Design Wash

03/02/2021

Huomaamatonta hampaiden oikomista

Kaupallinen yhteistyö / Hammaslääkäri Sanna-Liisa Untamala

On aikoja, kun olen tyytyväinen omaan ulkonäkööni ja aikoja, kun olen tyytymättömämpi. On myös aikoja, kun panostan omaan ulkonäkööni ja aikoja, kun se jää vähemmälle – tai pikemminkin jää aivan täysin. Kuten tuossa aiemmin kerroin, aion tänä vuonna panostaa terveyteen ja hyvinvointiin, kuten myös omaan ulkonäkööni.

En olisi ikinä voinut kuvitella, että päädyn oikomaan hampaitani esteettisistä syistä. Olen niitä valkaissut nuorempana ja viimeksi joitain vuosia sitten, mutta hampaiden oikominen ei ole käynyt aiemmin mielessäkään.

Sain vuosi sitten asiakkaaksi Sanna-Liisa Untamalan, Invisalign-oikomishoitoja tekevän hammaslääkärin, joka päätyi luokseni suosittelun kautta. Kun pidimme palaverin nettisivujen suunnittelusta, ja Sanna-Liisa kertoi Invisalign-menetelmästä, olin yllättynyt miten huomaamatonta hampaiden oikominen tänä päivänä on, jos vertaa perinteisiin hammasrautoihin. En tiennyt aiheesta yhtikäs mitään ennen tapaamistamme, joten oli tosi mielenkiintoista kuulla prosessin etenemisestä, ja nähdä kuvia lähtökohdista sekä lopputuloksista.

Invisalign-oikomishoidot tekivät minuun niin suuren vaikutuksen, että aloin pohtia omien hampaiden oikomista. Olin kyllä omat ongelmakohdat havainnut valokuvien tai videoiden kautta, mutta peiliin katsoessa en niinkään. Ilmeisesti olin onnistunut katsomaan peilistä hampaitani aina siltä suunnalta, että näen niistä vain parhaimmat puolet. Fiksua, eikö. Nyt vilkuilin peiliin monet kerrat suu ammollaan ja joka suunnasta. Havaitsin hampaissani vinoutta yllättävän paljon.

Innostuin ajatuksesta, että minäkin voisin saada symmetrisemmän ja tasaisemman hammasrivistön. Annoin ajan kulua ja jäin pohtimaan asiaa. En halunnut tehdä hätiköityjä päätöksiä, olisihan tämä kuitenkin iso investointi. Kuukauden vierivät ja aloin olla täysin varma asiasta: oikaisen hampaani. Otin Sanna-Liisaan yhteyttä ja sovimme konsultaatioajan.

Ensimmäisellä käyntikerralla hampaideni kunto tarkistettiin ja samalla varmistettiin, että ne soveltuvat oikomishoitoon. Hampaani kuvattiin 3D-laitteella ja niistä otettiin myös röntgenkuvat. Kävimme läpi ongelmakohtia sekä toiveitani lopputuloksesta. Meni viikko, kun sähköpostiin kilahti hoitosuunnitelma animaation muodossa. Pääsin näkemään miltä hampaani näyttävät tällä hetkellä ja miltä 10 viikon päästä, kun oikomishoito on valmis.

Ensimmäinen hoitosuunnitelma ei vastannut täysin toiveitani, jossa kulmahampaani korostuivat entisestään. Koska hampaani ovat vuosikymmenten saatossa kuluneet epätasaisesti yöllisen narskuttelun takia, oli haastavaa saada rivistö suoraksi. Sain muutaman viikon päästä uuden muokatun suunnitelman, enkä meinannut pysyä housuissani! Lopputulos näytti todella lupaavalta, joten sillä suunnitelmalla aloitettiin oikomishoito ja ensimmäiset kalvot lähtivät tilaukseen.

Invisalign-oikomismenetelmässä hampaat oiotaan läpinäkyvien ja irrotettavien muovikalvojen avulla. Menetelmällä voidaan oikoa pienistä esteettisistä haitoista laajempiin toiminnallisiin purentavirheisiin. Kalvot irrotetaan vain syömisen, juomisen (paitsi vesi) ja hampaiden pesun ajaksi. Kalvot voi laittaa ruokailun ja pesun ajaksi näppärään pieneen mustaan boksiin, joka mahtuu vaikka housujen taskuun.

