Design Wash

27/08/2016

Rakkautta ensi silmäyksellä

Viimeiset kolme kuukautta on kuljettu melkoista vuoristorataa. Enimmäkseen on menty yläilmoissa hymy huulilla, innostuttu, rakastuttu ja jännitetty, mutta myös turhauduttu, petytty ja itketty. Oman asunnon myynti meni tosi nopeasti ja viralliset kaupat olivat viime tiistaina. Koko projekti meni oikein mallikkaasti, mitä nyt viime hetkellä meinasi käydä köpelösti, olin nimittäin unohtanut tilata osakekirjat pankkiin! Jostain syystä olin olettanut, että pankki tekisi tuon tilauksen. Loppujen lopuksi osakekirjat pääsivät taksikyydillä paikan päälle ajoissa. Huh.

Kuten aiemmista postauksista olette saaneet lukea, olemme etsineet uutta kotia ja tarjoustakin laitoimme eräästä kohteesta. Emme kuitenkaan saaneet kohdetta ja pettymys oli suuri. Tiesin, että jokin tarkoitus sillä on, mutta epätoivo uuden kodin etsimisessä iski, kun luulimme jo etsinnän päättyneen. Kävimme melkein 20 kohdetta katsomassa. Listalla alkoi olla jopa rivitaloja, vaikka päätös tehtiinkin, ettei rivitaloasuntoa osteta. Niissä kun on aina taloyhtiöiden omia juttuja, eikä niillä samalla tavalla voisi tienata, kuin omakotitalolla. Tarkoituksena oli remontoida kohde sisältä ja ulkoa, toisin sanoen tienata tonttirahat.

Kolusimme läpi jos jonkinmoista tönöä. Ainakin saimme paljon vertailukohteita ja tiesimme, mitä emme ainakaan halua. Käytimme lähes kaiken vapaa-aikamme kohteen etsimiseen, kellon ympäri yötä myöten. Tiesin jo ulkoa kaikki Espoon ja Helsingin myynnissä olevat talot. Koska olimme tosissamme etsintämme kanssa, laitoin etsintäilmoituksen someen sekä paikallislehteen. Lupasimme 2 500 € vinkkipalkkion, jos vinkki johtaa talokauppoihin. Ilmoitus levisi kulovalkean tavoin, mutta yllättävän vähän vinkkejä vapaana olevista alkuperäiskuntoisista taloista tuli.

Eräs päivä mieli oli todella maassa. Istuin autossa ja pidätin itkua. Olo oli tosi turhautunut. Päätä kiristi ja se tuntui jo kipuna. Halusin niin kovasti löytää meille uuden kodin, johon todella rakastuisin. Selasin puhelimella kaikki tarjolla olevat kohteet läpi uudelleen ja uudelleen. Sieltä osui eteen yksi talo, joka oli tarjouskauppakohde ja jonka lähtöhinta oli jo valmiiksi yli meidän budjetin, oli sen takia jäänyt jo aiemmin taka-alalle. Muuten kohde vaikutti ihan potentiaaliselta, vaikkei mitään vaikutusta kuvien perusteella tehnytkään.

Olin aiemmin yrittänyt päästä katsomaan tätä kohdetta ihan vain vertailun vuoksi, mutten koskaan saanut välittäjää kiinni. Talo sijaitsi lähellä meidän nykyistä ja ajattelin, jos sitä matkanvarrella kävisi vilkaisemassa, mitä siinä häviää. Soitin välittäjälle, joka tällä kertaa vastasi ja sanoi olevansa kohteella puolen tunnin kuluttua. Se sopi itselleni hyvin. Kun pääsin paikalle, hämmennyin miten isosta talosta olikaan kyse. Jyhkeä vanha kivitalo isolla kalliotontilla. Kun pääsin eteiseen, huokaisin ihastuksesta. En päässyt olohuonetta pidemmälle, kun juoksin takaisin autoon ja soitin miehelle. Hihkuin, että hänen on pakko tulla paikalle! Olin korviani myöten rakastunut. Mies ei päässyt paikalle, mutta minä jatkoin talokierrosta yksinään sydämenkuvat silmillä. Siinä talossa kolahti ihan kaikki, enkä enää hintaakaan ihmetellyt, se oli todellakin hintansa väärti.

