On ollut jotenkin tosi vaikea tulla kirjoittamaan blogiin. Joku ihme ahdistus meinaa tukkia kirjoittamisen flown. Koitan päästä nyt tuosta möykystä eroon kertomalla vähän niitä näitä kuulumisia. Toivon, ettei tästä tule nyt pelkkä negatiivinen paapatus, mutta en osaa esittää, että kaikki on hyvin, jos ei oikeasti ole.
Ei tässä mitään grande katastrofia ole kuitenkaan sattunut. Viime viikkojen – siis kuukausien – olotila on ollut vaan jotenkin tosi turhautunut. Moni asia on mennyt vaikeamman kautta, jos ollenkaan maaliin. Jatkuvasti jotain selvittelyä, ihmettelyä, kyselyä tai korjailua. Kun sama kuvio toistuu uudelleen ja uudelleen, alkaa tosissaan turhauttamaan ja tulee ärsyyntynyt olo.
Mieltä on painanut eniten työprojektit, tai pikemminkin niiden puute. Alkuvuosi näytti vahvasti siltä, että töitä riittää hyvin koko kevään ja kesän ajan, mutta yllätykseksi muutama iso projekti peruuntui, jonka myötä oma kalenteri käytännössä tyhjeni ja se tarkoittaa omassa taloudessa todella isoa lovea. Koitan aina ennakoida ja varautua, mutta en arvannut tilanteen elävän näin radikaalisti lyhyessä ajassa.
Viime vuosi oli puolestaan koko yrittäjäurani paras. Töitä riitti ja laskuttaa sai. Hommia olikin sitten sen verran paljon, että se johti lievään uupumukseen. Aina kun lapset meni vaikkapa iltapesulle, minä avasin läppärin, että voin edistää projekteja ja vastailla sähköposteihin. Suoritin tehtävälistaa joka ikinen minuutti aamusta iltaan. Kävin ylikierroksilla ja menetin sen seurauksena yöunet. Yrittäjän on pakko takoa sillon kun rauta on kuumaa, joten oli todella vaikea pitää breikki.
Olen aina hieman ihmetellyt, miten jengi saa burnoutteja. Miksi he eivät vaan lopeta ajoissa, kun tietää, ettei enää pysty? Miksi he eivät sano ei? Miten he päätyvät samaan tilanteeseen kerta toisensa jälkeen? Eikö ensimmäisestä kerrasta opi? Jos hälytysmerkit on jo ilmassa, miksei ala hidastamaan?
Niin. Enpä ihmettele enää. Olen ajatellut, ettei suorittaminen ole luonteenpiirteeni, mutta kai se jollain tasolla kuitenkin on. Kyllä minä suoritan. Paljonkin. Osaan kyllä höllätä, enkä buukkaa koskaan kalenteria täyteen, mutta niin vain sain itseni uuvutettua. Aiemmat vuodet olivat ottaneet jo veronsa, mutta sitä vaan jatkoi painamista ja suorittamista. Vielä tämä. Sitten tämä. Ja vielä tämä. Koska on pakko.
Silloin kun on hyvin töitä, ei tarvitse taloudellista tilannetta juurikaan murehtia. Nyt on ollut lievää paniikkia ilmassa vähäisten töiden takia, mutta koitan rauhoittaa itseäni, että asiat kyllä järjestyy. Jospa nuo työkuviot vilkastuvat syksyä kohden. Kesäaikana joka paikassa enivei hiljenee, joten ehkä pidän suosiolla viimein lomaa. Minibudjetilla sitten vaan. Miten se meneekin niin, että sitten kun on rahaa, ei ole aikaa ja sitten kun on aikaa, ei ole rahaa. Noh, kesällä voi tehdä paljon asioita edullisesti tai ilmaiseksi. Usein ne saattaakin olla juuri niitä parhaimpia juttuja.
Voisin kesän aikana edistää kodin viimeistelyjä. Niitä riittää edelleen. Naulakkoa sinne tänne, valaisimen kiinnitystä, seinän paikkaamista ja kerrossängyn työstämistä. Nyt olisi hyvin aikaa niiden tekemiseen. Mieli rauhoittuu, kun pääsee touhuamaan ja nurkkia valmistuu. Aloittaminen on vaan välillä se vaikein osio. Johonkin vartin kestävään hommaan saattaa olla todella vaikea tarttua.
