comments 12

Todellisuus tavaroiden takana

Teitkö upean löydön kirpputorilta tai kierrätyskeskuksesta? Ostitko netistä hyväkuntoisen käytetyn kalusteen tai löysitkö sattumoisin jonkin aarteen roskalavalta? Moni suosii kierrätystä ostamalla käytettyjä huonekaluja, vaatteita tai vaikkapa harrastustavaroita, sekä myös omia myyden. Vanhojen kalusteiden tarinat kiehtovat ja olisi tietysti aina hyvin kiinnostavaa kuulla, missä vanha upea tuoli, pöytä tai kaappi on elämäänsä viettänyt. Mikä on sen historia, missäpäin maailmaa se on ollut, millaisessa talossa tai perheessä se on palvellut. Onko se aito klassikko, tunnetun suunnittelijan luomus tai arvokkaasta erikoiserästä oleva uniikki versio. Löytö voi olla myös kuin uusi, ei naarmun naarmua, aivan kuin suoraan kaupan hyllyltä.

Tavara vaihtaa omistajaa nykyään todella helposti, itsekin olen myynyt paljon sisustustavaraa nettikirppiksillä, joskus jopa ihan perinteisellä kirppiksellä. Hyvin harvoin ostan itse käytettyä, tuskin koskaan – paitsi viime syksynä, kun tein mielettömän löydön kierrätyskeskuksesta. Kävin lahjoittamassa eräs päivä sinne tavaraa, ja pyörähdin vilkaisemassa valikoimaa, jos sattumoisin siellä olisi Nukalle sopiva lastensänky. Ja juuri sellainen sänky siellä olikin mitä toivoin, maksoi vaivaiset 10 euroa! Olin onneni kukkuloilla, ettei uuteen lastensänkyyn tarvinnut investoida sittenkään satasia. Käytönjälkiä oli jonkin verran, mutta olihan se ehtaa 70-luvun Muuramea, lastensänkyjen klassikko. Innostuin löydöstä niin paljon, että kävin melkein joka viikko kuikuilemassa, jos tekisin uudelleen hyviä löytöjä. Sitten kolusin monet kerrat Bukowskin valikoimaa ja niitä jopa huusin, ostanut olen pari kertaa Torista 60-luvun kalusteita. Mutta enää en ehkä voi ja se on tosi surullista.

Oletteko tulleet ajatelleeksi, miksi joku heittää hyvää tavaraa roskalavalle, jos siitä voisi saada helposti euroja vaikkapa nettikirppiksellä? Valokuva naps, nettiin ja joku noutaa pois. Ehkäpä syynä on helppous tai ihan vaan laiskuus. Tai voisiko syy olla siinä, ettei tavara ole enää käyttökelpoista? Miksi muuten tavara on heitetty roskikseen? Tuleeko edes mieleen, että poisheitetty tavara on mahdollisesti käyttökelvoton? Jos tavara onkin ollut kodissa, jossa on vakavia sisäilmaongelmia, hometta. Vaikken ole tietääkseni dyykannut roskalavoilla, itselleni ei ole tullut pieneen mieleenkään, voisiko ihanissa kierrätyslöydöissäni olla jotain naarmua pahempaa vikaa. Eipä ehkä tiedä myyjäkään.

Sisäilmaongelmaisissa kodeissa saatetaan asua vuosikausia, eikä sitä välttämättä koskaan huomata. Sama juttu pätee työpaikkoihin, kouluihin, päiväkoteihin ja moniin muihin paikkoihin, joiden rakenteissa sekä sisäilmassa on terveydelle vaarallista mikrobia, koska ne on usein näkymättömissä, eikä ne haise. Näin ollen niihin on hyvin vaikea reagoida. Ihmiset, jotka ovat altistuneet homeelle pahasti, reagoivat välittömästi homeisissa tiloissa, kun taas perusterve ihminen ei välttämättä huomaa yhtikäs mitään eikä reagoi. Homeelle sairastuneet ihmiset saattavat joutua vaihtamaan työpaikkansa tai kotinsa useampaan otteeseen, ja siinä yhteydessä luopumaan myös irtaimistostaan, kuten meille on käymässä. Haistan todella herkästi haisevat tavarat ja niitä olen yrittänyt pelastaa. Kun aikani haistelen, huomaan lievän fyysisen vaikutuksen poskionteloissa. Tajusin, että mitä enemmän haistelen, sitä enemmän itseäni altistan.

jakkara_kukkaset

Olen joutunut miettimään mitä teen tavaroillemme, jotka ovat talollamme. Moni tavaroista on edelleen pahvilaatikoissa, juuri kuten ne muuttopäivän jälkeen olivat. Osa tavaroista on alakerrassa, josta hometta havaittiin, osa on yläkerrassa ja osa sivurakennuksessa eli bunkkerissa. Bunkkerissa ei mikrobimittauksia edes tehty, mutta sieltä on tarttunut ummehtunutta hajua silti kalusteisiin. Jotkut kalusteet sain huolellisella putsaamisella käyttökelpoisiksi, mutta suurinosa on vielä käymättä läpi ja ne sattuvat olemaan talon alakerrassa. Moniin sisältyy paljon muistoja, tunnetta sekä rahallista arvoa, kuten kuvassa olevaan mustaan puujakkaraan. Olen pessyt, saunottanut ja pitänyt sitä monta päivää pakkasessa, mutta se edelleen haisee. Joko luovun siitä, tai sitten hion ja maalaan sen uudelleen. Kova homma siinä oli jo aiemmin, joten enpä tiedä.

