Meidän pihapuissa juoksentelee paljon oravia, joiden puuhaa saadaan usein seurailla keittiön ikkunasta. Nyt terassilla on alkanut hengaamaan tosi kesy nuori orava. Menin kameran kanssa melko lähelle, eikä se vierastanut ollenkaan. Minä sitä vierastin, vähän nimittäin jännittää nuo jyrsijät. Ei kai ne mitään tee, mutta silti pelkään niitä.

Siinä se ihmetteli ja tutki paikkoja. Söpöhän tuo oli, vaikka tekevätkin hallaa, kun turhan innokkaasti repivät talon kattovilloja, mikä ei ole tietenkään hyvä asia. Muutama epeli pyydystettiin häkkiin viime kesänä ja vietiin paremmille apajille. Aineskin talo sai olla rauhassa loppukesän. Kivaa seurattavaa nuo oravat kuitenkin on. Kilpajuoksua on usein.

Sattumalta Nukan merkkieläin on päiväkodissa orava ja kaikki Nukan kaapit on merkitty oravatarroilla. Myös isovanhemmat kutsuvat Nukaa oravaksi, on kuulemma kovin samantapainen kuin nuo pörröpäät. Tottahan tuo, meidän pallero on sellanen söpö nakertaja.