Design Wash

13/02/2016

Kurkistus Tukholman kalustemessuille

Käväistiin ystäväni kanssa Tukholman kalustemessuilla katsastamassa tämän vuoden uutuuksia. Matkattiin Tukholmaan perinteisesti laivalla, joka oli lentoa ja hotelliyöpymistä huomattavasti edullisempi vaihtoehto. Meidän piti reissun aikana jatkaa Mujon tuotekehittelyä, mutta aika menikin pääosin kuulumisten vaihtamiseen. Ei huono sekään.

Messuilla oli vahvasti nähtävissä uutuusvärit ja sitä väriä todella oli. Vaikka värejä oli paljon ja niitä yhdisteltiin rohkeasti, oli kokonaisuudet todella onnistuneita. Kaikki värit sekä niiden yhdistelmät olivat pehmeitä ja tunnelmallisia, todella miellyttäviä. Sama väripaletti toistuikin sitten useammalla brändillä: roosaa, persikkaa, petrolia, vihreää, minttua, terakottaa ja keltaista.

Myös materiaaleissa toistuivat tietyt suosikit, jotka ovat olleet jo tovin pinnalla: marmoria, messinkiä, kivisekotusta, maalattua terästä ja nahkaa. Kaikkea teki mieli vaan hiplailla!

Matkaaminen lastenvaunujen kanssa laivalta messuhalliin ja takaisin, ei ollut nopein vaihtoehto edetä. Pelkästään tämän välin suorittamiseen meillä meni lähes 3 tuntia. Aikaa varattiin kunnolla, silti loppukilometrit juostiin laivalle peläten, että laiva jättää. Tytöille näemmä sattuu ja tapahtuu, vaikka kuinka sitä varautuisi. Niin, matkassa mukana oli siis 6 kuukautinen Kusto, reipas reissukaveri, joka ei turhista hätkähdä.

Olipas muuten kivoja kaakeleita. Veikeitä ja selkeitä.

Oltiinkos rapakon takana rohkeampia kuin täällä kotomaassa? Ehkäpä joo. Messuosastot olivat isoja (olematta turhan jättejä) ja tuotteilla oli hyvin tilaa hengittää. Valaistus oli yksi asia, johon oli panostettu ja se loi tunnelman osastolle kuin osastolle. Ainakin yleisilme oli viimeistellympää. Paljonhan siellä oli semmoista, mikä ei itseeni kolahtanut tippaakaan. Suuria yllätyksiä ei tullut vastaan. Olihan siellä kaikkea kivaa ja jotain inspiroivaa, sitähän sieltä lähdettiin hakemaan.

Messuista jäi päällimmäiseksi sellainen fiilis, että voi kun pääsisi omaa osastoa pian suunnittelemaan! Meillä on nimittäin tavoitteena täräyttää Mujolle oma osasto syksyllä Habitareen, mutta ihan muutama asia olisi ennen sitä. Ei ole halpaa lystiä osaston vuokra, valaistus tai rakenteet, joten katsotaan, miten tässä hommat taas etenee. Oma osasto on kyllä ollut haaveena :)

09/02/2016

comments 4

Ajatuksia yrittäjyydestä

Yrittäjyys puhuttaa tällä hetkellä paljon, puolesta ja vastaan. Tietysti siihen vaikuttaa se, millaiset kokemukset keneltäkin löytyy. Juuri luin artikkelin, jossa kirjoitettiin yrittäjien karusta arjesta. Miten huonosti yrittäjä tienaa, miten huonot edut yrittäjille on ja miten rajua verotusta yrittäjä kohtaa. Iltapäivälehtien kommenttiboksit voisi jättää aina omaan arvoonsa, niissä kun nykyään vain marmatetaan, harvemmin mitään positiivista kommenttia saa lukea.

Allekirjoitan sen, että yrittäjiä verotetaan tosi isolla kädellä. Vaikka liikevaihto olisi ihan kiitettävä, lohkaisee verottaja ison palan siitä. Yrittäjänä on silti mahdollista tienata. Yrittäjä saa painaa pitkää päivää ihan huolella, mutta tekeepä hommia itselleen, eikä jollekkin toiselle. Kaikille yrittäjyys ei sovi, se on selvä, mutta ihmisille, joilla on palava halu tehdä ja toteuttaa juuri sitä mitä itse haluaa omien sääntöjensä mukaan, homma voi toimia. Itse en yrittäjyyttä vaihtaisi, ellei olisi ihan pakko.

