Design Wash

21/09/2017

Superyllätys!

Kävin maanantaina neuvolassa, jossa tehtiin perusmittaukset ja kyseltiin vointia. Miltäpä näyttää, väsymys loisti meikäläisessä päästä varpaisiin. Olin nukkunut edellisyönä vissiin ihan normaalisti, mutta olo oli todella väsynyt. Kun otimme verinäytteen, selvisi että hemoglobiini oli 98 eli reilusti jo anemian puolella, vaikka koko raskauden se oli ollut ihan hyvissä lukemissa. Ihmekös, kun olin aivan töttöröö. Kerroin siinä samalla, että olimme saaneet hieman ikäviä uutisia vauvan tilanteesta, joka vaikutti myös omaan olotilaan.

En ole aiemmin ajatellut, että voisin mennä ulkopuoliselle juttelemaan asioista. Sissinä vaan menty eteenpäin ja odotettu asioiden selviävän siinä samalla. Onhan tässä moni asia mennyt hyvin, mutta haastetta niistä huolimatta koko ajan. Nyt kun omat voimat on alkanut ehtymään, niin voisi kai auttaa, jos vähän juttelisi. Täällähän mä hölötän aika avoimesti ja toki myös ystäville sekä tutuille avaudun, mutta voisiko ulkopuolisen ammattiauttajan apu eli terapia olla paikallaan? Tätä eräs ystäväni suositteli, kun oli itse aikoinaan saanut omiin juttuihin tukea. Innostuin asiasta ja päätin ottaa asiakseni varata ajan.

Kerroin terapia-ajatuksesta myös neuvolan tädille, joka arveli sen olevan oikein hyvä asia, jos löytyisi sitä kautta jeesiä. Hän antoi yhteystiedot, mutta siihen samaan tokaisi, että voipi mennä sitten 4 kuukautta, kun saan ajan. Siis mitä?! Ei kun ajattelin samantien mennä juttelemaan, vaikka heti tällä tai ens viikolla. Noh, sama kait se. Saahan niitä aikoja yksityiseltä varmaan nopeammin, vaikkei mitään akuuttia tarvetta taida ollakaan, mutta kun kerran olin jo niin reippain mielin istuntoon lähdössä, niin sitten se olisi myös tullut tehtyä.

Terapia jäi toistaiseksi vielä muhimaan, enkä vielä aikaa lähtenyt varailemaan. Eräs ystäväni oli tulossa illalla kylään, kiva vaihtaa kuulumisia face to face pitkästä aikaa. Vaikka olo oli todella rikkikatkipoikki ja vaakataso meinasi viedä voiton, tiesin, että ystävän näkeminen piristää aina. Tämän ystävän seurassa, joka on ollut elämässäni jo yli 30 vuotta, ei tarvitse esittää pirteää, iloista tai energistä, jos oikeasti fiilis on jotain ihan muuta. Kunhan vaan saa olla ja turista niitä näitä. Pötköttää sohvalla pieruverkkareissa, juoda teetä, syödä herkkuja ja nauraa elämälle. Se kuulosti oikein hyvälle. Ei tehdä mitään, ollaan vaan.

Yritin ottaa päiväunet, muttei siitä oikein mitään tullut. Kun lähdin avaamaan ulko-ovea, siinä lähtiessä nauroin omalle peilikuvalle miten turtuneen näköinen muija sieltä katsoi takaisin. Tai miten nyt pystyin itseni näkemään, kun silmät olivat puoliksi kiinni väsymyksestä. Kun pääsin ovelle, vastassa oli melkoinen yllätys! Ystävä oli kyllä siinä, mutta niin oli muitakin! Piti hieraista silmiä pariin kertaan, että mitä ihmettä, mitä te muut teette täällä Lauttasaaressa…

Meni hetken (tai ehkä pidemmänkin) tajuta, että tytöt olivat järjestäneet minulle Baby Shoverit!! En todellakaan osannut odottaa mitään tuollaista ja olin aivan ällikällä lyöty! Hetken päästä pöytä notkui täynnä kaikenlaisia herkkuja ja mielettömän ihania lahjoja. Veti ihan sanattomaksi. Yllätys onnistui ihan täydellisesti ja minkälaiseen hetkeen tämä tulikaan, oli ihan uskomatonta. Oli itkussa pitelemistä.

