Reilut puoli vuotta on mennyt siitä, kun muutimme nykyiseen kotiimme. Moni kysyy, miten olemme tässä viihtyneet ja on ilo todeta, että erittäin hyvin! Tuntuu, että vieläkin tehdään jonkin sortin tutustumista taloon, paikat muotoutuvat uomiinsa hiljalleen – sisustamalla, järjestämällä ja ihan vaan asumalla.

Paljon on vielä tekemistä sekä sisällä että ulkona, jokainen huone, tila tai alue kaipaa vielä laittamista. Kyllähän sitä haluaisi saada paikat valmiiksi vaikka samantien, mutta kun yksi toteutus maksaa joka kerta tonnin tai pari, mennään sen mukaan mihin milloinkin venytään. Suunnitelmia on tietysti vaikka kuinka paljon, mutta ajan kanssa nekin vielä muotoutuvat. Tavallaan on kai ihan hyväkin, ettei kaikkea voi hankkia tai tehdä heti, koska ratkaisu saattaa olla paljon parempi, kuin alkujaan kaavaili.

Sillon tällöin tulee muisteltua millaisia asuntoja meinasimme ostaa. Useammasta tarjottiin, mutta syystä tai toisesta ne ei koskaan päätyneet meille. Onneksi! Okei, matkan varrella tehtiin kaupat hometalosta, jossa asuttiin vain kuukausi ja jonka mukana meni suurinosa omaisuudestamme, mutta se tapaus on tuonut meille paljon hyvää, kuten nykyisen kotimme. Eihän me tähän oltais koskaan päädytty ilman sitä. Näin ne asiat kuuluikin mennä.

Huvittavaa miettiä mistä kaikki sai alkunsa. Ehdotin projektinnälkäisenä miehelle, että ostetaan remontoitava yksiö tai kaksio ja sitten myydään se. Nopeasti homma paisui ja lähdettiinkin etsimään meille kotia, jossa voisimme itse asua remontin jälkeen, jotta säästäisimme myyntivoittoverot. Laitoimme oman asunnon myyntiin, joka meni viikossa ja sitten alkoi uuden kohteen etsiminen. Tarjouksia jätettiin useammasta, mutta palattiin aina lähtöruutuun. Löydettiin peruskorjausta vailla oleva iso kivitalo, joka paljastui hometaloksi. Siitä alkoi elämämme raskain vuosi.

Lähdimme evakkoon ja jossain kohtaa päätimme vuokrata asunnon tutuiltamme. Kun hometalon kaupanpurku ei onnistunut, laitoimme tontin hometaloineen myyntiin, joka meidän onneksi meni hyvin nopeasti kaupaksi. Pian vuokranantaja halusi laittaa vuokra-asuntomme myyntiin ja aloimme etsiä taas uutta ostettavaa kotia. Monta hyvää löytyi ja tarjouksiakin jätettiin useampi, muttei mikään asunto päätynyt meille.

Asunnon löytäminen alkoi olla jo todella vaikeaa ja jossain kohtaa aloimme harkitsemaan jopa kaupungin vaihtoa. Aloin olla jo ihan väsynyt koko hommaan, mutta viimeisillä voimilla jaksoin vielä käydä katsomassa muutamaa, ja siinä kohtaa tämä nykyinen kotimme tuli vastaan. Päätin siltä seisomalta, että ostamme talon pyyntihinnalla. Olin viimeisimmilläni raskaana ja muuttamaan pääsimme vasta kolmen kuukauden päästä, koska talo valmistuisi silloin. Jouduimme taas etsimään väliaikaista vuokra-asuntoa, eikä siinäkään mennyt ihan kaikki putkeen. Mutta viimein muutimme vastavalmistuneeseen uuteen kotiimme syyskuussa ja täällä ollaan.

Eli joo, on todella ihanaa olla omassa kodissa, joka vieläpä vastasi kaikkia niitä kriteereitä, joita listasin aikoinaan toiveeksi. Mutta vasta ajan kanssa sen huomaa, miten oikeasti kodissa viihtyy. Olen asunut kodeissa, joissa on alkanut hyvin pian ahdistamaan. Ne ovat onneksi olleet vuokrakoteja ja olen päässyt niistä melko nopeasti eroon. Tässä kodissa olen kuulostellut omia tuntemuksia, miltä tämä on tuntunut. Onko tässä hyvä olla? Ahdistaako?

Olen huomannut, että omistusasunnoissa ei ole koskaan ahdistanut, toisin kuin joissakin vuokra-asunnoissa. Omistusasunto tuntuu paljon enemmän omalta – jota se kirjaimellisesti onkin, mutta huomaan, etten ole kertaakaan kaivannut vuokra-asuntojani, vaikka osa niistä onkin aivan ihania olleet, vaan saatan ikävöidä omistusasuntojani todella paljon. Varsinkin sitä ihka ensimmäistä, johon muutin eroni jälkeen. Se oli aivan ihana ja siinä oli älyttömän hyvä tunnelma.

