Design Wash

16/02/2017

Täydellinen tomaattikeitto

Yksi asia, jota yritän kaikin keinoin välttää, on ruoanlaitto. Olin lähes varma, että lapsentulon myötä asia tulee muuttumaan, mutta eipä ole muuttunut vielä kolmen vuoden jälkeenkään. Varmaan osalla pyörähti tässä kohtaa silmät päässä, mutta samaa ihmettelen itsekin, ettenkö todella kokkaile perheelleni kuten äiti-ihmisen kuuluisi tehdä. En vaan yhtään tykkää tehdä ruokaa, piste.

Mutta ei hätää, taloudestamme löytyy onneksi mies, joka kovasti tykkää touhuta kyökin puolella rakentamassa ties minkälaisia iisakinkirkkoja, joten se hänelle suotakoon. Minä sitten hoidan miltei kaiken muun mitä kotitöihin tulee, ja jottei mies ala sormiaan tässä kohtaa nostelemaan, hän toki tekee pihahommia, nostaa pyynnöstä pyykit ja vaihtaa auton renkaat.

Olen siis kovaan ääneen ilmoittanut, etten ruokaa tee muutakuin salassa! Siis siltä se tuntuu. Kun mies karkaa työmatkalle useammaksi päiväksi, saatan täräyttää jonkun ruokaluomuksen keittiössä. Kun olen kertonut miehelle, että ihan oikeasti tein ruokaa, niin arvatkaa vaan uskooko. Nykyään laitan taidonnäytteistä tekstarilla kuvan todisteeksi, että todella sain jotain muutakin aikaiseksi, kuin uuninakit. Toinen yllättävä asia on se, että tekemäni ruoat ovat oikeasti hyviä! Valitettavasti mies ei niistä herkuista ole päässyt nauttimaan, mitäs on matkoillaan. No joskus harvoin pistän itseni likoon ja teen ruokaa niin, että mieskin pääsee osingoille.

Kokkitaitoni ei pitkälle yllä, mutta on minulla kaksi bravuuria, tomaattikeitto ja broilergratiini. Keiton ohjeet otin aikoinaan Länsiväylästä ja sitä olen tehnyt aina silloin tällöin, vaikka osa niistä ohjeista uupuukin, mutta sovellan muutenkin aina hieman mielen ja maun mukaan. Ajattelin jakaa keiton ohjeet nyt myös teille ja myöhemmin laitan broilergratiinin ohjeet, eli ehkä joskus ensi vuonna. Jos keitto olisi oma keksintö olisi sen nimi ihan toinen.

Täydellinen tomaattikeitto

1,2 kg tomaatteja
3 rkl öljyä
3 valkosipulinkynttä
1-2 sipulia
puolikas punainen chili
0,5 dl tomaattisosetta
2 dl vettä
1 kasvisfondia tai -liemikuutio
1-2 rkl juoksevaa hunajaa
suolaa
mustapippuria

Pinnalle:
raejuustoa ja tuoretta basilikaa

Huuhtele ja kuivaa tomaatit. Mittaa öljy uunikestävään laakeaan vuokaan. Lisää tomaatit, kokonaiset valkoisipulinkynnet kuorineen, halkaistut sipulit ja chilinpuolikas. Pyöräytä kaikki ainekset öljyssä. Paahda kasviksia 200-asteisessa uunissa puolen tunnin ajan. Irroittele tomaateista kovat kantaosat ja valkosipulinkynsistä kuoret. Paloittele sipulit ja chilinpuolikas muutamaan osaan. Kaada kaikki ainekset teräskattilaan liemineen päivineen. Lisää tomaattisose, vesi, kasvifondi ja hunaja. Soseuta sauvasekottimella tasaiseksi. Keitä kattilassa hiljalleen miedolla lämmöllä 15 minuuttia. Mausta keitto suolalla ja pippurilla, lisäile tarvittaessa. Sekoittele.

Sitten vaan valmis keitto kulhoon, päälle raejuustoa ja basilikaa, tai mitä haluatkaan. Keittoon voi laittaa vaikka fetajuustoa, leipäkuutioita tai ruohosipulia. Kyytipojaksi näkkäriä. Ai että, kylläpä maistuu! Keitto on kevyttä ja maukasta ruokaa, jota voi lämmitellä seuraavina päivinä evääksi. Usein ruoka ei maistu enää seuraavana päivänä yhtään hyvälle, mutta keitot ovat poikkeus, ne ehkä jopa paranevat.

