01/06/2018
comments 13

Kokemus betonilattiasta

Lattiastamme kysellään usein ja koska asiaa ei ihan parilla lauseella pysty avaamaan, on parempi kirjoittaa aiheesta oma postaus. Olen ollut pääosin tyytyväinen betonilattiaamme, mutta epäonneksemme sen kanssa on ollut myös ongelmia, joten tässä nyt sitten tulee lattian hyvät sekä huonot puolet.

Lattia on Designbetonin Elämyslattia+, josta käytetään myös nimeä mikrosementti. Betonipinnoite on muutaman millin paksuinen ja siitä on saatavilla paljon eri värisävyjä. Lattia tehdään täysin käsityönä, joten jälki on aina tekijänsä näköinen. Ennen työn aloittamista lattiantekijä käväisi paikan päällä katsomassa tilat ja arvioimassa projektin etenemistä.

Halusin listattomat tilat, joten ennen lattiatyön aloittamista seinien sekä lattioiden väliset raot paikattiin umpeen tasoittamalla, hiomalla sekä maalaamalla. Tilasin tasoitustyön ulkopuoliselta tekijältä, jotta jälki olisi mahdollisimman siisti. Kävimme lattiantekijän kanssa listattomuutta läpi useasti sähköpostitse sekä myös paikan päällä, ja heidän suosituksesta tasoitustyö oli järkevämpää tehdä ennen lattian tekoa. Enpä mitenkään voinut arvata, että tuo järjestys olisi täysin väärä.

Ennen mikrosementin levittämistä lattiantekijä hioi raakabetonin timanttilaikalla, jotta pohja on tasainen. Tässä kävi sitten niin, että jokainen seinä, joka oli juuri paikattu umpeen ja maalattu, rikkoutui uudelleen hiomisesta. Eli viikon työ ja puolitoista tonnia meni täysin hukkaan. Olin tapahtuneen suhteen yllättävän rauhallinen, enkä nähnyt asiaa suurena katastrofina, vaikka tietysti moinen harmitti. Lattiantekijä laittoi rikkoutuneisiin seiniin päällemaalattavaa akryylia, joka siisti ilmettä jonkin verran, mutta paikkasin ja maalasin seinät vielä uudelleen. Olen korjannut tähän mennessä yleiset tilat eli keittiön, olohuoneen sekä käytävien seinät, vielä on kaikki makuuhuoneet korjaamatta. Hidasta ja pikkutarkkaa puuhaa, mutta lopputulos on kuitenkin erittäin hyvä.

Lattian värisävy on hopea, levitystekniikka vivahteikas ja se on suojattu mattalakalla. Tekemäni valinnat ovat olleet todella mieleiset, lattia näyttää ja tuntuu paljon paremmalta mitä osasin kuvitellakaan! Sävy on ihana vaalea harmaa, eikä se ole ollenkaan kylmänoloinen, vaan taittaa tosi nätisti eri valaistuksissa. Vivahteikas ja mattainen ilme miellyttää älyttömän paljon. Meillä on jokaisessa tilassa lattialämmitys ja talvisaikaan lattia on ihanan lämmin jalkojen alla, kun taas näin kesäisin viileä.

Imuroin päivittäin, koska lika näkyy lattiassa melko hyvin. Olen pessyt lattian vain yhden kerran kunnolla, paikallisesti tulee pyyhkäistyä silloin tällöin ja lika irtoaa hyvin helposti. Lattia on kestänyt erityisen hyvin painavien huonekalujen siirtelyä, eikä niistä ole jäänyt mitään jälkeä. Lattiaan on kolissut pikkuautoja ja ties mitä, joten jonkin verran pientä kolhua on tullut, mutta ne ei ole haitanneet yhtään. Päänvaivaa sekä valtavaa ärsytystä onkin tullut aika yllättävästä asiasta ja sen ratkaiseminen on paljon isompi ja kalliimpi homma, mitä kuvittelinkaan.

Olimme asuneet kodissamme vasta reilun kuukauden, kun meille tuli ystäväperhe kylään. Perheessä oli vanhempia lapsia, jotka sitten lähtivät ajamaan taaperoille tarkoitetulla potkuautolla. Mukana heilui myös meidän lapsi, joka taisi työntää autoa. Olen kieltänyt isompia lapsia käyttämästä tuota potkuautoa, kun se ei välttämättä kestä painoa. Kerkesin näkemään tilanteen, ennen kuin otin auton pois. Siinä samalla huomasin, että lattiaamme oli tullut metrin mittainen jälki potkuauton kumisesta renkaasta – tietysti näkyvälle paikalle keskelle asuntoa.

