Design Wash

01/04/2014

Juokse tyttö juokse

Vietin juuri elämäni pisimmän treenitauon, joka on kestänyt melkein vuoden. On siihen ihan pätevä syykin – meidän pikkuinen, joka täyttää pian 3 kuukautta. Ensin kasvatin yhdeksän kuukautta pallomahaa, johon kuului kaikki mahdolliset raskausoireet, sen jälkeen parantelin haavoja kuusi viikkoa. Kyllä tuonne väliin muutamat treenit mahtui, mutta vain satunnaisesti.

Treenikärpänen puras

Vaikka raskauskilot ovat kutakuinkin lähteneet, on kroppa muuttanut kivasti muotoaan. Niin, siis ei mihinkään hyvään suuntaan. Ensisijaisesti kiinteytys ja lihakset ovat nyt tähtäimessä. Jaksaa tuota naperoakin sitten kannella ja sen kanssa touhuta, jos oma kunto on hyvä.

Treenikärpänen on puraissut ja kotijumppailuakin tulee tehtyä. Usein kun lähden kävelylenkille, jalat alkaa vaan rullata ja kävely vaihtuu juoksuun. Ylipronatoivat jalkani ovat haasteena ja polviin sattuu välillä tosi paljon. Täytyy toivoa, että jalat kestää taas ja treenaaminen tuntuu hyvälle.

Merkkailen juoksukertoja kalenteriin, tiedänpä millä syklillä mennään näin alkuunsa. Kehonhuoltoa ei saa unohtaa, joten käyn hierojalla kerran tai kaksi kuussa.

Iltavirkkuna siellä täällä pompin

Tykkään juosta iltaisin ja öisin. Aina kun aurinko laskee, kroppani herää ja lähden liikkeelle. Iltaisin on vaan kivempi painaa tuolla ulkona, kun ei ole ihmisiä poukkoilemassa edessä. Saa rauhassa painaa fiilistellen, kuten naamasta näkyy..

Vauvan kanssa vaunuillen

Pikkuinen ei estä tätä mammaa liikkumasta, päinvastoin. Raskausaikana odottelin kovasti vaunulenkkejä, ja nyt saa painaa niin paljon kuin lystää.

Emmaljungan Nitro City -vaunut oli kyllä mainio valinta. Niiden kanssa on tosi helppo rullata, kulkevat superkevyesti ja sutjakkaasti. Ei todellakaan mitään juoksurattaita tarvitse. Vaunuihin voi napata mukaan vaihtovaatteita, juomapullon, kännykän, lompakon ja tietysti tärkeimmän – vauvan :D Todettu myös loistaviksi ostoskärryiksi shoppaillessa!

Tekniset treenikamat merkkiuskolliselle

Olen ajan kanssa hankkinut erilaisia treenivaatteita, jotka toimivat kelien mukaan. Kylmät ilmat tai vesisateet ei saa olla esteenä liikkumiseen. Tekniset materiaalit ovat tuulenpitäviä, vedenkestäviä, kosteutta poistavia ja hengittäviä. Laadukkaat treenivaatteet kestävät useita vuosia, käytöstä ja pesusta toiseen.

Tietyt merkit istuvat parhaiten, tuntuvat parhaimmilta ja miellyttävät myös ulkonäöllään. Suosikkimerkkejäni on Haglöfs, Peak Performance, Röhnisch, Casall ja Nike. Taattua laatua, joita en vaihda. Suurinosa näistä on ruotsalaisia merkkejä, ylläri.

Talvijuoksuun lämmintä

Löysin juuri sopivat yläosat talvijuoksuun: kevyen ja lämpöisen Haglöfs Gecko Q Hood Softshell -päällystakin, ja sen alle Haglöfs Stem II Q -fleecetakin.

Nike W New Pro Bra -urheiluliivit on kosteutta siirtävää Dri-Fit –materiaalia, samoin Casall-urheilutoppi. Näitä onkin kaapissa useampia eri väreissä.

Ostin vuosi sitten Niken Element Thermal -juoksuhousut. On muuten ihan sairaan hyvät! Ne on tarkoitettu nimenomaan kylmille keleille, koska housujen edessä on tuulenpitävä osio. Pakko ostaa muutamat lisää, jos vielä löydän.

