Design Wash

28/12/2016

Jouluyllätys

Moni on varmaan riisunut jo kotinsa joulukoristeista, mutta itse haluan jatkaa joulufiilistelyä vielä hetken aikaa, pääsimmehän aloittamaan joulun melko myöhään asuntokuvioiden takia. Saimme kuitenkin jouluksi kodin, joka oli ainut asia mitä toivoin. Joulukuusi, kynttilät ja yksi valosarja riitti tuomaan joulutunnelman, eikä juuri enempää kaivattukaan.

Aattoaamuna (siis iltapäivällä) söimme perinteikkäästi joulupuuroa, mutta muuten jouluruokamme on vaihtunut rosolleista, kinkuista ja laatikoista maustevoissa pyöriteltyihin sisäfilelehtipihveihin, uunijuureksiin sekä paistettuihin papuihin. Heittämällä paras annos mitä olen ikinä syönyt! En ole sitäpaitsi koskaan tykännyt jouluruoista ja miehellekkin uusien jouluperinteiden luominen sopi oikein hyvin. Glögi lämpeni useampaan otteeseen, saunottiin ja loiloteltiin joululauluja. Nautittiin hetkestä, jota oltiin niin pitkään odotettu.

Isäntä suostui olemaan pienen taivuttelun jälkeen joulupukki ja ihan mahtava pukki olikin! Oli hakenut kunnon varusteet, eikä niiden alta olisi mitenkään tunnistanut. Nuka oli pukin saapumisesta tohkeissaan, vaikka taisi olla enemmän kiinnostunut lahjoista, kuin pukista.

Mies osaa yllättää joka vuosi lahjavalinnoillaan, mutta tällä kertaa yllätys tuli aivan puskista, eikä kyyneleiltä vältytty. Mies pyysi sohvalle istumaan ja kertoi, että hänellä on vielä yksi lahja minulle. Hän laittoi pyörimään kuvakoosteen, joka kertoi meidän yhteisestä matkasta. Kuvissa näkyi yhteisiä hetkiä ja tapahtumia vuodesta 2010 aivan ensikohtaamisesta lähtien. Muistin jokaisen hetken kuin eilisen ja samalla tajusin, miten paljon ollaankaan yhdessä koettu. Taustalla soi Jipun ja Samuli Edelmanin biisi Jos sä tahdot niin. Arvatkaa vaan itkinkö.

Sitten mies avaa pienen mustan rasian, jossa oli upea sormus! Hän laittaa sormuksen vasempaan nimettömääni, ei kysy mitään (vaikka ehkä oli tarkoitus), mutten vastustellutkaan. Sormus oli täydellinen ja se hetki oli ihan täydellinen. Niin koskettava, herkkä ja yllättävä, etten saanut sanottua mitään järkevää. Taisin vain itkeä onnesta ja hämmästyksestä, kun ymmärsin mitä oli juuri tapahtunut.

Vaikka tämä vuosi on ollut meille erityisen rankka, tuli joulusta kuitenkin ihana ja ikimuistoinen. Me mentiin kihloihin ♥

25/12/2016

comments 33

Kun kaiken menettää

Kerkesin jo hetken miettimään, voiko asiat mennä enää huonommin ja vastaus tulikin siihen aika pian: kyllä voi. Vaikka pahinta pelkäsin, en silti uskonut tätä tapahtuvan, koska olimme kokeneet jo ihan tarpeeksi ikäviä asioita lyhyessä ajassa. Mies siirsi viikko sitten suurimmat tavarat uuteen asuntoon ja minä hoidin kuumeista poikaa sen aikaa. Toivoin kovasti, että kalusteet olisivat käyttökelpoisia, muuta meillä ei enää ollut.

