Muutaman hometalon kokeneena sitä kiinnittää asuntoa etsiessä melko eri asioihin huomiota, kuin aiemmin. Sain lukijalta toiveen, että kertoisin mitä asioita kyselen näytöillä ja mitkä asiat vaikuttavat ostopäätökseen. Asuntoa etsiessä on tietysti ensin kriteerilista, johon lukeutuvat mm. sijainti, hinta, neliöt, huoneluku, ikkunanäkymät, asunnon kunto sekä sen potentiaali, jos on remonttia vaille. Asunnon ikä oli jossain vaiheessa myös merkittävässä roolissa, mutta annoin siinä periksi, koska uudemmista tai ihan uusista ei meinannut millään löytyä sopivaa. Vanhoissa asunnoissa on oma tunnelmansa, kun uusista saattaa puuttua se kokonaan.
Olen kiertänyt asuntoja todella paljon vuoden sisällä. Arviolta 50 asuntoa, ehkä enemmänkin. On tullut nähtyä hyvin monenlaista kohdetta ja nopeasti sitä näkee ja tuntee, onko asunto meille oikea. Moni on ehkä miettinyt, että eikö mikään neidille kelpaa, kun pitää juosta noin monta asuntoa läpi, mutta kyllä on kelvannut. Se tässä aika käsittämätöntä onkin ollut, että kun asunto on täyttänyt kaikki kriteerit ja hyvältä muutenkin tuntunut, on tullut jotain muuta muttaa eteen. Olemme saattaneet tarjota pyyntihinnan tai hyvin lähelle sitä, mutta kauppoja ei ole kuitenkaan syntynyt.
Tarjosin viime viikolla kivasta rivitalon päätykämpästä peräti kolme kertaa ja viimein hinta oli myyjälle ok. Aikansa asiaa mietittyä myyjä sitten vastasi, ettei halua kotiinsa sittenkään homekoiria. Se siitä sitten. Olin melkein jo lähes varma, että nyt meidän perhe saa kodin ja etsintä viimein loppuu. Asunto oli aika tavallinen 80-luvun remontoitava rivitaloasunto, mutta niin sekin vaan sitten jäi. Olin todella hämmentynyt ja ehkä hieman lamaannuin, etten oikein osannut tehdä tai sanoa tuohon mitään. En voinut käsittää, että taas kävi näin. Sen jälkeen tuli hetki, että nostin kädet ylös ja päätin luovuttaa. Omat voimat eivät enää riittäisi lähteä taas kerran alusta käymään kohteita läpi. Mies tokaisi, ettei ole paljoa vaihtoehtoja, on vaan jatkettava etsintää. Tämä vuokra-asuntomme on jo myyty ja muutto häämöttää edessä, joten meidän on pakko löytää uusi koti. Kohta se toinen lapsikin syntyy.
Olemme olleet vuokralla puoli vuotta pakon edessä ja ihan oikeasti sitä haluaisi nyt ihan oman asunnon. Ei ole mitään järkeä maksaa toiselle, kun samaan aikaan voisi maksaa itselleen ja kerryttää pääomaa. Aika moni tokaisi, että nyt alatte vaan rakentamaan. Niin, no se vaatii vähintään velattoman tontin ja sitä pääomaa itse rakentamiseen (20 % kustiksesta). Eipä olla päästy vuoteen kerryttämään yhtikäs mitään, vaan menetetty pääomaa hometalojen takia, niin rakentaminen ei tule vielä hetkeen ajankohtaiseksi. Se on haaveena, mutta siihen ei ole vielä varaa. Piste.
Tiedän, että ihmiset tarkoittavat varmasti vaan hyvää, kun saan aika paljon ehdotuksia upeista asunnoista, mutta sen verran voin paljastaa, ettei meidän budjetti ole yli puolta miljoona tässä kohtaa. Kyllä, sillä rahalla saisi kivan tilavan asunnon hyvältä sijainnilta, mutta se on aivan liian kallis, eikä meillä sellaiseen ole varaa. Tai siis pankki tuskin antaisi sellaiseen lainaa. Ja jos meillä on kriteerilista, niin sen mukaan etenemme. Ei me osteta liian pientä, liian kallista, väärällä sijainnilla tai jotenkin muuten vääränlaista asuntoa.
