Uuden tulokkaan laskettu aika on ylihuomenna ja hetkenä minä hyvänsä alkaa tapahtumaan. Voi miten jännää! Odotan tosi paljon, että pääsee tositoimiin :D Pitäisi kai pakata jonkin sortin sairaalakassi valmiiksi, lähtö voi tulla millon vaan. Pesin vauvalle vaatteet, joten jotain sain sentään tehtyä, mies voi sitten tuoda sairaalaan sellaisia tavaroita mitä tarvitsen. Kroppa on valmistautunut suureen päivään jo pari kuukautta vihlomisilla, kivuilla ja supistuksilla. Nyt ne alkaa olla vaan astetta rankempia. Olen kuitenkin tosi tyytyväinen, ettei lapsi syntynyt ennen aikoja taloprojektin ollessa vielä levällään. Nyt on päästy asettumaan ja kotiutumaan rauhassa, joten ollaan paljon valmiimpia ottamaan uusi tulokas ja uusi arki vastaan.

Tässä sitä on oikein unohtanut, miten maitobaaria saa pitää auki 24/7 eli myös läpi yön. Ollaan saatu nauttia katkeamattomista yöunista jo pitkään, nyt sitten on tiedossa yösyötöt ja valvomiset. En edes muista oliko ne pahoja vai miten se alkuaika meni. Meillähän tuo arki on ollut aina muutenkin hyvin poikkeava, kun ollaan valvottu myöhään ja nukuttu myöhään, herätty ilman herätyskelloa jo vuosia. Miehen työt alkavat vasta iltapäivisin tai iltaisin, ja tämmöiselle yökyöpelille vastaava rytmi on soveltunut oikein hyvin, joten Nuka on viety päiväkotiin vasta iltapäivällä kello 13-14 aikoihin ja haettu illalla kello 21. Täysin eri rytmit tai kellonajat, kuin normi työssäkävijällä.

Luulin, että vasta sitten kun lapsi menee esikouluun tai kouluun, meidän iltapainotteinen rytmi tulee vaihtumaan, mutta lälläslää, sehän tulikin jo nyt! Nimittäin nyt kun olen äitiyslomalla, ei lapsi saakaan enää käydä iltapäiväkodissa subjektiivisen päivähoidon takia (uusi termi minulle). Eipä miehen työajat muutu tuosta huolimatta, mutta lapsi ei voi enää olla iltaisin hoidossa, ainakaan julkisella puolella. Hetken siinä pohdittiin, että mites nyt mennään, mutta sittenhän me vaan vaihdetaan arjen rytmiä toisenlaiseksi. Mennään aikaisemmin nukkumaan ja herätään aikaisemmin. Viedään lapsi aikaisemmin päiväkotiin ja haetaan se aiemmin pois. Tätä uutta rytmiä ollaan eletty nyt pari viikkoa ja melkein olen onnistunut ajoissa nukkumaan, pah. Edelleen kukun yömyöhään ja muutaman kerran olen meinannut unohtaa, että se lapsi pitäisi jo hakea kotiin. Vähän vielä siis hakee.

Olin ihan varma, että uusi rytmi tuntuu pahalta ja vastenmieliseltä, mutta ei! Itseasiassa tosi kiva, että voi aloittaa hommat heti aamupäivästä, eikä tarvitse odotella myöhempään iltapäivään, kun lapsi on poissa jaloista. Ja kun sen hakee kotiin, on vielä valoisaa ja meillä on koko ilta aikaa puuhastella yhdessä jotain. Voimme vaikka käydä syömässä tai ostoksilla, kun paikat ei ole mennyt vielä kiinni. Okei, enhän minä enää töitä juuri tee ja olen suosiolla sanonut ei uusille työprojekteille, mitä nyt pientä hommaa uskallan ottaa vastaan – sillä varauksella, että saatan lähteä kesken kaiken synnyttämään.

Sitten kun vauva on mukana arjessa, voi olla isompi haaste lähtemisten kanssa, nythän tuo napero on hyvinkin oma-aloitteinen pukemisessa, syömisessä ja muissa aamuaskareissa, jos ei ole känkkäränkkä kerinnyt tulla. Nuka käy vielä samassa päiväkodissa, jonne ajaa uuden kodin myötä melkein puoli tuntia yhteen suuntaan, eli matkoihin menee melkein 2 tuntia päivässä. Haetaan toki päiväkotipaikkaa lähempää, jos vaikka ihan kävelymatkan päästä semmoisen saisi.

Uusi koti, uusi rytmi ja uusi arki. Uuden edessä todentotta ollaan ja se tuntuu hyvälle. Niinpä uusi arjen rytmikin on ihan tervetullutta, onpa jatkossa ehkä helpompi sopia ystävien kanssa tapaamisia. Varsinkin, kun lapsia alkaa monella olla ja lapset pääsee leikkimään keskenään muulloinkin kuin viikonloppuisin. Katsotaan sitten, miten uusi tulokas pistää pakkaa sekaisin, vai pistääkö. Sillon kun ensimmäinen lapsi tuli taloon, en kokenut että meidän arki muuttui juurikaan, varsinkaan ensimmäisen puolen vuoden aikana. Nuka oli niin helppo vauva, söi ja nukkui. Oli pääosin tosi tyytyväinen. Pystyin tekemään töitä siinä ohessa aika hyvin. Kahden lapsen kanssa voi olla sitten tosi erilaista, mitä nyt moni on varoitellut. Turha sitä liikaa kannattaa suunnitella tai varsinkaan murehtia, kun ei koskaan voi tietää miten se elämä menee ja mitä vastaan tulee.