Poisheittäminen tuntuu tosi ahdistavalta vaihtoehdolta, että päätin kysyä neuvoa eräästä ryhmästä, jossa on muitakin homeelle altistuneita ja vastaavan tilanteen läpikäyneitä. Moni kertoi, että ovat myyneet tavaroitaan eteenpäin, mutta ovat ostajille kertoneet avoimesti kotinsa home- ja sisäilmaongelmista, joissa tavarat ovat olleet, jotta ostaja on tietoinen ja voi sen mukaan tehdä päätöksen ostaako vaiko ei. Tämä neuvo helpotti, että ei ehkä tarvitsekaan heittää kaikkea tavaraa pois. Homeelle haisevat tavarat eivät tiettävästi vaikuta terveyteen, ellei ole altistunut pahemmin jo entuudestaan.

Homeelle sairastuneet kiertävät kirppikset kaukaa – tai ainakin olen ymmärtänyt niin, koska käytetyn tavaran historiaa ei voi välttämättä ikinä tietää, kun ei aina myyjäkään tiedä. Vielä en tiedä järjestänkö autotallimyyjäiset vai laitanko vaan Toriin myyntiin. Jokaisen tavaran kuvaaminen sekä nettiin laittaminen on aika kova homma, mutta myös surullista, koska en niistä haluaisi luopua. Se on vain käytävä seuraavaksi läpi.

Olisi kiva kuulla muiden ajatuksia ja kokemuksia käytetyn tavaran ostamisesta sekä myymisestä, myös mikrobivaurioituneesta tavarasta, joten kysymys kuuluu: ostaisitko, jos kuulisit että tavara on ollut tilassa, jossa on hometta tai sisäilmaongelmaa? Oletko ostanut?

12 Comments

  1. Anonyymi

    Olen itse asunut homerakennuksessa ja sairastunut. Haistan eri homelajit tarkasti, saan niistä myös nopeasti fyysisiä oireita. Silti ostan käytettyä, kiertelen kirppiksillä. Haistan kyllä nopeasti homevaurioituneet tuotteet.

    En siis osta homevaurioituneita tuotteita, haistelen kirppiksellä tavarat tarkkaan :D

    • Tässä on tosiaan hajuaisti tarkentunut melkolailla. Lohduttavaa kuulla, että uskaltaudut kirppiksiä kiertämään sairastumisesta huolimatta. Itse en varmaan hetkeen osta mitään käytettyä, vaikka kuinka houkuttelisi. Kun nyt pääsis ensin omista tavaroista eroon.

    • Joo, kiitos! Moni menetelmä olikin tuttua, mutta yllätti se, että huonekasvit olisi hankala puhdistaa.. Jotenkin ajattelin viherkasvien puhdistavan itse itsensä ja ne olen pitänyt. Ehkä nekin menee nyt vaihtoon.

  2. Minä olen altistunut aikoinani homeelle ja sitä kautta minulla on puhjennut astma ja aiemmat allergiani ovat pahentuneet. Siitä huolimatta, käyn säännöllisesti kirppiksillä ja olen ostanut huonekaluja yms. myös nettikirpputoreilta. Nenäni on herkkä tunnistamaan oudot hajut ja homeen, joten jos asia/esine haisee, en sitä myöskään osta. Olen kuitenkin kotona sairaslomilla aina parantunut esim. poskiontelotulehduskierteestäni, joten meillä olevat kierrätetyt tavarat eivät aiheuta minkäänlaisia oireita. Steriili sairaalaympäristökään ei varmasti tee ihmiselle hyvää, kodin ulkopuolella kun riittää kuitenkin bakteereja ja mikrobeja.

    Väittäisinkin, että oma nenä toimii parhaana apuna kaiken kanssa, oli kyse sitten ruuasta, tavaroista tai mistä tahansa :) Ja eihän niistä uusistakaan (etenkin ulkomaisista) tuotteista voi aina tietää, missä kaikkialla ovat pyörineet ennen pakkaamista. Itse olen ainakin huomannut joissakin uusissa tekstiileissä todella voimakkaan pahan hajun pakettia avatessa, tiedä sitten onko kyse jostakin ”suojakaasusta” tms.

    • Onpa kiva ja lohduttavaa kuulla, että edelleen käyt kirppiksillä ja ostat käytettyjä. Annat toivoa minullekkin, ettei ehkä tarvitse unohtaa vanhoja helmiä, joita varmasti haluan jatkossakin ostaa. Haistelee sit vaan ennen ostamista, jos mahdollista.