Todellisuus iski vasten kasvoja todella lujaa ja pyyhkäisi mennessään viimeisetkin toivonrippeet. Kun kävin tavaroita läpi, tajusin, ettei mitään säilynyt sittenkään. Haju oli todella voimakas ja kaikki tavarat olivat käyttökelvottomia. Kaikki. Sitten se romahdus tuli, eikä itkulle tullut loppua. Oli lauantai-ilta ja kello jo niin paljon, ettemme kerkeisi enää hakemaan edes uusia patjoja, joilla voisimme yön yli nukkua. Se hetki oli ihan epätodellinen. Olin niin epätoivoinen, pettynyt ja surullinen, etten kyennyt enää ajattelemaan mitään. En uskonut sitä todeksi, että me menetimme sittenkin kaikki. Miten niin lyhyessä ajassa voi tapahtua niin paljon ikäviä asioita? Olin kokoajan luullut olevani pohjalla, mutta nyt vasta sinne osuin.

Olen kertonut avoimesti hyvät ja huonot uutiset täällä blogissa, mutta ensimmäisenä käyn jakamassa kuulumiset tärkeäksi muodostuneeseen Sisustusterapiaa-ryhmään, jonne kuuluu sisustusalan ammattilaisia ja harrastajia, bloggaajia, suunnittelijoita sekä valokuvaajia. Olen kertonut meidän haasteellisesta matkasta ja nyt avauduin siitä, että menetimme sittenkin kaiken, enkä kerkeisi enää mitään hommaamaan, olihan jo myöhäinen lauantai-ilta. Ryhmästä saa aina tukea ja hyvää mieltä, mutta nyt tapahtui jotain aivan uskomatonta!

Ryhmän ylläpitäjä, superihana Pia, päätti toimia. Hän on toiminnan nainen ja keksii ryhmässä kokoajan jotain huippua, mutta nyt hän teki jotain aivan häkellyttävän huikeaa muiden ryhmäläisten kanssa. Meni pari tuntia, kun ovemme taakse ilmestyi Pia, Sanna ja Mira isojen kassien kera, joissa oli patjoja, pyyhkeitä, lakanoita, Blossa-pullo, suklaata sekä leluja, mm. autoja, legoja, supersankareita, pelejä ja kirjoja. He olivat käyneet keräämässä meille hätäapua ympäri Espoota ja Vantaata keskellä yötä. En voinut uskoa sitä todeksi! Luulin, että meidän joulu on peruttu, mutta se tulikin ennakkoon! Miten mieletön teko kaikilta ryhmäläisiltä ja tältä kolmikolta, jotka lahjoittivat ja lainasivat tavaroita meille. Nuka oli onnensa kukkuloilla, kun sai paljon leluja leikittäväksi ja me päästiin nukkumaan turvallisesti lainapatjoille.

Tämä oli jotain niin uskomatonta. Tuhannesti kiitos, te todella kannattelette meitä kun elämä murenee jalkojen alta. Miten paljon ihania auttavia ihmisiä onkaan meidän ympärillä ja miten onnelliseksi ryhmän toiminta tekikään ♥ Ja kaikki ne ihanat viestit lämmittävät mieltä älyttömän paljon. Todella monelta tuli viestiä, että he voivat tuoda tai lähettää postitse mitä vain tarvitsemme, jotta pääsemme uuteen alkuun. Kun olimme asioilla, sain puhelun terapiaryhmäläiseltä Fridalta, joka kirjoittaa myös Koti kaupungin laidalla -blogia, kertoi toimittavansa ovemme taakse säkillisen tavaraa. Olen niin häkeltynyt, kiitollinen ja onnellinen näistä ihmisistä. Ryhmästä on tullut minulle paljon enemmän kuin ikinä uskoinkaan. Se tuntuu ihan omalta perheeltä, joka todella auttaa hädän hetkellä.

Seuraavana päivänä kävimme hakemassa uuden sohvan, imurin ja muuta pientä tarviketta. Hankittavien tavaroiden lista on pitkä, lähdemme rakentamaan kotiamme nyt aivan alusta. Tämä on vain käytävä läpi, kun vaihtoehtoja ei ole. Vakuutusyhtiö pesee kätensä tällaisista tapauksista eikä korvaa yhtikäs mitään, joten joudumme käyttämään remonttiin varatut rahat uusiin kalusteisiin ja tavaroihin. Irtisanoimme kotivakuutuksen, koska meillä ei ole enää mitään vakuutettavaa.