Luulin, että jälki on helposti korjattavissa. Miten väärässä olinkaan! Kyseistä jälkeä ei voi paikallisesti korjata, vaan koko lattia eli 100 m2 pitää hioa ja lakata uudelleen. Eli toisin sanoen se tarkoittaa sitä, että kaikki huonekalut pitää siirtää asunnosta pois ja meidän pitäisi asua muualla vähintään viikko.

Olen yrittänyt korjata jälkeä kaikella mahdollisella tavalla; vahata, hioa, pestä, lakata ja ties mitä. Lattian tekijäkin kävi toteamassa, ettei tuolle voi oikein mitään tehdä, vaan lattia pitäisi hioa kokonaan uusiksi. Jos olisin tiennyt, ettei lattiaa voi paikallisesti korjata, olisinko valinnut tämän? Vaikea vastata, koska muutenhan olen ollut lattiaan todella tyytyväinen. Sinänsä älytöntä, ettei mikään painava huonekalu ole tehnyt lattiaan pienintäkään jälkeä, mutta lasten potkuauto teki. Eipä ole enää meillä potkuautoa.

Olen koittanut tottua tuohon jälkeen. Ajattelin, että aika tekee tehtävänsä ja tuleehan niitä jälkiä varmasti vielä jatkossakin. Nyt on eletty reilut puoli vuotta jäljen kanssa, mutta edelleen se ärsyttää. Se on ihan keskellä asuntoa ja sellaisessa kohtaa, ettei sitä peitä matolla tai millään muullakaan. Päältäpäin katsottuna iltavalaisutuksessa se ei juurikaan näy, mutta päiväsaikaan eri suunnilta katsottuna se osuu todella herkästi silmään. Se on häirinnyt juuri niin kauan kun se on siinä ollut. Eli vaihtoehtona on hioa ja lakata koko lattia uudelleen. Korjauskustannukset ovat monta tonnia, johon kuuluu lattian hiominen, lakkaus, tavaroiden siirto, kontin vuokra ja väliaikaismajoituksen vuokra. Astetta kalliimpi jälki, sanoisinko.

Positiivista tässä on se, että vakuutusyhtiö lupasi maksaa kustannukset, mutta se aika ja vaiva mitä korjauksesta koituu, tuntuu jotenkin todella raskaalta. Ja yksi asia, joka vaivaa jo nyt, on se, että jos ja kun lattia hiotaan, rikkoutuuko kaikki seinät hiomisesta taas uudelleen? “Todennäköisesti joo”, arvioi lattiantekijä, vaikka kevyemmällä hiomakoneella työ tehdäänkin. Enpä tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Jotta saan mielenrauhan lattian kanssa, se hiotaan. En ole pistänyt hommaa vielä eteenpäin, se kun on sen verran iso projekti, pitää järjestää monta asiaa ennen korjaustyön aloittamista.

Suosittelenko betonilattiaa tai ottaisinko sen meille uudestaan? Vastaus on kyllä ja ei. Tykkään lattiasta kaikin puolin ihan älyttömästi ja rakastan listattomuutta, mutta kyllähän tuon jäljen takia on fiilikset hieman vaihdelleet. Olisi ollut kiva tietää ennakkoon, ettei lattiaa voi paikallisesti korjata, vaikka kuulemma jonkinlaisia pintanaarmuja vahalla saakin pois. Niitä kolhuja, naarmuja ja jälkiä tulee, se on vaan elämää, tiedän. Usein vertaakin moisia mielipahoja isompiin asioihin, jotta saa vähän perspektiiviä ja se helpottaa. Kun lattiaa lähdetään korjaamaan, toivon että homma hoituisi mahdollisimman mutkattomasti.

25/05/2018
comments 2

IKEA kesäilta merellisessä miljöössä

Pääsin eilen viettämään aurinkoista kesäiltaa Ikean järjestämässä tilaisuudessa Katajanokan Allas Sea Poolilla. Keli oli kohdillaan ja paikka mitä mielettömin! Osallistujamäärä oli arvatenkin runsas ja olipa taas mahtavaa nähdä monen monta tuttua saman katon alla ja vaihtaa kuulumisia.

Inspiroivan kesäkeitaan oli sisustanut Pihkala-blogista tuttu Maija Rasila. Rento ja luonnonläheinen sisustus teki vaikutuksen, ja saatoinpa saada pari kivaa ideaa myös meidän terassille! Paljon oli rottinkia, bambua ja puuta, kun taas muovi loisti poissaolollaan. Kuvaaminen jäi vähiin, kun keskityin nauttimaan tunnelmasta ja merellisistä maisemista. Sentään muutama kuva tuli napsaistua.