Tässä sitä oltiin huolella epämukavuusalueella ja hienosti tuostakin sopasta pari ainesosaa taas unohtui, mutta sentään tein. Ja rohkeasti teillekin tämän ohjeen laitan. Jos joku uskaltaa keiton ohjeillani tehdä, saa laittaa kommenttia miltä maistuu.

14/02/2017

comment 0

Varastosta työhuoneeksi

Se on kuulkaas niin, että minulla on viimein työhuone! Se on virallisesti määrätty varastoksi ja sellaisena toimikin ensimmäisen kuukauden, mutta nyt sain sinne työpöydän, tulostimen ja työvalon, joten kyllä kelpaa. Varastotilaa ei sitten kodissamme ole yhtään, mutta onneksi kaappitilaa sitäkin enemmän.

Huoneessa on pieni ikkuna, joka tuo hieman valoa päiväsaikaan, muutoin tämä on tosi pimeä huone (ja vaikea kuvattava), kun vertaa muihin asunnon tiloihin, jotka kylpevät koko päivän valossa. Mutta ihan älyttömän käytännöllinen tila ja koska teen kotoakäsin töitä, tarvitsen työhuoneen, jossa voi rauhassa tehdä hommia. Vierashuoneena tämä on toiminut parit kerrat.

Vaikka tämä onkin papereiden mukaan varasto ja oma ovi menee ulos, on tänne laitettu lattialämmitys ja käynti on sisäkautta, ei tarvitse ulkoa kiertää. Fiksusti saatu lisää asuintilaa!

Työtuolina toimii väliaikaisesti yksi ruokapöydän tuoleista, tai ainakin niin kauan kunnes saan haettua talolta toisen tuolin, jos se nyt on edes käyttökelpoinen. Muutoin sisustus on hyvin askeettinen, tavarat mahtuvat hyvin kaappien sisälle, nyt ne ovat vielä lähes tyhjänä.

Olen toimistotavaroita käynyt läpi ja koska ne ovat paperia, kirjaa tai vastaavaa, ovat päätyneet roskiin. Kaikki ne jutut, joita olen säilyttänyt kouluajoilta lähtien muistona, olen heittänyt pois. Ei voi minkään. Hetken näitä asioita suree, mutta nyt tuntuu tosi hyvältä, kun arkemme on viimein palannut takaisin. Olen niin odottanut sitä, että olen omassa kodissa, oman työpöydän ääressä tekemässä töitä – tai bloggaamassa. Nyt voi taas keskittyä kunnolla.

13/02/2017

comments 129

Sinä kysyt, minä vastaan

Blogi on tarinankerrontaa omasta elämästä. Se on ajatusten, haaveiden, toteutusten sekä erinäisten tapahtumien kirjo, joista on koostunut henkilökohtainen matka valokuvien kera. Bloggaamisesta on muodostunut itselleni elämäntapa ja tuntuu, että mitä pidemmälle vuodet vierivät, sen tärkeämmäksi bloggaaminen on tullut. Aiheiden pohtimisessa, tekstien kirjoittamisessa, valokuvien ottamisessa sekä kuvien käsittelyssä on aina oma hommansa, mutta samalla se on älyttömän mukavaa puuhaa ja jopa rentouttavaa, kun saa jotain pukattua ulos.

Blogini painopiste on sisustamisessa, mutta välillä aiheet käväisevät parisuhteessa, perhe-elämässä, reissaamisessa tai juhlissa. Olen luonteeltani rehellinen sekä suorasanainen ja haluan sellaisena myös blogini pitää, onhan tämä osa minua. Kysyin kerran mieheltä, että näyttääkö blogini todellisen puolen meidän elämästä, vai rakennanko tietoisesti tai tietämättäni kulissia. Olen ollut vahvasti siinä uskossa, että en elämäämme täällä kaunistele, vaikka tietyt jutut saatankin jättää kertomatta ja oli ilo kuulla, että kyllä se meidän elämä siltä näyttää, kuin blogin kuvat tai tekstit antavat ymmärtää, mitä nyt raivaan tiski- tai leluvuoren syrjään kuvanottohetkellä.