Juoksukengät on pronaatiotuetut Asicsen GEL-Kayanot, joissa on leveä lesti ja reilu tuki ylipronaatioon.

Pikku pakkasiin villapipo on ehdoton, käytössäni Peak Performance Element Hat. Villakäsineissä kädet saattaa välillä hikoilla, mutta onpahan lämpöset.

Välikausijuoksuun tuulenpitävää

Syys- ja kevätkautena juoksukamat on hieman kevyemmät. Urheiluliivi Nike W New Pro Bra ja urheilutoppi by Casall toimii tässäkin kokonaisuudessa. Housut sekä väli- ja päällysosat vaihtuvat.

Päällystakki on joustava ja tuulenpitävä Haglöfsin Windstopper Hooded Soft Shell Jacket. Rakastan tätä takkia! Sitä vois käyttää muutenkin kuin vaan lenkkeillessä.

Juoksuhousuina käytän Röhnischin kosteuden poistavia trikoita, jotka toimivat myös kuntosalilla. Yläosa (mid-layer) on Peak Performancen Windstopper -paita.

Ostin juuri Niken Lightweight Tech Women´s Running Glovesit eli heijastimilla varustetut juoksuhanskat. Ne soveltuvat myös touch screen -käyttöön, eli iPhonea voi käyttää hanskat kädessä. Pipo on napakka ja kosteutta poistava Peak Performancen Trail Hat.

Käytän välillä Asicsen GT-2170 -juoksukenkiä, jotka ovat niin ikään pronaatiotuettuja. Pintaan on kertynyt jo kivasti kuraa, joten ovat käytössä huonommilla keleillä.

Kaapista löytyy Haglöfsin CoreTex -kuoripuku, joka kestää vesisadetta, jos tarvetta tulee. Puku on edelleen loistavassa kunnossa, vaikka onkin ollut käytössä jo yli 10 vuotta. Se oli ensimmäinen kalliimpi ulkovaatehankinta, merkki ja sen laadukkuus tuli tutuksi.

Pitäisi vielä löytää pronaatiotuetut CoreTex -juoksukengät, jotta voi lähteä kunnon vesisateellakin juoksemaan. Pysyis jalat kuivina ja lämpöisinä. Sellaisia olen etsinyt jo monta vuotta.

Kesäjuoksuun kevyttä ja hengittävää

Kesällä kevenee entisestään. Hengittävyys ja kosteuden poistaminen on tärkeimmät ominaisuudet. Vastaavanlaiset asut toimii myös salilla ja jumpissa.

Niken ja Casallin yläosat, juoksuhousut vaihtuvat lyhyempiin malleihin. Suosikkini ovat Röhnisch Shape Sofia Caprit, joissa on paikka avaimelle. Hyvä homma, koska usein ei taskuja muissa varusteissa ole.

Kengissäkin kevenee: jalkoihin vaihtuu Niken Free TR Fit 2 Womens Training Shoes. Niissä ei ole pronaatiotukea, joten otan käyttöön erikoispohjalliset, jotka teetätin FysioSporttiksessa fysioterapeutilla.

Hellepäivinä pitää muistaa extranesteytys ja suojata itseään auringolta. Aurinkovoide ja hyvin istuvat aurinkolasit on ehdottomat. Viime kesän varusteista löytyi Marc by Marc Jacobs Oversized Aviator -aurinkolasit, lempparimusa soi iPodissa Belkinin –suojakotelossa.

No ni, ei muutaku lämpömittaria tsekkaamaan ja lenkille! Vaikken olekaan mikään kausitreenaaja, nyt voisi sanoa, että kesäksi kuntoon! Tai jos alkuunsa takaisin siihen kuosiin missä ennen raskautta olin ;) Ja hei, aina voi parantaa entisestään.

21/03/2014

comment 0

Laadukkaat valokuvat

Meillä oli Muotsikassa valokuvauskurssi, johon kuului tutustumista kameraan ja studiovalokuvaukseen. Studiossa tehdyt sommittelut luonnistuivat kyllä, mutta kameran toiminnot olivat aivan hepreaa: aukko, polttoväli, valotusaika, objektiivit… En hiffannut yhtään. Joku muu taisi laittaa minulle kameraan valmiiksi säädöt, jotta homma etenisi.

