Vuoden viimeinen päivä. Hieman haikea fiilis jättää tämä vuosi taakse. Uusi vuosi on aina uuden alku, tai pikemminkin uuden ajanjakson alku. Nythän vaihtuu koko vuosikymmen! On tapahtunut suuria ja merkittäviä asioita tämän vuosikymmenen aikana. Matkalle on mahtunut kaikenlaista ja tässä koostettuna ne lyhykäisyydessään.

2010. Olin juuri muuttanut vuodenvaihteen alla uuteen kaupunkiin, Kotkaan. Heti tammikuun alussa kävin asuntokaupoilla ja ostin ihka ensimmäisen oman asunnon. Takana oli ero, joten uusi alku uudessa kaupungissa, uudessa työpaikassa ja uudessa kodissa teki hyvää, vaikka hetken aikaa ottikin, kun pääsin taas jaloilleni. Elämäni muuttui tuolloin kerta rysäyksellä. Nykyisen mieheni tapasin syksyllä ja sinkkuelämä jäi taakse.

2011. Kävin töissä, treenasin ja tein asuntooni pientä pintaremonttia. Mies asui tuolloin Salossa, mutta treffasimme melko usein Helsingissä. Vietimme rentoa ja huoletonta elämää, ilman sen kummempia tulevaisuuden suunnitelmia. Viihdyin asunnossani todella hyvin, mutta kaupunki ei oikein enää tarjonnut muutakuin työpaikan, joten aloin pohtimaan takaisinmuuttoa Helsinkiin, jossa olin asunut 2000-luvun vaihteessa, ennen muotoiluopintoja.

2012. Laitoin asuntoni myyntiin ja sanoin heipat Kotkalle. Löysimme miehen kanssa kauniin vuokrakodin Ullanlinnasta ja muutimme yhteen. Samaan aikaan aloitin työt uudessa työpaikassa. Mainostoimistoelämä ei ottanut kuitenkaan tuulta purjeisiin ja päätin kokeilla siipiä yrittäjänä. Homma käynnistyi hyvin ja asiakkaita riitti. Nautin yrittäjyyden tuomasta vapaudesta. Samoihin aikoihin aloin kirjoittamaan blogia.

2013. Aloimme suunnitella perheen perustamista. Keväällä oli kaksi viivaa tikussa. Neliöt alkoivat käymään liian pieneksi ja päätimme etsiä uuden asunnon, jossa olisi minulle myös erillinen työhuone. Löysimme Jätkäsaaresta vastavalmistuneen ylimmän kerroksen saunallisen asunnon, josta oli näkymät merelle. Tein kotoa käsin töitä ja kasvatin mahaa. Emme viihtyneet kuitenkaan enää kerrostalossa ja päätimme ostaa ensimmäisen yhteisen kodin, jossa saisimme olla rauhassa. Löysimme kauniin ja tunnelmallisen puutalon Espoosta, josta teimme kaupat syksyllä.

2014. Esikoisemme syntyi tammikuun alussa kiireellisellä sektiolla. Ihmettelin onneamme uudessa kodissamme, pieni poikavauva sylissä. Tein vauvanhoidon ohessa töitä ja pidin huolta kodista. Mies oli tuolloin paljon reissussa. Väsymys alkoi painaa, kun omaa aikaa ei ollut yhtään. Koitin pärjätä, enkä osannut pyytää apua lastenhoitoon. Loppuvuodesta tuli kaikelle stoppi, kun jouduin äkillisesti sairaalaan kovien kipujen takia. Syynä oli tulehtunut umpisuoli, joka leikattiin. Sain tarvitsemani tauon.

2015. Lapsi aloitti päiväkodin. Tein töitä, kirjoitin blogia ja opettelin valokuvaamista. Sisustin kotiamme, kunnostimme pihaa, maalasimme talon ja rakensimme ison terassin pihalle – tai isäntä apureineen rakensi, minä hoidin lapsokaista. Elämä tuntui soljuvan kivasti eteenpäin, lapsikin viihtyi hyvin päiväkodissa. Haaveilimme toisesta lapsesta.

