10/10/2017
comments 2

Raikasta kuplivaa napinpainalluksella

Kaupallinen yhteistyö / SodaStream

Koko raskausajan on ollut monenlaisia mielitekoja ja jotkut ruuat tai juomat eivät ole maistuneet taas yhtään. Yksi asia, mitä on tehnyt mieli joka ikinen päivä, on hapokas juoma. Vishyä, limsaa, drinkkejä tai olutta, you name it – maistuu. Luonnollisesti nuo jälkimmäiset alkoholittomina versioina. Enkä ole yleensäkään mikään oluen lipittäjä, yksi saunaolut saattaa vaan maistua ihan taivaallisen hyvälle ja siihen riittää vallan mainiosti alkoholitonkin. Voin siis hyvin jatkaa samalla linjalla raskauden jälkeenkin ilman prosentteja.

Eipä tule limsojakaan yleensä juotua, mutta raskausaikana pakkomielle kun iskee, ei siinä kysellä. Se sokerimäärä ei tee tietenkään hyvää, joten makuvishy on tietysti paljon parempi vaihtoehto. On tullut kannettua litratolkulla vishypulloja kotiin, varmaan jokaisella kauppareissulla pullo tai pari lähtenyt mukaan. Alkoi vähän tuntumaan niiden pullojen kantaminen, kun muutenkin pelkkä kävely on ollut tuskallista jo pitkään.

Jos arkea voi jollain tavoin helpottaa, niin minähän teen niin. En tiedä miksi en moista aiemmin tajunnut, että tähän on ollut kokoajan ratkaisu olemassa: SodaStream! Joo joo, olinhan minä SodaStreamista kuullut, mutta kukapa nyt jotain hiilihapotuslaitetta kotiinsa hankkisi, eikös se ole vähän naurettava vekotin. Niitä kodinkoneita kun alkaa olla vaikka ja minkä näköistä ja vaikka mihin tarkoitukseen, niin meille ei todellakaan tule yhen yhtä lisää. Niinpä niin. Ei pitäis koskaan sanoa ei koskaan.

Olimme eräs ilta ystäviemme luona kylässä ja koska olin holittomalla, emäntä pisti pöytään pullollisen hapokasta juomaa. Kauhean näppärästi se kävikin: hanasta vettä, pari sekuntia hapotusta ja siitä vaan nauttimaan lasillinen jos toinenkin. Ei mitään kaupan valmista pullojuomaa, vaan juurikin sillä SodaStreamilla tehtynä, joka aiemmin pisti hieman huvittamaan. Ja olipa se vielä aika tyylikäs laite, ei mikään avaruussukkula, joka omissa mielikuvissa on pyörinyt. Tuolla samaisella hetkellä tiesin, että meille tulee oma SodaStream. Piste.

Kerroin miehelle innostuneena tästä, joka samanlailla naurahti, kuin minä ehkä aiemmin. Sama se, minä sitä hapokasta nyt haluan. Meni pari päivää, kun paketti tuli ja ensimmäiset omatekemät hiilihapolliset juomat pääsi nauttimaan. Voi luoja kun se maistui hyvälle! Siis miten voikaan ihan perus hanavesi muuttaa muotoaan niin täysin. Usein tuntuu, ettei tavallinen vesi auta janoon, mutta hapokkaampi versio vie janot mennessään. Ja ihan samasta tuotteesta on kuitenkin kyse, mutta ilman lisä- ja väriaineita, sokerista puhumattakaan! Omasta keittiön hanasta otettuna, ilman pullojen kantamista kaupasta ja sitä muovipullojen määrää, joita alkoi kertymään aika iso kasa.