Kun pääsin kotia, suu vaahdoten selitin miehelle millaisesta talosta oli kyse. Perustelin hintaakin, ettei mistään kohteesta tulla saamaan remontin jälkeen niin arvokasta, kuin tuosta. Ja mitkä mahdollisuudet siinä olikaan! Mies uskoi ja päätettiin laittaa talosta tarjous. Ennen kuin kerkesimme laittaa kirjallista tarjousta eteenpäin, huomasimme, että joku toinen oli kerinnyt tarjota jo huomattavasti enemmän. Tokaisimme, että ihan liian kallis meille, ei me lähdetä kilpailemaan.

Meni viikko, toinenkin, kun takana alkoi olla jo useampi asuntonäyttö. Pientä ihastumista oli, muttei vastaavaa rakastumista, kuin olin kokenut. Epätoivo ja pettymys iski. Kohta meidän oma koti lähtee alta, eikä mitään ole tiedossa. Ei vielä edes vuokra-asuntoa. Tuntui todella masentavalta. Vaikka tiesin, että uusi koti löytyy varmasti jossain kohtaa, eipä ollut hajuakaan milloin. Se alkoi ahdistamaan. Jos siinä menisikin monta kuukautta tai vuosi.

Rakkaus jäi mietityttämään. Vertasin sitä kaikkiin muihin kohteisiin, eikä mikään tuntunut enää yhtään kiinnostavan, ainoastaan tämä rakkaus. Sanoin miehelle, että mennään vielä kerran sitä katsomaan, kun näyttäisi vielä vapailla markkinoilla olevan, katsotaan sitten mikä fiilis siitä tulee. Kun pääsimme paikalle, varmistuin entisestään, että se olisi meidän koti. Jos siitä täytyy rueta taistelemaan, olimme valmiit siihen. Kotiin päästyämme rustasin uuden tarjouksen, pyysin miestä allekirjoittamaan paperit ja laitoin ne eteenpäin. Mies ei edes nähnyt summaa mitä tarjosin, kyseli vain perästä, että mitä tarjosinkaan.

Meni kaksi kuumottavaa päivää, kun sain puhelun välittäjältä. Tarjouksemme oli hyväksytty!! Epätodellinen ja onnellinen fiilis. Me todella saatiin se talo! En voinut uskoa sitä, että etsintä viimein loppuu. Rakkaus voitti! Koska kyse oli kiinteistökaupasta, oli kohteesta tehtävä esikauppa kaupanvahvistajan läsnäollessa. Muussa tapauksessa mitä vain olisi voinut vielä käydä. En enää halunnut hermoilla moista ja esikaupat tehtiin, vaikka se vähän maksoikin. Ensi viikon alussa on viralliset kaupat.

Tämä talo on kaikinpuolin parempi, kuin se josta aiemmin tarjosimme. Pääsette pian kuulemaan millaisesta on oikein kyse! Kuviakin on tulossa, heti kun olen päässyt kuvaamaan. Talo täytti kaikki meidän kriteerit ja paljon sen päälle ♥

Kesä meni vähän ohi asuntopöhinän takia, eipä niitä hellepäiviä tainnut hirveästi olla. Nyt on jo syksy. Omenapuut ovat tehneet mielettömän sadon, toisin kuin viime vuonna. Kävin keräämässä muutaman omenan, jospa sitä tekisi omenapiirakkaa asuntokauppojen kunniaksi.

15/08/2016

comments 6

Suurin niistä on rakkaus

Vietimme viikonloppuna upeita häitä Turun suunnilla, kun isännän ihana pikkusisko Maija ja hänen miehensä Tommy sanoivat toisilleen Tahdon. Heidän rakkaustarinansa alkoi jo 13 vuotta sitten rippikoulussa ja yhteinen taival jatkuu nyt avioparina.

Vaikka hääpari kovasti toivoi Nukaa myös juhliin, astetta villimpi 2,5 vuotias ei olisi pysynyt hetkeäkään paikoillaan ja koko seremonia olisi mennyt meiltä molemmilta aivan ohi, siinä samassa muultakin juhlaväeltä. Maija ja Tommy ovat ainoat lähellä asuvat sukulaiset ja hoitaneet Nukaa aina tiukan paikan tullen, joten nyt oli vähän heikompi tilanne lastenhoidon suhteen. Kauhuskenaario oli jo käsikirjoitettu, mutta onneksi Nukan mummo ja pappa tulivat Jyväskylästä asti Nukaa hoitamaan Espooseen. Huh!

Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii. Rakkaus ei koskaan katoa. Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo, rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus.

1. Kor. 13:1–8, 13

Tunnelmallisen herkät häät vietettiin viljapeltojen keskellä vanhassa navetassa, romanttisessa Kristallivintissä. Syksy teki selvästi jo tuloaan. Pieni sade pyörähti kirkon pihalla, aurinko käväisi juhlapaikalla. Hauskoja puheita, maukasta ruokaa, villejä tansseja ja paljastava polttarivideo. Aamuyön pikkutunneille se meni, isännällä astetta pidempään.

Upea hääpari, ihanat juhlat. Kiitos Maija ja Tommy, että saimme olla paikalla todistamassa rakkauttanne. Valtavan paljon onnea ja roppakaupalla lisää vuosia yhteiseen elämäänne ♥

05/08/2016

comments 10

Takaisin lähtöruutuun

Niin siinä sitten kävi, että remonttikohde meni toiselle ostajalle. Tämähän oli jo ennakoitavissa, koska toinen ostaja ei vaatinut home- tai kosteusmittauksia. Pääsee myyjä helpommalla. Huonompi homma ostajalle, jos talosta ilmenee merkittävä vaurio. Toivon heidän puolesta, että selvittävät asian perinpohjin ennen remonttia.

Toki harmitti, kun kohde meni, mutta yllättävän vähän kuitenkin. Ei me voida missään nimessä ostaa taloa ilman lisätutkimusta, jota kuntoraportin mukaan suositeltiin monessakin kohtaa. Siellä oli siis jo näkyvää kosteusvauriota, joten tietoa ei ole, miten syvälle vaurio on päässyt. Mielummin ostetaan terve talo, kuin että eletään epätietoisuudessa ja epävarmuudessa riskeeraten oma terveytemme.

Palaamme etsinnän kanssa siis takaisin lähtöruutuun. Harmittaako? No ei, asunnon etsiminen on hauskaa puuhaa! Jännittävää, mielenkiintoista ja jopa huvittavaa. On nimittäin harkittu sellaisia mörskiä, ettei tiedä pitäiskö itkeä vai nauraa. Todella rumia tönöjä ja järkyttävän huonoja asuntoilmoituksia, mutta koska kohde tulee olemaan sijoituskohde, pitää katsoa sillä silmällä. Pitää nähdä kohteen potentiaali ja kaikki mahdollisuudet. Toki myös siitä näkökulmasta, että siellä itse asuisimme pari vuotta. Saattaa tulla itsellekin yllätyksenä millainen päädytään ostamaan.

Kotimme viralliset kaupat on tässä kuussa. Vielä ei olla sovittu muuttopäivää, mutta ainakin syyskuun olemme tässä. Jos ei uutta muuttovalmista kohdetta ole, menemme vuokralle. Alustavasti katselin vuokra-asuntoja ja varmaan ihan perus asunto menee. Kerrostalo ei nappais ollenkaan, mutta ei se poissuljettu täysin ole. Täytyy miettiä taloudellisesti järkevästi.

Eräs ystäväni tokaisi, että onpas stressaavaa tuommoinen projekti. No eihän ole! Jollekin saattaa olla, että joutuu etsimään asuntoa, muuttamaan, remontoimaan tai rakentamaan, mutta sehän se juttu tässä just on! Sitähän nimenomaan haluan tehdä ja syy miksi päätin myydä kotimme. Nämä kyseiset asiat kiinnostaa ja innostaa. Intohimon äärellä ollaan, joten miksi moinen stressaisi? Stressaavaa on se, kun asiat ei etene tai toimi.

Mahtavaa, että te lukijat myötäelätte kanssani! Kiitos tsemppaavista viesteistä ja kommenteista, olette bloggaamisen suola. Muiden kokemuksia ja vinkkejä on kiva saada, niistä on varmasti monelle muullekkin hyötyä, kun asiat mietityttää.

Koska asunnon remontista haaveilen päivittäin, kuvituskuvien virkaa toimittanee taas ihanat inspiraatiokuvat Pinterestistä.