Juhannuskin kolkuttelee ovella. Mennään mun ystävän luokse lasten kanssa. Kaikkea ihanaa puuhastelua tiedossa; pelailua, grillailua, uimista ja chillailua. Parasta just nyt tähän hetkeen. Ihanaa juhannusta!
Aloin pohtimaan omia henkilökohtaisia arvojani. Elänkö omien arvojen mukaan? Teenkö valintoja omien arvojen perusteella? Toiminko omat arvot edellä?
Arvot kuvastavat niitä asioita, joita pitää oikeina ja joiden mukaan omasta mielestä kannattaa elää. Ne on asioita, jotka ohjaa toimintaamme. Päätöksiä on helpompi tehdä ja tavoitteita asettaa, kun tuntee omat arvonsa. Jokaisella meillä voi olla hyvin erilaiset arvot. Niistä ei voi kilpailla, eikä niitä voi laittaa paremmuusjärjestykseen.
Tiedostan omat arvoni, mutta kun aloin niitä listaamaan, pää löi tyhjää. Piti oikein pysähtyä asian äärelle ja googlettaa mitkä on ylipäätään arvoja. Muutamien arvojen kohdalla joutui tosissaan pohtimaan, onko ne omia arvoja vai ei. Voiko kyseinen arvo olla oma, jos en toimi täysin sen mukaan. Aihetta enemmän perkaessa selvisi, että arvot on tavoiteltavia tai toivottuja asioita, päämääriä. Arvot on luonteeltaan käsitteellisiä, tarkoittaen eri ihmisille eri asiaa. Yleensä omiin arvoihin kiinnittää huomiota vasta siinä vaiheessa, kun kohtaa tilanteen, jossa pitäisi toimia omia arvojaan vastaan.
Tässä alla listattuna muutamia arvojani, jotka ohjaavat elämääni ja valintojani. Arvoja, jotka on minulle tärkeitä.
Rehellisyys. Se nousi hyvin vahvasti ensimmäisenä mieleen. Rehellisyys on itseasiassa suomalaisten tärkein arvo ja sellaisena meidät myös tunnetaan, rehellisenä kansana. Itse arvostan rehellisyyttä äärimmäisen paljon.
Aitous. Siinä toinen arvo, joka rankkaan korkealle omiin arvoihin. Oli kyse sitten ihmisestä, yrityksestä, tuotteesta tai materiaalista, aitous is the thing.
Vapaus. Tämä on ehkä jopa kaikista tärkein arvo. Vapaus on syy siihen, miksi olen yrittäjä. Haluan itse päättää mitä teen, miten teen tai milloin teen. Koen ahdistusta, jos joku muu sanelee nämä. Nautin vapaudesta.
Luovuus. Tämä arvo on vahvassa roolissa omassa työssäni. Luovuudelle on annettava tilaa ja aikaa. Luovuus on voimavara, josta on arjessakin monenlaista hyötyä. Luovuus onkin usein ongelmanratkaisua.
Tasapaino. Tämä on asia, jota tavoittelen elämässäni. Sellainen jatkuva balanssi kaikilla elämän osa-alueilla tuntuu olevan välillä mahdottomuus, mutta hetkittäin sekin on mahdollista. Todistetusti.
Huumori. Se on mielestäni elämän suola. Huumori yhdistää, vapauttaa, helpottaa ja naurattaa. Huumori auttaa usein vaikeissakin hetkissä. Olen itse vähän semmoinen huumorin viljelijä. Tulee heitettyä tilanteessa kuin tilanteessa jotain keventävää. Jos en muita viihdytä, niin ainakin itseäni.
Itseohjautuvuus. Tämä tuli erään testin tekemänä saaden parhaimmat pisteet, en olisi muuten osannut tätä listata. Tunnistan tästä kyllä itseni ja toimin ehdottomasti sen mukaan. Yrittäjälle itseohjautuvuus on välttämätöntä, allekirjoittaneelle toisinaan hieman kankeaa.