Vaikka Baby Shovereilla onkin melkoinen jenkkileima, niin ihan se ja sama, on nimittäin super ihana tapa muistaa raskaana olevaa ystävää tällä tavoin. Itselläni tämä raskaus ja viime aikojen tapahtumat ovat koetelleet rankemmalla kädellä, niin tällainen yllätys on paljon enemmän kuin pelkkä vauvajuhla. Tämä on parasta terapiaa mitä vain voi olla, ystävien seura. Oli muuten elämäni ekat Baby Shoverit ja vieläpä omat. Vaippavauva oli kyllä mahdottoman hauska idea perinteikkään vaippakakun sijaan. Söpö kuin mikä! Ja vitsit kaikkea muutakin ihanaa lahjaa tuli mm. Aarrekidin pehmolelu, Soma Livingin viltti, kollageeni kasvohoito, kukkanen ja kasapäin herkkuja. Kun Nuka näki vaippavauvan, niin tokaisi silmät pyöreenä: ”Tuliko tämä äitin mahasta?” :D

Kiitos Johanna, Mervi, Maija ja Elina mielettömän ihanasta yllätyksestä! Olen edelleen ihan hämmentyneenä tuosta illasta. Oli älyttömän hauskaa ja se tuli kyllä niin tarpeeseen ♥

20/09/2017

comments 3

Viittä vaille valmista

Kaupallinen yhteistyö / Designbetoni

Tällä viikolla talolla tehdään viimeiset työvaiheet ja sitten on enää loppusiivouksen, lopputarkastuksen sekä virallisten kauppojen aika! Sehän tietää sitä, että sitten saadaan avaimet käteen ja päästään muuttamaan sisään. Aika on mennyt jotenkin todella nopeasti ja työt ovat edenneet kuin itsestään, mutta todellisuudessa työmiehet ovat paiskineet hommia kovaan tahtiin, jotta me saadaan muuttovalmis koti ajallaan. Siellä on siis pihakin jo valmiina istutuksia myöten!

Yleensä itse olen ollut suunnittelemassa ja myös tekemässä, mutta nyt joku toinen tekee meidän puolesta lähes kaiken. Onneks muutamiin juttuihin olen päässyt vaikuttamaan, kuten lattiaan, joka tehtiin viime viikolla. Käväisin katsastamassa valmiin lattian ja taas kerran sai jännittää, mitä tuleman piti. Oliko sävy oikea, pintakuviointi toivotunlainen ja miltä se muuten näyttäisi. Sain rakentajalta hieman ennakkotietoa siitä mitä odottaa. Kuulemma lattia näytti tosi hienolle, mutta jotain ongelmaakin siellä oli, kannattaa varautua. Syvään hengitys ja askel peremmälle.

Kyllä vain. Lattia näytti kerrassaan upealle!! Ensinnäkin, lattian sävy oli juuri nappivalinta! Se ei ollut liian tumma tai liian vaalea, vaan juuri sellainen kuin toivoinkin olevan. Myös lattian pintakuviointi oli sellainen mitä halusinkin, sopivan vivahteikas, mutta pääosin tasainen. Valitsin käsittelyksi mattapinnan, koska en halunnut kiiltävää pintaa. Tämäkin valinta oli todella mieleinen, vaikka pinta tuntui yllättävän karhealta. Luulin, että myös mattapinta olisi sileä mattailmeestään huolimatta, kai olisi pitänyt kysyä siitä tarkemmin. Satiini olisi ollut toinen vaihtoehto ja sitä suositeltiin, mutta pelkäsin sen olevan liian kiiltävä. Katsotaan nyt ensin miltä lattia tuntuu käytössä ja jos haluan käsitellä sitä vielä jotenkin uudelleen siloisemmaksi, niin kuulemma vahalla se onnistuu. Hyvä homma.