Sitten kun haluaa juomaansa vaihtelua, voi vettä maustaa tahtomallaan tavalla. Tuoreet sitrushedelmät tuovat sopivasti kirpeyttä, kun lempeämmän juoman saa yrteillä tai vaikkapa kurkkuviipaleilla. Vain mielikuvitus on rajana! On kiva tarjota vieraillekkin hapokasta juomaa ja nopeasti saa kivasti ilmettä lisäämällä jotain värikästä joukkoon, esimerkiksi yrttejä tai hedelmiä. Sitten tarjoilee kuplivat vaikkapa viinilasista. Kevyt raikas juhlavampi juoma on hetkessä valmiina. Ennen nikottelin veden juomisen suhteen, mutta SodaStreamin ansiosta elimistöni saa viimein tarvitsemansa veden, kun sitä tulee juotua päivittäin monta lasillista ihan sellaisenaan.

Valitsin meille valkoisen Powerin, joka on muotoilultaan tyylikkään linjakas. Laitteessa on kolme eritasoista hiilihapotusta: matala, keskivahva ja voimakas, joista itse käytän enimmikseen tuota matalaa hapotusta, välillä sitten keskivahvaa, riippuen miten hapokasta on milloinkin vaille. Veden pitää olla aina mahdollisimman kylmää, niin hapotus onnistuu parhaiten. Sain vinkin, että vesipullon voi laittaa ensin jääkaappiin viilenemään yön ajaksi, ja sen jälkeen hapotus toimii varmasti. Tilauksen mukana tuli muutama extrapullo, joten yhden varassa ei tarvitse olla.

Itseäni laitteen käyttöönotto vähän jännitti, kun ohjeita ei suoranaisesti tullut paketin mukana, mutta kun sain tämän videolinkin katsottavaksi, varmistuin, että ihan oikein se menikin: https://www.youtube.com/watch?v=hnFbVcXsPZw

Vahva suositus kaikille hapokkaan juoman ystäville! Ja jos veden juominen meinaa tökkiä, niin SodaStreamin avulla tulee varmasti juotua useammin ihan huomaamatta. Miten paljon sitä tulikaan laitettua euroja kaupan makuvesiin, nyt säästyy nuo eurot, turhat kantamiset ja muovipullojen pyörittämiset.

09/10/2017
comments 6

Rennosti rottingilla

Juuri kerroin, miten harkitsen sisustusostoksia rauhassa ja makustellen. Niin, se on siis ainakin tavoite, koska joskus sitä ei todellakaan harkitse yhtään ja antaa vaan palaa. Näin kävi pari päivää sitten, kun menin katsomaan Ikean nettisivuille kovasti hehkutettua HAY:n mallistoa. Kyllähän ne hyville näytti, ei siinä mitään, mutta sitten eteen osui tämä rottinkinen kaunotar ja meni ehkä kokonainen minuutti, kun se oli tilattuna. Oikaisin ihan täysin omalta ostoslistalta ja nyt ihmettelen mitä tulikaan hankittua – silmät sydämen muotoisina.

Ostin meille Ikean rottinkisen Stockholm 2017 -lepotuolin ja siihen valkoiset istuintyynyt. Rottinki on vallannut monen kodin viime vuosien aikana ja itsekin olen ihastunut tähän 80-luvun klassiseen materiaaliin, mutta aiemmin ei tarvetta ole ollut, eikä oikeastaan sopivaa kotiakaan mihin ronttinkikalustetta olisin laittanut. Olen ajatellut, että joitain nojatuolia meille tulisi, mutten tiennyt yhtään millaisia ne olisi. Ja kun ne sattuvat olemaan ostoslistalla viimeisiä hankintoja, en ole niitä edes etsinyt. Kunnon nojatuolit maksavat kuitenkin melkein sohvan verran. Ja kun tämä nojatuoli osui silmiini ja Ikean hinnat kyseessä, ei siinä mietitty sen enempää. Ostin testiksi yhden, mutta voisi toisenkin vielä ostaa. Kaksin aina kaunihimpi, vai miten se meni. Ja onhan meillä nyt sitä tilaa että tarvetta. Perustelut tuli siinä. Tilaanko?