Tykkään itse seurailla enimmikseen sisustukseen, remontoimiseen sekä rakentamiseen liittyviä blogeja, mutta joskus rempseät elämänmakuiset lifestyle-blogit vievät täysin mukanaan. Yksi suosikeistani on ehdottomasti Mamma rimpuilee, joka ei sanojaan säästele! Käykäähän vilkaisemassa, jos ei ole entuudestaan tuttu. Takuuvarmat naurut luvassa.

Bloggaamisen suola on te, rakkaat lukijat, ja varsinkin teidän kommentit, joita ilman olisi hyvin vaikea tietää mitä ajatuksia ja tunteita blogini herättää. Vähänkö olisi tylsää kirjoittaa postauksia ilman minkäänlaista vastakaikua. Tiedän, että kommentoiminen vie aikaa, eikä WordPress aina helpolla päästä, mutta ajattelin, saatte heittää ilmoille nyt jokin kysymyksen minusta, bloggaamisesta, sisustuksesta, kodista, työstäni, perheestäni, parisuhteestani, lapsista, kissoista, koirista tai mistä ikinä! Toki olisi helpompaa, jos kysymykset liittyisi jollain tavoin elämääni tai blogiini, mutta vastaan kaikkiin parhaani mukaan. Myös ihan kommentoiminen on ok.

Jotta ei ihan turhaksi löpinäksi menisi, kaikkien kysymysten ja kommenttien jättäneiden kesken arvotaan yllätyspalkinto! Voin kertoa, että se on aika kiva. Jotain jännitystä siis teillekin, koska itseäni jännittää nyt tulevat kysymykset ja kommentit. Tai ehkä eniten jännittää se tuleeko niitä ollenkaan.

Osallistu mukaan 17.2.2017 mennessä.

07/02/2017

comments 9

Sopimus allekirjoitettu

Ollaan viimein päästy sopimukseen myyjien kanssa ja talon kohtalo on siltä osin selvillä. Neuvottelut kestivät 3 kuukautta ja päättyivät tänään. Toivoin kovasti, että olisimme saaneet purettua talokaupat, mutta toisin kävi. Molemmat puolet vaativat kulujaan toisiltaan pois, eikä kauppojen purku mennyt myyntihinnallakaan läpi. Piti alkaa miettimään seuraavaa vaihtoehtoa, joka oli sitten hinnan alennus.

Hinnan alennus alkoi tuntumaan myös meistä järkevämmältä (tai oikeastaan ainoalta) vaihtoehdolta, vaikkemme talossa remonttia jatkakaan. Pyörittely sopivasta hinnan alennuksesta kesti tovin, mutta päästiin kun päästiinkin sopimukseen ja tänään allekirjoitettiin paperit. Nyt yksi vaihe on viimein ohi ja päästään jatkamaan eteenpäin. Kyllähän tämän asian tajuaminen herkisti, eikä itkulta vältytty. On pitänyt pysyä kovana, eikä luovuttaminen ole ollut vaihtoehto. Toki myönnytystä molemmin puolin jouduttiin tekemään, mutta myös välittäjä tokaisi alennuksen olevan tapaukseen nähden kohtuullinen.

Mahdollisuus päästä omille on tietysti nyt sitten tontin myyminen. Tontin voi lohkota kahteen ja molemmille tonteille jää ihan reilusti tilaa sekä rakennusoikeutta. Puskaradio alkoi heti soimaan ja toiselle puoliskolle on jo alustava varaus! No hitto vie. Nyt vain täytyy markkinoida toinenkin puolisko, jotta saadaan homma etenee. Meille tontti on ihan liian kallis rakennuspaikka, mutta varakkaat ja kiinnostuneet, ottakaahan yhteyttä! Upea kallioinen tontti sijaitsee Espoon Nöykkiössä ja on kooltaan 2.389 m2, siitä sitten puolet olisi tarjolla. Toki voi koko tontin ostaa kerralla pois, jos haluaa. Kaupantekijöiksi tulee tietysti purkukuntoinen tölli. Annan mielelläni lisätietoja.

