Moni sanoo, että toinen raskaus on ihan erilainen kuin ensimmäinen. Allekirjoitan sen täysin. Kun odotin Nukaa, ekat kolme kuukautta sain kokea kaikki mahdolliset oireet, mutta sen jälkeen olo oli todella hyvä aivan raskauden loppuun asti ja monta päivää lasketun ajan jälkeenkin. Treenasin lähes koko raskausajan, en nyt aivan vikoilla viikoilla, mutta tällä kertaa pelkästään yläkertaan kapuaminen tai autosta kauppaan siirtyminen tuottaa tuskaa. Siis pelkkä kyykistyminen hengästyttää, ihan kuin olisi rankempikin treeni takana. Tämä tuskainen olo on ollut nyt oikeastaan ihan ekasta päivästä lähtien, eikä ole helpottanut juuri yhtään, mitä nyt päivittäinen oksettavan huono olo on häipynyt.
Olen älyttömän kiitollinen siitä, että meille toinen lapsi on nyt tuloillaan, joten otan mielummin kaikki mahdolliset oireet vaikka tuplana, kuin olisin ilman toista lasta. Löi silti ällikällä, miten raskas olo voikaan olla henkisesti ja fyysisesti. Mies on saanut osansa kiukutteluista, mutta niille raivonpuuskille ei vaan mahtanut mitään. Itkuakin on väännetty monet kerrat, oli sitten kyse pelosta, tuskasta, kivusta, surusta tai milloin mistäkin. Oikeastaan henkinen puoli on nyt paljon paremmalla tolalla, mutta luulenpa, että selvinneillä asuntoasioilla on siihen suurin vaikutus. Niin paljon se vei energiaa ja iloa, että olo tuntui välillä todella surkealta. Nyt on stressi sen suhteen häipynyt ja on ihanan kevyt mieli. Noin muutenhan olo on kirjaimellisesti raskas, mutta itseasiassa henkinen raskas olo on fyysistä paljon pahempi.
Sain ostettua ensimmäisiä vauvavaatteita vasta pari päivää sitten. En ole aiemmin pystynyt ostamaan yhtään mitään. Olin muutaman kerran kaupassa potkupuku tai vastaava kädessä, mutten päässyt sen kanssa kassalle asti. Saatoin ehkä ostaa Nukalle jotain, mutta vauvanvaatteet jäivät ostamatta. Tarvettahan kaikelle mahdolliselle on, joten nyt päätin kerätä ison kasan pieniä vaatteita ja menin kassalle. En kokenut siinä mitään ihanaa ihanaa -hetkeä, joita oli silloin kun Nukalle ostelin ensimmäisiä vaatteita. Vieläkin näköjään kalvaa se, että piti heittää kaikki vauvatarvikkeet ja -vaatteet kaatopaikalle. Kait siitä jonkin sortin haava jäi ja uusien hommaaminen tuntuu vaan tosi turhauttavalta.
Yksi asia sai kuitenkin iloitsemaan valtavasti ja se oli äitiyspakkaus, joka tuli pari viikkoa sitten. Avasin sen Nukan kanssa, ja yhdessä ihailimme jokaista vaatetta ja tarviketta. Äitiyspakkauksessa oli tosi paljon ihania juttuja! Vaatteet ovat mitoitukseltaan aika isoja, mutta oikein söpöjä. Siinä hetkessä koin sen mitä olen odottanutkin: vauva tulee taloon ja nämä kaikki on uudelle tulokkaalle. Oli ihana huomata, miten paljon Nukakin iloitsi sitä, että nyt vauva sai ihan omia vaatteita.
Vaunujen hankkiminen on muiden kiireiden takia siirtynyt. Ja oletettavasti haluamani vaunut ovat tilaustavaraa, eli sekin pitää ottaa huomioon. Olis kuitenkin hyvä, että meillä olisi vaunut valmiina, kun vauva päättää saapua maailmaan. Ja varmasti kaikkea muuta, ei meinaa oikein tulla mieleen… Turvakaukalo? Vaippoja? Pinnasänky? Sitteri? Tutti? Miten lyökin ihan tyhjää, vaikka yksi vauva-aika onkin jo vietetty. Vai enkö vain stressaa moisia, kun se vauva tarvitsee aluksi aika vähän mitään. Lämpöä ja rakkautta. Tissistä tulee sitä ruokaa, ja vieressähän se nukkuu aluksi aika pitkään. Noh, eiköhän sitä kaikkea kerkiä sitten hommata. Aika moni ottaa toisen lapsen paljon rennommin, siis juurikin noiden hankintojen suhteen. Ekan kanssa pidetään huoli siitäkin, että on uudet tapetit seinällä ja varastotkin siivottuna. Näin meillä oli.
Käytettyjä tarvikkeita en tällä kertaa edes harkitse. En voi ottaa riskiä niiden suhteen, vaikka varmasti ihan hyvää ja turvallista tavaraa saisikin. Mutta kaiken tämän jälkeen se ei ole vaihtoehtona, ei ainakaan tällä hetkellä. Pari ystävää on luvannut antaa lainaksi jotain tarviketta ja vaatetta, ja se tuntuu oikein hyvälle. Jos edes jossain säästäisi, kun sitä rahanmenoa tulee olemaan muutenkin paljon.
Laskettu aika on lokakuun alussa, päivä omien synttäreiden jälkeen. Nyt mennään raskausviikolla 30. Saa nähdä kerkeänkö täyttämään vuosia ennen kuin pienokainen syntyy. Tuntuu siltä, että tällä kertaa se tulee ennen laskettua aikaa. Välillä kivut ovat olleet sitä luokkaa, että olen ollut ihan valmis jo synnyttämään. Ei mitään supistuksia vielä, mutta todella voimakasta painetta. Kasvukipuja ne kai vain ovat. Hienoa olisi, jos pieni malttaisi vielä pari kuukautta kasvaa, jotta on sitten täysin valmis maailmaan – ja meilläkin olisi sitten se uusi koti alla. Jännäksi menee.
Design Wash 