comment 0

Tervetuloa maailmaan, pikkuinen!

Näillä sanoilla tervehdin omaa pikku nyyttiämme, kun tapasimme ensimmäistä kertaa. Hän odotti minua isän kanssa perhehuoneessa. Jouduin toipumaan heräämössä muutaman tunnin, ja kovasti kyselin pikkuisen perään, oliko kaikki mennyt hyvin. Ensitapaaminen oli ainutlaatuinen, herkkä ja todella odotettu hetki ♥

Meille syntyi pieni suloinen poikavauva 4.1.2014 klo 4.02. Painoa hänellä oli 2820 g ja pituutta 50 cm. Hän saapui kiireellisellä keisarileikkauksella. Kaikki meni oikein hyvin, vaikkei täysin sen mukaan mitä olin ajatellut. Vietimme 4 päivää Jorvin sairaalassa. Melko raju, mutta kaiken kaikkiaan todella upea ja koskettava kokemus. Nyt parannellaan haavoja ja tutustutaan uuteen perheenjäseneen kotona.

Pikkuinen_kaksipaivaa

Tässä pikkuinen on 2 päivää vanha, nukahti ruuan jälkeen äidin rinnalle. Onneksi ruoka alkoi maistumaan tosi hyvin, vaikka aluksi pitikin ottaa äidinmaidon päälle korviketta pienen syntymäpainon takia. Sokeriarvot saatiin parissa päivässä kohdilleen, eikä korviketta enää tarvitukkaan. Viimeisenä päivänä tehtiin lääkärintarkastus, jossa todettiin pikkuisen olevan terve ja erittäin hyvässä kunnossa. Tämä on vanhemmille luonnollisesti todella huojentava tieto, ja ehkä myös se tärkein.

Sanotaan, että arki muuttuu totaalisesti kun vauva tulee taloon. Noh, eipä nyt niinkään. Kyllä tässä pidetään maitobaaria auki 24/7 ja hoidetaan tietysti muutenkin pikkuista, mutta ei tämä toistaiseksi niin muuttunut ole. Aineskaan vielä. Toki hereillä ollaan enemmän, eikä yhtenäisistä pitkistä yöunista ole tietoakaan, mutta ei todellakaan haittaa! Jos pikkuisella on nälkä, niin sitten sille annetaan ruokaa ja jatketaan yhdessä unia sen jälkeen.

Olen edelleen aivan hämilläni, onko tuo pieni nyytti todella meidän oma! Nyt ollaan oltu 4 päivää kotona, ja hienosti on lähtenyt kaikki rullaamaan. Joka päivä opimme pikkuisesta uusia asioita. Kaikki mitä hän tekee – ilmeilee, ääntelee tai liikuskelee – tuntuu niin söpöltä. Itkuakin toki myös on väännetty, mutta vain jos on nälkä, kylmä tai ilmaa vatsassa. Vaikuttaa pääosin erittäin tyytyväiseltä vauvalta.

Kyllä tässä vain ollaan niin kovin onnellisia ja onnekkaita. Ei tuollainen nyytti ole mikään itsestäänselvyys. Tämä on ollut yhtä jännittämistä ja pelkäämistä, vaikka pohjimmiltaan sitä uskoo ja toivoo vain parasta. Moni vauvahaaveissa pyörivä kyllä tietää, miten voimakkaat tunteet tällä alueella pyörii. Melkoinen tunteiden vuoristorata, kun edessä olevaa ei pysty ennustamaan. Nyt kun vauva on viimein syntynyt, voi huokaista helpotuksesta. Kaikki meni hyvin ja lopputulos on mahtavampi, mitä saatoin ikinä kuvitella. Huolta ja murhetta tulee varmasti paljon matkanvarrella, mutta sitä tämä vanhemmuus tuo väkisinkin tullessaan. Aiomme tehdä kaikkemme, että pikkuinen saa turvallisen, parhaan mahdollisen elämän.

Olemme saaneet valtavan määrän onnitteluja uudesta tulokkaasta. Olen kiitollinen jokaisesta viestistä, FB-tykkäämisestä tai kommentista. Tämä kun on pieni suuri ihme. Viestintätoimisto Milttonista saapui kukkalähetys, oli kyllä tosi mukava yllätys! Ihanat naapurimme kävivät ovellamme onnittelemassa. Saimme paljon ruusuja, marmelaadeja, villasukat ja kivan mustavalkoisen viirinauhan. Tämä 9 talon yhteisö on tosi mukava. Täällä muistetaan toisia niin jouluna, kuin näin merkkipäivänäkin.

ps. tsekkaa naapurini Nonnan blogi: Kärpässienikauppa – löytyy ihania käsityöjuttuja!

Naapuri_onnittelut

Saattaa tulla muutamia vauva-aiheisia postauksia tästä lähtien, mutta onhan tämä iso ja merkittävä asia meidän elämässä. Sisustus ja muotoilu pysyvät edelleen vahvana teemana, sekä myös kaikki yrittäjyyteen liittyvä, vaikka tässä äitiyslomalla olenkin. Rakastan omaa työtäni, joten mielelläni pieniä työprokkiksia vauvanhoidon ohessa teen. Mies on paljon kotona ja haluaa hoitaa vauvaa, joten työnteon mahdollisuus minulla onneksi on.

Täytyy ottaa kuvia uudesta kodistamme ja uusista sisustusjutuista, heti kun päivänvaloa tai aurinkoa siunaantuu. Näin pimeään aikaan on turha edes mitään kuvailla. Hyvät valokuvat vaativat reilusti luonnonvaloa, kun se taittuu niin pehmeästi. Nyt on tammikuu, mutta ei oikein siltä tunnu. Missä on valkoinen maa, pakkanen ja auringon säteet? Ehkä se talvi vielä saapuu, toivon todella niin.

Ps. Vilkaisin pari tuntia myöhemmin ikkunasta ulos ja huomasin, että maa on saanut valkoisen peitteen. Talvi on tullut ♥

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s