Hain eilen kukkakaupasta valkoisia liljoja itselleni kiitokseksi tästä puserruksesta sekä muutamasta muusta jutusta, joita tässä on tapahtunut. Normaalisti en varmaan edes raaskisi, kuolevathan moiset varmaan jo viikossa, mutta tämä hetki on itselleni erityinen. Kyllähän se kauniita kukkia sekä 7 uutta lasimaljakkoa vaatii. Niinpä niin, kun ei kotoa kaapista löytynyt liljoille sopivaa maljakkoa, hurautin Ikeaan vikaksi vartiksi keräämään maljakoita. Yksi olisi varmasti riittänyt, mutta koska Ikean hinnat. Kyl te tiedätte. Onpa nyt sitten maljakkoa, varmaan sitä kukkaakin sitten jatkossa.

06/02/2017

comments 6

Mustia klassikoita

Monet designklassikot ovat lähellä sydäntäni ja siksi 50-60-luvun kalusteiden uudistuotanto ilahduttaa valtavasti. Vitran muotoilua on meillä ruokailutilan tuoleissa, jotka ovat olleet ehdottomasti yksi parhaimpia sisustushankintoja.

Investointi kannatti, kun edelleen tuolit miellyttävät silmää ja vaikka olemmekin muuttaneet jo usemman kerran vuosien aikana, ne ovat sopineet jokaiseen asuntoomme mielestäni hyvin. Musta oli väriltään tietysti varma valinta, mutta muotoilultaan ne istuvat sekä moderniin, että vanhempaan miljööseen. Olen tietysti erittäin onnellinen myös siitä, että sain putsattua tuolit käyttökelpoisiksi, eikä niistä tarvinnut luopua.

Black & black yhdistelmä (eli istuin + jalat) meinasi olla ihmeellisen haastavaa saada tilattua, kun jalat olivat ulkokalustesarjasta ja istuin sisäkalustesarjasta. Itsehän en niiden yhdistämisessä nähnyt mitään ongelmaa, mutta eräs huonekalumyyjä näki ja nauroi moiselle. Vieläkin muistan tämän kohtaamisen, enkä ole sen jälkeen astunut kyseiseen putiikkiin sisälle. Niinpä niin, nykyään tuota settiä on ihan listalta valmiina saatavissa. Omani tilasin Artekista.

Vaikka tuoleja onkin näkynytkin vuoden päivät monissa eri lehdissä, telkkarissa tai blogeissa, en ole itse noihin vieläkään kyllästynyt. Elämisen jälkiä tuoleissa jo näkyy. On naarmua siellä täällä ja kerranhan napero innostui urakalla taiteilemaan niihin. Näky oli aika koominen ja muistot siitä hetkestä sitten jäi. Luulin, että liitu lähtee helposti pois, mutta toisin kävi. Täällä kuvat.

Vielä on pohdinnan alla, tulisiko ruokailutilaan mattoa. Tavallaan se olisi kiva, toisi pehmeyttä, lämpöä ja poistaisi kaikumista, mutta toisaalta tuohon tilaan matto saattaa olla vähän typerännäköinen. Ehkä voisi ottaa testiin ja kokeilla miltä se näyttäisi ja tuntuisi. Pyöreää vai neliskulmaista, siinäpä sit seuraava ongelma.

Jotain muutakin Vitraa kotiutui jouluna meille, kun kävin ostamassa haaveilemani mustan Hang It All -naulakon. Oli vähän niinkuin joululahja ja eteisessä sille oli juuri täydellinen paikka. Vaikka tuota kaunokaista tykkää ihailla ihan vaan tyhjänä, vetää se ihan käsittämättömän määrän tavaraa! Siinä saattaa olla pipoa, hanskaa, kauluria, huivia, laukkua, neuletta ja mitälie kapsäkkiä samaan aikaan. Ihan superhyvä hankinta, auttaa oikeasti arjen hulinassa.

Tykkään älyttömästi kalusteista ja tarvikkeista, jotka miellyttävät silmää vuodesta toiseen olemalla samalla käytännöllisiä, eikä vain koristeena. Koriste on muutenkin sanana sellainen, ettei sovi meikäläiseen ei sit yhtään. Kyseistä naulakkoa löytyy monissa veikeissä väreissä, mutta kappas vaan kun mustaa tuli meille. Love it.