Ajattelin tehdä pienen koosteen, mitkä asiat nykyisessä kodissamme ovat erityisen hyviä ja myös muutamia asioita mitkä on huonompia, koska löytyyhän niitäkin. Tämä ei ole meidän lopullinen koti, vaan yksi steppi seuraavaan. Vaikka jossain kohtaa jatkamme seuraavaan kotiin, koitan ottaa tästä kaiken irti ja tehdä kodistamme mahdollisimman kivan ja toimivan, niin että viihdymme tässä mahdollisimman pitkään.

Hyviä asioita:

Iso aurinkoinen terassi
Etelään avautuva terassimme on ollut näinä lämpöisinä kevätpäivinä yksi parhaimmista asioista. Aurinko paistaa siihen koko päivän, mutta puut antavat hieman suojaa liialta auringonpaisteelta, samalla myös tuulelta. Terassilla saa olla ihan rauhassa, kun naapureilta ei ole siihen näkymää. Linnunlauluja kuunnellen ja metsäneläimiä seuraten. Ihan parasta. Vietämme terassilla paljon aikaa, vaikkei siellä vielä edes ole terassikalusteita.

Omakotitalo ilman seinänaapureita
Edelleen nostan tämän asian listalle kärkeen, koska nautin misofoonikkona hiljaisuudesta niin paljon. En osaa kuvitellakaan enää muunlaista, kuin omakotitaloasumista. Ja on ihanaa, että on omaa pihaa, jossa saa touhuta ja temmeltää just niinkuin itse haluaa, eikä niin miten taloyhtiö määrää tai joku ulkopuolinen sanelee. Sellaista on koettu ihan tarpeeksi.

Korkeat tilat, isot ikkunat ja jyhkeät seinät
Vino korkea katto on miellyttänyt ihan alusta alkaen, kuten isot ikkunatkin. Tilantuntu on vapauttavaa ja metsäiset näkymät ikkunoista miellyttävät kovasti, kohta vielä enemmän, kun alkaa kunnolla vihertämään. Puoli metriä paksut seinät ovat ihanan jyhkeät ja siitä tykkääkin kivitaloissa, kun kokonaisuus on jämäkkä.

Toimiva keittiö
Olen kertonutkin, että olen tyytyväinen tekemiini keittiön muutoksiin ja kokonaisuudesta tuli tosi toimiva ja ihan miellyttää silmääkin. Kodinkoneet ovat Boschin, hana Niviton, allas Franken ja taso on kvartsia, keittiö on muutoin Kvikin. Yksinkertaisuus, toimivuus ja selkeys auttavat pitämään keittiön pääpiirteittäin siistinnäköisenä.

Raikas sisäilma, puhdas tuoksu
Olen niin tykästynyt raikkaaseen sisäilmaan ja hometalon jälkeen tämä on asia, jota pidän erityisen tärkeänä ja ennenkaikkea turvallisena. Tunkkaisesta sisäilmasta tulee huono olo, enkä muutenkaan tykkää liian voimakkaista hajuista ja tuoksuista, puhtaan raikkaasta mielummin. Tämä on syy, miksi en ole käyttänyt hajuvettäkään enää vuosiin.

Tilava kodinhoitohuone, kylpyhuone ja wc
Nämä tilat ovat ihanan isot, joten potentiaalia piisaa. Kosteat tilat uusitaan jossain kohtaa, toivottavasti piakkoin. Kodinhoitohuone taitaa olla ensimmäisenä listassa, siellä kun tulee vietettyä aikaa todella paljon ja on tärkeää, että se toimii mahdollisimman hyvin ja miellyttää tietysti silmääkin.

Saman elämäntilanteen omaavat naapurit
Vaikka en haluakaan seinänaapureita, olen niin iloinen muuten meidän naapureista! Kaikki lähitalojen naapurit vaikuttavat erittäin mukavilta ja joistakin naapureista on tullut jo hyvin läheisiäkin. Yleensä uusilla asuinalueilla asuu paljon lapsiperheitä ja saman ikäisiä lapsia tuntuu olevan tällä meidän tiellä kymmenittäin. Lapset leikkivät melkein joka päivä yhdessä ja myös me vanhemmat olemme tehneet tuttavuutta, kävin eräs päivä joogaamassa vieressä talossa, kun talon emäntä piti ilmaisen Jin Jooga -näytetunnin! Oli ihan mieletön kokemus.

Hyviä asioita on paljon enemmänkin, nämä tuli nyt ensimmäisenä mieleen. Onhan moni noista noussut aiemminkin esille. Kysäisin mieheltä, mitä asioita hän pitää hyvinä ja hän listasi: lattia, takka, talon pohja, avarat tilat, kivat naapurit, piha ja omakotitalo, ettei ole taloyhtiö.