Kun pitää saada laadukkaita valokuvia, tilaan työn ammattilaiskuvaajalta. Briefaan ja ohjaan kuvaajaa siitä mitä haluan, ja sellaiset kuvat sitten tehdään. Tämä toki kuuluu minun työnkuvaan, jos asiakkailtani on tilaus tullut. Kamera tai kuvaaminen ei ole minua koskaan edes kiinnostanut, mutta laadukkaat kuvat kyllä.

Olen sitä mieltä, että jokainen tehköön sen, minkä parhaiten osaa. Minä olen pysynyt kaukana kameroista, koska kameran säädöistä en ymmärrä yhtikäs mitään. Tai siis on minulla järjestelmäkamera; Canon EOS 600D -runko, jossa Canon EF-S 18-55mm f/3.5-5.6 IS -objektiivi. Tällä minä useinmiten kuvani otan. Siis automaattiasetuksilla. Että naps vaan. En tuota valokuvaukseksi kehtaa edes kutsua.

Mutta niin se oma pieni maailma vaan muuttuu. Ehkä sitä on vain kova halu kehittää itseään, koska valokuvaus ja kameran hallinta kiinnostaa koko ajan enemmän ja enemmän. Mitään en niistä vieläkään tiedä, mutta oppimishalu on noussut lyhyessä ajassa sfääreihin.

Ehkä juurikin tämän blogin myötä minulle on kasvanut kova halu ottaa laadukkaita valokuvia. Visuaalinen sommittelu kutakuinkin luonnistuu, mutta haluaisin oppia ikuistamaan kohteet ammattimaisesti. Tai aineskin lähes. Vaikkakin nyt vain omaan blogiin ens alkuun.

Alkusysäys

Päätin ryhtyä tositoimiin ja kävin viime syksynä muutaman päivän kestävän sisustus- ja asetelmakuvauskurssin. Kunhan jostakin aloittaa, vaikka sitten tältä lyhyeltä intensiivikurssilta. Oma järkkäri kainalossa painoin intoa puhkuen paikalle. Kurssi oli maksullinen AJK-jatkokoulutus. Koulutuspaikka oli Vallilassa, mukavan inspiroivassa entisessä teollisuusrakennuksessa, joka on toiminut aikoinaan tekosilkkikutomona.

Kurssi oli yllättävän hyvä. Sen jälkeen tiedonnälkäni vain kasvoi. Paljoa en oppinut, mutta sen verran, että uskallan tehdä kamerassani jo manuaalisäätöjä! Ymmärsin nyt mitä aukko ja valotusaika tarkoittaa. Ja hei, se on minulle paljon. Minulle, joka on omistanut järjestelmäkameran, muttei ole ymmärtänyt siitä kuin ON/OFF- nappulan. Lupasin itselleni, että automaattikuvaus saa nyt luvan jäädä.

Kuvauskalustoa kuntoon

Objektiivilla on valtava merkitys kuvan laatuun. Minä en niistä tiedä juuri mitään, mutta tutkin hieman suosituksia ja innostuneena sitten tilasin muutaman melko edullisen objektiivin, jotta pääsen niitä testailemaan. Ehkä käytettyjäkin olisi voinut ostaa, mutta joku kumma siinä on, että pitää saada kaikki uutena.

Tilasin Canon EF 50mm f/1.8 II ja Sigma 10-20mm f/4-5.6 EX DC HSM -objektiivit. Nyt pitää niiden kanssa leikkiä, että tutuksi tulevat. Näin äitiyslomalla voikin pyhittää aikaa itseopiskeluun, aina kun vauvanhoidosta tai muilta kotiaskareilta aikaa irtoaa.

Tilasin myös Canon RC-6 kaukolaukaisimen. Jalusta minulla entuudestaan on jo ollut, mutta en ole sitä vielä oikeastaan käyttänyt.

Tietotaitoa lisää

Tekis mieli kovasti lähteä opiskelemaan lisää valokuvausta. Siis jotain kevyttä kurssia, ei mitään ammattitutkintoon johtavaa. Ei minusta mitään valokuvaajaa tule, mutta omaa ammattia tukeakseni, tämä voisi olla hyvä juttu. Asiakkaani kun välillä tilaavat minulta tuotekuvia, niin olisihan se tärkeää saada aikaiseksi niin laadukkaita kuvia, että niistä kehtaa veloittaa.

