyvä, että tutkitaan asiaa varmuuden vuoksi. Epämääräiset arviot ja vastaukset jääköön omaan arvoonsa ;)

  5. Maria

    Tsemppiä! Toivotaan, että kaikki on hyvin. Olen synnytyssalin kätilö ja reippaan 10-vuoden kokemusta löytyy. Isojen ja pienten vauvojen kohdalla painoarvio ultralla saattaa heittää aika paljon. Meillä on ”liian” hyvät ultrat, pienetkin poikkeamat löydetään ja tästä aiheutuu stressiä/huolta perheelle. Monesti nämä poikkeamat ovat normaalia variaatiota ja eivät aiheuta toimenpiteitä. Ultraamisessa on omat hyvät ja huonot puolensa. Onneksi Suomessa hyvä hoito, jos toimenpiteeseen pieni joutuu! Toivotaan, että säikähdyksellä selviätte!

    • Kiitos Maria! Voikohan 4D-ultralla nähdä tarkemmin? Ollaan sellaiseen menossa myös, kun yksityisellä sen saattavat tehdä eniveis.

      Joo, kyllä mä luotan suomalaiseen hoitohenkilökuntaan ja heidän osaamiseen. Viimeks saimme kokea Jorvissa niin ihanaa huolenpitoa esikoisen kohdalla, että vieläkin lämmittää sydäntä.

  6. Maaruska

    Jos yhtään lohduttaa, niin synnytys olisi varmaan käynnistetty saman tien mikäli vauvalla olisi hätä. Ihan kylmät väreet meni,kun omat muistot palasivat mieleeni,..ei kukaan voi ymmärtää tuota huolta ja tuskaa,jos ei ole itse sitä kokenut!
    Itselläni oli kolme peräkkäistä keskenmenoa..sitten kun vihdoin raskaus eteni yli ensimmäisen kolmanneksen, jouduin käymään viikoittain ultrassa kun vauva kasvoi niin hintsusti..joka ilta pelotti mennä nukkumaan,ettei aamulla enää olisikaan vauvaa mahassa. En uskaltanut tehdä mitään fyysistä, olin hermoraunio. Tuskalliset viikot menivät ja rv 35 kuulin,että vauva on perätilassa ja se pitäisi kääntää. En suostunut koska pelkäsin komplikaatioita. Mielummin sektio, ajattelin.
    Tuli seuraava viikko,enkä enää tuntenut vauvan liikkeitä. Kiireesti sairaalaan..vauva olikin kääntynyt oikein päin ja istukan paikka vaimensi liikkeet. Olin niin onnellinen!
    Tuli seuraava viikko ja uusi ultra..sitten pamahtikim pommi,että nyt synnytys käynnistetään kun istukan virtaukset heikot. Olin aivan rikki ja ajattelin jo pahinta. Synnytys oli pitkä ja kivinen..Mutta täydellinen pieni herra saapui maailmaan. Kaikki oli hyvin ja lapsi terve.

    Halusimme lisää lapsia ja viides raskaus saikin pian alkunsa..ajattelin,että nyt kaikki varmaan sujuu hyvin kunnes puolen välin maissa huomattiin ultrassa jälleen vauvan olevan pieni..jälleen kävin ultrassa tuon tuosta ja huoli tiputti hiuksetkin päästä..vähän ennen laskettua aikaa vauvan sydän äänissä oli häikkää ja jouduin saman tien erikoislääkärin tutkittavaksi. Itkin,itkin ja itkin. Jälleen synnytys käynnistettiin mutta ilokseni kroppa alkoikin toimia niinkuin piti ja sain kokea edellisen pitkän keinotekoisen synnytyksen lisäksi myös nopean synnytyksen ja oman kehoni tuottamat supistukset. Nyt meillä on tyttö ja poika,pienenä syntyneet (alle 2,5kg)..omasta mielestäni ei mitään parasta aikaa tuo raskaana olo mutta siinä rakkaus kasvaa.

    Käy vaikka joka päivä ultrassa,jos se helpottaa. Koita pysyä mahdollisimman rauhallisena. (Helpommin sanottu kuin tehty! ) Suomessa on huippu luokan lääkärit ja hoito! Kaikki menee varmasti hyvin!
    Halauksia ja voimia!

    • Kiitos Maaruska, että kerroit oman tarinan ♥ On teilläkin ollut melkoinen jännitysnäytelmä siellä, huh. Ja kaiken tuon jälkeen on niin huojentavaa saada terve lapsi syliin, siitä osaa olla joka päivä kiitollinen ja onnellinen.

      Tämä raskaus on ollut kyllä ihan jotain muuta kuin kuvittelin. Sitä helpotuksen hetkeä ja hyvä oloa odottelin pitkään, mutta eipä sitä tullutkaan. Kivut ovat olleet päivittäisiä, sekä kaikki muut oireet todella voimakkaita. Raskaana ollaan kirjaimellisesti oltu. Toivon kovasti, että synnytys menee hyvin ja pieni on terve vahva poika!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s