Hoitojen pituus kestää yleensä 3–24 kuukautta, riippuen oikomisen vaativuudesta. Oma hoitojaksoni kestää 2,5 kuukautta, joka pitää sisällään 7 erilaista kalvoparia. Yhtä paria pidän suussa aina 10 päivää putkeen, kunnes vaihdan seuraaviin. Tarvittaessa oikomisviikkoja ja kalvoja lisätään, jos jostain syystä hampaat eivät ole liikkuneet täysin suunnitelman mukaisesti. Hoidon päätteeksi teräviä kulumisen muotoja vielä hiotaan ja hampaat valkaistaan kevyesti, jotta ilme on viimeistellympi. Ei malttaisi yhtään odottaa lopputulosta! Tiedostan toki, ettei purukalustoni tule olemaan luotisuora ja virheetön, mutta en sellaista tavoittelekaan. Luonnollisempi ilme on enemmän oma juttu. Jos saan hampaani sellaiseksi, ettei niissä häiritse juuri mikään, hoito on onnistunut.

Kävin muutama viikko sitten Sanna-Liisan vastaanotolla. Hampaiden pinnalle asennettiin hampaan värisiä kiinnikkeitä, jotka auttavat hampaan liikettä hoidon aikana. Hammasväleihin tehtiin myös pientä hiontaa, jotta hampaiden siirtymiselle saatiin tarpeeksi tilaa. Sitten ensimmäiset kalvot laitettiin paikoilleen ja oikominen alkoi. Jännää!

Minulla on nyt suussa 3/7 kalvot. Ensimmäisten päivien aikana uudet kalvot ovat aina napakat ja jonkin verran tuntuu arkuutta, mutta päivien edetessä kalvot löystyvät ja arkuus häipyy. Vaikka muutos tapahtuu melko hitaasti, näen jo nyt, että muutosta on tapahtunut! Kun oikomishoito on valmis, saavutettua tulosta täytyy vielä ylläpitää, ettei hampaat palaudu takaisin. Saan käyttööni yökalvot, joita pidän useamman kuukauden (ehkä jopa vuoden), mutta vain öisin. Kalvot ovat samalla myös hyvä apu yölliseen narskutteluun, jota olen kuulemma tehnyt koko ikäni.

Kirjoitan keväämmällä uuden postauksen, jossa esittelen sitten lopputuloksen! Matkan varrella raportoin hoidon etenemisestä ja fiiliksistä Instagramin Storien puolella. Jos kiinnostuit Invisalign-oikomisesta, kannattaa varata maksuton konsultaatiokäynti Sanna-Liisalle. Jokainen hoito on yksilöllinen, eli hoidon pituus, kustannukset sekä lopputulos riippuu täysin omista lähtökohdista sekä halutusta lopputuloksesta.

21/01/2021

comments 2

The Botanic Shelf

Kaupallinen yhteistyö / Adea

Olen käynyt joka vuosi Habitaressa inspiroitumassa ja ihmettelemässä sisustuksen ja muotoilun uutuuksia, tapaamassa ystäviä, kollegoita sekä yhteistyökumppaneita. Viime vuonna Habitarea ei järjestetty koronan takia, mutta ehkäpä tänä vuonna sitten. Toivottavasti.

Kun kävin nelisen vuotta sitten Habitaressa, mieleeni jäi erityisesti Pinja Rougerin ja Riikka Kantinkosken suunnittelema The Botanic Shelf. Tuolloin he vielä etsivät upealle hyllylleen valmistajaa, ja nopeasti se löytyikin messujen ansiosta.

Adea on suomalainen huonekaluvalmistaja, joka aloitti toimintansa vuonna 1994. Adea tunnetaan korkeasta laadusta ja aikaa kestävästä muotoilusta. Olen usein ihaillut Adean tuotteita sisustuslehtien sivuilta. Niiden viimeistellyt yksityiskohdat ja laadukkuus huokuvat jo pelkästään kuvien kautta. Adean kaikki huonekalut valmistetaan käsityönä Pohjanmaalla. Tässä kohtaa herääkin kysymys, että mitäpä ei Pohjanmaalta tulisi? Olikin ilo kuulla, että Adea otti monikäyttöisen The Botanic Shelf -kokoelman valikoimiinsa.

Kun etsin matalahkoa avointa hyllyä kotiimme, The Botanic Shelf palautui mieleeni. Sehän toimisi mittojen puolesta useammassa tilassa; työhuoneessa, olohuoneessa tai vaikka makuuhuoneessa. Itseäni ihastutti valtavasti se, että kokonaisuutta ja ilmettä voi vaihdella liikuteltavien hyllylevyjen ansiosta ja näin ollen se sopii moniin eri tarpeisiin.