Läsnäolo. Tämä on yksi tavoitelluimpia asioita itselläni. Sillon kun saavutan täydellisen läsnäolon yksin, yhdessä lasten tai toisen ihmisen kanssa, koen valtavaa onnellisuutta. Läsnäollessa on täysin läsnä siinä hetkessä ja kaikki aistit on auki. Läsnäolon tunne on maaginen.
Tässäpä arvot, jotka koen tällä hetkellä vahvasti omaksi. Arvothan voi muuttua ajan myötä. Ihminen kasvaa, oppii ja elämäntilanteet muuttuu. Jotenkin tosi mielenkiintoinen tämä koko aihe, jonka pariin voisi sukeltaa syvemminkin.
Kierrättäminen on osa arkeamme, mutta se voi olla melko ongelmallista tilanpuutteen vuoksi. Taloyhtiöissä jätteiden lajitteluun on varattu yleensä erilliset isot tilat ja jäteastiat, jotka tekevät kierrättämisestä helppoa. Omakotitalossa homma toimii hieman eri tavalla, kun jätteet pitää itse kuljettaa kierrätyspisteille, jotka saattaa olla useiden kilometrien päässä.
Mitä vaivattomampaa kierrättäminen on, sen helpommin sitä tulee myös tehtyä. Oma lähin kierrätyspisteeni löytyy 3 kilometrin päästä ruokakaupan kyljestä, jonne roudaan pahvit, pullot, paristot, lasi- ja muovipakkaukset. Sekajäteastia löytyy omasta pihasta ja biojäteastia on tulossa tämän kevään aikana.
Keittiöni on suhteessa ihan riittävän kokoinen verrattuna asunnon neliöihin, silti järjestelmällinen kierrättäminen on ollut vielä hakusessa. Elintarvikkeista kertyy nopeasti paljon kartonkia ja muovia, jotka pitäisi saada lajiteltua siltä seisomalta siististi. Olen hyödyntänyt jo kaiken liikenevän kaappitilan, mutta lisää järkevää tilaa lajitteluun olen kaivannut. Tarjolla on toki paljon erilaisia kierrätyslaatikoita, mutta ne ovat lähtökohtaisesti olleet aivan liian isoja asuntooni, joilla en halua tukkia kulkuväyliä.
Sähköpostiini kilahti vuoden vaihteessa lehdistötiedote, jossa kerrottiin Orthexin SmartStore Collect™ -sarjan uudesta kapeammasta Collect 46 L Slim -kierrätyslaatikosta. Collect Slimin leveys on vain 22 cm, joten se sopii erityisesti ahtaisiin tiloihin, kuten käytäville, eteisiin ja keittiöihin.
Laatikon tilavuus on 46 litraa, eli se vetää aika paljon lajiteltavaa sisäänsä. Collect Slimistä on saatavana valmis setti, johon kuuluu kaksi 13 litraista sisäosaa. Niihin jätteet voi erotella helposti toisistaan. Kaunis puinen kansi viimeistelee ilmeen. Tämä yksinkertaisen tyylikäs kierrätyslaatikko vaikutti juuri täydelliseltä omaan keittiööni saarekkeen viereen, joten laitoin samantien tilaukseen kaksi Collect Slim set -kierrätyslaatikkoa.
Useita kansainvälisiä muotoilupalkintoja pokannut Orthex Group on Pohjoismaiden johtavimpia kodin käyttötavaroiden valmistajia, jonka brändeihin kuuluu SmartStore™, GastroMax™ ja Orthex™.
Nämä ovat varmasti monelle tuttuja merkkejä, myös omasta keittiöstäni löytyy useita säilytysrasioita entuudestaan. Esimerkiksi kaikki kuiva-aineet on läpinäkyvissä GastroMaxin kannellisissa rasioissa. Niiden ansiosta ruoka-aineet säilyy pidempään hyvänä, eikä ruokahävikkiä juuri tule. Onhan se myös silmälle ilo, kun ei tarvitse katsella rikkinäisen repsottavia ja sekalaista pakkauksia. Kaikki on nätisti järjestyksessä, kuten nyt myös ne pakkausjätteet. Suurin ongelma onkin ollut kartongit ja lasipakkaukset, kun niille ei ole ollut järkevää paikkaa aiemmin. Nytpä on!