Mies kävi hakemassa tänään tuolin ja se on kyllä juuri niin söpö kuin ajattelinkin! Eikä ole edes mikään pieni kooltaan, siihen mahtuu kivasti sykkyrälle jalkoineen päivineen. Haluan kotiimme valkoisen ja harmaan rinnalle puuta. Lattian valinnankin tein siltä pohjalta, että voin hankkia erilaisia puukalusteita ilman, että ne on ristiriidassa lattian kuvioinnin tai sävyn kanssa, niin että raikkaus säilyy. Puinen lattia olisi ollut ehkä rajoittavampi, koska pidän aika monesta eri puulajista, kuten tammesta, koivusta, tiikistä ja saarnista, joten niiden sekoittaminen keskenään olisi ollut kaltaiselleni haaste.

Toivottavasti tuo ihanuus kestää hyvin käytössäkin. Ikea osaa yllättää positiivisesti ja siksi uskallan sieltä hankintoja tehdäkin. Joskus boikotoin muutaman vuoden koko yritystä, mutta siinä kohtaa kun muutimme ensimmäistä kertaa omakotitaloon ja kaikenlaista tarvetta alkoi olla, oli pakko myöntyä ja tehdä ostoksia ruotsalaisjätistä. Siinä kai se uusi käännekohta taas tuli ja nyt voin aika helpostikin Ikeasta hankinnat tehdä. Sittenhän sen näkee miten ne tuotteet palvelevat.

09/10/2017
comments 9

Hillittyä ja harkittua sisustamista

Niin on vierähtänyt reilu pari viikkoa uudessa kodissa. Päivät ovat menneet ihmetellessä ja asettuessa, sekä tietysti sisustellessa ja uusia juttuja suunnitellessa. Aika kiva, että satun olemaan parhaillaan äitiyslomalla, eikä minityyppi ole vielä syntynyt, joten aikaa kodin tutustumiseen on ollut kivasti. Mies alkaa olla vaan täynnä mun sisustusintoa, kun olen joka väliin heittämässä mitä mihinkin voisi tulla. Ideoita ja ajatuksia vaan pursuaa, ja tietysti sitä haluaa toiselta puoliskolta mielipiteitä kaikkeen, kun kerran yhteisestä kodista on kyse. Mutta jos hän hehkuttaisi jatkuvalla syötöllä vaikkapa auton vanteista, niin alkais kyllä itseänikin puuduttamaan.

Sisustaminen on itselleni intohimo ja onhan tätä nyt odotettu niin pitkään, että pääsee omaa kotia laittamaan. Vieläkin on hieman epätodellinen fiilis, että tämä on todella meidän koti. Tulee mietittyä, ettei ilman ikäviä kokemuksia oltais ikinä tähän päädytty. Piti näemmä kokea useampi vanha huonokuntoinen asunto, jotta uusi asunto kolahti ja sillä samalla kaikki muukin uusi sai myös hyvin vahvan merkityksen. En osaisi kuvitellakaan enää vanhaa asuntoa, ainakaan tällä hetkellä tai edes lähitulevaisuudessa. Tämä uusi tuntuu niin hyvälle. Kun eteeni osuu asuntoilmoituksia, joissa on vanhoja 70-luvun helmiä, näen nykyään niissä vain suuret riskit ja kasan ongelmia. Upeitahan ne on, ei käy kieltäminen, mutta oma fiilis ja suhtautuminen vanhoihin on todenteolla kääntynyt päälaelleen. Aika monta huonoa kokemusta piti juurta jaksaen käydä läpi, että viimein meni jakeluun. Ei vanhaa asuntoa enää meille.

