Design Wash

18/01/2017

Todellisuus tavaroiden takana

Teitkö upean löydön kirpputorilta tai kierrätyskeskuksesta? Ostitko netistä hyväkuntoisen käytetyn kalusteen tai löysitkö sattumoisin jonkin aarteen roskalavalta? Moni suosii kierrätystä ostamalla käytettyjä huonekaluja, vaatteita tai vaikkapa harrastustavaroita, sekä myös omia myyden. Vanhojen kalusteiden tarinat kiehtovat ja olisi tietysti aina hyvin kiinnostavaa kuulla, missä vanha upea tuoli, pöytä tai kaappi on elämäänsä viettänyt. Mikä on sen historia, missäpäin maailmaa se on ollut, millaisessa talossa tai perheessä se on palvellut. Onko se aito klassikko, tunnetun suunnittelijan luomus tai arvokkaasta erikoiserästä oleva uniikki versio. Löytö voi olla myös kuin uusi, ei naarmun naarmua, aivan kuin suoraan kaupan hyllyltä.

Tavara vaihtaa omistajaa nykyään todella helposti, itsekin olen myynyt paljon sisustustavaraa nettikirppiksillä, joskus jopa ihan perinteisellä kirppiksellä. Hyvin harvoin ostan itse käytettyä, tuskin koskaan – paitsi viime syksynä, kun tein mielettömän löydön kierrätyskeskuksesta. Kävin lahjoittamassa eräs päivä sinne tavaraa, ja pyörähdin vilkaisemassa valikoimaa, jos sattumoisin siellä olisi Nukalle sopiva lastensänky. Ja juuri sellainen sänky siellä olikin mitä toivoin, maksoi vaivaiset 10 euroa! Olin onneni kukkuloilla, ettei uuteen lastensänkyyn tarvinnut investoida sittenkään satasia. Käytönjälkiä oli jonkin verran, mutta olihan se ehtaa 70-luvun Muuramea, lastensänkyjen klassikko. Innostuin löydöstä niin paljon, että kävin melkein joka viikko kuikuilemassa, jos tekisin uudelleen hyviä löytöjä. Sitten kolusin monet kerrat Bukowskin valikoimaa ja niitä jopa huusin, ostanut olen pari kertaa Torista 60-luvun kalusteita. Mutta enää en ehkä voi ja se on tosi surullista.

Oletteko tulleet ajatelleeksi, miksi joku heittää hyvää tavaraa roskalavalle, jos siitä voisi saada helposti euroja vaikkapa nettikirppiksellä? Valokuva naps, nettiin ja joku noutaa pois. Ehkäpä syynä on helppous tai ihan vaan laiskuus. Tai voisiko syy olla siinä, ettei tavara ole enää käyttökelpoista? Miksi muuten tavara on heitetty roskikseen? Tuleeko edes mieleen, että poisheitetty tavara on mahdollisesti käyttökelvoton? Jos tavara onkin ollut kodissa, jossa on vakavia sisäilmaongelmia, hometta. Vaikken ole tietääkseni dyykannut roskalavoilla, itselleni ei ole tullut pieneen mieleenkään, voisiko ihanissa kierrätyslöydöissäni olla jotain naarmua pahempaa vikaa. Eipä ehkä tiedä myyjäkään.

Sisäilmaongelmaisissa kodeissa saatetaan asua vuosikausia, eikä sitä välttämättä koskaan huomata. Sama juttu pätee työpaikkoihin, kouluihin, päiväkoteihin ja moniin muihin paikkoihin, joiden rakenteissa sekä sisäilmassa on terveydelle vaarallista mikrobia, koska ne on usein näkymättömissä, eikä ne haise. Näin ollen niihin on hyvin vaikea reagoida. Ihmiset, jotka ovat altistuneet homeelle pahasti, reagoivat välittömästi homeisissa tiloissa, kun taas perusterve ihminen ei välttämättä huomaa yhtikäs mitään eikä reagoi. Homeelle sairastuneet ihmiset saattavat joutua vaihtamaan työpaikkansa tai kotinsa useampaan otteeseen, ja siinä yhteydessä luopumaan myös irtaimistostaan, kuten meille on käymässä. Haistan todella herkästi haisevat tavarat ja niitä olen yrittänyt pelastaa. Kun aikani haistelen, huomaan lievän fyysisen vaikutuksen poskionteloissa. Tajusin, että mitä enemmän haistelen, sitä enemmän itseäni altistan.

