Hetken piti odotella saapuvaksi, mutta nyt se tuli, meidän joulukuusi. On se hyvä, että taloudesta löytyy joulukuusivastaava, jolle voi ulkoistaa kuusen hakemisen. Ainoastaan tällä kertaa oli erimielisyyksiä siitä millainen kuusi meille tulee. Olin sitä mieltä, että joulukuusi saisi olla kunnolla tuuhea ja pullea metsäkuusi, mutta mies halusi puolestaan jalokuusen aka kaukaasianpihdan, joka on huomattavasti helpompi hoidettava, kun ei juurikaan varista eikä ole piikikäs.

Meillä on ollut useampana vuonna jalokuusi ja viime vuonna kokeiltiin tiheäkasvuista metsäkuusta. Olisi pitänyt leikata kuusen tyveä samantien ja kastella reilusti ekana päivänä, mutta unohdettiin ja kuusi varisi tosi paljon. Ymmärsin kyllä siis miehen pointin, mutta koitin vakuuttaa hänet silti metsäkuusesta, että jos tällä kertaa toimitaan kuten pitää, eikä päästetä sitä yhtään kuivahtamaan. Laitoin miehelle vielä valokuvan siitä millaisen kuusen haluaisin, mutta sainko sitä mitä toivoin?

No enpä saanut. Sieltähän se isäntä tuli jalokuusi kainalossa kotia. No mutta oikein kaunis se on! Ehkä ne tiheämmät yksilöt olivat menneet jo viikkoja sitten, ja kait tuossa lajikkeessa pidemmät versiot latvaan päin aina harvenee, onhan tuokin lähemmäksi 3 metriä. Jalokuusen väri on todella kaunis ja onhan sitä kiva hiplata, kun ei pistele yhtään. Sitäpaitsi jalokuusi kestää hyvännäköisenä yleensä paljon pidempään. Että hyvä näin. Ja onko sillä oikeasti niin väliä, kuusihan on meillä vaan pari hassua viikkoa.

Laitoin kuuseen simppelit koristeet. Viime vuonna riitti pelkät valot, yksinkertainen viehättää niin kovasti. Olin ihan varma, että Nilo menee heti kaatamaan kuusen, mutta toistaiseksi on antanut olla sen rauhassa. On vain tehnyt vähän tuttavuutta ja ihmetellyt. Koti alkaa näyttämään hiljalleen jouluiselta, mutta vielä olisi tontuilla tekemistä. Huomenna sitten. Hyvin kerkee.