Kierrättämisen idea on hyödyntää olemassa oleva jäte uudelleen, sen sijaan että ne heitettäisiin luontoon. Eli kierrätetty jäte käytetään raaka-aineena. Myös SmartStore™ Collect Slim on valmistettu kierrätysmuovista, joka on vahvaa ja pitkäikäistä materiaalia.
Kylläpä tuollainen kapea kierrätyslaatikko sopii tänne hyvin. Se ei tuki kulkuväylää, eikä ole muutenkaan yhtään tiellä tai turhan näkyvällä paikalla. Toinen kierrätyslaatikko meni varastoon, jonne kerään pullot. Niitäkin kertyy yllättävän tiuhaan tahtiin, kun olen mehujen suurkuluttaja. Tyhjiä skumppapulloja näkyy harvemmin, saunaoluet on myös jääneet vähemmälle. Eipä ole jostain syystä maistunut. Huolestuttavaa, hah.
On aina kiva löytää sellaisia ratkaisuja, jotka helpottavat arjen toimintoja. Pienessä asunnossa tällaiset asiat korostuvat entisestään. Orthex Groupin tuotteet on suunniteltu tekemään arjesta nautittavaa sen filosofian mukaisesti, että käytännöllinen on kaunista. Allekirjoitan tämän täysin.
Näinä inflaation aikoina, kun oikeastaan kaikki asumiseen ja elämiseen liittyvät asiat ovat kallistuneet, korostuu pienen asunnon edut. Haaveilen isommasta kodista ja omakotitaloasumisesta, mutta samaan aikaan olen tyytyväinen nykyiseen tilanteeseen, että lämmitettäviä neliöitä on vähemmän.
Pienen asunnon hyödyt liittyvät ensisijaisesti kustannuksiin, kuten lämmitys- ja ylläpitokustannuksiin. En ole laskenut huonelämpötilaa säästääkseni sähkölaskuissa, palelen niin herkästi. Mielummin pidän tasaisen miellyttävän lämpötilan jokaisessa huoneessa, kun kaikki niistä on kuitenkin jatkuvasti käytössä. Sähkön hinta on ollut niin huipuissaan, että myös oma laskuni on ollut melko korkea, mutta vielä korkeampi se olisi tietysti isoimmilla neliöillä.
Taloyhtiöihin kuuluviin omistusasuntoihin kuuluu yhtiövastike, joiden hinta määriytyy neliöiden mukaan. Mitä pienemmästä asunnosta on kysymys, sitä vähemmän yhtiövastiketta maksetaan. Yhtiövastikkeen tulisi kattaa kaikki asunto-osakeyhtiön menot, kuten kunnossapidot, korjaukset, lämmityskulut, vesimaksut, jätehuollot ja isännöintipalkat. Oma paritaloasuntoni on kiinteistö hallinnanjakosopimuksella, eli minulla ei ole yhtiövastikkeita maksettavana.
Pienessä asunnossa rakennettavia tai remontoitavia neliöitä on vähemmän, joten materiaalimenekkiä vähemmän. Toki pieneen asuntoon tarvitsee yhtälailla kaikenlaisia toimintoja, koneita ja laitteita, vaikka neliöt on pienemmät. Isot pinta-alat haukkaavat silti ison siivun budjetista, oli kyse vaikkapa parketista. Jos kotini lattiapinta-ala olisi ollut yhtään enempää, en todennäköisesti olisi voinut laittaa Timberwisen tammilankkuparkettia, kun hinta olisi noussut niin korkeaksi. Tilasin lattian reilu vuosi sitten, mutta nyt hinta on entistä korkeampi, minun 55 m² tilausmäärällä se maksaisi tänä päivänä lähes 10.000 €.
Sain useampaan otteeseen kauhistelua, että kuka hullu laittaa tuon hintaista lattiaa, kun talo on kuitenkin vaan ihan perus, eikä mikään Westendin miljoonalukaali. Sinänsä ymmärrän ihmettelyn, mutta toisaalta en. Jokaisella lienee omat intressinsä mihin rahansa laittavat, minä laitan kotiini ja ihan rohkeasti uskallan vielä ajatella saavani siitä aikanaan omat pois ja vähän sen päälle.