Ja sitten siihen ikävempään yllätykseen. Olin aiemmin tilannut työmiehen tasoittamaan ja maalaamaan seinien sekä lattioiden väliset reunat, koska tavoitteena oli listattomuus. Työ tehtiin ja siistiltä näytti, mutta jotain oli sitten käynyt lattian teon yhteydessä. Näky oli kieltämättä aika raffi. Selvisi, että hiomakoneella oli vetäisty kaikki tasoitetut ja maalatut seinäpinnat uudelleen auki vähän niinkuin vahingossa. Eli se tasoitustyö mistä maksettiin listattomuuden takia, oli täysin turhaa. Nyt oltiin taas samassa tilanteessa.

Olimme kyllä käyneet työvaiheet läpi paikan päällä, puhelimessa sekä sähköpostitse, joten kaikesta löytyi onneks mustaa valkoisella. Painotin asiaa monta kertaa, ettei listoja tule, vaan seinien tasoitustyö tehdään ennen betonilattian asennusta, joka oli myös lattiantekijän suositus, jotta jälki on varmasti siisti. Aika surkeaa, että näin silti kävi ja viikon työ meni hukkaan. Noh, eipä asiaa jäädä sen enempää murehtimaan, vaan se korjataan. Lattiamies lupasi käydä laittamassa päälle maalattavaa akryyliä koloihin, eli ihan jokaiseen seinään. Toivottavasti akryylin avulla saadaan reunat siistittyä kuntoon. Seinästä oli irronnut paikoittain myös maalit suojateipin irroittamisen yhteydessä, joten korjaus- ja viimeistelytyötä on enemmäkin tiedossa.

Kaikenlaista sitä sattuu, vaikka kuinka yrittää ikävät sattumukset estää. Virheitä tapahtuu kaikille, mutta ne on hyvä myöntää ja sitten korjata asianmukaisesti. Vaikka vähän harmitusta tulikin, olen älyttömän tyytyväinen muuten tuohon lattiaan! Se on tosi ihana! Nyt vaan toivotaan, että lopputarkastus menee huomenna läpi ja kaupat toteutuu perjantaina. Jännän äärellä ollaan, huh.

16/09/2017

comments 20

Pienokainen, pysy vahvana

Jokainen äiti tai isi tietää, miten oma lapsi tuo mukanaan paljon murhetta, huolta ja pelkoa. Ehkäpä jo niinkin aikaisin, kun tieto pienen saapumisesta on kahdella viivalla todettu. Itselläni raskaus oli puoleen väliin saakka melkoista jännitysnäytelmää aiempien menetysten takia, ja onneksi olo alkoi rauhottumaan, kun useampi ultra oli takana ja todettu kaiken olevan hyvin. Oikeastaan mielenrauha tuli vasta ajan kanssa ja siinä kohtaa, kun vatsa kasvoi silmin nähden ja liikkeet tuntuivat hyvin selkeästi päivittäin.

Nyt mennään raskausviikon 37 lopussa, eli enää olisi muutama hassu viikko laskettuun aikaan. Olen käynyt tällä viikolla kaksi kertaa ultrattavana. Maanantaina oli synnytystapa-arviointi Neuvolapolilla, koska esikoinen tuli kiireellisellä sektiolla, monta leikkausta kun ei voi tehdä. Katsottiin tilannetta ennakkoon, mikä olisi paras synnystystapa ja myös oma toiveeni huomioitiin. Haluan tietysti ihan normaalin alatiesynnytyksen, jos vain suinkin mahdollista, koska se on paranemisen kannalta paras vaihtoehto, mutta tietysti niin mennään, mikä on vauvan sekä minun terveyden kannalta järkevin. Viimeksi loppui vauvan sydänäänet voimakkaiden supistusten ajaksi, eikä alatiesynnytystä siinä kohtaa enää jääty odottelemaan. Ei mennyt kauaa, kun pienokainen oli turvallisesti maailmassa. Itse olin untenmailla synnytyksen ajan, joka oli pettymys, kun olin odottanut tuota h-hetkeä niin pitkään. Mutta koska en kestänyt olla hereillä, kun paikkoja availtiin, halusin, että minut nukutettaisiin leikkauksen ajaksi.

