Yrittäjyys puhuttaa tällä hetkellä paljon, puolesta ja vastaan. Tietysti siihen vaikuttaa se, millaiset kokemukset keneltäkin löytyy. Juuri luin artikkelin, jossa kirjoitettiin yrittäjien karusta arjesta. Miten huonosti yrittäjä tienaa, miten huonot edut yrittäjille on ja miten rajua verotusta yrittäjä kohtaa. Iltapäivälehtien kommenttiboksit voisi jättää aina omaan arvoonsa, niissä kun nykyään vain marmatetaan, harvemmin mitään positiivista kommenttia saa lukea.

Allekirjoitan sen, että yrittäjiä verotetaan tosi isolla kädellä. Vaikka liikevaihto olisi ihan kiitettävä, lohkaisee verottaja ison palan siitä. Yrittäjänä on silti mahdollista tienata. Yrittäjä saa painaa pitkää päivää ihan huolella, mutta tekeepä hommia itselleen, eikä jollekkin toiselle. Kaikille yrittäjyys ei sovi, se on selvä, mutta ihmisille, joilla on palava halu tehdä ja toteuttaa juuri sitä mitä itse haluaa omien sääntöjensä mukaan, homma voi toimia. Itse en yrittäjyyttä vaihtaisi, ellei olisi ihan pakko.

Olen ollut yrittäjä kohta 4 vuotta. Olen työllistänyt itseni ihan hyvin ja rakastan tätä hommaa. Odotan aina viikonlopun sijaan maanantaita, eikä onneksi aikaisia aamuherätyksiä ole – edes lapsen kanssa. En koskaan odota lounastuntia, vaan yritän hoitaa ruokailut äkkiä pois alta, jotta pääsen takaisin sorvin ääreen. Saatan painaa kellon ympäri ja reilusti sen päälle, eikä se tunnu missään. Ei vain malta lopettaa. Eikä malta odottaa seuraavaa päivää, että taas pääsee jatkamaan.

Teen paljon omia projekteja, joista minulle ei makseta yhtään mitään. Ajattelen niidenkin hommien tukevan toimintaani ja vievän minua elämässä eteenpäin. En laske käytettyjä tunteja projekteihin ja harvemmin edes vilkaisen kelloa. Päivät saattavat välillä mennä sekaisin, kun niillä ei sinänsä ole väliä, ellei ole sovittuja menoja tai deadlineja. Jos on jollekkin työlle deadline, teen työn valmiiksi reilusti aiemmin. En tykkää tehdä viime tipassa ja näin perheellisenä se ei ole enää mahdollistakaan. Tilanteet saattavat elää todella rajusti, millon lapsi on kipeänä, mies matkoilla tai tulla muita haasteita, kuten printterin tai netin pasahtaminen kriittisellä hetkellä. Pelivaraa pitää olla reilusti, jotta turha stressi pysyy poissa.

Yrittäjyydessä parasta on ehdottomasti vapaus. Yrittäjänä toteutan jatkuvasti omia unelmiani, kuten nyt Mujoa. Jos olisin palkkatöissä, ei moiseen olisi aikaa. Nyt voin käyttää päivät, viikot ja kuukaudet juuri niinkuin haluan. Onko siistiä? No on! Yrittäjänä huonointa on asiakkaat, jotka eivät maksa. Niin, sellaisiakin on. Asiakas tilaa työn ja minä teen sen, mutta asiakas ei sitten maksakaan sitä. Tai maksaa vasta monien kehotusten jälkeen. Tämä on ehkä ainut asia, mikä sylettää, mutta nekin alkavat olla vähenemässä päin. Olen nimittäin ottanut opikseni ja enkä aio enää olla liian lepsu maksujen suhteen, muuten joudun itse pulaan. Palkkatöissä sitä tienaisi varmasti enemmän, mutta yrittäjänä on mahdollisuuksia paljon enemmän – lähes kaikessa. Ainakin itse koen niin.

Kotona työskentelemisessä parasta on varmasti se, että voi olla koko päivän rennosti collareissa tukka pystyssä. En niinkään tykkää laittautua, joten tämä kuosi sopii itselleni vallan mainiosti. Huonointa on ehkä se, ettei tule happihyppelyitä päivään, kun ei ole työmatkaa, ellen sitten erikseen lähde ulkoilemaan. Pyrin kyllä ulkoilemaan pari kertaa viikossa kunnolla, raitis ilma saa ajatukset rullaamaan paremmin. Sais sitä useammin tehdä, vaikka joka päivä.

Postasin jokunen kuukausi sitten siitä, millainen on yrittäjäluonne. Oli mielenkiintoista huomata, millaisen luonteen sitä todella omaa ja mitkä syyt ovat siihen, että haluan ja aion olla yrittäjä. Täältä voit lukea postauksen.

Vaikka sitä joutuu usein jännittämään, mistä niitä maksavia asiakkaita tulisi, niin aina niitä vain jostain tulee. Ilman työtä en ole joutunut olemaan. Olen kyllä niin kiitollinen siitä, että voin tehdä työtä jota rakastan! Ja kaikkia ihania omia projekteja, joita voi tässä ohessa työstää. Arki tuntuu valehtelematta välillä juhlalta.