Olen ollut yrittäjä kohta 4 vuotta. Olen työllistänyt itseni ihan hyvin ja rakastan tätä hommaa. Odotan aina viikonlopun sijaan maanantaita, eikä onneksi aikaisia aamuherätyksiä ole – edes lapsen kanssa. En koskaan odota lounastuntia, vaan yritän hoitaa ruokailut äkkiä pois alta, jotta pääsen takaisin sorvin ääreen. Saatan painaa kellon ympäri ja reilusti sen päälle, eikä se tunnu missään. Ei vain malta lopettaa. Eikä malta odottaa seuraavaa päivää, että taas pääsee jatkamaan.

Teen paljon omia projekteja, joista minulle ei makseta yhtään mitään. Ajattelen niidenkin hommien tukevan toimintaani ja vievän minua elämässä eteenpäin. En laske käytettyjä tunteja projekteihin ja harvemmin edes vilkaisen kelloa. Päivät saattavat välillä mennä sekaisin, kun niillä ei sinänsä ole väliä, ellei ole sovittuja menoja tai deadlineja. Jos on jollekkin työlle deadline, teen työn valmiiksi reilusti aiemmin. En tykkää tehdä viime tipassa ja näin perheellisenä se ei ole enää mahdollistakaan. Tilanteet saattavat elää todella rajusti, millon lapsi on kipeänä, mies matkoilla tai tulla muita haasteita, kuten printterin tai netin pasahtaminen kriittisellä hetkellä. Pelivaraa pitää olla reilusti, jotta turha stressi pysyy poissa.

Yrittäjyydessä parasta on ehdottomasti vapaus. Yrittäjänä toteutan jatkuvasti omia unelmiani, kuten nyt Mujoa. Jos olisin palkkatöissä, ei moiseen olisi aikaa. Nyt voin käyttää päivät, viikot ja kuukaudet juuri niinkuin haluan. Onko siistiä? No on! Yrittäjänä huonointa on asiakkaat, jotka eivät maksa. Niin, sellaisiakin on. Asiakas tilaa työn ja minä teen sen, mutta asiakas ei sitten maksakaan sitä. Tai maksaa vasta monien kehotusten jälkeen. Tämä on ehkä ainut asia, mikä sylettää, mutta nekin alkavat olla vähenemässä päin. Olen nimittäin ottanut opikseni ja enkä aio enää olla liian lepsu maksujen suhteen, muuten joudun itse pulaan. Palkkatöissä sitä tienaisi varmasti enemmän, mutta yrittäjänä on mahdollisuuksia paljon enemmän – lähes kaikessa. Ainakin itse koen niin.

Kotona työskentelemisessä parasta on varmasti se, että voi olla koko päivän rennosti collareissa tukka pystyssä. En niinkään tykkää laittautua, joten tämä kuosi sopii itselleni vallan mainiosti. Huonointa on ehkä se, ettei tule happihyppelyitä päivään, kun ei ole työmatkaa, ellen sitten erikseen lähde ulkoilemaan. Pyrin kyllä ulkoilemaan pari kertaa viikossa kunnolla, raitis ilma saa ajatukset rullaamaan paremmin. Sais sitä useammin tehdä, vaikka joka päivä.

Postasin jokunen kuukausi sitten siitä, millainen on yrittäjäluonne. Oli mielenkiintoista huomata, millaisen luonteen sitä todella omaa ja mitkä syyt ovat siihen, että haluan ja aion olla yrittäjä. Täältä voit lukea postauksen.

Vaikka sitä joutuu usein jännittämään, mistä niitä maksavia asiakkaita tulisi, niin aina niitä vain jostain tulee. Ilman työtä en ole joutunut olemaan. Olen kyllä niin kiitollinen siitä, että voin tehdä työtä jota rakastan! Ja kaikkia ihania omia projekteja, joita voi tässä ohessa työstää. Arki tuntuu valehtelematta välillä juhlalta.

05/02/2016

comments 8

Ravintolan sisustusprojekti

Sain maanantaina todella yllättävän puhelun. Olen tässä vain omaa kotiani sisustellut harrastusmielessä, mutta nyt minut pyydettiin sisustamaan Turkuun ravintola! Olin ihan ihmeissäni moisesta pyynnöstä ja vakuuttelin, etten sisustamista työkseni tee, kunhan vain puuhastelen omaksi ilokseni. Sisustustyylistäni oli kuitenkin tykätty niin kovasti, että halusivat ehdottomasti minut tähän projektiin. Homma kuulosti kyllä niin huikealta, että olihan se otettava vastaan! Uuden äärellä oltiin, mutta sen takia projekti erityisen kiehtovalta tuntuikin.

