12/04/2017
comments 14

Askel kerrallaan

Niin sitä luulisi, että kun kokee lyhyessä ajassa paljon vastoinkäymisiä, olisi kaiken jälkeen entistä vahvempi. Timantinkova, rohkea ja peloton. Se mikä ei tapa, vahvistaa -fraasia viljellään ympäriinsä, kun iskua tulee. Voin kertoa, että ei se mene niin. Ehkä omat kokemukset ovat vielä niin tuoreita, että tunnen oloni enemminkin epävarmaksi, heikoksi ja pelokkaaksi, kuin vahvaksi voittajaksi.

Eteenpäin on menty ja saatu paljon asioita semmoiselle mallille, kuin haluttiin, mutta mieli on edelleen tosi ristiriitaisissa tunnelmissa. Kaikki edessä oleva jännittää ja pelkään jatkuvasti, että jotain pahaa tapahtuu. Että asiat menevät aivan toisella tavalla kuin suunnittelen ja matto vedetään taas jalkojen alta. Tai että takaapäin taas kuuluu. On hetkiä, kun saan jostain sielunsopukoista voimaa ja energiaa, jonka jälkeen teen ja toimin, päätän että asiat menee hyvin. Mutta ne hetket on nyt kyllä harvassa.

Nuorena olin optimisti. Kun tuli ikää ja kokemusta karttui, minusta tuli realisti. Teen päätöksiä enemmän järjellä kuin tunteella, mutta pyrin silti uskomaan myös tunnetta, enkä pelkkää järjen ääntä. Ihastuminen tai rakastuminen on niin paljon intohimoisempaa, ja silloin kokee elävänsä, kun antaa niille tilaa. Siksi olen uskaltanut ottaa myös riskejä, välillä niissä jopa onnistuen, välillä ei niinkään.

Kaikista vahvin järjen ääni on intuitio. Se ei petä ikinä. Ja juuri sen takia se on välillä raivostuttava, varsinkin silloin, jos asiat näyttävät menevän ei-niin-toivotusti. Aina se intuitio ei näyttäydy, vaikka kovin toivoisikin. Se sentään antaa suunnan mitä kohti kannattaa mennä, mutta kun intuitio möllöttelee vaan hissukseen, on punnittava asioita ihan kunnolla ja joskus jääkin pyörimään vaan paikoilleen.

Ehkä tähän kaikkeen auttaa vaan aika. Ajalla on tapana parantaa monen monta asiaa. Odotan kovasti sitä, kun mieli on taas kevyt ja innokas, sekä täynnä tarmoa. Vastoinkäymiset lannistaa, vaikkei ne aina suuria olisikaan. Itse olen kokenut oloni viime ajat masentuneeksi, mutta tiedän, etten ole masentunut, on vain sellainen olotila. Innostun, näen tulevaisuuteen ja nautin arjen pienistä hetkistä, mutta joku raskas pilvi painaa yläpuolella. Kyllä se siitä vielä poistuu, kun vaan jaksan keskittyä hyviin asioihin.

Arjessa on kaikesta huolimatta tosi paljon ihania asioita, kuten tuo hetki, kun Nuka kirjoitti ensimmäistä kertaa oman nimensä! Voi että se oli söpöä. Toinen pahastui, kun ei heti mennyt täydellisesti. No ei se voi vielä 3-vuotiaana täydellisesti mennäkään! Lisää harjoitellaan ja uusia kirjaimia opetellaan, kaikki aikanaan. Nyt mennään askel kerrallaan eteenpäin.

06/04/2017
comments 12

Vauhtia ja voimaa renkailla

Kaupallinen yhteistyö / Suomen voimistelutuote 

Nuka tykkää kovasti temppuilla, taistella, hyppiä ja kiipeillä, on pienestä pitäen ollut hurjapää, eikä vuosien edetessä näytä vauhti hellittävän. On kiva, että lapsi on liikkuvainen, aktiivinen ja energinen, ja vielä parempi kun se tulee ihan luonnostaan. Ollaan välillä rakennettu alakertaan sohvatyynyistä, patjoista, portaista ja jakkaroista parkour-rata, joka on ollut melkoinen hitti! Kieltämättä aika rankkaa vetää se läpi, itsekin kokeilleena. Mutta todella helppo ja hyvä liikuntamuoto kotona, ja mikä parasta – täysin ilmainen.