Aavistuksen turhautuneisuutta on siis havaittavissa, mutta asunnon etsiminen ei pidä sisällään pelkästään näytöillä juoksemista, vaan kohteen sekä taloyhtiön papereihin perehtymistä ja monen asian selvittämistä mm. remonttitarpeen kartoitusta ja kustannuksien laskentaa, taloyhtiön menneiden ja tulevien korjausten selvittämistä, tarjousten tekemistä ja ehtojen miettimistä. Yhden asunnon perusteellinen läpikäyminen on aikaa vievää ja työläämmäksi tekee haasteellinen välittäjä, myyjä, isännöitsijä tai taloyhtiö, kuten viimeisimmässä kohteessa oli. Enpä sanoisi, että itsekään olisin ainakaan helpoimmasta päästä, mutta päätin olla tällä kertaa niin tarkka kuin vain pystyn, ettei enää mennä riskit edellä. En koskaan saanut tuosta kyseisestä kohteesta pyytämääni kuntokartoitusta, joka oli taloyhtiöön tehty pari vuotta takaperin. Isännöitsijä ei kuulemma sitä antanut. Että sillä lailla. Ostappa siinä sitten sika säkissä, kun ei niitä koiriakaan sisälle saatu.
Välittäjän toiminta oli sitten ihan omaa luokkaansa, johon en oikeastaan kykene enää palaamaan. Sen verran paljastan, että oli järkyttävin tapaus ikinä ja ahdistuin siitä ajatuksesta, että jos me ostetaan hänen välittämä asunto, me tavallaan maksetaan hänen palkka. Joo, myyjä oli antanut hänelle toimeksiannon, mutta meiltä se raha kuitenkin tulisi. Ja siihen nähden, ettei hän tehnyt yhtään mitään meidän vuoksi (paitsi aukaisi oven), niin tuntuisi todella raastavalta maksaa hänelle siitä ilosta monta tonnia. No mutta, tähän väliin jo klassikoksi muodostunut lause: kaikella on tarkoituksensa.
Mitä muuta olen sitten ottanut huomioon aiemmin mainittujen kriteerien lisäksi? Kysyn usein välittäjältä tai myyjältä suoraan, onko asunnossa ollut koskaan kosteusvauriota. Jotkut säpsähtävät kysymyksestä, mutta jotkut nakkaavat heti kissa pöydälle, jos tietoa aiemmista vahingoista ja niiden korjauksista on. Vaikka kosteusvaurio olisikin korjattu, saatan pitää sitä silti riskitekijänä. Kosteusvauriot on niin pirun viheliäisiä. On täysin korjaajasta ja korjauksen suunnittelista kiinni, onko korjaus onnistunut kuten pitikin. Onhan noita mittareita asian tutkimiseen varmasti paljonkin ja hyvä niin. Olen silti varpaisillaan, kun pahoja vaurioita on ollut.
Ilmanvaihdosta kysyn myös ja harmillisen huonosti välittäjät osaavat siihen vastata. Sitten ollaan ihmetelty yhdessä onko tuloilmaventtiileitä seinissä, huippuimuria tai koneellisista poistoa. En aiemmin pitänyt painovoimasta ilmanvaihtoa pahana, mutta nyt en voi kuvitellakkaan enää vain sen varassa asuvan. Huomaan oikeastaan samalla sekunnilla, jos asunnossa on painovoimainen ilmanvaihto. Ilmanlaatu on tunkkainen ja asunto haisee koiralle, vaikkei taloudessa koiraa olisikaan. Kun olemme asuneet nyt puoli vuotta asunnossa, jossa on koneellinen ilmanvaihto, olen näemmä tottunut raikkaaseen sisäilmaan, enkä oikein muussa pysty normaalisti hengittämään tai ainakin kiinnitän sisäilman hajuun huomiota. Päänsärkyä voi myös ilmetä, jos ilma ei todella kierrä yhtään.