Sovittiin tapaaminen torstaille. Hyppäsin junaan lapsokaisen kanssa ja matkattiin Turkuun. Isäntä oli ollut siellä hommissa edellispäivästä ja oli meitä asemalla vastassa. Nuka pääsi isovanhemmille hoitoon loppupäiväksi ja minä pyyhälsin tapaamaan asiakasta, ja samalla katsastamaan ravintolaa.

Kyseessä oli pieni söpö Take Away -ravintola Sushi Panda, joka on aivan ytimessä kauppakeskus Forumissa. Vastassa minua odotti paikan omistaja, super ihana ja mukava Julia! Olin ihan hämmentynyt siitä miten hyvin meidän juttu luisti. Ja sitä juttua riitti! Oltiin ihan samalla taajuudella ja aina välillä hihkuttiin projektista, kun oltiin molemmat siitä niin innoissaan.

Sushipaikan suosio oli yllättänyt, joten he päättivät laajentaa 16 paikkasella terassilla, joka tulee kauppakeskuksen sisälle. Tehtäväni oli siis suunnitella terassille sisustus ja myös sisätilat saisivat viimeisteltyä ilmettä. Sisätilaa oli jo jonkin verran sisustettu ja lähtökohta oli mielestäni oikein hyvä. Tyyli oli valmiiksi tosi kiva, eli siitä oli helppo lähteä jatkamaan. Terassin rakennustyöt olivat jo hyvässä vauhdissa ja samantien pääsin heittämään omia ajatuksia kehiin.

Terassin pöydät oli jo tilattu ja ne tulisi viereisestä Woobs-yrityksestä, joka valmistaa mm. mageita puusta valmistettuja aurinkolaseja käsityönä (ihan pakko saada sellaiset). Pöydät tehdään myös käsityönä ja niiden ilme tulee olemaan veikeän persoonalliset. Ideoin siinä samalla terassille muutamia muitakin puusta tehtyjä juttuja, jotka taitava ja luova Woobsin puuseppä sitten toteuttaa. Vähän helmeä! Kelatkaa miten kiva projekti tuli puskista!

Osa kalusteista tehdään siis mittatilauksena, mutta koska monta muutakin juttua pitää sinne hankkia, täytyy kulut pitää kohtuullisina. Eli täytyy keksiä edullisia, mutta kivoja ratkaisuja. Julian veljet olivat siellä auttamassa rakennustöissä ja homma etenikin huimaa vauhtia.

Aluksi ajattelin, että olisin siellä pari tuntia, mutta meillä oli niin hauskaa ja juttua vaan riitti, joten lähdin sieltä vasta ilta kymmeneltä! Aika vierähti niin nopeasti ja olisin vieläkin voinut jäädä sinne. Vitsit miten kiva oli tavata ihminen, jonka kanssa synkkaa älyttömän hyvin. Heitettiin, että seuraavan kerran menen yökylään, eihän me yhdessä päivässä voida mitenkään selvitä! Hahah :P

Yllä olevat valokuvat on napattu Pinterestistä, jotka ovat inspiraationa projektille. Eli tuon henkistä sisustusta koitan saada ravintolaankin tuotua. Katsotaan mitä tuleman pitää, laitan sitten tänne kuvia projektin etenemisestä ja valmiista paikasta. Nyt kun ravintola on Turussa ja minä Espoossa, täytyy yrittää selvitä etänä. Ehkä jossain kohtaa menen katsomaan tilannetta, kun se on edennyt. Olisi niin paljon helpompaa, jos olisi vähän lähempänä. Mutta nyt suunnittelemaan! Viikonloppuja!

28/01/2016

comments 21

Mujon ekat protot

Saatiin kuvattua Mujon protomalleja ystäväni luona alkuviikosta ja nyt selviää teillekkin, minkälaisista tuotteista on oikein kyse. Vähän jännittää kuvien julkaisu. Ehkä sen takia, kun on ensimmäisistä protoista kyse. Tässä siis ensimmäisiä maistiaisia.

Suunniteltiin lasten askartelupöytä ja siihen sopivat tuolit, tadaa! Jalat eivät vastanneet mittoja eikä muotoja, mutta tästäpä päästään jatkamaan eteenpäin. Toki olisi ollut toivottavaa, että oltais saatu heti sellaiset kuin piti, mutta minkäs teet. Koko setti lähtee uudelleen työstettäväksi samalle toimittajalle tai sitten joudutaan vaihtamaan. Onneksi he olivat hyvinkin ymmärtäväisiä sen suhteen, ettei me voida virheellisistä maksaa ja koittavat löytää paremman ratkaisun siihen, mitä niiden kanssa tehdään. Hyvää palvelua kaikesta huolimatta.