Ja sitten ne huonot puolet:

Sisäänkäynti ja julkisivu edestäpäin
Talon julkisivu näyttää edestäpäin katsottuna tylsältä ja viimeistelemättömältä. Sisäänkäynniltä on suora näkymä tielle ja se häiritsee, koska haluan privaatimpaa. Kovasti pohdimme miten ilmettä saisi muutettua kivemmaksi, tyylikkäämmäksi ja toimivammaksi, ilman, että pitää räjäyttää koko etuosa uuteen uskoon. Täytyy ehkä harkita arkkitehtia ratkaisemaan ongelma, koska itse en pääse suunnitelmissa eteenpäin. Ihan hyviä ehdotuksia tuolta mieheltäkin on tullut.

Hiekoitettu piha
Pihassa oleva kivituhka on sellaista, että sitä kulkeutuu sisälle valtavat määrät. Ei se oikein tunnu edes kivituhkalta, tai sitten se on laadultaan vaan huonompaa mihin olen tottunut. Suunnitelmissa on tilata hiekka-alueelle asfaltti, koska alkaa todella kyllästyttämään hiekkakasat eteisessä. Naapurissa ollaan ihan samaa mieltä, että asfalttia tilalle. Onneksi tämä ongelma on ratkottavissa, mutta se tietää taas uutta muutaman tonnin menoerää.

Harmaata, harmaata ja harmaata
Talomme julkisivu on kauttaaltaan harmaa. Seinien rappaus, ikkunat, ovet, palotikkaat, katto, syöksytorvet ja autokatos, kaikki harmaita. Tummahkon harmaata, osa sinertävän harmaata. Maalaamme talon rappauksen ja autokatoksen puupaneloinnin mustaksi, mutta muut osat jäävät toistaiseksi tumman harmaaksi mm. ikkunat ja ovet, niitä kun ei oikein voi maalata. Katsotaan miltä musta maali näyttää niiden kanssa, ehkä kokonaisuus mustan ansiosta kuitenkin parantuu. Sisätiloihin oli tulossa myös harmaata, kuten keittiön taso, takka ja lattia, mutta onneksi kerkesin niihin vaikuttamaan.

Kosteiden tilojen ilme
Tämä asia nousikin jo esille, että kodinhoitohuone, kylppäri sekä wc kaipaavat uutta ilmettä. Kun kävin taloa katsomassa ensimmäistä kertaa, oli kosteat tilat keritty kaakeloida valmiiksi. Kyllähän se harmitti, koska valinnat eivät olleet aivan omantyylistä, vaan kiiltävän valkoista kaappia ja kaakelia, harmaata kymppilaattaa, harmaata laminaattitasoa ja harmaata kiviseinää. Sanoinko harmaata? Okei, pahempaakin voisi olla, ei vain omaan makuun istu. Saunan paneloitiin kerkesin vaikuttamaan ja siitä tehtiin alkuperäistä suunnitelmaa huomattavasti pelkistetympi.

Sekametsä ja suo
On ihanaa, että isoista ikkunoistamme näkyy metsää. Vuodenaikojen vaihtumista on ollut mahtavaa seurata, oli sitten luminen maisema, vihertävät puut tai syksyinen väriloisto. Nautin näkymistä ihan älyttömästi, mutta mäntymetsä kallioineen on oma sielunmaisemani ja sellaista haluan vielä omista ikkunoistani ihailla. Mäntymetsä on myös helpompi maasto kulkea, kun se on kuivaa, tuo meidän metsä on osittain aika kostea ja soinen.

Antennipistorasiat
Ja niitähän riittää siellä, täällä ja tuolla. Että jos telkkarin haluaa sinne, tänne ja tonne, tai vaikkapa takan päälle! No en halua, en todellakaan. Ehkä pieni on tämä ongelma, mutta huonosti sijoitut pistorasiat ärsyttävät varsinkin tuossa olohuoneessa. Ovelasti olen piilottanut pistorasioita taulujen tai viherkasvien taakse, mutta olen monet kerrat miettinyt, millä tavoin pääsen niistä eroon muutenkin kuin peitelevyllä. Takan päällä oleva pistorasiasarja (kyllä, siellä todella myös on) sai peitelevyn, joka on vähän parempi. Onneksi olen niin lyhyt, ettei ne osu silmiin usein.

Tässä nyt ne huonot asiat, joista moni on korjattavissa rahalla ja/tai hyvillä suunnitelmilla. Mies mainitsi huonoiksi: liian suojaisa takapiha, sijanti voisi olla parempi ja talo saisi olla kahdessa tasossa. Kuulemma huonoja puolia ei muuten oikein ole. Hän on kyllä kaikenlaiseen mukautuva, itsehän olen välillä vähän turhankin tarkka, mutta minulle asumiseen ja kotiin liittyvät asiat ovat tärkeitä, kun taas vaikkapa auton suhteen en todellakaan. Kunhan väri on kiva ja se liikkuu, muusta viis. Mies on tässä kohtaa ehkä vähän erimieltä.