Odotin uudelta alkaneelta vuodelta – tai tässä tapauksessa uudelta vuosikymmeneltä uutta raikasta starttia, mutta tämä kaikki on ollut ihan jotain muuta. Tammikuu ei ole pelkästään näyttänyt marraskuulta, vaan myös tuntunut. Tosin marraskuukin oli huomattavasti parempi kuukausi vähän joka suhteessa. Tammikuu, vuoden ensimmäinen kuukausi, on ollut suoraan sanottuna ihan paska.
Kaipaan valtavasti kauniin kirpsakkaa pakkaskeliä, narskuvia lumihankia ja puhtaan valkoista talvimaisemaa. Komeita kinoksia, pulkkamäkeä, hiihtolatuja ja lumitöitä. Kaipaan kunnon talvea niin paljon, että melkein itkettää. Pakkasta saisi olla kymmeniä ja lunta vaikka kaulaan asti, ihan sama. Talvi, tulisitko jo. Voi sitä lasten riemua, jos aamulla on ilmestynyt pienen pieni valkoinen lumipeite maahan. Äiti, äiti! Tule katsomaan. Lunta! Menee vain hetki, kun sekin on jo poissa ja taas on mustaa.
Ei se synkkä mieliala täysin noista keleistä kuitenkaan johdu. Monessa muussakin asiassa tuntuu olevan tahmeaa. Työprojektit junnaa paikoillaan tai sitten mennään takapakkia. Mikään ei meinaa mennä suunnitelmien mukaan. Päätin aiemmin, että tänä vuonna painetaan kunnolla duunia ja sanotaan kaikelle turhalle ei, varsinkin sellaisille, mistä ei ole taloudellisesti mitään hyötyä. Näin olen tehnyt, olen päästänyt irti upeistakin jutuista. Aika ei nyt vain riitä sellaiseen, mikä ei tuo leipää pöytään. Vaikka olen panostanut enemmän olennaiseen, tuntuu, että silti poljen paikoillaan. Mikään ei etene toivotulla tavalla. Koitan tehdä parhaani, mutta se ei vaan tunnu riittävän.
Parisuhderintamallakaan ei kauheasti sitä auringonpaistetta ole. Aika isojen asioiden äärellä ollaan, niistä lisää myöhemmin. Kunhan tässä nyt ensin saadaan kuviot selvitettyä mitä tapahtuu ja missä vaiheessa. Kaikenlaisia muutoksia on kuitenkin tiedossa. Sanotaanko niin, ettei se elämä mene todellakaan suunnitelmien mukaan. Aika epämääräistä, mutta sellaista tämä kaikki nyt on.
Toivottavasti helmikuu menisi paremmin. Koitan pitää mielen positiivisena, vaikka vaikeeta meinaakin välillä olla. Happihyppely ja herkuttelu ovat hetkellisesti auttaneet. Niin, ja unelmointi kaikesta kivasta. Sellaisesta tulee tosi hyvä mieli. Onhan tuo unelmointi myös osa tulevaisuuden suunnittelua. Huomaa itsekin, mistä oikeasti innostuu ja mikä on oma juttu. Sitten vaan miettii, mikä olisi kannattavaa tai mahdollista toteuttaa.
Eipä tässä nyt muuta. Tällaisia tahmeita kuulumisia tänne. Niin ja sairastupaa myös. Perheen pienin on ollut pari päivää kovassa kuumeessa. Ihan reppana toinen. Toivottavasti teille kuuluu parempaa alkanutta vuotta!
Design Wash 
Voi älä sure! Kesä tulee nopeammin kun ei ole paksua lumipeitettä edessä ja päivät kuitenkin jo kovaa vauhtia pitenevät. Voimia ja kiitos avoimuudestasi!
Mä tykkään talvesta nykyään jopa enemmän kuin kesästä, siksi toivon sitä niin paljon. Mutta lisääntyvä valoisuus tuntuu kyllä hyvältä! Tätä pimeyttä on ollut jo turhan pitkään. Kiitos Piia ihanasta kommentista!
Niin elämänmakuinen postaus! Itsellänikin on vuosi alkanut hiukan tahmeasti, mutta eikö se tästä. Tykkään tosi paljon siitä että kirjoitat asioista suoraan, ja silloin kun ei mene hyvin,niin ei mene hyvin ja piste. Kuitenkaan negatiivisuudessa ei rämmitä vaan haaveillaan kivoista jutuista ja tulevasta kesästä. 🌞 Olen jo kauan seurannut blogiasi mutta kommentteja en ole jättänyt. Elämän eri sävyt tekee siitä mielenkiintoisen.
Kiitos Johanna, kiva että jätit tällä kertaa kommentin! Joo, vaikea olisi sanoa muutakuin totuus. Kunpa voisinkin hehkuttaa ihania ja onnistuneita asioita, niitä siis odotellessa :D Elämä on kyllä ihmeellinen, miten asiat meneekin välillä ihan eritavalla kuin kuvittelee – hyvässä ja huonossa.