Sain aikoinaan vinkin ystävältäni hankkia Nukalle voimistelurenkaat. Renkaiden hankkiminen jostain syystä kuitenkin jäi, unohdinko sitten vai mitä. Kun muutimme tähän asuntoon, tuli voimistelurenkaat taas mieleen. Paikkakin niille olisi valmiina, kun olohuoneessa on pitkä leuanvetotanko, johon renkaat saisi helposti kiinni ja tilaa temppuiluun tosi hyvin.

Sisustukseen sopivat ja tyylikkään yksinkertaiset voimistelurenkaat löytyivät Suomen Voimistelutuotteesta. Blogiyhteistyönmerkeissä valitsin käsinhiotut puiset renkaat lasten koossa ja niiden kanssa mustat hihnat. On muuten mielettömän hauska ja samalla kehittävä kuntoilutuote lapselle, joka vie vain vähän tilaa. Ja toki myös aikuiselle.

Voimistelurenkaita löytyy lasten sekä aikuisten kokoa, puisena, mustana tai valkoisena, tsekkaa täältä. Renkaat voi kiinnittää suoraan kattoon omilla kattokiinnikkeillä tai sitten leuanvetotankoon, joka on itsessään myös mainio kuntoiluväline. Jospa sitä alkaisi taas jumppailemaan, onhan tässä mennyt jo reilut puoli vuotta ilman minkäänlaista treeniä. Outoa. Treenaaminen kun on aina ollut henkireikä ja kuulunut vahvasti arkeeni, mutta nyt ei ole siihen ollut intoa, halua tai voimia yhtään. Eiköhän se tästä taas lähde, kun vaan ottaa ne ensimmäiset askeleet. Sit se vie huomaamatta mukanaan. Näin ainakin toivon tapahtuvan :D

04/04/2017
comments 4

Kihlajaismatkalle

Päätimme, että kun talo- ja tonttiasiat selviävät, lähdemme lomalle ja tällä kertaa ihan kahdestaan. Lomaa olen kaivannut jo tovin ja tekee varmasti ihan terää päästä kotiympyröistä edes hetkeksi muihin maisemiin. Olen halunnut järjestää pieniä juhlia kihlajaisten kunniaksi, mutta kihlajaisreissu kuulosti tähän väliin paremmalta. Onhan kihlauksesta jo useampi kuukausi, mutta miksei kivaa asiaa iloitsisi kunnolla yhdessä. Olkoon se sellainen minihanimuun.

Kysyin Facebookissa kavereilta suositteluja lämpöisistä Euroopan maista, joissa tarkenisi heittämällä huhtikuussa. Hyviä ehdotuksia tuli paljon, mutta lämpötilojen puolesta Kanariansaaret meni ykköseksi. Kun paikka oli valittu, alkoi etsintä laadukkaasta neljän tai viiden tähden hotellista. Upeita hotelleja palveluineen löytyi, mutta hintakin alkoi hipomaan useampia tonneja. Itselleni on tosi tärkeää, että hotellin puitteet sekä sisustus miellyttää ja varsinkin siinä kohtaa, jos olen itse matkaa valitsemassa.

Yleensä reissujen varaukset jää miehen hoidettavaksi, koska hän on ollut maksumiehenä omasta tahdostaan. Olen saanut häneltä synttärilahjaksi Thaimaan sekä Maltan matkan, työhuvimatkojen aveccina olen päässyt Dubaihin, Vegasiin, Los Angelesiin, Miamiin ja Ranskaan. Äitienpäivälahjaksi sain Tukholman risteilyn. Ihan kivat lahjat ovat olleet, kiitos niistä ihanalle avokille!

Investoin rahaa ensisijaisesti kotiin ja sisustukseen, välillä taas hierontoihin, hoitoihin tai treeni- ja ulkovaatteisiin, mutta lomamatkoihin en jostain syystä osaa laittaa yhtään. Kauhistelen sitä, kuinka monta tonnia voi upota yhteen reissuun, josta nautitaan yleensä vain yksi viikko. Mielestäni lomamatkat ei ole investointia, kun taas kotiin sijoittaminen on. Olen ehkä astetta onnekkaampi siinä suhteessa, että olen maailmaa nähnyt, vaikken ole euroja paljookaan niihin reissuihin upottanut. Aina on ollut joku muu, joka on ollut maksumiehenä. Korostan sitä vielä, että ihan omasta tahdostaan. En ole koskaan hinkunut reissuihin mukaan, koska matkakuumeesta en juuri kärsi, mutta jos on sattunut sopiva hetki lähteä ja reissu kuulostanut hyvältä, mikäs siinä.