Kuvankäsittelyllä voi toki jonkin sortin fiksauksia tehdä, mutta kyllä lähtökohtaisesti kuvan pitää olla sen verran hyvälaatuinen, että sitä pystyy ylipäätään muokkaamaan. Mitä valmiimpi kuva, sen parempi. Kuvankäsittelyä ei mielellään edes tekisi, mutta usein kuvat sen kuitenkin vaativat.

Kuva herättää tunteita

Kuvan fiilis on kuitenkin laatua tärkeämpi. Esimerkiksi kännykällä voi saada upean kuvan aikaiseksi. Jos kuva herättää katsojassa joitain tunteita, on se jo sinällään onnistunut. On tunteet sitten iloa, surua, sympatiaa tai himoa, onnistuneella kuvalla on jokin vaikutus katsojaan.

Noh kuva kuin kuva, se kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Laadukkaampia valokuvia on vaan miellyttävämpi katsoa, siksipä minäkin tahdon niitä tuottaa.

Saa nyt nähdä mitä tässä oppii. Kursseille en kuitenkaan ihan heti pääse, joten pitää vaan ahkerasti lukea opetusmateriaalia ja kokeilla niitä sitten käytännössä. Yritän tuoda blogiini vähitellen laadukkaampaa valokuvaa. Katsotaan kuin käy.

05/03/2014

comments 2

Nimiäisjuhlat

Niin meidän rakas poikamme sai nimen. Tai no, nimihän hänellä on ollut jo puoli vuotta, mutta julkaisimme sen perheen ja ystävien läsnäollessa. Pidimme nimiäisjuhlat kotona. Juhlat olivat vapaamuotoiset, eikä poikaa kastettu, koska emme kuulu kirkkoon.

Nimi omasta lapsuudestani

Hän sai nimekseen Nuka Anton Nikolas. Etunimi tulee japanilaisesta animaatiosta Jaki, vuoriston karhu, jossa seikkailee pienet karhunpennut Jaki ja Nuka. Sarja pyöri Suomessa vuosina 1984 ja 1986 nimellä Jaki ja Nuka. Tarina on hyvin surullinen, koska Jakin ja Nukan emo tapettiin ja karhunpennut jäivät orvoiksi. Kyseinen piirretty on jäänyt mieleeni erittäin vahvasti, vaikka sarjan näkemisestä on jo 30 vuotta aikaa. Se on ollut aina suosikkini.

Päätimme ennen rakenneultraa, että jos tulee tyttö, hän saa minun sukunimen ja jos tulee poika, hän saa miehen sukunimen. Mies veti pidemmän korren ;) Noh, poika oli enemmän kuin toivottu tähän perheeseen.

YouTubessa on video, jossa on sarjan tunnari. Soitimme biisin nimiäisissä ja muutama arvasikin siinä kohtaa pikkuisen nimen, koska skumppalaseissa oli viittaus nimeen. Nuka on se vaalea karhunpentu. Toivottavasti vielä jonain päivänä sarja palaa telkkariin! Outoa, kun sitä ei ole esitetty uudelleen. Jokainen, joka sarjan muistaa, sanoo sen olevan yksi parhaimmista piirretyistä.

Duunailua, puuhailua ja tuunailua

Oli mukava puuhastella nimiäisjärjestelyjä. Jonkin sortin teemakin oli, sellasta simppeliä graffaa, joka toistui kutsuissa, kattauksessa ja somistuksessa.

Ostin Granitista hopeisia kuutionipsuja, jotka maalasin mustiksi. Printtasin tarjoiltavien ruokien sekä juomien nimet, ja leikkasin ne muotoon.

Skumppalasit saivat tarrat kylkeen, joissa on nimeen viittaava N-kirjain. Kohotimme maljan nimenjulkaisun yhteydessä.

Tilaamani kakku ei ollut aivan sitä mitä piti. Kakun väri oli väärä, eikä se muutenkaan oikein ollut kuten toivoin. Pettymys oli suuri, kun avasin kakkulaatikon. Maku oli ihan ok, kyllähän sitä söi. Tossut oli kyllä söpöt ja muodoltaan onnistuneet.