Arvoinnin yhteydessä tehtiin ultra ja laskettiin, että vauva menee täysin keskikäyrällä ja vastaa raskausviikkoja. Lapsivettä oli normaalisti, syke oli hyvä, liikkeet olivat normaaleja ja kaikki vaikutti olevan mallillaan. Jotain epäillyttävää tutkimuksista kuitenkin löytyi ja sain heti uuden ultra-ajan parin päivän päähän. Enpä osannut huolestua, koska ajattelin sen olevan vain kontrollikäynti, jossa todetaan vauvalla olevan kaikki hyvin.

Kävin torstaina toisessa ultrassa Naistenklinikalla Meilahdessa. Lääkäri mittaili vauvaa pitkään ja hän arvioi vauvan olevan ihan erikokoinen, mitä aiemmin oli minulle kerrottu. Vauva oli kuulemma arvioidun 2 700 g sijaan vain 2 000 g. Aika iso heitto, sanoisinko. Esikoisemme syntyi 2 820 g kokoisena 11 päivää yli lasketun ajan ja siskoni molemmat lapset ovat syntyneet alle 3 kiloisina, joten en sinänsä sitä säikähtänyt, mutta ihmettelin todella paljon sitä, miten voi painoarvio olla niin erilainen kahden päivän sisällä. Toki on lääkäreissä ja kätilöissä, eli mittaajissa eroja, mutta silti. Vauva vastaisi tällä kertaa koon puolesta viikkoja 31. Sitten lääkäri kertoi, että nestekertymää ja tukosta löytyi vauvan suolistosta, kuten olivat aiemminkin näin katsoneet ja nyt asiaa pitäisi tutkia vielä lisää. Ei kuulemma mitään hälyyttävää, mutta ei normaaliakaan. En muista millä lääketieteellisellä nimellä tuota asiaa kutsui, mutta aika kova huoli siinä tuli. Sain taas uuden ultra-ajan ja lääkäri sanoi, että voi olla mahdollista, että synnytys käynnistetään. Vasta sitten tiedämme varmasti tästä asiasta, kun vauva on syntynyt ja joudutaanko vauva leikkaamaan. Siinä kohtaa sydän alkoi hakkaamaan ja pelästyin, mitä saattaa olla edessä. Minut ohjattiin käytävälle ja pidättelin itkua. Yritin käydä läpi ja ymmärtää sitä mitä lääkäri oli hetki sitten sanonut.

Kun pääsin klinikalta ulos, soitin järkyttyneenä miehelle. Olin odottanut, että pääsen laittamaan hänelle tuttuun tapaan viestin: “Vauvalla kaikki hyvin”, mutta tällä kertaa en saanut sanottua mitään, kun aloin vaan itkemään hysteerisesti. Pelko, huoli ja epävarmuus iski, enkä tiennyt mitä sanoa. Mies yritti saada selvää ja rauhoitteli, että kaikki on varmasti hyvin. Sitä minäkin toivoin, mutta jos lääkäri sanoo suoraan, ettei kaikki ole ihan niinkuin pitäisi, niin siinä kohtaa kauhuskenaariot pyörii vaan mielessä. Vaikka maanantaina asiasta jotain mainittiinkin, en ollut valmistautunut ollenkaan siihen, mitä seuraavaksi kuulisin.

Olen ollut jo hetken sitä mieltä, etten pysty vastaanottamaan enää yhen yhtä isompaa vastoinkäymistä, olen ihan liian väsynyt niihin, eikä energiaa riitä enää niiden käsittelemiseen. Ja juuri tällaista en toivonut raskauden viime metreille. Olen odottanut sitä hetkeä, että voin vaan hengähtää kaikesta ja todeta asioiden olevan viimein hyvin.

Istuin autossa varmaan 2 tuntia ja kokosin itseäni. Kun viimein koin olevani ajokunnossa, kävin syömässä, otin pitkän kuuman suihkun ja loppupäivän nukuin, kun en kyennyt tekemään enää mitään muuta. Varasimme uuden ultra-ajan yksityiselle ensi viikolle, jos saisimme kolmannen osapuolen arviota vauvan kunnosta ja tarkempaa selvitystä, vaikkei asialle mitään voikaan tässä kohtaa tehdä. Sitä vain toivoo, että kaikki on hyvin ja saamme terveen pienokaisen pian syliin. Ei pitäisi murehtia ja pelätä asiaa, jos ei ole mitään varmaa tietoa, mutta ehkä se tässä pelottaakin. Epävarmuus ja epätietoisuus. Ja tällainen on niin iso asia, että sitä tahtomattaan reagoi todella voimakkaasti. Nyt sitten odotellaan uutta ultraa ja niitä hyviä uutisia.