New Yorkissa kävin opiskelujen aikaan pari kertaa ja nekin matkat halusi omat vanhemmat kustantaa. Ensimmäinen reissu meni vähän vahingossa isin piikkiin, joka oli luokkaretki ja toinen reissu oli häneltä sitten lahja muotoilijaksi valmistumisesta. Isipapalle iso kiitos, Nyki oli aivan ihana paikka.

Tällä kertaa matkan kustannus menee yhteisistä rahoista. Olen nyt niin loman tarpeessa, ettei oikeastaan edes pahalta tunnu. Tosi hassua, kun jotkut reissaa jatkuvasti ja voisivat laittaa matkoihin kaikki tienestit, kun itselleni se on oikeasti kynnyskysymys. No mutta moni saattaa haukkoa henkeä monen tonnin ruokailuryhmästä, joka itselleni on vain yksi kodin hankinnoista.

Meinasi tulla monta mutkaa matkaan, mutta nyt on loma varattu ja maksettu! Eikä siinä mennyt kuin ehkä sata tuntia. En tiedä kuinka kauan kolusimme sopivaa kohdetta, jota ei millään meinannut löytyä. Ensi viikolla starttaa ja kohteena on Gran Canaria! Ihan ei täyden palvelun paikkaa saatu meidän budjetilla, mutta kivalta vaikuttaa. Ainakin kohteen kuvissa mieli lepää. Toivottavasti kelit ovat siellä sitten kohdillaan, eikä villapaitaa tarvita.

Kuvat Tjäreborg

02/04/2017
comment 0

Talo tyhjennetty

Taas on yksi savotta saatu päätökseen, kun tyhjensimme talon. Meillä oli kauppojen jälkeen vain viikko aikaa saada kaikki tavarat sieltä pois ja sitä olikin vielä melko paljon, joten piti käydä nopeasti läpi mitä heitetään pois, mitä myydään ja mitä säästetään. Nykyisessä asunnossamme ei ole varastotilaa yhtään, ei sisällä eikä ulkona, joten jouduimme vuokraamaan väliaikaisen varaston. Voi sitten käydä kaikki läpi yksitellen ja vuokrata varastoa niin kauan kun on tarvetta. Mitä nopeammin saadaan myös varasto tyhjäksi, sen parempi, maksaahan sekin.

Ostajat aloittivat remontoinnin jo vähän ennen aikoja, vaikka meillä oli hallintaoikeus viime perjantaihin saakka. Ymmärrän, että on kiire aloittaa remontti kun kesäkuussa pitäisi muuttaa sisälle, mutta olisin silti toivonut, että saisimme käydä rauhassa tavaramme läpi kuten sovimme. Asiallista olisi tietysti ollut, jos meiltä olisi edes kysytty, onko ok aloittaa remontti, eikä vain ilmoittaa siitä jälkikäteen. Annoin asiasta palautetta ja se käsiteltiin, joten samapa se. Nyt on kuitenkin talo tyhjennetty, eikä sinne tarvitse enää palata, ellei sitten mennä katsomaan miten uusien asukkaiden remontti on edennyt.

Itselläni ei ole enää ollenkaan positiivisia tunteita taloa kohtaan, päinvastoin. Halusin siitä vaan eroon. Miehelle tuli taloa hieman ikävä. Ehkä syy on osittain siinä, kun itse oireilin fyysisesti ja olin talon takia kipeänä, kun mies ei reagoinut millään tavoin. Olemme sen takia joutuneet vääntämään tavaroiden säilyttämisestäkin vähän väliä, mutta viimein taitaa mieskin ymmärtää, ettei kaikkia tavaroita vaan voi säilyttää, vaikka kuinka haluaisi. Itse olen käynyt jokaisen tavaran yksitellen läpi, oli sitten kyse paperinpalasta tai kynästä. Haluan nähdä omin silmin mistä luovun. Se on osa tätä prosessia.