Hulinaa ja hässäkkää

Nuka oli tosi kiltisti koko nimiäisten ajan. Ihmetteli varmaan, kun oli paljon uusia naamoja ympärillä ja kova hulina. Tosin, on se kiltti ja rauhallinen vauva muutenkin.

Juhlat menivät rysäyksessä ohi. Paljon porukkaa muutamaan tuntiin ja lapset tuovat tietysti aina oman pikku hässäkän mukanaan :D Jos jotain kaatuu, kaatuu se tietysti suoraan valkoiselle matolle. Mietin tarjoiluja sen mukaan, ettei kovasti väriä päästäisi tai olisi aineskin helposti puhdistettavissa. Noh, vahinkoja sattuu ja niitä olikin odotettavissa.

Onneksi saimme tarjoilun kanssa apua, koska emme millään kerinneet tehdä kaikkea valmiiksi, emmekä edes kaikkea aloittaa, koska ruuan pitää olla tuoreena. Pitopalvelu oli aiemmin harkinnassa, ja se olisi todella ollut tarpeellinen. Hinta ratkaisi, kun muutenkin juhliin meni paljon rahaa. Jonain päivänä sitten, ehkä.

Juhlissa oli tarjolla:

Kuohuviiniä
Kanakatkarapurisotto
Vihersalaatti
Ruisnaksuja tuorejuustolla ja basilikalla
Merileväpähkinöitä
Hunajapaahdettuja makadamiapähkinöitä
Gluteenitonta pizzaleipää
Gluteenitonta suklaata
Juuressipsejä
Macaronsseja
Omenaliitulakuja
Salmiakkiruutuja
Kinuskipalleroita
Kinuskivaniljamoussekakku
Kahvia ja teetä
Päärynä- ja mansikkamehua

Juhlien jälkeen tuli sellainen fiilis, etten enää ikinä järjestä juhlia, mutta samaan aikaan haluaisin järjestää uudet juhlat vaikka samantien. Melko ristiriitaista. On kova vaiva ja toki myös hinnakasta järjestää juhlat, jotka saattaa olla jo muutamassa tunnissa ohi. Mutta oikeestaan suunnittelu ja järjestely on aika kivaa puuhaa, jos vielä itse pääsee nauttimaan lopputuloksesta ;)

02/02/2014

comment 0

Äitiyslomakuulumisia

Täällä sitä nyt ollaan, äitiyslomalla. Tukka pystyssä, hampaat harjaamatta, univelkaa kerättynä, jokapäiväistä siivoamista, puunaamista, pyllynpesua, vaipanvaihtoa ja jatkuvaa syöttämistä. Päälle vielä remontti- ja sisustusprojektit sekä asiakasduunit. Kyl maar, kuulostaa varsinaiselta lomalta :D

Pikkuisemme täyttää jo kuukauden. Aika on mennyt valtavan nopeasti. Juurihan me vasta saavuimme kotiin pienen nyytin kanssa Jorvista! Huimaa, että saamme ihastella ja hämmästellä joka päivä tuota suloista pikkuista. Ja se on ihan oma! Upean lahjan olemme kyllä saaneet – siis hienoimman ikinä. Oma lapsi on jotenkin todella erityinen. Miten paljon voikaan tuota pientä palleroa rakastaa… Vähintäänkin yli äyräiden! Hän on vaan niin ihana.

Arki on siis touhua täynnä. Vaikka tuo nyytti pääosin vain syö ja nukkuu, on oma aika melko kortilla. Hänen syöttämiseen menee noin 6-7 tuntia päivässä. Yllätti, miten paljon ja miten usein pitää syöttää. Tähän päälle sitten tietysti muutakin vauvanhoitoa sekä kotiaskareet. Koti on oltava puhtaana, sitä on sisustettava ja töitäkin pitää tehdä aina sopivaan väliin. Ei aika käy pitkäksi katsos.