Hyllyä valmistetaan tammirungolla kolmessa eri värissä ja koossa. Hyllylevyistä voi valita joko messinkiset tai mustat, ja kokonaisuutta voi täydentää erikseen myytävillä lisähyllyillä. Itse ihastuin mustaan kokonaisuuteen, jossa runko ja hyllylevyt ovat mustia.

The Botanic Shelf saapui viime syksynä ja se onkin ollut jo jokaisessa tilassa vuoron perään! Tällä hetkellä se on makuuhuoneessa tuomassa kontrastia, jonne se sopiikin erityisen hyvin. The Botanic Shelf sopii kirjahyllyksi, kasvihyllyksi tai sivupöydäksi, ja avoimen rakenteen puolesta se toimii hienosti myös tilanjakajana.

30/12/2020

comments 4

Muutosten vuosi

Tästä vuodesta tuli täysin erilainen, mitä olisin koskaan voinut kuvitella. Eikä syynä ole suinkaan korona, joka muutti koko maailmaa, vaan omalla kohdallani se on ero. Vuosi lukeutunee siis erovuodeksi, tai ehkä pikemminkin muutosten vuodeksi. Vaikka ero oli henkisesti vaikea ja raskas, siitä selviytyminen ja eteenpäin pääseminen on ollut yksi merkittävimmistä ja antoisimmista asioista tänä vuonna. Eron ansiosta elämääni on tullut niin paljon sellaisia asioita, joista uskalsin aiemmin vain haaveilla.

Toki ero on harmillinen asia. Mutta nyt, kun se on takanapäin ja käsitelty, olen havahtunut useampaan otteeseen siihen, miten kaikki voikaan tuntua niin hyvältä – ja oikealta. Enää ei ole suru, pettymys ja viha painolastina. Näen ja koen elämän aivan eri valossa, kuin se olisi täynnä mahdollisuuksia, joihin haluan tarttua kaksin käsin kiinni.

Jos alkaisin listaamaan, mitä kaikkea hyvää erosta seurasi, vaatisi se useamman aa nelosen. Jos taas listaisin ne huonot asiat, jäisi ne vain muutamaan ranskalaiseen. Tämä hämmentää. Oliko suhteeni todella niin huono, ahdistava ja kuluttava, että sen päättyminen olikin parasta tässä vuodessa? Löysinkö onneni vasta eron jälkeen?

Jotkut ihmiset tarvitsevat toisen ihmisen rinnalleen, jotta ovat onnellisia. Itse en lukeudu niihin. Voin olla onnellinen suhteessa, mutta voin olla onnellinen myös ilman suhdetta. Ja juuri näin asia on. Olen onnellinen juuri nyt, mutta olin onnellinen myös suhteessa. Omaan onneeni vaikuttaa niin moni eri asia. Ei minun tarvitse olla parisuhteessa ollakseni onnellinen, ei todellakaan.

Moni kyselee, onko ollut sutinaa tai onko jo uusi mies löytynyt. Kyllä, sutinaa toki on, mutta uuteen suhteeseen en aio kiirehtiä. Takana on kuitenkin 10 vuoden avoliitto, joten tähän väliin sinkkuelämä maistuu kieltämättä aika hyvältä. Eikä siihen näköjään edes Tinderiä tarvita, vaikka sekin on ollut toisinaan käytössä. Seuraa on siis tarjolla, jos sitä kaipaa. Nautin yksinolosta kuitenkin niin paljon, että useimmiten valitsen sen. Mutta kyllä, olen käynyt treffeillä ja tavannut upeita ihmisiä. Vatsanpohjassa lentelee vähän väliä perhosia ja olen kerinnyt ihastuakin pari kertaa. On kiva huomata, miten ihania, fiksuja, komeita, tyylikkäitä ja lahjakkaita miehiä onkaan. Kaikki treffit ovat olleet hauskoja ja onnistuneita, vaikkei aina kemiaa olisikaan.

Odotan tosi paljon tulevaa vuotta, mitä se sitten tuokaan tullessaan – töiden, ihmissuhteiden tai asumisen suhteen. Tuo jälkimmäinen jännittää ehkä eniten. Muutoksia on luvassa, mutta vielä en tiedä millaisia. Ja aiemman historian takia juuri siinä asiassa meinaa sisuskalut pyörähtää ympäri. Epävarmuus ahdistaa välillä, koska en halua enää siihen tilanteeseen missä olimme muutama vuosi takaperin, kun meillä ei ollut kotia. Kyllä asiat järjestyvät, ainahan ne. Vaatii vain lujaa tahtoa ja paljon työtä, eikä kannata luovuttaa vaikka voimat joskus ehtyvätkin.