On ehkä jäänyt kertomatta kumpi meille on tulossa? Rakenneultrassa asia jo selvisi, vaikken silloin saanutkaan selvää kuvaa siitä, kumpi se on. Mutta maanantain ultrassa asia ei jäänyt enää epäselväksi: se on poika! Oli taas niin miehekkät varustelut ja tällä kertaa sain myös todistusaineistoa mukaan. Olisittepa nähneet isin ilmeen, kun näytin kuvaa :D Miesvalta siis jatkuu meillä. Voi pojat!

En malta odottaa, että pienokainen saapuu maailmaan. Ja milloin hän tekee tuloaan, se jää nähtäväksi. Saa tulla milloin vain, kunhan pieni on terve ja hyvinvoiva. Se on tärkeintä ♥

14/09/2017

comment 0

Habitare 2017

Niin se tämäkin pallomaha onnistui vierimään Habitareen ystävän kanssa. Tutustuminen messujen antiin huolella ajan kanssa taitaa olla urbaanilegenda omassa päässä, koska olihan se arvattavissa, ettei muutama tunti mihinkään riitä. Tuttuja on siellä niin paljon, että sitä vaan jäi suustaan kiinni jatkuvasti, mutta se onkin messuilla parasta, ei käy kieltäminen. Toki tässä on koko loppuviikko vielä aikaa käydä ihastelemassa tarjontaa, joten katsotaan, jospa sinne vielä uudelleen selviydyn. Tässä pieni kooste siitä mitä kameraan tarttui ja mikä omaa silmää miellytti.

Habitaressa oli monta ihanaa messuosastoa ja monen monta kivaa tuotetta. Tyylikkäitä stailauksia, asetelmia ja kokonaisuuksia. Vaikka messutarjoukset vilisivätkin edessä, onnistuin hienosti välttämään houkutukset. Meinasin ostaa muutaman korin lasten leluille Annon osastolta, mutta eipä olleet vielä myynnissä.

Luonnonmateriaalit sekä tummanpuhuvat värit olivat tänä vuonna vahvasti läsnä. Kieltämättä ihailtavaa värinkäyttöä monella osastolla, vaikka hillityimmät ja neutraalit värit tuntuivat edelleen omimmilta. Samaa taisin tokaista viime vuonna, mutta suottapa sitä omaa kotia tarvitsee väreillä tai trendeillä vuorata, jos ei omaksi koe. Luulen, että uuden kodin värit tulevat enemmän materiaalien kautta, kuten puun ja nahan.

Suosittelen kaikille sisustuksesta ja muotoilusta kiinnostuneille poikkeamaan Habitaressa! On ehdottomasti käymisen arvoinen. Ahead-alueella oli monta helmeä ja yläkerrassa vielä Showroom, joka jäi itseltäni ihan kokonaan välistä.

12/09/2017

comments 6

Betonia lattiaan

Kaupallinen yhteistyö / Designbetoni

Eilen alkoi talolla uusi iso työvaihe, kun lattiaa alettiin tekemään. Olen pitkään ajatellut, että jos rakentaisimme tai remontoisimme, valitsisin lattiaksi tammilankkuparketin. Ja niin luulin tässäkin käyvän, mutta toisin kävi.

Kun kävin katsomassa taloa ensimmäistä kertaa, tykästyin kovasti siellä olevaan betonilattiaan, jonka oli alkujaan tarkoituksena toimia vain pohjana laminaatille. Laminaattia en halunnut, mielummin ihan aitoa puuta eli sitä tammilankkua. Haluan puisia huonekaluja ja jossain kohtaa keittiön valkoiset kaapinovet vaihdetaan puuoviksi, joten aloin pohtimaan, onko eri puulajit ristiriidassa keskenään, vaikka usein ihailenkin asuntoja, joissa on käytetty runsaasti puuta ja monia eri puulajeja yhdessä.