      Monissa uusissa on käytetty kaikenlaisia kemikaaleja, eikä ne tosiaankaan yhtään parempia ole. En ole uusiin hajuihin reagoinut ennen mitenkään, mutta nykyään reagoin, kuten moneen muuhunkin. Jopa ihmisten hajuvedet saa voimaan pahoin.

  3. Kuule, olen aina pitänyt vanhoista esineistä ja huonekaluista, mutta olen viime aikoina pohtinut ihan samoja asioita kuin nyt kirjoitit. Seurasin viime keväänä isoa sisäilmaremonttia työni puolesta ja vaikka säännöt olivat kaikille selvät ja roskalavaakaan ei saanut jättää yön yli pihaan, jotta ihmiset eivät kävisi hamstraamassa saastunutta tavaraa, lähti sieltä luultavasti tavaraa koteihin ja mahdollisesti kirppareille. Tietoisuuteni asiasta on siis kasvanut ja olen varovaisempi ostamaan ainakaan huokoista tavaraa vanhana. Tai ainakin haistan ensin. Esimerkiksi karttoja tai opetustauluja (niin ihania kuin ovatkin) en uskaltaisi enää kotiin vanhana ottaa jos en varmasti tiedä niiden historiaa.
    En kuitenkaan kokonaan ole vanhoista tavaroista luopumassa, mutta jo asian tiedostaminen riittää pitkälle.

    • Eipä varmaan monellekaan tule moinen mieleen, että roskalavalle heitetyissä tavaroissa olisi oikeasti jotain vikaa. Niinhän sitä sanotaan: ”Toisen roska on toisen aarre.” Tottahan tuo on moneltakin kantilta ja vasta homeelle altistuneena – ja siitä viisastuneena – olen varmasti jatkossa varovaisempi, vaikken ole koskaan ollutkaan dyykkaaja, enkä edes kirppistelijä. Olen ollut vain kateellinen mielettömien löytöjen tekijöille :D Huokosia materiaaleja käytettynä olen aina vältellyt, kun niitä on vaikea puhdistaa.

  4. Ankku

    Itse samankaltaisen rumban kokeneena voisin yrittää antaa sulle muutamia vinkkejä, eri asia sitten onko niistä kaikista hyötyä:)

    Tavaroiden puhdistuksessa sauna todettu tehokkaimmaksi, ja nyt tarkoitan ihan kuumaa saunaa, ylälauteiden päälle tavarat ja useiden tuntien aika. Hajuja voi käydä välillä stekkaamassa, sen huomaa kun kemikaalikäryt vähenee.

    Hyviä aineita puhdistukseen ovat lisäksi hajusteeton käsitiskiaine (pinnoille ja vaikkapa leluille), anionisia tensidejä sisältävä hajusteeton pyykinpesuaine mahd. kuumassa pesussa, tarvittaessa lisäpesujen ja -rummutusten kanssa (vaatteet, tekstiilit).

    Rakkaille muistoille, sekä tavaroille, joita et heti tarvi käyttöön: pakkaa varastoon ja käy läpi myöhemmin. Kriisin tuossa vaiheessa ei kannata tehdä kaikkia päätöksiä. Tavara ei mene säilöttynä sen huonompaan kuntoon mitä se nyt on.

    Ota aikaa kehosi puhdistukseen. Lue mm. maksan terveyden tukemisesta, sillä maksa ja munuaiset käyvät kovilla sisäilmaongelmissa. Terveydessä ongelmat voivat näkyä ja parantua viiveellä.

    Kirpparit ja muut hajustepesät kannattaa kiertää kaukaan nyt hetkeen, mutta oman voinnin mukaan niihin voi taas myöhemmin palata. Hajuaisti tulee todennäköisesti aina olemaan keskivertoa parempi, ja sitä kannattaa hyödyntää asioiden (uusienkin!) ostamisessa.

    • Kiitos Ankku tosi hyvistä vinkeistä!

      Saunomisen olenkin havainnut aika hyväksi, pitää olla ihan täysillä ja jokunen tunti. Jotkut tavarat eivät kestä sitä kuumuutta, kuten matkalaukut, mutta näyttäisi olevan paljon parempi keino kuin pakastaminen.

      Kyllä tästä tarkentuneesta hajuaistista varmasti hyötyäkin tulee olemaan :)

  5. Anna

    Sulla on kiva, aito ja rehellinen blogi täällä. Jostakin internetin ihmeellisestä maailmasta tämän löysin ja lukasin heti kunnolla läpi arkistojasi. Menee ehdottomasti jatkoon ja ihan hirmu hirmu paljon tsemppiä teille sinne :).
    Tässä vaiheessa on vain pakko todeta että voisiko blogisi nimi olla enään osuvampi?

    • Voi kiitos Anna, olipa ihanasti sanottu ja kiva kun löysit blogiini! Hah, nimi osuu hyvin varsinkin tähän elämänjaksoon.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s