Olen vuodenvaihteen lähestyessä antanut aina uudelle vuodelle teeman, joka johdattaa minua tekemään oikeita valintoja ja kulkemaan oikeaan suuntaan. Tänä vuonna teemani oli ‘Taloudellinen tasapaino’ ja voin ylpeänä todeta, että sen saavutin. Tein alkuvuodesta itselleni taloudellisia tavoitteita ja niissä pysyin. On aika saavuttaa uusia tasoja ja kehittyä oman talouden parissa lisää.

Vuoden 2021 teemaksi annan ‘Kauneutta, terveyttä ja hyvinvointia’. Olen laiminlyönyt itseäni monta vuotta ja nyt siihen tulee muutos. Matka on jo alkanut, mutta ensi vuonna panostan näihin asioihin vielä enemmän. Aion pitää itsestäni parempaa huolta. Teen parempia valintoja, jotta voin paremmin. Tämä tarkoittaa yksinkertaisuudessaan laadukkaampaa ruokavaliota, aktiivisempaa liikkumista, riittävää lepoa ja säännöllistä huoltoa. Keho ja mieli tarvitsevat nyt huolenpitoa sekä huomiota, ja niitä aion nyt antaa.

Toivon teille kaikille ihanaa vuodenvaihdetta ja upeaa uutta alkavaa vuotta!

27/12/2020

comment 0

Erilainen joulu

Toivottavasti teillä on ollut rauhallinen ja rentouttava joulu! Meidän joulu oli tänä vuonna hieman erilainen. Vietin ensimmäistä kertaa jouluaaton lasten kanssa kolmestaan. Toivoin aiemmin, että olisimme viettäneet aaton koko perheenä edes muutaman tunnin, mutta eipä suunnitelmat menneetkään niin. Tämä joulu meni siis kokonaan uudella kokoonpanolla. Mutta hyvä niin, nimittäin tästä joulusta tuli yksi ihanimmista.

Hain ihka ensimmäistä kertaa joulukuusen itse! Tämä yksilö osui silmiini, kun olin jouluostoksilla ja seuraavana päivänä kävin hakemassa sen. Juuri tuollaisen toivoinkin löytäväni. Laitoin kuuseen valot ja koska se näytti niin nätiltä sellaiseen, jäi muut koristeet laittamatta. Taisi olla viime vuonna sama homma, ettei se valoja enempää kaivannut. Muutenkin tänä vuonna koristelut jäivät minimiin. Havut ja hyasintit maljakossa, sekä eskarilaisen tekemät jouluaskartelut seinillä. Siinäpä ne, riittivät oikein hyvin.

Söimme lasten kanssa joulupuuroa useampana päivänä. Kuulemma sitä pitäisi syödä kevääseen asti, niin hyvää se on. Koska en itse välitä perinteisistä jouluruoista, eikä lapsetkaan, päätin tehdä jouluaattona melko arkista ruokaa, joka maistuisi varmasti lapsille, mutta jotain sellaista mitä en ole koskaan tehnyt aiemmin. Lasagnea! Nappasin netistä Tomi Björkin ideoiman reseptin ja se olikin oikein toimiva. Jälkiruoaksi oli sitten piparijäätelöä.

Tilasin meille joulupukin, joka oli lapsille varmasti se tärkein ja odotetuin asia. Voi sitä lasten riemua, kun pukki saapui. Ilmeisen onnistuneet lahjahankinnatkin oli, koska useampaa kertaan sain kuulla, miten se pukki osasikin tuoda juuri oikeanlaiset lahjat! Joulu oli siis kaikin puolin onnistunut. Ihanan stressitön, hauska ja täynnä tunnelmaa.

17/12/2020

comments 10

Talvikuulumisia

Blogissa on ollut viime aikoina melko hiljaista, mutta muutenhan elämässä onkin tapahtunut paljon kaikenlaista. Tänään kesken lounaan, aivan yhtäkkiä purskahdin itkuun. Takana oli työntäyteinen aamupäivä, johon kuului nettisivuprojektin viimeistelyt, Teams-palaveri uuden projektin aloituksesta sekä puhelinpalaveri yhteistyökumppanin kanssa. Tulevan vuoden ensimmäiset kuukaudet ovat alkaneet täyttyä hyvää tahtia kalenterissa; on kuvauksia, suunnitteluprojekteja, haastatteluja, blogiyhteistöitä sekä mielenkiintoinen kick off -tapahtuma.