Nautin kuitenkin tästä kaikesta. Kaikki se, mitä olen toivonut ja mitä olen halunnut, on tässä ja nyt. Arjessa on paljon pieniä ja suuriakin haasteita. Hyvät yöunet ovat kaiken a ja o. Hyvin levänneenä jaksaa pyörittää arkea ja näin ollen siitä myös nauttii.

Ensimmäinen kylpyhetki

Pikkuinen sai ensimmäisen kylvyn 2 viikkoisena, kun napatynkä oli irronnut. Saimme otettua kylpyhetken videolle, tässä siitä muutama ote. Hän oli kovin ihmeissään mitä tapahtuu, mutta nautti kovasti lämpimästä vedestä. Uusi tilanne tuntui silti liian oudolta ja itku pääsi. Pyyhkeen sisällä oli taas hyvä ja turvallinen olla.

Nimiäisjuhlat

Pikkuisella on jo nimi. Voi vitsit, että ollaan siitä innoissaan! Kun saimme kesällä tietää, että poika on tulossa, oli nimi jo muutaman viikon sisällä keksitty. Se kolahti heti. Hänen nimensä on sen verran harvinainen, ettei sitä ole Suomessa kuin alle 15. Toivottavasti myös pysyy harvinaisena, ettei tarhassa tai koulussa ole joka toisella jampalla samaa nimeä.

Nimi julkistetaan kahden viikon päästä nimiäisissä. Nimen saaminen on tietysti juhlan paikka! Emme kuulu kirkkoon, joten papin aamenta ei tarvita nimeen eikä nimiäisiin. Kutsut lähtivät jo postiin ja vieraita pitäisi saapua 3o henkilöä. Pidämme nimiäiset meillä täällä kotona. Uskon, että tilaa on riittävästi tälle porukalle. On kiva järjestää juhlat kotona, voi laittaa paikkoja ajan kanssa kuntoon.

Kakku mittatilauksena

Suunnittelin pikkuiselle oman nimiäiskakun, jonka tilasin kakuntekijältä. Vähän jännittää, millainen siitä tulee! Annoin tarkat ohjeet, minkä makuinen ja minkä näköinen sen pitäisi olla. Nyt vaan toivotaan, että se näyttää hyvältä ja on ennen kaikkea herkullinen!

Täällä on kakuntekijän (Marsispossu) eli Niina Lehtolan aiempia tuotoksia. Hän tekee kakut ilman lisäaineita ja mahdollisimman luomuna. Useinhan kakuissa on enemmän e-aineita, kuin missään muussa elintarvikkeessa. Tämä oli tilauksen yhteydessä positiivinen yllätys.

11/01/2014

comment 0

Tervetuloa maailmaan, pikkuinen!

Näillä sanoilla tervehdin omaa pikku nyyttiämme, kun tapasimme ensimmäistä kertaa. Hän odotti minua isän kanssa perhehuoneessa. Jouduin toipumaan heräämössä muutaman tunnin, ja kovasti kyselin pikkuisen perään, oliko kaikki mennyt hyvin. Ensitapaaminen oli ainutlaatuinen, herkkä ja todella odotettu hetki ♥

Meille syntyi pieni suloinen poikavauva 4.1.2014 klo 4.02. Painoa hänellä oli 2820 g ja pituutta 50 cm. Hän saapui kiireellisellä keisarileikkauksella. Kaikki meni oikein hyvin, vaikkei täysin sen mukaan mitä olin ajatellut. Vietimme 4 päivää Jorvin sairaalassa. Melko raju, mutta kaiken kaikkiaan todella upea ja koskettava kokemus. Nyt parannellaan haavoja ja tutustutaan uuteen perheenjäseneen kotona.

Tässä pikkuinen on 2 päivää vanha, nukahti ruuan jälkeen äidin rinnalle. Onneksi ruoka alkoi maistumaan tosi hyvin, vaikka aluksi pitikin ottaa äidinmaidon päälle korviketta pienen syntymäpainon takia. Sokeriarvot saatiin parissa päivässä kohdilleen, eikä korviketta enää tarvitukkaan. Viimeisenä päivänä tehtiin lääkärintarkastus, jossa todettiin pikkuisen olevan terve ja erittäin hyvässä kunnossa. Tämä on vanhemmille luonnollisesti todella huojentava tieto, ja ehkä myös se tärkein.