Tiedustelen myös salaojituksista, joita näköjään harvemmin vanhoissa taloissa on. Salaojitus estää veden pääsemistä talon rakenteisiin. Salaojaputket on kaivettu maan alle, johon ympäröivän alueen vesi valuu ja ohjautuu pois rakennuksen ympäriltä. Merkittävää siis kosteusvaurioiden estämiseksi. Tästäkin moni on puhunut, mutta niiden merkityksen ymmärtää vasta näköjään kantapään kautta.
Itse halusimme homekoirat paikalle, mutta on myös muita keinoja selvittää asunnon kuntoa ja mahdollisia homevaurioita, jotka ovat ehkä niitä pahimpia, mitä eteen voi sattua. Ilmanäytteitä voi ottaa, jossa mitataan toksiinipitoisuuksia. Sitten ihan vaan rehellisten näytteiden ottamista ainakin riskipaikoista, seinästä tai lattiasta porataan mahdollisimman syvä näytepala. Tämä on raffimpi tapa selvittää ja luonnollisesti rikkoo paikkoja. Remonttikohteessa ei ehkä niin väliä, ellei sitten juuri se lattia ole se alue, johon ei halua naarmuakaan. Aina voi paikata. Ja sitten on asunnon kuntokartoitus, josta saattaa irrota hyvässä lykyssä tärkeää tietoa. Sitähän suositellaan ja hyvä sellainen on teettää molempien, eli ostajan ja myyjän selustaa tukien, mutta kuntoraportteja voi tulkita hyvin monella tavoin. Eipä nämä halpoja tutkintatapoja ole, mutta tulee TODELLA paljon halvemmaksi ja helpommaksi, kuin kaiken menettäminen. Jos meillä on jo kolme homeasuntoa takana, en yhtään epäile, etteikö neljäskin tulisi. Pelkkään tuuriin en aio enää luottaa, siihen ei ole varaa.
Vanhoissa asunnoissa remontin tarvetta tulee oikeastaan tahtomatta vastaan ja niihin on ihan oikeasti hyvä varautua, ainakin henkisesti. Jos on hyvä taloyhtiö, se pitää huolta pihapiiristä ja kiinteistön kunnosta, mutta ylläpito ja korjaukset maksavat, joten se sitten näkyy usein yhtiövastikkeessa. Kannattaa aina katsoa, mikä on vastike ja miten paljon siinä on pelkkää rahoitusvastiketta. Asuntoon kohdistuvan yhtiölainan voi maksaa kerralla pois, tai joka kuukausi vastikeen yhteydessä. Asunto-osakkeissa eli huoneistoissa on 2 % varainsiirtovero, joka tulee kauppahinnan päälle kun taas kiinteistöissä varainsiirtovero on 4 % kauppahinnasta. Kiinteistöissä on lisäksi kiinteistövero, lainhuudatus sekä kaupanvahvistajan palkkio (esikaupoissa). Tässä muutamia lisäkustannuksia, joita tulee ottaa huomioon asuntoa ostaessa. Ja varsinkin kiinteistöjen verot ovat todella merkittäviä summia, ihan vaan kun kerran maksettiin se harakoille, niin se asia on enemmän kuin tiedossa. Onnekkaita ovat ensiasunnon ostajat, joita armahdetaan varainsiirtoverossa täysin.
Mutta ehkä tärkein asia, joka asunnon ostamisessa kannattaa huomioida, on oma tunne. Siitä ei pääse yli eikä ympäri. Varsinkin, jos omaksi kodiksi asuntoa halajaa, tunne kyllä kertoo onko se oikea. Toki sitten sen lisäksi kaikki edellä mainittu, mutta jos asunto on mitäänsanomaton eikä herätä ollenkaan positiivisia tunteita, on se väärä. Voihan sitä remontilla taikoja tehdä, mutta itse koen valtavan tärkeäksi, että asunnosta tulee se tietty fiilis. Että näen itseni ja perheeni sinne.