Perustorppaa laminaattipintoineen on markkinat täynnä, jota tästäkin oltiin alkujaan tekemässä. Minä haluan materiaaleja, jotka tuntuu ja näyttää hyvälle, sykähdyttää ja inspiroi. Jos on mahdollista laittaa oman tyylistä, miksi en niin tekisi. Arvosteluista huolimatta ja muutaman asunnon myyneenä uskallan sanoa, että laadukkaammat valinnat vaikuttavat myyntihintaan ja -aikaan positiivisesti. Toki vaatii hieman myös silmää, ei rahalla tyylitajua saa.
Nostaisin pienen asunnon hyötyihin ekologisuuden. Pienempi asunto on ekologisempi vaihtoehto, mutta toki asumismuodolla on myös väliä. Pientä asuntoa ei tarvitse sisustella lukuisilla huonekaluilla, kun sinne ei yksinkertaisesti mahdu. Tämä on myös aika suuri säästö, varsinkin jos on kallis maku. Toki asuntoja voi sisustaa edullisesti kierrätetyillä tai Ikealla.
Pieni asunto on nopeasti siivottu. Tietynlaista järjestelyä teen varmaan jatkuvasti, jottei epämääräisiä tavarakasoja kerkeä syntymään. On kiva, kun yleisilme on aina perussiisti. Imuroin usein, mutta pölyjä pyyhin tosi harvoin. Se taitaa olla inhokkihommaa. Pyyhittäviä pintoja ei tosin montaa ole saarekkeen ja ruokapöydän lisäksi. Ei ole kirjahyllyjä, eikä ylimääräisiä tasoja, joihin rakentelisin asetelmia. Kokeilin sellaista, mutta hyvin nopeasti tajusin, ettei se ole yhtään oma juttu. Kaikki pölyä keräävä roina vaan äkkiä veks. Pieni sälä on piilotettu kaappien uumeniin.
Sitten niitä pienen asunnon haittapuolia, joista ensimmäiseksi tulee mieleen tilanpuute. Haittapuolet korostuvat niinä viikkoina, kun lapset ovat luonani. Kun olen yksin, tilaa on juuri sopivasti, enkä kaipaa enempää neliöitä. Mutta sitten kun pojat ovat luonani, paikat täyttyy hikisistä treenikamoista ja märistä ulkovaatteista. Niitä ei voi sulloa kosteana kaappiin, vaan ne on levitettävä kuivumaan sinne minne mahtuu, pitkin eteistä ja kylppäriä. Treenejä on melkein joka päivä, joten en kerkeä treenikamoja aina pesemään, enkä ulkovaatteita putsailemaan. Ne vaan kuivuu seuraavaa käyttöä varten. Tämä on ehkä haastavin puoli. Onneksi pystyn hyödyntämään lämmitettyä varastoa lisätilana treenikamojen ja vaatteiden säilytykseen, jonne pääsee näppärästi heti ulko-ovelta vaikka sukkasilleen. Silti lisätilalle olisi tarve.
Haittapuolia on myös se, ettei ihan kaikelle tavaralle ole sopivaa säilytyspaikkaa, kuten imurille tai pyykkitelineille. Ne on paljon käytössä, ja sen vuoksi on toki hyvä, että ovat saatavilla helposti, mutta jos olisi edes puolen neliön verran enemmän kodinhoitohuoneessa tilaa, saisin sullottua ne kulkuväylältä sivuun tai ainakin pois silmistä hetkeksi. Kaipaan myös likapyykille hieman enemmän tilaa, kuin yhden kapean kaapin verran. Jakotukit nappaa melkein puolet alakaapeista, joten säilytystilaa ei ole yhtään liikaa.
En tykkää, että kaapit ovat täyteen tungetut, joten olen vähäisen säilytystilan vuoksi vähentänyt entisestään tavaramäärää. Kaikki tavara, jolle ei ole oikeasti tarvetta, saa lähtöpassit. En voi jemmata kaapeissa sellaista, joka on vain satunnaisesti käytössä, jos ollenkaan. Kaapeissa täytyy olla tyhjääkin tilaa, niin ne pysyy paremmin siistinä ja järjestyksessä.