04/08/2016

comments 20

Välinpitämätöntä välitystä

Nyt kun asunnon ostaminen ja myyminen on todella ajankohtaista, on pakko vähän purkaa mieltä aiheesta. Tai oikeastaan välittäjien toiminnasta. Olen luonnollisesti yhteydessä välittäjiin aina silloin, kun kiinnostava kohde osuu eteen. Välillä on hyvin vaikeaa saada välittäjää kiinni, saada tietoja kohteesta tai edes päästä näytölle. Huolimattomuutta, välinpitämättömyyttä ja valehtelua, niinkuin viimeisimmässä tapauksessa. Huoh.

Selailen päivittäin asuntojen myynti-ilmoituksia ja on jotenkin todella käsittämätöntä, että lähes jokaisesta ilmoituksesta löytyy jotain korjattavaa. Välittäjillä tuntuu olevan asuinpinta-alat, ilmansuunnat tai oikolukutaidot aivan hukassa. Olen maininnut ilmoitusten virheistä jo useammalle välittäjälle, koska virheet hyppäävät silmille vaikkei olisi edes kohteessa käynyt. Kaikki tekevät inhimillisiä virheitä, mutta joku kumma siinä on, ettei virheetöntä ilmoitusta meinaa olla. Kirjoitusvirheitä on tolkuttoman paljon, eikö niitä oikolueta ollenkaan? Ja mitä tulee valokuviin. Joskus kuntotarkastusraportin kuvat ovat myyvemmät, kuin myynti-ilmoituksessa olevat. Mutta eipä kahvikuppi tai kukka-asetelmakaan asunnosta hirveästi kerro.

Muistan hyvin, kun ostin ensimmäisen asuntoni. Kaupat oli lyöty lukkoon myyjän ja välittäjän kanssa, jonka jälkeen välittäjä laittoi vielä kaikille kolleegoilleen viestin, ettei kohteeseen enää tehdä näyttöjä, kun kaupat ja hinta on jo sovittu. Tämä tuli minullekkin kirjallisena tietona tekstarina. No mitäs sitten kävikään! Kun aamulla menin kirjoittamaan ostotarjousta toimistolle, olivat nämä sankarit lupauksista huolimatta pitäneet näytön ja pakottivat minut tarjoamaan sovittua summaa enemmän, jotta saan asunnon itselleni. Muussa tapauksessa en saisi. Olen varma, että se oli pelkkää kusetusta, mutta halusin asunnon niin kovasti itselleni, että allekirjoitin paperit itkien ja kiroillen, jossa hinta oli monta tonnia enemmän kuin piti. Mahtava muisto niistäkin kaupoista.

Olen koko ajan luullut, että jos olisimme ottaneet välittäjän myymään kotiamme, se olisi maksanut 10 000 €. Siis miten väärässä olen ollut! Sehän olisi maksanut tuplat eli 20 000 €!! Uskomaton hinta, vasta eilen selvisi. Olen entistä tyytyväisempi, että myimme tämän itse. En edes pyytänyt ketään arvioimaan kotiamme, koska lähtökohtaisesti olen ollut niin pettynyt välittäjien toimintaan, etten kokenut missään kohtaa tarvitsevani niitä. En edes ilmaiseen arviointiin. Minusta hintamme oli kohdillaan ja kaikki on mennyt oikein mallikkaasti. Jos olisimme käyttäneet välittäjää, pyyntihinta olisi ollut huomattavasti korkeampi.

Kyllä niitä hyviä välittäjiä varmasti on. Vai onko? Eilen viimeks ystävä manasi puhelimessa, miten heidän Turussa sijaitsevan merenrantakodin myyminen on ollut todella käsittämätöntä. Ovat jo kerran vaihtaneet välitysfirmaa, kun edellinen ei pitänyt mitään yhteyttä. Unohtivat asiakkaansa aivan tyystin. Joskus ne asunnot ei vain liiku, mutta jos välittäjä laskuttaa 20 000 €, pitäisi siinä jo pistää pikkusen enemmän likoon kuin yksi näyttö ja ilmoitus nettiin.

Kaikesta huolimatta, olisi ilo kuulla positiivisiakin kokemuksia! Jos tiedät omakohtaisella kokemuksella jonkun loistavan välittäjän tai välitysfirman, laita hyvä kiertämään ja vinkkaa kommenttiboksiin! Terkkuja vaan RE/MAXin Renélle! Olen hänestä kuullut vain hyvää, joten uskallan suositella :) René on tuttu ja sain häneltä pari hyvää vinkkiä asunnon myymiseen, kiitos niistä.

