comments 10

Talvikuulumisia

Blogissa on ollut viime aikoina melko hiljaista, mutta muutenhan elämässä onkin tapahtunut paljon kaikenlaista. Tänään kesken lounaan, aivan yhtäkkiä purskahdin itkuun. Takana oli työntäyteinen aamupäivä, johon kuului nettisivuprojektin viimeistelyt, Teams-palaveri uuden projektin aloituksesta sekä puhelinpalaveri yhteistyökumppanin kanssa. Tulevan vuoden ensimmäiset kuukaudet ovat alkaneet täyttyä hyvää tahtia kalenterissa; on kuvauksia, suunnitteluprojekteja, haastatteluja, blogiyhteistöitä sekä mielenkiintoinen kick off -tapahtuma.

Jännitys, innostus ja kiitollisuus tuntuivat koko kropassa, fyysisesti. Tuli vain niin huojentunut ja onnellinen olo tästä kaikesta. Tuntuu, kuin olisin saavuttanut jotain sellaista, mitä olen pidemmän aikaa tavoitellutkin.

Olen niin kiitollinen siitä, että minulla on ollut tänä vuonna reilusti töitä ja ensi vuosikin näyttää lupaavalta. Olen kirjoittanut tarjouksia ennätysmäärän, mutta myös laskuttanut ennätysmäärän. Tavoitteena on laittaa vielä isompi vaihde jalkaan, olkoon tämä vasta lämmittelyä.

Minulla on kerrankin kunnolla omaa aikaa, kun lapset ovat joka toinen viikko isällään. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että painan pelkkää duunia tuona aikana, ehei, vaan olen ihan huolella ottanut vapaa-aikaa ja tehnyt monenlaisia mieleisiä asioita. Tuntuu, että kaikelle on nykyään paljon enemmän aikaa. Ja silloin, kun lapset ovat minun luona, annan aikaani heille.

Olimme juuri viime viikolla lasten kanssa Levillä. Lensimme sinne kolmestaan, mutta paikan päällä oli myös siskoni perheineen sekä minun vanhemmat. Juhlimme isäni 70-vuotissyntymäpäiviä. Lapset olivat reissusta aivan tohkeissaan. Molemmat pojat ovat olleet lentokoneessa aiemminkin, mutta olivat tuolloin niin nuoria, etteivät muista siitä mitään. Tämä lentomatka – kuten koko reissu – tuskin koskaan unohtuu.

Kuten arvata saattaa, Levillä oli mielettömän kauniit lumiset maisemat. Se tuntui ihan epätodelliselta, onhan kunnon valkoisen lumipeitteen näkemisestä jo tovi, kun viime talvena ei lunta ollut nimeksikään. Lapset hyppivät monta tuntia lumihangessa meidän mökin pihalla. He olivat niin innoissaan lumesta, ettei siihen mitään muuta erikoista edes tarvittu. Isot lumikasat tuntuivat riittävän.

Lapset pääsivät serkkupoikien kanssa kiertämään Tonttulan Elämyskylään, jonka siskoni oli heille järjestänyt. Kuulemma näkemistä ja kokemista riitti piparinpaistosta poroihin. Itse vuokrasin sukset ja kävin pari kertaa hiihtämässä mahtavilla laduilla. Vaikka jalkoihin sattui – mahdollisesti liian isojen monojen takia – nautin hiihtämisestä ihan älyttömästi. Jos tänne etelään ei lunta sada, on ihan pakko päästä uudelleen Lappiin. Se lumi, pakkaskeli, maisemat, hiihtoladut ja tunnelma. Rakastan.

Ennen Levin reissua kävin Turussa ystäväni Pian tupareissa. Herranjumala miten kaunis koti, ihan täydellinen! Kaikkialla oli niin kaunista, tyylikästä, laadukasta ja viimeisteltyä. Ja itse tuparithan olivat ihan superhauskat! Upea miljöö, hyvää musiikkia, herkulliset tarjoilut, uusia tuttavuuksia ja ihana tunnelma. Odotin näitä tupareita tosi paljon ja onneksi pääsin mukaan, nimittäin useampi kutsuttu joutui valitettavasti perumaan tulonsa.

Jäin Pialle yökylään, joten sai ottaa huolettomasti kuplivaa. Aamu alkoi lempeän kiireettömästi cappuccinoa siemaillen ja rupatellen niitä näitä, samalla ihaillen Pian kädenjälkeä. Hänellä on kyllä pettämätön tyylitaju.

