Pian vuosi vaihtuu, mutta sitä ennen ihmetellään mitä tänä vuonna oikein tapahtuikaan. Uuden vuoden lupauksia en tee, mutta minulla on aina jokin ajatus tai teema tulevasta vuodesta, mitä toivon vuoden aikana tapahtuvan tai millä tavoin aion siihen suhtautua. Edellisvuonna teemani on “Älä luovuta” ja se todentotta meni niin, vaikka koville ottikin. Tänä vuonna teemani oli “Nauti matkasta” ja nyt on hyvä tarkastella taaksepäin ja pohtia, miten hyvin onnistuin siinä.

Tämä vuosi oli todellinen vauvavuosi, kun olin äitiyslomalla ja hoitovapaalla. Nautin kyllä ihan älyttömän paljon pienestä vauvasta ja toivoin kovasti, ettei aika menisi niin vauhdilla. Koska perheessä on nyt kaksi lasta, menokin on alkanut olla sen mukaista. Toisinaan niitä haasteita on, mutta ainakin vauva-aika meni aika mutkattomasti – allergiaa ja sairastelua lukuunottamatta. Nukuttamiset sekä yöheräämiset ovat vasta viime aikoina alkaneet tuntua, mutta kun vauva oli ihan pieni, ei ne juurikaan haitanneet synnytyshormoonien ansiosta. Lopetin imetyksen hetki ennen joulua, ja tuo lopetus tapahtui yllättävän helposti, kun Nilo ei enää tissiä edes halua. Tilauksessa olisi nyt yhtäjaksoiset yöunet.

Vuoden alussa Nuka aloitti uudessa päiväkodissa ja vähän jännitti miten hän sopeutuu. Kaikki tapahtui kuitenkin ennakoitua paremmin ja hän tykästyi päiväkotiin samantien ja sai vieläpä heti monta ystävää. Nyt hänellä onkin jo kunnon kaveriporukka, joiden kanssa touhuaa paljon myös päiväkodin ulkopuolella. Tosi tärkeä juttu, että lapsi viihtyy päiväkodissa, jossa on hyviä kavereita.

Nilo sai päiväkotipaikan samasta paikasta missä isovelikin on ja pieni aloittaa heti ensi vuoden alussa, joten arkipäiviin tulee sen myötä sitä odotettua työaikaa. Nuka on ollut  päiväkodissa vain 6 tuntia päivässä ja varmaan samalla kaavalla mennään alkuunsa Nilonkin kanssa. Nähtäväksi jää, pidennetäänkö molempien hoitoaikaa 8 tuntiin, koska 6 tuntia menee ihan liian hujauksessa.

Tämä vuosi on mennyt asettuessa uuteen kotiimme ja uuteen ympäristöön, viihdytään kyllä erityisen hyvin täällä. Asuinympäristö on turvallinen sekä erittäin lapsiystävällinen. Samanlaisen elämäntilanteen omaavia lapsiperheitä on paljon ympärillä ja lapset leikkivät tuossa pihapiirissä melkein joka päivä yhdessä. Välillä sitten huhuillaan naapureihin kenen luona ovat, jos ei hetkeen ole näkynyt tai kuulunut. Toisinaan saattaa käydä myös niin, että naapureiden kanssa kuulumisten vaihto ovella saattaa vaihtua parin tunnin kahvitteluun. Rennon randomia.

Tänä vuonna olen saanut tehdä ihania yhteistyöjuttuja ja varmasti merkittävin niistä on Hakola, joka on parissa vuodessa loikannut ison harppauksen koko brändin historiassa. Ei varmaan kenelläkään sisustajalla ole jäänyt huomaamatta tämä yritys, jonka tuotteet sopivat niin moneen tyyliin ja tarpeeseen. Meillä yhteistyökuviot jatkuvat myös ensi vuonna, enkä malta odottaa, että pääsen niistä teille kertomaan.

Instagramin kautta tapahtui muutama yllättävä asia, kun kansainvälisestä Fête/Life Magazinesta otettiin yhteyttä lehtijutun tiimoilta. Se tuli kyllä ihan puskista, eikä aikaakaan kun heidän tyylikkäässä printtilehdessä oli 10 sivun juttu julkaistuna. Pari muutakin haastattelua tuli Instan kautta, toinen australialaisen Maison Blanchen verkkosivuille ja toinen kansainväliseen verkkojulkaisuun Designsetteriin. Korealaisessa Green House -sisustuslehdessä oli myös pieni nosto.

Olen kyllä todella otettu näistä kaikista jutuista! Ylipäätään on jännää, että tyylistäni ja kodistani tykätään, ja halutaan tehdä haastatteluja ihan kansainvälisesti.

Täytyy sanoa, että olen kyllä nauttinut matkasta, kuten oli tarkoituskin. Edellisvuosi oli tosi rankka monenkin asian suhteen, joten nyt on päässyt fiilistelemään ympärillä olevia saavutuksia. Mielenkiintoista nähdä mitä ensi vuosi tuo tullessaan! Ajatus tai teema tulevasta vuodesta on tällä kertaa “Toimintaa!”. Haluan, että nyt alkaa tapahtumaan monellakin saralla ja varsinkin töiden merkeissä.

Parhaillaan on menossa pari kivaa työprojektia ja olen nauttinut älyttömän paljon töiden tekemisestä. Toivottavasti uudesta vuodesta tulee työntäyteinen, ainakin sopivissa määrin. Yrittäjänä voi vaikuttaa moneen, että itsestähän se on pitkälti kiinni miten paljon ja millaisia töitä pääsee tekemään, mutta myönnettäköön, että paljon on myös sattumalla tekemistä.

Tavoitteena on myös panostaa enemmän parisuhteeseen ja yhteiseen aikaan. Sovittiin miehen kanssa, että merkataan kalenteriin treffit joka kuukaudelle, muuten ne jää. Treffit voi olla ihan vaan makkaranpaistoa metsässä tai vaikka yhteinen joogatunti. Ei tarvitse sen kummempaa, kunhan ollaan ja tehdään jotain yhdessä ilman lapsia, vain me kaksi. Ja jossain muualla, kuin kotona lelu-, tiski- ja pyykkivuorten välissä. Meinaa vähän se toinen unohtua lapsiarjen keskellä.

Tässäpä oli ajatuksia tästä vuodesta ja tulevasta. Tosi hyvä vuosi on ollut, siksi kai on vähän haikeaa jättää se taakse. Mutta innolla odotan mitä uusi vuosi tuo mukanaan.

Iso kiitos teille lukijoille, että olette pysyneet mukana matkassa! Toivottavasti myös jatkossa pysytte. Oikein ihanaa vuodenvaihdetta ja tulevaa vuotta 2019!