Laivat lipuivat taustalla, kun Ikean muotoilija Iina Vuorivirta avasi meille suunnittelufilosofiaansa ja kertoi ekologisista materiaaleista, jonka jälkeen Sitran asiantuntija Anu Mänty ja Ikean vastuullisuuspäällikkö Jessica Lehtinen nostivat mielenkiintoisia pointteja vastuullisesta kuluttamisesta sekä kestävämmästä arjesta. Itselläni on vielä paljon tekemistä niiden suhteen, mutta suunta on onneksi oikea.

Tarjoilu oli kevyttä kesäruokaa, mutta niin hyvää, että santsikierroskin oli heitettävä. Viini maistui jotenkin astetta paremmalta, mahtoiko sitten johtua hyvästä seurasta, ympäristöstä vai auringosta, mutta tilaisuuden loputtua oli vielä lasillisen verran jatkettava iltaa – kerrankin kun olin päässyt kotoa pois. Oli kyllä aivan ihana ilta.

09/05/2018
comments 13

Puolivuotisraportti kodistamme

Reilut puoli vuotta on mennyt siitä, kun muutimme nykyiseen kotiimme. Moni kysyy, miten olemme tässä viihtyneet ja on ilo todeta, että erittäin hyvin! Tuntuu, että vieläkin tehdään jonkin sortin tutustumista taloon, paikat muotoutuvat uomiinsa hiljalleen – sisustamalla, järjestämällä ja ihan vaan asumalla.

Paljon on vielä tekemistä sekä sisällä että ulkona, jokainen huone, tila tai alue kaipaa vielä laittamista. Kyllähän sitä haluaisi saada paikat valmiiksi vaikka samantien, mutta kun yksi toteutus maksaa joka kerta tonnin tai pari, mennään sen mukaan mihin milloinkin venytään. Suunnitelmia on tietysti vaikka kuinka paljon, mutta ajan kanssa nekin vielä muotoutuvat. Tavallaan on kai ihan hyväkin, ettei kaikkea voi hankkia tai tehdä heti, koska ratkaisu saattaa olla paljon parempi, kuin alkujaan kaavaili.

Sillon tällöin tulee muisteltua millaisia asuntoja meinasimme ostaa. Useammasta tarjottiin, mutta syystä tai toisesta ne ei koskaan päätyneet meille. Onneksi! Okei, matkan varrella tehtiin kaupat hometalosta, jossa asuttiin vain kuukausi ja jonka mukana meni suurinosa omaisuudestamme, mutta se tapaus on tuonut meille paljon hyvää, kuten nykyisen kotimme. Eihän me tähän oltais koskaan päädytty ilman sitä. Näin ne asiat kuuluikin mennä.

Huvittavaa miettiä mistä kaikki sai alkunsa. Ehdotin projektinnälkäisenä miehelle, että ostetaan remontoitava yksiö tai kaksio ja sitten myydään se. Nopeasti homma paisui ja lähdettiinkin etsimään meille kotia, jossa voisimme itse asua remontin jälkeen, jotta säästäisimme myyntivoittoverot. Laitoimme oman asunnon myyntiin, joka meni viikossa ja sitten alkoi uuden kohteen etsiminen. Tarjouksia jätettiin useammasta, mutta palattiin aina lähtöruutuun. Löydettiin peruskorjausta vailla oleva iso kivitalo, joka paljastui hometaloksi. Siitä alkoi elämämme raskain vuosi.

Lähdimme evakkoon ja jossain kohtaa päätimme vuokrata asunnon tutuiltamme. Kun hometalon kaupanpurku ei onnistunut, laitoimme tontin hometaloineen myyntiin, joka meidän onneksi meni hyvin nopeasti kaupaksi. Pian vuokranantaja halusi laittaa vuokra-asuntomme myyntiin ja aloimme etsiä taas uutta ostettavaa kotia. Monta hyvää löytyi ja tarjouksiakin jätettiin useampi, muttei mikään asunto päätynyt meille.