Joku saattaa ihmetellä sitä, etteikö edes vanha tavara meille kelpaa. No ei, ei kelpaa. Ollaan juuri päästy eroon omasta hometavarasta, joka oli yksi vaikeimpia asioita käydä läpi, joten ei kelpaa muidenkaan vanha käytetty tavara, koska en voi tietää missä ne on ollut (kun ei aina tiedä myyjäkään), joten en ota siinäkään suhteessa enää riskiä. Ei se home välttämättä haise, mutta elimistö kyllä reagoi ja todella herkästi. Mielummin ostan täysin uutta ja maksan siitä enemmän, eikä tarvitse miettiä enää asiaa.

Rahanmenoa on ollut todella paljon ja tulee olemaankin, sitähän tämä vuosi on ollut. Hurjia summia on käsitelty, mutta olen samalla tullut myös entistä tarkemmaksi raha-asioiden kanssa. Hyödynnän alennuksia, jos vain mahdollista. Ja mietin paljon, missä kohtaa pihistän ja missä panostan. Tuota jälkimmäistä olen enemmän toteuttanut, koska joka kerta, kun päätän panostaa, olen valintaani ollut tyytyväisempi kuin pihistäessä. Pohdin kyllä paljon, mitä kannattaa tehdä, että mikä on oikeasti tarve ja hyöty.

Ajatusmalli Less is more kiehtoo aina vaan ja uudestaan. Haluan, että kotimme on hillitty, hallittu ja harkittu. Inhoan suurta tavaramäärää ja nautin siitä, ettei kaapit pursua täynnä turhaa roinaa. On kiva avata kaappi, joka on järjestyksessä ja nähdä sielläkin vain se tarpeellinen. Olen aina ollut luonteeltani karsijatyyppiä ja tuntuu, että menen sitä kohti entistä enemmän. Siksi koitan kartella trendejä, eikä mennä niiden imuun vain sen takia, että se on kuuma juttu just nyt ja pakko hommata itsellekkin. Kyllä ne pienet kauniit esineet ilahduttavat kovasti, mutta koitan silti pitää oman ostokäyttäytymisen aisoissa ja hankkia vain tarpeellista.

Tulen iloiseksi siitä, jos pystyn pidättäytymään ostoksissa ja säästän rahaa. Mutta vielä enemmän iloitsen sitä, jos teen sellaisen hankinnan, josta on sekä toiminnallista hyötyä, että visuaalista iloa. Täytyy olla vain varma omista valinnoista ja harkita rauhassa. Ainahan se ei onnistu, sillä nuo pirun verkkokaupat on ihan liian helppoja! Että kun voi keskellä yötäkin shoppailla. Klik klik ja klik. Sinne meni taas eurot niin että heilahti. Nooh, mutta öisin olen tehnyt myös ne parhaimmat hankinnat, että tokkopa moista murehtimaan. Pitäähän mieleisiä harrastuksia olla ja sitä tämä sisustaminen nimenomaan on.

07/10/2017
comment 0

Uusi arki koitti

Uuden tulokkaan laskettu aika on ylihuomenna ja hetkenä minä hyvänsä alkaa tapahtumaan. Voi miten jännää! Odotan tosi paljon, että pääsee tositoimiin :D Pitäisi kai pakata jonkin sortin sairaalakassi valmiiksi, lähtö voi tulla millon vaan. Pesin vauvalle vaatteet, joten jotain sain sentään tehtyä, mies voi sitten tuoda sairaalaan sellaisia tavaroita mitä tarvitsen. Kroppa on valmistautunut suureen päivään jo pari kuukautta vihlomisilla, kivuilla ja supistuksilla. Nyt ne alkaa olla vaan astetta rankempia. Olen kuitenkin tosi tyytyväinen, ettei lapsi syntynyt ennen aikoja taloprojektin ollessa vielä levällään. Nyt on päästy asettumaan ja kotiutumaan rauhassa, joten ollaan paljon valmiimpia ottamaan uusi tulokas ja uusi arki vastaan.