Olen joutunut miettimään mitä teen tavaroillemme, jotka ovat talollamme. Moni tavaroista on edelleen pahvilaatikoissa, juuri kuten ne muuttopäivän jälkeen olivat. Osa tavaroista on alakerrassa, josta hometta havaittiin, osa on yläkerrassa ja osa sivurakennuksessa eli bunkkerissa. Bunkkerissa ei mikrobimittauksia edes tehty, mutta sieltä on tarttunut ummehtunutta hajua silti kalusteisiin. Jotkut kalusteet sain huolellisella putsaamisella käyttökelpoisiksi, mutta suurinosa on vielä käymättä läpi ja ne sattuvat olemaan talon alakerrassa. Moniin sisältyy paljon muistoja, tunnetta sekä rahallista arvoa, kuten kuvassa olevaan mustaan puujakkaraan. Olen pessyt, saunottanut ja pitänyt sitä monta päivää pakkasessa, mutta se edelleen haisee. Joko luovun siitä, tai sitten hion ja maalaan sen uudelleen. Kova homma siinä oli jo aiemmin, joten enpä tiedä.

Poisheittäminen tuntuu tosi ahdistavalta vaihtoehdolta, että päätin kysyä neuvoa eräästä ryhmästä, jossa on muitakin homeelle altistuneita ja vastaavan tilanteen läpikäyneitä. Moni kertoi, että ovat myyneet tavaroitaan eteenpäin, mutta ovat ostajille kertoneet avoimesti kotinsa home- ja sisäilmaongelmista, joissa tavarat ovat olleet, jotta ostaja on tietoinen ja voi sen mukaan tehdä päätöksen ostaako vaiko ei. Tämä neuvo helpotti, että ei ehkä tarvitsekaan heittää kaikkea tavaraa pois. Homeelle haisevat tavarat eivät tiettävästi vaikuta terveyteen, ellei ole altistunut pahemmin jo entuudestaan.

Homeelle sairastuneet kiertävät kirppikset kaukaa – tai ainakin olen ymmärtänyt niin, koska käytetyn tavaran historiaa ei voi välttämättä ikinä tietää, kun ei aina myyjäkään tiedä. Vielä en tiedä järjestänkö autotallimyyjäiset vai laitanko vaan Toriin myyntiin. Jokaisen tavaran kuvaaminen sekä nettiin laittaminen on aika kova homma, mutta myös surullista, koska en niistä haluaisi luopua. Se on vain käytävä seuraavaksi läpi.

Olisi kiva kuulla muiden ajatuksia ja kokemuksia käytetyn tavaran ostamisesta sekä myymisestä, myös mikrobivaurioituneesta tavarasta, joten kysymys kuuluu: ostaisitko, jos kuulisit että tavara on ollut tilassa, jossa on hometta tai sisäilmaongelmaa? Oletko ostanut?

16/01/2017

comment 0

Toimiva keittiö

Asunnossamme on monta hyvää asiaa ja yksi mainitsemisen arvoinen on ehdottomasti keittiö. Toimivan arjen kannalta se on yksi kodin tärkeimmistä tiloista, ehkä jopa tärkein. Vaikken juuri kokkaile saati leivo, tulee keittiössä touhuttua paljonkin, siksi pidän toimivaa keittiötä erittäin tärkeänä. Heti ensimmäisinä päivinä havaitsimme miehen kanssa, että onpas asunnossamme hyvä keittiö. Liikkumatilaa on reilusti, kodinkoneet on sijoitettu oikein, työskentelytilaa on kunnolla, eikä laadusta ole tingitty. Erityisen iloinen olen siitä miten viimeistelty työnjälki on, kuten koko asunnossa.

Tyyliltään keittiö on mustavalkoinen ja näin ollen menee oman maun kanssa hyvin yksiin. Materiaalivalinnat olisivat itselläni todennäköisesti toisenlaiset, vaikka hyviä valintoja tässä on paljon. Erityisen ihastunut olen mustaan liesituulettimeen sekä uuniin, isoon tiskialtaaseen, laadukkaaseen astianpesukoneeseen ja erittäin toimiviin laatikostoihin. Nurkkakaapit on keittiöissä yleensä se ongelmallisin, mutta nyt kulmissa olevat hukkatilat on hyödynnetty viinikaapilla sekä pehmeästi liukuvalla kattilakaapilla. Välitilan lasilevyssä on nätti vaalea jadenvärinen sävy, joka natsaa pellavaisen Balmuirin keittiöpyyhkeen sekä muun värimaailman kanssa hyvin yksiin.

