Olen vähän niin ja näin omien hiusteni kanssa. En koe hiusteni olevan mikään kruunu, kun taas toisille hiukset ovat pyhä asia. Koska hiukset ovat kasvava luonnonvara, saksin huoletta näitä ihania ja eloisia kutrejani. Ainahan pääsee lähtötilanteeseen. Tosin vasta ajan kanssa, mutta kuitenkin.
Kokemuksia kampaamoista
Tässä kohtaa myönnän, etten käytä kampaamopalveluita – siis juuri koskaan. Olen leikannut ja värjännyt itse viimeiset 20 vuotta, taisin kokeilla touhua jo 4-vuotiaana. Joskus olen käynyt kampaajalla, mutta petyn melkein joka kerta. Jostain syystä hieno selitykseni ei kulkeudu toivotulla tavalla saksi- ja väritaiturille asti. Välillä näytän jopa valokuvaa hiusmallista, jollaisen haluan. Kun on valmista, ihmettelen mitä tukalleni taas tehtiin. Jatkossa siis marketvärit päähän ja keittiösakset sauhuamaan. Leikkaan ja värjään itse, taas.
Karvaista kokemuksista huolimatta olen taas marssimassa kampaamon pakeille. Haluan vielä kokeilla onneani. Haaveilen sellaisesta ihanasta bob wavy -mallista, eli laineilla olevasta polkkatukasta, jossa on vaaleahko liukuväri. Pituus tähän malliin ei riitä hetkeen, mutta nytpä tähtään johonkin.
Tässä oli liuta ihania hiusmalleja! Olen aina halunnut pitkiä hiuksia, mutta karu totuus on se, ettei pitkät hiukset sovi minulle. Lyhyt malli sopii paremmin (jos nyt mikään malli). Aion silti kokeilla tuollaisia puolipitkiä liukuvärjättyjä hiuksia, ihan silläkin riskillä, että näytän naurettavalta. Ainahan voi sitten palata takaisin lyhyeen malliin.
Arkistojen kätköstä löytyi tuollaiset kuvat, joissa ollaan isännän kanssa Thaimaassa. Jonkun sortin omatekemää kikkuraa näyttäisi olevan ja pituuttakin lähes polkkatukaksi asti. Väri on perusblondi, mutta toiveena olisi saada ihana monivivahteinen harmaansävyinen liukuväriraidoitus.
Tässä on lähtötilanne ja kasvatus siis alkakoon! Jokunen kuukausi pitää odotella, hohhoijakkaa. Tartteis jotain nyt jo tehdä, kun tuota juurikasvua on jo puolen vuoden takaa…
Design Wash 