Muistan, kun ajelin Turusta kotiin, miten hyvältä elämä tuntui. Tuo sama tunne on jatkunut jo pidempään. Sellainen jännä kutkuttava fiilis koko ajan. Aivan kuin juhlat olisivat juuri alkamassa, tai aivan kuin olisin juhlissa – parhaillaan. Tekee mieli vaan tanssia ja laulaa. Ja sitä olen tehnytkin, paljon.

Sitä kai tänään itkin. Onnellisuutta. Ja kiitollisuutta. Olen niin kiitollinen asiakkaille, perheelle, ystäville ja uusille tuttavuuksille. Ja tiiättekö, olen ensisijaisesti kiitollinen itselleni. Että olen jaksanut, tarponut, taistellut. Tehnyt paljon töitä tämän kaiken eteen. Joten nyt voi, saa ja pitääkin nauttia, tai vaikka juhlia. Kippis elämä!

10 Comments

  1. Tiina S

    Ihanaa, mikä tunne tuli tekstistäsi. En tunne sinua, mutta olenpa iloinen puolestasi. Elämä on kyllä kummallista!

    • Voi miten sydäntä lämmittävä kommentti, kiitos! Elämä todella on ihmeellistä. Itselläni se on tosin melkoista vuoristorataa, joten ei auta kuin nauttia kyydistä :D

  2. Tiina R.

    Itsekin eronneena ja monen mutkan kautta töissä asioita saavuttaneena, niin tunnistan tuon fiiliksen. Se, että selviää, kestää, saavuttaa ja vielä nauttii on huikea tunne. Ihanan onnellinen puolestasi, ole ylpeä itsestäsi, olet sen ansainnut!

    • Ehkä juuri niiden vastoinkäymisten ja haasteiden takia kaikki hyvä tuntuu erityisen hyvältä. Ja kiitos, tällaisia kommentteja lukiessa menee roska silmään.

  3. Salla

    Wau, mieletöntä. Minäkään en sinua tunne, mutta välillä on tullut alakuloinen olo sun puolesta, kun olen lukenut sun postauksia. Sellainen, et sua kohtaan ei ole ehkä aina käyttäydytty täysin reilusti. En tiiä, ehkä tunne vaan. Nyt tuli sellanen fiilis, et sä oot sanonut mielessäsi monelle asialle f***k it, I can, I will! Sä ansaitset ton hyvän fiiliksen. Go girl!

    • Et sä ihan väärässä ole ;) Mutta nyt on tultu iso harppaus eteenpäin. Niin moni asia on muuttunut ja hyvä niin, koska on menty paljon parempaan suuntaan todella monessa asiassa. Hämmentävää, mutta niin vain kaikella tapahtuneella on aina jokin tarkoitus.

      Hah, olen sanonut juuri noin ja tuntenut sen valtavan voiman sisällä, joka vie eteenpäin. Ihan jäätävän hyvä fiilis!

      Kiitos Salla ihanasta kommentista. Tuli hymy kasvoille :)

  4. Sannik

    Moikka!
    Oon ihaillu sun makuuhuonetta jo super pitkään ja kaipailisin muutamaa vinkkiä!
    Ensinäkin, onko sulla tuon runkopatjan ympärillä lakana vai onko sun patja valkoinen?
    Miten saat pidettyä valkoiset lakanat oikeasti valkoisina?
    Ja onko sulla patjan alla jotkut palikat, että ilma pääsee kiertämään patjan alla (ettei homehdu), vai onko tuo home juttu vaan jotain pelottelua?
    :)

    • Moi, patjojen ympärillä on muotoonommeltu pellavalakana, mutta alla olevat patjat ovat myös valkoisia. Pesen lakanoita melko usein, joten ei ne kerkeä kummemmin likaantumaan tai pinttymään.

      Patjan alla ei ole palikoita tai runkoa. Paksujen patjojen päällä on petauspatja ja siinä vielä erillinen kosteussuojalakana, joten eipä lattialla olevat patjat pääse homehtumaan, kun niihin ei pääse kosteutta. Meillä on myös lattialämmitys.

      • Sannik

        Kiitos nopeasta vastauksesta!
        Ahaa! Tuo kosteussuoja on siis avainsana tässä!
        Täytyykin itse käydä hakemassa vastaava ja sitten vaan sängystä jalat pois😍

        Ihanaa loppu vuotta sinulle! Blogisi ja instasi ovat inspiraatiolistani kärjessä! Sulla on aivan upea sisustussilmä!

        • No joo, kosteusuojalakana pitää varmasti petarin parempana pidempään. Ihanaa loppuvuotta ja vuodenvaihdetta myös sinne! Kiitos ihanasta kommentista :)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s