Pistorasioita saisi olla aina reilusti ja niiden sijoittelulla on todellakin väliä. Pöytätasoon sijoitetut pistorasiat ovat hieman haasteellisia, koska ne vievät tilaa kodinkoneilta ja muilta tarvikkeilta. Työskentelytason materiaali pitäisi olla helppohoitoinen, huoleton ja kestävä, ettei sitä tarvitsisi varoa. Haaveilen omasta vaaleasta kvartsitasosta, joka oli tulossa taloonkin. Kallis, mutta niin nätti ja kuuleman mukaan kestää vaikka ja mitä.

Odotan jo kovasti, että pääsen suunnittelemaan taas omaa keittiötä, jolloin pitää osata ajatella kokonaiskuvaa sekä kaikkia yksityiskohtia. Moni asia riippuu pohjapiirrustuksesta sekä neliöistä, että mikä ylipäätään on mahdollista toteuttaa – niin ja tietysti budjetista. Silti kaiken kodin toiminnallisuuden miettiminen on älyttömän kivaa, sopivan haastavaa ja äärettömän mielenkiintoista. Ja se, mikä on varsin mukavaa, on käyttää onnistunutta lopputulosta, eli hyvin suunniteltua ja laadukkaasti toteutettua keittiötä.

11/01/2017

comments 2

Synttärijuhlat

Niin se aika vaan rientää vauhdilla eteenpäin. Meidän rakas pallura on ohittanut jo taaperoiän ja täytti 3 vuotta! Nukasta on kasvanut tosi reipas, rohkea ja kohtelias pienimies, jolta ei vauhtia (tai ääntä) puutu. On ollut mieletöntä seurata pienen kehitystä ja kasvua, ja melkein joka päivä saan ihmetellä, miten toinen on niin tarkkaavainen, huomaavainen ja nopeasti oppiva. Hurjapään leiman on saanut jo ensimmäisen päiväkotivuoden aikana, eikä vauhti näytä hellittävän. Monesti saa olla sydän syrjällään, kun hän esittelee oppimiaan taitojaan. Onneksi löytyy itsesuojeluvaistoa sen verran, että pahimmilta kolhuilta on säästytty.

Vietimme Nukan synttäreitä viime sunnuntaina. Ensin ajattelin synttäreille palomies-teemaa, mutta rajallisen ajan puutteissa teema sai tällä kertaa luvan jäädä. Tiedän, että Nuka olisi kovasti tykännyt, kun piipaa-autot ovat hänen ehdottomia suosikkeja, mutta kyllä tuon teeman voi toteuttaa vielä tulevinakin vuosina. Jotain piti silti viritellä ja kävin ostamassa sisustukseenkin sopivaa kattaustarviketta, joita voi sitten jatkossakin käyttää. Vaikka nuo miellyttivät kovasti omaa silmää, oli myös synttärisankari tohkeissaan. “Vau!!”, hän tokaisi, kun näki viirinauhat korkealla roikkumassa.

Kutsuimme muutamia sukulaisia ja ystäviä mukaan juhlimaan, sekä tietysti Nukan tyttöystävän Bellan. Kyllä vain, Nukalla on jo tyttöystävä! Tai no, ehkä se suhde on kaverillinen, vaikka välillä pussailevatkin. Tämä kaksikko on ollut aiemmin samassa päiväkodissa ja löysivät heti yhteisen sävelen. Bella vaihtoi päiväkotia, mutta onneksi Nukan päiväkodissa on niin huiput hoitotädit, jotka ehdottivat, että vaihdamme Bellan äidin kanssa yhteystietoja, jotta nämä naperot pääsevät leikkimään toistensa kanssa jatkossakin. Ja niin ovat päässeet jo monta kertaa!

Synttärit meni tosi hyvin ja Nuka oli aivan tohkeissaan kaikista vieraista, herkuista ja tietysti lahjoista. Tarkoituksena oli pitää ongintaa, mutta unohtui ihan täysin käydä hankkimassa siihen pikkutavaroita. Noh, vilskettä ja vilinää riitti siitä huolimatta, eikä sitä osannut edes kaivata, vaikka kovin hauska ohjelmanumero onkin. Nuka halusi synttäreille kakkua, jäätelöä, karkkia, suklaata ja maitoa. Toteutin pienen toiveet, maito vaihtui vain mehuksi :D Olipa kiva, että pystyttiin järjestämään pikkumiehelle synttärit omassa kodissa. Valitettavasti kuvia synttäreiltä ei ole kuin tuo yksi (jonka Maija nappasi), koko aika meni keittiössä hääriessä.