Samaa mieltä Johannan kanssa! Kiitos että jaoit tämän elämän makuisen, karvaankin tekstin meille ”hiljaisille” seuraalle. Tsemppiä kaikkeen! Olet jokatap inspiroiva! Maiju
Voi kiitos Maiju, teidän kommentit on kyllä ihanaa luettavaa. Ei sitä oikein muuta osaa olla tai yrittää esittää, että menis erityisen hyvin, jos sillä hetkellä ei mene. Onneks elämässä on silti paljon hyvääkin, ei pidä antaa ikäville asioille liikaa painoarvoa.
Tsemppiä kovasti. Toivottavasti asiat järjestyvät lopulta parhain päin. <3
Kiitos, kyllä tämä tästä! Nämä teidän kommentit piristää mieltä jo ihan tosi paljon.
Hei, nyt tärkein on perhe ja parisuhde. Käykää pariterapiassa. Välillä on pitkissä suhteissa ylä ja alamäkiä. Toivon teille kaikkea hyvää.
Perhe on tärkein aina. Terapiaa onkin moni suositellut, ei siitä varmastikaan haittaa ainakaan ole. Puhuminen auttaa aina, se on todettu monet kerrat :) On tässä onneksi paljon hyvääkin, vaikka kaikenlaisia haasteita matkalle sattuukin. Kiitos Ellen!
Suosittelen myös paritetapiaa. Kannattaa mennä vaikka olisi jo päättänyt jopa erota. Tsemppiä!
Juu, moni ystäväkin on suositellut terapiaa. Ei ole omakohtaista kokemusta, mutta mielelläni menisin, jos se kirkastaisi ajatuksia ja auttaisi ymmärtämään asioita paremmin.
Todellakin tahmee tammikuu. Alkoi jo marraskuussa ja homma vaan jatkuu!! Huh huh, periaatteessa kaikki on asioita joista selviää ja kukaan ei ole kuolemassa, mutta kun ne tapahtuu samaanaikaan ja kuukaudesta toiseen, niin alkaa olla vaikeaa pitää mieltä tasapainoisena ja iloisena. Oonkin antanut itselleni luvan olla surullinen ja nyt vaan elämä on tässä hetkessä tälläistä.
Olkoon tulevaisuus levollisempi sinulle, minulle ja meille kaikille! Jälkeen päin uskon, että tästä kaikesta voin vielä oppia ja olla kiitollinen elämän kauneudesta 💙
Kyllähän se turhauttaa, kun pitkään asiat takkuilee ja vieläpä vähän kaikessa. Näitä kausia välillä vaan tulee. Tuo just, antaa itselle vaan luvan olla surullinen, jos siltä tuntuu. Se on tunne siinä missä ne hyvätkin tunteet ovat. Vaikeat haasteet on siitä hyviä, että ne opettavat todella paljon. Myöhemmin sitä oivaltaa miksi kaikki tapahtuikaan.
Hei, ihanan aito kirjoitus elämästä jota jokainen meistä varmasti joskus elää. Elämä välillä on tahmeaa, mutta kyllä se aurinko sielä jossakin sitten taas pilkottaa☀️
Suosittelen Ellun ja Anskun tavoin pariterapiaa. Ja siitä huolimatta vaikka jotain olisi jatkon suhteen jo päätetty. Itselläni tästä kokemusta. Valitsimme eron, mikä tosiaan vahvistui terapiassa käynnin jälkeen. Itselle avautui ajattelu elämään ja oman hyvänolon tärkeys.
Tsemppiä sinne❤️
Näinhän se menee, onneks helmikuu vaikuttaa jo heti paremmalta. Ja onneks on ihania ystäviä ympärillä! Terapiasta on kyllä puhuttu, mutta vielä ei olla päästy etenee asiassa. Meinaa moinen ihan unohtua. Mutta joo, siitä voisi olla paljonkin apua, varmasti selkeyttää ja vahvistaa ajatuksia. Kiitos Laura!
Moikka!
Täällä pohjosemmassakin on ollut todella tahmea tammikuu, vaikka on lunta jonkin verran, niin ei silti normi talvea näillä korkeuksilla. Tuntuu sitten, että ei muitakaan vastoinkäymisiä jaksa, kun masentaa jo kattoa ikkunasta ulos.
Sulla on ihanan inspiroiva blogi. Niin ootan aina uutta postausta. Kaikkea hyvää teille ja etenkin parisuhteellenne! Ei se oo varmaan kellään pitkässä parisuhteessa elävällä aina niin ruusuista. Joskus heikkoina kausina on tehty vaan päätös pysyä yhdessä ja vuosia myöhemmin huomattu, että kuinka se kannattikaan.
Haaveilen, että pääsisin lähtemään Lappiin valkoisiin maisemiin. En tiedä toteutuuko. Mutta joo, ei sielläkään vissiin ihan samassa mennä kuin vaikkapa viime talvena, joka oli ihan huikeen hieno.
Kaikissa suhteissa on haasteita ennemmin tai myöhemmin. Tässä on tarvottu yhteistä matkaa jo 10 vuotta, niin ihme jos ei haasteita olisi. Aika näyttää mitä tuleman pitää :)
On muuten aivan ihanaa saada tuommoista palautetta, kiitos. Lämmittää mieltä valtavan paljon!
Elämä on sellaista sydänkäyrää..ylösalas..Onneksi ei ole viivasuoraa, silloin olisimme kuolleita.
Sitä se todentotta on. Vuoristoradaksikin kuvailtu.