Meillä on nyt kuitenkin asunto, joka on terve ja jossa on hyvä olla. Vaikkei asunto olekaan aivan omantyylinen, sisustamalla saa ihmeitä aikaiseksi. Sisustamme tätä pikkuhiljaa ajan kanssa, joten kyllä tästä vielä kiva koti tulee. Löysin ihanan villamaton olohuoneeseen ja haimme uudet sängyt. Vaikka joudummekin uusimaan käytännössä kaikki pakon edessä, piristää uudet kalusteet mieltä tosi paljon. Tavarat, jotka voi pestä erittäin kuumissa lämpötiloissa mm. astiat ja lakanat, säilyvät. Olen hinkannut, pessyt ja saunottanut joitain tavaroita, eli kaikki kotikonstit pelastamisessa ensin käyttöön. Koviin materiaaleihin jynssäys ja kuumuus näyttää auttavan, mutta vähääkään huokoisista materiaaleista ei hajut lähde pois. Talolla on vielä paljon tavaraa, joita käyn sitten ajan kanssa läpi mahdollisesti otsonoimalla ja ionisoimalla. Kuulin, että ionisoinnista jää tavaroihin outo haju, joka ei sitten lähde pois, vaikka homeenhaju ja homeitiöt lähteekin. Enpä tiedä haluanko tavaroissa olevan mitään hajua, mielummin ihan vain hajuton, olen herkistynyt hajuille tarpeeksi muutenkin.

Pääsimme jouluksi uuteen kotiin ja se oli ainut asia mitä toivoin. Täällä ollaan ja olo on viimein rentoutunut. Sukuloinnit jäi tällä kertaa väliin, kun voimia ei siihen ollut. Halusimme olla vain rauhassa keskenämme, hengähtää hetki. Isäntä haki joulukuusen ja kuusesta löytyi uskomaton yllätys: linnunpesä! Sinne se sai jäädäkin. Joulusta tuli kaikinpuolin upea ja ikimuistoinen, siitä lisää myöhemmin. Nyt glögiä, piirrettyjä, joululauluja ja sisäfilepihvejä. Hyvää joulua!

17/12/2016

comments 28

Karuja käänteitä

Blogissa on ollut hiljaiseloa pari viikkoa, mutta muutenhan tämä elämä on ollut yhtä hullunmyllyä ja uskomattomia käänteitä täynnä. On tapahtunut niin älyttömiä asioita, etten voi todeksi uskoa. Meidän piti olla Vantaalla evakossa vuoden loppuun saakka ja kerkesin muutaman päivän jopa relata ja tehdä töitä, kunnes saimme tiedon että täytyykin lähteä, kun ystäväpariskunta tulee takaisin. Paniikki ja stressi olivat taas geimeissä mukana ja päätimme, että nyt hommaamme sen vuokra-asunnon, eikä enää asuta muiden nurkissa, koska tilanne voi näköjään hetkenä minä hyvänsä muuttua. Pakkasimme tavarat ja saimme hätämajoituksen Vallilasta, kun hyvä ystäväni lähti vuorostaan perheensä kanssa reissuun viikoksi. On se hyvä että muut reissaa, niin me saamme siksi aikaa koteja lainaksi :D Noh, nyt oli sitten tasan viikko aikaa löytää pysyvämpi koti.

Kolusin kaikki mahdolliset Espoon vuokra-asunnot läpi ja soittelinkin monen perään. Vanhoja, uusia ja kaikkea siltä väliltä. Emme voineet ottaa kalustettua, 12 kk sopimuksella, liian pientä tai sijainniltaan huonoa. Tietysti asunnon hinta oli myös ratkaiseva tekijä, olihan meillä jo yksi talo maksettavana. Halusin kuitenkin sellaisen asunnon, joka oikeasti miellyttäisi ja jossa viihtyisi mahdollisimman pitkään.