Voisin väittää, että asuntojen turhimmat neliöt löytyy säilytystiloista. Kuinka paljon ihmiset säilyttääkään turhaa tavaraa asunnosta toiseen? Jotkut kokee tarvitsevansa enemmän neliöitä, että saisi enemmän säilytystilaa. Siis että voisi säilyttää entistä enemmän tavaraa, jota ei tarvitse, saati käytä. Aika monta neliötä uppoaa tuollaiseen. Ne neliöt todella maksaa. Ennen kuin alkaa suunnitella hankkivansa lisää säilytystilaa, kannattaa käydä ensin nykyiset kaapit sekä varastot läpi, ja karsia niistä turhat tavarat pois. Aina on jotain myytävää, kierrätettävää ja poisheitettävää. Alkaa jännästi ilmestymään säilytystilaa lisää sellaisille tavaroille, joita todella tarvitsee.
Tosiaan, kun asunnossani on jokainen neliösentti käytetty, niin välillä tulee tilanne, että pitää siirrellä huonekaluja, jotta mahtuu jotain tekemään. Jos haluaa vaikkapa jumppailla olohuoneessa, täytyy ensin siirtää pöytää sivuun, jotta mahtuu. Treenikamoille ei ole tilaa olla esillä, vaan ne pitää käydä keräämässä kaapista. Pieni juttu, mutta vaikuttaa yllättävän paljon siihen, ettei tule tehtyä kotitreenejä enää juuri ollenkaan. Edellisessä kodissa oli reilusti tilaa ja levytanko heti siinä valmiina, joten oli helppo tehdä virkistävä vartin pikajumppa. Nyt kun tanko ja painot on kaappiin sullottuna, niiden esille ottaminen ja järjestely on isomman kynnyksen takana.
Omistan nykyään salikortin, joten siinä kai myös yksi syy vähentyneisiin kotijumppiin, mutta ei sinne salille vartin tai puolen tunnin takia tule lähdettyä, kun matkoihin menee myös aikaa. Oma treenitila yhdistettynä työhuoneeseen olisi haavelistalla.
Pieni asunto haastaa järjestämään isompia juhlia tai majoittamaan isompaa porukkaa kerralla. Meillä oli aikoinaan talo, ei iso, mutta siellä oli 5 makuuhuonetta, niin sinne mahtui hyvin majoittamaan väkeä. Nyt majoituspuoli on vähän heikonlainen, eikä varapatjoille ole oikein tilaa säilyttämiseen, ellen sitten tee sitä mitä juuri aiemmin itse sanoin, että varastosta vaan kaikki ylimääräinen veks, niin vieraspatja tai pari mahtuisi sinne. Nimittäin yökyläilyt on ihan huippuja.
Meinasi luisua raiteilta tämä postaus, mutta tuossa oli mieleen juolahtaneet asiat pienen asunnon hyödyistä sekä haitoista. Jos tulee mieleen vielä jotain muuta, olisi kiva kuulla!
Kodin viimeistely ja valmistuminen on ollut omanlainen prosessinsa. Silloin kun muutin sisään, talo oli vielä melko keskeneräinen. Saimme paikat kuitenkin siihen malliin, että sain muuttoluvan. Tuossa kohtaa keittiöstä ja kodinhoitohuoneesta puuttui vielä tasot, sen vuoksi myös hanat ja pesualtaat. Halusin tehdä valinnat tasojen suhteen rauhassa ja nähdä ensin ympärillä olevat kalusteet sekä materiaalit paikoillaan.
Minulla ei ole erillistä kodinhoitohuonetta, vaan samassa on myös kylpyhuone, wc ja tekninen tila. Paljon on pieneen mahdutettu, joten jokainen sentti on käytössä. Sen vuoksi olikin tärkeää saada tilasta mahdollisimman toimiva ja esteettisesti miellyttävä.