Vaalea betonilattia miellytti sävyltään ja raffilta pinnaltaan niin paljon silmää, että aloin pohtimaan, jos tuosta pohjavalusta voisikin tehdä itse lattian. Ajattelin toiveikkaana, jos nykyisen betonin päälle valaisi vain uutta betonia ja samalla saisi lattian sekä seinän väliset raot umpeen, jotka oli alkujaan tarkoitus peittää listoilla. Olen haaveillut listattomuudesta ja tällä keinoin sekin ongelma olisi saatu ratkaistua. Eikös tuommonen perus betonivalu säästäisi euroja reilusti? Joo, kauheen kiva idea, mutta.

Hyvin nopeasti selvisi, ettei betonia voi valaa päälle vain muutamaa senttiä, sitä kun pitäisi täräyttää useampi kymmenen, jotta kestää. Eli unohdetaan. No, entä jos tuon lattian vain hioisi, pintakäsittelisi ja tasoittaisi ne raot seinissä, jottei tarvitsisi listoja laittaa? Timanttihiomisen hintakaan ei pahalta tuntunu, mutta lattian tekijä oli kuitenkin sen verran epävarma lopputuloksesta ja toimivuudesta, että oli parempi unohtaa moinen ajatus.

En kuitenkaan päässyt yli enkä ympäri betonilattiasta. Olin jo oikeastaan tehnyt päätöksen sen suhteen, että se betonilattia tulee. Ja jos ei nykyisestä valusta sitä saada tehtyä, täytyy sitten keksiä muita keinoja, kyllähän niitä on.

Aloin etsimään betonilattian tekijää ja aika nopeasti vastaan tuli Lattiamies sekä Designbetoni. Tiesin, että hinta tulee olemaan reilusti kalliimpi, kuin olin alkujaan ajatellut, mutta lattia on niin iso ja tärkeä elementti, ettei siinä kohtaa kannata säästää. Mielummin laadukas, toimiva ja hyvännäköinen lattia, kuin lohkeileva, paikkailua vaativa ja epätasainen laadultaan. Siinä kohtaa kun ei oikein säästetyt eurot lämmittäisi. Pyysin Lattiamiehen talolle katsomaan paikkoja ja antamaan työstä tarjouksen. Betonilattia tulisi melko tarkalleen 100 neliömetrin alueelle, eli keittiöön, olohuoneeseen, kaikkiin makuuhuoneisiin ja eteiseen. Jos sitten myöhemmin haluaa laittaa parkettia tai vaikka kokolattiamattoa, onnistunee se helposti.

Sain Lattiamiehen näkemyksen ja ehdotuksen työstä, sekä väri- ja materiaalimallit käsiini, joten oli aika helppo valinta millainen lattia tehdään ja kuka sen tekee. Seinien ja lattian väliset raot piti kuitenkin tasoittaa ja tasoitetut kohdat maalata ensin, joten tilasin siihen erikseen tekijän. Asiallinen, selkeä ja hyvin särmä kaveri tuli NewJobilta.

Toimitimme paikan päälle ison tonkan seinämaalia, jonka piti olla sama maali ja sävy mikä seinissä jo olikin. Toisin kävi ja valitettavasti maali oli ollut väärä, väärän infon takia. Noh, viikonlopun aikana asia oli korjattu ja oikea maalisävy oli saatu paikalle ja vedetty aiemman päälle. Vähän toi lisää työtunteja raksamiehille, mutta sattuuhan näitä. Valmista tasoitusta tai lopullista maalausta en kerinnyt näkemään, eiköhän se ole oikein hyvä. Toivottavasti maali kerkesi kuivumaan kunnolla. Riittävät kuivumisajat on nimittäin aika tärkeitä.

Lattiamies tuli valmistelemaan maanantaina aamulla paikkoja mm. seinät rajattiin ja suojattiin, lattiassa olevat maaliroiskeet hiottiin tasaiseksi. Itse käväisin talolla vain nopeasti kuittaamassa hommat ja sinne ne miehet jäivät hommiin. Tämän viikon lopussa lattia pitäisi olla valmiina, että seuraavan kerran sitten jännitetään millainen siitä tulikaan!