Käytiin kerran yhdessä kohteessa, joka teki pihassa todella ison vaikutuksen. Talo oli upea ja ihanan persoonallinen. Se oli vanha, mutta kunnostettu tyylikkäästi tähän päivään. Oli salaojat, oli patolevyt ja moni muukin asia huomioitu. Mutta kun astuimme sisälle, koko fiilis häipyi. Vaikka asunto oli aika upea korkeineen tiloineen ja kalustettu, sieltä puuttui täysin kodikkuus ja lämpö. Siellä oli jotenkin outo tunnelma, ihan kuin huono henki tai huono karma olisi ollut paikalla. Mies koki ihan saman kuin minä. Tuli ihan kylmät väreet. Sitten välittäjä kertoi, että taloa myydään eron takia. Se oli jännästi todella nähtävissä tai ainakin koettavissa, ettei tämän talon tarina ole hyvä. Päätimme unohtaa sen samantien, vaikka välittäjä kovasti halusi meidän tekevän tarjouksen. Menimme autoon ja tokaisimme, ettei me haluta erota. Tuo talo olisi tietänyt pahaa.
Että monenmoisia tunteita on asunnoissa koettu. Joskus kohde on ollut oikein kiva, mutta on muistuttanut niin paljon meidän edellistä asuntoa, ettei voitu kuvitella itseämme taas samanlaiseen. Ei siinä sinänsä mitään pahaa olisi ollut, mutta olisi vain tuntunut, ettei olla päästy yhtään eteenpäin. Haluamme molemmat, että uudessa kodissa on uutuuden viehätystä. Sen pitää poiketa edellisistä.
Tulipas löpistyä kaikenlaista. En tiedä saiko näistä mitään järkeviä vinkkejä vanhan asunnon ostamiseen, mutta jos jokin asia vielä mietityttää, kysy ihmeessä! Eri ihmisillä on eri toiveet asuntojen suhteen, mutta on paljon asioita, joita on hyvä ottaa huomioon varsinkin vanhaa asuntoa ostaessa. En sano, etteikö ongelmia uusissakin voisi olla. Se onkin aika hurjaa, että rakennetaan pers eellä puuhun, eikä välitetä. Toivon kaikille hyvää onnea asunnon ostamisessa tai myymisessä! Jännittävää ja hauskaa puuhaa, ja sitten joskus se on jotain ihan muuta. Tänään viimeksi tokaisin miehelle, että on se kyllä hyvä, että meillä on nyt niin paljon tietoa kertynyt. Alkoi oikein naurattamaan. Tuskin kukaan haluaisi samaa vapaaehtoisesti kokea, mutta niin kai ne tappiot pikku hiljaa voitoksi muuttuu.
_
Valokuvat ovat meidän vanhasta puutalokodista, joka oli vuonna 1978 rakennettu. Asuntoon tehtiin ostovaiheessa kuntokartoitus meidän toiveesta, kosteusmittauksen oli myyjä teettänyt aiemmin. Mitään hälyyttävää ei ilmennyt ja raportissa lähes kaikki korjaussuositukset koskivat julkisivua, jotka sitten tehtiinkin. Ainut isompi asia, josta oli maininta, oli puuttuvat salaojat ja samassa suositeltiin patolevyjen asennusta. Asuimme talossa tyytyväisenä 3 vuotta ja myimme sen viime kesänä. Uusi asukas havaitsi kuitenkin ongelmia talossa ja kellarin seinästä löytyi hometta. Seinä korjattiin korjaussuunnitelman mukaan. Maksoimme korjauksesta aiheutuneet kulut, näytetutkimusten kulut puolitettiin ostajan kanssa.
Design Wash 