Sanotaan, että arki muuttuu totaalisesti kun vauva tulee taloon. Noh, eipä nyt niinkään. Kyllä tässä pidetään maitobaaria auki 24/7 ja hoidetaan tietysti muutenkin pikkuista, mutta ei tämä toistaiseksi niin muuttunut ole. Aineskaan vielä. Toki hereillä ollaan enemmän, eikä yhtenäisistä pitkistä yöunista ole tietoakaan, mutta ei todellakaan haittaa! Jos pikkuisella on nälkä, niin sitten sille annetaan ruokaa ja jatketaan yhdessä unia sen jälkeen.

Olen edelleen aivan hämilläni, onko tuo pieni nyytti todella meidän oma! Nyt ollaan oltu 4 päivää kotona, ja hienosti on lähtenyt kaikki rullaamaan. Joka päivä opimme pikkuisesta uusia asioita. Kaikki mitä hän tekee – ilmeilee, ääntelee tai liikuskelee – tuntuu niin söpöltä. Itkuakin toki myös on väännetty, mutta vain jos on nälkä, kylmä tai ilmaa vatsassa. Vaikuttaa pääosin erittäin tyytyväiseltä vauvalta.

Kyllä tässä vain ollaan niin kovin onnellisia ja onnekkaita. Ei tuollainen nyytti ole mikään itsestäänselvyys. Tämä on ollut yhtä jännittämistä ja pelkäämistä, vaikka pohjimmiltaan sitä uskoo ja toivoo vain parasta. Moni vauvahaaveissa pyörivä kyllä tietää, miten voimakkaat tunteet tällä alueella pyörii. Melkoinen tunteiden vuoristorata, kun edessä olevaa ei pysty ennustamaan. Nyt kun vauva on viimein syntynyt, voi huokaista helpotuksesta. Kaikki meni hyvin ja lopputulos on mahtavampi, mitä saatoin ikinä kuvitella. Huolta ja murhetta tulee varmasti paljon matkanvarrella, mutta sitä tämä vanhemmuus tuo väkisinkin tullessaan. Aiomme tehdä kaikkemme, että pikkuinen saa turvallisen, parhaan mahdollisen elämän.

Olemme saaneet valtavan määrän onnitteluja uudesta tulokkaasta. Olen kiitollinen jokaisesta viestistä, FB-tykkäämisestä tai kommentista. Tämä kun on pieni suuri ihme. Viestintätoimisto Milttonista saapui kukkalähetys, oli kyllä tosi mukava yllätys! Ihanat naapurimme kävivät ovellamme onnittelemassa. Saimme paljon ruusuja, marmelaadeja, villasukat ja kivan mustavalkoisen viirinauhan. Tämä 9 talon yhteisö on tosi mukava. Täällä muistetaan toisia niin jouluna, kuin näin merkkipäivänäkin.

ps. tsekkaa naapurini Nonnan blogi: Kärpässienikauppa – löytyy ihania käsityöjuttuja!

Saattaa tulla muutamia vauva-aiheisia postauksia tästä lähtien, mutta onhan tämä iso ja merkittävä asia meidän elämässä. Sisustus ja muotoilu pysyvät edelleen vahvana teemana, sekä myös kaikki yrittäjyyteen liittyvä, vaikka tässä äitiyslomalla olenkin. Rakastan omaa työtäni, joten mielelläni pieniä työprokkiksia vauvanhoidon ohessa teen. Mies on paljon kotona ja haluaa hoitaa vauvaa, joten työnteon mahdollisuus minulla onneksi on.

Täytyy ottaa kuvia uudesta kodistamme ja uusista sisustusjutuista, heti kun päivänvaloa tai aurinkoa siunaantuu. Näin pimeään aikaan on turha edes mitään kuvailla. Hyvät valokuvat vaativat reilusti luonnonvaloa, kun se taittuu niin pehmeästi. Nyt on tammikuu, mutta ei oikein siltä tunnu. Missä on valkoinen maa, pakkanen ja auringon säteet? Ehkä se talvi vielä saapuu, toivon todella niin.

Ps. Vilkaisin pari tuntia myöhemmin ikkunasta ulos ja huomasin, että maa on saanut valkoisen peitteen. Talvi on tullut ♥