Sitten tarjolle tuli todellinen helmi! Upea rivitaloasunto merinäköalalla, avotakalla ja mosaiikkiparketilla. Isot ikkunat, reilusti tilaa ja oma venepaikka. Sijaintikin ihan täydellinen Espoon Koukkuniemessä mielettömän hienon rantareitin varrella. Oltiin molemmat aivan myytyjä ja teimme vuokrasopimuksen samantien. Omistaja lupasi, että voisimme tehdä asuntoon pientä pintaremonttia, hän voisi maksaa materiaalit. Isompi remontti oli tulossa jonkun vuoden kuluttua, mutta asunto vaikutti olevan oikein hyvässä kunnossa pääosin. Mies jo innoissaan haaveili, että voisimme ostaa asunnon joskus itsellemme, vaikutti se niin potentiaaliselta. Olin helpottunut siitä, että viimein pääsemme asettumaan ja elämään arkea omassa kodissa – olihan se nyt ainut asia mitä toivoimme.

Mutta joku kumma, jota intuitioksikin kutsutaan, alkoi koputtelemaan olkapäitä ja heittämään hämmentävää epäilyä ilmoille. Olin koko ajan kaikki aistit valppaana, koska kuitenkin vanha talo kyseessä. Mies katsoi kysyvästi ja toiveikkaasti. Havaitsin heti ensimmäisen käynnin yhteydessä lievää päänsärkyä, jonka luulin johtuvan nälästä, mutta hetkeä myöhemmin alkoi voimakas jomotus poskionteloissa… Hetkonen. Eikai!?

Niinpä niin, eihän ne asiat ihan noin mutkattomasti menneetkään. Mutkia on ollut tällä matkalla ihan tarpeeksi ja lisää näytti vaan tulevan. Olimme saaneet avaimet käteen ja menimme katsomaan paikkoja uudelleen ennen muuttoa. Mies oli käynyt tuulettamassa edellispäivänä paikkoja ja huoneilma oli selkeästi parantunut, joka tuntui huojentavalta. Asunto oli muutoin tyhjennetty, mutta lasiterassille oli jäänyt muutama huonekalu. Mies meni hakemaan työkaluja varastosta ja minä aloin tutkimaan paikkoja. Siirsin seinän vieressä olevaa hyllyä ja sieltäpä pasahti eteen sellainen pommi, etten meinannut uskoa silmiäni!!

Menin ihan sanattomaksi ja laitoin miehelle kuvaviestin löydöstäni, jota hän luuli vitsiksi. No siis koko tilanne tuntui yhdeltä isolta vitsiltä, ei tää vaan voinut olla totta. Olemme olleet omasta kodista hometta paossa ja sitten (pakon edessä) vuokratusta asunnosta löytyy järjettömän iso homevaurio! Äkkiä vaan ovet säppiin, ulos ja avaimet välittäjälle takaisin, joka myös järkyttyi löydöksestä. Omistaja itse asuu ulkomailla ja oli juuri ostanut asunnon hyvin nopealla katsomisella, ja päätti laittaa sen vuokralle ennen isompaa remonttia. Vaikuttaa siltä, että asunnon myyjä oli yrittänyt peitellä homevauriota, olihan tuo kaappi ainoa, mitä ei oltu siirretty mihinkään. Kuka edes uskaltaisi tehdä noin? Kuka tuolla edes voi asua niin ettei huomaisi mitään?

Istuin autossa pitkään parkissa katsellen talojen ikkunoita, joissa loisti joulukoristeet. Surullisena mietin, että oma joulumme on peruttu. Olin varmaan kevyessä shokissa, kun itkuakaan ei tullut. Olin niin hämmentynyt ja järkyttynyt, ettei enää ollut hajuakaan mitä seuraavaksi. Meillä olisi nyt enää 4 päivää aikaa löytää tyhjillään oleva vuokra-asunto tai sitten joudumme hotelliin ihmettelemään seuraavaa siirtoa. Mies, joka harvemmin julkisesti avautuu, päätti avautua tilanteestamme Facebookissa. Myös sellaisesta asiasta, josta en itsekään ole täällä vielä kertonut. Nytpä kerron, koska sillon kun mennään pohjalle, mennään sinne kunnolla! Eihän pikku räpiköiminen ole vielä mitään.