Tässä sitä on oikein unohtanut, miten maitobaaria saa pitää auki 24/7 eli myös läpi yön. Ollaan saatu nauttia katkeamattomista yöunista jo pitkään, nyt sitten on tiedossa yösyötöt ja valvomiset. En edes muista oliko ne pahoja vai miten se alkuaika meni. Meillähän tuo arki on ollut aina muutenkin hyvin poikkeava, kun ollaan valvottu myöhään ja nukuttu myöhään, herätty ilman herätyskelloa jo vuosia. Miehen työt alkavat vasta iltapäivisin tai iltaisin, ja tämmöiselle yökyöpelille vastaava rytmi on soveltunut oikein hyvin, joten Nuka on viety päiväkotiin vasta iltapäivällä kello 13-14 aikoihin ja haettu illalla kello 21. Täysin eri rytmit tai kellonajat, kuin normi työssäkävijällä.

Luulin, että vasta sitten kun lapsi menee esikouluun tai kouluun, meidän iltapainotteinen rytmi tulee vaihtumaan, mutta lälläslää, sehän tulikin jo nyt! Nimittäin nyt kun olen äitiyslomalla, ei lapsi saakaan enää käydä iltapäiväkodissa subjektiivisen päivähoidon takia (uusi termi minulle). Eipä miehen työajat muutu tuosta huolimatta, mutta lapsi ei voi enää olla iltaisin hoidossa, ainakaan julkisella puolella. Hetken siinä pohdittiin, että mites nyt mennään, mutta sittenhän me vaan vaihdetaan arjen rytmiä toisenlaiseksi. Mennään aikaisemmin nukkumaan ja herätään aikaisemmin. Viedään lapsi aikaisemmin päiväkotiin ja haetaan se aiemmin pois. Tätä uutta rytmiä ollaan eletty nyt pari viikkoa ja melkein olen onnistunut ajoissa nukkumaan, pah. Edelleen kukun yömyöhään ja muutaman kerran olen meinannut unohtaa, että se lapsi pitäisi jo hakea kotiin. Vähän vielä siis hakee.

Olin ihan varma, että uusi rytmi tuntuu pahalta ja vastenmieliseltä, mutta ei! Itseasiassa tosi kiva, että voi aloittaa hommat heti aamupäivästä, eikä tarvitse odotella myöhempään iltapäivään, kun lapsi on poissa jaloista. Ja kun sen hakee kotiin, on vielä valoisaa ja meillä on koko ilta aikaa puuhastella yhdessä jotain. Voimme vaikka käydä syömässä tai ostoksilla, kun paikat ei ole mennyt vielä kiinni. Okei, enhän minä enää töitä juuri tee ja olen suosiolla sanonut ei uusille työprojekteille, mitä nyt pientä hommaa uskallan ottaa vastaan – sillä varauksella, että saatan lähteä kesken kaiken synnyttämään.

Sitten kun vauva on mukana arjessa, voi olla isompi haaste lähtemisten kanssa, nythän tuo napero on hyvinkin oma-aloitteinen pukemisessa, syömisessä ja muissa aamuaskareissa, jos ei ole känkkäränkkä kerinnyt tulla. Nuka käy vielä samassa päiväkodissa, jonne ajaa uuden kodin myötä melkein puoli tuntia yhteen suuntaan, eli matkoihin menee melkein 2 tuntia päivässä. Haetaan toki päiväkotipaikkaa lähempää, jos vaikka ihan kävelymatkan päästä semmoisen saisi.