Asunnon löytäminen alkoi olla jo todella vaikeaa ja jossain kohtaa aloimme harkitsemaan jopa kaupungin vaihtoa. Aloin olla jo ihan väsynyt koko hommaan, mutta viimeisillä voimilla jaksoin vielä käydä katsomassa muutamaa, ja siinä kohtaa tämä nykyinen kotimme tuli vastaan. Päätin siltä seisomalta, että ostamme talon pyyntihinnalla. Olin viimeisimmilläni raskaana ja muuttamaan pääsimme vasta kolmen kuukauden päästä, koska talo valmistuisi silloin. Jouduimme taas etsimään väliaikaista vuokra-asuntoa, eikä siinäkään mennyt ihan kaikki putkeen. Mutta viimein muutimme vastavalmistuneeseen uuteen kotiimme syyskuussa ja täällä ollaan.

Eli joo, on todella ihanaa olla omassa kodissa, joka vieläpä vastasi kaikkia niitä kriteereitä, joita listasin aikoinaan toiveeksi. Mutta vasta ajan kanssa sen huomaa, miten oikeasti kodissa viihtyy. Olen asunut kodeissa, joissa on alkanut hyvin pian ahdistamaan. Ne ovat onneksi olleet vuokrakoteja ja olen päässyt niistä melko nopeasti eroon. Tässä kodissa olen kuulostellut omia tuntemuksia, miltä tämä on tuntunut. Onko tässä hyvä olla? Ahdistaako?

Olen huomannut, että omistusasunnoissa ei ole koskaan ahdistanut, toisin kuin joissakin vuokra-asunnoissa. Omistusasunto tuntuu paljon enemmän omalta – jota se kirjaimellisesti onkin, mutta huomaan, etten ole kertaakaan kaivannut vuokra-asuntojani, vaikka osa niistä onkin aivan ihania olleet, vaan saatan ikävöidä omistusasuntojani todella paljon. Varsinkin sitä ihka ensimmäistä, johon muutin eroni jälkeen. Se oli aivan ihana ja siinä oli älyttömän hyvä tunnelma.

Ajattelin tehdä pienen koosteen, mitkä asiat nykyisessä kodissamme ovat erityisen hyviä ja myös muutamia asioita mitkä on huonompia, koska löytyyhän niitäkin. Tämä ei ole meidän lopullinen koti, vaan yksi steppi seuraavaan. Vaikka jossain kohtaa jatkamme seuraavaan kotiin, koitan ottaa tästä kaiken irti ja tehdä kodistamme mahdollisimman kivan ja toimivan, niin että viihdymme tässä mahdollisimman pitkään.

terassille

Hyviä asioita:

Iso aurinkoinen terassi
Etelään avautuva terassimme on ollut näinä lämpöisinä kevätpäivinä yksi parhaimmista asioista. Aurinko paistaa siihen koko päivän, mutta puut antavat hieman suojaa liialta auringonpaisteelta, samalla myös tuulelta. Terassilla saa olla ihan rauhassa, kun naapureilta ei ole siihen näkymää. Linnunlauluja kuunnellen ja metsäneläimiä seuraten. Ihan parasta. Vietämme terassilla paljon aikaa, vaikkei siellä vielä edes ole terassikalusteita.

Omakotitalo ilman seinänaapureita
Edelleen nostan tämän asian listalle kärkeen, koska nautin misofoonikkona hiljaisuudesta niin paljon. En osaa kuvitellakaan enää muunlaista, kuin omakotitaloasumista. Ja on ihanaa, että on omaa pihaa, jossa saa touhuta ja temmeltää just niinkuin itse haluaa, eikä niin miten taloyhtiö määrää tai joku ulkopuolinen sanelee. Sellaista on koettu ihan tarpeeksi.

Korkeat tilat, isot ikkunat ja jyhkeät seinät
Vino korkea katto on miellyttänyt ihan alusta alkaen, kuten isot ikkunatkin. Tilantuntu on vapauttavaa ja metsäiset näkymät ikkunoista miellyttävät kovasti, kohta vielä enemmän, kun alkaa kunnolla vihertämään. Puoli metriä paksut seinät ovat ihanan jyhkeät ja siitä tykkääkin kivitaloissa, kun kokonaisuus on jämäkkä.

Toimiva keittiö
Olen kertonutkin, että olen tyytyväinen tekemiini keittiön muutoksiin ja kokonaisuudesta tuli tosi toimiva ja ihan miellyttää silmääkin. Kodinkoneet ovat Boschin, hana Niviton, allas Franken ja taso on kvartsia, keittiö on muutoin Kvikin. Yksinkertaisuus, toimivuus ja selkeys auttavat pitämään keittiön pääpiirteittäin siistinnäköisenä.

