Se on kuulkaas niin, että minulla on viimein työhuone! Se on virallisesti määrätty varastoksi ja sellaisena toimikin ensimmäisen kuukauden, mutta nyt sain sinne työpöydän, tulostimen ja työvalon, joten kyllä kelpaa. Varastotilaa ei sitten kodissamme ole yhtään, mutta onneksi kaappitilaa sitäkin enemmän.

Huoneessa on pieni ikkuna, joka tuo hieman valoa päiväsaikaan, muutoin tämä on tosi pimeä huone (ja vaikea kuvattava), kun vertaa muihin asunnon tiloihin, jotka kylpevät koko päivän valossa. Mutta ihan älyttömän käytännöllinen tila ja koska teen kotoakäsin töitä, tarvitsen työhuoneen, jossa voi rauhassa tehdä hommia. Vierashuoneena tämä on toiminut parit kerrat.

Vaikka tämä onkin papereiden mukaan varasto ja oma ovi menee ulos, on tänne laitettu lattialämmitys ja käynti on sisäkautta, ei tarvitse ulkoa kiertää. Fiksusti saatu lisää asuintilaa!

Työtuolina toimii väliaikaisesti yksi ruokapöydän tuoleista, tai ainakin niin kauan kunnes saan haettua talolta toisen tuolin, jos se nyt on edes käyttökelpoinen. Muutoin sisustus on hyvin askeettinen, tavarat mahtuvat hyvin kaappien sisälle, nyt ne ovat vielä lähes tyhjänä.

Olen toimistotavaroita käynyt läpi ja koska ne ovat paperia, kirjaa tai vastaavaa, ovat päätyneet roskiin. Kaikki ne jutut, joita olen säilyttänyt kouluajoilta lähtien muistona, olen heittänyt pois. Ei voi minkään. Hetken näitä asioita suree, mutta nyt tuntuu tosi hyvältä, kun arkemme on viimein palannut takaisin. Olen niin odottanut sitä, että olen omassa kodissa, oman työpöydän ääressä tekemässä töitä – tai bloggaamassa. Nyt voi taas keskittyä kunnolla.