Sieltä se tuli, vuosi 2017! Sen verran rankka vuosi on takana, että voin jättää sen hyvillä mielin taakseni. En halua edes käydä viime vuoden tapahtumia erityisemmin läpi, vaikka joukkoon mahtuukin paljon myös hyvää kaiken ikävän keskelle. Odotin vuoden vaihtumista kuin kuuta nousevaa ja hieman taikauskoisena koen, että uusi vuosi tuo tullessaan myös uusia asioita – siis merkittävässä mittakaavassa. Otin uuden vuoden vastaan innolla, ilolla ja hymyssä suin, sekä tietysti shampanjalasi kädessä!

Olemme asuneet uudessa kodissa nyt kaksi viikkoa. En oikein osaa kutsua tätä vielä kodiksi, vaan ehkä enemmän paikaksi, jossa nyt asutaan. Vaikka menetimme suurimman osan tavaroista ja tilat on sen takia vielä hieman tyhjillään tai täysin kesken, viihdymme täällä silti älyttömän hyvin! Tuntuu hyvälle, kun tietää että talo on terve ja täällä hyvä hengittää. Saimme viimein omat tavarat kaappeihin, eikä tarvitse niitä enää kapsäkeissä säilytellä lattialla. Vaikka remontoimiset jäikin, pääsen viimein tekemään sitä mikä on yksi intohimoistani eli sisustamaan!

Harmittaa ja surettaa ihan älyttömästi, että joudun luopumaan itselleni tärkeistä tavaroista, mutta minkäs teet. Muutamista jutuista en ole suostunut luopumaan, kuten ruokapöydän tuoleista, juuri hankitusta valaisimesta ja työpöydästä (joka toimittaa hetken ruokapöydän virkaa). Tehopesu ja saunottaminen näytti auttavan. Huh. Harvan kalusteen kohdalla on mennyt noin onnekkaasti, joten läpikäymistä ja luopumista on vielä paljon edessä. Käyn yksi-kaksi tavaraa aina silloin tällöin läpi, niin ehkä sen kestää paremmin.

Uusi vuosi oli kiva vastaanottaa uudessa kodissa. Puhdas uusi alku, kyllä kiitos. Sisustaminen piristää mieltä, joten sitä on nyt tiedossa, mutta paljon joudutaan ostamaan uutta ihan perustarvikkeista lähtien. Olen niin tohkeissani uudesta sohvasta ja matosta, jotka lähtivät mukaan supernopella valinnalla! Uusi ruokapöytä pitäisi tulla parin viikon sisällä ja verhotkin tilata huomenna, nyt kun sain kankaankin valittua. Verhojen avulla saadaan kodikkuutta lisää ja akustiikka paranee.

Isäntä antaa onneksi vapaat kädet sisustamisessa, mutta välillä saattaa toivoa jotain, kuten nyt seinäkelloa. Selitti tarkkaan millaista kelloa toivoisi, mutta otinko asiasta kopin, no en tietenkään. Ostin sellaisen mikä omaa silmää miellytti ja budjettikin kesti hyvin, maksoi kokonaiset kolmekymppiä. Siinä kun olin nakuttanut kellon kahden aikaa yöllä seinälle (öisin innostun aina sisustelee muiden iloksi), aloin pohtimaan millaista seinäkelloa aikanaan oikein etsin vanhaan kotiimme. Blogistahan siihen vastaus löytyi ja näemmä samoilla linjoilla oltiin silloinkin, hah.

Mutta hei, hyvää uutta vuotta rakkaat lukijat!