Totesin aiemmin kylpyhuoneeni olevan kodin onnistunein tila. Tuossa kohtaa muut tilat olivat vielä kesken, mutta edelleen voisin sanoa, että kylpyhuone on yksi onnistuneimmista tiloista. Pelkäsin lopputuloksen olevan ahdas ja sekava, kun sinne piti mahduttaa paljon erilaisia toimintoja jakotukista pesutorniin ja likapyykistä poistoilmalämpöpumppuun, mutta pienillä muutoksilla ja oikeilla materiaalivalinnoilla tilasta tulikin tosi kiva.
Tästä tullaankin postauksen aiheeseen, eli kodinhoitohuoneen tasoihin. Siinä hetkessä kun piti tehdä päätös, minkälaiset tasot laitan, pää löi aivan tyhjää. Mikä materiaali, mikä väri, mikä kuvio? Mieleen tuli ainoastaan valkoinen täyslaminaatti, olisihan se ajaton ja helppohoitoinen. Siskoni oli puolestaan sitä mieltä, että ehdottomasti puutasot, koska kodinhoitohuoneen katto ja sauna oli tummaa puupaneelia. Puutasot ei kuitenkaan tuntuneet omalta.
Kaivoin kaapista erilaisia marmori- ja kvartsimallipaloja, jotta hahmotan edes jotenkin mitä tasot voisi olla. Kokeilin ensimmäisenä kiiltäväpintaista Dekton Helena -täyskvartsia, jonka olin saanut Cosentinolta heidän showroomilla vieraillessani. Holy shit, sehän näytti ihan täydelliseltä! Helena sopi kylpyhuoneen laattojen kanssa ihan loistavasti yksiin. Värisävy oli niissä lähes sama, mutta kuviointi, struktuuri ja kiiltoaste poikkesi toisistaan, joka teki kombosta aivan ihanan.
Helenan pinnassa on iso pilvimäinen kuvio ja ajattelin sen toimivan hyvin pienessä tilassa, jolloin tasoihin tulee vain osa kuviosta, eikä se olisi liian hallitseva.
Dekton on erittäin kestävä materiaali. Se on valmistettu luonnon mineraaleista ja sen vedenimukyky on lähes nolla, joten se sopii loistavasti kylpyhuoneeseen. Dekton on tosi arvokas materiaali, mutta koska tila tai tasojen koko ei ollut kovinkaan suuri, mahtui se hyvin omaan budjettiini. Olin ihan fiiliksissä, miten nopeasti ja helposti sopiva materiaali löytyikään, hieman jopa sattumalta. Nyt saan ripauksen luksusta kodinhoitohuoneeseen.
Tilasin tasot korkealaatuisia kivitasoja valmistavalta kotimaiselta yritykseltä Ylämaan Graniitilta, josta tilasin myös keittiön tasot. Tasojen saapuminen jännitti tosi paljon. Eniten varmaan jännitti se, mistä kohtaa kuvio on leikattu ja miten se asemoituu, koska en halunnut liian voimakasta kuviointia, vaan semmoisen hienostuneen vivahteen.
Niin tasot saapui ja ne oli ihan TÄYDELLISET! Kuviointi näkyi juuri ihanasti, sävy oli upea ja työnjälki tuttuun tapaan todella laadukasta. Valinta tasojen suhteen osui aivan nappiin ja lopputulos on erittäin onnistunut.
Olen saanut ihailla ja käyttää tasoja nyt kohta vuoden verran. Edelleen myhäilen tyytyväisenä, Dekton Helena oli loistava valinta. Helena taitaa olla aika suosittu tasomateriaali tällä hetkellä. Olen nähnyt sitä useasti keittiöiden tasoina, mutten muistaakseni ollenkaan kodinhoitohuoneissa, niissä arkisemmissa pyykkirallimiljöissä.
Niin, yleensä tässäkin tilassa notkuu vähintään yhden pyykkitelineen verran vaatteita kuivumassa, ja lattia peittyy fudisverskoista kurakamoihin. Toisinaan haaveilen isommasta kodinhoitohuoneesta, tai ainakin erillisestä kuraeteisestä, jotta saisi lasten ulkovaatteet kuivumaan vähän järkevämmin. Ehkä täytyy lisätä muutama extranaulakko sinne tänne, niin auttanee asiaan. Fiilistellään nyt sitä mitä tällä hetkellä on, kuten kauneimmat kodinhoitohuoneen tasot :)
Design Wash 