Alunperin tuotesarjaa suunniteltiin lapsille ja lastenhuoneeseen, mutta huomattiin niiden sopivan muihinkin tiloihin. Sama askartelupöytä toimii myös olohuoneen pöytänä. Kokeiltiin jatkaa tuotesarjaa vielä kepeällä kukkapöydällä ja kun saatiin koottua se, ei voinut olla nauramatta. Melkonen honkkeli! Vähän täytyy mittoja tarkistella, mutta onhan siinä potentiaalia, eikö :D

Pöydän sekä jakkaroiden tasot tuntuvat ihan super hyville. Maalin päällä on nimittäin mattalakkaa, joka tekee pinnasta älyttömän sileän. Sitä tekee mieli vaan hivellä. Jalkojen paksuutta mietittiin pitkään. Haluttiin jaloista sirot ja päädyttiin 12 mm umpiterästankoon, jonka ansiosta painoa tuli mukavasti, eikä ne ole kevyestä ilmeestä huolimatta yhtään hepposet. Tammipalikan kiinnitystä vielä mietitään. Tällä hetkellä se ruuvataan kiinni, mutta ajatuksena on napauttaa se magneetilla kiinni. Palikasta tehdään eri materiaali- ja värivaihtoehtoja, näin ollen ilmettä voi vaihdella mielensä mukaan helposti.

Valokuvat otti ystäväni mies, Olli Urpela. Iso kiitos upeista kuvista!

Miltäs ekat protot vaikuttavat? Onko potentiaalia? Tai edes jotain toivoa?

23/01/2016

comments 4

Protomallien kimpussa

Eilen oli jännä päivä tiedossa, kun lähdettiin hakemaan ensimmäisiä Mujon protomalleja. Kaikki suunnitelmat on ollut tähän mennessä vasta paperilla, joten nyt päästiin katsomaan miltä visiomme todellisuudessa näyttää. Pakkasimme itsemme ja 6 kuukautisen Kuston meikäläisen kauppakassiin ja suunnattiin upeassa aurinkoisessa pakkaskelissä Riihimäen Ritemalle hakemaan metalliosia ja sieltä matka jatkui Järvelään Korverannan puusepäntehtaalle, jossa loput osat odottivat.

Kasailtiin muutamia osia yhteen ja tarkasteltiin vielä mittojen toimivuutta. Mdf-levyjen työstö jatkui tehtaalla. On se kiva valmistaa protoja tämmösillä vehkeillä, valmista tulee muutamissa minuuteissa ja millintarkasti. 10 vuotta sitten sitä väännettiin itse pajalla malleja. Nyt ei sellaiseen enää olee aikaa eikä oikeestaan mahdollisuuttakaan.

Kusto oli tosi reipas assari, hihitteli vaan kaukalossaan tyytyväisenä sillä aikaa kun mammat teki hommia. Myös vaipanvaihto sujui tehtaalla näppärästi.

Illan hämärtyessä ajeltiin takaisin Helsinkiin promallien osat pakattuna autoon. Päästiin viimein kokoamaan kaikki osat ja nähtiin kunnolla, miltä mallit todellisuudessa näyttivät. Huomattiin, ettei metalliosat olekaan tehty mittakuvien mukaisesti, pyöristyksissä oli paljon heittoa, mitat väärät ja jokunen pala oli selkeästi vino, uusiksi siis menee. Samalla voidaan sitten tarkastella mittasuhteita. Mdf-levyt ja puuosat olivat sitä mitä pitikin.

Hyviä asioita virheistä huolimatta oli paljon mm. materiaalit, maalipinnat, muodot ja kiinnityskohdat olivat oikein hyvät. Laadullisesti täytyy vielä hienosäätöä tehdä, mutta ne asiat tulee viimeistään sitten, kun sarjaa aletaan tekemään. Siihen saattaa mennä vielä jokunen tovi.

Mitä kummaa noista ihme kikkareista sitten tulee? Ensi viikolla sekin selviää, kun saamme otettua alustavia valokuvia. Kyseessä on tuoteperhe, johon kuuluu 3 erilaista tuotetta. Lopullisiin tuotteisiin on vielä matkaa, mutta tästä on nyt hyvä jatkaa. Ihan vielä ei siis päästä nettisivujakaan tekemään, koska mallit vaativat vielä paljon työstöä.