Niin se aika vaan rientää vauhdilla eteenpäin. Meidän rakas pallura on ohittanut jo taaperoiän ja täytti 3 vuotta! Nukasta on kasvanut tosi reipas, rohkea ja kohtelias pienimies, jolta ei vauhtia (tai ääntä) puutu. On ollut mieletöntä seurata pienen kehitystä ja kasvua, ja melkein joka päivä saan ihmetellä, miten toinen on niin tarkkaavainen, huomaavainen ja nopeasti oppiva. Hurjapään leiman on saanut jo ensimmäisen päiväkotivuoden aikana, eikä vauhti näytä hellittävän. Monesti saa olla sydän syrjällään, kun hän esittelee oppimiaan taitojaan. Onneksi löytyy itsesuojeluvaistoa sen verran, että pahimmilta kolhuilta on säästytty.
Vietimme Nukan synttäreitä viime sunnuntaina. Ensin ajattelin synttäreille palomies-teemaa, mutta rajallisen ajan puutteissa teema sai tällä kertaa luvan jäädä. Tiedän, että Nuka olisi kovasti tykännyt, kun piipaa-autot ovat hänen ehdottomia suosikkeja, mutta kyllä tuon teeman voi toteuttaa vielä tulevinakin vuosina. Jotain piti silti viritellä ja kävin ostamassa sisustukseenkin sopivaa kattaustarviketta, joita voi sitten jatkossakin käyttää. Vaikka nuo miellyttivät kovasti omaa silmää, oli myös synttärisankari tohkeissaan. “Vau!!”, hän tokaisi, kun näki viirinauhat korkealla roikkumassa.
Kutsuimme muutamia sukulaisia ja ystäviä mukaan juhlimaan, sekä tietysti Nukan tyttöystävän Bellan. Kyllä vain, Nukalla on jo tyttöystävä! Tai no, ehkä se suhde on kaverillinen, vaikka välillä pussailevatkin. Tämä kaksikko on ollut aiemmin samassa päiväkodissa ja löysivät heti yhteisen sävelen. Bella vaihtoi päiväkotia, mutta onneksi Nukan päiväkodissa on niin huiput hoitotädit, jotka ehdottivat, että vaihdamme Bellan äidin kanssa yhteystietoja, jotta nämä naperot pääsevät leikkimään toistensa kanssa jatkossakin. Ja niin ovat päässeet jo monta kertaa!
Synttärit meni tosi hyvin ja Nuka oli aivan tohkeissaan kaikista vieraista, herkuista ja tietysti lahjoista. Tarkoituksena oli pitää ongintaa, mutta unohtui ihan täysin käydä hankkimassa siihen pikkutavaroita. Noh, vilskettä ja vilinää riitti siitä huolimatta, eikä sitä osannut edes kaivata, vaikka kovin hauska ohjelmanumero onkin. Nuka halusi synttäreille kakkua, jäätelöä, karkkia, suklaata ja maitoa. Toteutin pienen toiveet, maito vaihtui vain mehuksi :D Olipa kiva, että pystyttiin järjestämään pikkumiehelle synttärit omassa kodissa. Valitettavasti kuvia synttäreiltä ei ole kuin tuo yksi (jonka Maija nappasi), koko aika meni keittiössä hääriessä.
Seuraavaksi on tiedossa toisenlaiset juhlat, jossa laitetaan pikkumustaa päälle ja korkkarit jalkaan. Suunnitteilla on meidän kihlajaisjuhlat! Vähänkö oon innoissani, iiik. Eilen saapui oikeat viralliset kihlasormukset ja mun sormus on ihan täydellinen ♥ Ihailen sitä vähän väliä, se on niin nätti. Ensimmäinen ns. testisormus oli hopeinen, mutta oikea sormus valkokultaa aidolla timantilla. Sormuksen malli oli juuri sellainen kuin vain saatoin toivoa, ainoastaan pyöristystä poistettiin hieman ja kokoa pienennettiin yhden miinuksen verran. Kyllä se mies minut ja makuni tuntee todella hyvin.
Tämä ei kyllä koske nyt tätä postausta, mutta törmäsin torissa myynti-ilmoitukseesi jossa myyt teidän vanhaa ruokapöytää.. onkohan pöytä enää myyntikuntoinen, kun se on ollut teillä siellä sisäilmaongelmaisessa talossa. Kuin siihen on kerennyt haju tarttua.. Olisi ainakin hyvä mainita siitä ostajalle..
On kyllä myyntikuntoinen. Putsasin pöydän hyvin ja haju onneksi häipyi. Oli siis aiemmin bunkkerissa käytössä, missä oli tuolit sekä valaisin ja ne on edelleen meillä käytössä, kun sain hajut pois. Ei siis olleet päärakennuksen alakerrassa, jossa home on. Omalla supertarkalla hajuaistilla ne ei enää haise, eikä siis ruokapöytäkään. Mun mies ei tosin haistanut aiemminkaan noista mitään, eli riippuu varmaan ihmisestä, miten herkästi haistaa tai reagoi.