2016. Tulin raskaaksi, mutta se päätyi keskenmenoon 12. viikolla. Päätimme laittaa kotimme myyntiin ja lähteä etsimään vanhaa kunnostettavaa taloa. Talomme meni nopeasti kaupaksi ja remonttikohteen etsiminen alkoi. Kävimme katsomassa useita kohteita, ja löysimme upean 60-luvun kivitalon Espoon Nöykkiöstä. Pian unelmamme päälle laskeutui musta pilvi, kun talosta löytyi hometta. Samaan aikaan myös myymästämme kodista löytyi hometta. Siitä alkoi helvetti, joka oli viedä mennessään.

2017. Saimme väliaikaisen vuokrakodin, joka oli meidän pelastus. Saimme levätä ja käydä menetettyä omaisuutta rauhassa läpi. Tontti hometaloineen meni kaupaksi ja iso kivi vierähti harteilta. Raskaustesti näytti yllättäen kahta viivaa. Jännitin koko raskausajan valtavan paljon aiempien menetysten takia. Vuokra-asunto oli myyty, joten etsin vimmatusti uutta kotia, samaan aikaan kipuilin raskausvaivoissani. Löysin viimein perheellemme kodin, joka valmistui syksyllä. Toinen lapsemme syntyi heti muuton jälkeen. Olimme viimein kotona, me neljä.

2018. Nautin vauvakuplasta, uudesta kodista ja metsäisestä asuinympäristöstä. Olin valtavan onnellinen ja kiitollinen siitä, että meillä oli terve ja turvallinen koti, kaiken ikävän jälkeen. Pojat viihtyivät hyvin yhdessä, mutta silti yllätti, miten paljon haastavampaa arki on kahden lapsen kanssa. Nilolla ilmeni vakava maitoallergia, joka toi lisähaasteita. Kunnostimme pihapiiriä ja raivasimme isolla kädellä takapihan metsää. Sisustelin kotiamme hiljalleen.

2019. Alkuvuosi oli töiden kannalta tosi heikko, vaikka jatkuvasti olikin jotain projektia meneillään. Syksyllä homma sai yllättävän käänteen, kun työtilauksia alkoi tulla valtava määrä. Stressi helpotti, eikä palkkatöihin tarvinnutkaan mennä. Minut pyydettiin kirjoittajaksi Minimalism Lifeen, joka oli myös yksi tämän vuoden kohokohta. Maalasimme kesällä talon ja kunnostimme pihaa. Poikien kanssa arki alkoi hiljalleen helpottumaan ja rullaamaan kivasti.

Tässäpä oli tämä vuosikymmen. Ihan jännittää mitä tulevat vuodet tuovat tullessaan! Olen pohtinut vuosille omaa teemaa, millä painopisteellä toivon uuden vuoden menevän. Edellisenä vuotena teemani oli “Älä luovuta”, viime vuonna “Nauti matkasta” ja tänä vuonna se oli “Toimintaa!”. On ilo huomata, että nämä ovat todellakin toteutuneet. Tulevalle vuodelle annan teemaksi “Taloudellinen tasapaino”. Matka sitä kohti on jo alkanut, mutta haluan entisestään parantaa taloudellista puolta ja saada se kaikinpuolin balanssiin. Siksi toivon, että töiden parissa hyvä vauhti jatkuu, jotta pääsen tavoitteeseen.

Haluan kiittää teitä lukijoita näistä vuosista, että olette pysyneet matkassani mukana. Olette iso ja merkittävä osa tätä juttua. Saan tosi paljon iloa ja voimaa teidän ihanista kommenteista. Oikein hyvää uutta vuotta 2020! Tulkoon tulevasta vuosikymmenestä upea ♥