Luopumisen tuskaa on meillä molemmilla, eikä se aina ole euroista kyse, vaan muistoista. Eräskin hirvipehmolelu nimeltään Muusi, on aina muistuttanut meidän suhteen alkutaipaleesta. Taidettiin voittaa se jostain Linnanmäen muutaman euron pelistä. Siihen, jo pariin kertaan parsittuun pehmoon, liittyy paljon hyviä muistoja. Oli surkeaa nähdä kun se lentää roskiin, kuten moni muukin rakas juttu. Tiukkaa tekee tietysti arvokkaat jutut, joihin on enemmän sijoitettu, kuten lastenvaunut. Oli tarkoitus säästää kaikki vauvatarvikkeet tulevaisuutta varten, mutta nytpä nekin pitää heivata. Vauvanvaatteet pyörii tällä hetkellä 90 asteessa ja katsotaan miten niiden käy. Edit. Roskiin päätyivät kaikki :(

Eteenpäin tässä kuitenkin mennään. Kieltämättä on hieman haikea ja surullinen olo, vaikka toivottuja ja hyviä asioita on tapahtunut. Jotenkin on silti tyhjä olo. Nyt ollaan taas lähtöpisteessä, joka turhauttaa, mutta samalla edessä on paljon uusia mahdollisuuksia, joita kohti pitää vaan uskaltaa mennä. Suunnitelmia sekä varovaisia haaveita toki on, mutta jostain syystä kaikki vähän pelottaa. Tulee mietittyä paljonkin, mitä sitä kannattaa seuraavaksi tehdä. Haluan valita varmaa ja turvallista, karttaa tällä kertaa riskejä.

Haave oman kodin rakennuttamisesta elää vahvana, mutta sen aika ei ole vielä. Vaadin tontilta paljon ja sen pitää olla kutakuinkin täydellinen. Itselleni on älyttömän tärkeää mitä ikkunoista näkyy ja minkälainen on asuinalue. Tarvitsen ympärille tilaa, luontoa, metsää ja merta. Sellaiset maisemat on tavoitteena, mutta nyt täytyy valita jotain muuta. Edellisessä postauksessa kerroin, että saatamme tehdä tarjouksen vuokrakodistamme. Emme ole vielä tarjonneet mitään, kun vuokranantajat ovat reissun päällä, mutta ehkäpä ensi viikolla. Olemme pohtineet monia muitakin vaihtoehtoja, mutta toistaiseksi tämä on ollut paras tähän hetkeen. Mielummin sitä omistaa asunnon, kuin on vuokralla. Sillä tavoin saa kerrytettyä pääomaa tulevaisuutta varten.

22/03/2017
comments 10

Kiinteistökauppoja kohti

Blogi on vietellyt hiljaiseloa viimeiset viikot. Aikaa bloggaamiseen ei ole ollut, vaikka paljon olisikin kerrottavaa. Töitä on ollut nyt reilusti, joka on aina hyvä asia, mutta samaan aikaan lapsokainen on ollut kipeänä, joka vaikeuttaa tietysti töiden tekemistä. Onneksi taloudessa asuu kaksi aikuista, joten toinen ottaa kopin, kun toinen joutuu painamaan sorvin ääressä. Isännän työmatkat lohkovat aina oman palasen arjesta tai viikonlopusta. Pieni on ollut tosi heikkona jo viikon verran. Kovaa kuumetta, yskää ja oksentamista, not nice. Lääkäriin ei olla vielä menty, kun alkaa olla paranemaan päin. Olo on ollut silminnähden tosi kurja, pieni on silti älyttömän reipas. Sääliksi käy toista. Itselläni olo on semihuono, vähän jomottaa päässä ja kurkussa.

Vaikka sairastupaa onkin vietetty, on samaan aikaan tapahtunut erittäin hyviä ja odotettuja asioita. Nimittäin me myimme tontin! Esikaupat oli viime viikolla ja viralliset kaupat ensi perjantaina. Ihan mahtavaa miten nopeasti kaikki tapahtui! Lähti kuulkaas tosi iso kivi hartioiden päältä pois.

Otin myymiseen avuksi välittäjän, Nalle Juslénin Kiinteistömaailmasta, eli saman välittäjän, joka meillekin tuon kiinteistön aikanaan myi tai välitti. Juttelin hänen kanssaan meidän tilanteesta ja tontin myymisestä. Kerroin heti, että aion myydä tontin itse ja jos alkaa tuntumaan siltä, että tarvitsen apuja, käännyn hänen puoleen. Muita välittäjiä en edes halunnut harkita, olihan hänellä hyvin laaja tietotaito Espoon kiinteistöistä ja tonteista, ja rehellisesti sanottuna ensimmäinen välittäjä, johon olin oikeasti ollut tyytyväinen.

