Hyvää alkanutta vuotta! Täällä meni vuodenvaihde oikein leppoisasti, joskin hieman tunteikkaasti. Mahtoiko syynä olla vanhan vuoden jättäminen taakse, jännitys tulevasta vai oliko sittenkin vain yksi snapsi liikaa. Olen kai aavistuksen taikauskoinen, kun tuntuu että se, millainen vuodenvaihteesta tulee, määrittää myös tulevaa vuotta. Ei kokonaan, mutta osittain. Näin on nimittäin käynyt, joten siksi tietynlainen jännitys ja ylianalysointi oli erikoisesti läsnä.

Ja mitä tulee ylianalysointiin, niin juuri radiossa oli puhetta siitä, että tuo on kuulemma ainut asia mitä naiset stressaa, mutta miehet ei. Siis että naiset pohtii, analysoi ja dramatisoi joitain asioita ihan liikaa – ja ihan turhaan. Esimerkkinä radiossa annettiin sellainen tapaus, että jos mies sanoo naiselle, ettei tänään kerkeä näkemään, vaan vasta ensi viikolla, niin nainen ajattelee heti, ettei miestä kiinnosta. Itsehän syyllistyin vastaavanlaiseen ajatteluun juurikin vuodenvaihteessa ja miestä vaan huvitti moinen. Pähkäily oli liene aivan turhaa, että ehkä täytyy vaan laittaa niiden yöllisten snapsien piikkiin, hehe.

Mutta totta se silti on, me naiset stressataan asioista välillä ihan turhaan. Jotenkin nuo miehet osaa suhtautua asioihin paljon suoraviivaisemmin ja lungimmin. Tietyissä asioissa analysointi ja pohtiminen on ihan suotavaa, mutta toisinaan vaivaamme päätämme sellaisilla asioilla, joista ei todellakaan tarvitsisi. Että jos vaan koittaisi olla miettimättä liikaa.

Vuoden vaihtuessa uuteen tuli pohdittua tietysti myös viime vuotta, miten se omasta mielestä oikein meni. Koin viime vuoden jotenkin tosi hyvänä ja onnistuneena, vaikka näemmä hyväänkin vuoteen mahtuu aina jonkin verran niitä pettymyksiä ja ikäviä hetkiä. Ne on pitänyt vain käsitellä ja jatkaa eteenpäin. Ainahan niitä vastoinkäymisiä tulee, halusi tai ei.

En muista mihin aikaan kampesin vuoden ensimmäisenä päivänä sängystä ylös, mutta ei mikään vahva aloitus, jos miettii edellistä postausta millä teemalla päätin vuoteen lähteä (juu juu otsikko oli täyttä huijausta). Onneksi illalla tajusin raahata itseni pihalle ottamaan happea hetkeksi ja kuin huomaamatta olinkin reippaillut puolitoista tuntia ulkona. Raikas ulkoilma ja hyvä keskustelu ystävän kanssa puhelimessa oli näemmä parasta lääkettä silloiseen olotilaan, henkisesti ja fyysisesti.

Ystäväni oli lähdössä aamulla synnyttämään ja sitä käytiin läpi ja kovasti jännitettiin miten mahtaa homma mennä. Vielä viime yönä viestiteltiin rajujen supistusten välissä ja tänä aamuna oli pieni terve poika syntynyt maailmaan. Mieletöntä! ♥

Tänään piti olla tehokas työpäivä ja huomenna oli tarkoitus juhlia Nukan 5-vuotissynttäreitä, mutta aamu alkoikin sillä, kun Nuka juoksi vessaan oksentamaan. Jassoo. Että iski se pirulainen sit tännekkin. Isäntä oli lähtenyt varhain aamulla työmatkalle Osloon, joten piti poikien kanssa jäädä kotiin ja perua myös synttärit. Näin ne tilanteet muuttuu hetkessä, eipä voi mitään. Aamupäivä meni vessan lattialla, mutta melko pian alkoi reppanan vointi onneksi kohentua ja ruokakin maistumaan. Ensi viikolla sitten juhlitaan.

Mutta yksi iso ja merkittävä juttu tapahtui täälläkin, kun Nilo oppi kävelemään! Sitä onkin odotettu ja juuri sopivasti ennen päiväkodin aloittamista. Voi sitä pienen riemua, kun tajusi miten se homma meneekään. On iloittu ja hurrattu oikein joukolla :D

Vuosi alkoi täällä hieman jännittävän hämmentävänä ja paikoittain huonovointisena, mutta fiilis on kaikin puolin tosi hyvä. Ja hei, valoisia päiviä kohti viimein mennään, niitä tässä on odotettukin. Tulkoon tästä meille kaikille hyvä vuosi! Ihanaa uutta vuotta tyypit ♥