Jännitys, innostus ja kiitollisuus tuntuivat koko kropassa, fyysisesti. Tuli vain niin huojentunut ja onnellinen olo tästä kaikesta. Tuntuu, kuin olisin saavuttanut jotain sellaista, mitä olen pidemmän aikaa tavoitellutkin.

Olen niin kiitollinen siitä, että minulla on ollut tänä vuonna reilusti töitä ja ensi vuosikin näyttää lupaavalta. Olen kirjoittanut tarjouksia ennätysmäärän, mutta myös laskuttanut ennätysmäärän. Tavoitteena on laittaa vielä isompi vaihde jalkaan, olkoon tämä vasta lämmittelyä.

Minulla on kerrankin kunnolla omaa aikaa, kun lapset ovat joka toinen viikko isällään. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että painan pelkkää duunia tuona aikana, ehei, vaan olen ihan huolella ottanut vapaa-aikaa ja tehnyt monenlaisia mieleisiä asioita. Tuntuu, että kaikelle on nykyään paljon enemmän aikaa. Ja silloin, kun lapset ovat minun luona, annan aikaani heille.

Olimme juuri viime viikolla lasten kanssa Levillä. Lensimme sinne kolmestaan, mutta paikan päällä oli myös siskoni perheineen sekä minun vanhemmat. Juhlimme isäni 70-vuotissyntymäpäiviä. Lapset olivat reissusta aivan tohkeissaan. Molemmat pojat ovat olleet lentokoneessa aiemminkin, mutta olivat tuolloin niin nuoria, etteivät muista siitä mitään. Tämä lentomatka – kuten koko reissu – tuskin koskaan unohtuu.

Kuten arvata saattaa, Levillä oli mielettömän kauniit lumiset maisemat. Se tuntui ihan epätodelliselta, onhan kunnon valkoisen lumipeitteen näkemisestä jo tovi, kun viime talvena ei lunta ollut nimeksikään. Lapset hyppivät monta tuntia lumihangessa meidän mökin pihalla. He olivat niin innoissaan lumesta, ettei siihen mitään muuta erikoista edes tarvittu. Isot lumikasat tuntuivat riittävän.

Lapset pääsivät serkkupoikien kanssa kiertämään Tonttulan Elämyskylään, jonka siskoni oli heille järjestänyt. Kuulemma näkemistä ja kokemista riitti piparinpaistosta poroihin. Itse vuokrasin sukset ja kävin pari kertaa hiihtämässä mahtavilla laduilla. Vaikka jalkoihin sattui – mahdollisesti liian isojen monojen takia – nautin hiihtämisestä ihan älyttömästi. Jos tänne etelään ei lunta sada, on ihan pakko päästä uudelleen Lappiin. Se lumi, pakkaskeli, maisemat, hiihtoladut ja tunnelma. Rakastan.

Ennen Levin reissua kävin Turussa ystäväni Pian tupareissa. Herranjumala miten kaunis koti, ihan täydellinen! Kaikkialla oli niin kaunista, tyylikästä, laadukasta ja viimeisteltyä. Ja itse tuparithan olivat ihan superhauskat! Upea miljöö, hyvää musiikkia, herkulliset tarjoilut, uusia tuttavuuksia ja ihana tunnelma. Odotin näitä tupareita tosi paljon ja onneksi pääsin mukaan, nimittäin useampi kutsuttu joutui valitettavasti perumaan tulonsa.

Jäin Pialle yökylään, joten sai ottaa huolettomasti kuplivaa. Aamu alkoi lempeän kiireettömästi cappuccinoa siemaillen ja rupatellen niitä näitä, samalla ihaillen Pian kädenjälkeä. Hänellä on kyllä pettämätön tyylitaju.

Muistan, kun ajelin Turusta kotiin, miten hyvältä elämä tuntui. Tuo sama tunne on jatkunut jo pidempään. Sellainen jännä kutkuttava fiilis koko ajan. Aivan kuin juhlat olisivat juuri alkamassa, tai aivan kuin olisin juhlissa – parhaillaan. Tekee mieli vaan tanssia ja laulaa. Ja sitä olen tehnytkin, paljon.

Sitä kai tänään itkin. Onnellisuutta. Ja kiitollisuutta. Olen niin kiitollinen asiakkaille, perheelle, ystäville ja uusille tuttavuuksille. Ja tiiättekö, olen ensisijaisesti kiitollinen itselleni. Että olen jaksanut, tarponut, taistellut. Tehnyt paljon töitä tämän kaiken eteen. Joten nyt voi, saa ja pitääkin nauttia, tai vaikka juhlia. Kippis elämä!