Raikas sisäilma, puhdas tuoksu
Olen niin tykästynyt raikkaaseen sisäilmaan ja hometalon jälkeen tämä on asia, jota pidän erityisen tärkeänä ja ennenkaikkea turvallisena. Tunkkaisesta sisäilmasta tulee huono olo, enkä muutenkaan tykkää liian voimakkaista hajuista ja tuoksuista, puhtaan raikkaasta mielummin. Tämä on syy, miksi en ole käyttänyt hajuvettäkään enää vuosiin.

Tilava kodinhoitohuone, kylpyhuone ja wc
Nämä tilat ovat ihanan isot, joten potentiaalia piisaa. Kosteat tilat uusitaan jossain kohtaa, toivottavasti piakkoin. Kodinhoitohuone taitaa olla ensimmäisenä listassa, siellä kun tulee vietettyä aikaa todella paljon ja on tärkeää, että se toimii mahdollisimman hyvin ja miellyttää tietysti silmääkin.

Saman elämäntilanteen omaavat naapurit
Vaikka en haluakaan seinänaapureita, olen niin iloinen muuten meidän naapureista! Kaikki lähitalojen naapurit vaikuttavat erittäin mukavilta ja joistakin naapureista on tullut jo hyvin läheisiäkin. Yleensä uusilla asuinalueilla asuu paljon lapsiperheitä ja saman ikäisiä lapsia tuntuu olevan tällä meidän tiellä kymmenittäin. Lapset leikkivät melkein joka päivä yhdessä ja myös me vanhemmat olemme tehneet tuttavuutta, kävin eräs päivä joogaamassa vieressä talossa, kun talon emäntä piti ilmaisen Jin Jooga -näytetunnin! Oli ihan mieletön kokemus.

Hyviä asioita on paljon enemmänkin, nämä tuli nyt ensimmäisenä mieleen. Onhan moni noista noussut aiemminkin esille. Kysäisin mieheltä, mitä asioita hän pitää hyvinä ja hän listasi: lattia, takka, talon pohja, avarat tilat, kivat naapurit, piha ja omakotitalo, ettei ole taloyhtiö.

Ja sitten ne huonot puolet:

Sisäänkäynti ja julkisivu edestäpäin
Talon julkisivu näyttää edestäpäin katsottuna tylsältä ja viimeistelemättömältä. Sisäänkäynniltä on suora näkymä tielle ja se häiritsee, koska haluan privaatimpaa. Kovasti pohdimme miten ilmettä saisi muutettua kivemmaksi, tyylikkäämmäksi ja toimivammaksi, ilman, että pitää räjäyttää koko etuosa uuteen uskoon. Täytyy ehkä harkita arkkitehtia ratkaisemaan ongelma, koska itse en pääse suunnitelmissa eteenpäin. Ihan hyviä ehdotuksia tuolta mieheltäkin on tullut.

Hiekoitettu piha
Pihassa oleva kivituhka on sellaista, että sitä kulkeutuu sisälle valtavat määrät. Ei se oikein tunnu edes kivituhkalta, tai sitten se on laadultaan vaan huonompaa mihin olen tottunut. Suunnitelmissa on tilata hiekka-alueelle asfaltti, koska alkaa todella kyllästyttämään hiekkakasat eteisessä. Naapurissa ollaan ihan samaa mieltä, että asfalttia tilalle. Onneksi tämä ongelma on ratkottavissa, mutta se tietää taas uutta muutaman tonnin menoerää.

Harmaata, harmaata ja harmaata
Talomme julkisivu on kauttaaltaan harmaa. Seinien rappaus, ikkunat, ovet, palotikkaat, katto, syöksytorvet ja autokatos, kaikki harmaita. Tummahkon harmaata, osa sinertävän harmaata. Maalaamme talon rappauksen ja autokatoksen puupaneloinnin mustaksi, mutta muut osat jäävät toistaiseksi tumman harmaaksi mm. ikkunat ja ovet, niitä kun ei oikein voi maalata. Katsotaan miltä musta maali näyttää niiden kanssa, ehkä kokonaisuus mustan ansiosta kuitenkin parantuu. Sisätiloihin oli tulossa myös harmaata, kuten keittiön taso, takka ja lattia, mutta onneksi kerkesin niihin vaikuttamaan.

Kosteiden tilojen ilme
Tämä asia nousikin jo esille, että kodinhoitohuone, kylppäri sekä wc kaipaavat uutta ilmettä. Kun kävin taloa katsomassa ensimmäistä kertaa, oli kosteat tilat keritty kaakeloida valmiiksi. Kyllähän se harmitti, koska valinnat eivät olleet aivan omantyylistä, vaan kiiltävän valkoista kaappia ja kaakelia, harmaata kymppilaattaa, harmaata laminaattitasoa ja harmaata kiviseinää. Sanoinko harmaata? Okei, pahempaakin voisi olla, ei vain omaan makuun istu. Saunan paneloitiin kerkesin vaikuttamaan ja siitä tehtiin alkuperäistä suunnitelmaa huomattavasti pelkistetympi.