Muistatte varmaan, kun myimme ihanan kotimme viime kesänä, jossa asuimme 3 vuotta. Nyt sitten ostaja on huomannut siellä olevan jotain sisäilmaongelmaa ja selvitykset ovat olleet päällä pari kuukautta. Talo on rakennettu vuonna 1978 ja remontoitu sisäpuolelta vuonna 2008-2013 aikana, joten ongelmat näyttäisivät johtavan noihin aikoihin. Tuon ajan rakennustapa on ollut hyvin erilainen kuin nykyään, mutta vissiin myös remontissa on jäänyt huomioimatta tiettyjä asioita, joista mahdolliset sisäilmaongelmat johtuvat. Sinänsä erikoista, että vaikka itsehän olen oikea homekoira herkän aistini kanssa, en ole mitään erikoista huomannut missään kohtaa, eikä olla sairasteltu. Joten arvatkaa vaan miten puskista tämäkin asia tuli! Ostaja ilmoitti, että vaatii hinnanalennusta. Tarkempia korjauskuluja ei ole vielä saatu, mutta ahdistusta ja stressiä tämä tietysti lisää, ihan kuin ei yksi hometalo olisi ollut jo tarpeeksi. Nyt niitä tuleekin joka suunnalta. Ollaan oltu ostajan kanssa yhteyksissä ja juuri puhelimessa kävimme tilannetta läpi ja pohdittiin mitä seuraavaksi kannattaisi tehdä.

Molempien talojen kohtalo on edelleen täysin auki. Me olemme kirjaimellisesti täysin auki, rikki ja palasiksi revitty. Se toivottomuuden hetki koitti myös miehellä ja hän siis päätti avautua Facebookissa julkisesti surkeasta tilanteestamme. Kaikki kortit pöydälle, tässä ollaan.

Meidän avunhuuto huomattiin ja yhteydenotto tuli. Saimme vinkin myynnissä olevasta paritalon puolikkaasta, jonka omistaja halusi vuokrata meille. Asunto sijaitsee Saunalahdessa ja on rakennettu vuonna 2014, eli varmasti homeeton asunto tällä kertaa. Kävimme katsomassa sitä ja päätimme siltä seisomalta ottaa se. Oikein kiva saunallinen neljän huoneen koti valtavine ikkunoineen ja melkein kuin uusi. Asunnon kuvat napattu myynti-ilmoituksesta. Viikonlopun aikana on tarkoitus muuttaa ja sit päästään käymään tavaroita kunnolla läpi, onko mikään enää käyttökelpoista. Todella toivon, että sängyt, pöydät, tuolit ja sohva säilyisivät, eikä hajut olisi niihin tarttuneet. Varautunut olen, enkä ihmeitä odota. Roskiin menee vielä paljon tavaraa, se on varmaa.

No mutta. Päästään sittenkin jouluksi uuteen kotiin. Kiitos Mari ja Jontte, te pelastitte meidät ♥ Vaikka tämäkin koti tulee olemaan väliaikainen, on nyt sentään joku tukikohta, jossa olla. Pankkikin suostui viimein pelkkiin korkojen maksuihin, ensin piti tietysti uhkailla ja kiristää, jotta alkoi tapahtumaan. Kyllä tämä tästä. Sillon pärjätään, kun on pakko.

Erityiskiitos vielä maailman parhaalle Sisustusterapiaa-ryhmälle ♥ Te ootte olleet mulle niin tärkeä tukijoukko tämän matkan aikana, ettei löydy sanoja.

01/12/2016

comments 8

Paritalon puolikkaassa

Nyt ollaan siirrytty taas uuteen evakkopaikkaan ystäviemme luokse, kun he lähtivät Thaimaan lämpöön lomailemaan perheen kesken. Heidän kotinsa sijaitsee Vantaan Kivistössä asuntomessualueella ja tämä paritalo olikin itseasiassa esittelytalona messujen ajan. Muistan talon niiltä messuilta kaikista parhaiten, olihan viereinen puolikas suosikkikohteeni, joka oli silloin pidemmälle viety ja valmiiksi sisustettu, kun tämä oli vasta raakatilaa. Muistaakseni vain portaat olivat tässä asunnossa paikoillaan.