Uusi koti, uusi rytmi ja uusi arki. Uuden edessä todentotta ollaan ja se tuntuu hyvälle. Niinpä uusi arjen rytmikin on ihan tervetullutta, onpa jatkossa ehkä helpompi sopia ystävien kanssa tapaamisia. Varsinkin, kun lapsia alkaa monella olla ja lapset pääsee leikkimään keskenään muulloinkin kuin viikonloppuisin. Katsotaan sitten, miten uusi tulokas pistää pakkaa sekaisin, vai pistääkö. Sillon kun ensimmäinen lapsi tuli taloon, en kokenut että meidän arki muuttui juurikaan, varsinkaan ensimmäisen puolen vuoden aikana. Nuka oli niin helppo vauva, söi ja nukkui. Oli pääosin tosi tyytyväinen. Pystyin tekemään töitä siinä ohessa aika hyvin. Kahden lapsen kanssa voi olla sitten tosi erilaista, mitä nyt moni on varoitellut. Turha sitä liikaa kannattaa suunnitella tai varsinkaan murehtia, kun ei koskaan voi tietää miten se elämä menee ja mitä vastaan tulee.

06/10/2017
comment 0

Isoveli kun nimen keksi

Ollaan pohdittu uudelle tulokkaalle nimeä jo jonkin aikaa. Tytölle olisi ollut valmiina koko nimi, mutta kun tieto toisesta pojanpallerosta tuli, tiesin että haasteen edessä ollaan. Ihan siitäkin syystä, että kohta mennään kolme vastaan yks eli pojat vastaan mutsi, mutta mikä nimi toiselle pojalle. Eipä ollut ensimmäisenkään kanssa ihan helpoin valinta, mutta nyt kakkosen kohdalla tuli todellinen tenkkapoo.

Nimi pitää rekisteröidä viimeistään kahden kuukauden päästä syntymästä ja laskettuun aikaan on enää 3 päivää. Siis mitä ihmettä, ei enää edes viikkoa! Aika menee todella nopeasti, joten se nimi olisi ihan hyvä jo pian olla, ettei se sitten ole paniikissa valittuna joku Pertti Ponteva. Tahtoisimme hänelle kolme nimeä, kuten isoveljelläkin on, kivasti yhteen sointuvat nimet. Haluan, että etunimi on erikoinen, mutta helppo sanoa ja kirjoittaa.

Olen ehdottanut miehelle useampaa nimeä ja myös toisin päin, mutta nikottelua on ollut puolin ja toisin. Aina joku ulkopuolinen henkilö on tullut liian vahvasti mieleen tai muuten vain ei tunnu luontevalta. Kyselin Nukaltakin, että mitä hän tykkää tästä tai tuosta nimestä, ja aina vastaus on ollut ei. Joko nimi on ollut liian tyttömäinen tai jonkun päiväkodin kaverin nimi. Mitä se 3,5-vuotias mistään nimistä voi mitään tietää, saatoin hetken ajatella. No enpä ajattele enää!

Kysäsin sitten Nukalta, että mikä voisi olla pikkuveljen nimi. Hän pohti hetken ja sanoi yhden nimen ääneen. En ollut koskaan kuullutkaan tuota nimeä ja vielä varmistin mitä hän sanoi, ettei vain tarkoittanut jotain muuta. Eipä tarkoittanut ja sanoi sitten uudelleen nimen hyvin itsevarmasti. Nimi kuulosti tosi kivalle ja katsoin nimirekisteristä mahtaako sitä edes siellä olla ja sehän oli! Nimeä on rekisteröitynä alle 50, eli juuri niin erikoinen kuin toivoinkin. Soitin heti miehelle ja kerroin minkä nimen Nuka oli keksinyt. Mies ihastui myös siihen samantien, joten päätös nimestä tehtiin siltä seisomalta.

Miten kiva juttu, että isoveli keksi pikkuveljelleen nimen! Jotenkin tosi hienoa ja merkittävää. Toinen nimikin tuli sitten aika pian, mutta kolmas on vielä työn alla. Noh, eiköhän sekin tässä keksitä. Toisten nimien ei tarvitse olla niin erikoisia, mutta kunhan tuntuu hyvältä ja sointuu keskenään. Nimiäisissä sitten paljastetaan minkä nimen pienokainen sai ♥