Seuraavaksi on tiedossa toisenlaiset juhlat, jossa laitetaan pikkumustaa päälle ja korkkarit jalkaan. Suunnitteilla on meidän kihlajaisjuhlat! Vähänkö oon innoissani, iiik. Eilen saapui oikeat viralliset kihlasormukset ja mun sormus on ihan täydellinen ♥ Ihailen sitä vähän väliä, se on niin nätti. Ensimmäinen ns. testisormus oli hopeinen, mutta oikea sormus valkokultaa aidolla timantilla. Sormuksen malli oli juuri sellainen kuin vain saatoin toivoa, ainoastaan pyöristystä poistettiin hieman ja kokoa pienennettiin yhden miinuksen verran. Kyllä se mies minut ja makuni tuntee todella hyvin.

07/01/2017

comments 8

Olohuoneen sisustamista

Sisustaminen on lähtenyt vauhdilla käyntiin. Hieman hirvittää miten paljon euroja palaa, mutta oma olo rauhoittuu sitä mukaan, kun koti rakentuu. Hankinnat tulevat olemaan pitkälti edullista Ikea-kalustetta, mutta investoin myös laatuun ja designklassikoihin, joiden mukana tulee pitkää ikää ja silmäniloa. Sitäpaitsi löytyyhän sieltä Ikeasta yllättävän laadukasta ja ruotsalaiseen tapaan tyylikästä, joten ei tee yhtään pahaa sieltä ostaa, varsinkaan tässä tilanteessa, kun hankittavaa on paljon.

Olohuoneen vino katto nousee jopa 6 metrin korkeuteen ja isot ikkunat tuovat upeasti valoa. Tila on kuitenkin sisustuksellisesti hieman haasteellinen ihan vain akustiikan puolesta, mutta myös seinäpintojen takia. Asunnossa on neliöitä kompaktit 100 m², joten korkea tila sopii olohuoneeseen tosi hyvin ja jos olohuone olisi yhtään isompi, alkaisi ehkä tulla hallimainen vaikutus, joten nämä neliöt ovat oikein passelit.

Jos ikkunoista näkyisi metsä- tai merimaisema, en verhoja edes harkitsisi, mutta naapuritalon lähietäisyys ei anna vaihtoehtoja – verhot ovat ehdottomat. Nyt ikkunoissa on lamellikaihtimet, jotka ovat ihan ok, mutta kaipaan lisää kodikkuutta ja pellavaverhot lähtivät tilaukseen.

Seinälle saattaa tulla String-hyllysetti, joka ottaisi tilaa paremmin haltuun tai vaihtoehtoisesti taulusommitelma seinävalaisimen kera. Taulun takana on pistorasiakotelot (taulutelkkarivaraus), jotka eivät silmiä hivelleet. Luulen, että pistorasiat näyttävät hyllyjärjestelmän kanssa aika typerältä, eli olkoon nyt toistaiseksi taulun takana piilossa, kun telkkariakaan tuohon ei ole tulossa, isompi taulu kuitenkin. Sohvapöytä ja nojatuoli pitäisi saapua parin viikon sisällä. Jännää!

Moni on kysellyt uuden sohvamme perään. Kyllä, se on Ikeasta ja olen siihen erittäin tyytyväinen! Sohvan verhoilukangas on villakangassekoitetta ja mielestäni se on ihan täydellisen sävyinen, juuri sellainen pehmeän hiekkainen. Pohdin kahden eri kangasvaihtoehdon välillä; koneessa pestävän harmaan puuvillan ja kemiallisesti pestävän hiekanvärisen villan, ja onneksi valitsin harmaan sijaan hiekan, koska hiekan sävy sopii huomattavasti paremmin tähän asuntoon. Villa hylkii puuvillaa paremmin likaa ja myyjä uskalsi luvata konepesua myös villakankaaseen.

En ole laminaatin ystävä, enkä sitä osaisi laittaa omaan kotiin, mutta olen tuohon lankkupuulaminaattiin ihan jopa tykästynyt. Sävy on aika hyvä ja lattialämmitys tekee siitä tietysti miellyttävämmän, eikä tunnu niin kovalta. Lattia tarvitsee selkeästi vaaleita sävyjä ympärilleen, jotta kokonaisuus on raikas. Löytyipä ihan täydellinen villamatto olohuoneeseen sohvan pariksi. Astelin Mattokymppiin, kerroin mitä haluan ja myyjä näytti heti kakkosvaihtoehtona tuon maton. Otin maton sovitukseen ja sepä olikin juuri sopivan kokoinen ja vielä –20% alennuksessa. Voi sitä ilon ja onnen määrää, kun täydellinen matto löytyi niin vaivattomasti. Ja se tuntuu ihan syperhyvältä jalkojen alla.

