Kerittiin olla kotona kokonaiset kaksi päivää ja iloita sitä, että nyt ollaan terveenä kaikki ja päästään jatkamaan jouluvalmisteluita, kunnes kaikki pysähtyi kuin seinään. Olin työhuoneessa, kun kuulin vauvan inahtavan, joten ajattelin hänellä olevan nälkä. Ikäväksi yllätykseksi löysinkin vauvan sängystään omassa oksennuksessaan ja aivan kalpeena. Säikähdin ihan älyttömästi. Vein vauvan pesulle ja yritin samalla herätellä häntä. Huusin miestä katsomaan ja koitin siinä sopertaa, että pese nyt nuo lakanat, lähdetään Jorviin. Tajusin soittaa kuitenkin hätänumeroon ja paikalle lähetettiin ensihoitajat.

Odotin ikkunan äärellä vauva sylissä ja pelkäsin, etteivät he löydä ajoissa perille, kun asutaan niin uudella asuinalueella. Ambulassi saapui vartissa ja tuo aika tuntui tuskaisen pitkältä. Vauvaa alettiin tutkimaan ja hän sitten oksensi uudelleen. Ensihoitajat rauhoittelivat minua samalla, kun seurasivat vauvan vointia. Katsoivat parhaaksi, että lähdetään Jorviin, koska vauva oli edelleen hyvin kalpea, eikä meinannut palautua. Huoli oli valtavan suuri. Pakkasin mukaan matkalaukun vaihtovaatteilla, kun arvelin, että sairaalassa menee useampi päivä. Taas tämä tapahtui, kun luulin kaiken olevan jo takanapäin.

Oltiin vauvan kanssa päivystyksessä koko yö aamu seitsemään asti, kunnes viimein pääsimme osastolle. Olin ihan älyttömän väsynyt, enkä meinannut saada unenpäästä kiinni millään, koska tällä kertaa huoneessa ei ollutkaan patjaa jossa nukkua, vaan pelkkä nojatuoli. Jossain kohtaa menin pyytämään tyynyä ja sain siinä samalla myös patjan ja peiton, jes. Muutama tunti unta, kunnes huoneessa alkoi ravaamaan lääkärit, hoitajat ja labrakokeiden ottajat. Vauvan vointi alkoi olla hyvä ja olin jo varma, että päästään lähtemään kotia, mutta niin vain jäätiin sinne taas lastenosastolle seurantaan. Alkoi tulla jo koti-ikävä, mutta toki tiesin, että vauvan takia siellä ollaan ja tärkeintä on, että hänellä on kaikki hyvin. Ja jos jotain tapahtuisi, olisi hoitohenkilökunta napinpainalluksen päässä.

Vauvaa tutkittiin edellisellä kerralla paljonkin, mutta mitään ei selvinnyt. Nyt pohdittiin muita vaihtoehtoja, mistä oksentaminen ja kalpeus johtuisi. Vatsatauti ja rotarokote poissuljettiin, myös monia muita. Kun vauva todettiin hyvinvoivaksi, pääsimme kotia. Olin tosi helpottunut, että pääsimme jouluksi kotiin. Jouluvalmistelut jäivät tällä kertaa enemmän miehen harteille, hän hoiti meille joulukuusen, jouluvalot, joululahjat, paketoinnin ja jouluruoan. Minulle jäi kodin siivous, mutta taidanpa tehdä sitä muutenkin joka päivä, haha.

Tosi ihanaa, että ollaan taas kaikki kotona ja terveenä. Toivottavasti vauvan sairastelut oli nyt tässä, eikä enää tarvitse säikähtää moista. Nuo on niitä pahimpia hetkiä, mitä äitinä kokee. Vielä odotellaan allergiatestituloksia, mutta nyt rauhoitutaan joulun viettoon. Tähän loppuun ihana video, missä isi laulaa pienelle.

Rentouttavaa joulua rakkaat lukijat ♥