Sekametsä ja suo
On ihanaa, että isoista ikkunoistamme näkyy metsää. Vuodenaikojen vaihtumista on ollut mahtavaa seurata, oli sitten luminen maisema, vihertävät puut tai syksyinen väriloisto. Nautin näkymistä ihan älyttömästi, mutta mäntymetsä kallioineen on oma sielunmaisemani ja sellaista haluan vielä omista ikkunoistani ihailla. Mäntymetsä on myös helpompi maasto kulkea, kun se on kuivaa, tuo meidän metsä on osittain aika kostea ja soinen.

Antennipistorasiat
Ja niitähän riittää siellä, täällä ja tuolla. Että jos telkkarin haluaa sinne, tänne ja tonne, tai vaikkapa takan päälle! No en halua, en todellakaan. Ehkä pieni on tämä ongelma, mutta huonosti sijoitut pistorasiat ärsyttävät varsinkin tuossa olohuoneessa. Ovelasti olen piilottanut pistorasioita taulujen tai viherkasvien taakse, mutta olen monet kerrat miettinyt, millä tavoin pääsen niistä eroon muutenkin kuin peitelevyllä. Takan päällä oleva pistorasiasarja (kyllä, siellä todella myös on) sai peitelevyn, joka on vähän parempi. Onneksi olen niin lyhyt, ettei ne osu silmiin usein.

Tässä nyt ne huonot asiat, joista moni on korjattavissa rahalla ja/tai hyvillä suunnitelmilla. Mies mainitsi huonoiksi: liian suojaisa takapiha, sijanti voisi olla parempi ja talo saisi olla kahdessa tasossa. Kuulemma huonoja puolia ei muuten oikein ole. Hän on kyllä kaikenlaiseen mukautuva, itsehän olen välillä vähän turhankin tarkka, mutta minulle asumiseen ja kotiin liittyvät asiat ovat tärkeitä, kun taas vaikkapa auton suhteen en todellakaan. Kunhan väri on kiva ja se liikkuu, muusta viis. Mies on tässä kohtaa ehkä vähän erimieltä.

27/04/2018
comments 11

Uusi sohvapöytä saapui

Kaupallinen yhteistyö / Vepsäläinen

Toiveena on ollut löytää olohuoneeseen uusi sohvapöytä. Olen tykännyt Hakolan Roundista tosi paljon, mutta se on mittasuhteiltaan liian pieni ja sen seurauksena lähdin etsimään uutta pöytää internetin uumenista. Monia ihania vaihtoehtoja tuli eteen, mutta usein oli koko väärä tai jokin muu ei vain kolahtanut täysin. Vaikkei sinänsä sohvapöydän hankkimisella ollut mikään kiire, halusin saada mielenrauhan ja löytää uuden, jotta saisin olohuoneen kokonaisuuden valmiiksi. Aloin pohtimaan myös pöydän teettämistä puusepällä ja alustavia hahmotelmia siitä kerkesinkin jo tehdä.

Käväisin Vepsäläisen nettisivuilla ja esitin toiveeni tällä kertaa automaattiseen chat-vastaajaan, kaikkia tuotteita kun ei ole esillä heidän sivuillaan. Piakkoin minulle jo soitettiin takaisin ja sain heti hyviä ehdotuksia mahdollisesta sohvapöydästä, joista kolmas tuntui vastaavan kriteereihin ihan täydellisesti! Lähdin samana iltana pyörähtämään Vepsäläisen päämyymälässä, jossa kyseisestä pöydästä olisi mallit nähtävillä.

Pöytä oli Interfacen Rondo, jota löytyy monessa eri koossa ja materiaalissa. Myymälässä oli muutamia mallikappaleita esillä, joista otin yhden mukaan nähdäkseni miten mittasuhteet toimivat. Kotiin päästyäni varmistuin, että sehän sopi meille just eikä melkein ja tilaukseen lähti mustaksi petsattu saarnipöytä mustilla metallijaloilla. Olin tyytyväinen, että melko vaivattomasti pöytä sitten löytyikin. Tilausajan kerrottiin olevan 5 viikkoa, joka ei edes tuntunut kovinkaan pahalta, olisihan meillä edellinen Hakolan sohvapöytä sen aikaa käytössä.