Portaiden alle suunnittelin simppeliä kirjahyllyä, saisi tuonkin tilan kivasti hyötykäyttöön. Vielä en tiedä, olisko hyllytasot puuta, vaneria, valkoista, mustaa vai luonnollisen väristä, mutta ehkä pitää alkaa mallailemaan. Pari kolme tasoa varmasti riittäisi. Telkkari pääsi rappusten alle ja sinne se menikin muutaman siirtelykokeilun jälkeen aika hyvin. Sisustuksellisesti iso telkkari ei ole viehättävin elementti, joten ei sen tarvitse saada erityistä huomiota.

02/01/2017

comments 4

Uusi vuosi uudessa kodissa

Sieltä se tuli, vuosi 2017! Sen verran rankka vuosi on takana, että voin jättää sen hyvillä mielin taakseni. En halua edes käydä viime vuoden tapahtumia erityisemmin läpi, vaikka joukkoon mahtuukin paljon myös hyvää kaiken ikävän keskelle. Odotin vuoden vaihtumista kuin kuuta nousevaa ja hieman taikauskoisena koen, että uusi vuosi tuo tullessaan myös uusia asioita – siis merkittävässä mittakaavassa. Otin uuden vuoden vastaan innolla, ilolla ja hymyssä suin, sekä tietysti shampanjalasi kädessä!

Olemme asuneet uudessa kodissa nyt kaksi viikkoa. En oikein osaa kutsua tätä vielä kodiksi, vaan ehkä enemmän paikaksi, jossa nyt asutaan. Vaikka menetimme suurimman osan tavaroista ja tilat on sen takia vielä hieman tyhjillään tai täysin kesken, viihdymme täällä silti älyttömän hyvin! Tuntuu hyvälle, kun tietää että talo on terve ja täällä hyvä hengittää. Saimme viimein omat tavarat kaappeihin, eikä tarvitse niitä enää kapsäkeissä säilytellä lattialla. Vaikka remontoimiset jäikin, pääsen viimein tekemään sitä mikä on yksi intohimoistani eli sisustamaan!

Harmittaa ja surettaa ihan älyttömästi, että joudun luopumaan itselleni tärkeistä tavaroista, mutta minkäs teet. Muutamista jutuista en ole suostunut luopumaan, kuten ruokapöydän tuoleista, juuri hankitusta valaisimesta ja työpöydästä (joka toimittaa hetken ruokapöydän virkaa). Tehopesu ja saunottaminen näytti auttavan. Huh. Harvan kalusteen kohdalla on mennyt noin onnekkaasti, joten läpikäymistä ja luopumista on vielä paljon edessä. Käyn yksi-kaksi tavaraa aina silloin tällöin läpi, niin ehkä sen kestää paremmin.

Uusi vuosi oli kiva vastaanottaa uudessa kodissa. Puhdas uusi alku, kyllä kiitos. Sisustaminen piristää mieltä, joten sitä on nyt tiedossa, mutta paljon joudutaan ostamaan uutta ihan perustarvikkeista lähtien. Olen niin tohkeissani uudesta sohvasta ja matosta, jotka lähtivät mukaan supernopella valinnalla! Uusi ruokapöytä pitäisi tulla parin viikon sisällä ja verhotkin tilata huomenna, nyt kun sain kankaankin valittua. Verhojen avulla saadaan kodikkuutta lisää ja akustiikka paranee.

Isäntä antaa onneksi vapaat kädet sisustamisessa, mutta välillä saattaa toivoa jotain, kuten nyt seinäkelloa. Selitti tarkkaan millaista kelloa toivoisi, mutta otinko asiasta kopin, no en tietenkään. Ostin sellaisen mikä omaa silmää miellytti ja budjettikin kesti hyvin, maksoi kokonaiset kolmekymppiä. Siinä kun olin nakuttanut kellon kahden aikaa yöllä seinälle (öisin innostun aina sisustelee muiden iloksi), aloin pohtimaan millaista seinäkelloa aikanaan oikein etsin vanhaan kotiimme. Blogistahan siihen vastaus löytyi ja näemmä samoilla linjoilla oltiin silloinkin, hah.

Mutta hei, hyvää uutta vuotta rakkaat lukijat!