Kieltämättä upea talo tämä on vieläkin. Betoniportaat mustilla teräskaiteilla toimivat näyttävästi katseenvangitsijana, muttei isot mustakehyksiset ikkunat huomioimatta jää, päinvastoin. Asunnossa on kiva loftmainen tyyli, jonka avarat tilat, vaalea lattia sekä asunnon läpi kulkevat skarpit linjat tekevät vaikutuksen portaiden lisäksi. Joo, voisin muuttaa tänne. Ylipäätään voisin muuttaa jo johonkin ihan pysyvästi. Semmoiseen paikkaan, jota kodiksi kutsutaan.

Ollaan asusteltu hotelleissa, anoppilassa ja ystäviemme luona. Puitteet ovat olleet todella upeat, enkä voi liikaa korostaa sitä miten kiitollinen olenkaan saamastamme tuesta ja avusta. Äkkiä katsottuna homma rullaa hienosti ja maisemanvaihdos tekee hyvää (jumitanhan aina kotona neljän seinän sisällä), mutta todellisuudessa tämä on älyttömän raskasta ja suoraan sanottuna ahdistavaa. Kaikki tavaramme ovat isoissa säkeissä ja muovipusseissa, joita siirtelemme paikasta toiseen. Koska asumme muiden nurkissa, ei vaatteet ole nätisti kaapeissa eikä tavarat laatikoissa omilla paikoillaan, vaan ne on niissä säkeissä ja pusseissa lattialla.

Jokaisella meillä on omanlainen tapa tehdä asioita ja toimia arjessa. Itse olen esimerkiksi tottunut juomaan suodatinkahvini aamuisin, paahtamaan leipäni tai lämmittämään välillä ruokani mikrossa, mutta eipäs se muiden kotona välttämättä menekään niin. Jos asunnossa ei ole tavallista kahvinkeitintä, leivänpaahdinta tai mikroaaltouunia, täytyy keksiä jotain muuta – tai pistetään mies hakemaan ne talolta. (Toim. huom.: Näissä ihanissa kodeissa asuu espressokeitin edustajia, joten ymmärrettävää, jos perus kahvinkeitintä ei ole käytössä.)

Meillä kaikilla on myös omat tapamme järjestää, säilyttää ja siivota, joten kyllä muiden luona asuminen voi olla hieman haastavaa, varsinkin tällaiselle kotihiirijärjestelijäsielulle, jolle oma koti on kaikista tärkeintä perheen ja terveyden jälkeen. Mutta nämä on kuitenkin todella pientä siihen, mitä oikeasti käymme nyt läpi. Käymme isoja, taloudellisesti ja terveydellisesti merkittäviä asioita läpi, joiden kohtalo on vielä täysin auki. Siksi toivoisi ihan tavallista arkea ympärille.

Olemme tässä asunnossa nyt vuoden loppuun saakka, mutta viimeistään sen jälkeen on pakko hommata vuokra-asunto, jos ei ostamaan vielä pystytä. Haluan asettua yhteen paikkaan ja saada omat tavarat omille paikoille ja kaappeihin, haluan saada toimivan arjen takaisin sekä lyhemmän päiväkotimatkan. Nyt päiväkotimatkoihin menee 2 tuntia päivässä, joka on hurjan paljon vaikka molemmat meistä siihen osallistuukin. Väliaikaista tämä kaikki tietysti on ja sen mukaan mennään.