Nämä ihanat inspiraatiokuvat on napattu Pinterestistä.

02/08/2016

comments 9

Sneak peek ja silleen

Voi vitsit. Mitähän nyt sanoisi. On nimittäin melko hämmentävät fiilikset. Ollaan käyty kohteessa jo viisi kertaa, joista kolme niistä pihalla pyörimässä ja fiilistelemässä mitä kaikkea taloon ja pihaan voisi tehdä. Ehdottomasti potentiaalisin kohde mitä on eteen sattunut parin kuukauden aikana. Onhan sillä ihan ookoo pyyntihintakin moneen muuhun verrattuna ja siihen, että se sijaitsee Helsingissä. Omaa epäröintiäkin on ollut matkassa, vaikken syytä siihen suoranaisesti osaakaan sanoa.

Tilanne on nyt se, että tarjouksemme on hylätty. Olemme tarjonneet kohteesta nyt jo useamman kerran ja hinta alkaa olla sitä luokkaa, kuin myyjän ensimmäinen vastatarjous oli. Joku toinenkin perhe on kuulemma tarjonnut vastaavan summan, muttei mitään ole vielä lyöty lukkoon. Emme saaneet mitään vastinetta viimeisimpään tarjoukseemme, ei vastatarjousta, ei mitään. Paitsi ilmoituksen, että tarjous on hylätty. Miten tästä sitten jatkaa? Annetaan asian olla? Tarjota jotain muuta? Vaikea vastata mitenkään, kun ovi läimästiin naaman edestä kiinni.

Ehtonamme oli, että ennen kauppoja tehdään home- ja kosteusmittaukset. Ehdotimme, että maksamme kaikki mittauskulut, jos mitään sellaista ei löydy, mitä ei voisi korjata. Mutta jos löytyy pahemman laatuinen ongelma, menisi kulut myyjän piikkiin. Joten tämä onkin vissiin se syy miksi tarjoustamme ei hyväksytä. Epäillyttävää? Joo, tietysti myyjä pääsisi helpommalla, kun ei tarvitse mitään vastuuta ottaa – paitsi 2 vuoden myyjävastuu, joka voi olla sitten kinkkisempi vääntö oikeudessa.

Välittäjältä ei meinaa saada juuta eikä jaata vastaukseksi. Puhelimessa hän vain tokaisi, ettei kannata mitään homemittauksia tehdä, kauppojen teko siirtyisi vain ihan turhaan ja ainahan kohteista hometta tai kosteutta löytyy. Siis mitä?? En voinut uskoa korviani! Isäntä soitti vielä myyjälle ja kertoi edeltäneestä välittäjäpuhelusta. Myyjä hämmentyi, että onko välittäjä todella sanonut niin ja sanoi kysyvänsä asiaa. Myyjän sanomiset ja toiminta ovat vaikuttaneet rehdiltä ja aidolta, ja toivon todella niin, että pysyy sanojensa takana. Hän pyysi meidät vielä kohteelle käymään jos halutaan, vaikka onkin hylännyt meidän tarjouksen. Tietysti vähän outoa, mutta toki mennään käymään ja samalla toivon, ettei se välittäjä ole pyörimässä siellä ja sekottamassa pakkaa.

En tiiä miten tässä käy. Joko niin, että saamme viimein kaupat sovittua tai sitten mennään takaisin lähtöruutuun etsimään uutta kohdetta, joita ei oikein ole. Tai on, mutta ei kuitenkaan. Niin moni asia pitäis kolahtaa, että haluaa lähteä peruskorjaamaan. Kaikella on tarkoituksensa, ja jos tuota taloa nyt ei saada, tulee vastaan varmasti parempi ja riskittömämpi versio. Siinä uskossa on hyvä elää! Hyviä uutisia kuitenkin sillä saralla, että tämän meidän asunnon viralliset kaupat alkaa olla tosi lähellä. Sitten se kiire kohteen etsimisessä vasta alkaiskin. Toivottavasti voimme asua tässä mahdollisimman pitkään, koska vuokrakodit ei niin houkuttele, jos ei remppakohdetta ole tiedossa.

Lupasin teille sneak peekit kohteesta. Ne toimittanee kuvituskuvien virkaa. BUM.