Meni vain viikko, kun sain tiedon, että pöytä oli jo saapunut! Riensin nopeasti sen hakemaan ja kotona huomasin pöydän kannen olevan hyvin erilainen mitä myymälässä ollut malli oli. Kannen piti olla mustaksi petsattu ja mattapintaisen pehmeä, jossa puun syyt näkyvät nätisti. Kansi olikin kiiltävä ja aika paksusti lakattu päällä, eikä puunsyyt oikein näkyneet. Ilmoitin, ettei pöytälevy ollut sellainen kuin tilasin. Asiaa lähdettiin selvittämään ja sain tiedon, että pöydän valmistaja oli juuri vaihtunut ja tämän takia pöydän käsittely on erilainen, mutta lupasivat toimittaa minulle uuden.

Meni 5 viikkoa, kun uusi pöytälevy saapui. Minulla oli vanha pöytälevy vielä paketissa kotona ja mies kävi sen sitten vaihtamassa uuteen. Toiveikkaana avasin paketin, mutta pöytälevy ei ollut tälläkään kertaa aivan sellainen kuin piti. Lakkaus oli jätetty kevyemmäksi ja pinta näytti paremmalta, kun puun syyt näkyivät, mutta kansi oli edelleen erilainen, kuin myymälässä ollut versio oli. Tykästyin niin kovasti siihen pehmeään mattapintaiseen, aivan kuten meidän ruokapöytäkin on ja sitä samaa linjaa olisin halunnut jatkaa sohvapöydässäkin. Esitin vielä toivomuksen, pystyisikö yritys mitenkään valmistamaan sellaista pöytälevyä, kuin aiemman valmistajan versiot ovat olleet, muttei onnistunut.

Olisin voinut tietysti purkaa kaupan, mutta ihan hyvältä se näytti, joten päätin pitää pöydän, vaikka hetken totuttelua vaatikin. Pöytä on kuitenkin mittasuhteiltaan ja muotoilultaan sellainen, kuin toivoinkin. Paljon samaa henkeä kuin Hakolan pöydässä, mutta simppelimpi. Se on myös tosi jämäkkä, eikä ihan pienestä heilahda, jos laittaa jalat sen päälle tai istahtaa. Voihan tuon pinnan käsitellä myöhemmin uudelleen, jos siltä tuntuu, mutta ehkäpä se menee tuollaisenakin ihan hyvin. Sitäpaitsi paksuhko lakkapinta saattaa olla näin lapsiperheessä ihan passeli, että kestää sitten kovempiakin leikkejä.

Miltäs uusi sohvapöytä teidän mielestä vaikuttaa?

26/04/2018
comments 4

Arjen luksusta

Blogi on päivittynyt viime aikoina hyvin verkkaisesti, mutta kuten viime postauksessa avauduinkin, ei omaa aikaa meinaa tällä hetkellä oikein olla. Aika menee pitkälti poikien kanssa touhuamiseen ja kotihommiin, mutta välillä otan oman hetken, suljen työhuoneen oven ja koitan sukeltaa parhaani mukaan omaan blogikuplaan. Eipä mene kauaa, kun ovi aukeaa ja äitiä kaivataan milloin mihinkin. Valmista postausta ei ihan yhden vuorokauden aikana tehdä, mutta sillä tahdilla mennään nyt, kuin mahdollista on. Perhe-elämä on luonnollisesti ykkösenä ja sitten tulee muut asiat.

Mielessä pyörii monen monta aihetta ja asiaa, joista haluaisin kirjoittaa. Tähän väliin ajattelin vastata sisustusbloggaajien huhtikuun haasteeseen, jonka heitti At Home -blogin Jaana:

“Sisustusblogien kevyeen kuvavirtaan on helppo uppoutua ja monesti lukijoita kiehtookin blogeista saatavat vinkit. Viime kuukauden arkiteeman inspiroimana, haastan bloggaajat kertomaan mitkä asiat tekevät heidän arjestaan ylellistä. Sillä kauniit kuvat eivät ole pelkkää kulissia vaan myös osa oikeaa elämää. Uskon, että joukolta sisustus- ja lifestylebloggaajia irtoaa parhaat vinkit arkisen elämän kohentamiseen pienillä iloa ja onnea tuovilla asioilla.”

 

Mikä onkaan arjessani ylellistä? On muuten jännä huomata, miten elämäntilanteen muuttuessa myös ylellisenä pitämäni asiat muuttuvat. Kahden pienen lapsen taloudessa kädet ovat koko ajan täynnä ja kyllä arjen ylellisyyttä on tällä hetkellä ehdottomasti oma aika.