Eräs päivä hän soitti ja kertoi, että hänellä olisi mahdollisesti kiinnostunut ostaja. Sillä samalla päätin, että hän voi hoitaa koko setin, kun oma aika ja jaksaminen ei vaan riittänyt. Allekirjoitin toimeksiannon ja meni noin viikko, kun tontti tuli virallisesti myyntiin. Hetki ennen, kun tontti tuli julkisesti myyntiin, sain sähköpostia eräältä henkilöltä (tai pariskunnalta), joka kertoi olevansa kiinnostunut ostamaan koko tontin. Annoin hänelle Juslenin yhteystiedot, koska olimme sopimuksen jo tehneet. Sitten meni alle vuorokausi, kun saimme tarjouksen heiltä, joka oli sen verran hyvä, että päätimme hyväksyä sen.

Kun olimme matkalla allekirjoittamaan esisopimusta, isäntä sai puhelun tutulta välittäjältään, että saisimme vielä isomman tarjouksen tontista! Vaikka se olisi ollut huomattavasti suurempi, päätimme kuitenkin pitäytyä ensimmäisessä tarjouksessa, jotta pääsemme jatkamaan eteenpäin. Oli aika jännä tilanne, kun hetki ennen sopimusta pasahtaa korviin aika iso summa, joka olisi ollut tarjolla. Olimme kuitenkin jo tyytyväisiä saamaamme tarjoukseen ja halusimme lyödä asiat pikimmiten lukkoon.

Nyt on sitten viikko aikaa tyhjentää talo. Toivoin, että saisimme kuukauden aikaa tyhjentämiseen, kun tässä vähän tilanteet elää, mutta ostaja toivoi, että pääsee aloittamaan remontin pikimmiten. Niin, ostaja aikoo siis kunnostaa talon! Tämä tuli hieman yllätyksenä, kun purkukuntoisena talo kuitenkin myyntiin. Ostaja on tietoinen kosteus- sekä homeongelmista, jotka oli kirjattuna kauppapapereihin ja välittäjäkin niistä kertonut, mutta kyseessä on rakentaja, joka osaa tällaiset korjaukset hoitaa, tai ainakin nyt tutkivat ensin kunnolla mitä talo pitää sisällään, eli avaavat lattioita ja seiniä.

Onhan se kieltämättä potentiaalinen talo. Rakastuin siihen ensi silmäyksellä, muistan sen kyllä oikein hyvin. Eipä olisi uskonut, että talosta tulisi meidän painajainen. Tämä puolivuotinen on ollut kyllä melkoinen koettelemus, mutta hengissä selvittiin ja pian se on ohi. Vielä täytyy käydä läpi kaikki loput tavarat ja käydä kippaamassa ne roskalavalle. Se tulee olemaan vähän ahdistavaa, mutta parasta tässä on se, että saimme myytyä tontin nopeasti ja pääsimme jopa omillemme! En aio laskea kaikkea tavaran arvoa mitä menetettiin, mutta noin pääpiirteittäin ollaan plusmiinusnolla-tilanteessa. Odotimme kuitenkin suurempaa tappiota. Täytyy tietysti muistaa, että edellisen asunnon tilanne on vielä auki, eikä ole tietoa miten sen kanssa menee. Toivottavasti pelättyä paremmin, koska ihan oikeasti tämä asuntojupakka voisi nyt loppua ihan kokonaan.

Mitä seuraavaksi? Sitä on tietysti tullut pohdittua paljonkin, vaikka hyvä olisikin ottaa pieni tauko näihin asioihin. Vuokranantaja ilmoitti, että haluaa laittaa tämän asunnon taas pikku hiljaa myyntiin. Arvatkaas tuliko pikku paniikki! Aattelin, että voitais olla tässä vielä useampi kuukausi rauhassa. Ei millään jaksaisi lähteä taas etsimään uutta asuntoa ja muuttamaan, vaan ihan oikeasti hengähtää hetki. Olemme molemmat nyt sen verran poikki, ettei asuntonäytöt tai uusi jännitysnäytelmä kiinnosta yhtään. Sitten aloimme puhumaan isännän kanssa, että jos me ostaisimme tämän asunnon. Vaikkei tämä ole ihan sellainen, kun hakusessa on ollut, mutta tämä olisi hyvä juuri nyt. Vähän kaipaisi muutoksia, jotta tilat toimisivat paremmin ja olisi enemmän oman tyylinen, mutta meidän ei tarvitsi lähteä mihinkään. Se ajatus tuntui niin hyvältä, että taidamme tehdä tarjouksen.