25/11/2016

comments 12

Black Year

Alkaa olla semmoinen vuosi takana, että huh huh. Sais jo loppua ja vaihtua uuteen. Alkukeväästä manasin sitä miten kaikki itselle tärkeät asiat ovat menneet persiilleen ja pettymys on ollut kova. Koko vuosi on jatkunut samalla linjalla, eikä loppua näy. Kyllä tässä koetellaan nyt ihan huolella, stressi tuntuu jo fyysisenä kipuna. Positiivisesti pitäisi ajatella ja välillä se hienosti onnistuukin, mutta kun vastoinkäymisiä meinaa tulla edestä, takaa, oikealta ja vasemmalta, on mieli kovin matalalla. Alkaa voimat ja energia hiipumaan todenteolla, ja olotilan tekee tällä hetkellä entistä surkeammaksi koko perheeseen iskenyt vatsatauti, joka ei näytä helpottavan ei sit millään.

Vaikka omilta unelmilta onkin matto vedetty jalkojen alta, täytyy muistaa, että onhan tässä tapahtunut tosi paljon hyviäkin asioita – ja tapahtuu parhaillaan. Oma perhe ja ystävät ovat nyt kaikki kaikessa. On ollut ihan mieletöntä huomata miten paljon ihmiset välittävät ja auttavat. Tuhannesti kiitos jokaiselle ♥ Ilman teitä tätä tilannetta olisi vielä raskaampi käydä läpi.

Viime päivät ja viikot ovat olleet edelleen pääosin asioiden selvittämistä ja ihan vain selviytymistä. Seilataan ympäriinsä tavarat muovisäkeissä, kuinka siistiä. Not. Tultiin äsken Turusta ja viikonloppu majaillaan hotellissa, sitten taas Turkuun. Pääsemme ensi viikolla ystäviemme luokse Vantaan Kivistöön asustelemaan jopa kuukaudeksi! Kyseessä on upea asuntomessutalo, joka itseasiassa oli mun suosikkitalo (tai sen puolikas). Vaikkei oma tavallinen arki ihan vielä koitakaan, voidaan sentään asettua hetkeksi paikoilleen. Nyt ajatukset vain harhailevat levottomasti, eikä oikein mistään saa kunnolla otetta. Tarvitsen rauhallisen ympäristön missä on tilaa ympärillä ja kaikki tarvittavat työvälineet vieressä saatavilla, jotta voin keskittyä kunnolla töiden tekemiseen.

Olen parhaillaan talolla hakemassa tavaroita. Jäin hetkeksi bunkkeriin tekemään hommia ja huomasin, että samantien alkoi poskionteloissa tuntua voimakasta jomotusta. Reagoin näköjään välittömästi sisäilman epäpuhtauksiin ja juurikin homeeseen. Alkoihan minulla heti oireet kun tänne muutimme, mutta luulin sen olevan vain perus flussaa. Nytpä tietää mistä moinen johtuu. Tiedä sitten miten pahasti talolla olevat tavarat on homeitiöiden peitossa ja mitä oikein voi käyttää. Nappaan välillä jotain mukaan ja haistelen niitä puhtaassa tilassa. Joissakin haju on todella voimakas ja joissakin mieto. Olen pessyt vaatteita isoissa lämpötiloissa ja toivonut homeenhajun häipyvän. Osa on pelastunut ja osa vaatteista pilalla kutistumisen takia, joistakin haju ei lähde ollenkaan pois ja ne päätyvät roskiin.

Vuodenvaihteeseen asti meillä on majoitus tiedossa, mutta pian täytyy alkaa tosissaan etsimään vuokra-asuntoa. Uutta kotia emme kuitenkaan voi vielä ostaa, kun kaikki omaisuus on talossa kiinni. Hommat talon suhteen tavallaan etenevät, mutta tavallaan junnaavat paikoillaan. Hyviä uutisia ei vielä ole, eikä kummosia uutisia muutenkaan. Tilanne on tällä hetkellä melko hämmentävä. Pitää välillä oikein ravistella itseään, jotta ymmärtää mitä tässä oikein tapahtuu ja missä mennään.

Tänään vietetään jenkeistä rantautunutta Black Friday -päivää, mutta meitsi ottikin koko vuoden haltuun kyseisellä teemalla. Oikea Black Year. Kyllä tämä vielä iloksi muuttuu, välillä pitää vähän rypeä pohjamudissa, että tulee kunnolla perspektiiviä elämään :D