Ennen parisuhdetta (tai lapsia) oli omaa aikaa paljonkin. Vaikka olin yksin, en kokenut oloani koskaan yksinäiseksi. Tykkäsin puuhastella asioita omissa oloissani. Kävin yksin ulkona, urheilemassa, ravintoloissa ja reissuissa. Nautin siitä, ettei kukaan aikatauluttanut menemisiäni, vaan menin mihin huvitti ja milloin huvitti. Vietin jopa monet juhlapyhät yksin kotona. Kun muut hakivat juhannusjuomat, minä hain juhannusmaalit. Olin paljon mielummin kotona maalitela kädessä, kuin bilettämässä. Toki sitä tuli myös juhlittua, mutta omat pikku projektit veivät usein voiton. Eikä tämä asia ole sinänsä muuttunut mihinkään, edelleen nautin yksinolosta ja siksi lasken sen ylellisyydeksi, koska sitä tapahtuu nyt niin harvoin.

Ja sitten ihan konkreettinen asia on sauna ja olut. Ai että! Siis se fiilis, kun istahtaa saunan lauteille, nakkaa kiukaaseen kuumat löylyt ja korkkaa kylmän oluen. Todella rentouttava hetki ja miten se olut maistuukin niin taivaalliselle?! Siis jos tämä momentti tapahtuu pyhässä yksinäisyydessä, täydessä hiljaisuudessa ja ilman kiirettä. Mielelläni saunon isännän kanssa kahdestaan ja vaihdan siinä samalla kuulumisia, mutta varmempaa on jättää mies siksi aikaa lasten kanssa, jotta saan sen oluen kylmänä ja saunan kuumana.

Nyt kun aurinko on alkanut ihanasti lämmittämään, on aamukahvi terassilla ehkä paras aloitus päivään. Siinä linnunlauluja kuunnellessa, raikasta ulkoilmaa hengittäessä ja tuore kahvi kädessä kelpaa olla. Kesää kohti mennään ja tällaisia hetkiä on varmasti vielä monta edessä.

Ylelliseksi listaan vielä kasvohoidon, hieronnan, kampaajalla käynnin sekä ravintolaillallisen, jotka ovat todellista arjen luksusta. Aiemmin tuli käytyä ravintolassa joka viikko monta kertaa, hieronnassa joka kuukausi ja kauneushoidoissa myös melko usein. Kampaajalla olen pyrkinyt käymään edelleen kolmen kuukauden välein ja siitä koitan pitää kiinni. Nuo ovat kehon ja mielen huoltoa, joita toivon mukaan pääsen toteuttamaan pian enemmänkin – aina ajan ja rahan niin salliessa.

Sain muuten kokea aivan ihanan ylellisen hetken viime viikolla! Eräs tuttavani oli lukenut edellisen postauksen ja sen seurauksena ehdotti, voisiko hänen siskonsa tulla antamaan hieronnan! No todellakin voi! Hän jopa tarjoutui hoitamaan vauvaa sen aikaa, jotta minä saisin oman hetken ja nauttia hieronnasta rauhassa. Tällä ihanalla henkilöllä, Annilla, on oma stailausyritys Instyleout, jonka palveluksia haluan vielä jonain päivänä ehdottomasti käyttää. Olen niin usein haaveillut siitä, että joku meikkaa, laittaa hiukset ja vieläpä stailaa vaatteet päälleni.

Meni pari päivää, kun hierontaa opiskeleva Sanni saapui meille. Hierontapöytä levitettiin tv-tilaan, jossa sain ihanan ja rentouttavan 90 minuutin hieronnan edulliseen hintaan. Vauva nukkui sen aikaa terassilla ja mies oli vielä kotona, jotta sain nauttia rauhassa osaavista käsistä. Miten näppärää, ettei tarvinnut lähteä ajelemaan kauemmaksi hierontaan, sumplia aikatauluja sekä vauvan syöttämisiä, vaan sain tuon ajan hyödynnettyä kotona. Olihan se aika luksusta ja aion jatkossakin tilata Sannin meille.

Tässäpä näitä, oikeastaan aika tavallisia asioita, jotka ovat luksusta arjessani juuri nyt. Voisihan listaa jatkaa vaikka kuinka paljon, mutta nämä tuli ensimmäisenä mieleen. Ehkä juuri sellaisia asioita pitää ylellisenä, mistä harvemmin pääsee nauttimaan.